Lähden avautumaan yhdestä isosta asiasta elämässäni. Kauan olen pohtinut lähdenkö julkaisemaan tätä tekstiäni vegaaniudestani vai en. Kuitenkin blogissani aihe on läsnä hyvinkin usein ja sen takia koen jollakin tavalla velvollisuudeksi lähteä avaamaan asiaa omalta kannaltani. Ja heti alkuun, ketään en halua tekstilläni loukata, jokainen tekee kuten parhaaksi näkee.
Kasvissyönnin aloitin kymmenisen vuotta sitten. Yläasteella se oli usealle muoti-ilmiö, mutta omalla kohdallani olin halunnut sitä jo monta vuotta. Oma suhteeni lihansyöntiin oli aika normaali, meillä kotona syötiin lihaa kuten suuressa osassa suomalaisia perheitä ja se oli normaalia. Kuitenkin olen ollut aina hyvin herkkä ja lähdin ajattelemaan asiaa eläinten kannalta noin viidennellä luokalla. Aluksi syyt olivat lähinnä etten enää pitänyt lihan mausta ja etten halunnut syödä eläimiä. Vuosien varrella sain enemmän ja enemmän tietoa asioista, näin videoita joita näin jälkikäteen ajateltuna en olisi halunnut nähdä. Ensimmäisten vuosien aikana en tiennyt mitään liivatteesta tai ihan aluksi luulin ettei pizzaa tilatessa voi saada ilman kinkkua. Viisi vuotta sitten ryhdyin ensimmäistä kertaa vegaaniksi ja siinä kohti sitä oikeasti tajusi mitä kaikkea aiempi ruokani oli sisältänyt, vaikka olinkin ollut kasvissyöjä ei pelkän lihan jättäminen lautaselta ollut koko totuus. Kosmetiikan kohdalla en tuolloin viellä tiennyt täysin mikä oli vegaanista ja mikä ei, johtuen lauseesta "eu:ssa ei saa testata eläimillä", tämä lause ei tee tuotteesta eläinkokeetonta tai vegaanista.
Nyt kun tiedätte taustani asian suhteen (jos edes olette jaksaneet lukea näin pitkälle) niin nyt vasta päästään avautumiseni aiheeseen nimittäin vegaanit. Jostakin syystä osa vegaaneista ottavat asiat aivan liian tosissaan ja yrittävät pyrkiä kaikessa täydellisyyteen. Nyt on pakko sanoa, että kukaan ei tule koskaan olemaan täydellinen vegaani. Ehkä sinä itse voit tehdä omat valintasi ja tietää tarkalleen mitä ruokasi sisältää tai tietää millä liimalla kengänpohjasi on liimattu. Muu maailma ei pyöri samalla tavalla, aina turhaan eläimiä kuolee, aina joku kärsii. Vegaaneista kulkee memejä netissä, vegaaneja arvostellaan hyvinkin suorasti, jos vegaani kysyy sisältääkö ruoka jotakin ainesosaa niin häntä pidetään joissakin paikoissa vaikeana asiakkaana. Minuakin raivostuttaa vegaanit, jotka tuputtavat elämäntapaansa väkisin joka paikassa ja jotka huutelevat facebookkien keskusteluissa. Minua raivostuttaa myös ihmiset, jotka halveksivat näiden ihmisten takia kaikkia vegaaneja. Uskokaa pois, näitä on tullut vastaan ja olen saanut tuntea sen nahoissani. Puhun vegaaniudestani mielellään, jos siitä kysytään, mutta en sitä lähde tuputtamaan. Jokainen tekee omat valintansa.
Osa vegaaneista käyttää mehiläistuotteita kuten hunajaa ja mehiläisvahaa (esimerkiksi kosmetiikassa, kynttilöissä) ja kokee asian olevan ihan ok. Sitten on niitä, jotka ovat sitä mieltä ettei hunajaa käyttävä vegaani ole vegaani. Jos sattuu käyttämään vanhaa nahkatakkia saa muilta vegaaneilta vihaisia katseita. Auta armias jos sattuu käyttämään tai edes mainitsemaan Ecoverin pesuaineet, niitä on testattu vesikirpuilla joten eipä ole eläinkokeeton. Koen, että maailmassa on paljon pahempia ongelmia joihin vegaanit voisivat huomionsa kiinnittää, kuin se että lähdetään arvostelemaan toisia vegaaneja. Ei ole olemassa mitään pisteytystä tai arvoasteikkoa vegaaniudesta. On syynsä miksi en osassa vegaaniryhmiä lähde keskuteluun mukaan, siellä provosoidaan ja arvostellaan välillä todella kovin. Jos salaa mussuttaa metukkaa kotona ja kutsuu itseään vegaaniksi niin se ei ole ok, mutta jos oikeasti pyrkii elämään mahdollisimman vegaanisti niin se on kaikkein tärkeintä, vaikka käyttäisikin sitä hunajaa teessään. Jokainen tekee sen minkä pystyy eikä asioita pidä viedä liian pitkälle. Elämme erilaisissa elämäntilanteissa ja ympäristöissä. Usein ihmiset asettavat itselleen asioiden suhteen liian tiukat raamit, jotka vain uuvuttavat ja kuluttavat ihmistä. Näitä samanlaisia tapauksia löytyy muistakin kuin vegaaneista ja uskonkin, että moni teistä voi samaistua tähän asiaan.
Käytän hunajaa ja mehiläisvahaa, villasukat kulutan puhki asti, luonnonkosmetiikka ei aina ole vegaanista ja siinä menee oma rajani mehiläistuotteissa (ja kyllä, tiedän miten julmasti mehiläiset savustetaan kodistaan ja kuningattaret lahdataan ennen aikojaan), jos sipsikulhossa bileissä on erilaisia sekaisin niin en kuole maitojauheeseen, jos tarjotaan lasi viiniä en ala tivaamaan sen suodatustavoista ja kirpparilta olen ostanut muutamat nahkaiset käytetyt kengät. Toiset ovat sitä mieltä etten voi kutsua itseäni vegaaniksi ja on ikävää että kaikki teot mitä teen eläinten, luonnon ja ihmisten puolesta kaatuvat noin pieniin asioihin. Minulla on nyt hyvä olla ja teen parhaani, mutta en halua tehdä tästä liian vaikeaa, se saisi minut vain lopettamaan. Minulle kuitenkin ekologisuus on toinen tärkeä arvo ja näiden kahden yhdistäminen ei aina ole yksinkertaista. Vegaaninen kosmetiikka ei ole läheskään aina ekologista mm. mikromuovin takia, juuri tämä seikka oli yksi syistä miksi vaihdoin luonnonkosmetiikkaan. Meitä on moneksi.
ps. Pidetään jooko kommenttiboksi asiallisena kuten tähänkin asti! :)