Keventymisen taakka

Kun paino tippuu tulee positiivisia ongelmia. Minun piti tänä vuonna viettää vuosi ilman uusia vaatteita muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kuitenkin kesän korvilla aloitin pt:n kanssa treenaamisen kilojen karistamisen toivossa ja se on ikävä kyllä vaikuttanut tähän vaatelakkoon aika pahasti. Aloittaessani projektin painoni huiteli siellä 82kg paikkeilla. Ei se silloin tuntunut niin pahalta, mutta nyt kun katsoo sen ajan kuvia niin ei tule ikävä.

Saadessani vakkari paikan lopetin salilla käymisen, koska energiaa kaikkeen ei vain yksinkertaisesti riittänyt. Pakko myöntää, ettei sali oikein pidemmän päälle sovi fyysisen työni kanssa yhteen vaan nivelet alkoivat kova treeni + työ kuviosta oireilla kipeästi. Samaan aikaan kaiken pyörittäminen on haastavaa ja koin, että jostakin on luovuttava. Syyskuusta asti olen siis ollut omillani ja silloin paino oli tippunut vakituisesti vain muutaman kilon. Vaikeinta kohdallani oli nimittäin aineenvaihdunnan käyntiin saaminen, mutta nyt kun se on käynnissä niin paino on pudonnut hiljalleen ja kun kävin ensimmäistä kertaa kuukausiin vaa'alla niin se näytti alle 76kg ja kun pituutta on 174cm alkaa lukema olemaan jo ihan ok. Siinä olikin ihmettelemistä kerrassaan! Olen kyllä huomannut töissä, että työhousut voisivat pikkuhiljaa olla kokoa pienemmät ja farkutkin lököttävät aika paljon joka kohdasta saati sitten tuuleen kadonnut kuppikoko rintsikoissa, mutta jotenkin en uskonut tuloksia tulleen jo tämän verran ja oikeasti.

Nyt uskallan jo hieman hymyillä peilikuvalleni ohi mennessäni, olo on aika ylpeä, koska helpolla ne kilot eivät ole lähteneet. Olen painoa kuitenkin yrittänyt pudottaa jo neljän vuoden ajan ja näin vähää en ole painanut yli kuuteen vuoteen, vaikka en edelleenkään mikään laiheliini ole. En ole tällä hetkellä missään herkku lakossa, vaan syön kaikkea kohtuudella. Jos tekee mieli suklaata niin syön sitä enkä kieltäydy munkista tai sipseistä. Tässä se oma oppini ehkä tuleekin, ehdoton ei saa olla ja kaikesta mitä syö pitää syödä nauttien. Liikunta vaikuttaa toki paljon, mutta ilman kauheaa rääkkiäkin voi saada tuloksia. Tällä tapaa ei vain sitä kiinteää ja jäntevää vartaloa saada, sen eteen pitää niitä töitä tehdä tuplasti tai jopa triplasti. 

Mitä sitten siihen liikuntaan tulee olen sen kanssa ollut retuperällä jo muutaman kuukauden. Mitään kauhean raskasta en töiden rinnalle ota ja siihen nyt ei ole aikaakaan blogin ja opiskelun rinnalla. Kuitenkin asia, jota voi tehdä kotona on jooga ja sen pariin olenkin nyt palailemassa. Olen vuosien varrella yrittänyt päästä juoksemiseen kiinni, mutta ikävä kyllä se ei oikeasti ole minun juttuni. Tämänkin tajuamiseen meni pitkä tovi, mutta tärkeintä lienee juuri se ettei tee väkisin hampaat irvessä, vain koska sen pitäisi tuoda hyvän olon itselleen. Nautin kyllä liikunnasta, mutta sen oman lajin löytäminen on vielä vähän hakusessa joogan lisäksi.

Ja mitä sitten siihen ongelmaan tulee; painon pudottua jo tämänkin verran eivät vanhat vaatteet (varsinkin housut) istu millään tavalla päälle ja oli pakko käydä ostamassa muutama ihan perus vaate. Kauheinta ehkä on, kun lempi vaatteet roikkuvat epämääräisesti päällä. Onneksi vaatteiden ja varsinkin housujen shoppailu on sen verran tuskallista, ettei sitä tule tehtyä usein!

Jos vielä jatkosta muutama sana, niin paino saa pudota tai olla putoamatta, koska olen ihan tyytyväinen näinkin. Jos haluaa enemmän pois pitää uhrauksiakin tehdä ja ehkä joskus myöhemmin on taas sen aika. Siihen asti kuitenkin näillä mennään! Pakko vielä todeta, että vaikka vuosien varrella on toivo menetetty useaan otteeseen niin mikään ei ole mahdotonta jos oikeasti on valmis tekemään töitä sen eteen.