Hiljaa hyvä tulee




Meinasin lähteä kirjoittelemaan teille kuinka hitsin kipeänä olen ollut leikkauksen jälkeen. Sen sijaan kerronkin teille miten huojentunut ja helpottunut olo nyt on. En julkaise teille kuvia masusta, on aika rujon näköinen tikkiensä kanssa. Sen sijaan kerron että jostakin syystä äx, leikkauksessa on jostakin syystä menty napakorun reikien välistä sisään ja siinä on yksi tikki. Miksi? :D Sairaalan ruoka oli hyvää ja pahaa. Sairaalassa oli aivan ihania hoitajia, jotka jaksoivat hymyillä vaikka tekivätkin pitkää päivää. En halua sairaalaan takaisin piiiitkään aikaan, mutta ei se nyt maailman kauhein paikka ollut.

Ajatukset ovat todella kateissa. Tässä kuukauden aikana on tapahtunut todella paljon. Tapahtuneet ovat pysäyttäneet, kauhistuttaneet ja aiheuttaneet monta vähäunista yötä. Nyt toivottavasti asiat rupeavat menemään eteenpäin hieman kevyemmällä otteella, eiköhän tässä jo tarpeeksi ollutkin tälle kuulle ;) Nauttikaa ihmiset elämästä, ikinä ei tiedä mitä seuraavana päivänä voi eteen tulla. Tarttukaa mahdollisuuksiin, jahdatkaa ja ottakaa kiinni unelmianne.

Ensi viikolla toivottavasti päästään jatkamaan paljon kevyemmissä aiheissa! Tiikeri on tänään ollut ihan onnessaan kun ensimmäistä kertaa päästin sen päälleni nukkumaan :)

Miltä kuulostaisi muuten piristävä arvonta tänne harmauden keskelle?

Huomista jännittäessä

Jännittää.

Kaikesta eniten koko hommassa jännittää aivan saakelisti tipan laitto käteen. Kuulostaa todella naurettavalta, niin pienestä jutusta kuitenkin kyse. Koska kuitenkin käyn luovuttamassa verta ongelmitta niin eikö pitäisi olla aika helppoa laittaa yksi tippa? Inhoan yli kaiken neuloja ja tässä kahden viikon aikana kun on otettu verikokeita nelisen kertaa niin se on ollut aivan kauheaa. Ja nyt tässä vaiheessa jos on jäänyt välistä mikä täällä on vaivana niin vasemmassa munasarjassa on yli 13cm pituinen monirakkulainen muuntautunut kysta, siitä juttua täällä.





Kävin keskiviikkona valittamassa kivuista lääkärissä ja siellä selvisikin, että matiksi nimetty kaveri on lähtenyt matkailemaan oikealle puolelle eli se repii siellä piuhoja mennessään ja se jos mikä onkin sattunut. Sain onneksi kunnon lääkkeet kipuihin ja leikkausaikaa nopeutettiin todella paljon. Alkuperäinen aika olisi ollut kuukauden päähän ja pelkkänä ajatuksena niin pitkä odottaminen kipuineen päivineen tuntui kauhealta. Nyt on huono olo melkeimpä kokoajan, heikottaa ja missään asennossa ei ole hyvä olla.





Päivät ovat menneet levätessä. Oikeastaan jo pelkästään Tiikerin kantaminen makuuhuoneesta olohuoneeseen sylissä on todella raskasta ja sen jälkeen ei ole voimaa muuhun. Tuntuu todella naurettavalta ja toivonkin, että olo rupeaa helpottamaan ja pian. Eniten odotan leikkauksen jälkeen ulos pääsemistä ja liikkumista. Uusi joogamatto on edelleen iskemätön ja odotan todella innolla ensimmäistä juoksulenkkiä aikoihin. Nyt vain pitää höllätä huolella ja ottaa rennosti, paikallaan olo on vain todella vaikeaa. Ja uskon että ensi viikko tulee olemaan leikkauksen jälkeisten kipujen kanssa vielä pahempi. Onneksi huoltojoukot ovat aivan kultaiset.


Toivottavasti teillä on ollut mukavempi viikonloppu!

Lompakon kevennystä messuilla



Voitimme äitini kanssa yhteensä viisi lippua I lvoe me- messuille. Yhden lipun annoin ystävälleni ja sunnuntaina suuntasimme todella hyvällä porukalla kohti Helsinkiä ja messukeskusta. Kaiken kaikkiaan messut olivat todella kivat, jos ei anneta pienten asioiden vaivata! Pientä noottia täytyy antaa osastojen epäselvyydestä, viime vuonna koin messujen olleen paremmin järjestetty ja järjestelty. Ihmisiä oli aivan törkeän paljon ja monta paikkaa, jotka olisivat kiinnostaneet kiersin hieman kauempaa ihmismassojen takia. Vatsa oli aika arkana ja selkä huusi koko reissun hoosiannaa, mutta hengissä selvittiin kantamuksien kanssa kotiin asti!



Pakko myöntää, että homma lähti hieman käsistä. Aluksi ostelin aika maltillisesti, mutta kun hyviä tarjouksia tuli vastaan niin en voinut sulkea silmiäni. Uusi Madaran nokkos dd voide oli pakko ottaa kokeiluun ja muutama muukin kosmetiikapuolen purnukka lähti mukaan.  Maistoin Yosalla aivan ihanaa uuniomena-viikuna breakia ja voin kertoa että tätä tulee meiltä löytymään tulevaisuudessa monen monta kertaa, aivan taivaallisen hyvää! Evokella oli aivan ihania inkivääri shotteja ja maistelin erilaisia inkivääri tuotteita suurella nautinnolla. Ja kuinka ollakkaan, lähti mukaani keissi Evoken tropical juomaa todella edullisesti. Jos olisin jaksanut kantaa olisin ottanut useammankin ;)




Kuten mainitsin viime postauksessa mukaani tarttui myös ihana zen värityskirja, jonka tämän päivän sivua en ole muistanutkaan vielä väritellä. Erityismaininnan saa myö Humble Brushit, joita ostin varastoon odottamaan edellisten riutumista. Vegaanipiireissä muuten on ollut todella sekavaa tietoa siitä, ovatko nuo hammasharjat vegaanisia vai eivät jonkin pintakäsittelyaineen takia (jos jollakin on oikeaa tietoa niin korjatkaa!!). Tämä on asia, joka ei minua pahemmin kiinnosta, koska jo pelkästään noiden hammasharjojen ekologisuus lyö laudalta perinteisemmät harjat. Käykää tutustumassa heidän verkkosivuihinsa! 

On muuten vaikeaa yrittää vegaanina valita aina se ekologisin vaihtoehto, tästä tulee lisää tekstiä jossakin vaiheessa. Mutta ainakin minä tykkään näistä hammasharjoista todella paljon ja suosittelen niitä lämpimästi teille kaikille muillekin. Ne ovat todella kauniita ja ainakin omat hampaani ja ikeneni näistä tykkkäävät eikä ole Kallekaan kauheasti valittanut. Lisäksi he lahjoittavat jokaista ostettua hammasharjaa vastaan yhden hammasharjan sitä oikeasti tarvitsevalle. Ei huono diili ollenkaan!





Ehkä kallein ostos messuilla oli uusi joogamatto. Halppismattojen ongelmana on se, että kädet luisuvat ikävästi. Pohdin ainoalla kunnon joogamattoja myyvällä ständillä varmaan puoli tuntia, että raaskinko vai en. Heillä olisi ollut myös ekologisia mattoja myynnissä, mutta niiden hoitamisessa olisi ollut aika suuri homma, tosin lopuksi ekologisen maton olisi voinut leikata palasiksi kompostiin, aika siistiä! Päädyin ostamaan tummansinisen maton, näiden mattojen käyttöikä on suurinpiirtein ikuinen ja niissä on elinkäinen takuu.  Odotan innolla seuraavaa joogaamista, toivottavasti matto on hintansa väärti. 

Kaiken kaikkiaan messuilta löytyi todella paljon ihania juttuja ja vähän harmittaa ettei omat voimat riittäneet kauhean pitkään vierailuun. Ensi vuotta odotellessa! :)

Väriterapian tarpeessa

Aikuistenvärityskirja.

Ai aikuisten oikeasti? Kyllä.

Ja miksi? En tiedä parempaa keinoa tällä hetkellä oikeasti muiden asioiden poissulkemiseen ja rentoutumiseen, väriterapia tekee todella hyvää ja mieli lepää kun värittää pienen pieniä yksityiskohtia (kunnes menee hermot joidenkin pienten pampuloitten kanssa kun niitä on väritellyt jo pidemmän aikaa). Värityskirja on oikeasti todella monipuolinen ja kiva, kunhan vain kuvat ovat kauniita ja inspiroivia. Ensimmäisen värityskirjani ongelma on ollut tylsät kuvat, ketä kiinnostaa värittää sata kumiankkaa tai taloja? Olen värittänyt värikynillä hennosti ja voimakkaammin, vesiväreillä ja ei monipuolisuus siihen lopu; ideana olisi vielä kokeilla tusseilla, värittää yhdellä kynällä koko kuva käyttäen hyväksi eri sävyjä mitä kynästä tulee, värittää vain erilaisilla keltaisilla kynillä kuva ja lista on loputon.




Kävin eilen Iloveme messuilla ja sieltä tarttui mukaan ihana zen värityskirja, siinä on kuvat ja mietelauseet vuoden ajaksi. Tänäänkin aamulla värittelin ja aikaa meni ihan hyvä määrä. On hyvä pysähtyä ja olla ajattelematta mennyttä ja tulevaa ja antaa mielen levätä. Toivottavasti värittämisestä tulisi joka aamuinen tapa ennen töihin lähtöä. Ohjeissa oli, että värittämiseen pitäisi varata aikaa kaksikymmentä minuuttia. Minulla meni puoli tuntia ja vaikka aluksi naureskelin niin kyllä se aika menee nopeasti.

Tästä päästäänkin sopivasti piiloitettuun pääaiheeseen. Viime viikko oli suhteellisen rankka. Olen ajatellut paljon kirjoitanko vai en aiheesta ja tullut siihen lopputulokseen että kyllä. Eli pitkään jatkuneiden vatsakipujen takia päädyin lääkärille (jonne menin oikeastaan korvatulehduksen takia) ja siellä mahaa kokeiltiin ja heti lähetettiin eteenpäin, vasen puoli oli aivan kivikova ja suorastaan helvetin kipeä koskiessa. Siitä sitten labrojen kautta sairaalan puolelle ja tutkimuksiin, kotiin pääsin kahdeksan tunnin istumisen jälkeen ja kun en saanut syödäkkään oli olo hirveä.

Torstaina lisätutkimuksiin ja ultrassa löytyi pituudeltaan liki viisitoista senttinen monirakkulainen kysta väliseinämillä. Nyt odotellaan aikaa leikkaukseen, pois lähtee toinen munasarjoista kokonaan. Erilaisia fiiliksiä on tullut läpikäytyä, kivut ovat kovia, mutta yleisesti ottaen koetamme pitää fiiliksen korkealla. Kysta (kasvain, ihan miten nyt halutaankaan sanoa) on nimetty Matiksi. Ja onneksi lääkäri heti sanoi ettei toisen munasarjan poisto vaikuta lasten saamiseen.





Yhdellä kertaa selvisi syksyn jumalaton väsymys, jäätävä pömpöttävä alavatsa (iltaisin näytän siltä että voisin olla reilusti yli puolenvälin raskaana) ja alaselkäkivut. Siellä se on painanut ties kuinka kauan paikkoja! Mutta nyt, hyvät naiset, jos tuntuu epänormaalia kipua niin menkää lääkäriin. Itse odotin kivuisssani puolitoista kuukautta täysin turhaan. Voin kuvitella miten asiat lähtevät vihdoinkin sujumaan tämän läpikäymisen jälkeen, mutta odottavan aika on pitkä ja tosiaan näillä kivuilla ei paljoa mitään tehdä. Tämä on muistuttanut, miten pitää elää oikeasti kunnolla ja tehdä asioita joita oikeasti haluaa. Toivottavasti ette joudu kokemaan samaa koskaan!

Jos on omakohtaisia kokemuksia niin jakakaa fiiliksiä ja toki sähköpostillakin voi viestiä laittaa osoitteeseen turkoosejaunelmia@gmail.com , Täällä on kaikki loppujen lopuksi ihan hyvin, vaikka fiilikset aika sekavia ovatkin. Onneksi minulla on aivan ihania ihmisiä ympärillä, Kalle pitää musta todella hyvää huolta ja kun olen kotona yksin nin kissat eivät päästä mua hetkeksikään silmistään :)


Tunnistatko tarpeen ja halun?

Tunnistatko tarpeen ja halun keskenään? Minä en. Jos totta puhutaan niin tunnistan jollakin tavalla, mutta se on todella vaikeaa. Nämä ajatukset heräsivät Yoogaian Stressinpurku tunnilla viime viikolla, aihe osui ja upposi. Haluan paljon asioita. Luulen tarvitsevani niitä oikeasti todella paljon, mutta kun ajattelee tarkemmin niin en tiedä onko kyse halusta vai tarvitsetko sitä oikeasti? Viime aikoina on tapahtunut paljon erilaisia asioita, mukavia ja sitten taas suoraan painajaisista olevia. Ajatukseni ovat menneet suuntaan jos toiseenkin. 

Uskoisin ihmisten olleen sata vuotta sitten huomattavasti onnellisempia. Tyydyttiin siihen mitä oli, ei ollut tuhatta eri vaihtoehtoa ja emme hukkuneet silloin turhaan tavaraan. Torpissa syötiin keittoa samasta kattilasta omilla puulusikoilla! Miksi me emme voisi tyytyä vähän vähempään? Hienosti on ihmisille luotu halu materiaalia ja sellaisia asioita kohtaan, joita ei vain voi saavuttaa. Ja ei, redbull ei vieläkään anna sinulle siipiä, vaikka he niitä sinulle mainoksessaan tarjoavat.

Nykyään kun dödöhyllyllä on niin miehillä kuin naisillakin liki sata eri vaihtoehtoa niin tulee valinnan vaikeus. Ja ei en ole käynyt laskemassa niitä, mutta olin järkyttynyt miten paljon erilaisia toinen toistaan pahemman hajuisia kemikaalipommeja miesten dödöjen hyllyltä löytyy! Jos tarvitsee dödön niin eikö tärkeintä ole se, että se toimii? En usko muutaman euron lisähinnalla tulevien kyberominaisuuksien olevan kauhean tärkeitä, kunhan hiki ei haise niin olen tyytyväinen. Tosin itselläni deodorantin shoppailu on helpompaa, tsekkaan luonnonkosmetiikka hyllyn ja valitsen muutamasta vaihtoehdosta sen neutraaleimman ja parhasassa tapauksessa suhteellisen tutun ja turvallisen vaihtoehdon, joka ei anna minulle siipiä tai vaihda vaatteita puolestani.

Itse olen vähentänyt tavaran määrää, mitä enemmästä pääsen eroon sen parempi. Toki on esineitä, joita olemme saaneet lahjaksi, mutta joskus täytyy olla raakakin. Kuka tarvitsee avokadolle leikkuria? Idea hauska, toteutus oli jotakin aivan muuta, täysi turhake ja tilanviejä. Tai kauheaa kasaa kirjoja, jotka on luettu jo ja osa todettu ei niin hyviksi? Meillä on tällä hetkellä kirppispöytä, jolla koetetaan saada meille reissurahaa Saksan matkaa varten. Se tulee meillä tarpeeseen. Ja täytyy sanoa, että tuntuu kivalta kun kaappia avatessa sieltä ei hyökkää huojuvat tavarapinot päälle. Vaikka olisikin vain kyse jatkojohdosta joka tippuu päähän kun avaa kaapin oven niin se voi sattua aika paljon osuessaan vaikkapa silmäkulmaan. (minullahan ei tästä ole kokemusta)

En lähde filosofisesti avautumaan teille tarpeen ja halun eroista, jokaisella on omat perustarpeensa ja ne on hyvä jokaisen itse käydä läpi. Sen sijaan haluan että te ajattelette mitä eroa on tarpeella ja halulla ja tunnistatko ne. Ja ensi kerralla siellä lähikaupassasi voit miettiä onko kyseessä tarve vai halu ja oikeastaan sitä voi miettiä jokaisen asian kohdalla. Nyt jatkan kipeänä makaamista, oli pakko välillä kirjoittaa hieman että pysyisin edes jotenkin elävien kirjoissa. Kiitos jos jaksoit tänne asti ♥ 

Syyskuu palaa takaisin

Nyt kun sää rupeaa viilenemään ja aamulla joutuu auton tuulilasista raaputtamaan parkkikiekolla paljain käsin paksua ja sinnikästä jäätä pois, tulee ikävä syyskuuta. Tänään oli taas sellainen aamu kun taistelin jään kanssa oikein kunnolla ja tietenkään kun nopeasti pitää saada ikkunat skrabattua niin ei lähistöllä ole ollenkaan hansikkaita. Jos jollakin tulee mieleen hyvät vegaaniset ajohanskat niin saa vinkata!  Tänään löysin sentään äitini luota vanhan automme romu kassista isot työhanskat, jotka pysyvät ratissa edes jollakin tavalla luisumatta ja lämmittävätkin ihan mukavasti, mutta koko on tosiaan aaaivan liian iso.





Olen odottanut sienien nousemista suurella innolla, mutta pelkään pakkasten vievän lopun toivon suuresta sienisadosta. Nyt toivonkin sinun syyskuu palaavan taas pian luokseni. Ikävöin jo nyt sitä kaikkea aurinkoa ja lämpöä mitä toit kylmän kesän jälkeen. Onneksi sain pakastimeen ihan kivasti jo puolukoita ja mustikoita, että ei mennyt uusi isompi pakastin aivan hukkaan. Ja kyllä, ostimme suuremman pakastimen (sellainen keskikokoinen arkkupakastin, aivan ihana!) ihan vain sitä varten että saisin syksyn sadon sinne kätevästi säilöttyä. Pyh ja pah, sain sillä vain karkoitettua sienet ja tuotua kuivan ja kylmän sään luokseni. Toivottavasti tällä hetkellä päällä jylläävä flunssa menee pian ohi ja pääsen taas metsään fiilistelemään.

Jos jotakin hyvää tästä ilmojen viilenemisestä on niin olen taas varovaisesti kokeillut koukuttua kutomiseen ja täten olen aloittanut joululahjojen teon! Tänä vuonna tavoite on jälleen kunnianhimoinen ja nyt kun aloittaa niin on edes jonkinlaiset mahdollisuudet saavuttaa ne.  Eilinen ilta meni ihanasti takkatulen vieressä lämmössä puikkoja heilutellen. Ehkä mä vielä joskus saan ne kokonaiset villasukatkin tehtyä!





Ja en malta olla mainitsematta; oon pääsemässä niin makeisiin juttuihin mukaan ettei tosikaan. Aamulla meinasi tulla itku ihan vaan onnesta, kun puhelin piippasi minulle sähköpostin saapumisen merkiksi. Sieltä tuli niin kivoja uutisia että oli pakko lukea se moneen kertaan etten oo ymmärtänyt mitään väärin ja sen olevan jonkinlaista pilaa. Ja mikä parasta, pääsen jakamaan näitä ihania juttuja teidän kanssa varmaan aika piakkoin. Uudet tuulet taisivat tulla pakkasen mukana, ei huono diili mun mielestä sitten kuitenkaan.


Ja vielä on toivoa sienien kanssa, eikö niin?

Vegaaninen tacopiirakka




Viime viikolla oli töissä puhetta törkeän hyvästä tacopiirakasta. Googlailin ohjeen ja löysin sen k-ruoka sivustolta. Idea lähti heti siitä; nopea, helppo, yksinkertainen, vegaaninen tacopiirakka. Tein ensimmäisen kokeiluversion heti samana päivänä ja siitähän tuli todella hyvää! Hieman piti ohjetta hioa, ihan vain sen takia että se olisi esteettisesti nätimpi tulevia juhlia varten. Tässä tulee siis itse kehittelemäni vegaaninen törkeän hyvä (ainakin omasta mielestäni) tacopiirakka! Jos haluaa hifistellä voi päälle laittaa tortillasipsejä ja itse söin tätä rucola-frisee-kirsikantomaatti salaatin kanssa. Itse käytin ohjeessa ihanaa valmistujaislahjaksi saatua muumimamma piirakkavuokaa ♥ 

Ja nyt ensimmäinen pahoitteluni, tuota soijarouhetäytettä tulee liikaa. Itse teen mielummin sitä vähän enemmän ja en säästä pakastimessa puolta desiä rouhetta ja rupea mittailemaan salsaa ja tacomaustetta vaan syön ylijääneen osan tortillasipsien kanssa samaan aikaan kun piirakka on uunissa. Jos joku tästä mielensä pahoittaa ja haluaa tarkat määrät miten tuota täytettä tulee juuri oikea ja täydellinen määrä niin voin sen joskus tehdä niin ja korjata ohjeeseen. Ja nyt itse ohjeeseen!




TACOPIIRAKKA VEGAANIN TAPAAN


AINEKSET

Pohja:

1 pkt Kotimaista sarjan piirakkapohjaa (pakaste)

Soijatäyte:

1 Pussi Hälsans Kökin soijarouhetta
1/2 pussia pakastesipulia
1 Paprika
Pussi luomu tacomaustetta (+ pussillisen verran vettä)
1 Medium salsadippi
1dl persiljaa silppuna

Juustokastike päälle:

1.25dl Oatlyn kaurakermaa 
2tl no egg jauhetta
100g Violifen tomaatti&basilika tuorejuustoa
120g Violifen cheddar juustoa raastettuna


 OHJE

1. (Aloita ottamalla piirakkapohja sulamaan paria tuntia ennen piirakan tekoa. )
Itse tykkään ottaa kaikki ainekset esiin ennen aloittamista. Uunin lämpötilaksi voi säätää 225°c .

2. Painele sulanut taikina piirakkapohjaan ja laita se jääkaappiin odottamaan täytteen ja päälisen valmistamista.

3. Kuutioi paprika ja silppua persilja, samalla voi cheddarin raastaa jo valmiiksi. Jo tässä kohti Papua rupesi kovin kiinnostamaan mitä täällä tapahtuu.




4. Valmista soijarouhetäyte; paista pannulla tilkassa öljyä soijarouhetta ja sipulia, älä kuitenkaan käristä. Heitä sekaan tacomauste ja pussillisen verran vettä sekä salsa ja paprikakuutiot, anna muhia viitisen minuuttia pienellä lämmöllä, muista sekoitella kuitenkin välillä ettei pala pohjaan.

5. Täytteen muhiessa on aika valmistaa päällinen; sekoita vispilällä kulhossa kaurakerma ja no egg, sen jälkeen tuorejuusto ja kunnolla sekaisin. Käy tässä välissä heittämässä persilja soijarouheseoksen joukkoon ja siirrä pois levyltä. Laita cheddar-raaste tuorejuusto-kaurakerman joukkoon ja sekoita. (kokeilin ensimmäisellä kerralla heittää raasteen suoraan piirakan päälle ja se kuivui siihen aika rumasti).

6. Laita täytettä reilusti pohjan päälle, mutta tosiaan kuten jo ennen ohjeen aloitusta mainitsin sitä jää yli n. desin verran. Seoksen päälle kaada kerma-cheddar seos ja tasoita se ympäriinsä. Paista uunissa (225°c) n. 25min alimmalla tasolla. Uuneissa on toki eroja, joten ylimääräinen vilkuilu ei varmasti ole pahitteeksi. Anna jäähtyä kunnolla ja nauti!




Ja mitä juhlissa tästä tykättiin? Sain kuulla todella paljon kehuja ja kommentteja, miten tämä voi olla vegaanista. Tie taisi käydä monen sekasyöjänkin sydämeen! Nyt osui todella nappiin kaikki ja kuulemma saan laittaa ohjeenkin jakoonkin. Toivottavasti myös te pääsette nauttimaan tästä ihanasta piirakasta! :)


huom.
no egg jauhetta löytyy ihan marketeista, erikois- ja ekokaupoista
Violife tomaatti&basilika tuorejuusto on rantautuneet Prismoihin
Violife cheddaria kävin itse ostamassa Turun vegekaupasta, sitä löytyy myös ainakin Helsingin vegekaupasta ja Tampereella Runsaudensarvesta (ja olisiko ollut myös Ruohonjuurissa?)

Oikein herkullista alkavaa viikkoa! 



Liebster award osa 3



Jo hyvä tovi sitten sain itselleni kolmannen Liebster award haasteen äidiltäni hänen Mammutin puikot blogistaan. Tällä kertaa vastaan kysymyksiin, mutta en haastele enään ketään. Tässä saamani kysymykset vastauksineen: 

1. Onko sinulla tavoitteita blogisi suhteen?
2. Jos on blogi-tavoitteita, niin minkälaisia?
Vastaan kerralla kumpaankin. Tavoitteenani on kirjoittaa blogia, joka kiinnostaisi oikeasti ihmisiä. Toki kirjoitan blogia itselleni mutta minulle on tärkeää myös tulla kuulluksi jollakin tavalla ja kommunikoida ihmisten kanssa.

3. Mikä vuodenaika kuvaa sinua parhaiten, ja miksi?
Olen täysin syksy ihminen, hieman omalla tavallaan melankoninen, mutta samalla aika pärskyvä kuten ruskakin. Olen aina viihtynyt metsässä ja syksyisin metsä on parhaimmillaan sienien ja marjojen kanssa.

4. Onko sinulla elämänfilosofiaa, ja jos on, millainen?
Elämänfilosofiani sisältää aika paljonkin asioita, mutta lyhyesti kunnioita niin ihmisiä kuin luontoa, älä aiheuta turhaa kärsimystä ja elä tuhoten mahdollisimman vähän sitä mitä meillä on. 

5. Mielestäsi paras blogialusta sekä perustelut?
Olen käyttänyt bloggeria jo kymmenisen vuotta ainakin, se on toiminut hyvin ja palvellut minua tarpeitteni mukaan.

6. Mainostatko blogiasi? Miten ja missä?
Blogillani on omat fb sivut, joiden kautta toivon ihmisien löytävän blogini tai toisinpäin. FB:n puolella tulee jaettua hyviä ruokaohjeita, hauskoja kuvia tai videoita ja muita hieman vakavempiakin linkkejä. 

7. Mitä maailmassa pitäisi olla mielestäsi enemmän?
Ihmisiä jotka välittävät ja haluavat oikeasti vaikuttaa asioihin yleisen valittamisen sijaan.

8. Ja mitä maailmassa pitäisi olla mielestäsi vähemmän?
Ahneutta.

9. Mikä tekee sinut surulliseksi?
Eläinten huono kohtelu, oli kyseessä kaltoin kohdellusta koirasta tai tilallisesta sikoja, saati sitten turkistarhauksesta; aina vetää mielen mustaksi. Myös ihmisten suvaitsemattomuus ja yleisesti ottaen ilkeys.

10. Mikä tekee sinut iloiseksi?
Pienet kauniit teot; vieras ihminen pitää hissin ovea auki kun minulla on kädet täynnä tavaraa tai pieni hellä suukko niskaan kun keitän aamupuuroa, meillä kissat saavat minut melkeimpä aina paremmalle tuulelle.

11. Mikä on mielestäsi tärkein taito, mikä jokaisen ihmisen tulisi osata? 
Toisen ihmisen kuunteleminen.
Olipa jotenkin syvällistä tekstiä osittain, mutta kysymykset olivat todella hyviä!