Keväällä huomasin bujoilun innon kadonneen kuin tuhka tuuleen. Välillä vähän ihmettelinkin, miten jaksoin vuoden ajan innostua bujosta päivittäin – oikeastaan koukutuin bujoiluun täysin ja löysin siitä itselleni oivan apuvälineen arkeen. Jossakin kohti Nuunan kaivaminen sohvapöydän alatasolta ei enää kiinnostanut, erilaiset träkkerit jäivät täyttämättä ja tuntui, ettei se oma tyyli sitten ollutkaan mieluinen. Olin myös alkanut pohtimaan, josko jokin muu bujo kirjanen olisi minulle sopivampi – Nuunan sivut tuntuivat niin kovin paksuilta ja joskus pieni pisteväli tuotti päänvaivaa. Kun bujoillessa tai kalenterin kanssa kaipaan uutta innostusta suuntaan pinterestiin, instagramiin tai Vihkokauppaan. Näin tein suuren bujo ahdistuksen hetkellä ja Vihkokaupassa vieraillessa heräsi ajatus, josko vaihtaisin Leuchtturm1917 merkkiin ja kokeilisin olisiko se kuitenkin enemmän minua varten kuin Nuuna. Muutaman viikon ajatus kypsyi ja sitten tein päätökseni.
 |
| Lisää kuvateksti |
Miksi vaihdoin Nuunasta Lettuun?
Ensimmäinen bujoni oli halpa ja huonopaperinen yksilö Suomalaisesta kirjakaupasta, joka oli myös turhan pieni kooltaan. Sen kanssa meinasi koko touhuun mennä usko ja toivo, koko bujoilun into meinasi sammua heti alkuunsa. Kuitenkin Vihkokaupassa tutustuin muuhun valikoimaan, onneksi. Laadusta maksoin mielelläni, koska bujo on minulle tärkeä työväline arjenhallintaan. Pitkään painin sen kanssa olisiko Nuuna vai Leuchtturm1917 minulle se oikea. Paksujen sivujen vuoksi päädyin lopulta Nuunaan. Osa Nuunien kansista on nahkasekoitetta, mutta nykyään heillä on todella hyvä valikoima muitakin materiaaleja. Saatuani ensimmäisen Nuunani syntymäpäivälahjaksi siskoltani vei bujoilu minut täysin mennessään, kuten myös siskonikin hetkeä myöhemmin. Vaikka minulla oli upea uusi Nuuna niin oma tyylini ei löytynyt. Sitten se tuntui löytyvän, kadoten aina vain uudestaan.
Tässä kohti etenkin Instagram tuli todella tarpeeseen. Katsellessa minkälaisia juttuja muut tekivät näin heti, mikä mielytti omaa silmää ja mikä taas ei. Vasta nyt, reilun vuoden bujoilleena olen löytänyt minimalistisemman tyylini, joka tuottaa iloa ja ei kauhistuta övereillä. Varmasti tyylini vielä muuttuu, mutta nyt tilanne tuntuu rauhalliselta ja bujon pariin on aina kiva palata.
Pikkuhiljaa huomasin kaipaavani juuri niitä ominaisuuksia Nuunastani, joita taas löytyy Leuchtturmista. Katselin toki muitakin vaihtoehtoja, mutta mitä kauemmin bujoilu tuntui hankalalta niin sitä varmemmaksi tulin siitä, että jotakin pitäisi tehdä saadakseni homman toimimaan. Jouluna sain siskolta Vihkokaupan jouluyllätyspaketin, josta löytyi pieni kultainen Leuchtturm. Tuo kaunokainen alkoi kulkemaan aina mukanani ja opin pitämään Leuchtturmin ohuemmasta paperista. Kun lopulta bujoilun into katosi kokonaan niin tiesin mitä minun olisi tehtävä. Suuntasin siskoni kanssa vihkokauppaan, harkitsin värivaihtoehtoja pitkään ja ostin kauniin Armyn vihreän A5 kokoisen Leuchtturmini. Tätä en ole muuten hetkeäkään katunut.
Leuchtturm1917 vs Nuuna
Kummassakin bujossani on huikea määrä hyviä puolia ja sekä Nuunalle että Leuchtturmille löytyy varmasti oma käyttäjäkuntansa. Ensinnäkin kumpikin näistä aukeaa todella hyvin, eli sen asian kanssa ei tarvitse tuskastella toisin kuin sen ensimmäisen halppikseni kanssa. Valikoimaa löytyy, Leuchtturmissa lähinnä löytyy eri värejä ja kokoja, mutta Nuunassa sitten paljon huikeammin toinen toistaan upeampia kansia erilaisilla materiaaleilla. Varsinkin käytössä rispaantuva pellavakangas kannessa on todella kaunis! Kuitenkin kansien materiaalissa omassa käytössäni Leuchtturmn vetää pidemmän korren, koska kannet ovat kovat. Pystyn bujoilemaan missä tahansa ja kovat kannet kestävät myös repussa paremmin, vaikkakaan ei kolhuitta. Nuunalta löytyy myös kovakantinen malli ja Leuchtturmilta puolestaan pehmeäkantisia uutuuksia.
Leuchtturmin paperi on läpikuultavampi, mutta pinnoitettu. Nuunan paksuista sivuista puolestaan ei kuulla niin paljoa lävitse, mutta useamman kynän kanssa sai olla tarkkana ettei jälki sottaannu. Nuunan pisteväli on 3,5mm, joka on melko pieni ja siihen kesti hetken tottua, Leuchtturmissa pisteväli on puolestaan 5mm. Leuchtturmeissa on sisällysluettelo, sivunumerot, kaksi kirjanmerkkinauhaa, kuminauhakiinnitys sekä tasku sisätakakannessa. Osassa Nuunia löytyy sivunumerot, mutta muuten se on pelkistetympi. Kuitenkin lähimpänä Leuchtturmia on tämä Project M Nuuna, jota harkitsin vakavasti vaihtoehdoksi. Jos kummaltakaan ei löydy silmääsi mielyttävää yksilöä niin kurkkaa myös Artebene!
Mitä sitten pidän Leuchtturmista?
Alusta alkaen olen pitänyt Leuchtturmin paperista todella paljon. Siitä kuultaa kyllä lävitse, mutta kirjoittaessa sen pinta on mielyttävämpi ja kynä liikkuu sulavammin. En myöskään ole vahingossa sutannut sillä samalla lailla kuin Nuunassa. Loppujen lopuksi siihen läpikuultavuuteen tottui todella nopeasti, eikä se häiritse toisin kuin alussa pelkäsin. Sisällysluetteloa en ole vielä tehnyt, mutta koska sille on varattu oma paikkansa, voi sen tehdä myöhemminkin. Lisäksi sen ylläpito on myös helpompaa sivunumeroiden ansiosta, joita ei omassa Nuunassani ollut. Isompi pisteväli meinasi alussa tuottaa minulle harmaita hiuksia. Alussa kirjoitin helposti liian isolla, mutta ei aikaakaan kun sain sovitettua käsialani pisteiden kokoon ja nyt kirjoittaminen on helpompaa kuin Nuunan kanssa.
Omat suosikki mustekynäni ovat säilyneet aika lailla samoina, käytän edelleen ohuempaa Mujia, Staedtlerin pigment liner 0.05 ja nyt uutena olen ihastunut Pigma Micronin 005 kynään. Koritsteluun ja otsikoihin käytän edelleen Tombowin kaksipäisiä tusseja ja nyt uutena olen tykästynyt Staedtlerin triplus finliner 0.3mm värillisiin kuitukärkikyniin. Washien käyttöä olen vähentänyt paljon kuten tarrojakin, mutta välillä teen inspiraatiosivuja nimenomaan näitä apuna käyttäen. Uutena olen alkanut käyttämään paljon lehdistä leikattuja leikekuvia, jotka saa kestävimmin ilman kupruja liimattua paikoilleen Tombowin liimarollerilla. Ostin myös erikseen lopulta Leuchtturmin kynäpidikkeen, joka liimataan paikoilleen ja se pitää ostaa aina uutena. Jos se olisi vakio niin Leuchtturm olisi täydellinen.
Kaiken kaikkiaan käytän nyt rinnakkain loppuun vanhaa Nuunaa ja uutta Leuchtturmia ja kyllä tuo jälkimmäinen vetää pidemmän korren monesakin asiassa. Pidän molemmista ja en mene vannomaan, että pysyisin nyt ikuisesti Leuchtturmin fanina. Aina ennen ostopäätöstä suosittelen menemään liikkeeseen asti katselemaan ja kokeilemaan erilaisia kyniä mallina oleviin bujoihin niin löydät itsellesi sopivan yksilön. Olen Vihkokaupan erittäin tyytyväinen asiakas, postauksen linkit eivät ole mainoksia ja kaikki tuotteet olen ostanut itse ellei sisko ole ollut asialla! ♥
Ei kommentteja
Kiitos kommentistasi ♥