Viime vuoden loppu puolella ennen muuttoa aloitin urakan täysipuisen ruskean lipaston kanssa. Maalasin sen valkoisella kalkkimaalilla, kanteen laitoin suojaavan lakan ja kun muutto uuteen asuntoon tuli löysi lipastokin paikkansa ja käyttökohteensa. Olin jo kerran ajatellut luopua tästä upeasta Amerikasta asti tuodusta raskaasta yksilöstä, mutta lopulta kuitenkin halusin pitää sen meillä. Tällaisia ei löydy ihan joka kodista ja arvostan todella paljon jykevää laatua.
Uudessa asunnossa lipasto oli ensimmäisiä huonekaluja, jotka löysivät täydellisesti paikkansa muiden huonekalujen seilaillessa sen ympärillä paikasta toiseen. Oikeastaan jo ennen muuttoa näin lipaston paikallaan, vaikkakin sen käyttötarkoitus oli minulle silloin vielä mysteeri. Aiemmin olin säilyttänyt sen laatikossa mm. planneri juttuja, kankaita ja ompelutarvikkeita, mutta nyt niille löytyi tilaa asunnon kiinteistä kaapeista.
Silloin vielä kun omistin vähemmän kosmetiikkaa säilytin niitä kylpyhuoneessa, vaikka tiesin kyllä hyvin ettei sen kosteus tee niille hyvää. Olen kuitenkin oppinut virheistäni ja opetellut uusille tavoille. Aiemmin meikkini ja meikkipeilini oli todella epäkäytännöllisesti korkeamman lipaston päällä. Meikkaaminen piti tehdä seisten ja valaisukaan ei ollut silloin kovin suotuisa, joten jouduin kantamaan meikit aina vessaan.
Nyt korkean lipaston päällä on kasveja ja puolestaan tämä valkoinen täysipuinen lipasto sai laatikoihinsa täydellisen kokoiset lokerikot, meikkini ja päällensä peilin. Oikeastaan nyt on helppo ottaa tuoli lipaston eteen, avata laatikko ja kaikki on omilla paikoillaan edessäni helposti saatavilla.
Voi olla, että vielä lipaston tarkoitus muuttuu. Ostimme sen käytettynä vielä Lohjalla asuessamme ja meillä kävi todella hyvä tuuri, sillä tuo lipasto on erittäin vankkaa tekoa ja pohjat eivät ole painosta taipuneet. Ylösalaisin lipastosta saa lastenhoitopöydän ja haaveilenkin vielä voivani täyttää sen laatikot pienillä vauvanvaatteilla ja lastenhoitotarvikkeilla. Nyt kuitenkin nautin jokaisesta kerrasta kun istuudun peilin eteen, tartun mineraalimeikkipuuteriin ja panostan omaan itseeni. Koskaan ei tiedä miten ja milloin asiat muttuvat ja yritänkin nauttia jokaisesta hetkestä.
Vielä olisi ihana, jos koruja voisi pitää jotenkin houkuttelevammin esillä, mutta meidän Papu neiti on sen verran innokas korujen varastelija, että riskit ovat siinä liian suuret. Kaikki mikä kiiltää ja helisee on Papun mieleen! Lipastossa kaiken saa helposti piiloon ja pöydän pinta jää kasveille, peilille ja väliaikaiseksi laskupinnaksi esim. postille. Tämä on minun oma alueeni lukunurkan lisäksi kun Kallella taas on työpöytä. Vaikka en usein laittaudu niin koen kuitenkin, että kun kaikki on omilla paikoillaan ja helposti löydettävissä on homma paljon mukavempaa. Iloa alkavaan viikkoon teille kaikille!
Kivan näköinen tuo lipasto! Meilläkin on yksi vanha puinen lipasto, jonka kohtaloa olen jo pitkään pallotellut. Luopuako vaiko ei. Mutta sitten aina päädyn siihen, että haluan pitää sen. Vanhoissa huonekaluissa on kivaa tunnelmaa. :)
VastaaPoistaKiitos Ida! Vanhat puiset lipastot ovat todellisia aarteita, niiden pohjat ovat yllättävän lujaa tekoa ja niitä ei tule kovin usein vastaan. Onneksi maalilla saa tarvittaessa piristettyä ilmettä :) Ihanaa viikonloppua sinulle!
Poista