Ruutuajan kuritusta – miten meni kaksi viikkoa vähemmällä somella?

Kaksi viimeistä viikkoa olen tarkkaillut sosiaalisessa mediassa viettämääni aikaa tarkemmin. Oikeastaan olen vain pyrkinyt olemaan paljon vähemmän puhelimella ja tekemään enemmän kaikkea muuta. Näin kesällä itselleni tavoittama someajan vähentämis haaste on ollut todella helppo toteuttaa. Huomaamattani olen vähintään puolittanut päivittäisen puhelimella viettämäni ajan ja parhaimpina päivinä olen viettänyt vain kolmasosan ruudun äärellä siitä mitä ennen. Loppupeleissä kyse on pienistä asioista ja läsnäolosta.

En mitään totaali stoppia tai pidempää somelomaa halunnut, koska tavoitteenani oli kuitenkin saada pysyvästi vähennettyä tuota ruutuaikaa. Varmasti sovelluksien poistaminen olisi vähentänyt vielä entisestään varsinkin somessa vietettyä aikaa, mutta en kokenut ihan näin radikaalille toiminnalle tarvetta. Kyse oli lähinnä omista tottumuksista ja tavoista, joihin halusin muutosta.

Muutos kävikin yllättävän helposti!  Täytin päiviämme enemmän ohjelmalla, tapasin ystäviä ja lopulta se puhelin eksyi käteen harvemmin ja harvemmin. Oikeastaan nopeasti tuntui, että pieni hetkikin puhelimella oli aika pitkä, vaikka nyt tarkoitankin max 10min selailua. Jotenkin ne mittasuhteet ja puhelimella vietetyn ajan tajusin kunnolla siinä kohti, kun asiaa alkoi tarkkailemaan. Toki vielä välillä tulee jumiuduttua puhelimelle, mutta nyt huomaan sen nopeammin ja osaan katkaista turhan puhelin kädessä hengailun heti. Eli summa summarum, siihen turhaan jumitukseen on mennyt aiemmin tunteja aikaa ja nyt se aika on käytössä kaikkeen muuhun! 

Olenkin nauttinut nyt kesästä ja puhelin kulkee siinä mukana, mutta nyt pääasiallisesti poissa näkyvistä.

Tavoitteeni someajan vähentämiseen oli kaksiosainen, ensinnäkin puhelimen ruutuajan säätäminen max 5h päivä ja toiseksi laittaa puhelin pois yhdeksältä joka ilta. Näiden kahden viikon aikana en ole viettänyt puhelimella yli viittä tuntia kertaakaan, kun aiemmin tämä oli enemmän sääntö kuin poikkeus. Itseasiassa harvemmin ylitin edes neljää tuntia ja oli niitä reilusti kolmen tunnin alituksiakin useita. Toiselle se kolme tuntiakin olisi pitkä aika, mutta toisaalta kun puhelinta käyttää myös asioiden hoitamiseen niin se aika kuluu nopeasti.

Vain muutamana iltana onnistuin laittamaan puhelimen pois aikaisin. Iltaisin pojan nukahdettua minulla on rauhassa omaa aikaa esim. etsiä autoomme sopivaa turvaistuinta tai ruokaohjeita, jotka sopivat koko perheelle. Kun teen näitä asioita Mikaelin nukahdettua niin se aika ei ole häneltä pois. Valintoja jälleen kerran!

Herkästi sitä palaa entiseen, mutta nyt ainakin suunta someajan kanssa on sopivampi! Tuntuu jotenkin siltä, että nyt myös energiaa on enemmän kuin aikoihin ja ihan hyvä niin.

Onko sinulla vielä suunnitelmia kesäksi?

ps. kuvat ovat ihanalta Paavolan Tammelta, jolla kävimme viikonloppuna ensimmäisen kerran Mikaelin kanssa! Niin ihana paikka, suosittelen lämpimästi :)

Vinkkejä kodin raivaamiseen

Raivasin ja konmaritin kotia koko juhannuksen. Pieniä palasia tuosta projektista löytyy tallennettuna Instagram tilini kohokohtiin, mutta ehkä sieltä ei tullut koko komeudessaan projektin laajuus näkyville. Oikeastaan projekti on jatkunut melkein tähän päivään asti ja tuleekin jatkumaan vielä jonkin aikaa. Onko sitä lopulta koskaan oikeasti valmis?

Olen vienyt kaksi isoa 71 litran vetoista Ikean kassia vaatteita Konttiin. Ihan järkyttävä määrä, kaikkea vain ei tarvitse säilöä kaapeissa – oppi tuli kyllä perille. Tämän lisäksi olen vienyt hyvin monta kiloa paperia kierrätykseen, sekajätettä tuli myös hirmuinen määrä, lahjoitukseen annettavaa tavaraa muutama pahvilaatikko, lähipiirille on mennyt niin kirjoja ja muuta tavaraa, olen palauttanut lainassa olleita juttuja ja sitten tämän päälle ne kirppikselle menevät neljä isoa kassia. Ihan hullua hommaa! Miten meidän asuntoon onkaan mahtunut niin paljon kaikkea ylimääräistä? Vielä olisi varasto kokonaan jäljellä, mutta onneksi se on vähän pienempi urakka.

Kaiken tämän keskellä löysin vihdoin ja viimein meille Torista uuden sohvapöydän ja vanhakin lähti jo uuteen kotiinsa. Olo tuntuu paremmalta kuin aikoihin, ylimääräinen, tasoille kasautuva näkyvä tavara on pahinta ja vihdoin sen määrä on vähentynyt hurjasti. Ennen kaikkea karsiminen oli iso henkinen matka, mutta kyllä se varsinainen kolmen päivän rykäisy tuntui myös fyysisesti. Tässä kuussa lähtee vihdoin ne loput ylimääräiset tavarat täysipalveluun Kirpputori Swapille ja siihen asti yritän vain kestää sen, että ne pyörivät nurkissa vielä hetken.

Tässä kaikessa en olisi onnistunut puolen vuoden ikäisen vauvan kanssa ilman isänsä apua. Hän hoiti koko kolme päivää kaiken imetystä lukuunottamatta. Olen tästä todella kiitollinen, koska sain rykäistyä urakan alusta loppuun aika sutjakasti. Hommaa helpotti myös teiltä lukijoiltani saamat vinkit, jotka laitan nyt jakoon omien lisäyksien kera!

Innostu aiheesta:

– Instassa kannattaa seurata @arvokasmaailma , ammattijärjestäjä Laura Holmström ja hänen  @järjestysvinkit

– Kirjoista Konmari ja A year of less

– Youtubesta aiheeseen liittyvät videot

– Netflixistä The Minimalists -dokumentti (tälle minultakin peukku, katsoimme tämän vuosi sitten suunnilleen!)

– Spotify The Minimalists podcast, tätä aloin kuuntelemaan ja ihan 10+ materiaalia!

– Kirpparikielto jos olet minun laillani kirppishamsteri

Kodin raivaukseen/konmaritukseen vinkit:

– Aloita karsiminen jostakin niin se vie mukanaan, homma helpottuu kerta kerralta

– Pidä säilytystilat pieninä niin et pysty säilömään hurjia määriä ylimääräistä

– Mitkä ovat kotisi ongelma kohtia? Kiinnitä niihin erityisesti huomiota!

– Huone/tila kerrallaan, ettei tule ahdistus

– Kaikki sellainen pois, mitä ei oikeasti käytä päivittäin/kuukausittain lukuunottamatta kausituotteita kuten joulukoristeet

– Ajan kanssa jokainen tavara ajatuksella läpi: Miksi minulla on se? Tuoko se iloa? Tuoko se oikeasti lisä-arvoa elämään? Tarvitseeko sitä ja käytönkö sitä?

– Älä säästä mitään "tätä voi ehkä joskus tarvita" tavaraa, nämä ovat usein sellaisia, mitä saa tarvittaessa muualta lainaan

– Vähennä pusseja, miljoonia laatikoita yms. hanki joku isompi systeemi mihin laitat  säilöön

– Ei mitään "no tää on vaan kiva" tavaraa

– Muistot yhteen paikkaan

– Lapselle/lapsille hoitaja, oma rauha tekemiseen

– Tyhjennä kaappi/lipasto kokonaan, pyyhi pinnat, laita vain ne iloa tuovat tavarat takaisin, jotka oikeasti tahdot säästää

– Ihaile myös sitä väljyyttä, kaiken ei tarvitse olla päällekkäin!

– Läpinäkyvät laatikot tavaran säilytykseen

– Älä sääli tavaroita tai ota niitä takaisin sen jälkeen, kun annat niille "tuomion" lähteä eteenpäin!

Mihin ylimääräinen tavara?

– Facebookin roskalava-ryhmät

– Kavereille kirppis kotona

– Asunnon eteen laatikko, jossa lukee saa ottaa

– Poistoon meneviä ehjiä ja siistejä tavaroita voi lahjoittaa esim. Hopelle, jonka kautta menee suoraan tarvitseville

Ja tiedättekö mitä. Nyt alle kuukausi ensimmäisestä karsimisesta minun melkein tekisi mieli tehdä jo uusi kierros kotona vielä raskaammalla kädellä, niin huojentava projekti oli!

Jaa tänne myös omat toimivaksi huomaamasi vinkit ja inspiraation lähteesi kodin raivaamiseen liittyen! 

Vähemmän somea – enemmän kaikkea muuta

Liian usein löydän itseni jumittamasta ilman ajatusta puhelimelta, kun pitäisi tehdä jotakin aivan muuta. Instagram ja Facebook ovat vuosien varrella muodostuneet oikeiksi aikasyöpöiksi. Mielenkiintoiset keskustelut, kuvien selaaminen, WhatsApp, tarinat Instagramissa, uutiset, kirppisryhmät – nämä ovat vieneet jo pidemmän aikaa päivistäni tunteja.

Toisaalta muutosta parempaan päin näkyy jo horisontissa, mutta minun on pakko myöntää olevani todella riippuvainen somesta. On kätevää, kun puhelimella voi hoitaa aivan kaiken, mutta samalla tämä alituinen ilmoitusten ja viestien tulva on todella raskasta. En halua olla kokoajan tavoiteltavissa ja miksi minun pitäisikään olla?

Puhelin eksyy käteen ensimmäisen kerran heti aamulla. Olen todella aamu-uninen ja sängyssä on hyvä tsekata viestit, katsoa aamun lehtien otsikot ja kurkata omat suosikkini instagramista.  Imetykset /nukutukset puhelin on kädessä, kuten päikkärienkin ajan liian usein. Muuten pyrin olemaan viesteihin vastaamista lukuunottamatta mahdollisimman paljon ilman puhelinta silloin, kun olen pojan kanssa. Illalla selaan puhelinta, vaikka voisin mennä nukkumaan ajoissa tai oikeasti tehdä jotakin hyödyllistä. Yhdestä asiasta olen lujasti pitänyt kiinni pojan alettua syömään kiinteitä: puhelin ei kuulu ruokapöytään, vaan syömme oikeasti yhdessä.

Hyvin monta vuotta selasin kaikki Instragramin seurattavieni kuvat lävitse. Pojan synnyttyä tuli elämääni ihan uudenlaista perspektiiviä ja koko Instagram menetti kiinnostuksensa. Ihan hyvä niin, koska koin Instagramin usein valtavana rasitteena. Minun ei ole pakko selata sitä alinomaan, nähdä jokaista kuvaa ja tuijottaa tarinoita tuntitolkulla. Tämä on ollut huojentavaa. Pelkkää somea en haluaisi työkseni tehdä, koska tiedän kuormittuvani siitä aika herkästi.

Muutama kuukausi takaperin Kalle kysyi montako tuntia vietän puhelimella päivittäin, kurkkasin tiedon puhelimesta ja se veti hiljaiseksi. Liian monta tuntia, aivan liian monta. Pahimpana päivänä flunssaa potiessa taisi ennätys olla reilut 10h, "normaalisti" puhelinta käytin 5-9h päivässä, josta hyvin monta tuntia tuli Messengeristä tai WhatsAppista. Tämä määrä hävetti ja tuntui pahalta, suututtikin. Tämä oli pois kaikesta muusta.

Sen jälkeen olen pyrkinyt tietoisesti vähentämään puhelimen ruutuajan alle viiteen tuntiin päivässä, mutta väsyneinä päivinä varsinkin niitä lipsahduksia tulee. Rehellisesti sanottuna ei tuo tavoite tule täyteen kuin muutamana päivänä viikossa, vaikka lähelle sitä usein pääsisinkin. Olen pistänyt sovelluksiin päivittäisiä aikarajoituksia, joka on ollut ihan hyvä keino vähentää turhaa näpräämistä. Myöskin turhien ilmoitusten ottaminen pois käytöstä auttaa vähentämään puhelimen esiin ottamista, pelkästään viime perjantaina WhatsAppiin oli tullut liki 600 ilmoitusta – ihan järkyttävä määrä.

Miksi kerron teille tämän kaiken? Haluan muutoksen. Haluan oikeasti tsempata asian kanssa ja niin kauan, kun se on vain oman pääni sisällä niin lipsuminen on liian helppoa. Vähän sama kuin kodin tavarakaaoksen kanssa niin tässäkin asiassa uskon vertaistuen ja asian myöntämisen olevan osa ratkaisua. En havittele elämää ilman sosiaalista mediaa, mutta rajansa kaikella. Liika on liikaa.

Moni seurattavani Instagramissa viettää somettomia päiviä tai viikonloppuja, tämä inspiroi ihan mielettömästi ja sen vuoksi aionkin nyt tämän viikon ajan oikein extra paljon tsempata ja pistän iltaisin puhelimen pois klo 21. Yritän tehdä tästä tavan, mutta alkuun tarvitsen kyllä itselleni vähän potkua takapuolelle. Tottakai raportoin tänne vähän myöhemmin miten projektini oikein on edennyt!

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muita puhelimella roikkujia?

Taas meillä karsitaan

Vuosien varrella yksi asia ei ole muuttunut. Olen hamsteri, luon tunnesiteen ihan typeriinkin esineisiin. Vaikka kerta toisensa jälkeen karsin turhaa tavaraa, niin jostakin sitä vain ilmestyy lisää ja olen takaisin lähtötilanteessa. Tämä jos mikä hävettää. Jos olette kuulleet kotihäpeästä niin täällä sitä podetaan päivittäin ja ihan syystäkin. Haaveilen minimalistisesta kodista ja haluaisin kaikesta ylimääräisestä eroon, sitten takavasemmalta tavaraa karsiessa iskee sääli ja moni jo pois laittamani tavara palaa hyllylle. Shame on me!

Eilen sitten otin itseäni niskasta kiinni ja kysyin vinkkejä aiheesta instagramissa – ja niitähän tuli! Jaoin jo osan niistä storyssa ja niiden avulla lähden pyörremyrskyn tavoin käymään koko asuntoamme lävitse, tiedossa on siis kunnon suursiivous lattiasta kattoon juhannuksen kunniaksi! Kokoan teiltä saamiani vinkkejä myös ihan omaan postaukseensa, koska niitä tuli aika paljon ja ne olivat todella hyödyllisiä. Kannattaa pysyä siis kuulolla, jos teillä painitaan tavaravyöryn kanssa.

Tarvitsen muutosta, en suoraan sanottuna kestä tätä tavaran määrää ja sitä miten se siirtyy paikasta a paikkaan b ja yks kaks tyhjät tasot ovatkin täynnä kaikkea turhaa. Haluan näiden meidän 58 neliön riittävän elämiseen ja toisaalta ei se säilytystilan kasvaminen isomman asunnon myötä poista ongelmaa turhasta tavarasta.

Vauvan myötä tämä tavaran määrä on lähtenyt hieman käsistä. Ensinnäkin vauvan kanssa tarvitaan tiettyjä tarvikkeita, mitä ilman elämä olisi hankalampaa ja niiden kanssa vain pitää tulla toimeen. Osa taas vauvan tavarasta on ollut meillä turhaa ja lähinnä pyörinyt jaloissa, esimerkiksi sitteri oli meille todella turha ja iloitsen siitä, että se pääsee pian uuteen kotiin. 

Omalla tavalla tavara-ahdistusta lisää kahdet vaunut eteiskäytävällä (matkarattaat ja sitten kotona ulkoilussa käytettävät yhdistelmävaunut), kumpiakin käytämme päivittäin. Mikael painaa puolen vuoden iässä jo 10kg ja häntä ei turvakaukalossa käsin parkkipaikalle jaksa kantaa ja toisaalta en pystykään toisen käden vamman vuoksi, matkavaunut ovat tässä asiassa taivaanlahja. Yhdistelmävaunujen kopassa hän vielä nukkuu päiväunia ulkona ja näillä Emmaljungan vanhemmilla vaunuilla pääsee liikkumaan kevyesti myös töyssyisemmillä poluilla tai hoitamaan kätevästi  kävellen kauppareissut, joten en niistäkään edes halua eroon. Näiden kanssa on siis vain tultava toimeen, onneksi käytävä on suht leveä.

Aluksi olin aika tiukka Mikaelin hankintojen kanssa, mutta sitten jokin iski ja sitä tavaraa alkoi tulemaan ovista ja ikkunoista. Esimerkiksi kirppiksellä edullinen suloinen vaate oli minulle vastustamaton ja ostin sen, vaikka varsinaista tarvetta ei olisikaan ollut. Tässä olen vähän tsempannut viime aikoina, sillä äitini tekemät vaatteet sopivat Mikaelille paljon paremmin. Sama järjetön hamstraaminen koskee leluja, näin pienelle niitä on järkyttävä määrä, varsinkin kun leikeissä pyörivät aina ne samat suosikit.

Muun muassa näiden asioiden vuoksi asetan nyt itseni kirpparikieltoon, koska niiltä sitä tavaraa meille tulee todella hövelisti. Omat vaatteeni ostan 90% erilaisilta kirpputoreilta ja valehtelematta puolet niistä ovat päälläni ihan hirveitä eivätkä tule lopulta käyttöön. Ostopäätös on helppo tehdä, kun tuote on edullinen ja koko sopiva. Sitten ne jäävät pyörimään kaappeihin. Tämäkin hävettää todella paljon.

Nyt varaan kirppikselle täyspalvelu paketin, en ota kotiini enää takaisin myymättä jääneitä tuotteita vaan annan kirppiksen jatkokäsitellä ne ja niiden tavaroiden, jotka eivät ole ihan priimaa (mutta ovat ehjiä ja siistejä) vien esimerkiksi Hopelle.  Tavoitteenani olisi sellainen tilanne, että varsinaista koko asunnon läpikäyntiä ei enää tarvitsisi tehdä ja asioilla olisi omat paikkansa. Haluan kotini olevan onnellinen ja seesteinen paikka, sen sijaan että saisin kiristellä päivittäin hermoja tavaramassojen takia. Pitäkää minulle peukkuja!

Tulen päivittämään projektia tarkemmin instaan storyn puolelle!