Viikko kesän ja syksyn vaihteessa

Tunnetilasta toiseen – sitä oli minun viime viikkoni. Nyt on tiedossa postaus täynnä kuulumisia ja fiiliksiä viime viikolta! En ymmärrä miksi kaikki ärsyttävät asiat tapahtuvat aina kerralla, jos ei samana päivänä niin samalla viikolla. Raskaus tuo tähän kaikkeen oman mukavan lisänsä, kun pienetkin asiat tuntuvat hetkellisesti maailmanlopulta. Niin ja ne raskauden vaivat, liitoskivut tuovat tähän oman mausteensa. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun hain pakettiautomaatista lähetyksen ja jäljellä oli vain tyhjä kirjekuori. Sisältö oli Postin mukaan todennäköisesti varastettu jossakin kohti sen jälkeen kun lähetys on punnittu ja leimattu postin toimesta. Miten tuo on edes mahdollista? Olisikin jäänyt vain tähän, mutta kaikkea vastaavaa oli viikko täynnä ja olen kiitollinen, kun se on ohitse.

Tapahtui viikolla kivojakin juttuja. Meillä tuli kuudes vuosipäivä eteen ja kävimme juhlistamassa sitä Puiston ravintolassa. Vuodet Kallen kanssa ovat olleet todella tapahtumarikkaita ja täynnä iloa sekä kyyneleitä. Vaikka välillä on tullut kolahduksia niin on onnikin potkinut meitä eteenpäin, parisuhde on vahvistunut vuosien varrella lujaksi ja olemme kasvaneet ihmisinä paljon yhdessä ja erikseen. Uskomattominta kyllä on se, että pian meistä tulee vanhemmat. Miten upeaa onkaan jakaa tämäkin yhdessä!

Kun elokuu vaihtui syyskuuhun niin koin parhaan viikonloppuni pitkään aikaan! Olen huono menemään mihinkään tapahtumiin yksin, vaikka siellä voisikin olla ihan hauskaa. Kun Planner Lovers Finlandin 3v miitin liput tulivat myyntiin sain nopeasti houkuteltua ystäväni sinne seuraksi ja sitten liput saatuamme alkoikin se ikuisuudelta tuntuva odotus. Lauantaina sitten koitti se päivä, jolloin pakkasin kaikki oleelliset kimpsut ja kampsut mukaan ja suuntasin itseni mahan kanssa Tampere-talolle. 

Viimeisen muutaman vuoden aikana kalenterit, bujo ja kaikki aiheeseen liittyvä on tullut minulle todella tärkeäksi. Kaikki se väreillä, washeilla, fonteilla ja kuvilla leikkiminen on tuonut iloa ja hyvinvointia arkeeni todella paljon. Kun tarttuu bujoon tai päiväkirjaan niin sitä unohtaa kaiken ylimääräisen ja se onkin kohdallani se juttu. Ei ne kauniit aukeamat, vaan se tekeminen. 

Miitti oli huikea ja aika tapahtumassa lensi kuin siivillä. Oli goodie bagia, haasteita, arvontoja, hyvää seuraa ja aiheeseen liittyviä kauppiaita. Ennen kaikkea tällaisessa tapahtumassa tulee tutustuttua uusiin ihmisiin, juteltua niistä yhteisistä kiinnostuksen kohteista ja vain nautittua fiiliksestä. Se yhteisöllisyys tässä porukassa on todella mieletön ja onkin suuri kunnia saada olla osana sitä! Kokonaisuus oli todella hyvin järjestetty ja nyt innolla jo odotan ensi vuoden miittiä, kuten varmasti moni muukin!

Pitkästä aikaa stressitasot laskivat roimasti ja hymy oli herkästi huulilla, pitäisi useammin poistua neljän seinän sisältä kunnolla! Jatkoimme ystäväni kanssa meille viettämään rentoa viikonloppua. Sain  häneltä kassillisen heille pieneksi jääneitä lastenvaatteita, joista olen ikionnellinen sekä kiitollinen. Niitä ihastellessa menikin tovi ja myös kissat ovat niitä tutkineet ja haistelleet. Nuo karvakaverit eivät varmaankaan osaa aavistaa mitä tuleman pitää joulun tienoilla!

Tiedän ettei lapseltamme tule mitään puuttumaan ja hänen lähipiirinsä tulee olemaan täynnä ihania ihmisiä, joilla on sydän paikallaan. Tämä lämmittää mieltä ihan mielettömästi – emme tule jäämään yksin, vaikkei lähellä välttämättä isoa tukiverkkoa olekaan. Lopulta viime viikon jälkeen jäljelle päällimmäiseksi tunteeksi jäi kiitollisuus tästä kaikesta mitä minulla on, liian usein ne ottaa itsestäänselvyytenä. Niitä huonoja päiviä tulee ja menee. Tunteet tulee ja menee, oikeasti kaikki on hyvin. ♥

Ihanaa alkanutta syyskuuta sinulle!

Bullet journal – Nuunasta vaihto Leuchtturmiin

Keväällä huomasin bujoilun innon kadonneen kuin tuhka tuuleen. Välillä vähän ihmettelinkin, miten jaksoin vuoden ajan innostua bujosta päivittäin – oikeastaan koukutuin bujoiluun täysin ja löysin siitä itselleni oivan apuvälineen arkeen. Jossakin kohti Nuunan kaivaminen sohvapöydän alatasolta ei enää kiinnostanut, erilaiset träkkerit jäivät täyttämättä ja tuntui, ettei se oma tyyli sitten ollutkaan mieluinen. Olin myös alkanut pohtimaan, josko jokin muu bujo kirjanen olisi minulle sopivampi – Nuunan sivut tuntuivat niin kovin paksuilta ja joskus pieni pisteväli tuotti päänvaivaa. Kun bujoillessa tai kalenterin kanssa kaipaan uutta innostusta suuntaan pinterestiin, instagramiin tai Vihkokauppaan. Näin tein suuren bujo ahdistuksen hetkellä ja Vihkokaupassa vieraillessa heräsi ajatus, josko vaihtaisin Leuchtturm1917 merkkiin ja kokeilisin olisiko se kuitenkin  enemmän minua varten kuin Nuuna. Muutaman viikon ajatus kypsyi ja sitten tein päätökseni.

Lisää kuvateksti

Miksi vaihdoin Nuunasta Lettuun?

Ensimmäinen bujoni oli halpa ja huonopaperinen yksilö Suomalaisesta kirjakaupasta, joka oli myös turhan pieni kooltaan. Sen kanssa meinasi koko touhuun mennä usko ja toivo, koko bujoilun into meinasi sammua heti alkuunsa. Kuitenkin Vihkokaupassa tutustuin muuhun valikoimaan, onneksi.  Laadusta maksoin mielelläni, koska bujo on minulle tärkeä työväline arjenhallintaan. Pitkään painin sen kanssa olisiko Nuuna vai Leuchtturm1917 minulle se oikea. Paksujen sivujen vuoksi päädyin lopulta Nuunaan. Osa Nuunien kansista on nahkasekoitetta, mutta nykyään heillä on todella hyvä valikoima muitakin materiaaleja. Saatuani ensimmäisen Nuunani syntymäpäivälahjaksi siskoltani vei bujoilu minut täysin mennessään, kuten myös siskonikin hetkeä myöhemmin. Vaikka minulla oli upea uusi Nuuna niin oma tyylini ei löytynyt. Sitten se tuntui löytyvän, kadoten aina vain uudestaan. 

Tässä kohti etenkin Instagram tuli todella tarpeeseen. Katsellessa minkälaisia juttuja muut tekivät näin heti, mikä mielytti omaa silmää ja mikä taas ei. Vasta nyt, reilun vuoden bujoilleena olen löytänyt minimalistisemman tyylini, joka tuottaa iloa ja ei kauhistuta övereillä. Varmasti tyylini vielä muuttuu, mutta nyt tilanne tuntuu rauhalliselta ja bujon pariin on aina kiva palata. 

Pikkuhiljaa huomasin kaipaavani juuri niitä ominaisuuksia Nuunastani, joita taas löytyy Leuchtturmista. Katselin toki muitakin vaihtoehtoja, mutta mitä kauemmin bujoilu tuntui hankalalta niin sitä varmemmaksi tulin siitä, että jotakin pitäisi tehdä saadakseni homman toimimaan. Jouluna sain siskolta Vihkokaupan jouluyllätyspaketin, josta löytyi pieni kultainen Leuchtturm. Tuo kaunokainen alkoi kulkemaan aina mukanani ja opin pitämään Leuchtturmin ohuemmasta paperista. Kun lopulta bujoilun into katosi kokonaan niin tiesin mitä minun olisi tehtävä. Suuntasin siskoni kanssa vihkokauppaan, harkitsin värivaihtoehtoja pitkään ja ostin kauniin Armyn vihreän A5 kokoisen Leuchtturmini. Tätä en ole muuten hetkeäkään katunut.

Leuchtturm1917 vs Nuuna

Kummassakin bujossani on huikea määrä hyviä puolia ja sekä Nuunalle että Leuchtturmille löytyy varmasti oma käyttäjäkuntansa. Ensinnäkin kumpikin näistä aukeaa todella hyvin, eli sen asian kanssa ei tarvitse tuskastella toisin kuin sen ensimmäisen halppikseni kanssa. Valikoimaa löytyy, Leuchtturmissa lähinnä löytyy eri värejä ja kokoja, mutta Nuunassa sitten paljon huikeammin toinen toistaan upeampia kansia erilaisilla materiaaleilla. Varsinkin käytössä rispaantuva pellavakangas kannessa on todella kaunis! Kuitenkin kansien materiaalissa omassa käytössäni Leuchtturmn vetää pidemmän korren, koska kannet ovat kovat. Pystyn bujoilemaan missä tahansa ja kovat kannet kestävät myös repussa paremmin, vaikkakaan ei kolhuitta. Nuunalta löytyy myös kovakantinen malli ja Leuchtturmilta puolestaan pehmeäkantisia uutuuksia.

Leuchtturmin paperi on läpikuultavampi, mutta pinnoitettu. Nuunan paksuista sivuista puolestaan ei kuulla niin paljoa lävitse, mutta useamman kynän kanssa sai olla tarkkana ettei jälki sottaannu. Nuunan pisteväli on 3,5mm, joka on melko pieni ja siihen kesti hetken tottua, Leuchtturmissa pisteväli on puolestaan 5mm. Leuchtturmeissa on sisällysluettelo, sivunumerot, kaksi kirjanmerkkinauhaa, kuminauhakiinnitys sekä tasku sisätakakannessa. Osassa Nuunia löytyy sivunumerot, mutta muuten se on pelkistetympi. Kuitenkin lähimpänä Leuchtturmia on tämä Project M Nuuna, jota harkitsin vakavasti vaihtoehdoksi. Jos kummaltakaan ei löydy silmääsi mielyttävää yksilöä niin kurkkaa myös Artebene! 

Mitä sitten pidän Leuchtturmista?

Alusta alkaen olen pitänyt Leuchtturmin paperista todella paljon. Siitä kuultaa kyllä lävitse, mutta kirjoittaessa sen pinta on mielyttävämpi ja kynä liikkuu sulavammin. En myöskään ole vahingossa sutannut sillä samalla lailla kuin Nuunassa. Loppujen lopuksi siihen läpikuultavuuteen tottui todella nopeasti, eikä se häiritse toisin kuin alussa pelkäsin. Sisällysluetteloa en ole vielä tehnyt, mutta koska sille on varattu oma paikkansa, voi sen tehdä myöhemminkin. Lisäksi sen ylläpito on myös helpompaa sivunumeroiden ansiosta, joita ei omassa Nuunassani ollut. Isompi pisteväli meinasi alussa tuottaa minulle harmaita hiuksia. Alussa kirjoitin helposti liian isolla, mutta ei aikaakaan kun sain sovitettua käsialani pisteiden kokoon ja nyt kirjoittaminen on helpompaa kuin Nuunan kanssa. 

Omat suosikki mustekynäni ovat säilyneet aika lailla samoina, käytän edelleen ohuempaa Mujia, Staedtlerin pigment liner 0.05 ja nyt uutena olen ihastunut Pigma Micronin 005 kynään. Koritsteluun ja otsikoihin käytän edelleen Tombowin kaksipäisiä tusseja ja nyt uutena olen tykästynyt Staedtlerin triplus finliner 0.3mm värillisiin kuitukärkikyniin. Washien käyttöä olen vähentänyt paljon kuten tarrojakin, mutta välillä teen inspiraatiosivuja nimenomaan näitä apuna käyttäen. Uutena olen alkanut käyttämään paljon lehdistä leikattuja leikekuvia, jotka saa kestävimmin ilman kupruja liimattua paikoilleen Tombowin liimarollerilla. Ostin myös erikseen lopulta Leuchtturmin kynäpidikkeen, joka liimataan paikoilleen ja se pitää ostaa aina uutena. Jos se olisi vakio niin Leuchtturm olisi täydellinen.

Kaiken kaikkiaan käytän nyt rinnakkain loppuun vanhaa Nuunaa ja uutta Leuchtturmia ja kyllä tuo jälkimmäinen vetää pidemmän korren monesakin asiassa. Pidän molemmista ja en mene vannomaan, että pysyisin nyt ikuisesti Leuchtturmin fanina. Aina ennen ostopäätöstä suosittelen menemään liikkeeseen asti katselemaan ja kokeilemaan erilaisia kyniä mallina oleviin bujoihin niin löydät itsellesi sopivan yksilön. Olen Vihkokaupan erittäin tyytyväinen asiakas, postauksen linkit eivät ole mainoksia ja kaikki tuotteet olen ostanut itse ellei sisko ole ollut asialla! ♥

Katso myös:

Ideoita bujon täytteeksi

Bullet journal – Millä alkuun?

Voit seurata minua instagramissa, facebookissa ja pinterestissä!

Keväisissä tunnelmissa

Jostakin syystä sisällä koneen ääressä istuminen ei ole maistunut viime aikoina ollenkaan, kun vaihtoehtona on ollut takapihan laittaminen ulkona. Säät ovat suosineet meitä viime päivinä, vaikka pieniltä sadekuuroiltakaan ei olla vältytty. Tänään kävelin kaupalle ostamaan jäätelöä, kun lämpötila kävi +18 yläpolella ja toki otin kamerankin mukaan. Haaveilin sinivuokkojen löytämisestä ja onnekseni niitä sattuikin reitilleni, lopulta isojakin alueita täynnä näitä kauniita sinivioletteja kukkasia. 

Olen nauttinut tästä keväästä enemmän kuin koskaan ennen, on ollut ihanaa nähdä päivittäin meidän kodin pihalla kevään merkkejä ja katsella miten kukkapenkeistä nousee erilaisia varsia ja lehtiä huimaa vauhtia. Pihamme on yllätyksiä täynnä, emme yhtään tiedä mitä kaikkea sieltä ilmestyy. Olen myös saanut lihakset pitkästä aikaa kipeiksi kyykkiessä penkkien reunoilla, haravoidessa lehtiä ja kuollutta nurmikkoa pois ja leikatessa pensaiden oksia. Kalle on kärrännyt yli kymmenen kottikärryllistä pois. Meille sattui hyvä tuuri, sillä rivitaloasuntomme piha on kivan kokoinen, mutta toisaalta töitä riittää kun sitä ei ole reiluun vuoteen hoidettu ollenkaan.

Olen siis päässyt opettelemaan asioita kantapään kautta, harjoitellut, nauttinut ulkona olemisesta ja samalla suunnitellut mihin laittaisin kasvulavoja. Sisällä eteläikkunalla on taimia kasvamassa ja voimistumassa, niitäkin on ihanaa katsella ja hoitaa päivittäin. Paljon olemme saaneet jo raivattua takapihaa ja kunhan en vasemmalla kädellä voimaa käytä tai purista mitään lujaa niin aina hetken kerrallaan voi ahertaa. Auringonpaisteessa pihan laittaminen on parasta lääkettä mitä tällä hetkellä itselleni tiedän. 

Vielä pitäisi yrittää miettiä monta lavakaulusta haluan päällekkäin, mitä laitan kasvulavojen pohjalle, tai entä minkälainen sekoitus multaa niihin tulee. Kuppikuntia on niin monia ja kauheasti ei ole tuohon nyt rahaa laittaa. Vinkit ovat siis erittäin tervetulleita! Tämä kaikki on minulle uutta ja inspiraatiota käyn hakemassa viikonloppuna Tampereen Supermessuilta, jotka alkoivat tänään ja kestävät viikonlopun ajan. Lainasin myös kirjastosta hyvän ja inspiroivan kirjan Lavatarhuri*, joka minun on pakko saada itsellenikin, voisikohan se löytyä messuilta? Jälleen messuilla puutarha juttujen lisäksi kiinnostaa myös kotimaan matkailun puoli, sillä inspiraatiota sille puolelle kaivataan aina. Kesällä haluaisin päästä vähän reissaamaan kotimaassa, saa olla mitä tälle ajatukselle vielä käy.

Messujen lisäksi huomenna suuntaan Helsinkiin ja kohti Blogisisarten kevätmiittiä! Olen todella innoissani ja huomista onkin odotettu jo pitkään. On ihanaa päästä näkemään taas näitä huikeita naisia. Nautitaan näistä aurinkoisista päivistä ja ihanaa viikonloppua sinulle ♥

Onko sinulla jo suunnitelmia kesäksi?

Voit seurata minua instagramissa, facebookissa ja pinterestissä!

*mainoslinkki

Viisi kertaa kolme positiivista

Sain blogisisareltani Nyt Heti blogin Marialta ihanan blogeja kiertäneen positiivisuus aiheisen haasteen ja nappaankin siitä kopin heti. Tässä teille jälleen (positiivisia) palasia elämästäni ja oikein ihanaa pääsiäisen aikaa jokaiselle siellä ruudun toisella puolella!

Kolme hyvää asiaa päivissäni

Bujoilu on tullut isoksi osaksi arkeani viimeisen vuoden aikana. Se on minulle ajanhallinnan työkalu täynnä inspiraatiota ja  to do -listoja, muistioita tärkeistä asioista sekä rakastamiani trackereita. Jos kaipaat bujoon ideoita niin niitä olisi tulossa teille ensi viikolla! 

Lukeminen on noussut maaliskuun aikana minulle taas todella tärkeäksi ja olen lukenut enemmän kuin aikoihin. Maaliskuussa luetuista kirjoista teen myöskin pian oman postauksensa, sillä olen löytänyt pitkästä aikaa minua miellyttävän hyvän historiallisen sarjan, jota olen suorastaan ahminut! Lukeminen on minulle tapa unohtaa kaikki muu ympärillä kuten meditaatio tai bujoilukin. Onneksi olen saanut taas lukemisesta otteen, sillä se on vuosien varrella merkinnyt minulle todella paljon. 

Kasvien hoitaminen voi kuulostaa tylsältä, mutta tässäkin yksi erinomianen syy miksi nousta aamuisin. Kasvit tarvitsevat vettä, ravinteita ja muuta hoitoa – osa päivittäin vähintäänkin sumuttelua. Kun ympärillä kasvit vihertävät ja ottavat valtavan kasvupyrähdyksen talven jälkeen nousee hymy huulille alituiseen, niiden kasvua on ihana seurata päivittäin! Vielä kun lumet sulaisi niin pääsisi puutarhan kimppuun!

Kolme hyvää asiaa minussa

Jaksan ja haluan aina kuunnella sekä auttaa muita. Olen kova puhumaan, mutta myös kuuntelemaan. Pyrin muutenkin olemaan aina mahdollisimman empaattinen ja ymmärtämään eri kantoja asioihin, vaikka se ei aina helppoa olekaan. Vuosien varrella olen oppinut vähemmän mustavalkoiseksi ja enemmän avoimeksi erilaisille asioille ja ihmisille. Usein myös vaikeneminen on kultaa, jossa olisi minulla vielä opittavaa.

En anna periksi helposti. Pänkki mikä pänkki. Itsepäisyyden ja periksiantamattomuuden voi ottaa moneltakin kantilta, mutta suurimmaksi osin niistä on hyötyä. En jää sängyn pohjalle makaamaan, vaan eteenpäin mennään oli tilanne mikä hyvänsä. Haluan myös kannustaa muita menemään kohti omia unelmia ja uskomaan niihin.

Omat arvoni ja niiden mukaan eläminen. Minulle on tärkeää syödä puhdasta kasvisruokaa, elää mahdollisimman ekologisesti ja kunnioittaa kaikkea elävää. Meidän pitäisi vaalia enemmän luontoa ympärillämme ja miettiä mitä tarvitsee ja millä hinnalla. Kukaan ei ole täydellinen, ne pienet teot ratkaisevat!

Kolme hyvää asiaa elämässäni 

Parisuhde. Meillä tulee Kallen kanssa syksyllä kuusi vuotta yhdessä täyteen. Vuosien varrella olemme rakentaneet meille lujan parisuhteen ja se jos mikä on vaatinut paljon verta, hikeä ja kyyneliä. Välillä toinen joutuu joustamaan, mutta yhdessä eteenpäin ollaan menty vaikka vastoinkäymisiä onkin vastaan tullut. Yhdessä teimme myös päätöksen muuttaa Lohjalta Tampereelle ja mitään parempaa en ole elämäni aikana tehnyt. Toivon, että vielä joskus voimme perustaa perheen, ostaa yhteisen asunnon ja mennä naimisiin. 

Toinen asia, jota kiittelen päivittäin mielessäni on meidän uusi kotimme. Muutimme tammikuussa rivitaloon ja joka päivä tunnen itseni onnellisemmaksi ja onnellisemmaksi. Nyt on enemmän omaa rauhaa, tilaa ja kuten ylläkin mainitsin niin kyllä oma pihakin on upea asia. Meillä kävi tämän asunnon kanssa ihan mielettömän hyvä tuuri!

Luotto tulevaan. Vaikka asiat eivät aina menekään niin kuin on kuvitellut niin silti luotan ja uskon, että kyllä elämä meitä kantaa. Tällä hetkellä olen onnellinen jo siitä mitä meillä on, vaikka ei elämä olekaan aina ruusuilla tanssimista. Asiat kyllä järjestyvät ja joskus on hyvä tehdä suunnitelmiin isompi muutos ja myöhemmin nauttia sen kantamasta hedelmästä.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

Yhteishaku on takana ja kohta alkaa pääsykokeisiin lukeminen. Itseasiassa osa esimateriaalista on jo julki ja nyt pitäisi alkaa päntätä javaa! Vaikka jo pelkkä ajatuskin opiskelemaan lähtemisestä jännittää niin samalla olen todella innoissani siitä. Vielä pitäisi se opiskelupaikka napata siellä pääsykokeissa, saa olla miten käy.  

Steven Wilsonin keikka helmikuussa oli upein musiikillinen elämys koskaan. Kolme tuntia musiikillista huipentumaa, suosikki kappaleitani, kaikki fiilikset ja se onnen tunne kun sain olla kokemassa tuon itse livenä. Monta viikkoa elin keikan jälkeisessä onnen huumassa, todella onnistunut lahja Kallelta minulle.

Muutto uuteen kotiin sujui yllättävän kivasti, vaikka sitä stressasinkin kovin. Muuton suhteen kaikki meni hyvin, vanha asunto saatin siivota kaikessa rauhassa ja uutta laittaa siinä samalla. Paras oli kun purki aina kaikki laatikot mitä sisälle tuli niin ei tullut kauheaa kaaosta. Nyt kun uuteen alueeseen on kotiutunut ja kissat ovat tyytyväisiä ikkunoiden takaisista näkymistä niin voin huokaista helpotuksesta, tämä oli oikea päätös.

Kolme hyvää asiaa blogissani

Olen aina rehellinen postauksissa. Suosittelen teille tuotteita, jotka olen henkilökohtaisesti hyväksi todennut ja ilmoitan aina kun kyseessä on kaupallinen yhteistyö, blogin kautta saatu tuote tai mainoslinkki, josta voisin hyötyä rahallisesti. Näin kuuluu tehdä, mutta kaikille se ei ole itsestäänselvyys ja sen takia haluan painottaa tätä. Lisäksi haluan esitellä teille pienempiä yrityksiä, jotka ovat todella näkyvyytensä ansainneet, minun tulee uskoa niihin itse ja voitava seistä niiden takana.

Olen omanlaiseni ja niin on myös blogini. En halua kirjoittaa vain yhdestä aiheesta, olla samaa mieltä kaikkien muiden kanssa tai lukittautua liikaa johonkin. Myöskään en kiellä vaikeita asioita, vaan kirjoitan melko aivoimesti vaikeistakin jutuista. Elämässäni tulee ja menee aiheita ja asioita, niin myös blogissani.

Te ihanat lukijani! Blogini ei olisi mitään ilman lukijoita ja kommentteja, joista olen aina erittäin iloinen. Olenkin teistä jokaisesta kävijästä todella kiitollinen, olit sitten läpikulkumatkalla tai vakituinen seuraaja ♥ 

Not so damn mainstream blogin Iidan

" 24-vuotias graafinen suunnittelija / editoija. Sydäntä lähellä on kehopositiivisuus, jooga, feminismi ja häät 2018. "

Mediakka blogin Annan

"Mediakkaa päivittää tamperelainen, freelance-journalistina ja viestinnän sekatyöläisenä hommia paiskiva yhteiskuntatieteiden maisteri, joka kirjoittaa mielellään lifestyle-ilmiöistä samalla, kun tarkkailee Tampereen – ja itse asiassa koko valtakunnan – kulttuurikenttää kasvisruokaripausta unohtamatta."

 Ida's cozy cornerin Idan

"Ida's Cozy Cornerissa otetaan rennosti ja inspiroidutaan. Jaan täällä kasvisreseptejäni, matkavinkkejä ja joskus ihan vain kuulumisiani tavallisen arjen keskellä. Mikäli hyvä ruoka, luonnonkosmetiikka, eettinen muoti ja kestävät valinnat kiinnostavat, saatat olla oikeassa paikassa. Toivottavasti viihdyt ja tulet toistekin!"

Ihanaa sunnuntaita ja alkanutta huhtikuuta sinulle ♥

Voit seurata minua instagramissa, facebookissa ja pinterestissä!

Kevättä ilmassa

Tänään lämpö tuntui ensimmäisen kerran sisälle tukahduttavana kuumuutena. Avasin takapihan oven ja toisin kuin luulin ei ulkona ollutkaan kylmä kun varpaalla koetin oven alla olevaa peltiä. Hetkeksi menin istumaan ja nauttimaan auringosta ja kissatkin tassuttelivat varovaisesti haistelemaan kevättä. Kummatkin ovat sen verran arkajalkoja etteivät lumihankeen juoksisi, mutta kuitenkin pitää miettiä miten kesällä voisi mahdollistaa kissoille ulkoilun.

Lintujen laulua oli ihana kuunnella kaikessa rauhassa, muuten ympärillä oli hiljaista ja rauhallista. Sisälle päästyäni aloin lannoittamaan ja kastelemaan viherkasveja ja puolestaan viikko sitten multaan laitetut tomaatin pienet alut laitoin seuraaviin kippoihin. Ensimmäinen mimosa pudican eli tuntokasvin siemen lähti vihdoin kasvamaan ja muutenkin tuntuu, että meillä sisällä kasvit ovat heränneet kunnolla eloon pitkän talven jälkeen. Kaikkialla vihertää, tulee uutta alkua ja varsinkin kultaköynnökset ovat taas kasvaneet hetkessä kauheasti.

Nyt on onnellinen olo, vaikkakin ympärillä on huolia ja murheita. Odottavan aika on pitkä, kaikki asiat seisovat omasta tahdostani huolimatta ja en voi muuta kuin odottaa kuukausi kaupalla mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuitenkin päivittäinen meditointi on tehnyt tehtävänsä ja nyt olen taas pystynyt upottautumaan kirjojen maailmaan. Sinne on ihanaa unohtautua ja jättää muu maailma pyörimään omille raiteilleen. Muutenkin mieli on levollisempi kuin aikoihin, kyllä asiat järjestyvät vielä.

En tiedä kauanko tätä ihanaa auringonpaistetta jatkuu, mutta otan siitä ilon irti. Toivottavasti sinäkin pääset nauttimaan keväästä ja tästä ihanasta aurinkoisesta säästä ♥

Kalkkimaalattu lipasto meikkipöytänä

Viime vuoden loppu puolella ennen muuttoa aloitin urakan täysipuisen ruskean lipaston kanssa. Maalasin sen valkoisella kalkkimaalilla, kanteen laitoin suojaavan lakan ja kun muutto uuteen asuntoon tuli löysi lipastokin paikkansa ja käyttökohteensa. Olin jo kerran ajatellut luopua tästä upeasta Amerikasta asti tuodusta raskaasta yksilöstä, mutta lopulta kuitenkin halusin pitää sen meillä. Tällaisia ei löydy ihan joka kodista ja arvostan todella paljon jykevää laatua.

Uudessa asunnossa lipasto oli ensimmäisiä huonekaluja, jotka löysivät täydellisesti paikkansa muiden huonekalujen seilaillessa sen ympärillä paikasta toiseen. Oikeastaan jo ennen muuttoa näin lipaston paikallaan, vaikkakin sen käyttötarkoitus oli minulle silloin vielä mysteeri. Aiemmin olin säilyttänyt sen laatikossa mm. planneri juttuja, kankaita ja ompelutarvikkeita, mutta nyt niille löytyi tilaa asunnon kiinteistä kaapeista. 

Silloin vielä kun omistin vähemmän kosmetiikkaa säilytin niitä kylpyhuoneessa, vaikka tiesin kyllä hyvin ettei sen kosteus tee niille hyvää. Olen kuitenkin oppinut virheistäni ja opetellut uusille tavoille. Aiemmin meikkini ja meikkipeilini oli todella epäkäytännöllisesti korkeamman lipaston päällä. Meikkaaminen piti tehdä seisten ja valaisukaan ei ollut silloin kovin suotuisa, joten jouduin kantamaan meikit aina vessaan. 

Nyt korkean lipaston päällä on kasveja ja puolestaan tämä valkoinen täysipuinen lipasto sai laatikoihinsa täydellisen kokoiset lokerikot, meikkini ja päällensä peilin. Oikeastaan nyt on helppo ottaa tuoli lipaston eteen, avata laatikko ja kaikki on omilla paikoillaan edessäni helposti saatavilla. 

Voi olla, että vielä lipaston tarkoitus muuttuu. Ostimme sen käytettynä vielä Lohjalla asuessamme ja meillä kävi todella hyvä tuuri, sillä tuo lipasto on erittäin vankkaa tekoa ja pohjat eivät ole painosta taipuneet. Ylösalaisin lipastosta saa lastenhoitopöydän ja haaveilenkin vielä voivani täyttää sen laatikot pienillä vauvanvaatteilla ja lastenhoitotarvikkeilla. Nyt kuitenkin nautin jokaisesta kerrasta kun istuudun peilin eteen, tartun mineraalimeikkipuuteriin ja panostan omaan itseeni. Koskaan ei tiedä miten ja milloin asiat muttuvat ja yritänkin nauttia jokaisesta hetkestä.

Vielä olisi ihana, jos koruja voisi pitää jotenkin houkuttelevammin esillä, mutta meidän Papu neiti on sen verran innokas korujen varastelija, että riskit ovat siinä liian suuret. Kaikki mikä kiiltää ja helisee on Papun mieleen! Lipastossa kaiken saa helposti piiloon ja pöydän pinta jää kasveille, peilille ja väliaikaiseksi laskupinnaksi esim. postille. Tämä on minun oma alueeni lukunurkan lisäksi kun Kallella taas on työpöytä. Vaikka en usein laittaudu niin koen kuitenkin, että kun kaikki on omilla paikoillaan ja helposti löydettävissä on homma paljon mukavempaa.  Iloa alkavaan viikkoon teille kaikille! 

Miten sinä säilytät kosmetiikkaasi?

Voit seurata minua instagramissa, facebookissa ja pinterestissä!

Lukuinto – kiitos kun palasit

Viime vuoden lopulla alkoi lukemisen into hyytymään. Yritin ottaa siihen vauhtia moneen otteeseen, kokeilin uudestaan ja uudestaan erilaisia tyylejä sekä suosikki kirjailijoitani. Tämän vuoden toisena päivänä sain luettua loppuun Jojo Moyesin Parillisia ja Parittomia kirjan ja sen jälkeen homma tyssähti kokonaan. Pienen hiljaiselon jälkeen heräilemisen merkkejä lukemisen pariin on taas noussut, joten onneksi ei lukeminen kokonaan loppunut.

Pieni tauko lukemiseen tuli tarpeeseen, vaikkakin suurin syypää lukutaukoon on ollut keskittymiskyvyn uupuminen. Nyt meditoituani jo muutaman viikon on alkanut se punainen lanka kirjojenkin kanssa löytymään ja olen päässyt jatkamaan Helmet lukuhaastetta.  Meditoinnista on ollut paljon hyötyä! Kirittävää kyllä riittää haasteen suhteen, jos haluan saada luettua tänä vuonna lähellekään yhtä paljon kuin viime vuonna. 

Luin ensin tiiliskiven kokoisen Cheekin elämänkerran JHT Mustalammas, koska kotimainen hip hop on aina ollut lähellä sydäntäni. Kirja ei ollut täydellinen – paikoin se oli todella pitkäveteinen. Kirja kuitenkin avasi paljon tarinaa Cheekin tekstien takaa ja on upeaa miten hän antaa kirjassa niin paljon itsestään lukijoille. Arvostan tässä asiassa häntä paljon, vaikka olenkin kuunnellut lähinnä hänen alun tuotantoaan silloin muinoin.

Toinen vasta lukemani kirja on Clare Mackintoshin Annoin sinun mennä, josta olin ehtinyt lukemaan paljon hyviä arvosteluja ennen kirjan saamista käsiini. Tovin sitä saikin kirjastossa jonottaa kuten myös sen seuraajaa Minä näen sinut -kirjaa, jota odotan nyt kuin kuuta nousevaa. Ajattelin kirjan olevan paljon kevyempi ja en sitä aloittaessani ymmärtänyt sen todella olevan psykologinen trilleri, sillä usein jätän takakannen lukematta jos olen varannut kirjan aiemmin.

Äiti päästää irti pienen poikansa kädestä, auto ilmaantuu kuin tyhjästä, ja silmänräpäyksessä kaikki muuttuu. Millainen kuljettaja pakenee onnettomuuspaikalta? Tapaus jää kalvamaan rikoskomisario Ray Stevensiä, joka ryhtyy hakemaan oikeutta jokaisen vanhemman pahinta painajaista elävälle äidille, hinnalla millä hyvänsä.

Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolla. Hän haluaa jättää koko entisen elämänsä taakseen, mutta menneisyys ja muistot hirvittävästä marraskuisesta illasta palaavat vainoamaan häntä järkyttävin seurauksin. Tämä vangitseva, nokkela ja piinaava psykologinen trilleri menee ihon alle. Varaudu tyrmäävään juonenkäänteeseen, jota on kehuttu yhdeksi kaikkien aikojen nerokkaimmista.

Tuota juonenkäännettä ei todella ole kehuttu suotta, se oli nimenomaan erinomaisen nerokas ja kirja piti lopussa tiukasti otteessaan. Kirja liikutti ja oli samalla todella niskakarvat pystyyn nostattava, haukoin välillä jopa järkytyksestä henkeäni. Tästä oli pakko keskustella myöhemmin vielä Kallen kanssa, koska kirja meni todella ihon alle – niin järkyttävä ja loistava samaa aikaan se oli. Odotan todella paljon Mackintoshin seuraavalta kirjalta, tätä kirjailijaa kannattaa pitää silmällä tulevaisuudessa! 

Olen iloinen siitä, kun kirjat ovat alkaneet taas vetämään puoleensa. Keväisin tuntuu muutenkin tulevan huima määrä uusia kirjoja ja nyt kannattaakin selailla kustantamoiden uutuus oppaita. Tällä hetkellä olen uppoutunut puutarha ja viljely kirjoihin, mutta jotenkin kaipaan tasapainoksi myös verta hyydyttäviä trillereitä, kun pääsin jo mukavasti sellaisen makuun. 

Mitä sinun yöpöydältäsi löytyy tällä hetkellä?

ps. Tuo karvainen kaveri yöpöydälläni on possuressu, jonka kanssa olen tallustanut ja jakanut liki koko elämäni. Siinä se minua muistuttaa joka päivä kaikesta siitä hyvästä mitä elämässäni on. ♥ 

Itsemyötätunnon lähteillä

Viikonloppuni oli täynnä mindfulnessia ja itsemyötätuntoa. Olin kaksipäiväisellä kurssilla ja oma tavoitteeni oli saada kiinni siitä syvimmästä ideasta mistä itsemyötätunnossa oikein on kyse. Siinä missä mindfulnessissa ollaan läsnä tässä hetkessä niin itsemyötätunnossa puolestaan on kyse ehkä enemmän siitä mitä tarvitsen tässä hetkessä. Kavereina nämä kuitenkin ovat toisilleen erinomaiset! 

Teimme paljon harjoituksia ja oikeastaan sitä teoriaa ei pahemmin ollut. Kuitenkin itse sain parhaiten kiinni itsemyötätunnosta englannin kautta. Myötätunto on englanniksi compassion, joka latinaksi taas tarkoittaa yhdessä kärsimistä. Itsemyötätunnossa ollaankin kärsimyksen, lohdutuksen ja itsensä hyväksymisen porteilla.

Itsemyötätunnon ydinelementteihin kuuluu kolme asiaa:

• Ole kiltti itsellesi – ystävällisyys itseä kohtaan 
• Olemme kaikki samassa veneessä – me kaikki olemme ihmisiä, osa ihmiskuntaa
• Ole tietoisena hetkestä toiseen – mindfulness, tietoinen hyväksyvä läsnäolo

Minulle päälimmäiseksi jäi mieleen itseruoskinnan haitallisuus ja asioista irti päästäminen. Tiedän että tuo kärsimys sana tuolla aikaisemmin kuulostaa vähän hassulta, mutta kun lähdemme ajattelemaan milloin sitä oikeasti tarvitsee myötätuntoa niin se on se "kärsimyksen" hetki. Eteen tulee vastoinkäymisiä ja niillä hetkillä on tärkeää kiinnittää itsensä nykyisyyteen ja muistaa, että kyseessä on vain tämä hetki ja se menee ohitse. Minulla tunteet vievät helposti ja ankkuroiminen unohtuu, tässä olikin minulle arvokas oppi. Kaikille sattuu virheitä ja kukaan ei ole täydellinen, älä rankaise itseäsi vaan tuo sen sijaan itsellesi lohtua. En tiedä saitko näistä ajatuksistani kiinni, mutta nämä muodostuivat minulle tärkeiksi oivalluksiksi viikonlopun aikana. 

Ilman hyvää ryhmähenkeä en olisi saanut kurssista niin paljoa irti. Siellä jaettiin kokemuksia todella henkilökohtaisella tasolla ja se ainakin oli minulle tämän kurssin parasta antia. Juuri se ymmärrys, että eihän tuon ihmisen pitäisi ruoskia itseään tuosta asiasta ja se ymmärtäminen, että teen itse sitä samaa. Toisten kautta opimme myös enemmän itsestämme. Ole itsellesi paras ystäväsi ei olekaan ohjeena yhtään hassumpi. Opettajamme lähinnä ohjasi meitä, antoi meille tilaa ja avasi mieleen tulevia kysymyksiä – tai antoi vastakysymyksen. Lopuksi saimme valita kaksi kuvaa itsellemme muistoksi tästä kurssista ja toisen teksti kolahti kovin.

I never thought I was Bully... until I listened to how I speak to Myself.
I think I owe myself an Apology.

Vaikka käsittelimme vaikeitakin asioita niin koin kurssin erittäin positiivisena ja ennen kaikkea hyvänä muistuttajana itselleni. Minun täytyy pitää itsestäni huolta ja uskonkin päivittäisellä meditaatiolla olevan isoja vaikutuksia. Teimme kurssillakin lukuisia erilaisia meditaatio, rentoutus ja läsnäolo harjoituksia. Kuten teille kerroin aiemmin niin vietän nyt meditaatio maaliskuuta ja sen ansiosta harjoitukset sujuivat kohdallani jo hyvin, pysähtyminen ja läsnäoleminen ei ole aina helppoa ja vaikka ajatukset harhailisivat ei harjoitus ole pilalla. 

Haluan tässä vielä sanoa, että meditaatio ja mindfulness eivät sovi kaikille, mutta näitä kannattaa kokeilla jos kokonaisvaltainen hyvinvointi kiinnostaa. Aivoja pitää harjoitella siinä missä vartaloakin. Aiheet ovat välillä raskaita, itsensä hyväksyminen ja lempeys itseään kohtaan ei tule pakottamalla vaan ajan kanssa oivallusten kautta. Oikeastaan minkään ei kuuluisi olla pakottamista tai suorittamista. Suosittelen tällaista kurssia lämpimästi kaikille aiheesta kiinnostuneille. Kurssilla sain muistutuksen siitä miten paljon hyvää ja välittämistä maailmassa on, toivoa ei ole menetetty!

Olen tässä kuussa meditoinut yhteensä tähän mennessä yli viisi tuntia ja olen erittäin yllättynyt siitä miten iso osa siitä on tullut arkeani. Ennen kaikkea meditoinnissa on innostanut loistava ilmainen sovellus englanniksi, josta kirjoitan teille vielä myöhemmin! 

Kurssit eivät tee ihmeitä, vaan ne ihmeet teemme me itse työkailuilla, jotka me sieltä saamme.

Lempeää viikkoa sinulle ♥

Voit seurata minua instagramissa, facebookissa ja pinterestissä!

Ystävät ruudun toisella puolella

Tänään vietämme ystäville suunnattua päivää. Mielestäni ystäviä voisi juhlia ja muistaa joka päivä, sillä ystävät todella ansaitsevat sen. Ystävänpäivä kuitenkin muistuttaa tärkeästä asiasta, joka ei ole itsestäänselvyys. Olen todella onnellinen siitä, että paras ystäväni on samalla kumppanini ja saan jakaa arkeni hänen kanssaan. Muuten ystäviäni ja kavereitani yhdistää yksi iso tekijä ja se on internet. 

Olen kotoisin pieneltä paikkakunnalta. Jotenkin en koskaan kuulunut porukkaan, sellaisia oikeita sielunsiskoja ei tullut vuosien varrella vastaan. Eksyin jossakin vaiheessa ala-asteen ja yläasteen välimaastossa Suosikki lehden keskustelupalstalle ja löysin sieltä Helmin. Hänen kanssaan aloimme kirjoittelemaan kirjeitä, mesetimme usein yömyöhään ja myöhemmin myös tapasimme. Eikä hän jäänyt ainoaksi nettien syövereistä löydetyksi ystäväksi. Yhteinen tarinamme hyvän ystäväni Hennan kanssa alkoi myös netissä ja yhteisiä vuosia on tullut taakse jo huikea määrä. Hän on minulle todella tärkeä ja olen iloinen siitä, että asumme nykyään niin lähekkäin. Olen löytänyt netistä ystäviä, joita en olisi koskaan tavannut oikeassa elämässä ja tämä on mielestäni suuri rikkaus ja mahdollisuus. 

Vuosien mittaan olen viettänyt hurjan määrän tunteja koneella irkissä (myös irc-galleriassa), erilaisilla foorumeilla ja myöhemmin myös facebookin ryhmissä. Netissä minulla on aina ollut jotenkin helpompaa tutustua ihmisiin ja jutella niitä näitä melkein mistä vaan. Olen usein löytänyt netistä helpommin ihmisiä, joilla on samoja kiinnostuksen kohteita kuin minulla. Esimerkiksi en olisi koskaan innostunut niin paljon planneri hommista tai bujoilusta ilman muita harrastajia ja ryhmiä. 

Tärkein porukka johon olen itseni löytänyt on blogisisaret. Tämä eri-ikäisistä naisista koostuva bloggaajien porukka on ihan mieletön! Olen kohta vuoden ollut blogisisarissa ja tämä aika on ollut todella antoisaa. Syksyllä tapasimme osan kanssa täällä Tampereella ja moni blogi sai kasvot itselleen, joka oli upeaa. Koenkin saaneeni tämän ryhmän kautta monta blogiystävää ja hirveästi innostusta bloggaamiseen. Nyt meillä oli tempauksena lähettää ystävänpäiväkortti toiselle blogisisarelle. Oli ihanaa odottaa korttia postista ja kun sain Käsintehtyä ja Kaunista -blogin Marjo-Riitalta käsintehdyn upean kortin olin onneni kukkuloilla.

Niin pienestä asiasta voi tulla todella hyvä mieli, eikö tuo yllä oleva kortti olekin upea? Pidän sitä nyt kirjanmerkkinä muistuttamassa kaikesta siitä hyvästä, mitä blogisisaret ovat elämääni tuoneet. Käsintehtyä ja kaunista blogista löytyy todella kauniita käsitöitä, upeita kuvia sekä matkailuaiheisia postauksia ympäri Suomea. Käy kurkkaamassa ihmeessä kauniita kuvia Saariston rengastieltä, ohjeen suloiseen norsu vaunuleluun tai matkavinkin historialliseen Hatanpään kartanoon!

Oman korttini lähetin Optimismia ja Energiaa blogin Katjalle, hänen ystävänpäiväpostauksensa voit käydä kurkkaamassa täältä! Muuten mukana tempauksessa olleet näet alla olevasta listasta, käy ihmeessä kurkkaamassa mitä muilla oli mielessä tänä ystävänpäivänä. 

Inspiration

Itse tehty

Kiljusten blogi

Kivempi blogi

Kuiskauksia

Käsintehtyä ja kaunista

Lumisiivet

Milli’s Little Home

Mitäs meille…?

Optimismia ja Energiaa

Pihlajan oksalla

Saippuakuplia olohuoneessa

Taikasaappaat

Äidin kasvatusopas

Ihanaa ystävänpäivää ♥

DIY Soodataikina - korvaaja taikataikinalle

Meillä ei vielä olla hiljennytty joulun odotukseen, vaikka blogi onkin ollut jo viikon hiljaisuudessa. Syy tähän on se, että tällä viikolla ajatukset ovat olleet ihan sekaisin, sillä meille on tulossa muutto ensi kuun puolivälissä! Sen takia blogi tulee olemaan todennäköisesti hiljaisempi seuraavan kuukauden ajan, mutta toivon todella, että aikaa riittäisi kunnolla myös tänne. Meillä kävi ihan mieletön tuuri ja nyt olenkin vähän onnesta sekaisin, sillä nyt yksi suurista unelmistani toteutuu kun muutamme vuokralle rivitaloon. Kannattaa unelmoida, kannattaa uskoa omiin unelmiin. Ne voivat tapahtua milloin tahansa ja täysin varoittamatta.

Nyt jaan teille ohjeen soodataikinaan, josta riittää iloa joulun ajalle niin isoille kuin pienillekin. Soodataikina on hyvä vaihtoehto taikataikinalle. Se sisältää yksinkertaisesti kolmea ainesosaa: maizenaa, ruokasoodaa ja vettä. Lopputulos on kestävä, uunia et tähän tarvitse ja ennen kaikkea minä rakastan sitä valkoista hieman kimmeltelevää pintaa, joka koristeisiin jää. Muutama vuosi sitten tein soodataikinasta useamman satsin joulukuusenkoristeita, mutta vasta nyt tämä tuli uudelleen mieleeni kun kurkkasin Mitä miehet haluavat joululahjaksi? -postausta. 

Soodataikina on siitä hyvä, että se sopii myös allergikko perheille ja valmista massaa on helppo työstää. Liian ohuita koristeita ei kannata tehdä, kuten minä tällä kertaa tein. Onnistuin rikkomaan  valmiin kuivuneen suosikki koristeeni, kun käytin lankaa laittaessa liian suurta voimaa. Voi kuitenkin olla, että vielä korjaan tuon kaunokaisen pikaliimalla. Tein aina heti irtonaisella kuulakärkikynän päällä reiät ja liian reunaan ei niitä kannata tehdä. Meillä joulukuusen kimpussa on usein useampikin kissa ja oksat saavat kyytiä, joka tarkoittaa myös sitä, että koristeiden pitää olla vahvaa tekoa. Silloin aiemmin muuten me teimme kissojen tassuilla painalluksia soodataikinaan ja niistäkin tuli aika ihania!

Ohje kaikessa yksinkertaisuudessaan löytyy kuvasta. Kuitenkin tässä vielä muutama huomio. Kun lisäät ainesosat kattilaan ja sekoitat ne on seos täysin löysää velliä. Kuumenna taikinaa miedolla lämmöllä, vähän fuskasin tässä ja pidin hetkellisesti levyä vähän kuumemmalla, että kattila lämpiäisi kunnolla ja sitten tiputin lämmön alaspäin. Taikina voi olla pitkäänkin löysää, mutta kun se alkaa kiinteytymään tapahtuu tuo vauhdilla ja saakin olla tarkkana, ettei massa mene liian kovaksi. 

Joka kerta olen ollut todella malttamaton jäähtymisen kanssa. Kostea liina päällä takaa sen, että taikina ei pääsee kuivumaan. Vaivaa hetki taikinaa isona palana ja sen jälkeen laita osa takaisin kostean liinan alle ja käytä taikinaa haluamallasi tavalla. Suosittelen itse leivinpaperin päällä tekoa, helpotti paljon koristeiden kuivumaan siirtämistä toisen leivinpaperin päälle. Jos massa tuntuu tarttuvan alustaan voit käyttää maissitärkkelystä kaulimisen apuna. Minä tein  nämä piparkakkumuotilla ja kuviot tällä kertaa Iittalan Kastehelmi tuikkukipolla, silikonisilla leimailuvälineillä ja pienellä kuusen oksalla. Nämä kuivuivat yhdessä yössä koviksi ja seuraavana aamuna laitoin langat paikoilleen. Lankana on paksumpi puuvillalanka, mutta kaunein kaikista on juuttinaru. 

Voi olla että nyt vihdoin pääsen aloittamaan joulun rauhallisen odotuksen, joten oikein ihanaa joulun aikaa sinulle ♥ 

Onko soodataikina sinulle tuttu?

Viimeiset paketit pukinkonttiin

Tänä(kin) vuonna olen ollut äärimmäisen laiska joululahjojen suhteen. Viime vuonna ostimme vain muutamalle läheiselle lapselle lahjat, muuten emme ostaneet tai halunneet lahjoja ollenkaan. Sitä ennen tein monta vuotta omin käsin lahjoja ystäville ja tutuille. En halua lahjoista paineita ja en halua, että ihmiset ottavat paineita minulle suunnatuista lahjoista. Vasta nyt olen alkanut ymmärtämään lahjan antamisen perimmäistä ideaa ja kiitos siitä kuuluu täysin Kallelle. Emme tänä vuonna hanki tai tee lahjoja monelle, vain niille kenen kanssa joulun vietämme ja jätämme toisemme pois laskuista – kivempi mennä reissuun myöhemmin tai ostaa yhdessä jokin isompi yhteinen juttu. 

Parastahan olisi, ettei ylimääräistä turhaa tavaraa osteta tai saada. Kuitenkin jos haluat ilahduttaa ihmistä niin muista häntä jollakin tarpeellisella tai hyödyllisellä asialla. Ainoa mitä olen tänä vuonna toivonut on valurautapata, jotta voisin tehdä siinä uuniruokia ja leipiä. Korvatunturi onkin tästä jo vinkin saanut ja voi olla, että keväällä täällä blogissakin vilahtavat toinen toistaan ihanemmat pataleivät. Tottakai haluan paljon muutakin, mutta minun on hyvä erottaa se mitä haluan ja mitä tarvitsen. Olen kaksi vuotta sitten kirjoittanut tästä aina ajankohtaisesta aiheesta.

Ihanin lahja on varmasti elämys. Oli se sitten lupaus elokuviin menosta, hieronta, lahjakortti pakopelihuoneeseen tai keikkaliput. Ilo on näillä varmasti taattu. Tai miten olisi vaikka mieleisen kurssin sponssaaminen kansalaisopistosta tai isommalla porukalla maksettu avoimen yliopiston 25 opintoviikon kokonaisuus? Blogisisareltani Veeralta Oranssia -blogista löytyy hyviä ideoita aineettomista joululahjoista sekä hyvää tekevistä lahjoista. Miltä kuulostaisi ryhtyä eläimen kummiksi eläinsuojelukeskus Tuulispäästä, jolloin voisit tarkemmin seurata mitä kummieläimellesi Sulo possulle, Otto ketulle tai muulle valitsemallesi eläimelle kuuluu. 

Jos sinulla on lahjoja vielä ostamatta ja kaipaat ideoita niin tässä olisi vielä muutamia. Postin mukaan vielä 19.12. tehdyt tilaukset ehtisivät jouluksi perille, mutta tarkista asia vielä verkkokaupan sivuilta! Aiemmin olen kirjoittanut siitä mitä miehet haluavat joululahjaksi ja tämä postaus on ajankohtainen myös muulloinkin.  Haastattelin pari vuotta sitten miespuolisia ystäviäni ja he avasivat minulle tuota mystiseltä tuntuvaa aihealuetta.

Luonnonkosmetiikan ystävälle

Sain testiin Carita Cosmetiikalta heidän uusia tuotteitaan, josta ensimmäinen on luomu Nilotica Sheavoi. Se on todella pehmeää, kermaista ja riittoisaa, parasta mitä olen tähän mennessä kokeillut. Olen tätä testannut nyt kuukauden ajan ja tämä on todella hyvää, lisäksi pieni purkki on kätevä matkassa ja kokonsa vuoksi sen kanssa on hyvä testata sheavoita.

Toinen Carita Cosmetiikan uutuus on suolakuorinnat, joita on kolmea erilaista: Sitrustarha, Yrttitarha ja Kukkatarha. Olen nyt nauttinut saunan lämmössä ihanasta sitrustarhasta, joka sisältää himalajan ruususuolaa, sheavoita, kookosöljyä, manteliöljyä ja eteerisiä sitrusöljyjä (appelsiinia, greippiä ja sitruunaa). Rakastuin siihen ensi hetkestä alkaen – ihan mieletön tuoksu ja se todella sulaa iholle samalla hellästi kuorien. Kuorinta myös kosteuttaa ihoa ja sen jälkeen ei tarvinnut erikseen rasvata tai öljytä ihoa. Näistä lisää kokemuksia vielä myöhemmin!

Ei pidä unohtaa myöskään ihania suolasaippuoita, joista suosikkini ovat tällä hetkellä Tervasuola ja Kuolleenmeren muta. Nämä kaikki sopivat erinomaisesti pukinkonttiin ja samalla tuet kotimaista käsityötä. En näitä hehkuta turhan takia tai sen vuoksi, kun olen saanut näitä testiin. Pidän tuotteista ihan oikeasti todella paljon ja lisäksi kun tuotteiden takana on todella sydämellinen ihminen niin  mielelläni suosittelen niitä myös teille. Carita Cosmetiikan omasta verkkokaupasta tilatessa saat ilmaiset postikulut kun tilaus ylittää 20€.

Paljon hyviä (vegaanisia) ideoita joululahjaksi kosmetiikka puolelta löydät  Rabbit Glow -blogin listauksesta. Myös blogini luonnonkosmetiikka kategorian alta voi etsiä ideoita!

Kovat paketit

Tällä hetkellä pinnalla oleva Hyvän mielen vuosi kirja on hyvä lahja monen ikäiselle. Muutaman päivän takaisen postauksen arvonnalla löydät täältä. Toinen kirja, joka on syksyn aikana kerännyt positiivista palautetta on Karita Sainion Hyvin Eletty. Se sopii erinomaisesti nuorelle, jota kiinnostaa ekologisuus ja eettisyys. En itse kirjasta saanut niin paljoa irti, kun uutta tietoa minulle ei siellä ollut, mutta kirja toimi kohdallani hyvänä muistuttajana. Kirjassa ei saarnata ja asioita käsitellään sopivan kevyellä otteella. Tässä voisi olla hienovarainen tapa innostaa ihmisiä kohti eettisempää ja ekologisempaa elämää unohtamatta kauniita kansia.

Keittokirjojen puolelta kirjoitin vähän aikaa sitten Vegaanin aamupalakirjasta, joka on todella hyvä lahja kaikille kotikokeille. Kirjan löydät niin Vegekaupasta kuin Adlibrikseltä ja Suomalaisesta kirjakaupasta. Myös Elina Innasen aikaisempi Vegaanin keittiössä kirja on todella keittokirja, jota meillä käytetään todella paljon. 

Bujoilijalle puolestaan voi pakettiin ajatella esimerkiksi pistesivuista Nuunaa tai Leuchtturm1917 muistikirjaa, erilaisia koristeteippejä tai laadukkaita kyniä, joista riittää iloa pitkäksi aikaa.

Pehmeät paketit

Vaatteita voi olla toiselle (varsinkin aikuiselle) vaikeaa ostaa, mutta onneksi lahjakortit ovat olemassa. Panosta mielummin eettiseen kestävään muotiin ja ole suunnan näyttäjä muille. Muutama viikko sitten pääsin tutustumaan Ones nimisen kotimaisen yrityksen valikoimaan ja tarinaan heidän tuotteidensa takana. Lapset Brasiliassa ovat piirtäneet kuvia, joista tehdään designit ja ne painetaan luomupuuvillaisiin Fair Wear Foundationin eettisin ehdoin tuottetuihin vaatteisiin. Jokaisesta myydystä tuotteesta menee 10% ( verottomasta hinnasta ) kuvan piirtäneen slummissa asuvan lapsen ja hänen lähipiirinsä auttamiseen ja lisäksi 50% liikevoitosta käytetään maailman lapsien auttamiseen. Heiltä voit ostaa todella persoonallisia vaatteita, asusteita sekä lahjakortin, jonka saat sekä paperisena että sähköisenä. Tulen Onesista kirjoittamaan myöhemmin lisää ja jos sinulla heräsi heistä kysymyksiä niin laita ihmeessä tulemaan!

Tässä kohtaa on turhaa lähteä enää kokeilemaan ensimmäisten villasukkien tekoa,  mutta muutama vuosi takaperin tekemäni kärkisukat olivat todella helpot ja suorastaan pieni hitti, kun niitä väsäsin hyvin monta paria joululahjaksi ystäville. Hyvän ohjeen löydät ihanasta Sateenkaaria ja Serpentiiniä blogista! Alku tuossa vaatii ensimmäisillä kerroilla hieman kärsivällisyyttä, mutta kaiken kaikkiaan ohje on oikeasti helpoo.

Myös Weecosin verkkokaupasta löytyy paljon ideoita joululahjaksi ja Ale puoli kannattaa kurkata aina lävitse, sillä sieltä voi löytää aarteita!

___________________

Pitkä postaus on lopussaan, mutta haluaisin kuitenkin muistuttaa teitä vielä siitä, että tärkeintä on se ajatus ja ilo lahjan antamisesta. Toivottavasti ette ota aiheista turhan suuria paineita, sillä se on turhaa ja aiheuttaa vain harmaita hiuksia. Joulu kuitenkin tulee joka vuosi, halusimme tai emme. Tehdään tästä joulusta kaikille mukava, varallisuudesta riippumatta. 

♥

postaus sisältää mainoslinkkejä, Carita Cosmetiikan tuotteet saatu testiin

Hyvän mielen vuosi 2018 (+arvonta)

Meistä varmasti jokainen kaipaa arkeen tapoja purkaa ajatuksia ja kehittää itsetuntemusta, jotta jaksaisi siellä arjessa paremmin. Vaikka minulla on mittarissa 25-vuotta niin silti tuntuu, että elämäni on vasta lapsen kengissä – minulla on aikaa kasvaa, kehittyä ja löytää minun näköinen polkuni elämään. Matkan karttuessa ei kannata unohtaa itseensä ja omaan hyvinvointiin panostamista ja viime vuosina on tullut eteen paljon oppaita, joiden kanssa voi lähteä avaamaan omaa sisäistä maailmaa. Tähän mennessä olen aloittanut monia noista opuksista, mutta jättänyt ne myös pian kesken, sillä minulle on tärkeää millä tavalla asioita lähestytään. Haluan tehdä tämän kaiken lempeällä tavalla, hiljalleen ja positiivisella otteella. Maailmassa on jo ihan riittävästi negatiivisuutta ja itsensä ruoskimista, haluan oppia pois tästä ajattelutavasta. 

Ensi vuoden teemaksi otan itselleni lempeyden ja lähden etsimään sitä Maaretta Tukiaisen Hyvän mielen vuosi tehtäväkirjan kanssa. Sain kirjan arvostelukappaleena itselleni sekä teille kaksi muun väristä kirjaa arvottavaksi! Valitsin itselleni yllättäen tuon tummanturkoosin sävyisen tehtäväkirjan, sillä turkoosi on ollut oma voimavärini jo liki kymmenen vuoden ajan. Postauksen lopusta löydät keltaisen kirjan arvonnan! Pinkki tulee myöhemmin arvottavaksi Instagramin puolelle, joten kannattaa olla sielläkin hereillä. 

kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta

Kun näin ensimmäisiä kertoja kuvia Hyvän mielen vuosi kirjasta kiinnostuin siitä välittömästi. Siinä missä me siivoamme sotkuisen kotimme on voi mielenkin järjestellä ja tämä tehtäväkirja onkin hyvä työväline siihen.  Kyseessä on siis oikea tehtäväkirja aikuisille ja sitä kuvaillaan PS-kustannuksen sivuilla näin: 

"Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun. Hyvän mielen taidot ovat taitoja, joiden avulla mielestä tulee joustava. Kun mieli on joustava, on helpompi toimia arjen haasteissa ja muutoksissa. Kirjan avulla isommatkin muutokset toteutuvat helposti ja hauskalla tavalla.

Kirja kulkee kanssasi vuoden ajan viikko kerrallaan kohti itse asettamiasi tavoitteita. Täytettävän kirjan avulla vahvistat hyvinvointiasi määrätietoisesti mutta silti rennosti. Tehtävät perustuvat Hyvän mielen taidot -kirjan positiivisen psykologian pohjalta kerättyyn tietoon."

En voinut aloittaa kirjaa kesken vuoden, vaan halusin uudelle alkavalle vuodelle puhtaan aloituksen. Olen kirjaa kyllä hypistellyt nyt monta viikkoa innoissani, selaillut varovaisesti, mutta kuitenkin yrittänyt olla paljastamatta itselleni mitä kaikkea ihanaa vuoden matka kirjan kanssa tuo tullessaan. Olen luonteeltani aika malttamaton, vaikka olenkin siinä kehittynyt vuosien varrella. Haluaisin päästä jo aloittamaan tehtäväkirjan heti, mutta hyvää kannattaa odottaa ja uskonkin, että tämän kirjan kanssa odotus todella palkitaan. Onneksi vuosi vaihtuu ihan pian ja sitten on minun hyvän mielen vuoteni aika lempeydellä.

Osallistut keltaisen Hyvän mielen vuosi -kirjan arvontaan näin:

1. Olet blogini lukija joko Instagramin, Bloglovinin, Blogit.fi, Facebookin tai Bloggerin kautta.

2. Vastaa kysymykseen:
  Mikä on sinun tavoitteesi vuodelle 2018?

3. Jätä kommenttiin myös toimiva sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinut kiinni voiton osuessa kohdallesi.

Arvonta on voimassa sunnuntaihin 17.12.2017 klo 20 saakka. 

Arvonnan on sponsoroinut PS-kustannus. Suoritan arvonnan Randomizer generaattorilla ja ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti sähköpostilla. Voittajalla on viikko aikaa vastata sähköpostiin, jonka jälkeen arvon uuden voittajan. Maksan itse postikulut ja sen vuoksi postitan kirjan vain Suomen sisällä. Alle 18-vuotias kysythän vanhemmaltasi lupaa osallistua.

Randomizer arpoi voittajan ja sähköpostia on nyt laitettu.
Iso kiitos kaikille osallistujille, kommenttejanne oli ihana lukea!
♥