Keventymisen taakka

Kun paino tippuu tulee positiivisia ongelmia. Minun piti tänä vuonna viettää vuosi ilman uusia vaatteita muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kuitenkin kesän korvilla aloitin pt:n kanssa treenaamisen kilojen karistamisen toivossa ja se on ikävä kyllä vaikuttanut tähän vaatelakkoon aika pahasti. Aloittaessani projektin painoni huiteli siellä 82kg paikkeilla. Ei se silloin tuntunut niin pahalta, mutta nyt kun katsoo sen ajan kuvia niin ei tule ikävä.

Saadessani vakkari paikan lopetin salilla käymisen, koska energiaa kaikkeen ei vain yksinkertaisesti riittänyt. Pakko myöntää, ettei sali oikein pidemmän päälle sovi fyysisen työni kanssa yhteen vaan nivelet alkoivat kova treeni + työ kuviosta oireilla kipeästi. Samaan aikaan kaiken pyörittäminen on haastavaa ja koin, että jostakin on luovuttava. Syyskuusta asti olen siis ollut omillani ja silloin paino oli tippunut vakituisesti vain muutaman kilon. Vaikeinta kohdallani oli nimittäin aineenvaihdunnan käyntiin saaminen, mutta nyt kun se on käynnissä niin paino on pudonnut hiljalleen ja kun kävin ensimmäistä kertaa kuukausiin vaa'alla niin se näytti alle 76kg ja kun pituutta on 174cm alkaa lukema olemaan jo ihan ok. Siinä olikin ihmettelemistä kerrassaan! Olen kyllä huomannut töissä, että työhousut voisivat pikkuhiljaa olla kokoa pienemmät ja farkutkin lököttävät aika paljon joka kohdasta saati sitten tuuleen kadonnut kuppikoko rintsikoissa, mutta jotenkin en uskonut tuloksia tulleen jo tämän verran ja oikeasti.

Nyt uskallan jo hieman hymyillä peilikuvalleni ohi mennessäni, olo on aika ylpeä, koska helpolla ne kilot eivät ole lähteneet. Olen painoa kuitenkin yrittänyt pudottaa jo neljän vuoden ajan ja näin vähää en ole painanut yli kuuteen vuoteen, vaikka en edelleenkään mikään laiheliini ole. En ole tällä hetkellä missään herkku lakossa, vaan syön kaikkea kohtuudella. Jos tekee mieli suklaata niin syön sitä enkä kieltäydy munkista tai sipseistä. Tässä se oma oppini ehkä tuleekin, ehdoton ei saa olla ja kaikesta mitä syö pitää syödä nauttien. Liikunta vaikuttaa toki paljon, mutta ilman kauheaa rääkkiäkin voi saada tuloksia. Tällä tapaa ei vain sitä kiinteää ja jäntevää vartaloa saada, sen eteen pitää niitä töitä tehdä tuplasti tai jopa triplasti. 

Mitä sitten siihen liikuntaan tulee olen sen kanssa ollut retuperällä jo muutaman kuukauden. Mitään kauhean raskasta en töiden rinnalle ota ja siihen nyt ei ole aikaakaan blogin ja opiskelun rinnalla. Kuitenkin asia, jota voi tehdä kotona on jooga ja sen pariin olenkin nyt palailemassa. Olen vuosien varrella yrittänyt päästä juoksemiseen kiinni, mutta ikävä kyllä se ei oikeasti ole minun juttuni. Tämänkin tajuamiseen meni pitkä tovi, mutta tärkeintä lienee juuri se ettei tee väkisin hampaat irvessä, vain koska sen pitäisi tuoda hyvän olon itselleen. Nautin kyllä liikunnasta, mutta sen oman lajin löytäminen on vielä vähän hakusessa joogan lisäksi.

Ja mitä sitten siihen ongelmaan tulee; painon pudottua jo tämänkin verran eivät vanhat vaatteet (varsinkin housut) istu millään tavalla päälle ja oli pakko käydä ostamassa muutama ihan perus vaate. Kauheinta ehkä on, kun lempi vaatteet roikkuvat epämääräisesti päällä. Onneksi vaatteiden ja varsinkin housujen shoppailu on sen verran tuskallista, ettei sitä tule tehtyä usein!

Jos vielä jatkosta muutama sana, niin paino saa pudota tai olla putoamatta, koska olen ihan tyytyväinen näinkin. Jos haluaa enemmän pois pitää uhrauksiakin tehdä ja ehkä joskus myöhemmin on taas sen aika. Siihen asti kuitenkin näillä mennään! Pakko vielä todeta, että vaikka vuosien varrella on toivo menetetty useaan otteeseen niin mikään ei ole mahdotonta jos oikeasti on valmis tekemään töitä sen eteen. 

Tasapaino

Hyvin toimelias viikonloppu on nyt takana. Kävimme sunnuntaina kiertämässä luontopolkua, joka oli samaan aikaan hyvin kaunis ja monipuolinen ja toisaalta itikoiden ja märkien kohtien ansiosta hyvinkin ärsyttävä. Nyt on taas jalat ihan hyttysten puremilla ja kutisee. Tiesittekö, että etenkin veriryhmä A vetää hyttysiä puoleensa? Minä tiedän sen turhankin hyvin. Polun varrelta löytyi todella paljon mustikoita sekä erilaisia sieniä. Nyt hieman harmittaa, etten koske tatteihin pitkällä tikullakaan, koska niitä sieltä olisi saanut. Onneksi äitini on kerännyt meitä varten pakkaseen kanttarelleja ja varmasti syksymmällä lähden itsekin kunnolla sienimetsään! Iloksemme menimme hieman harhaan polulta ja löysimme lammen rannalta vetisestä kohdasta monta kourallista lakkaa. En muista syöneeni ennen tuoretta lakkaa suoraan maasta ja vitsi se oli hyvää. Kalle sanoi ettei ennen ole lakkaa syönyt muussa muodossa kuin lakkahillossa, mutta onneksi saimme tämän vääryyden korjattua :)

Eilen töihin lähtiessäni unohdin puhelimen kotiin. Teki hyvää olla reilu kahdeksan tuntia täysin ilman puhelinta. Kuitenkin jotakin tapahtui sillä aikaa, jotakin jota olisin halunnut tietää heti! Kalle sai koulupaikan ja meillä tulee syksyllä tapahtumaan muutoksia arjessa, mutta onneksi positiivisia sellaisia! Olen todella ylpeä Kallesta ja meillä ollaankin nyt yhtä hymyä, meitä on nyt kaksi opiskelijaa :) Tässä aasinsilta oikealle aiheelle nimittäin asioiden tasapainottamiselle. Arjessa asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen on tullut nyt todella voimakkaasti esille. Kun samaan aikaan ajatuksena olisi lukea lukion kursseja, treenata, kirjoittaa blogia sekä lukea teidän blogejanne, pitää koti kunnossa, antaa aikaa parisuhteelle sekä ystäville ja töissäkin pitäisi vielä käydä niin monesta narusta saa vedellä, että saa kaiken toimimaan. Ajatuksen tasolla tai paperilla asiat on helppo aikatauluttaa ja järjestellä, mutta se totuus sitten onkin jotakin aivan muuta.

Oman hauskuutensa kaikkeen tähän tuo kolmivuorotyö. Jokainen viikko on erilainen ja samalla pitäisi ottaa huomioon työn kuormittavuus eri viikkoina sekä sen fyysisyys. Fyysisesti raskas työ ottaa veronsa ja aina eivät iltaviikkojen aamut lähde lennokkaasti käyntiin. Lepoa tarvitaan juuri oikeassa suhteessa ja välillä meinaa laiskuus ottaa vallan, kun pitäisi alkaa laskinta tai sykemittaria ottamaan esille. Tässä kohti olisi hyvä muistaa miten hyvä fiilis tulee treenaamisesta ja kuinka siitä saa energiaa ja voimia. Muutenkin pyrin arjessa tekemään niitä asioita, jotka antavat minulle jotakin eivätkä ime energiavarastoja kuiviin. Treenikerrat viikossa ovat tällä hetkellä vähentyneet kahteen, kumpa aika riittäisi vähän paremmin siihenkin. Myös toivon todella paljon, ettei blogi tule kärsimään tästä kaikesta. Pyrin kyllä kirjoittelemaan aktiivisesti, mutta toivon teidän ymmärtävän jos hiljaisiakin hetkiä tulee.

Parisuhteessa joudumme nyt tekemään kompromisseja, mutta tärkeintä on tukea toista ja yrittää tehdä arjesta mahdollisimman kevyttä. Kun koti pidetään kunnossa yhdessä, ei mene hermotkaan turhan sotkun takia. Onneksi meidän pienet terapeutit tulevat ihan pian takaisin kotiin (tai no on siihen vielä reilu viikko) ja sitten on luontaiset herätyskellotuholaiset taas pitämässä huolen ettei nukuta liian pitkään tai ettei nyt vahingossakaan tule istuttua liikaa koneella. Kissoja on ihan kauhea ikävä, mutta ensi viikon viisi peräkkäistä yövuoroa eivät onnistuisi vähillä unilla. Tuo tulee olemaan aikamoinen rutistus minulle. Tällä hetkellä teen täysiä viikkoja ja pääasiassa iltaa / yötä. Jos jotakin hyvää niin nukun nykyään yöt paljon levollisemmin nukahtaen muutamassa minuutissa sänkyyn pääsystä ja heräten ensimmäistä kertaa vasta aamulla. Harvinaista herkkua!

Ja nyt loppuun, olemme ajatelleet lähteä yön tai kahden kestävälle kylpyläreissulle ennen kuin Kallen opinnot alkavat. Onko teillä kokemuksia esim. Hämeenlinnan Rantasipi Aulangosta tai olisiko teillä suositella muita Tampereen lähistöllä sijaitsevia kylpylähotelleja? 

ps. vaihdoin fontin kokoa isompaan, onko nyt parempi vai pidittekö enemmän pienemmästä fontista?

Treenituloksia

Huomenna on kauan odotetun Pullukka Runin aika. Tähän aikaan huomenna olen juossut 10km ja toivottavasti teen uuden ennätykseni. Odotukset ovat kovat ja peruskuntotreenillä olen saanut sykkeitä alemmaksi ja toisaalta vauhtia omaan tasooni kovemmaksi. Huomenna on tosipaikka ja silloin nähdään mitä tuloksia on tullut. PT:n kanssa reilu viikko takaperin teimme kuntotestit ja mittaukset 2kk jälkeen. Senttejä vyötäröltä oli lähtenyt kolme, habat hieman kasvaneet ja reidestä ym. lähtenyt vähäsen. Kuitenkin mittaus ajankohta oli illalla ja se vaikutti omalla tavallaan tuloksiin joten nyt voin sanoa olevani tyytyväinen, vaikka silloin harmitti.

Tärkeintä lienee kuntotestin tulokset. Olen aina ollut huono kyykyissä ja punnertamisessa, näin oli alkutestienkin aikana. Nyt punnerrukset paranivat yhdellä (asteikolla hyppäsin yhden portaan ja asiaan vaikuttaa negatiivisesti ylävartalolla tehtävä työ) ja mikä ehkä huiminta, kyykyt paranivat kuudella (asteikolla kaksi porrasta välttävästä hyvään) ja vatsalihakset seitsemällä (samaten asteikolla kaksi porrasta välttävästä hyvään). Tuloksia on siis tullut jo aika huimasti ja kyllä se varsinkin vaatteissa rupeaa näkymään! Vaa'an lukemia en jaksa enää tuijottaa, tänäänkin potkaisin aiemmin murtaneeni varpaan siihen ja sysäsin sen syvemmälle sängyn alle, pysykööt siellä. Jotenkin on aika hurjaa, kuinka samaa aikaa kun tuloksia tulee ja paljon niin paino ei liiku suuntaan tai toiseen. Uskon sen liikahtavan jossakin kohti, mutta kuten sanoin en asiasta ota paineita niin kauan kun tulokset näkyvät peilissä. Vielä ei bikinikunnossa olla, mutta toisaalta ollaan jo paljon lähempänä!

Tänään tankataan nesteitä, putkirullaillaan (ja rullailen pahimpia paikkoja tuolla ylemmän kuvan piikkipallolla), saunotaan ja rentoudutaan. Ikävä kyllä huomisen sää näyttää todella sateiselta, mutta kaikesta on selvitty ennenkin, onneksi ei ole helle! Huomenna testaan myös Tampereen Vegekaupasta ostamani Clif:n energia geelit, toinen ennen juoksua ja toinen juoksun aikana jos fiilis on sellainen. Kuitenkin aamulla tuskin ruoka maistuu ja vaikka nyt ei olekaan jännittynyt olo niin varmasti illasta lähtien tulen olemaan ihan täpinöissäni. Jatkan päivää pakkaamalla ja laittamalla kaiken valmiiksi soittolistaa myöten. Nyt vain toivotaan, että juoksu kulkee ja mitään oleellista ei unohdu. Ja hyviä biisejä saa ehdotella!

Tarkoitus oli kirjoitella lukio kuulumisiakin tähän samaan, mutta venähtäisi liian pitkäksi, joten palaillaan niihin myöhemmin :) 

Onko muita tulossa huomenna juoksemaan Vierumäelle? 

Ja kiinnostaisiko teitä kuulla useamminkin tuloksista ja treenaamisestani? :) 

Nyt mun enää täytyy jaksaa

Viikko on kulunut ihan hirveää vauhtia. Tällä viikolla olen ollut aamuvuorossa ja iltaisin ei ole yhtään huvittanut istua koneella. Töiden kanssa fiilikset ovat olleet todella vaihtelevat. Ensimmäisten päivien jälkeen oli fiilis ihan nou nou ja olinkin valmis luovuttamaan. Kuitenkin tämä viikko on osoittanut sen, että kaikkeen tottuu ja asioista voi oppia pitämään. Asiat, joita pidin vaikeina eivät enää olekkaan sellaisia. Ainoa mikä tuottaa haasteita on oma nopeus, koska sitä meiltä vaaditaan. Pitäisi olla samaa aikaa aivan h*lvetin nopea ja huolellinen ja eteenpäin ei saa mennä viallista tuotetta. Välillä kun selän takana katsotaan ja arvostellaan ja halutaan lisää nopeutta tulee epätoivon hetkiä, mutta onneksi tässäkin hommassa sitä kehittyy koko ajan. Loppujen lopuksi ei tuo niin kauheaa ole, kunhan ei ota turhia paineita.

Mainitsin teille hetki sitten, että nyt on yksi aika iso juttu meneillään. Salilla on nyt tullut käytyä kuukauden ajan, kuitenkin olo oli sellainen, että tarvitsen tähän nyt jotakin. Lähdin etsimään itselleni Personal Traineria hieman kokeilevasti, josko oikea ihminen tulisi eteen. Kyllähän sellainen tuli ja täytyy sanoa, että olen todella liekeissä! Vuosien varrella olen koettanut saada painoa alas ja ainahan se on tökännyt parin kilon jälkeen. Nyt on ammattilainen rinnalla ja jo tähän mennessä olen saanut häneltä aivan hirveästi. Tässä mennään kovaa vauhtia kohti unelmia. Kovaa työtä tämä vaatii, mikään ei tule ilmaiseksi.

Sunnuntaina minulle tehtiin pientä alkukartoitusta ja pieni kuntotesti. Tulos oli arvattavissa ja myönnän, että olen päästänyt itseni aika retuperälle. Kyykyistä sain reidet kipeämmäksi kuin ikinä ja pari päivää olikin aika hampaat irvessä, onneksi töissä seisominen ei tuntunut missään, mutta istuminen.. Siitä huolimatta salilla enkat paukkuivat melkein kaikessa muussa, kuin jalkaprässissä ;) Tämä viikko on mennyt ruokapäiväkirjaa tehdessä. Töiden jälkeen, kun olen laittanu ruokaa, punninnut kaiken tarkasti, tehnyt eväitä ja käynyt vielä salillakin päälle, on pieni väsymys ollut. Onneksi seuraavat viikot ovat töiden kannalta erittäin kevyet niin voi panostaa taas kaikkeen muuhun kunnolla.

"Mä tiedän mitä teen on selkeet tavotteet 
ja nyt mun enää täytyy jaksaa 
vaikka aamul väsyttäis ja moni himaann jäis 

mä tiedän et mun täytyy jaksaa"

Elastisen ja Sami Hedbergin Täytyy jaksaa biisi on soinut täysillä kuulokkeissa salilla ja siitä olen saanut kauheasti energiaa treeniin. Muutenkin musiikin kanssa treenatessa saan itsestäni paljon enemmän irti. Nyt lähden laittamaan pyykit kuivumaan ja siirryn keittiön puolelle siivoamaan ja laittamaan ruokaa, popit täysillä tietenkin! 

Paljastuksia minusta

Ensimmäinen päivä uudella työpaikalla takana. Oli ihanaa tulla siivottuun kotiin, saada vasta keitettyä kahvia, romahtaa sohvalle ja nostaa jalat ylös. Yllättävän rankkaa tuo seisomatyö! Ajattelin, ettei minusta ole tänään mihinkään, mutta muutama tunti eteenpäin ja jalat ovat palautuneet ihan kiitettävästi. Olen miettinyt mitä uutta itsestäni voisin teille lukijoille antaa. Internetin ihmeellisessä maailmassa voi antaa hyvinkin vääristyneen ja valheellisen kuvan itsestään ja välillä tulee mietittyä miten muut minut näkevät bloggaajana ja ihmisenä. Tässä hieman pintaa syvemmältä hyvin erilaisia asioita minusta!

Olen sählä, törmäilen usein kaikkialle ja saatan jopa puraista omaa sormeani ja lujaa (ole varovainen syödessäsi tortillaa). Olen joskus kävellyt hieman hitaampia liukuovia päin, kun ne eivät auenneetkaan kovin nopeasti. Onnistuin usein telomaan itseni mitä oudoimmilla tavoilla ja varsinkin kun olen keittiössä tavaroita tippuilee.

Jätän banaanista pään syömättä. Banaanin toisessa päässä on ihan päädyssä (siis kuoren sisällä) hieman tummempi kohta, jonka voi nypätä pois. Kuitenkin olen sen vahingossa muutaman kerran syönyt ja se on todella pahaa ja kitkerää, olen todennut että kun jätän syömättä viimeiset puoli senttiä banaanista niin vältyn siltä hirveydeltä. Usein meillä myös banaani on jo turhan tumma siitä kohtaa, joten hävikki ei onneksi ole suuri!

En ole nähnyt yhtäkään Star Wars elokuvaa. Olin myöhäisherännäinen myös Titanicin, Taru Sormusten Herrasta trilogian ja monen muun "nämä elokuvat on pakko katsoa" kanssa. Itseasiassa oli suhteellisen noloa opiskella av-viestintää, kun televisiotuotannon puolella nämä elokuvat olivat kokoajan esimerkkeinä ja olin aivan pihalla. Kesällä ehkä voisin ottaa nuo Tähtien sodat projektiksi, ehkä.

En ole koskaan lentänyt lentokoneella ja se ei minua pahemmin harmita. Onneksi maailmaa ehtii nähdä myöhemminkin, kun tällä hetkellä meidän lähikorttelikin tuntuu jännältä! Miten mä en ole vieläkään tutustunut hirveän hyvin tähän meidän lähialueeseen, voin syyttää siitä vielä hetken jäisiä pururatoja (vai ovatko ne edes enää jäässä?!).

Rakastan rääkki treenejä, mitä kovempi syke ja lihaksissa polttaa sen parempi! Rakastan myös yli kaiken kovan rääkin jälkeistä päivää ja sitä fiilistä kun lihakset huutavat hoosiannaa ja rappusten kävely saa kyyneleet silmiin. Usein olen huono lähtemään treeneihin, mutta se olo niiden jälkeen on aivan korvaamaton! Kuitenkaan en aamulenkeistä perusta, tarvitsen ruokaa ennen treenaamista muuten meinaa taju mennä ja tulee vain kiukku ärrimurrin kanssa.

Vaikka juonkin kahvia en osaa päättää pidänkö siitä vai en. Aamu ei lähde käyntiin ilman kuppia kahvia ja hyvä kahvi onkin aivan parasta! Kuitenkin oikeasti hyvä kahvi on aika kallista ja se on papuina ja pavut pitää jauhaa ja siitä on vaivaa ja kova äänikin. Peruskahvia juon kyllä, mutta ei se kovin hyvää ole. Erikoiskahveista tilaan usein cappuccinon ja joka kerta petyn kun unohdan että siinä ei ole suklaata, toisin kuin olen sellaisen valheen päähäni takonut. Jääkahveista tosin tykkään todella paljon!

Minun pitäisi käyttää silmälaseja aina lukiessa ja koneella ollessa, mutta sen sijaan näytän erittäin vihaiselta aina kun luen ja istun naama kiinni tietokoneen näytössä. Kuulemma silmieni väliin tulee todella vihaiset kurttuiset rypyt aina ilman laseja! Useimmiten en itse muista laittaa laseja päähän (kuten en tälläkään hetkellä) vaan Kalle muistuttaa minua ja parhaimmillaan laittaa ne päähäni. Aika ihana heppu ♥

Pakko myöntää, että ikävöin Lohjaa aivan vähän. Oikeastaan ikävöin järveä ja sen rantoja, joissa tuli käveltyä, juostua, haaveiltua ja pohdittua aika syvällisiäkin juttuja. Toinen asia mitä ikävöin on sen ihana juomavesi! Siinä on kyllä asia, jota osaa arvostaa vasta kun sen menettää. On minulla kyllä ikävä myöskin ystäviä ja sukulaisia, jotka vielä Lohjalla asuvat. Onneksi sinne pääsee nopeasti ja yhtä nopeasti poiskin ;)

Tunnistatko itsesi joistakin kohdista? Miten teidän viikkonne on starttaillut?

Kikherneletut (V, G)

Viimeinen vapaa pitää startata jotenkin erityisesti. Erityisen herkullisesti, täyttävästi, maittavasti! Olen jo aiemmin tehnyt näitä ihania kikhernelettuja, ensimmäisellä kerralla heittelin aineksia kulhoon ja yllätyin todella positiivisesti ihanasta lopputuloksesta. Letuissa  rakastan rapeita reunoja yli kaiken, näihinkin saa sellaiset kunhan vaan laittaa oliiviöljyä pannulle aina paistojen välissä! Olen tehnyt näitä isoina lettusina, mutta miksei nämä onnistuisi myös pienellä lettupannulla :) Annos riittää hyvin kahdelle nälkäiselle aamu- tai iltapalaksi ja jos haluaa lounaaksi näitä syödä niin kasviksiä kylkeen vaan reippaasti ja tuplaa taikina :)

Meillä ovat asiat järjestyneet niinkin hyvin, että ainakin kesän ajaksi kummallakin on töitä. Minua jo hieman jännittää huominen ja se kaikki uusi. Tällä viikolla kävimme ostamassa minulle työhousut, ne ovatkin ensimmäiset ihan oikeat sellaiset. En laske niitä vuoden vaateostoksiin, koska kyseessä on vain työpaikalla pidettävästä vaatteesta. Vaikkakin nyt täytyy sanoa housujen olevan sen verran kivat, että voisin niitä aivan hyvin arkenakin pitää. Vielä pitäisi metsästää jostakin turvakengät, mutta onneksi alussa pärjää hyvin perus popoilla.

Tämän päivän käytämme hyväksi ulkoillen (oi ihana aurinko, kiitos kun tulit esiin!) ja laittaen ruokaa pakkaseen ja jääkaappiin kiireisten päivien varalle. Saa olla minkälainen kesä tulee vuorojen suhteen, käykö meille niin, että aina kun olen töissä Kalle on kotona ja toisinpäin. Pientä jännitystä tulee myös siitä, mitä kroppa tykkää seisomatyöstä ja miten riittää energiaa vielä salilla käymiseen. Onneksi aina voi tehdä salilla kevyemmän treenin ja nyt jos koskaan on oikeanlaisella ravinnolla väliä! 

KIKHERNELETUT (vegaaniset, gluteenittomat) 

Ainekset:
2dl kikhernejauhoja eli gramjauhoja
1tl suolaa
1tl paprikajauhetta
1tl valkosipulijauhetta
½tl jeeraa eli juustokuminaa tai 1tl broilerimaustetta
2½ - 3dl vettä
2rkl pakaste persiljaa (Findus)
(2rkl pakaste sipulia)
1rkl oliiviöljyä
muutama rouhaisu pippurisekoitusta tai mustapippuria

Ohje:
Laita nokalliseen kulhoon kikhernejauhot ja kuivat mausteet. Tänään tein juustokuminan kanssa, mutta edellisellä kerralla laitoin broilerimaustetta (on vegaanista) ja sillä tuli ehkä parempia. Mausteiden kanssa voi kokeilla mistä itse pitää! Lisää vettä 2½-3dl, jos haluat paksumpia lettuja niin vähemmän nestettä. Sekoita mukaan tuoretta tai pakastettua persiljaa, meillä löytyy Findusin pakastettuja yrttejä aina monta pakettia, edullisempia kuin tuoreet ja pakkasessa säilyvät hyvinä. Laitoin myös pakaste sipulisilppua, mutta ei ole pakollinen. Sekoita taikina huolellisesti vispilällä. Anna turvota noin vartin ja lisää taikinaan ruokalusikallinen oliiviöljyä. Kuumenna pannua vesitilkan kanssa ja kun vesi kiehuu kaada se pois ja laita oliiviöljyä ja rupea paistamaan. Letut paistuvat aika nopeasti ja meidän ärtsyllä liedellä vaihdellen kolmosen ja nelosen välillä on hyvä lämpötila. Kun taikina on hyytynyt pinnasta on aika kääntää. Meillä tarjoiltiin tänään Oatlyn På Mackan tuorejuuston ja luomu paprikan kanssa.

Oikein ihanaa ja aurinkoista sunnuntaita kaikille! 

Vaaleanpunaisia unelmia

Viikonlopun aikana olen hurahtanut totaalisesti KonMariin, saanut siitä paljon inspiraatiota ja suuria oivalluksia. Ja voi olla, että kyseisestä kirjasta tullaan täällä vielä kuulemaan halusitte tai ette ;) Olen viettänyt aikaa ystävien kanssa rennosti pelaillen ja tuijottaen League of Legendsin karsintoja kevään finaalehihin (go Origen!). Olen käynyt salilla ilmaisessa pt:n tapaamisessa ja saanut siitä paljon enemmän irti, mitä kuvittelin. Sain muokattua saliohjelmaa paljon tehokkaammaksi ja tiedän millä nyt aloitella. Energiaakin on riittänyt todella paljon ja endrofiinit ovat virranneet! 

Meillä on Papukin hieman rohkaistunut. Parveke on ollut todella pelottava Papun mielestä koko hänen täällä viettämänsä kahden viikon ajan. Aina kun ovi on avattu niin Papu juoksee hyvin matalana piiloon sängyn alle tai päiväpeiton alle. Meidän asunto on aika hyvin äänieristetty ja kun parvekkeen oven avaa niin sieltä kuuluukin kaiken maailman autojen pörinää ja tuulen tuiverrusta. Lisäksi teimme aika suuren virheen ja veimme Papun sylissä katsomaan parvekkeelle, se sai sen pelkäämään sitä vielä enemmän. Kuitenkin yks kaks eilen illalla Papu rohkaistui ja halusikin parvekkeelle, vähän väliä piti avata ovea ja päästää Papu tutkimaan parveketta. Toki vielä siellä aika matalana mentiin ja jännä paikka se oli, mutta valtava edistysaskel! Tämän päivän Papu tosin on ollut hieman arempi ja pysynyt pimeässä, mutta hiljaa hyvä tulee :) Ja eiköhän tilanne helpota säiden lämmetessä, kun ovea pidetään kokoajan auki. 

Kohta lähdemme lenkille ja siitä saunaan, eli rento ilta tiedossa. Huomenna alkaakin viimeinen lomaviikkoni ja siitä sitten kohti uusia haasteita ja työelämää. :)

Mitä teidän viikonloppuunne kuuluu? Onko Marie Kondon ihana vaaleanpunainen kirja teille tuttu vai tuleeko jo yli korvien? 

affiliatelinkki

Varastetut kengät

Eilen sain viestin, että elokuuhun saakka olisi töitä. Olen todella huojentunut ja helpottunut, se kauhea etsiminen on ohi toistaiseksi! En ole osannut nauttia uudesta kodista ja ympäristöstä täysin siemauksin työnsaanti stressin takia, mutta nyt minulla alkaa oikeasti loma. Uusi työpaikka on siitä jännittävä, että se on sekä seisoma- että kolmivuorotyötä. Tulee siis paljon uuden opettelemista, mutta vaihtelu virkistää ja uudet kokemukset kasvattavat. En vielä kerro enempää mitä tuleman pitää, mutta nyt voin huokaista helpotuksesta.

Sunnuntaina kissat tulivat kotiin, automatka oli hieman hankala kun Tiikerille kävi pieni vahinko. Meillä automatkat ovat aina olleet kissoille todella stressaavia ja kun matkan pituus oli kaksi tuntia niin saamme kiittää että matka meni noinkin hyvin! Kissat kotoutuivat heti todella loistavasti ja sauna tuntuu olevan kummankin mieleen, hengailevat ylälauteilla yhdessä :D Papulla meni puolet ensimmäisestä illasta piilossa mm. minun tyynyni sisällä, mutta pienen rohkaisun jälkeen kaikki meni hyvin. Ensimmäisenä yönä saimme jopa nukkua kokonaan, viime yön herätykset alkoivat viideltä, mutta lopulta nukuimme kaikki yhdessä lähemmäksi kymmentä. 

Sunnuntain automatkalla meillä iski myös nasta ikkunan reunaan ja tottakai sen piti lähteä halkeamaa, nyt toivotaan että se liikkuisi ylös tai alas, ei koko ikkunan halki kuskin puolelle. Todella huonoa tuuria ja kalliiksi tulee.

Ja nyt kerron teille viime postauksessa sivuttamani tarinan noin kuuden vuoden takaa. Ostin todella upeat Reebokin vapaa-ajankengät alennusmyynneistä, kyseisten kenkien jälkeen en ole täydellisemmin istuvia löytänyt. Pidin niitä kuin kukkaa kämmenellä ja pyrin tekemään kaikkeni, että valkoiset kengät pysyisivät siisteinä. Osallistuin erään kuntosalin kilpailuun, jossa pääpalkintona oli vuoden jäsenyys. Minulle soitettiin ja kerrottiin että olin voittanut, siinä kohti sain täysin sen käsityksen, että oli kyse pääpalkinnosta. Menin innoissani tutustumaan kyseiseen saliin ja jätin nuo kauniit kenkäni eteisen lokerikkoon muiden kenkien kanssa ja kysyin vielä, että onhan siihen turvallista jättää. Minulle naureskeltiin ja todettiin, ettei siitä kenenkään kengät ole hävinneet koskaan ennenkään. Saliesittelyn jälkeen minulle selvisi ensiksi, että olin voittanut viikon ilmaisen kokeilun, en vuotta. Olin siitä todella käärmeissäni jo pelkästään siitä ja lähdin etsimään kenkiäni.

Kenkiä ei löytynyt, taidettiin jopa soittaa jonkun asiakkaan perään, joka oli juuri lähtenyt. Salin henkilökunta ehdotti minulle siinä kohtaa, että josko joku tulisi hakemaan minut ja toisi minulle toiset kengät tai menisin villasukilla bussilla kotiin. Kyseessä oli kevään alku, eli kylmää ja loskaa. Kyyti ei järjestynyt ja villasukkien kanssa matkustaminen ei houkutellut. Siinä sitten hetken mietittyään lähti salin työntekijä ostamaan minulle uusia kenkiä. Istuin järkyttyneenä hierovassa tuolissa seuraavat pari tuntia ja sain kalliit kengät tilalle (jotka tosin olivat aika hirveät ja himpun verran pienet). Lupasivat soittaa perääni, jos joku olisi vahingossa ottanut kenkäni, eivät soittaneet. Haluan nyt painottaa, ettei syy ollut kenenkään muun kuin jonkun pitkäkyntisen salilla kävijän ja olen kiitollinen siitä että pääsin lopulta kuivin jaloin pois!

Tarinan opetus: laita suosikki kenkiisi GPS paikannin tai älä käytä niitä paikassa, jossa ne voidaan sinulta kähveltää. 

Yksi kolmesta (Vuosi ilman uusia vaatteita 2016)

Vuoden ensimmäinen vaatehankinta kolmesta on nyt käytetty. Mielestäni minulla oli siihen erittäin hyvä syykin. Voitin Stadiumiin lahjakortin ja koska olemme aloittamassa taas kuntosalilla käynnin niin sinne tarvitsee kengät. Jotenkin minua ei houkuttanut lähteä etsimään kirppikseltä salikamoja (tässä menee minun rajani) ja koska otan osaa "Vuosi 2016 ilman uusia vaatteita" haasteeseen niin ensimmäisen kolmesta sallitusta poikkeuksesta oli nyt käytettävä. Halusin panostaa laatuun ja siihen, että kenkä tuntuu oikeasti hyvältä ja tukevalta jalassa.

Iso kiitos kenkien ostoon menee Stadiumin rautaisella ammattitaidolla varustetulle myyjälle. Hän jaksoi auttaa minua sopivien kenkien etsimisessä ja se ei ollutkaan niin helppoa hommaa, mitä kuvittelin. Ehdin kokeilla yli kymmentä eri mallia ja niistäkin osasta useaa eri kokoa. Olin jo luovuttamassa ja päätin vielä kokeilla näitä ihanan pirteän värisiä kenkiä ja se oli menoa! Reebokin W Zprint Train kengät olivat minun valintani ja täytyy myöntää, että olen aina tykännyt Reebokin kengistä todella paljon. Viimeisimmät minulta varastettiin salikokeilun yhteydessä, mutta se onkin jo toinen tarina se. Leveälle lestille sopivaa kenkää ei ollut helppoa löytää ja osassa tuntui, että nousee kantapäästä, vaikkei noussutkaan. Sopivan kengän löytämiseen siis kannattaa varata aikaa ja oikeasti sovitella, se on sen arvoista! 

Lisäksi ostin uuden treenilaukun ja muutamat luomu puuvillaiset alkkarit. Onneksi alusvaatteet ja sukat eivät kuulu haasteeseen, vaan niitä saa ostaa tarpeen mukaan. Olen tykännyt todella paljon Stadiumista saatavilla olevasta By Race Marine merkistä, joka taitaa olla ainakin suurimmaksi osin luomupuuvillaista. Olen siis kyseiseltä merkiltä ostanut vain luomupuuvillaisia vaatteita, mutta osa ei taida olla. Viime vuonna varsinkin kiinnitin huomiotani siihen, että ostamani vaatteet olisivat luomupuuvillaa ja sama tulee jatkumaan kyllä tulevaisuudessakin.

Onko teihin iskenyt kevään korvilla liikuntakärpänen?

Harrastuksista

Törkyinen paljastus tulossa. Ennen eilistä en ollut käynyt noin puoleen vuoteen juoksemassa. Tähän asti olen kuitenkin kaikkialle kirjoitellut että harrastan lenkkeilyä ja joogaa. Kyllä, en ole myöskään leikkauksen jälkeen joogannut ja siihen tuleekin tänä viikonloppuna varmasti muutos. Tämä on painanut mieltäni todella paljon, en ole vain uskaltanut lähteä. Aika pitkään kaikki venyttävät liikkeet tuntuivat repivän leikkausarpia ja muutenkin täysin kivuttomia eivät viime kuukauden ole olleet. Pelkäsin etten pysty juoksemaan kuntoni puolesta tai alkaisi se mieletön kipu uudestaan, onneksi uskallauduin takaisin lenkkipoluille. Noh voin kertoa, että muualle ei sattunut kuin reikäiseen hampaaseeni. (note to self, maanantaina soita uudestaan hammashoitolaan) Fiilis oli upea, juoksin ensin varovaisesti kokeillen, välillä kävellen, ja sitten juoksin lopulta putkeen 3.3km . Aamulla paikat olivat totaalisen jumissa, mutta mieli todella keventynyt ja täynnä intoa! Ja turhaan ei korosteta sitä venyttelyä treenin jälkeen, pikainen ei vieläkään riitä ;)

Tänään olen myös upottanut sormeni multaan, vaihtanut kasveista multia ja myöskin laittanut narsisseja läpinäkyvään maljakkoon ja yrttejä tulemaan. Ulkona oli uskomattoman keväistä, aurinko lämmitti lempeästi ja lintujen laulu oli todella upeaa! Kuten mainitsin eilisessä postauksessa niin nyt alkavat huolet ja stressaaminen helpottaa ja energiaa riittäisi vaikka mihin. Olenkin todella innoissani, käymme nimittäin hakemassa meille salikortit lähiaikoina! Päiväsaikaan on nyt kuitenkin ihania säitä lenkkeilyyn ja otankin siitä kaiken irti. Ja mikäs sen parempaa tasapainoa lenkkeilylle kuin jooga ja putkirullaus. Niissä tulee sopivasti myös rauhoituttua ja pysähdyttyä, niin ei kevätväsymys yllättämään liiasta innostumisesta! :)

Oikein ihanaa ja aurinkoista viikonloppua! ♥

Garmin Vivofit 2

Ensimmäinen aktiivisuusrannekkeeni Garminin Vivofit nro 1 tuli viikko sitten tiensä päähän minun käytössäni. Olin siihen erittäin tyytyväinen, mutta jo oli aika siirtyä eteenpäin! Vaihdoin kuvia varten uuden rannekkeen, koska tuo vanha putsauksesta huolimatta oli todella törkyinen. Oikeastaan ihan hauskaa näyttää teille kuinka suuri ero on uuden vaihdettavan rannekeosan ja vajaan vuoden käytössä olleen välillä, hyh! Tuo vanha silikoninen ranneke alkoi myös murtumaan käteen ja välillä jäi iho vähän nipistyksiin itse laiteosan ja rannekeosan välille. Tämä oikeastaan vasta herätti minut ja siinä kohti kun tajusin kuinka rikki tuo ranneke on ja suuren vertailun jälkeen päätin siirtyä eteenpäin.

Toiveitani uuden rannekkeen suhteen olivat valollinen näyttö ja jonkinlaiset ääni/värinä merkit. Vanha vivofit sai liikkumaan enemmän, mutta pelkät punaiset palkit eivät minulle riittäneet. En tuijotellut rannekettani tarpeeksi ja varsinkin pimeässä oli aivan mahdotonta koettaa katsoa kelloa, kun näyttö oli aivan musta. Olen kuitenkin pitänyt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta puhelin- ja tietokonesovelluksesta, joka Garminilla on. Päätin siis pysyä tutussa ja turvallisessa, mutta vertailin kyllä hyvän tovin ennen tilaamista, Garminin vivofit 2 todettiin parhaaksi monessakin youtube arvostelussa. Kun oikeasti ihan kelvollinen tarjous tuli kohdalle niin tilasin, tällä kertaa en halunnut värillistä (ymmärrätte varmaan).

Ensimmäinen aivan huippu juttu on rannekkeen muotoilu! Ensinnäkin toisin kuin turkoosissa vanhassa rannekkeessani niin tässä mustassa on erilainen koneen kiinnityssysteemi ja samanlaiset murtumat kuin ensimmäisessä on tällä tapaa ehkäisty. Toisena on itse kiinnittäminen ranteeseen, uudessa on paina ja käännä systeemi, joka on huomattavasti napakampi ja tukevampi kuin ensimmäisessä. Lisäksi uuden rannekkeen muotoilu on mukavampi ainakin omaan käteeni. Musta oli minulle sopiva valinta värinä ja jos innostunkin väreistä niin lisärannekkeita on tilattavissa kumpaankin malliin. (olisi muuten ollut kiva tietää ensimmäisen rannekkeen kanssa, ei tullut mieleenikään missään vaiheessa!)

Aika mukavia uudistuksia on tullut muuhunkin kuin rannekkeen tuntumaan. Kuten aiemmin mainitsin on näyttö valaistu, aivan huippu homma! Lisäksi mitä viime rannekkeessa kaipasin todella paljon, uudessa voi aktivoida urheilumoden päälle, jolloin tulee sekuntikello ja esim. kävelylle lähdettäessä ei tarvitse mitään muita härveleitä / puhelin appejä laittaa päälle. Ainoa miinus tuosta tulee gps:n puutteesta, kilometrit ovat viitteellisiä ja ainakin muutaman kokeilun perusteella hieman vajaita. Tämän voisi kuitenkin saada tarkemmaksi säätämällä omien askelten pituudet. Kuitenkin on kiva kun kävelyn jälkeen se tallentuu automaattisesti Garminin palveluun ja sieltä näkee mm. keston, askelten määrän suorituksen aikana ja jos sykevyö on ollut päällä niin sykkeet. Uusi ranneke myös päivittelee itse tietoja palveluun, joka on mielestäni ihan kiva juttu.

Uudessa ei tarvitse välttämättä myöskään painaa unimodea päälle, vaan unen seuranta tapahtuu automaattisesti. (huom. illalla voi myös painaa sleep moden päälle, joka takaa sen ettei aamulla ranneke ala piippailemaan siihen aikaan kun punaisia pykäliä alkaa tulla, kun on nukkunut pidempään mitä on asettanut uniajoiksi sovellukseen). Tästä päästäänkin omaan lempijuttuuni eli tämän rannekkeen piippailu. Ääni ei ole ärsyttävä, tai kova, kuulostaa oikeastaan siltä että tamagotchi olisi jäänyt ruokkimatta tai kaipaisi huomiota. Äänimerkki tulee kun on ollut tunnin paikallaan ja kahteen tuntiin saakka vartin välein. Kun on saanut palkit pois kuuluu myös äänimerkki, samoin kun eri tavoitteiden saavuttamisesta. Tämä on todella hyvä uudistus, mutta tottakai senkin saa pois päältä.

Kuten ensimmäisessäkin versiossa niin tässäkin on vuoden kestävä paristo. Tämä on myös yksi suurimmista vaikuttajista rannekettani valitessa. Kaiken kaikkiaan tykkään kovasti aktiivisuusrannekkeestani! Niin ja hei, minulla ei ole vieläkään yhtään kavereita Garminin connect palvelussa, käykää ihmeessä lisäilemässä Lemmitar jos löydytte sieltä! :)

Löytyykö teiltä aktiivisuusrannekkeita?

Vaihtobileet

Perjantaina oli vihdoin järjestämäni vaihtobileet. Ihmisiä tuli paljon enemmän mitä ajattelin ja kaikki meni todella kivasti. Sekä minä että äitini leipoi ja syömistä oli yllin kyllin raakakakusta sienipiirakkaan. Lisäksi tavaraa oli todella mukavasti, jokainen toi jotakin ja lähestulkoon kaikki vaatteet ja muut menivät uusille omistajille. Uffille käyn heittämässä vielä ylimääräiset vaatteet. Lupaan järjestää vaihtobileet jossakin vaiheessa uudestaan, sen verran toimiva juttu se oli! :) Kiitos kaikille ketkä tulitte paikalle, oli todella kiva nähdä teitä kaikkia. Olen maailman huonoin ihminen ottamaan kuvia juuri sillä hetkellä kun niitä pitäisi ottaa, eli vaihtobileistä ei ole kuvan kuvaa, mutta tavarasta jota lähti eteenpäin on tämä yksi. Syy vaihtobileisii oli täysin se, että halusin puhdistaa kaapit kaikesta muusta kuin luonnonkosmetiikasta. Meikkipussi ammottaa nyt tyhjyyttään, mutta täyttöä on tulossa ;)

Lauantaina olikin jälleen jujutsu, odotin sitä kauhun sekaisin tuntein. Niin sekaisin olin edellisestä illasta, että marssin paikalle tunnin etuajassa. Kun tajusin kämmini niin soitin Kallelle ja lähdimme hakemaan Punnitse & Säästä liikkeestä Kallen cashewpähkinä voittoa, hän oli voittanut kilon maustettuja casheweita! :D Nyt alkaakin olla jo maha kipeänä pähkinöistä, ahneella on hyvin ikävä loppu.. Itse jujutsu meni todella kivasti, ehkä parhaimmat harkat tähän mennessä. Tiistaista oli vielä vähän reidet hellänä (vaikka otin silloin todella löysästi!), mutta se ei vauhtia hidastanut. Nyt mullakin on jujutsupuku! Vaikkakin tatamilla pyöriessä sainkin sotkettua itseni jonkun idiootin meikkivoiteeseen. Anteeks nyt vaan, mutta kuka harrastaa itsepuolustuslajeja ym. meikkivoiteet naamalla? Itselleni ainakin tulee sen verta lämmin ettei tule mieleenkään laittaa pakkelia.. Onneksi pesussa lähti tahrat.

Tänään kävimme pitkästä aikaa juoksemassa ja uudet juoksukamppeet on nyt testattu. Kengillä on todella väliä, ensimmäistä kertaa vähään aikaan ei tullut lonkka ollenkaan kipeäksi. Toki joogalla voi olla sormensa pelissä. Eli jooga jatkuu ja kenkiin kannattaa satsata. Kohta hieman omenapaistosta ja vaniljakastiketta kera Buffyn :) (vinkkinä, pehmeistä omenoista on hyvä tehdä omenapaistos, hävikistä ruoaksi!) Ensi viikolla onkin taas tiedossa kaksi eri taidekurssia (huomenna alkaa öljymaalaus ja tänään olen kolmisen tuntia etsinyt taideteosta josta tekisin toisinnon) ja jujutsut ja muut, ainakin on ohjelmaa :) Oikein mukavaa sunnuntai-iltaa kaikille!

Creativen WP-350 Bluetooth kuulokkeet

En toivonut oikeastaan mitään Kallelta synttäri lahjaksi, mutta kuulokkeista tuli jossakin vaiheessa puhe. Minua ärsyttää pitää nappikuulokkeita, kun mikään silikonipäistä ei ole sopivan kokoinen. Lisäksi piuhat ovat vain tiellä ja ärsyttää vaihtaa puhelimen kautta biisiä tai pistää pauselle. En salilla käydessäni varsinkaan halua koskea koko puhelimeen ja piuhojen kautta musiikin kuuntelu on riuhtoessa ja heiluessa todella hankalaa. Synttärini menivät jo reilu kuukausi sitten, mutta viime viikolla pistimme tilaukseen Creativen WP-350 Bluetooth kuulokkeet. Meinattiin eka tilata halvemmat, mutta pitkän tutkimisen ja vertailun jälkeen valitsimme nämä. Juupituupissa nämä olivat voittaneet monet kalliimmat vehkeet äänenlaatunsa ja mukavuutensa vuoksi.

Eilen kuulokkeet vihdoin saapuivat (viikonloppu tuntuu todella pitkältä ajalta odottaessa!) ja paketin avattuani ihmettelin kuulokkeiden pienuutta. Pelkäsin heti, etteivät ne pysy päässä juostessa tai salilla ja etteivät ne ole mukavat ja olisin toivonut korvien yli meneviä. Ensimmäisestä kokeilusta lähtien tosin rakastuin, nämä istuvat päässä todella hyvin, musiikin laatu (samaten kuin bassonkin) on todella hyvää ja vaikka juoksisi juoksumatolla (luonnossa en ole vielä päässyt testaamaan) tai hyppisi ja pomppisi niin ainakin minulla nämä pysyvät päässä todella hyvin. Kuulokkeiden kantavuuskin on hyvä ja näitä on helppo käyttää! Oma puhelimeni tunnisti heti kuulokkeet ja kaikki toimii. Akun kestävyydestä en vielä osaa sanoa, mutta siitä voin kertoa pidemmän käytön jälkeen jos jotakin kiinnostaa. Ainoa pieni miinus tulee napeista, kun biisiä vaihtaa niin painallus kuuluu korvaan aika hyvin. Kuulokkeet myös pitävät aika hyvin muut melut poissa, vaikkakin eivät ne voita takana olevaa kajaria jos sieltä soi täysillä hevi. Suosittelen kuulokkeita todella lämpimästi niin liikkumiseen, kuin ihan musiikin kuuntelemiseenkin! :)

Eilen käytiin pikaiset polkemiset ja venyttelyt tekemässä salilla. Tänään olikin jännempi päivä kun tapasin pt:n salilla ja kävimme läpi uutta ohjelmaa ja ruokavaliota. Uusi ohjelma vaikutti todella kivalta, vaikka toisaalta suhteellisen kevyeltä (toki kun ei ole tehnyt koko settiä kerralla putkeen niin sen raskaus voi hämätä) ja uusia liikkeitäkin tuli. Tästä saa hyvää lisäpotkua salilla käymiseen ja eiköhän tuloksia rupea näkymään! Huomenna vihdoin ja viimein I love me messuille ja sitten pari päivää vapaata! ♥