Vinkkejä kodin raivaamiseen

Raivasin ja konmaritin kotia koko juhannuksen. Pieniä palasia tuosta projektista löytyy tallennettuna Instagram tilini kohokohtiin, mutta ehkä sieltä ei tullut koko komeudessaan projektin laajuus näkyville. Oikeastaan projekti on jatkunut melkein tähän päivään asti ja tuleekin jatkumaan vielä jonkin aikaa. Onko sitä lopulta koskaan oikeasti valmis?

Olen vienyt kaksi isoa 71 litran vetoista Ikean kassia vaatteita Konttiin. Ihan järkyttävä määrä, kaikkea vain ei tarvitse säilöä kaapeissa – oppi tuli kyllä perille. Tämän lisäksi olen vienyt hyvin monta kiloa paperia kierrätykseen, sekajätettä tuli myös hirmuinen määrä, lahjoitukseen annettavaa tavaraa muutama pahvilaatikko, lähipiirille on mennyt niin kirjoja ja muuta tavaraa, olen palauttanut lainassa olleita juttuja ja sitten tämän päälle ne kirppikselle menevät neljä isoa kassia. Ihan hullua hommaa! Miten meidän asuntoon onkaan mahtunut niin paljon kaikkea ylimääräistä? Vielä olisi varasto kokonaan jäljellä, mutta onneksi se on vähän pienempi urakka.

Kaiken tämän keskellä löysin vihdoin ja viimein meille Torista uuden sohvapöydän ja vanhakin lähti jo uuteen kotiinsa. Olo tuntuu paremmalta kuin aikoihin, ylimääräinen, tasoille kasautuva näkyvä tavara on pahinta ja vihdoin sen määrä on vähentynyt hurjasti. Ennen kaikkea karsiminen oli iso henkinen matka, mutta kyllä se varsinainen kolmen päivän rykäisy tuntui myös fyysisesti. Tässä kuussa lähtee vihdoin ne loput ylimääräiset tavarat täysipalveluun Kirpputori Swapille ja siihen asti yritän vain kestää sen, että ne pyörivät nurkissa vielä hetken.

Tässä kaikessa en olisi onnistunut puolen vuoden ikäisen vauvan kanssa ilman isänsä apua. Hän hoiti koko kolme päivää kaiken imetystä lukuunottamatta. Olen tästä todella kiitollinen, koska sain rykäistyä urakan alusta loppuun aika sutjakasti. Hommaa helpotti myös teiltä lukijoiltani saamat vinkit, jotka laitan nyt jakoon omien lisäyksien kera!

Innostu aiheesta:

– Instassa kannattaa seurata @arvokasmaailma , ammattijärjestäjä Laura Holmström ja hänen  @järjestysvinkit

– Kirjoista Konmari ja A year of less

– Youtubesta aiheeseen liittyvät videot

– Netflixistä The Minimalists -dokumentti (tälle minultakin peukku, katsoimme tämän vuosi sitten suunnilleen!)

– Spotify The Minimalists podcast, tätä aloin kuuntelemaan ja ihan 10+ materiaalia!

– Kirpparikielto jos olet minun laillani kirppishamsteri

Kodin raivaukseen/konmaritukseen vinkit:

– Aloita karsiminen jostakin niin se vie mukanaan, homma helpottuu kerta kerralta

– Pidä säilytystilat pieninä niin et pysty säilömään hurjia määriä ylimääräistä

– Mitkä ovat kotisi ongelma kohtia? Kiinnitä niihin erityisesti huomiota!

– Huone/tila kerrallaan, ettei tule ahdistus

– Kaikki sellainen pois, mitä ei oikeasti käytä päivittäin/kuukausittain lukuunottamatta kausituotteita kuten joulukoristeet

– Ajan kanssa jokainen tavara ajatuksella läpi: Miksi minulla on se? Tuoko se iloa? Tuoko se oikeasti lisä-arvoa elämään? Tarvitseeko sitä ja käytönkö sitä?

– Älä säästä mitään "tätä voi ehkä joskus tarvita" tavaraa, nämä ovat usein sellaisia, mitä saa tarvittaessa muualta lainaan

– Vähennä pusseja, miljoonia laatikoita yms. hanki joku isompi systeemi mihin laitat  säilöön

– Ei mitään "no tää on vaan kiva" tavaraa

– Muistot yhteen paikkaan

– Lapselle/lapsille hoitaja, oma rauha tekemiseen

– Tyhjennä kaappi/lipasto kokonaan, pyyhi pinnat, laita vain ne iloa tuovat tavarat takaisin, jotka oikeasti tahdot säästää

– Ihaile myös sitä väljyyttä, kaiken ei tarvitse olla päällekkäin!

– Läpinäkyvät laatikot tavaran säilytykseen

– Älä sääli tavaroita tai ota niitä takaisin sen jälkeen, kun annat niille "tuomion" lähteä eteenpäin!

Mihin ylimääräinen tavara?

– Facebookin roskalava-ryhmät

– Kavereille kirppis kotona

– Asunnon eteen laatikko, jossa lukee saa ottaa

– Poistoon meneviä ehjiä ja siistejä tavaroita voi lahjoittaa esim. Hopelle, jonka kautta menee suoraan tarvitseville

Ja tiedättekö mitä. Nyt alle kuukausi ensimmäisestä karsimisesta minun melkein tekisi mieli tehdä jo uusi kierros kotona vielä raskaammalla kädellä, niin huojentava projekti oli!

Jaa tänne myös omat toimivaksi huomaamasi vinkit ja inspiraation lähteesi kodin raivaamiseen liittyen! 

Taas meillä karsitaan

Vuosien varrella yksi asia ei ole muuttunut. Olen hamsteri, luon tunnesiteen ihan typeriinkin esineisiin. Vaikka kerta toisensa jälkeen karsin turhaa tavaraa, niin jostakin sitä vain ilmestyy lisää ja olen takaisin lähtötilanteessa. Tämä jos mikä hävettää. Jos olette kuulleet kotihäpeästä niin täällä sitä podetaan päivittäin ja ihan syystäkin. Haaveilen minimalistisesta kodista ja haluaisin kaikesta ylimääräisestä eroon, sitten takavasemmalta tavaraa karsiessa iskee sääli ja moni jo pois laittamani tavara palaa hyllylle. Shame on me!

Eilen sitten otin itseäni niskasta kiinni ja kysyin vinkkejä aiheesta instagramissa – ja niitähän tuli! Jaoin jo osan niistä storyssa ja niiden avulla lähden pyörremyrskyn tavoin käymään koko asuntoamme lävitse, tiedossa on siis kunnon suursiivous lattiasta kattoon juhannuksen kunniaksi! Kokoan teiltä saamiani vinkkejä myös ihan omaan postaukseensa, koska niitä tuli aika paljon ja ne olivat todella hyödyllisiä. Kannattaa pysyä siis kuulolla, jos teillä painitaan tavaravyöryn kanssa.

Tarvitsen muutosta, en suoraan sanottuna kestä tätä tavaran määrää ja sitä miten se siirtyy paikasta a paikkaan b ja yks kaks tyhjät tasot ovatkin täynnä kaikkea turhaa. Haluan näiden meidän 58 neliön riittävän elämiseen ja toisaalta ei se säilytystilan kasvaminen isomman asunnon myötä poista ongelmaa turhasta tavarasta.

Vauvan myötä tämä tavaran määrä on lähtenyt hieman käsistä. Ensinnäkin vauvan kanssa tarvitaan tiettyjä tarvikkeita, mitä ilman elämä olisi hankalampaa ja niiden kanssa vain pitää tulla toimeen. Osa taas vauvan tavarasta on ollut meillä turhaa ja lähinnä pyörinyt jaloissa, esimerkiksi sitteri oli meille todella turha ja iloitsen siitä, että se pääsee pian uuteen kotiin. 

Omalla tavalla tavara-ahdistusta lisää kahdet vaunut eteiskäytävällä (matkarattaat ja sitten kotona ulkoilussa käytettävät yhdistelmävaunut), kumpiakin käytämme päivittäin. Mikael painaa puolen vuoden iässä jo 10kg ja häntä ei turvakaukalossa käsin parkkipaikalle jaksa kantaa ja toisaalta en pystykään toisen käden vamman vuoksi, matkavaunut ovat tässä asiassa taivaanlahja. Yhdistelmävaunujen kopassa hän vielä nukkuu päiväunia ulkona ja näillä Emmaljungan vanhemmilla vaunuilla pääsee liikkumaan kevyesti myös töyssyisemmillä poluilla tai hoitamaan kätevästi  kävellen kauppareissut, joten en niistäkään edes halua eroon. Näiden kanssa on siis vain tultava toimeen, onneksi käytävä on suht leveä.

Aluksi olin aika tiukka Mikaelin hankintojen kanssa, mutta sitten jokin iski ja sitä tavaraa alkoi tulemaan ovista ja ikkunoista. Esimerkiksi kirppiksellä edullinen suloinen vaate oli minulle vastustamaton ja ostin sen, vaikka varsinaista tarvetta ei olisikaan ollut. Tässä olen vähän tsempannut viime aikoina, sillä äitini tekemät vaatteet sopivat Mikaelille paljon paremmin. Sama järjetön hamstraaminen koskee leluja, näin pienelle niitä on järkyttävä määrä, varsinkin kun leikeissä pyörivät aina ne samat suosikit.

Muun muassa näiden asioiden vuoksi asetan nyt itseni kirpparikieltoon, koska niiltä sitä tavaraa meille tulee todella hövelisti. Omat vaatteeni ostan 90% erilaisilta kirpputoreilta ja valehtelematta puolet niistä ovat päälläni ihan hirveitä eivätkä tule lopulta käyttöön. Ostopäätös on helppo tehdä, kun tuote on edullinen ja koko sopiva. Sitten ne jäävät pyörimään kaappeihin. Tämäkin hävettää todella paljon.

Nyt varaan kirppikselle täyspalvelu paketin, en ota kotiini enää takaisin myymättä jääneitä tuotteita vaan annan kirppiksen jatkokäsitellä ne ja niiden tavaroiden, jotka eivät ole ihan priimaa (mutta ovat ehjiä ja siistejä) vien esimerkiksi Hopelle.  Tavoitteenani olisi sellainen tilanne, että varsinaista koko asunnon läpikäyntiä ei enää tarvitsisi tehdä ja asioilla olisi omat paikkansa. Haluan kotini olevan onnellinen ja seesteinen paikka, sen sijaan että saisin kiristellä päivittäin hermoja tavaramassojen takia. Pitäkää minulle peukkuja!

Tulen päivittämään projektia tarkemmin instaan storyn puolelle!

Meidän kodin kestotuotteet

mehiläisvahakääreet saatu Hyvinvoinnin.fi kautta testiin, postaus sisältää mainoslinkkejä

Viime vuosina erilaiset herättelevät haasteet ovat levinneet kulovalkean tavoin, eikä minulle ollutkaan yllätys, että nyt ollaan kohistu muovittomasta maaliskuusta. Vaikka en haasteiseen olekana sen suuremmin lähtenyt mukaan niin koen tämänkin kampanjan erinomaisena muistuttajana siitä miten muovia voisi oikeasti kuluttaa vähemmän. Pienistä teoista arjessa voi tulla suuri puro ja kun tarpeeksi moni ihminen tekee niitä tekoja niin vaikutukset voivat olla mittavat!

Meillä kierrätetään kaikki mahdollinen. Olen etenkin viimeisen vuoden aikana pyrkinyt löytämään meille sopivia pakkauksettomia palatuotteita siivoussaippuoista shampoisiin. Erityisesti olen pyrkinyt tämän vuoden puolella välttämään minkäänlaista ruokahävikkiä, vaikka se välillä tuntuukin liki mahdottomalta. Olen loppupeleissä aika nirso. Häpeäkseni on myönnettävä, että aiemmin en koskenut ruokaan, jos se vähänkin epäilytti minua. Nyt äitinä olen yrittänyt ottaa mentaliteetin, että ihan sama, ruoka on ruokaa ja jos se ei liiku niin hyvä. Eteenpäin olen siis oikeasti mennyt tässä asiassa!

Meillä kestoillaan hyvin monin eri tavoin ja suosin kirpputoreja uutena ostamisen sijaan. Vielä koen meillä olevan liikaa tavaraa ja yritän päästä siitä mahdollisimman tehokkaasti eroon – hiljaa hyvä tulee tässäkin asiassa. En ole mikään puhdasoppinen zero waste ajattelija, mutta haluaisin löytää lisää inspiraatiota aiheeseen. Kurkataan nyt siihen millä kaikilla tavoin meidän taloudessa kestoillaan.

KEITTIÖN KESTOT

Ostokset kulkeutuvat meidän kotiimme pääosin kangaskassissa ja vähän aikaa sitten ompelin kangaskassien kaveriksi kestohedelmäpussin. Suurimmaksi osin kauppareissuilla tosin tulee vain punnittua kasvikset/hedelmät sellaisenaan ilman mitään pusseja, mutta toisinaan on kestohedelmäpussillekin tarvetta. Keittiön tasot pyyhin kestotiskirätillä ja jos jotakin sotkua tulee niin löytyy meiltä myös kestotalouspaperia. Alkuun kestotalouspaperia oli jotenkin vaikeaa käyttää, mutta sitten kun talouspaperi oli kokonaan loppu niin kummasti niiden käyttö lähti vain sujumaan! Kestotalouspaperiin olen itseasiassa hullaantunut sen verran, että niitä voisi tehdä jämäkankaista lisää. 

Meiltä löytyy kestoleivinpaperi, vaikkakin sen käytössä olen superhuono eli prepattavaa olisi. Sen sijaan folion ja tuorekelmun tilalla olen opetellut viime aikoina käyttämään mehiläisvahakääreitä, joita sain testiin Hyvinvoinnin.fi verkkokaupasta. Olen käyttänyt kääreitä pääasiassa kantena tai suojana erilaisille kulhoille ja lautasille, kääre toimii hyvin myös esim. eväsleipien ympärillä. Kuitenkaan kääreet eivät ole ikuisia, vaan käyttöasteesta riippuen ne kestävät n. 12kk. Kuitenkin sinä aikana tulee säästettyä jo monen monta metriä foliota ja tuorekelmua! Kääreitä voit aiheesta innostuessasi valmistaa myös itse, hyvä blogiteksti aiheesta löytyy Pala saaristoa -blogista. Hyvinvoinnin.fi kaupasta SuperBeen kääreitä löytyy niin kolmen kappaleen pakkauksina S (20x20cm), M (26x26cm) ja L (33x33cm) kokoisena kuin näiden kaikkien kokojen lajitelmana. Myös yksittäisiä XL (50x40cm) kokoisia kääreitä löytyy. Ostit kääreet valmiina tai valmistit itse, käteviä ne ovat joka tapauksessa!

Vaikka keittiöstämme pääosin kestotuotteita löytyykin niin vielä on pari kohdetta kokeilematta: kestopillit (sopivia en ole vielä löytänyt ja normaaleja emme käytä lähes ollenkaan) ja pestävä kahvinsuodatin. Varsinkin kestokahvinsuodattimesta kuulisin mielelläni kokemuksia teiltä!

HENKILÖKOHTAISET KESTOT

Ehkä yksi ensimmäisistä kokeilemistani kestotuotteista oli kuukuppi. Olen myös joskus kokeillut kestositeitä, mutta niitä en kokenut omakseni. Meikit putsaan kankaisilla kestovanulapulla (ohje löytyy täältä) ja olen muutaman virkannut myös bambulangasta. Poika käyttää kestovaippoja ja niiden kaveriksi on kestovanulappujen kaltaisia superpehmeitä peppulappuja. 

Vielä toistaiseksi kuitenkin korvat putsaan paperivartisilla vanupuikoilla, vaikka niillekkin lienee jokin muu vaihtoehto. Flunssan iskiessä kangasnenäliinat voisivat olla todella käteviä ja niitä olisikin helppo tehdä esim. pehmeästä (rikki kulutetusta) lakanasta – sekä nenänpielet että luonto kiittävät. Hoitolaukussani kulkee pul pussi kestovaippoja ja kastuneita vaatteita varten. 

Imetystaipaleen alussa naureskelin miten turhia liivinsuojat ovat. No eipä naurata enää! Äitini on tehnyt meille kestovaippojen lisäksi ison kasan kestoliivinsuojia ja niistä olen kyllä ikionnellinen. Ne ovat niin mukavia ja tarpeeksi isoja niin ei haittaa, vaikka ne vähän liikkuisivatkin imetystopin/liivien sisällä päivän mittaan. 

Vaikka alussa minulla olikin sellainen olo, että eihän meillä nyt sen ihmeemmin kestoilla niin kyllä tuosta lopulta aika monta eri tapaa tulikin. Voi olla, että tästäkin on jokin kohde unohtunut nimittäin usein sitä tulee kestoiltua ihan huomaamattaan. Yksi mistä vielä haaveilen on pölypussiton imuri, mutta niin kauan kuin nykyinen imuri pelittää hyvin niin sen hankkiminen ei ole ajankohtaista. 

Nyt loppuun haluaisin kuulla miten teillä kestoillaan sekä onko sinulla vielä lisää vinkkejä millä tavoin me voisimme kestoilla lisää! 

Candle Light Storyn siivoussaippuoiden lumossa

Olen alkanut pikkuhiljaa valmistelemaan kotia vauvaa varten. Monille se tarkoittaa vauvan huoneen tai nurkkauksen laittoa, minulle enemmän sitä kodin perusteellista siivoamista. Nyt on hyvin aikaa katsoa kaikki turha kaapeista pois, vaikka vauvan tarvikkeista hankkisi vain pakolliset niin kyllä ne tulevat silti tilaa viemään. Jostakin syystä tämä raskauden viimeinen kolmannes on tähän mennessä tuntunut helpoimmalta ja sen vuoksi otan ilon irti: pesen pyykkiä, annan pölyille kyytiä, silitän, siivoan kaappeja, laitan ruokaa ja ylipäätänsä nautin vielä kun voin tehdä asioita kunnolla yksin sekä ennen kaikkea rauhassa.

Meillä käytetään mahdollisimman ekologisia puhdistusaineita kotona. En halua altistaa meitä aikuisia, kissojamme saati sitten tulevaa vauvaa turhaan koville myrkyille, jotka kuormittavat myös ympäristöä. Kodista saa puhtaan ilman kloriittia tai desinfioivia aineita – ylihygieenisyys ei ole hyvästä vaan vuosien varrella sitä ollaan alettu yhdistämään niin allergioihin, atopiaan kuin suolistosairauksiinkin.

postaus toteutettu yhteistyössä Candle Light Storyn kanssa, tuotteet saatu testiin

Halusin meille yhden tuotteen, jolla voisin puhdistaa kaikki pinnat keittiöstä kylpyhuoneeseen. Olen pyrkinyt siirtymään pikkuhiljaa kohti palatuotteita, mutta jotenkin kodin puhdistukseen suunnatuissa tuotteissa ajattelin sen olevan mahdottomuus kunnes törmäsin Candle Light Storyn siivoussaippuaan. Alunperin Candle Light Story on tullut minulle kuten monille muillekin tutuksi ihanista puusydämisistä soijavahakynttilöistään, mutta viime aikoina Annina on laajentanut valikoimaa myös kodin puhdistuksen tuotteisiin.

Vaikka Candle Light Storyn tarina lähtikin kynttilöistä niin jo alussa Anninalla lähti hautumaan idea myös muista kodin tuotteista hänen kehitellessään omista muistoistaan erilaisia tuoksumaailmoja kynttilöitä varten. Tuotevalikoima kasvoi ensin pyykkietikoihin ja siivoussaippuoihin, mutta nyt syksyn aikana on mukaan tullut myös imurointipuuterit ja siivoussuihkeet. Essentials sarjan tuotteet ovat kaikki valmistettu luonnollisista raaka-aineista ilman voimakkaita myrkyllisiä ainesosia, jotka tulivat Anninalle turhankin tutuiksi aiemmin hänen työskennellessään siivousalan yrittäjänä.

Tuotteiden kehittely on siis lähtenyt hänen omasta tarpeestaan, mutta siihen kaikki ei jäänyt vaan ihmisiä kiinnosti nämä ekologisemmat tuotteet kodin puhdistukseen sekä tunnelman tuomiseen. Nyt Candle Light Story työllistääkin Anninan kokopäiväisesti ja kysyntää todella riittää jopa ulkomaita myöten. Todella upeaa! En yhtään ihmettele tätä, sillä tuotteet ovat todella viimeisteltyjä pakkauksesta sisältöön unohtamatta ihania tuoksuja. Anniina uskoo esteetikkona kauniin pakkauksen vaikutukseen: kun siivouspurkit tai tuotteet ovat nättejä niin niitä voi säilyttää näkösällä, jolloin siivoaminen on helpompi aloittaa – tähän minun on helppo yhtyä.

Sain testiin siivoussaippuoita, pyykkietikoita sekä imurointipuuteria, mutta tässä postauksessa keskitytään siivoussaippuoihin. Aluksi vähän jännitin siivoussaippuan testaamista, koska en oikein tiennyt miten lähteä sitä käyttämään tai mihin. Sitten yksi kaunis päivä otin rätin käteen, kostutin sen, hieroin sitä siivoussaippuan kylkeen ja lähdin kokeilemaan saippuaa kylpyhuoneessa ja keittiössä eri pinnoille. Innostuin innostumistani, kun kromisiin tai rosterisiin pintoihin ei jäänyt ikäviä rantuja ja liesituulettimen lasikupukin puhdistui rasvasta ja pölystä naurettavan helposti toisin kuin aiemmin vahvemmillakin aineilla. Oikeastaan jäin ensimmäistä kertaa siivoamiseen koukkuun, aika kului siivotessa kuin siivillä niin hullulta kuin se kuulostaakin. Hauskaa on miten riittoisa tämä saippua on, päivittäisellä käytöllä en juuri huomannut tämän huventuneen. Tällä tavoin sitä säästää ympäristön lisäksi myös kukkaroa, kuten myös silläkin ettei tarvitse ostaa montaa eri tuotetta – en valita ollenkaan!

Candle Light Storyn kookosrasvapohjaisten siivoussaippuoiden tuoksut tulevat eteerisistä öljyistä ja värit ovat eettisesti Euroopassa tuotettuja luonnollisia micoja. Kuten kaikki muutkin CLS:n tuotteet niin nämäkin ovat täysin vegaanisia ja pyykkietikoissa sekä pienemmissä kynttilöissä käytetyt tuoksuöljyt ovat ftalaattivapaita.

Au Naturel on tuoksuton saippua, joka sopii erinomaisesti heille, jotka eivät halua tai voi käyttää laisinkaan  tuoksullisia tuotteita. Olen käyttänyt tätä valmistellessani kotia vauvaa varten ja se sopii loistavasti myös herkkäihoisille perheille. Siivoussaippuoita ei ole tarkoitettu ihon vaan pelkästään kodin pesuun ja se voi hieman kuivattaa käsiä, mutta tätä en ole itse huomannut käytössä. Muihin siivoussaippuoihin verrattuna tämä Au Naturel on isompi 200g, kun muut saippuat ovat 130g. Hintaa saippuoilla on jälleenmyyjästä riippuen n. 12,50e .

Siivoussaippuoiden tuoksumaailma on voinut tulla sinulle tutuiksi jo Essentials sarjan kynttilöistä. Moroccan Mint siivoussaippua sisältää eteeristä piparminttuöljyä, ihanan sitruunainen Andalusian Lemon puolestaan litsean, limen, appelsiinin ja sitruunaruohon eteeriisiä öljyjä, suosikkini hempeän violetti Provencian Lavender laventelin eteeristä öljyä ja ihana vaaleanpunainen French Rosemary puolestaan sisältää rosmariinin eteeristä öljyä. Siivoussaippuat on valmistettu täysin luonnollisista ainesosista ilman mitään ylimääräistä. Myös ulkonäöltään nämä mielyttävät silmää hempeillä sävyillään ja pinnan kauniilla kuvioinnilla.

Mihin kaikkialle siivoussaippuaa sitten voi käyttää? Olen pessyt näillä meikkisiveltimet, käyttänyt suoraan vaatteessa tahranpoistoon hieromalla kosteaa tahraa hieman saippualla ja antanu vaikuttaa hetken, pessyt keittiössä kaikkia mahdollisia pintoja kuten kylpyhuoneessa ja saunassakin. Saippuaa voi raastaa ruokalusikallisen verran ja liottaa lämpimään veteen, jolloin sitä voi käyttää siivoussuihkeena. Siivoussaippua sopii hyvin myös mattopyykille, ulkokalusteille, ikkunanlaudoille jne. Mielestäni näiden kanssa vain mielikuvitus on rajana – pinttyneempikin lika ja rasvaiset tahrat ovat näillä saaneet kyytiä.

Vaikka aluksi pohdin opinko käyttämään siivoussaippuaa vanhojen tuotteiden tilalla niin nopeasti siitä tuli osa jokapäiväistä siivoamista syrjäyttäen kaikki muut pesuaineet tiskiainetabletteja ja pyykinpesuainetta lukuunottamatta. Pyykinpesussakin ajattelin kyllä tätä vielä kokeilla pyykkietikan kaverina. Loppujen lopuksi yhdellä aineella pääsee todella pitkälle kodin puhdistuksessa, joka yllätti minut erittäin positiivisesti. Siivoussaippuat tulivat meille jäädäkseen!

Candle Light Storyn tuotteiden jälleenmyyjät löydät täältä. 

Paljon tietoa tuotteista löydät Candle Light Storyn Instagramista ja Facebookista!

✨ Instagramin puolelta löytyy nyt arvonta, jossa voit voittaa Andalusian Lemon sarjan siivoussaippuan sekä pyykkietikan ✨

Mihin kaikkialle sinä olet käyttänyt siivoussaippuaa vai onko tuote sinulle uusi?

postaus toteutettu yhteistyössä Candle Light Storyn kanssa, tuotteet saatu testiin

Keväisissä tunnelmissa

Jostakin syystä sisällä koneen ääressä istuminen ei ole maistunut viime aikoina ollenkaan, kun vaihtoehtona on ollut takapihan laittaminen ulkona. Säät ovat suosineet meitä viime päivinä, vaikka pieniltä sadekuuroiltakaan ei olla vältytty. Tänään kävelin kaupalle ostamaan jäätelöä, kun lämpötila kävi +18 yläpolella ja toki otin kamerankin mukaan. Haaveilin sinivuokkojen löytämisestä ja onnekseni niitä sattuikin reitilleni, lopulta isojakin alueita täynnä näitä kauniita sinivioletteja kukkasia. 

Olen nauttinut tästä keväästä enemmän kuin koskaan ennen, on ollut ihanaa nähdä päivittäin meidän kodin pihalla kevään merkkejä ja katsella miten kukkapenkeistä nousee erilaisia varsia ja lehtiä huimaa vauhtia. Pihamme on yllätyksiä täynnä, emme yhtään tiedä mitä kaikkea sieltä ilmestyy. Olen myös saanut lihakset pitkästä aikaa kipeiksi kyykkiessä penkkien reunoilla, haravoidessa lehtiä ja kuollutta nurmikkoa pois ja leikatessa pensaiden oksia. Kalle on kärrännyt yli kymmenen kottikärryllistä pois. Meille sattui hyvä tuuri, sillä rivitaloasuntomme piha on kivan kokoinen, mutta toisaalta töitä riittää kun sitä ei ole reiluun vuoteen hoidettu ollenkaan.

Olen siis päässyt opettelemaan asioita kantapään kautta, harjoitellut, nauttinut ulkona olemisesta ja samalla suunnitellut mihin laittaisin kasvulavoja. Sisällä eteläikkunalla on taimia kasvamassa ja voimistumassa, niitäkin on ihanaa katsella ja hoitaa päivittäin. Paljon olemme saaneet jo raivattua takapihaa ja kunhan en vasemmalla kädellä voimaa käytä tai purista mitään lujaa niin aina hetken kerrallaan voi ahertaa. Auringonpaisteessa pihan laittaminen on parasta lääkettä mitä tällä hetkellä itselleni tiedän. 

Vielä pitäisi yrittää miettiä monta lavakaulusta haluan päällekkäin, mitä laitan kasvulavojen pohjalle, tai entä minkälainen sekoitus multaa niihin tulee. Kuppikuntia on niin monia ja kauheasti ei ole tuohon nyt rahaa laittaa. Vinkit ovat siis erittäin tervetulleita! Tämä kaikki on minulle uutta ja inspiraatiota käyn hakemassa viikonloppuna Tampereen Supermessuilta, jotka alkoivat tänään ja kestävät viikonlopun ajan. Lainasin myös kirjastosta hyvän ja inspiroivan kirjan Lavatarhuri*, joka minun on pakko saada itsellenikin, voisikohan se löytyä messuilta? Jälleen messuilla puutarha juttujen lisäksi kiinnostaa myös kotimaan matkailun puoli, sillä inspiraatiota sille puolelle kaivataan aina. Kesällä haluaisin päästä vähän reissaamaan kotimaassa, saa olla mitä tälle ajatukselle vielä käy.

Messujen lisäksi huomenna suuntaan Helsinkiin ja kohti Blogisisarten kevätmiittiä! Olen todella innoissani ja huomista onkin odotettu jo pitkään. On ihanaa päästä näkemään taas näitä huikeita naisia. Nautitaan näistä aurinkoisista päivistä ja ihanaa viikonloppua sinulle ♥

Onko sinulla jo suunnitelmia kesäksi?

Voit seurata minua instagramissa, facebookissa ja pinterestissä!

*mainoslinkki

Kevättä ilmassa

Tänään lämpö tuntui ensimmäisen kerran sisälle tukahduttavana kuumuutena. Avasin takapihan oven ja toisin kuin luulin ei ulkona ollutkaan kylmä kun varpaalla koetin oven alla olevaa peltiä. Hetkeksi menin istumaan ja nauttimaan auringosta ja kissatkin tassuttelivat varovaisesti haistelemaan kevättä. Kummatkin ovat sen verran arkajalkoja etteivät lumihankeen juoksisi, mutta kuitenkin pitää miettiä miten kesällä voisi mahdollistaa kissoille ulkoilun.

Lintujen laulua oli ihana kuunnella kaikessa rauhassa, muuten ympärillä oli hiljaista ja rauhallista. Sisälle päästyäni aloin lannoittamaan ja kastelemaan viherkasveja ja puolestaan viikko sitten multaan laitetut tomaatin pienet alut laitoin seuraaviin kippoihin. Ensimmäinen mimosa pudican eli tuntokasvin siemen lähti vihdoin kasvamaan ja muutenkin tuntuu, että meillä sisällä kasvit ovat heränneet kunnolla eloon pitkän talven jälkeen. Kaikkialla vihertää, tulee uutta alkua ja varsinkin kultaköynnökset ovat taas kasvaneet hetkessä kauheasti.

Nyt on onnellinen olo, vaikkakin ympärillä on huolia ja murheita. Odottavan aika on pitkä, kaikki asiat seisovat omasta tahdostani huolimatta ja en voi muuta kuin odottaa kuukausi kaupalla mitä seuraavaksi tapahtuu. Kuitenkin päivittäinen meditointi on tehnyt tehtävänsä ja nyt olen taas pystynyt upottautumaan kirjojen maailmaan. Sinne on ihanaa unohtautua ja jättää muu maailma pyörimään omille raiteilleen. Muutenkin mieli on levollisempi kuin aikoihin, kyllä asiat järjestyvät vielä.

En tiedä kauanko tätä ihanaa auringonpaistetta jatkuu, mutta otan siitä ilon irti. Toivottavasti sinäkin pääset nauttimaan keväästä ja tästä ihanasta aurinkoisesta säästä ♥

Kalkkimaalattu lipasto meikkipöytänä

Viime vuoden loppu puolella ennen muuttoa aloitin urakan täysipuisen ruskean lipaston kanssa. Maalasin sen valkoisella kalkkimaalilla, kanteen laitoin suojaavan lakan ja kun muutto uuteen asuntoon tuli löysi lipastokin paikkansa ja käyttökohteensa. Olin jo kerran ajatellut luopua tästä upeasta Amerikasta asti tuodusta raskaasta yksilöstä, mutta lopulta kuitenkin halusin pitää sen meillä. Tällaisia ei löydy ihan joka kodista ja arvostan todella paljon jykevää laatua.

Uudessa asunnossa lipasto oli ensimmäisiä huonekaluja, jotka löysivät täydellisesti paikkansa muiden huonekalujen seilaillessa sen ympärillä paikasta toiseen. Oikeastaan jo ennen muuttoa näin lipaston paikallaan, vaikkakin sen käyttötarkoitus oli minulle silloin vielä mysteeri. Aiemmin olin säilyttänyt sen laatikossa mm. planneri juttuja, kankaita ja ompelutarvikkeita, mutta nyt niille löytyi tilaa asunnon kiinteistä kaapeista. 

Silloin vielä kun omistin vähemmän kosmetiikkaa säilytin niitä kylpyhuoneessa, vaikka tiesin kyllä hyvin ettei sen kosteus tee niille hyvää. Olen kuitenkin oppinut virheistäni ja opetellut uusille tavoille. Aiemmin meikkini ja meikkipeilini oli todella epäkäytännöllisesti korkeamman lipaston päällä. Meikkaaminen piti tehdä seisten ja valaisukaan ei ollut silloin kovin suotuisa, joten jouduin kantamaan meikit aina vessaan. 

Nyt korkean lipaston päällä on kasveja ja puolestaan tämä valkoinen täysipuinen lipasto sai laatikoihinsa täydellisen kokoiset lokerikot, meikkini ja päällensä peilin. Oikeastaan nyt on helppo ottaa tuoli lipaston eteen, avata laatikko ja kaikki on omilla paikoillaan edessäni helposti saatavilla. 

Voi olla, että vielä lipaston tarkoitus muuttuu. Ostimme sen käytettynä vielä Lohjalla asuessamme ja meillä kävi todella hyvä tuuri, sillä tuo lipasto on erittäin vankkaa tekoa ja pohjat eivät ole painosta taipuneet. Ylösalaisin lipastosta saa lastenhoitopöydän ja haaveilenkin vielä voivani täyttää sen laatikot pienillä vauvanvaatteilla ja lastenhoitotarvikkeilla. Nyt kuitenkin nautin jokaisesta kerrasta kun istuudun peilin eteen, tartun mineraalimeikkipuuteriin ja panostan omaan itseeni. Koskaan ei tiedä miten ja milloin asiat muttuvat ja yritänkin nauttia jokaisesta hetkestä.

Vielä olisi ihana, jos koruja voisi pitää jotenkin houkuttelevammin esillä, mutta meidän Papu neiti on sen verran innokas korujen varastelija, että riskit ovat siinä liian suuret. Kaikki mikä kiiltää ja helisee on Papun mieleen! Lipastossa kaiken saa helposti piiloon ja pöydän pinta jää kasveille, peilille ja väliaikaiseksi laskupinnaksi esim. postille. Tämä on minun oma alueeni lukunurkan lisäksi kun Kallella taas on työpöytä. Vaikka en usein laittaudu niin koen kuitenkin, että kun kaikki on omilla paikoillaan ja helposti löydettävissä on homma paljon mukavempaa.  Iloa alkavaan viikkoon teille kaikille! 

Miten sinä säilytät kosmetiikkaasi?

Voit seurata minua instagramissa, facebookissa ja pinterestissä!

Tervetuloa lempeä maaliskuu

Helmikuu meni vauhdilla ohitse ja nyt on jo ensimmäinen päivä maaliskuuta. Aurinkoa paistaa jälleen täydellä teholla taivaalla ja antaa minullekin ylimääräistä energiaa. Viime kuussa tapahtui mukavia asioita: sisko oli poikaystävänsä kanssa viihdyttämässä meitä tänne Tampereelle, Kallen kaverikin tuli muutamaksi päiväksi. Viime viikonloppuna koitti minulle ikimuistoinen hetki, kun menimme Helsinkiin Steven Wilsonin keikalle. Keikka oli ihan mieletön ja kun yksi kaikkien aikojen suosikki kappaleistani aloitti toisen puoliskon kolmen tunnin keikasta olin hurmioissani. Hurmiota kesti kotimatkan ja seuraavan päivän, oikeastaan edelleenkin meillä fiilistellään keikkaa kokoajan. 

Minulle musiikki on valtava voimavara ja en ole hirveästi muistanut käyttää sitä hyväkseni viime kuukausina. Hiljaisuus on välillä kaikunut meillä seinissä, mutta onneksi olen innostunut vihdoin ja viimein Podcasteista ja hiljaisuuden rikkoo nyt myös lintujen laulu ulkoa. Alkaa tuntua jo keväiseltä, varsinkin kun auringon lämpö alkaa olemaan paahtava jos istuu sohvalla hetkenkin pidempään. Maaliskuussa otan itselleni kolme teemaa, joita pyrin pitämään erityisesti mielessä koko kuukauden.

1. Meditoiminen ja positiivisuus – haastan itseni ja muut

Aloitan tänään 31 päivän kestävän meditointi haasteen, tarkoituksenani on saada meditoiminen osaksi arkea. Käytän tähän tarkoitukseen puhelinsovellusta tai oikeastaan useampaakin kun etsin itselleni sopivaa työkalua tähän. Tulen myöhemmin vinkkaamaan näistä sovelluksista myös teille ja kerron miten päivittäinen meditoiminen vaikuttaa minuun. Pidän meditoinnissa pienestä ohjauksesta linnun laulun tai meren pauhun kera, yksin hiljaisuudessa ajatukset vain lähtevät menemään omia polkujaan.

Miksi teen tämän? Arki on ollut aika vaikeaa, kun täytyy täyttää hakemuksia, täyttää uudelleen eri paikkaan sama hakemus ja sitten tulee niitä pettymyksiäkin vastaan. Taloudellinen tilanne painaa tässä elämäntilanteessa ja haluan itselleni keinon, jolla laukaista stressiä ja saada ajatukset hälvenemään. Samalla yritän tuoda lisää positiivisuutta ja seesteisyyttä arkeen, kaiken ei tarvitsisi olla aina niin hektistä.

2. Säästäminen

Kun muutimme Tampereelle tasan kaksi vuotta sitten olimme eläneet pari vuotta onnellisena työelämässä. Tämä tarkoitti meille vakaita tuloja, joista oli helppo laittaa ASP-tilille murunen ja toinen hätävaratilille säästöön. Nyt kuitenkin tilanne on erilainen ja minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa oikeasti miettimään enemmänkin niitä ostopäätöksiä kaupassa. Paljon jo auttaa se, kun käyttää tarjoukset hyväksi ja ostaa päiväystuotteita sekä jättää einekset sinne hyllyille. Meidän vieressä on nyt Sale ja siellä olemme nyt useampaankin otteeseen käyttäneet -60% ilta-alennuksen hyväksi. Eilisen täyden ruokakassin hinnaksi tuli alle 8€ ja meillä pakastetaan ja käytetään myöhemmin mitä voi. Kuitenkin turhan höveliyden on loputtava ja elämän ei aina tarvitse olla luksusta. Olen vuoden ajan pitänyt jo tarkkaa budjetointia mihin raha menee ja se on usein aika riipivä näky. Tästä aiheesta voisin kirjoittaa enemmänkin jos teitä kiinnostaa?  

3. Taimien esikasvatus – ajatukset puutarhassa

Nyt alkaa olemaan oikea aika laittaa siemenet multaan ja ajatella mitä kaikkea kesäksi pihalle haluaa. Meille tulee piha sen sisältöineen olemaan täysi yllätys. Naapurin kanssa jutellessa tuli ilmi, että piha on ollut jo tovin heitteillä ja työmaata riittäisi. Kunhan lumet sulavat saamme paremman käsityksen työmäärän laajuudesta, mutta ajatuksena olisi tällä hetkellä kasvulaatikoitten hyödyntäminen pihalla. Lisäksi haluaisin viime kesän tapaa omia pieniä tomaatteja, jotka olivat ihan hirmu hyviä! En anna kokemattomuuden haitata, vaan nyt opetellaan kädestä pitäen pihanhoitoa. 

Tällä hetkellä lähinnä mietin, että ostanko valmiita taimia vai kasvatanko itse siemenistä. Viime kesänä tein kumpaakin meidän parvekkeelle ihan hyvin tuloksin. Tällä hetkellä haaveilen pihalle tomaateista, erilaisista salaateista, pinaatista tai rucolasta, kesäkurpitsasta, mansikasta, herneistä, persiljasta, basilikasta yms. Myös jotkin juurekset voisivat olla mielenkiintoisia kokeilla, mutta tällä hetkellä en tiedä oikein mitä kaikkea edes kannattaisi yrittää. Vinkit ovat siis erittäin tervetulleita! Joko teillä on upotettu sormet multaan?

Ennen kaikkea odotan kevään alkamista. Talvi on ollut ihana, mutta nyt alkaa olemaan aika mennä eteenpäin. Alle kaksi viikkoa yhteishakuun ja maaliskuuhun mahtuu muutakin mielenkiintoista! Innolla odotan mitä kaikkea tähän kuuhun mahtuu, toivottavasti ennen kaikkea lempeyttä ja iloisia uutisia. Ihanaa maaliskuun alkua sinulle ♥

ps. voit seurata minua mm. instagramissa, facebookissa ja pinterestissä

Talviaamun tunnelmia

Ulkona tupruttaa jälleen lunta vaakatasossa. Ensimmäistä kertaa viikkoihin pystyn istumaan rauhassa koneen ja kahvikupin ääreen. Muutto alkaa olemaan virallisesti ohitse, vaikka vielä pitäisi avaimet palauttaa ja hakea kissat kotiin. Hassua kyllä, tämä on tuntunut ensi hetkestä alkaen kodilta ja kotoisalta. Muuton suhteen kaikki meni jälleen kerran äärimmäisen hyvin ja nyt alkaa asettuminen sekä uuteen alueeseen tarkemmin tutustuminen. 

Olen nukkunut paremmin kuin aikoihin, nauttinut asunnon laittamisesta ja uusista mahdollisuuksista. Olo on rauhallinen ja luottavainen, asiat järjestyivät jälleen kerran ja kyllä se elämä aina kantaa. Maanantaina kävelin ensimmäistä kertaa asuntomme takapihalla lumihangessa ja ihmettelin kuinka iso se onkaan, melkein yhtä iso kuin itse asunto. Keväällä päästään ihmettelemään, mitä kaikkea lumen alta paljastuukaan. Haaveilen jo hieman pioneista sekä kasvatuslavoista täynnä kasviksia ja yrttejä.

Ensimmäistä kertaa lapsuuden jälkeen olen todella nauttinut talvesta. -10 asteen pakkanen ei tunnu missään ja matka postilaatikolle menee onnellisena luonnon kauneutta ihmetellessä. Ei haittaa lumi tai tuiverrus! Nyt saa hieman jännittää mitä käy lumelle ja talvelle, kun vesisateet ovat jo nurkan takana. Kuitenkin yritän nyt nauttia jokaisesta hetkestä kun puut ovat valkeat ja päivä päivältä auringonvalo lisääntyy.

Viikonloppuna kävin viettämässä aamupäivän Vire -messuilla, jotka olivat mielestäni varsin onnistuneet. Ajatuksia messuista myöhemmin tällä viikolla!

Millä tavoin sinä olet nauttinut talvesta?

Huurteisia aamuja ja pientä ikävää

Heippa vaan täältä muuton keskeltä!

Muuttolaatikoita, täysiä Ikean kasseja ja tyynyistä tulleita vetoketjupusseja löytyy täytenä sieltä täältä. Kellariin ei uskalla mennä kurkkaamaan mitä kaikkea sinne on varastoitu, ikävä kyllä nekin joutuu jossakin vaiheessa käymään lävitse. Muuttaminen on kivaa hommaa, tykkään siitä oikeasti todella paljon. Meidän muuttoamme on helpottanut minun aikaisempi konmaritus. Pois heitettävää tai kierrätettävää tavaraa on tullut vastaan todella vähän, onneksi. Lisäksi olen aiemmin hakenut kasan kestäviä laatikoita pahvisten repeilevien säilytyslaatikoitten tilalle ja kun asioilla on oma paikkansa se helpottaa niin arkea kuin muuttoakin. 

Muutossa käytämme todella paljon niitä perinteisiä sinisiä Ikean kasseja, ne ovat ihan huippu hyviä vaikka mihin! Arjessa niitä käytetään mm. pyykin lajitteluun, kierrätystavaran roudaamiseen (pahvit, lehdet yms.) ja oikeastaan kaikkeen muuhunkin kantamiseen. 

Joulun ja uudenvuoden vietimme kotopuolessa, johon kissatkin jäivät hoitoon muuton ajaksi. Kissojen jättäminen on joka kerta todella vaikeaa ja ikävä on kova, mutta nykyisen asunnon näyttöjen ja itse muuton takia tämä on helpompaa varmasti myös kissoille. On ihan mahtavaa, että meillä on paikka johon kissat saa hoitoon ja tiedän, että siellä jos missä heillä on hyvät oltavat. Kuitenkaan tuo tieto ei ikävää pois vie. Toivon kuitenkin uuden asunnon olevan kissoille vähintään yhtä kiva kuin tämä, enemmän neliöitä, uudet näköalat ja toivottavasti keittiön ja olohuoneen ikkunoista näkyy oma  viihdyttävä lintu-tv. 

Viime päivinä on ollut todella upea talvinen sää. Se on tuonut maisemineen tämän meidän ylimmän kerroksen asunnon parhaat puolet esiin. On valoisaa sisällä, ikkunoista voi ihailla kauniita huurteisia puita ja sävyään alati muuttavaa taivasta. Täällä meidän on ollut hyvä olla, mutta uskon uuden asuinalueen tuovan uusia mahdollisuuksia mm. ulkoilureittien muodossa. Tätä asuntoa tulee ikävä, onhan tämä meidän ensimmäinen kotimme Tampereella. Kuitenkin on hyvä osata päästää irti ja annettava uudelle mahdollisuus.

Viisi yötä ja meillä on uusi koti, se jos mikä tuntuu uskomattomalta. Viikonloppu sai hyvän startin kun Kelalta soitettiin ja sieltä tuli pitkästä aikaa ihan hyviä uutisia. Nyt voi rennommin mielin keskittyä muuttamaan sekä laittamaan uutta kotia.

Ihanaa viikonloppua sinulle ♥

DIY Soodataikina - korvaaja taikataikinalle

Meillä ei vielä olla hiljennytty joulun odotukseen, vaikka blogi onkin ollut jo viikon hiljaisuudessa. Syy tähän on se, että tällä viikolla ajatukset ovat olleet ihan sekaisin, sillä meille on tulossa muutto ensi kuun puolivälissä! Sen takia blogi tulee olemaan todennäköisesti hiljaisempi seuraavan kuukauden ajan, mutta toivon todella, että aikaa riittäisi kunnolla myös tänne. Meillä kävi ihan mieletön tuuri ja nyt olenkin vähän onnesta sekaisin, sillä nyt yksi suurista unelmistani toteutuu kun muutamme vuokralle rivitaloon. Kannattaa unelmoida, kannattaa uskoa omiin unelmiin. Ne voivat tapahtua milloin tahansa ja täysin varoittamatta.

Nyt jaan teille ohjeen soodataikinaan, josta riittää iloa joulun ajalle niin isoille kuin pienillekin. Soodataikina on hyvä vaihtoehto taikataikinalle. Se sisältää yksinkertaisesti kolmea ainesosaa: maizenaa, ruokasoodaa ja vettä. Lopputulos on kestävä, uunia et tähän tarvitse ja ennen kaikkea minä rakastan sitä valkoista hieman kimmeltelevää pintaa, joka koristeisiin jää. Muutama vuosi sitten tein soodataikinasta useamman satsin joulukuusenkoristeita, mutta vasta nyt tämä tuli uudelleen mieleeni kun kurkkasin Mitä miehet haluavat joululahjaksi? -postausta. 

Soodataikina on siitä hyvä, että se sopii myös allergikko perheille ja valmista massaa on helppo työstää. Liian ohuita koristeita ei kannata tehdä, kuten minä tällä kertaa tein. Onnistuin rikkomaan  valmiin kuivuneen suosikki koristeeni, kun käytin lankaa laittaessa liian suurta voimaa. Voi kuitenkin olla, että vielä korjaan tuon kaunokaisen pikaliimalla. Tein aina heti irtonaisella kuulakärkikynän päällä reiät ja liian reunaan ei niitä kannata tehdä. Meillä joulukuusen kimpussa on usein useampikin kissa ja oksat saavat kyytiä, joka tarkoittaa myös sitä, että koristeiden pitää olla vahvaa tekoa. Silloin aiemmin muuten me teimme kissojen tassuilla painalluksia soodataikinaan ja niistäkin tuli aika ihania!

Ohje kaikessa yksinkertaisuudessaan löytyy kuvasta. Kuitenkin tässä vielä muutama huomio. Kun lisäät ainesosat kattilaan ja sekoitat ne on seos täysin löysää velliä. Kuumenna taikinaa miedolla lämmöllä, vähän fuskasin tässä ja pidin hetkellisesti levyä vähän kuumemmalla, että kattila lämpiäisi kunnolla ja sitten tiputin lämmön alaspäin. Taikina voi olla pitkäänkin löysää, mutta kun se alkaa kiinteytymään tapahtuu tuo vauhdilla ja saakin olla tarkkana, ettei massa mene liian kovaksi. 

Joka kerta olen ollut todella malttamaton jäähtymisen kanssa. Kostea liina päällä takaa sen, että taikina ei pääsee kuivumaan. Vaivaa hetki taikinaa isona palana ja sen jälkeen laita osa takaisin kostean liinan alle ja käytä taikinaa haluamallasi tavalla. Suosittelen itse leivinpaperin päällä tekoa, helpotti paljon koristeiden kuivumaan siirtämistä toisen leivinpaperin päälle. Jos massa tuntuu tarttuvan alustaan voit käyttää maissitärkkelystä kaulimisen apuna. Minä tein  nämä piparkakkumuotilla ja kuviot tällä kertaa Iittalan Kastehelmi tuikkukipolla, silikonisilla leimailuvälineillä ja pienellä kuusen oksalla. Nämä kuivuivat yhdessä yössä koviksi ja seuraavana aamuna laitoin langat paikoilleen. Lankana on paksumpi puuvillalanka, mutta kaunein kaikista on juuttinaru. 

Voi olla että nyt vihdoin pääsen aloittamaan joulun rauhallisen odotuksen, joten oikein ihanaa joulun aikaa sinulle ♥ 

Onko soodataikina sinulle tuttu?

Ajatuksia sairastuvalta

Olen ollut flunssassa tämän viikon. Maanantaina se alkoi hiljalleen ja itsenäisyyspäivänä olin ihan töttöröö. Eilinen oli pahin, vain kunnon dropit ja munkintipat helpottivat. Olisinpa alkanut syömään sitä sinkkiä syksyn alussa kiltisti, mutta ei. Nyt onneksi pystyin jo hyvän tovin istumaan ja lukemaan viikon ajalta teidän ihania blogipostauksia. Välillä harmittaa ettei ole fiksua kommentoitavaa postauksesta, vaikka postaus olisikin ollut huippuhyvä. Kuitenkin pyrin aina mahdollisuuksien mukaan jättämään puumerkin käynnistäni, sillä kommentit ovat tämän blogihomman suola ja sokeri.

Tämä viikko on ollut todella hiljainen blogin suhteen, koska en ole jaksanut katsoa konetta päinkään kun pää tuntuu räjähtävän. Mielessäni olen pyöritellyt vanhoja ja uusia ideoita todella paljon ja kunhan tästä kuntoon tullaan niin saan ajatukset sanoiksi, kuviksi ja valmiiksi postauksiksi. Ja kohta jo vuosi vaihtuu, mihin se aika menee?

Olen oppinut vihdoin sen miten rentouttavaa neulominen voi olla. Otin työn alle vähän isomman pitsineule urakan. Hauska aloittaa tällaisesta ihan "vaatimattomasta" tämä minun neulojan urani, sillä tätä ennen olen tasan tehnyt muutamat lapaset ja ihan simppeleitä juttuja. Kuitenkin nyt olen vasta tajunnut miksi mitäkin tehdään, käsiala ja taidot tarttuvat nopeasti ja ei tarvitse olla nenä kiinni ohjeessa. Kuitenkin hyvä ottaa vähän takapakkia ja purkaa reilut 100 silmukkaa kun tajuaa rivin lopussa, että nyt on menty päin mäntyä. Neuloessa minulla tulee vielä jonkin verran virheitä häseltäessäni innolla, mutta tässä on samalla hyvä opetella armollisuutta ja antaa vain olla. Ei kukaan pieniä kömmähdyksiä isommasta lopputuloksesta näe ja lopputulos on muutenkin minun näköiseni. Eikö se ole tässä tärkeintä? 

Lisäksi tuon isomman työn välissä sain vihdoin ja viimein tehtyä ensimmäiset villasukkani ikinä! Olin niistä ihan onneni kukkuloilla, pari päivää meni ensimmäiseen pieneen sukkaan ja toinen tuli päivässä. Ennen kaikkea kantapää ei ollutkaan hirviö, joksi sitä luulin, vaan kaikki meni suhteellisen kivuttomasti. Nyt onkin sitten jo seuraavat villasukat tulossa, tosin nyt vähän simppelimmällä mallilla, sillä kirjoneule toi harmaita hiuksia ensimmäisissä sukissani. 

Kävin vihdoin myös teidän suosittelemien sarjojen kimppuun ja The Crownin ensimmäinen kausi on hyvällä mallilla. Onneksi tänään tuli Netflixiin myös toinen kausi, jota minun ei tarvinnut odotella. Sitä ennen hotkaisin alle viikossa ihanan When Calls the Heart sarjan, joka on todellista hömppien hömppää. Tätä katsoessa tuli vieritettyä kyynel jos toinenkin ja nyt vain odottelen, että viides kausi tulisi pian. Kallen kanssa taas katsoimme Agents of S.H.I.E.L.D. neljännen kauden ja toivomme, että juuri alkanut viides kausi tulisi nopeasti myös Suomeen. Mielummin tosin odottelen uusia kausia ajan kanssa, kuin kuulen sarjan loppuneen kokonaan!

Muuten olen tehnyt taas paljon bulletjournal juttuja ja vuoden tauon jälkeen hieman höllentynyt joululle. Olen nyt vain nauttinut siitä mitä on ja yrittänyt olla tyytyväinen jokaisesta vähemmän kivuliaasta päivästä. Veronpalautuksilla saan vihdoin ostettua kameraan uuden putken ja jalustan, joiden avulla pystyn toivon mukaan kehittämään itseäni kuvaajana lisää. Vielä kun osaisi valita tarpeeksi laadukkaat ja kestävät tarvikkeet, josta riittäisi pitkäksi aikaa iloa.

Onneksi elämä ei ole aina pelkkää juhlaa, sillä Lumo ilmoitti jälleen ihanasti joulun alla kivasta vuokrankorotuksesta. Näillä korotuksilla elämä menee näin pienessä asunnossa kalliiksi ja on fiksumpaa etsiä isompi asunto samaan hintaan. Tosin ei ole kivaa lähteä näin ihanasta asunnosta, johon olemme kumpikin kiintyneet näiden vajaan kahden vuoden aikana. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kotimme Tampereella. Olemme kyllä jo pidemmän aikaa etsineet meille sopivaa rivitaloasuntoa ja tähän mennessä olemme käyneet katsomassa yhtä homeloukkoa. Tarjontaa ei ole valtavasti ja nopeat syövät hitaat. Toivottavasti se oikea tulisi pian vastaan!

Odotatko sinä jo joulua?