Ihana elokuu

Pitkästä aikaa voisin kirjoitella ihan vain siitä mitä meille kuuluu! Heinäkuu tuntui menevän ohi yhdessä hujauksessa, eräänä päivänä vaunulenkillä pokemoneja metsästäessä tajusin yks kaks tuulessa olevan jo syksyistä kirpeyttä. Miksi kesä menee aina niin nopeasti?

Ensi viikolla poika on jo kahdeksan kuukautta. Hän konttaa, yrittää nousta seisomaan, suussa on ensimmäinen hammas ja toinen tekee kovin tuloaan. Hän tykkää keinumisesta ja ennen kaikkea hän hymyilee, kikattaa, tekee pahojaan, rakastaa Fröbelin palikoita sekä kissoja. On hurjaa miten paljon kehitystä voi jo viikossa tulla, saati sitten kuukaudessa. Ei tämä ole pelkkää onnea ja iloa, väliin mahtuu myös väsymystä, huonosti nukuttuja öitä, räkäisyyttä, itkua hampaasta, kiipeilyn harjoittelusta tulee muksahduksia ja joskus muualla kuin sylissä ei ole hyvä olla. Silti nautin joka hetkestä, on tämä äitiys niin minun juttuni!

Syksyllä jatkuu taas vauvauinti, joka on ollut meille koko perheen yhteinen mieluinen harrastus. Kuten varmasti lähes kaikki lapset niin myös Mikael pitää paljon lauluista ja musiikista, joten varasin meille paikan muskarista. Olen jäämässä hoitovapaalle syksyllä, ratkaisu oli minulle helppo, vaikka taloudellisesti se ei sitä tulekaan olemaan. Lokakuussa olen menossa doulakoulutukseen ja tuo syksy muitakin uusia tuulia mukanaan. Niin ihanaa, kun asiat ovat järjestyneet!

Kirjoitin vähän aikaa sitten meidän kodin karsimisesta. Tällä hetkellä meillä on Kirpputori Swapilla täyshoito meneillän ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen tähänastiseen tavaran menekkiin! Pelkäsin ennen tavaran vientiä, että mitään ei menisi, mutta pelkoni oli täysin turha. Suosittelen heidän täyshoitopalveluaan lämpimästi – selvästi tavara menee todella hyvin, kun se on osattu hinnoitella oikein. 

Lisäksi hain eilen vähän piristystä leikkauttamalla pitkät hiukseni ihan lyhyeksi. Vähän totuttelua tämä vaatii, mutta heti tuli olo, että näytän taas ihmiseltä. Totaalinen mallin vaihdos virkistää ja lisäksi onhan tämä lyhyt malli pienen kanssa niin paljon helpompi.

Ensi viikolla palaan kasvisruokaa koko perheelle -sarjan pariin, mutta vinkkinä voin jo nyt antaa, että kurkatkaa ihana Vege it! -blogi ♥

Tv-sarjoja odotuksesta ja vauva-arjesta

Tällä viikolla meillä piti olla menoa ja meininkiä liki jokaisena päivänä. Kuinka ollakaan, meillä ollaankin niistetty nenää ja yskitty yötä päivää eli menopöksyt vaihtuivat pyjamiin. Onneksi pöpö on Mikaelin kohdalla mennyt jo todella nopeasti ohitse, minä sen sijaan kärsin tätä flunssaa vielä. Täytyy ottaa kuitenkin tästä ilo irti, kun ulkona sataa vettä kaatamalla ja alkuviikon helle on enää pelkkä muisto. Olen hyvällä omatunnolla katsonut Ruudusta Greyn Anatomian viidettätoista kautta, onneksi jatkoa on vielä luvassa, sillä olen totaalisesti koukussa! 

Jo vuosien ajan olen fiilistellyt vauva juttuja katsomalla erilaisia aiheeseen liittyviä tv-sarjoja ja elokuvia. Nyt vinkkaan sinulle omat suosikkini sarjoista, jos siellä suunnalla podetaan vauvakuumetta tai kaivataan järjenääntä taistelemaan sitä vastaan. Mutta hei, onhan ne vauvat aika ihania. Tai no omat ainakin!

Toisenlaiset äidit & Toisenlaiset teiniäidit (Ruutu.fi)

☆☆

Sarjassa seurataan suomalaisten äitien raskautta, synnytystä ja vauva-arjen käynnistymistä. Sarjassa parasta antia on äitien ja heidän elämäntilanteidensa erilaisuus. Jostakin syystä teiniäitien kausi ei niin paljoa minua innostanut, vaikka olinkin sen tullessa telkasta viime syksynä itse raskaana. Paljon keskustelua tuo kausi herätti kyllä sosiaalisessa mediassa ja seuraava tuleva kausi on ilmeisestikin myös teiniäiteihin suuntautunut. Melkein jokaista jaksoa katsellessa on kuitenkin kyynel vierähtänyt lapsen syntymisen hetkellä, on se vain niin ihanaa! 

Hakekaa kätilö (Netflix & Yle Areena) 

☆☆☆☆☆

Yksi suosikki sarjoistani koskaan on brittiläinen draamasarja Hakekaa kätilö. Sarja perustuu Jennifer Worthin muistelmiin, nämä kirjat ahmin muutama vuosi takaperin sarjasta innostuneena. Sarjassa seurataan 1950-luvun Itä-Lontoon Poplarin kaupungin osan kätilöiden ja asukkaiden elämää. Tuota yhteisöä kannattelee kirkon Nonnatus-talo, jossa kätilöt ja kätilöinä toimivat nunnat asuvat. Tätä ihanaa tunteikasta sarjaa on tehty kahdeksan kautta ja ilokseni kurkatessani imdb:stä niin ainakin kolme kautta olisi tulossa vielä lisää! 

Melk (Yle Areena) 

☆☆

Norjalainen draamakomedia Melk jakaakin vähän enemmän omia mielipiteitäni. Sarjassa seurataan kahta toisilleen ennalta tuntematonta nuorta naista Ingridiä ja Mathildea, joita yhdistää samassa kohtaa oleva raskaus ja tuleva yksinhuoltajuus eri syistä. Kuitenkin sattumien kautta heidän tarinansa ajautuvat yhteen kätilöiden kömmähdyksen vuoksi. 

This is Us (Ruutu.fi)

☆☆☆☆☆

Todella suosituksi noussut jenkkisarja This is Us on viime kuukausina vienyt minut kokonaan mennessään. Varsinaisestihan tämä ei ole pyöri odotuksen tai vauvojen ympärillä, mutta sarjassa seurataan perheen tarinaa vuosikymmenten lävitse odotusajasta lähtien. Sarja yllättää, naurattaa, itkettää ja syventää itseään jakso jaksolta. Näyttelijät tekevät todella huikeita roolisuorituksia!

Se mikä vähän harmittaa on se, että sarjan jaksot poistuvat ruudusta aika nopeasti enkä tiedä mistä ensimmäisen kauden jaksot voisi saada käsiinsä. This is Us on yksi parhaita sarjoja koskaan, suosittelen sitä lämpimästi! 

Kolmistaan (Elisa Viihde, C More)

☆☆☆

Sarjassa Kolmistaan seurataan Helsingin keskustassa kimppakämpässä asuvia Vilmaa (Pamela Tola), Seveä (Eero Ritala) ja Markusta (Lauri Tilkanen), jotka taistelevat kolmenkympin kriisiä vastaan. Kuitenkin syy miksi tämä sarja on listattu tähän postaukseen on se, että tähän draamakomediaan ja kaiken sen sekoilun keskelle mahtuu yksi positiivinen raskaustesti ja matka kohti vauvan odotusta alkaa. Kolmistaan perustuu brittiläiseen Threesome-sarjaan ja ainakin ensimmäinen kausi oli viihdyttävä, aika lailla putkeen katsoimme kaikki jaksot eli sopivaa jumitusta sunnuntaihin. Ensimmäisen kauden löydät C Morelta sekä sen ja toisen kauden Elisa Viihteeltä. 

Jane the Virgin (Netflix)

☆☆☆☆☆

Nopeatempoinen Jane the Virgin oli totaalinen yllättäjä heti ensimmäisestä jaksosta alkaen! Tämä lennokkaasti etenevä telenovela vei heti sydämeni ja en ole muuten ainoa, joka meillä tätä katsoo. Sarjassa seurataan Janea, joka vahingossa keinohedelmöitetään normaalin gynekologisen tutkimuksen sijaan. Käänteitä, käänteitä ja vielä pöyristyttävämpiä käänteitä. Mitä muuta telenovelalta voi odottaa? Ensimmäset neljä kautta löytyvät Netflixistä, varoitan vielä, sarja on todella koukuttava. Itseasiassa nyt tätä postausta kirjoittaessa löysin tiedon, että uusin viides kausi tulee Suomeen esitettäväksi 1.6. alkaen Avalta! Täällä ollaan jo fiiliksissä ja pakko sanoa, että neljännen kauden päätösjakso järkytti todella kovin, joten jatkoa odotan todella kuumeisesti!

The Letdown (Netflix) 

☆☆☆☆

Australialaisessa sarjassa The Letdown seurataan kaksikuisen vauvan äitiä Audreyta, joka liittyy uusien vanhempien tukiryhmään. Tämä on ehkä yksi realistisimmista vauvasarjoista kaikkine hauskine kommelluksineen vähään aikaan. Sarja on väsymystä, silmäpusseja, anoppeja, unikoulua, haasteita ja niiden voittamisia. Nyt lapsen synnyttyä tämä sarja olisi mielenkiintoista katsoa vähän erilaisin silmin ja sen voisinkin tehdä, koska toinen kausi on tulossa aivan pian!

Ja hei, jos vauvat ja niihin liittyvät sarjat eivät kiinnosta niin suosittelen lämpimästi Greyn Anatomiaa, The Crownia tai vaikka jotakin alla olevien vanhojen postauksien sarjoista! 

Mitä katsoa Netflixistä?

Mitä katsoa Netflixistä? Osa 2

Pistäkää ihmeessä kommentteihin jakoon teidän omat vauva aiheiset suosikit elokuvista ja tv-sarjoista!

Äidin oma aika – onko sitä?

Yksi vaikeimmista asioista äitiydessä on ollut oman ajan löytäminen ja toisaalta myös sen ottaminen. Toisessa kiinni olo vuorokauden ympäri on yllättävän raskasta, vaikka se onkin samalla antoisaa. Helpolla meillä ollaan monessa asiassa päästy. Kuitenkin kaipaan ihan hirveästi täysin omaa aikaa ja rauhaa. Sellaista hetkeä, kun ei tarvitsisi olla kenenkään tavoitettavissa. Kaiken lisäksi, vaikka näitä hetkiä tarjoutuukin niin silti en käytä niitä hyväksi, joka on ihan pöhköä ja ristiriitaista.

Meillä mennään edelleen täysimetyksellä ja se tuo minun oman aikani kanssa haasteita. Pojalle ei pullo kelpaa, joten kauhean monta tuntia en voi olla pois. Toisaalta en myöskään halua olla pois, koska onhan se oma pieni maailman rakkain ja tärkein. En ole melkein kahteen viikkoon ole avannut  ollenkaan tietokonetta. Roikun kyllä puhelimella (liikaakin) jumittamassa, mutta sellaista kunnon hetkeä tarttua blogiin ajatuksen kanssa ei oikein ole. Nostan hattua jokaiselle vanhemmalle, joka jaksaa kirjoittaa blogia vauva-arjen keskellä. Halusta ei kohdallani ole kyse, ideoita kirjoittamiseen minulla on enemmän kuin vuosiin. Sopiva rauhallinen aika kirjoittamiseen vain puuttuu.

Päivät menevät ohitse nopeammin kuin koskaan aiemmin. Viikoista puhumattakaan. Joka päivä teen valintoja. Olisihan minulla mahdollisuus esimerkiksi (päivä)unien aikaan kirjoittaa blogia tai bujoilla, mutta toisaalta se oma lepo on tärkeää ja pakollisetkin asiat on joskus tehtävä. Mielummin menen illalla pojan kanssa nukkumaan ajoissa, koska yöllä on kuitenkin herättävä syöttämään pientä kerran tai useammin. En halua olla aamulla entistä väsyneempi sen takia, että istun puoleenyöhön koneella. Kesittymiskyky mihinkään patalapun virkkaamista haastavampaan on täysi nolla nykyään ja tämä vähän harmittaa, ihan kuin aivot olisivat unohtuneet narikkaan.

Äänikirjat, hapanjuurileivonta, Greyn Anatomia, vaunulenkit. Pienet asiat tuottavat suunnattomasti iloa. Äitiys on tasapainottelua monen asian välillä ja olen huomannut, että herkästi ne omat tarpeet jäävät sivuun. Teen monet lapseen liittymättömät asiat vähän sinnepäin ja sen on toistaiseksi riitettävä. Perustarpeet menevät kaiken edelle, muu on plussaa. Toivottavasti tämä vähän helpottaa ja opin itse irtautumaan edes hetkeksi pojasta, koska siitähän tämä on paljolti kiinni. Ja se parisuhde, sekin tarvitsisi oman aikansa ja panoksensa. En yhtään ihmettele sitä miksi ensimmäinen vauvavuosi on niin raskas parisuhteelle, koko elämä muuttuu kuitenkin perinpohjaisesti.

Nämä viisi kuukautta äitinä ovat olleet ihanaa aikaa. Ajatuksissa taka-alalla on syksy, vanhempainvapaan loppuminen ja valinnat mitä sen jälkeen. Onneksi viime aikoina kuviot ovat alkaneet hieman selviämään, mutta paljon täytyy luottaa vain siihen, että kyllä asiat menevät omille raiteilleen. Nyt vain nautin alkavasta kesästä ja siitä, että saan olla rauhassa kotona seuraten läheltä pojan kasvua ja kehittymistä.

Miten sinä otat omaa aikaa?

Imetyksen alkutaival

Postaus toteutettu yhteistyössä Hujauksen kanssa
postauksen lopusta löydät alennuskoodin ilmaisiin toimituskuluihin

Asia mitä pyörittelin mielessäni paljon jo ennen lapsen syntymää oli imetys. Odotin sitä innoissani, kuvittelin mielessäni ne ihanat ensihetket kerta toisensa jälkeen. Jännitin sitä nousisiko maito missä kohdassa, tulisiko imuotteen kanssa ongelmia tai sattuisiko imetys alkuun paljonkin – pieniä paineita oli siis ilmassa. Ensimmäiset hetket, kun poika oli rinnalla olivat maagisia. Olin erittäin uupunut synnytyksen jälkeen ja ihan päästä pyörälläni, silti meidän yhteinen alku oli jotenkin luonteva. Tuntui siltä, että asiat heti loksahtivat paikoilleen, kun poika sai rinnan suuhunsa.

Ei alku ollut yhtä ruusuilla tanssimista. Varsinkin toiselta puolelta poikaa syöttäessä kipu oli ihan käsittämätön, normaalia alkuarkuutta kuitenkin. Kärsimättömänä ruikutin rintakumin perään sitä kuitenkaan onneksi saamatta. Ihan hyvä niin, sillä alun jälkeen homma helpottui pikkuhiljaa. Rintakumista voi saada kyllä lyhytaikaista apua imetykseen, sillä se voi helpottaa lapsella rintaan tarttumista, mutta toisaalta se heikentää rinnan saamaa stimulaatiota, joka puolestaan vaikuttaa suoraan maidoneritykseen.

Minulla maito nousi heti kohisten, kun pääsimme toisena päivänä pojan syntymästä potilashotellin puolelle omaan rauhaan. Kokemuksena potilashotellissa olo oli todella ihana, kun saimme yhdessä pesiä hotellihuoneessa pienenä perheenä. Maidon nouseminen ja kaikki ne hormonit kuitenkin aiheuttivat valtavan tunteiden vuoristoradan. Olin myös todella hämmentynyt siitä valtavasta  maidon nousuun liittyvästä kuumotuksesta rinnoissa ja rikotut kaalinlehdet tulivatkin silloin erittäin tutuiksi. Meillä pojan verensokereita jouduttiin seuraamaan tiheästi ja siitä tuli kyllä omat paineensa, kun toista piti kellon kanssa syöttää väkisin. Toinen kätilö sanoi yhtä ja toinen toista ja olin todella hämmentynyt sekä myöskin peloissani siitä saisiko poika maitoa tarpeeksi. Maitoa tuli, paino lähti nousuun ja nopeasti pääsimme lähtemään kotiin. Kotona kaikki tuntui heti paljon luontevammalta ja imetys helpottui kun pääsin itse rentoutumaan kunnolla imetystyynyn kanssa.

Lapsentahtisesti imettäen

Matka tuosta imetystaipaleen alusta tähän hetkeen tuntuu valtavan pitkältä, vaikka siinä välissä onkin vain 15 viikkoa. Olen alusta asti ottanut sen asenteen, että meillä syödään silloin, kun pojalla on nälkä oli paikka tai aika mikä tahansa. Alkuun toki vajaan viikon ajan käytin sovellusta, jolla sai kellotettua imetyksiä, mutta nopeasti varmuuden kasvaessa jätin sen pois ja siirryin kokonaan lapsentahtiseen imetykseen. Meillä imetys on pääosin ollut todella helppoa ja huoletonta, olen ollut siitä erittäin kiitollinen. Toki niitä epätoivon hetkiäkin on ollut varsinkin tiheän imun kausina. Välillä tuntuu ettei mikään muu kuin tissillä olo ole hyvä. Kun toinen haluaisi syödä koko ajan aamusta yöhön niin siinä meinaa epätoivo herkästi väsyneenä iskeä. Kuitenkin yritän nauttia siitäkin, nämä hetket menevät kuitenkin hujauksessa ohitse ja kuten aiemmin olen kirjoittanut niin on hyvä muistuttaa siitä, että kaudet ovat kausia.

Kotona ei ole aina niin väliä miten ja missä imettää, kunhan se on mukavaa molempien mielestä. Olen imettänyt Citymarketissa sovituskopissa, kahviloissa, siskon keittiön lattialla ja kerran Prismassa piilossa kenkäosastolla, kun (nälkä)huuto alkoi olemaan infernaalinen. En toki vilauttele julkisella paikalla, vaan yritän tehdä syötöt niin huomaamatta kuin vain voin ja tämän mahdollistaa aina mukana kulkevat harsot sekä hyvät toimivat imetyspaidat! Raskauden aikana ostin useita imetyspaitoja valmiiksi, mutta niitä olisi saanut olla enemmän ja toimivammilla systeemeillä. Imetyksen pitää olla mukavaa ja helppoa, luontevaa. Sen olen saanut oppia, että nopeus on valttia, kun pienelle iskee nälkä ja hankalan virityksen kanssa menee molemmilta vain hermot.

Tarkoituksenani olisi täysimetys sinne 6kk ikään asti. Ajatuskin imetyksen lopettamisesta tuntuu jotenkin riipivältä, mutta tarkoitukseni on jatkaa sitä niin pitkään kuin poika haluaa. Tällä hetkellä haluaisin päästä sinne WHO:n kahden vuoden suositukseen asti jos se vain on mahdollista. Mielestäni kuitenkin jokainen äiti tekee itse päätöksensä imetyksen suhteen, elämäntilanteita on erilaisia ja imetys ei tee kenestäkään automaattisesti parempaa äitiä. Lempeyttä tarvitaan tästäkin asiasta keskustellessa enemmän! Vaikka minä olen hurahtanut imetykseen niin ei jokaisen äidin tarvitse.

Hujaus – huomaamatonta imetystä missä ja milloin vain

Minulle kotimainen vaatemerkki Hujaus tuli tutuksi #juttutuulella kampanjan myötä ja tämä yhteistyö onkin erittäin mieleinen minulle. Hujauksella ollaan panostettu siihen, että imettää voisi kätevästi ja huomaamattomasti missä vain. Hujauksen takaa löytyy kaksi äitiä, Iina sekä hänen kälynsä Laura. Kokemuksen syvällä rintaäänellä he tietävät mitä imettäminen mahdollisine haasteineen on ja siten he haluavat tuoda helpotusta muiden äitien arkeen. Imetysvaatteiden lisäksi heidän valikoimastaan löytyy myös imetysluukuttomia ihania huppumekkoja, imetyskoruja,  tuubihuiveja sekä legginsejä. 

Yrityksemme ydinajatuksena on tehdä imetyksestä luonnollinen osa arkea ja tarjota toimivia tuotteita sitä helpottamaan. Tehtävänämme on auttaa osaltamme kaikenlaisia äitejä omassa vauva- ja lapsiarjessaan. Me tiedämme mitä on imettää lähes kellon ympäri ja olemme kokeneet ne kuuluisat vaiheet; pöllöniskat, tiheät imut, rintaraivarit. Tuotteemme tuovat piristystä ja helpotusta arkeen.

- Hujaus

Ihastuin Hujauksen mallistossa kauniisiin yksinkertaisiin malleihin, jotka sopivat niin arkeen kuin juhlaankin. Varsinkin hupullinen Kotva imetysmekko kanerva kuosisilla tehosteilla on mielestäni todella upea niin imetys kuin perus mallisenakin! Hujauksen keskeisiä arvoja ovat ekologisuus, eettisyys ja läpinäkyvyys. On ilo, että Hujauksen tuotteet suunnitellaan Suomessa ja ne on valmistettu Oulussa heidän yhteistyöompelijallaan. Olen viime aikoina huomannut, että ihmiset ovat alkaneet enemmän kiinnostumaan vaatteiden ja niiden materiaalien alkuperästä ja onkin hienoa, että omalla valinnallaan voi tukea kotimaista työtä. Pidetään huoli siitä, että voimme jatkossakin ostaa kotimaisia vaatteita!

Sain valita itselleni mieluisan paidan, kerrankin yllätin itseni enkä ottanut sitä perus mustaa vaihtoehtoa ja valitsin kauniin keltaiseen taittavan okran värisen Luotto paidan. Paitojen koot ovat nafteja, mutta ohjeet oikean koon löytymiseen löytyvät täältä. Paita on todella napakkaa materiaalia istuen päälle mukavasti. Sen kanssa on ollut helppo liikkua sekä tietenkin myös imettää. Samanlaiseen imetysluukkuun en ollutkaan vielä törmännyt ja se osoittautui nopeasti todella käteväksi ja pelkoa ylimääräisistä vilautteluista ei ole ollut. Vaikka kyseessä onkin yhteistyönä toteutettu postaus niin suosittelen Hujausta teille erittäin lämpimästi!



Minulla on nyt ilo jakaa teille alennuskoodi TURKOOSI, jolla saat ilmaiset postikulut Hujauksen verkkokaupasta. Koodi on voimassa sunnuntaihin 7.4. asti! 

Millainen suhde sinulla on imetykseen?

Meillä menee hyvin – uskaltaako sitä sanoa ääneen?

Pojan syntymästä asti on meillä mennyt mielestäni todella hyvin ja olemme päässeet monessa asiassa erittäin helpolla. Poika ei pahemmin itkeskele, imetys on sujunut hyvin ensi hetkistä alkaen ja nyt kun meille on huomaamatta alkanut muodostua kunnon päivärytmi niin myös yöunetkin ovat todella rauhallisia. Välillä saan juotua kahvin ihan itsekseni pojan katsellessa leikkikaarta ja pääsen väsyneen lapsen kanssa helpolla, kun vaunujen lähtiessä liikkeelle tulee uni heti. Poika on minussa kiinni, mutta toisaalta saan taukojakin. 

Ei meillä arki toki pelkästään juhlaa ole. Ystäväni antoi ehkä parhaan vinkin heti äitiys "matkani" alussa: ajattele että se on vain vaihe ja menee ohitse. Sitä ei voi tietää kauan se jokin ikävämpi asia kestää, mutta ainakin minua helpottaa ajatus siitä, että kyseessä on vaihe ja se loppuu jossakin kohti.  Tällä ajatuksella menin viikonlopun, kun sekä pe-la että la-su yönä sekä sitten päivällä meillä oli todella levotonta ja melkein koko viikonlopun ajan olisi poika vain halunnut olla rinnalla tai sylissä. Viime yö oli taas parempi ja poika aamulla tyytyväisempi, selvästi "vaihe" meni ohitse. 

Meillä pääsääntöisesti yöt mennään menestyksekkäästi kahdella syötöllä ja se on auttanut päivienkin kanssa todella paljon. Toki aina ei ole ollut näin, ensimmäisten kuukausien aikana poika söi paljon useammin ja on meillä ollut vaiheita jolloin saan syöttää tunnin välein läpi yön. Tässä kohtaa olen iloinen siitä, että pääsääntöisesti meillä nukutaan näin hyvin, koska monella muulla valvotaan hyvin monta vuotta putkeen ilman yhtään hyvää yötä. Onneksi osaan arvostaa tätä, huonommat yöt pitävät minut sopivasti maan pinnalla.

Keskustellessa vauvoista ja vauva-arjesta muiden kanssa olen usein pohtinut sitä mitä uskaltaa sanoa toisille äideille ja mitä ei. Vanhemmuus on jotenkin niin herkkä aihe ja koskaan ei voi tietää miten toisella oikeasti siellä kotona menee. Usein tuntuu siltä etten uskalla aina iloita tästä kaikesta hyvästä, kun niin monella muulla on vauvan tai parisuhteen kanssa haastavampaa. Toisaalta myös toisinpäin: kun väsymys painaa päälle huonosti nukutun yön jälkeen tai kun koko päivä on yhtä surkeiden sattumusten sarjaa niin tuntuu tyhmältä sanoa siitä ääneen, koska jälleen kerran meillä menee yleisesti ottaen niin hyvin.

Vaikka vertaistuki onkin pääosin ihanaa niin ymmärrän myös sen etteivät kaikki kaipaa sitä. Äidit usein vertailevat vähän kaikkea, keskusteluissa suorastaan kilpaillaan siitä kenellä menee huonoiten tai parhaiten. Sorrun tähän itsekin ikävä kyllä ja olen tietoisesti yrittänyt pysyä poissa tällaisista keskusteluista niin oikeassa elämässä kuin somessakin. Silti sitä automaattisesti vertaa itseään herkästi muihin. Jokainen lapsi on yksilö. Eikö sen pitäisi riittää, että äitinä tekee parhaansa?

Yksin en jaksaisi läheskään niin hyvin ja paljosta saan kiittää toimivaa parisuhdetta. Kalle on hypännyt isyyden rooliin todella upeasti ja hoitaa poikaa siinä missä minäkin. Päivät toki olen yksin, mutta iltaisin Kalle on puolestaan enemmän pojan kanssa niin että saan tehtyä ruokaa tai siivottua. Liian usein pidän tätä kaikkea itsestäänselvyytenä, vaikka ei todellakaan pitäisi.

Minulle todella tärkeäksi on tullut omien juttujen tekeminen, ne auttavat jaksamaan paremmin arjessa. Toisaalta en olisi jaksanut hypätä hapanjuurella leipomisen ihmeelliseen maailmaan, hifistellä kestovaippojen kanssa tai käydä moikkaamassa muita äitejä, jos arki olisi raskaampaa. Jotenkin olin valmistautunut siihen, että kaikki olisi paljon vaikeampaa vauvan kanssa, mutta sainkin yllättyä iloisesti. 

Tämän ajatusten tulvan jälkeen haluan toivottaa sinulle ihanaa alkanutta viikkoa ♡

Vauva ja kissat

Raskauden aikana yksi asia jännitti minua enemmän kuin mikään muu – miten kissat sopeutuisivat uuteen perheenjäseneen? Meiltä löytyy pian kymmenvuotias raitapaita Tiikeri ja pitkäkarvaisempi neiti Papu. Tiikeri tuli luokseni n. puolentoista vuoden iässä lapsiperheestä, jossa sitä oli kaltoin kohdeltu ja puolestaan Papun otimme Kallen kanssa pentuna, kun olimme muuttaneet yhteen kuusi  ja puoli vuotta sitten. Tiikeri otti heti Papun lämmöllä vastaan ja tästä meidän kaksikosta on muodostunut todella tiivis pari heti alusta asti.

Tiikeri on aina hieman pelännyt lapsia sekä vähän äänekkäämpiä aikuisia. Jos tilanne on liian jännä niin Tiikeri menee piiloon tai tulee arasti kurkkimaan josko kuitenkin uskaltautuisi tulla rapsutettavaksi. Siinä missä Tiikeri on todella pehmo luonteeltaan niin Papu on itsenäisempi, vaikkakin on mukana kaikessa mitä meillä tehdään. Papu on jostakin syystä aina pitänyt lapsista ja varsinkin ihan pienet kiinnostavat häntä kovin, aikuiset taas ovat arveluttavia tämän meidän pienen emännän mielestä. 

Ennen lapsen syntymää minulla iski todella huono omatunto kissojen takia. Olen kuullut niin paljon tarinoita siitä, että kissat olisivat lasten synnyttyä todella mustasukkaisia ja toisille on jouduttu jopa etsimään uusia koti, kun uuteen tilanteeseen ei ole sopeuduttu puolin tai toisin. En halua ylimääräistä stressiä kissoille ja ajatuskin niistä luopumisesta riisti sydäntäni. Kuitenkaan en voinut muuta kuin toivoa parasta, varsinkin Tiikerin suhtautumista uuteen perheenjäseneen jännitin kovin.

Raskaana minusta tuntui, että Papu alkoi viettämään sylissäni normaalia enemmän aikaa ja syliaika vain lisääntyi mitä pidemmälle raskaus eteni. Lasketun ajan lähentyessä annoin kaiken huomioni kissoille mitä he vain huolivat. Varsinkin kun olimme koko perhe päiväunilla ajattelin kaiholla, että seuraavaan vastaavaan hetkeen menisi varmasti aikaa. Kun pojan syntymän aika tuli niin sairaalassa iski ihan kauhea ikävä kissoja kohtaan ja odotinkin kovin kotiin paluuta. Kalle oli pohjustanut tilannetta kissoille tuomalla pojalta tuoksuvia harsoja kotiin.

Alkuun vauva pelotti varsinkin Papua suuresti ja tästä yllätyinkin hieman. Sen sijaan Tiikeri oli rohkeampi, vaikkakin kumpikin kiersivät hänet pääosin todella kaukaa ja vain välillä tulivat varovasti nuuskuttelemaan. Onneksi minua kohtaan kumpikaan ei osoittanut mieltään ja Kallea kohtaan he olivat ihan normaalisti, mitä nyt Tiikeri alkoi tulemaan useammin syliin. Vaikka mitään kriisin poikastakaan ei tilanteessa ollut niin se tuntui silti minusta todella kankealta, ei luonnolliselta. Ja sitten tuli yllättävän muutoksen aika.

Kun vierailimme koko perhe uudenvuoden vaihteen aikaan äitini luona niin kissat käyttäytyivät heti paljon rennommin. Poika alkoi kiinnostaa ja varsinkin öisin jos pieni vähänkään päästeli kiukkuisempia ääniä nälissään niin sekä Tiikeri että Papu tulivat jostakin päin taloa kauhealla kiireellä katsomaan onko kaikki ok. Alkuun Papu jopa vahti kun poika oli muiden kuin meidän sylissä. Olen kuullut koirien tekevän tätä, mutta hassua että kissatkin!

Nyt pojan ollessa kymmenen viikon ikäinen on tilanne erinomainen. Kissat lämpeävät enemmän ja enemmän pojalle, Papua ei haittaa vaikka poika huitoisi ja ääntelisi vieressä vaikka kuinka kärttyisästi. Päivisin päiväunille mentäessä tulee Tiikeri aina pötköttämään meidän kanssamme ja jossakin kohti myös Papu ilmaantuu paikalle. Niin moni asia on kuin ennenkin ja ehkä vielä paremmin. On meillä ollut jo tilanteita kun Papu menee Kallen syliin nukkumaan, vaikka poika on jo siinä. Mitään mustasukkaisuutta ei ole edelleenkään näkynyt ja nyt alkaa tuntumaan samalta kuin ennen pojan syntymää.

Hiljaa hyvä tulee.

Miten teillä lemmikit ovat ottaneet uudet perheenjäsenet vastaan?

Kestovaippailuun hurahtanut

Muutama päivä takaperin lajittelin ja viikkasin laatikkoon pesemiäni imuja kestovaippoihin ja silloin tajusin hurahtaneeni tähän hommaan ihan totaalisesti. Kuinka tässä nyt näin kävi? Kyse on kuitenkin vain pelkistä vaipoista. Minulle suurimmaksi osin kestovaippailu oli itsestäänselvyys sen ollen sekä ekologinen että taloudellinen teko. En kuitenkaan ole asian kanssa ehdoton ja vielä meillä mennään öisin ja kaupungilla liikkuessa kertakäyttöisillä muumivaipoilla. Kuitenkin itseluottamuksen kasvaessa tässä asiassa kokemuksen myötä olen ottanut enemmän askelia siihen suuntaan ettei kertakäyttöisiä tarvitsisi välttämättä kuin kerran pari viikossa tai lopulta jopa kuukaudessa.

Alkuun meillä käytettiin kertakäyttöisiä vaippoja ihan vain sen takia, että halusin totutella meidän uuteen pieneen perheenjäseneen rauhassa. Kuitenkin arjen alkaessa sujua aloitimme kestovaippailun ensin flanelleteista ja niiden päällä olevista kuorivaipoista. Siitä laajensimme pikkuhiljaa valikoimaa muutamaan äitini tekemään täytettävään taskuvaippaan. Niitä hieman varmistelin villahousuilla kun en vielä hallinnut taskuvaippojen sisällä käytettävien imujen valintaa. 

Flanelletteja voin suositella erittäin suurella lämmöllä jokaiselle aloittelijalle ja meillä ne toimivat hyvin jo alle neli kiloiselle. Onnenamme oli kestovaippaileva ystävä, jolta saimme erinomaisen aloituspaketin äitini tekemien vaippojen lisäksi. Yksi hyvä vaihtoehto omalle lapselleen sopivia vaippoja etsiessä on vaippalainaamot, joita löytyy ympäri Suomea! Myös Kestovaippakirppis ja -tuki (Kodin kestot ry) facebook sivu kannattaa kurkata. 

Poitsumme kasvoi niin nopeasti ettei mennyt kauaankaan kun kuvissakin näkyvissä oleva pilvi taskuvaippa alkoikin istumaan aika kivasti päälle. Tällä hetkellä meillä on ikää vähän vajaa seitsemän viikkoa, mutta painoa on kertynyt jo yli kuusi kiloa! Ruoka maistuukin pojalle todella hyvin ja se näkyy kokoajan pieneksi jäävissä vaatteissa. Onneksi meillä olevissa erimerkkisissä taskuvaipoissa on säätövaraa nepparien ansiosta. Niiden ansiosta istuvuus säilyy, vaikka makkaroita tuleekin koko ajan pojalle lisää. Olen saanut jättää hyvästit jo flanelleteille, mutta ne palvelivat meitä erinomaisesti vajaan kuukauden ajan! Siinä säästettiin jo erittäin monta kertakäyttöistä vaippaa.

Toisina päivinä selviämme yksillä vaatteilla ilman yhtään ohivuotoja, mutta toisinaan sattuu vahinko jos toinenkin. Useimmiten se johtuu huonosta imuyhdistelmästä tai huolimattomasti laitetusta vaipasta. Pistän tämän ihan harjoittelun piikkiin, mutta kyllä jokaisessa vauvaperheessä varmasti pyykkiä tulee. Niskakakkoja meillä ei ole kestojen kanssa koettu yksiäkään! (koputan puuta) Meillä pestään muutenkin pyykkiä ainakin joka toinen päivä ja vaipat menevät siinä samalla. 

Taskullisten kestovaippojen kokoaminen on mielestäni erittäin terapeuttista ja kivaa hommaa, vaikka se kuulostaakin varmasti hieman hullulta. Vielä vähän on hakemista toimivien imuyhdistelmien kanssa, mutta koko ajan opin lisää. Äitini luona saumuroin yli 50 bambu-hamppu imua meille sekä ystäville ja vielä vain materiaalia riittäisi muutamaan samanlaiseen satsiin! Pitkästä aikaa ompeleminen oli kivaa hommaa sillä imujen saumurointi on onnekseni älyttömän helppoa ja yksinkertaista. Imujen maailma onkin aika mutkikas ja voisin siihen tarttua omassa postauksessa kunhan vain kokemusta karttuu vielä vähän lisää. 

Kohdallamme taloudellisen ja ekologisen hyödyn lisäksi on ollut vielä yksi iso plussa kestovaippailussa: pojan siisti iho vaippa-alueella! Varsinkin alussa laitokselta kotiin tultuamme kun käytimme pelkästään kertakäyttöisiä vaippoja rupesi iho punoittamaan ja aristamaan herkästi vaippa-alueella, mutta ongelma poistui kun siirryimme pääosin kestoilemaan ja vaihdoimme kertakäyttöiset vaipat muumivaippoihin. 

Näillä kokemuksilla on kiva jatkaa kestovaippailijan matkaa eteenpäin. 

Jos kestovaippailu on sinulle vielä tuntematon alue niin kurkkaa kestovaippailijan sanasto sekä muutenkin erittäin hyvä Vaippainfo sivusto!

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muita kestovaippailuun hurahtaneita? 

Onko sinulla jotakin kysyttävää kestovaippailusta?

Ikävä toisten luo

Takana on elämäni nopeimmat neljä viikkoa. Jos raskauden lopussa aika tuntui välillä matelevan niin nyt päivät hujahtavat ohi toinen toistaan nopeammin. Arki on täynnä kakkavaippoja, epäsäännöllisiä yöunia, pienen miehen tuhinaa, tissillä roikkumista ja pieniä vaunulenkkejä, mutta nautin tästä kaikesta suuresti. Äitinä olo on ihanaa, vaikka pieni onkin minussa kiinni melkein 24/7. Tosin viihtyy hän myös isänsä kanssa! Vielä toistaiseksi neljän seinän sisällä olo ei ole ahdistanut, vaikka toisinaan kaipaankin seuraa. Onneksi eilen oli meille ensimmäisten vauvatreffien aika ja olikin ihanaa nähdä toisia pieniä joulukuisia äiteineen.

Kun vähän vajaa kolme vuotta sitten muutimme Tampereelle niin teimme yhden elämämme parhaimmista päätöksistä. Lohjalle jäi vakituiset työpaikat, kummankin perheet ja ystäviä. Vaikka meillä oli kaikkea niin silti se elämäntilanne ei tuntunut hyvältä. Hyppy tuntemattomaan oli juuri oikea ratkaisu meille silloin ja sitä se on vieläkin. Vähän ihmettelen välillä sitä miten uskalsin olla niin rohkea! Nyt kolme vuotta myöhemmin olen ensimmäistä kertaa ajatellut, että toisinaan olisi helpompi asua lähempänä tukiverkkoja.

Vietimme vähän aikaa sitten Lohjalla vajaan viikon ja oli ihanaa kun apu oli koko ajan lähellä. Katettu aamupala valmiina pöydässä, vapaaehtoisia vaipanvaihtajia ja lukuisia sylejä pienelle – miten ihanaa!  Tuolla reissulla latasimme akkuja ja kotiin lähdön tullessa olo oli erityisen haikea. Tässä tuli minulle tärkeä muistutus siitä, että kaikella on hintansa. On ihanaa asua Tampereella, täällä on kotimme, mutta kyllä Lohjalla on edelleen paikka sydämissämme.

Onneksi välimatka on 200km eikä sen enempää.

Kun maailmani mullistui

On aika päättää tämä blogin hiljaisuus ja aloittaa uusi vuosi ihanilla uutisilla! Perjantaina tulee kolme viikkoa siitä, kun maailmani kääntyi päälaelleen ja pikkuisemme päästi ensimmäiset karjaisunsa – meistä tuli vanhemmat pienelle pojalle. Kaikki on ollut uutta ja ihmeellistä, olemme opetelleet arkea pienen kanssa ja olen nauttinut siitä suuresti. Vielä tähän asti poika on ollut todella helppo, odotin paljon vaikeampaa alkua monellakin tapaa. Sitten taas on asioita joihin en pystynyt varautumaan kuten se valtava rakkauden ja samalla myös huolen määrä. Tämä vanhemmuus on vienyt minut täysin mukanaan!

Synnytys ei mennyt ihan niin kuin olin toivonut ja harvoin se niin meneekään, mutta toisaalta kaikki meni hyvin. Kokemuksena se oli rankka ja omia voimavaroja tuli testattua oikein olan takaa, mutta lopun palkinto oli todella sen arvoinen. Poikaan oli helppo rakastua heti, hän oli niin pieni ja kaunis, niin täydellinen. Kalle oli ihan mielettömänä tukena ja astui heti upeasti uuteen isän rooliin, olen tästäkin niin onnellinen! Meidän pieni perhe oli ensin osastolla yöt ilman isää, mutta onneksi pääsimme nopeasti potilashotellin puolelle tutustumaan yhdessä tähän pieneen ihmeeseemme.

Kotiin pääsimme neljän päivän iässä ja siitä se arki sitten lähtikin käyntiin nopeasti. Kissat olivat alkuun aika varautuneita ja toisaalta samalla huomionkipeitä, mutta mitään suurempaa mustasukkaisuutta ei ole ollut. Pikkuhiljaa tutustumme toisiimme ja totumme yhteiseloon, onneksi alku on ollut jo lupaava. Oli ihanaa päästä kotiin viettämään ensimmäistä joulua perheenä. En olisi voinut olla onnellisempi, kun maailman paras joululahja tuhisi sylissä ♥

Vuosi 2018 oli todella upea ja ikimuistoinen, toivottavasti alkanut vuosikin olisi yhtä antoisa.

Ihanaa uutta vuotta 2019! 

ps. voit seurata meitä myös Instagramin puolella!

Hurahdin synnytyksiin ja synnyttämiseen niin kovin, että kouluttauduin doulaksi. Mikäli doula Tampereen alueelta kiinnostaa niin suosittelen lämpimästi Kaisaa, jonka HoivaDoula sivut löydät täältä.

RV39 – mitä tänne kuuluu?

Viimeisiä viedään tämän esikoisen odotuksen kanssa ja hyvä niin. Tämä loppu odotus on yhtä jännittämistä, alaselän jomottelua, kutinaa vatsanpohjassa ja myös pientä turhautumista on ollut välillä ilmassa. Päivittäin ihmettelen sitä miten nopeasti kaikki on mennyt ja toisaalta alan olemaan todella malttamaton lapsen syntymisen suhteen. Pieni tulee kun on tullakseen, mutta kyllä kärsimätöntä luonnettani hieman koetellaan. Vauva on täysiaikainen ja laskettuun aikaan on alle kaksi viikkoa, se jos mikä tuntuu uskomattomalta. Vastahan me plussasimme, voin pahoin pienen ikuisuuden ja tapasin ensimmäisiä odottaja ystäviä. Nyt moni heistä on jo saanut joulu- tai marraskuisen syliin ja kotiinkin asti. Toivottavasti pian on meidän vuoromme!

Katkonaiset yöt ovat vaivanneet viime viikot. Ei raskauden aikana nukkuminen muutenkaan kovin herkkua ole ollut liitoskipujen, alituisen kääntyilyn ja vessassa ramppaamisen kanssa. Nyt selvästi olen alkanut heräilemään entistä enemmän ja alitajuntaisesti valmistaudun siihen ihanan kamaalaan vauvan kanssa yöheräilyyn. Olisi ihanaa nukkua nyt kun vielä voi ja moni siihen on kehoittanutkin, mutta kun ei se oikein enää onnistu. Tuntuu siltä, että sitä nukkuisi aina pari tuntia kunnolla ja loppu yö on koiranunta. Päikkäreitä nukun kun pystyn, mutta eivät nekään kauheasti lisää potkua päiviin tuo.

Uneni ovat aina olleet todella levottomia ja outoja, mutta nyt kyllä pistetään parasta. Näen jonkin verran raskaudesta, synnytyksestä ja vauvasta unia ja outoa kyllä, usein hän on niissä tyttö eikä poika. Olenkin jotenkin alkanut varautumaan myös siihen vaihtoehtoon varmuuden vuoksi! Oudoimmissa unissa viime viikkoina on vauva ollut ihmisen, lepakon ja saukon sekoitus ja toisissa unissa meidän Papun näköinen kissanpentu, jota sitten olen hoivannut kuin vauvaa. Myös paljon synkempiä aiheita olen unissa käynyt lävitse, mutta onneksi suurin osa unista on kevyttä pullamössöä outouksineen.

Koti alkaa olemaan valmis. Mitään valtavaa pesänrakennusviettiä en koe saaneeni ystäväkseni, mutta kyllä meillä koti alkaa valmiilta silti näyttämään. Niin vain huone huoneelta on täyttynyt vauvan tarvikkeista, vaikka kohtuuden olemmekin pitäneet mukana. Välillä sitä vain huokailee silti tavaran määrästä, vähemmälläkin kyllä varmasti selviäisi. Viimeiset vähän isommat hankinnatkin olen tehnyt ja vaikka tavoitteeni olikin ostaa kaikki mahdollinen käytettynä tai jättää ostamatta niin lopulta sitteri ja hoitolaukku tulivat meille uusina, kun käytettynä ei sopivia vain löytynyt. Vähän tästä poden huonoa omatuntoa, mutta toisaalta halusin oikeasti turvallisen sitterin ja taas puolestaan hoitolaukuksi sellaisen, jota tulisi käytettyä ja olisi mieluinen. Nämä eivät pakollisia missään nimessä olleet, enemmänkin pientä extraa ja mukavuudenhaluisuutta kaiken piheilyn keskelle. Tai ehkä sitten kuitenkin se jonkinlainen pesänrakennusvietti pääsi yllättämään?

Yksinäiset päivät kotona ovat kuluneet super hitaasti. Onneksi välillä tulee kaupungilla käytyä, vaikka se alkaakin aika uuvuttavaa olemaan varsinkin jälkikäteen. Odottaessa aika menee todella hitaasti ja kotona yksin kaikista hitaimmin. Blogi on jäänyt ihan heitteille ja sitä se varmasti tulee olemaankin nyt jonkin aikaa, vaikka kirjoittaminen ihanaa onkin. Vaikka arki ei nyt mitään kauhean rutiininomaista tai järkevää olekaan niin otan tämän levon kannalta, nyt ei tarvitse suorittaa tai stressata. Teen sitä mikä hyvältä tuntuu ja omaan tahtiini – eli erittäin hitaasti pitkän ajatustyön jälkeen. Onneksi Kallella alkaa syksyn opiskelujen kiireet helpottamaan ja yhteisen ajan viettäminen esimerkiksi Diablo III pelaten on ollut todella rentouttavaa. Ennen kaikkea on päiviin hyvä saada vauvaan liittymätöntä "aivot narikkaan" sisältöä ja nauttia viimeisistä rauhallisemmista hetkistä vähään aikaan.

Paljon mielessä on pyörinyt myös se mitä jos kissat kärsivät kauheasti tulevasta muutoksesta. Kirjoitin tästä Instagramin puolellekin. En pelkää kissojen tekevän pienelle mitään, vaan enemmänkin sitä että jos muutos on heille liian vaikea. Nyt kissat ovat kaikessa mukana, nauttivat todella paljon rapsutuksista, sylissä olosta, silityksistä ja yhteisistä päiväunista. Sekä Tiikeri että Papu ovat molemmat todella ihmisläheisiä ja omalla tavallaan herkkiä tapauksia. Sopeutuvatkohan kaikki uuteen tilanteeseen vai tuleeko ongelmia – sen aika näyttää. Kuitenkaan en voi muuta kuin toivoa, että asiat menevät hyvin ja alun mahdollisesta järkytyksestä toivuttuaan kissat ottavat pienen perheenjäsenen lämmöllä vastaan. Tähän aiheeseen palataan varmasti sitten myöhemmin uudestaan!

Vähän jännittää myös se missä ja millä kokoonpanolla vietämme joulumme. Voi hyvin olla, että se on poikamme ensimmäinen, mutta toisaalta raskaus voi jatkua vielä ensi vuoden puolelle. Tämän joulun vietämme kotona (tai laitoksella) täysin omalla porukalla ilman sen kummempia juhlimisia. Kuitenkin vähän taidan ruokia ennakkoon tehdä pakkaseen, jos vain ehdin. Lähtö synnärille voi tulla millä hetkellä tahansa kuitenkin! Pimeitä päiviä ja iltoja vastaan olen varustautunut (joulu)valoilla, jotka ovatkin ihanan tunnelmallisia ja oikeasti helpottavat tämän pimeän aikakauden aikana ainakin minua. 

Joko joulun odottaminen on teillä alkanut?

Yllättävät asiat raskaudessa

Viime viikolla siirryin vihdoin virallisesti äitiyslomalaiseksi. Olen toki kotona ollut jo pidempään muiden syiden takia, mutta nyt tuntuu että voin ottaa rennommin ja keskittää kaikki ajatukset vauvan tuloon. Marraskuun pimeys on yllättänyt minut jälleen kerran ja se näkyy blogissakin hiljaisuutena, sillä kuvia hyvällä valolla tuntuu olevan aika mahdoton saada tällä hetkellä. Into kirjoittaa sen sijaan olisi kyllä vielä kova, saa olla miten käy kun poitsu syntyy! Onneksi energiaa on tuonut äitini lähettämä kirkasvalolamppu sekä valoisammat päivät. Tänään aamulla hihkuin innosta, kun ulkona kaikki oli kauniisti valkoisessa huurteessa kiitos pakkasen. Nyt ajattelin jakaa teidän kanssanne asioita, jotka ovat minut yllättäneet tavalla tai toisella raskauden aikana.

Alituinen kuumuus. Nyt en tarkoita sitä, että pitäisin itseäni jotenkin todella hottiksena raskaana ollessani. En palele vuodenajasta riippumatta ja tämä on ihanaa! Varsinkin iltaisin tarvitsin ennen kaksi peittoa ja silti tärisin peittojen alla pidemmänkin aikaa ennen nukahtamista. Nykyään nukkumaan mennessä peitto tuntuu välillä turhalta. Ennen aina käteni ja varpaani olivat ihan jäässä, mutta nyt verenkierto on parantunut huomattavasti ja en palele ellei oikeasti ole kylmä!

Ajan kuluminen. Alkuun raskaus tuntui matelevan eteenpäin super hitaasti, kun odotin jokaista alkavaa viikkoa kohti turvallisempia aikoja. Sitten yks kaks olikin jo puoliväli ja nyt on loppusuora enää edessä. Tarkalleen ottaen kuukausi laskettuun aikaan, hui! Ajallisesti raskaus on paljon pidemmän tuntuinen mitä ennakkoon ajattelin, mutta kyllä se aika välillä juoksee kauheaa vauhtia eteenpäin ja sitä haluaisi melkein jarrutella.

Viimeisen kolmanneksen helppous. Olin aivan varma siitä, että viimeinen kolmannes tulisi olemaan minulle raskaudessa haasteellisin. Kuitenkin tämä on osoittautunut kaikista helpoimmaksi, sillä tällä hetkellä selän si-nivel kivut ovat helpottaneet ja oikeastaan vain liitoskivut kiusaavat päivittäin. Kyllä niiden kanssa tulee edelleen kiroiltua ja purettua hammasta, mutta kun tietää että tilanne voisi olla vaikeampikin niin pyrin olemaan niistä valittamatta. Isomman mahan kanssa toki liikkuminen ei ole niin sulavaa, törmäilen vähän kaikkeen seinistä ihmisiin ja olen super kömpelö. Huvittavin näky olen kun yritän nousta ylös sohvalta tai meidän matalan automme penkiltä, mutta onneksi tässä ei ole enää pitkää aikaa jäljellä!

Liitoskivut on pakko mainita myös erikseen, sillä en ennen rv 19 tiennyt niitä olevan edes olemassa. Eniten niissä yllätti se miten kovia ne voivat olla ja miten sitä volyymia kipuun tulee enemmän ja enemmän viikkojen edetessä. Toki myös yllättävää oli miten ne vaikuttavat ihan kaikkeen! Onneksi kuitenkin nämä kivut tuppaavat ihmisillä jäämään sinne synnärille.

Alkuraskauden kauhujen unohtaminen. Ensimmäisen kolmanneksen aikana vannoin ettei meille tule enää yhtään lasta tämän jälkeen, sillä päivittäinen pahoinvointi aamusta iltaan yllätti minut todella kovin. Kuitenkin nyt tuo kaikki alkaa olemaan jo unohtunut ja Kalle on luvannut kyllä muisuttaa siitä hirveästä "krapulasta", joka kesti reilut kaksi kuukautta jos vauvakuume meinaa iskeä uudelleen liian pian. Jotenkin olin aivan varma, että saisin tuosta ajanjaksosta elinikäiset traumat, mutta nyt se kaikki alkaa olemaan vain haaleaa huttua menneisyydessä. Aika kultaa muistot?

En muuttunutkaan hormonihirviöksi. Olin aivan varma, että minusta tulisi todella herkkä odottaja, mutta sen sijaan olen vain tasoittunut ja ollut suorastaan seesteinen pääosin. Toki synnytyksen jälkeinen aika voi olla jotakin ihan muuta, mutta ainakin näin raskausaika on ollut yllättävän helppoa. Toki sen lisäksi, että olen tasaisempi olen myös kääntynyt enemmän sisäänpäin ja halunnut olla yksin. Toisaalta hössöttävät ihmiset ovat huomattavasti ärsyttävämpiä kuin ennen, en kestä mitään höösäämistä ja lässytystä. 

Missä olette (öiset) ruokahimot? Ennen raskautta vähän jännitin tulisiko jokin kauhea lihan himo ensimmäistä kertaa reilun kymmenen vuoden kasvissyönnin jälkeen, mutta onneksi näin ei ole käynyt. Muutenkaan mitään valtavia himoja tai pakkomielteitä tiettyjä ruoka-aineita kohtaan ei ole ollut, vaikka jossakin kohti punajuuri tai mannapuuro maistuivat erityisen hyvältä. En ole herännyt keskellä yötä himoitsemaan hampurilaisia tai pannukakkua. Ehkä voin kiittää tästä vihdoin säännöllisempää ateriarytmiä, lisääntynyttä veden juontia ja toisaalta sitä etten ole kieltänyt itseltäni herkkuja vaan enemmänkin pyrkinyt pitämään niissä kohtuuden. 

Näiden lisäksi on muita pienempiä juttuja. Maha ja liikkeet siellä tuntuvat ihan erilaisilta mitä ajattelin ennakkoon, se kaamea väsymys alusta yli puolen välin, pesänrakennusvietti on varmaan eksynyt matkalla meille, hehkeää oloa ei ole myöskään näkynyt, raskaus ei ole aina ihanaa ja vaikka useampi sitä minulta on udellut niin synnytys ei pelota minua millään lailla. Sen sijaan nyt mukaan arkeen on tullut ihanan kutkuttava jännitys, kohta meillä on pieni sylissä ja siitä alkaa täysin uudenlainen arki ja elämä.  ♥

Yllättikö raskaus sinut jotenkin?

Candle Light Storyn siivoussaippuoiden lumossa

Olen alkanut pikkuhiljaa valmistelemaan kotia vauvaa varten. Monille se tarkoittaa vauvan huoneen tai nurkkauksen laittoa, minulle enemmän sitä kodin perusteellista siivoamista. Nyt on hyvin aikaa katsoa kaikki turha kaapeista pois, vaikka vauvan tarvikkeista hankkisi vain pakolliset niin kyllä ne tulevat silti tilaa viemään. Jostakin syystä tämä raskauden viimeinen kolmannes on tähän mennessä tuntunut helpoimmalta ja sen vuoksi otan ilon irti: pesen pyykkiä, annan pölyille kyytiä, silitän, siivoan kaappeja, laitan ruokaa ja ylipäätänsä nautin vielä kun voin tehdä asioita kunnolla yksin sekä ennen kaikkea rauhassa.

Meillä käytetään mahdollisimman ekologisia puhdistusaineita kotona. En halua altistaa meitä aikuisia, kissojamme saati sitten tulevaa vauvaa turhaan koville myrkyille, jotka kuormittavat myös ympäristöä. Kodista saa puhtaan ilman kloriittia tai desinfioivia aineita – ylihygieenisyys ei ole hyvästä vaan vuosien varrella sitä ollaan alettu yhdistämään niin allergioihin, atopiaan kuin suolistosairauksiinkin.

postaus toteutettu yhteistyössä Candle Light Storyn kanssa, tuotteet saatu testiin

Halusin meille yhden tuotteen, jolla voisin puhdistaa kaikki pinnat keittiöstä kylpyhuoneeseen. Olen pyrkinyt siirtymään pikkuhiljaa kohti palatuotteita, mutta jotenkin kodin puhdistukseen suunnatuissa tuotteissa ajattelin sen olevan mahdottomuus kunnes törmäsin Candle Light Storyn siivoussaippuaan. Alunperin Candle Light Story on tullut minulle kuten monille muillekin tutuksi ihanista puusydämisistä soijavahakynttilöistään, mutta viime aikoina Annina on laajentanut valikoimaa myös kodin puhdistuksen tuotteisiin.

Vaikka Candle Light Storyn tarina lähtikin kynttilöistä niin jo alussa Anninalla lähti hautumaan idea myös muista kodin tuotteista hänen kehitellessään omista muistoistaan erilaisia tuoksumaailmoja kynttilöitä varten. Tuotevalikoima kasvoi ensin pyykkietikoihin ja siivoussaippuoihin, mutta nyt syksyn aikana on mukaan tullut myös imurointipuuterit ja siivoussuihkeet. Essentials sarjan tuotteet ovat kaikki valmistettu luonnollisista raaka-aineista ilman voimakkaita myrkyllisiä ainesosia, jotka tulivat Anninalle turhankin tutuiksi aiemmin hänen työskennellessään siivousalan yrittäjänä.

Tuotteiden kehittely on siis lähtenyt hänen omasta tarpeestaan, mutta siihen kaikki ei jäänyt vaan ihmisiä kiinnosti nämä ekologisemmat tuotteet kodin puhdistukseen sekä tunnelman tuomiseen. Nyt Candle Light Story työllistääkin Anninan kokopäiväisesti ja kysyntää todella riittää jopa ulkomaita myöten. Todella upeaa! En yhtään ihmettele tätä, sillä tuotteet ovat todella viimeisteltyjä pakkauksesta sisältöön unohtamatta ihania tuoksuja. Anniina uskoo esteetikkona kauniin pakkauksen vaikutukseen: kun siivouspurkit tai tuotteet ovat nättejä niin niitä voi säilyttää näkösällä, jolloin siivoaminen on helpompi aloittaa – tähän minun on helppo yhtyä.

Sain testiin siivoussaippuoita, pyykkietikoita sekä imurointipuuteria, mutta tässä postauksessa keskitytään siivoussaippuoihin. Aluksi vähän jännitin siivoussaippuan testaamista, koska en oikein tiennyt miten lähteä sitä käyttämään tai mihin. Sitten yksi kaunis päivä otin rätin käteen, kostutin sen, hieroin sitä siivoussaippuan kylkeen ja lähdin kokeilemaan saippuaa kylpyhuoneessa ja keittiössä eri pinnoille. Innostuin innostumistani, kun kromisiin tai rosterisiin pintoihin ei jäänyt ikäviä rantuja ja liesituulettimen lasikupukin puhdistui rasvasta ja pölystä naurettavan helposti toisin kuin aiemmin vahvemmillakin aineilla. Oikeastaan jäin ensimmäistä kertaa siivoamiseen koukkuun, aika kului siivotessa kuin siivillä niin hullulta kuin se kuulostaakin. Hauskaa on miten riittoisa tämä saippua on, päivittäisellä käytöllä en juuri huomannut tämän huventuneen. Tällä tavoin sitä säästää ympäristön lisäksi myös kukkaroa, kuten myös silläkin ettei tarvitse ostaa montaa eri tuotetta – en valita ollenkaan!

Candle Light Storyn kookosrasvapohjaisten siivoussaippuoiden tuoksut tulevat eteerisistä öljyistä ja värit ovat eettisesti Euroopassa tuotettuja luonnollisia micoja. Kuten kaikki muutkin CLS:n tuotteet niin nämäkin ovat täysin vegaanisia ja pyykkietikoissa sekä pienemmissä kynttilöissä käytetyt tuoksuöljyt ovat ftalaattivapaita.

Au Naturel on tuoksuton saippua, joka sopii erinomaisesti heille, jotka eivät halua tai voi käyttää laisinkaan  tuoksullisia tuotteita. Olen käyttänyt tätä valmistellessani kotia vauvaa varten ja se sopii loistavasti myös herkkäihoisille perheille. Siivoussaippuoita ei ole tarkoitettu ihon vaan pelkästään kodin pesuun ja se voi hieman kuivattaa käsiä, mutta tätä en ole itse huomannut käytössä. Muihin siivoussaippuoihin verrattuna tämä Au Naturel on isompi 200g, kun muut saippuat ovat 130g. Hintaa saippuoilla on jälleenmyyjästä riippuen n. 12,50e .

Siivoussaippuoiden tuoksumaailma on voinut tulla sinulle tutuiksi jo Essentials sarjan kynttilöistä. Moroccan Mint siivoussaippua sisältää eteeristä piparminttuöljyä, ihanan sitruunainen Andalusian Lemon puolestaan litsean, limen, appelsiinin ja sitruunaruohon eteeriisiä öljyjä, suosikkini hempeän violetti Provencian Lavender laventelin eteeristä öljyä ja ihana vaaleanpunainen French Rosemary puolestaan sisältää rosmariinin eteeristä öljyä. Siivoussaippuat on valmistettu täysin luonnollisista ainesosista ilman mitään ylimääräistä. Myös ulkonäöltään nämä mielyttävät silmää hempeillä sävyillään ja pinnan kauniilla kuvioinnilla.

Mihin kaikkialle siivoussaippuaa sitten voi käyttää? Olen pessyt näillä meikkisiveltimet, käyttänyt suoraan vaatteessa tahranpoistoon hieromalla kosteaa tahraa hieman saippualla ja antanu vaikuttaa hetken, pessyt keittiössä kaikkia mahdollisia pintoja kuten kylpyhuoneessa ja saunassakin. Saippuaa voi raastaa ruokalusikallisen verran ja liottaa lämpimään veteen, jolloin sitä voi käyttää siivoussuihkeena. Siivoussaippua sopii hyvin myös mattopyykille, ulkokalusteille, ikkunanlaudoille jne. Mielestäni näiden kanssa vain mielikuvitus on rajana – pinttyneempikin lika ja rasvaiset tahrat ovat näillä saaneet kyytiä.

Vaikka aluksi pohdin opinko käyttämään siivoussaippuaa vanhojen tuotteiden tilalla niin nopeasti siitä tuli osa jokapäiväistä siivoamista syrjäyttäen kaikki muut pesuaineet tiskiainetabletteja ja pyykinpesuainetta lukuunottamatta. Pyykinpesussakin ajattelin kyllä tätä vielä kokeilla pyykkietikan kaverina. Loppujen lopuksi yhdellä aineella pääsee todella pitkälle kodin puhdistuksessa, joka yllätti minut erittäin positiivisesti. Siivoussaippuat tulivat meille jäädäkseen!

Candle Light Storyn tuotteiden jälleenmyyjät löydät täältä. 

Paljon tietoa tuotteista löydät Candle Light Storyn Instagramista ja Facebookista!

✨ Instagramin puolelta löytyy nyt arvonta, jossa voit voittaa Andalusian Lemon sarjan siivoussaippuan sekä pyykkietikan ✨

Mihin kaikkialle sinä olet käyttänyt siivoussaippuaa vai onko tuote sinulle uusi?

postaus toteutettu yhteistyössä Candle Light Storyn kanssa, tuotteet saatu testiin

(Tuleva) äiti – kaipaatko vertaistukea?

Raskaana ollessani kaikki on ollut uutta ja jännittävää. Jo varhain aloin kaipaamaan vertaistukea tähän loppuelämän mullistavaan reilun yhdeksän kuukauden vaiheeseen, jonka jälkeen harva asia olisi ennallaan. Halusin vertaistukea toisista odottajista, jotka kokevat samoja asioita ja ymmärtävät miksi rakenneultra jännitti tai miltä liitoskivut tuntuvat. Tampereelle muutettuamme emme tunteneet täältä lähes ketään, harppasimme suureen tyhjyyteen ilman työpaikkoja tai ideoita mitä seuraavaksi. Aika kului, asiat järjestyivät. Kuitenkin aikuisena on hieman hankaalaa löytää uusia kavereita, ellei niitä satu löytämään harrastuksista, töistä tai opintojen ääreltä. Onneksi odottajia yhdistää se tuleva äitiys. Nyt raskaana ollessani olen ottannut itseäni niskasta kiinni ja etsinyt sitä kaipaamaani vertaistukea. Yllättävän helposti sitä sitten lopulta löytyikin, mutta paljon se vaatii myös omatoimisuutta.

Tästä aiheesta kirjoittaminen on minulle tärkeää, koska niin moni odottaja ja äiti jää yksin tämän uuden elämänvaiheen kanssa vertaistuellisesti. Vaikka olisi kumppani rinnalla ja ihanat lapsen tulevat isovanhemmat niin silti ne eivät paikkaa sitä tyhjiötä, joka helposti tulee ilman sitä toisten äitien vertaistukea. Eivät toki kaikki tätä kaipaa, olemmehan jokainen kuitenkin yksilöitä ja toiset nauttivat kun saavat olla omassa rauhassaan. Myös toisten äitien painostus tai materialistinen kilpailu voi tuntua ikävältä, mutta onneksi myös samankaltaisia löytyy kyllä kun etsii vain! Yksinäisyys on monille kipeä aihe, minullekin se on ollut sitä. Tiedän että on hankalaa etsiä vertaistukea, kun ei tiedä oikein mistä aloittaa. Sen vuoksi haluan jakaa teille niitä tapoja miten minä löysin sitä vertaistukea odotukseen ja aikaan sen jälkeen!

Facebook

Facebookista löytyy omia ryhmiä niin tulevan lapsen syntymäkuukauden kuin vain vuodenkin perusteella. Alkuun kuitenkin halusimme salata asian ihan kaikilta ja haparoivilla ensimmäisillä kuukausilla emme halunneet jonkun vahingossa bongaavan minua "joulukuiset 2018" ryhmästä. Vastaus tähän oli pienempi salainen ryhmä, joka näkyi vain jäsenille. Tästä pienestä ryhmästä tulikin minulle todella tärkeä ja siellä tulee edelleen jaettua raskaudesta juttuja ja haettua vertaistukea. Myöhemmin liityin myös tuohon isompaan joulukuiset ryhmään sekä vauva 2018 (+ sensuroimaton), jotka ovat kaikki myöskin loistavia jutustelu paikkoja. Myös paikallisia ryhmiä kannattaa etsiä, jolloin voi tulla mahdollisuus treffailla porukkaa livenä!

Momzie

Alkuun olin iloinen ihan vain Facebook ryhmien kanssa, mutta sitten aloin kaipaamaan kahvitteluun tai kirppiksille seuraa ja sain sattumalta vinkin Momzie sovelluksesta. Aiemmin jo vinkkasin teille tästä sovelluksesta, mutta nostan sen tähänkin postaukseen, sillä tämä sovellus on loistava! Odottajat ja äidit voivat etsiä Momzien avulla jutustelu seuraa ja vertaistukea lähialueella asuvista toisista äideistä. Alkuun svaippailin innoissani täällä äitien tinderissä kaikkia kiinnostavia oikealle siinä toivossa, että edes jonkun kanssa tulisi mätsi. Ensimmäisenä iltana oli hiljaista, mutta seuraavana päivänä jo juttelin ensimmäisten kanssa ja lopulta mätsejä alkoi sadella melkein övereiksi asti. Toki heti alkuun toisiin tutustuessa sitä huomasi kohtaavatko kemiat yhtään vai eivät, mutta kyllä tuolta on löytynyt ihan oikeaa "treffiseuraa" ja todella huikeita äitejä!

Whatsapp

Välillä noissa Facebook ryhmissä huudellaan onko innostunutta porukkaa Whatsappin puolelle. Liian suurta ryhmää ei innoissaan kuitenkaan kannata perustaa, sillä mikään ei ole ärsyttävämpää kuin aamulla herätä siihen, että ryhmässä on 300 uutta viestiä tullut yön aikana tai yrittää miettiä mikä elämäntilanne minkäkin nimen takana olikaan. Olen kahdessa eri joulukuisten ryhmässä, sekalaisessa eri puolella Suomea asuvien sekä Tampereen alueen paikallisessa, jonka perustin itse. Tällaisesta ryhmästä voi muodostua nopeastikin todella intiimi ja mukana jutuissa pysyminen vaatii omaa aktiivisuutta. Jos et jaksa roikkua puhelimella kovin aktiivisesti niin tämä vaihtoehto ei välttämättä ole sinulle. Tuon pienen sekalaisen ryhmän kanssa usein vain höpötellään kaikkea raskauteen liittyvää ja sieltä sainkin suuren tsempin sokerirasituskokeen aikana, joka oli minulle aika vaikea. Juuri tämä onkin Whatsapp ryhmän vahvuus, aina joku on vastaamassa jos tulee tiukka paikka ja tarvitsee vertaistukea. Tampereen paikallisen porukan kanssa taas treffaillaan ihan livenäkin ja tästä lisää alempana!

Perusta oma paikallinen ryhmä treffailua varten

Vinkin perustaa oma paikallinen treffailu ryhmä sain bloggaaja kollegalta Liisalta Vege it! -blogista! Tosiaan en Tampereen seudulta tuntenut ennen raskautta laisinkaan toisia äitejä tai odottajia, mutta kuitenkin halusin muutakin kuin virtuaalista vertaistukea. Liisan vinkistä lähdin itse kyselemään isommassa joulukuiset ryhmässä olisiko kiinnostusta Tampereen paikalliselle whatsapp ryhmälle, jonka ideana olisi tavata säännöllisen epäsäännöllisesti niin odotusaikana kuin sen jälkeenkin – oikeasti sitoutua siihen hommaan. Idea otti heti tuulta alleen ja kokosin vähän alle parinkymmenen odottajan porukan, jonka kesken olemme tavanneet jo kolme kertaa! Tämä vaatii koordinointia ja kaikilta tahtoa olla mukana, mutta se lopputulos on sen arvoinen. Meidän ryhmä on antanut minulle jo nyt ihan mielettömästi, ihania naisia jokainen ♥ Paikallisen ryhmän kanssa voi tehdä paljon muutakin kuin kahvitella, esimerkiksi voitte käydä tapahtumissa, museoissa, elokuvissa, pelaamassa pakohuonepelejä, keilaamassa, vaunutreffeillä tai mennä vain istumaan puistoon. Vain taivas on rajana ideoinnissa!

Instagram

Hieman yllättäen raskaus on lähentänyt minua monen jo lapsi saaneen ystävän tai tutun kanssa todella paljon. Varsinkin instagramissa on tullut juteltua uusien ja vanhojen tuttujen kanssa todella paljon enemmän kaikesta raskauteen ja tulevaan vauva arkeen liittyen. Tätäkin kanavaa voi siis käyttää hyväkseen etsiessään vertaistukea. Varsinkin instastoreihin on helppo vastata, jos aihe koskettaa itseään ja yllättäen sitä jää välillä pidemmäksikin aikaa juttelemaan vieraiden huippu tyyppien kanssa! Kurkin usein myös mitä kaikkea #vauva2018 tai #joulukuiset2018 takaa löytyy ja tätä kautta olen löytänyt myös paljon uusia seurattavia. 

Erilaiset yhdistyksien järjestämät tapaamiset

Olen käynyt sekä Kangasalan Imetystuki ry:n odottajien illassa kuuntelemassa erinomaisen luennon imetyksestä sekä Tampereen Napapiirillä Aktiivinen synnytys ry:n synnytysteemailloissa kaksi kertaa. Näistä kannattaa napata muutenkin kiinni, sillä ainakin meillä Tampereella odottajille ei ole kuin yksi parin tunnin perhevalmennus ja synnytykseen valmistautuminen on jätetty jokaisen omalle vastuulle. Toki Taysissa järjestetään torstaisin sairaalaan tutustuminen, mutta mitään varsinaista valmennusta ei ole. Kurkkaa siis mitä kaikkea esim. MLL, Imetystuki ry tai Aktiivinen synnytys ry järjestää paikkakunnallasi odottajille, koska näissä jos missä on tarjolla ihanasti myös sitä vertaistukea! Tampereen Napapiiriltä löytyy esimerkiksi synnytysvalmennuksia sekä ryhmiä vähän joka tarpeeseen. 

Toivottavasti näistä vinkeistä on sinulle apua. Kaipaatko sinä vertaistukea odotukseen tai äitiyteen? Jaa omat fiiliksesi aiheesta sekä vinkkisi miten sinä olet löytänyt vertaistukea!

Lue myös:

Raskaus ja ihon hoitaminen

Punajuuri ja muut raskauden ruokahimot

Kauan odotettu äitiyspakkaus

Kauan odotettu äitiyspakkaus

Paljon onnea äitiyspakkaus 80 vuotta!

Kaksi viikkoa sitten puhelimeeni kilahti viesti, jota olin odottanut jo vuosia. Äitiyspakkaus oli valmiina odottamassa minua matkahuollossa – paras syntymäpäivälahja ikinä! Tarkoitan todella sitä kun sanon, että olen haaveillut tästä jo vuosien ajan. Joka vuosi niin kauan kuin muistan olen katsellut kuvia uusista pakkauksista ja miettinyt onko tuo se, mikä meillekin tulee. Muistan kun siskoni kanssa ihailtiin hänen esikoisensa pakkausta reilut 12 vuotta sitten – olin silloin tulossa tädiksi ensi kertaa. Siinä hetkessä kun ihailimme niitä pieniä vaatteita ja tarvikkeita oli taikaa, oli upeaa seurata siskon raskautta ja äidiksi tulemista. Nyt on meidän vuoromme, miten jännittävää! Tämä pakkauksen hakeminen olikin minulle yksi suurimmista kohokohdista raskauden aikana, vaikka se vähän hassulta kuulostaakin. 

Meillä sattui todella hyvä tuuri, sillä tänä vuonna äitiyspakkaus täytti huimat 80 vuotta ja pakkauksesta löytyikin muutama ylimääräinen "juhlavuoden" tuote. Kokonaisuutena tämä vaikutti etukäteen jo todella kivalta ja sitä se olikin! En ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat pakkauksen sisällöstä, jonka saavat ilmaiseksi – on väärää kuosia, sävyä tai pakkaus on ruma. Mielensä voi toki pahoittaa kaikesta ja aina voi valita äitiysavustuksen myös rahana jos pakkaus ei ole mieluinen. Varmasti niille omille inhokeille löytyy myös hyvät kodit, jos ei muuta niin jonkin yhdistyksen kautta. Kyse on kuitenkin suuresta etuoikeudesta. Sen sijaan on harmillista, ettei pakkauksen tuotteet enää ole kotimaisia, sillä tässä olisi Kelalla paikka tukea kotimaista työtä. Kuitenkin olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta, joka meille suomalaisille on suotu ja uskonkin tuon pakkauksen olevan monelle (ensi)odottajalle todella tärkeä avustus.

Äitiyspakkaus on ilahduttanut suomalaisia perheitä jo 80 vuoden ajan. Laki äitiysavustuksesta tuli voimaan vuonna 1937, ja seuraavana vuonna jaettiin ensimmäiset pakkaukset. Vuodesta 1949 lähtien etuuden ovat saaneet kaikki äidit perheen tulotasoon katsomatta.

Kela

Pakkauksen valitseminen oli minulle itsestäänselvyys, sillä sen mukana tulee paljon pieniä vauvalle tarkoitettuja tarvikkeita, joita en välttämättä olisi osannut itse edes hankkia etukäteen. Kun kurkin pakkausta netistä taas sen julkaistua olin todella innoissani, mutta pakkauksen käsiin saaminen oli kuitenkin ihan eri asia. Kuvissa harva tuote pääsee oikeuksiinsa, olisin voinut ikuisuuden hiplata näitä ihanuuksia kun sain ne vihdoin käsiini. Vielä en ole kaikkea saanut edes pestyä, mutta eihän tässä ole kiirettä.

Tämän postauksen kuvituksessa näkyvät tuotteet ovat omia suosikkejani pakkauksesta. En itseasiassa näistä yhtäkään olisi osannut kuvitella suosikkieni joukkoon selaillessani tätä vuoden 2018 pakkauksen sisältöä Kelan sivuilta, mutta niin vain moni ihastutti sitten livenä suurestikin. Eniten ihastuneita huokauksia tuotti tämä viltti, joka varmasti tuleekin olemaan yksi suosikeista käytössä! Pakko myöntää että kaikki herkät eläinkuosit ovat heikkouteni. Vaatteista selvä ykkönen on puolestaan tämä valkoinen kuvioitu "talo" body.  Kaiken kaikkiaan pakkaus oli meille todella mieluinen ja eipä tuolla taida olla sellaisia juttuja, jotka eivät käyttöön tulisi. Tulen myöhemmin vielä kertomaan teille muista hankinnoista, joita olemme vauvalle (käytettynä) tehneet. Mielelläni kuulisin teidän mietteitänne tämän vuoden pakkauksesta sekä toki myös kaikista edellisistä! 

Mitä sinä haluaisit seuraavaan äitiyspakkaukseen?

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Tämän vuoden äitiyspakkaus oli todella ihana! Niin monta kivaa juttua, kyllä kannatti ottaa ja hyvää odottaa. 😍 En ole vielä päättänyt omia lemppareita, mutta kyllä kokonaisuus oli onnistunut. ❤️ Mitä te olette pitäneet tämän vuoden pakkauksesta? . . . #kela #äitiyspakkaus #vauva #äitiyspakkaus2018 #vauvanvaate #vauva2018 #babyclothes #joulukuiset2018 #vauvantarvikkeet

Henkilön Turkooseja Unelmia (@emiliakivijarvi) jakama julkaisu Syys 7, 2018 kello 7.48 PDT