Creativen WP-350 Bluetooth kuulokkeet

En toivonut oikeastaan mitään Kallelta synttäri lahjaksi, mutta kuulokkeista tuli jossakin vaiheessa puhe. Minua ärsyttää pitää nappikuulokkeita, kun mikään silikonipäistä ei ole sopivan kokoinen. Lisäksi piuhat ovat vain tiellä ja ärsyttää vaihtaa puhelimen kautta biisiä tai pistää pauselle. En salilla käydessäni varsinkaan halua koskea koko puhelimeen ja piuhojen kautta musiikin kuuntelu on riuhtoessa ja heiluessa todella hankalaa. Synttärini menivät jo reilu kuukausi sitten, mutta viime viikolla pistimme tilaukseen Creativen WP-350 Bluetooth kuulokkeet. Meinattiin eka tilata halvemmat, mutta pitkän tutkimisen ja vertailun jälkeen valitsimme nämä. Juupituupissa nämä olivat voittaneet monet kalliimmat vehkeet äänenlaatunsa ja mukavuutensa vuoksi.





Eilen kuulokkeet vihdoin saapuivat (viikonloppu tuntuu todella pitkältä ajalta odottaessa!) ja paketin avattuani ihmettelin kuulokkeiden pienuutta. Pelkäsin heti, etteivät ne pysy päässä juostessa tai salilla ja etteivät ne ole mukavat ja olisin toivonut korvien yli meneviä. Ensimmäisestä kokeilusta lähtien tosin rakastuin, nämä istuvat päässä todella hyvin, musiikin laatu (samaten kuin bassonkin) on todella hyvää ja vaikka juoksisi juoksumatolla (luonnossa en ole vielä päässyt testaamaan) tai hyppisi ja pomppisi niin ainakin minulla nämä pysyvät päässä todella hyvin. Kuulokkeiden kantavuuskin on hyvä ja näitä on helppo käyttää! Oma puhelimeni tunnisti heti kuulokkeet ja kaikki toimii. Akun kestävyydestä en vielä osaa sanoa, mutta siitä voin kertoa pidemmän käytön jälkeen jos jotakin kiinnostaa. Ainoa pieni miinus tulee napeista, kun biisiä vaihtaa niin painallus kuuluu korvaan aika hyvin. Kuulokkeet myös pitävät aika hyvin muut melut poissa, vaikkakin eivät ne voita takana olevaa kajaria jos sieltä soi täysillä hevi. Suosittelen kuulokkeita todella lämpimästi niin liikkumiseen, kuin ihan musiikin kuuntelemiseenkin! :)




Eilen käytiin pikaiset polkemiset ja venyttelyt tekemässä salilla. Tänään olikin jännempi päivä kun tapasin pt:n salilla ja kävimme läpi uutta ohjelmaa ja ruokavaliota. Uusi ohjelma vaikutti todella kivalta, vaikka toisaalta suhteellisen kevyeltä (toki kun ei ole tehnyt koko settiä kerralla putkeen niin sen raskaus voi hämätä) ja uusia liikkeitäkin tuli. Tästä saa hyvää lisäpotkua salilla käymiseen ja eiköhän tuloksia rupea näkymään! Huomenna vihdoin ja viimein I love me messuille ja sitten pari päivää vapaata! ♥



Missä olin lapsena hyvä (vai olinko missään?)

Viime kerralla kirjoitin mielipiteistä; onko jokin asia minun mielipiteeni vai jonkun muun ja onko minussa mitään oikeasti/aidosti täysin minua? Jos et ole vielä lukenut niin lueppas tästä niin tämä juttu ehkä aukeaa hieman paremmin.


Nyt lähdenkin pohtimaan asioita, joissa olin lapsena oikeasti hyvä. Harrastin lapsena paljon; tanssin, näyttelin, ratsastin, kävin judossa ja jalkapallossa, soitin kitaraa, olin mukana seurakunnan toiminnassa, kirjoitin ja luin. En koe olleeni missään näistä kovin hyvä.



Näytteleminen  loppui / kaatui siihen, että minulla oli aina aivan valtava ramppikuume. En uskaltanut pahimmillaan mennä lavalle ja kerrankin eräässä näytelmässä olin ampiainen ja sarveli tippuivat esityksessä; koko yleisö nauroi ja osoitteli. (kiitos, traumat edelleenkin ja olin silloin n. 7v.) Ratsastaminenkaan ei ollut minun juttuni, tykkäsin kyllä kauheasti hevosista (ja tykkään edelleenkin), mutta en vain ollut tunneilla hereillä ja kerran jos toisenkin poni lähti vetelemään ihan omia ratojaan. Judossa en uskaltanut tehdä mitään. Jalkapallo ei sopinut polvilleni. Tanssiminen oli minulle tosi iso juttu ja harrastinkin sitä monen monta vuotta, kunnes polvet. Kitaransoitto oli surullinen farssi, halut olla hyvä olivat kovat, mutta totuus karvas.


Missä sitten oikeastaan olin hyvä? En osannut leipoa lapsena jauhosotkuja paremmin, käsityötkään eivät olleet kovin onnistuneita (käsitöissä kolmannella luokalla tein neliön sijasta kolmion muotoisen pannunalusen, myöhemmin lapaset olivat täysin eri kokoiset (toinen olisi mennyt aikuiselle miehelle, toinen lapselle..) jne.), olin surkea piirtämään ja käsialani oli kauheaa. Koulussa olin ihan hyvä oppilas, mitä nyt tuppasin tehdä kaiken innostuksissani vähän kiireellä ja lopputulos ei ehkä ollut sitä mitä piti olla vauhdin takia. Suuntavaistoni ei todellakaan ollut hyvä, mutta olin hyvä sienestämään. Lisäksi minulla on aina ollut todella vilkas mielikuvitus.




Lapsena halusin opettajaksi sekä paljon lapsia ja omakotitalon ja miehen ja koiran ja ja ja. Olen jo jonkinverran lapsuuden haaveita toteuttanut ja vaikka en opettajaksi enää pääasiassa haluakkaan niin yllättävän samoilla teillä mennään. Lapsena sitä etsitään mitä haluaa olla ja kokeillaan kaikenlaisia juttuja, itse etsin vieläkin niitä omia juttujani (osan olen toki jo löytänyt jollakin tasolla) Onko lapsena oikeasti ikinä missään hyvä? Monet ystäväni olivat hyviä soittamaan viulua tai pianoa tai olivat huippu hyviä ja täydellisiä partiolaisia (kokeilin muuten sitäkin TODELLA huonolla menestyksellä..).


Päätin vielä kysyä äidiltäni missä olin lapsena hyvä. Vanhemmat näkevät asiat paljon lempeämmin ja ovat oikeasti ylpeitä niistä mussukoiden pää-jalka piirustuksista. Niin minunkin äitini mielestä: olin lapsena hyvä piirtämään (o.O) ja olin kova tanssimaan ja musisoimaan ja ylipäätänsäkin esiintymään. Hän mainitsi myös sienestyksen ja laskemisen, jotka olivatkin ainoita jotka tulivat omaan mieleeni.. Kiitos äidille, pelastit kauhealta pohdinnalta ja masennukselta, olin siis jossakin edes jonkun mielestä hyvä! :D

Missä sinä olit lapsena hyvä?


Oma mielipide vai jonkun muun?

On asioita joista minulla on hyvin voimakas mielipide. Jostakin tosin sekin on tullut, mutta kysymys kuuluukin: Jos en voi sietää Hesburgeria  mielestäni mauttoman ruoan vuoksi ja että lapsena meitä ei koskaan viety heseen" koska mäkkäri on parempi" niin onko se minun mielipiteeni vai jonkun muun? Otetaan tähän vielä toinen esimerkki: Olen pitänyt pavuista ruoassa, mutta koska Kalle on sanonut että ne maistuvat jauhoisille niin alan maistaa ne jauhoisina ja en enää tykkää pavuista niin onko se minun vai jonkun muun mielipide? Nyt oli aika ruoka painotteiset esimerkit, mutta u know.


On asioita joihin olen vain kasvanut ja joista on tullut osa omaa minääni. Aika moni asia on tullut äidiltäni ja sisaruksiltani: musiikkimaku, harrastukset, ruoat joista pidän, lemppari ohjelmat yms. Myöhemmin olen ottanut vaikutteita kavereilta ja ihastuksen kohteilta. Olisinko koskaan ruvennut kuuntelemaan hip hoppia, jos siskoni ei olisi? Tai olisinko vaihtanut tyylisuuntaa Kapasiteettiyksiköstä Panteraan ja Annihilatoriin jos en olisi ihastunut hevipoikan? Monta asiaa olen tehnyt vain miellyyttääkseni muita, musiikki on hyvä esimerkki siitä. Kuuntelen mitä olen oppinut kuuntelemaan ja mitä ympäristö kuuntelee. Toisaalta minulla on ollut vaiheita, joissa kuuntelen jotakin vain provosoidakseni.

Miellyttäminen on ollut jo pidemmän aikaa minulle jonkintasoinen ongelma. Haluaisin, että kaikki hyväksyvät minut ja pitäisivät minusta (joka on tietenkin täysin mahdotonta) ja teen paljon sen eteen. Toki jollakin tasolla on pakko sopeutua, mutta virran mukaan laidasta laitaan meneminen on omalla tavallaan rasittavaa.

Pelaanko pelejä tullakseni hyväksytyksi? En koe niin, pidän pelaamisesta ja se on vain asia jonka Kalle toi mukanaan elämääni. Pikkuhiljaa alan löytämään oikeasti omiakin juttujani ja uskallan tykätä vaikkapa Robinin kappaleesta tai popitan Pitbullia pelatessani koska haluan. Olen huomannut, että vaikka kuinka haluaisinkin niin esimerkiksi juokseminen ei ole täysin oma juttuni. Olen koettanut oppia tykkäämään siitä, mutta pingotan liikaa ja ajattelen kaikkea (askel askel, hengitä, rentouta hartiat, loikkaa madon yli, jatka jatka...). Olen pohtinut saliakin, pidänkö siitä oikeasti vai yritänkö pitää vain siksi, että muutkin pitävät? Tähänkään en osaa vielä vastata. Ovatko kynsilakat oikeasti minun juttuni vai haluanko sen vain olevan niin?

Mieleeni nousee yksi iso kysymys: Onko mikään minussa oikeasti aidosti minua? Olen pohtinut pohtimistani näitä kaikkia kysymyksiä jo monta päivää. Minun pitäisi oppia olemaan välittämättä muiden mielipiteistä (saakeli, antakaa mun tykätä pavuista jos mä tykkään, elkääkä kertoko niiden jauhoisesta mausta) ja löytää se oma polkuni. Eikö niin?

Kaapista ulos tuleminen

Aloitan toista kertaa tämän blogin aikana täysin puhtaalta pöydältä. On aika tulla ulos kaapista ja aloittaa alusta blogin suhteen (seksuaalisesti en koe avautumisen tai muuttumisen tarvetta). En halua tuhota kaikkea, mutta vanhoissa teksteissä on paljon asioita joita en voi enään allekirjoittaa tai jotka saattavat pahoittaa toisten mieliä. Loin Turkooseille Unelmille facebookkiin sivut, tervetuloa seuraamaan minua myös sieltä! Ulkoasu ja muut asiat tulevat muuttumaan lähiakoina ainakin jonkin verran (mitä nyt ehdin muilta hommilta) ja paljon tekstiä tulossa. Myös kissojen kuulumisia lupaan päivitellä useammin. Elämässäni on asiat sen verran mukavasti tasapainossa ja olen tänään aloittanut personal trainerini kanssa, nyt on hyvä aloittaa täälläkin oikein kunnolla!

Tervetuloa kaikki uudet ja vanhat lukijat!