Raskaus ja ihon hoitaminen

Raskauden aikana olen jaksanut kiinnittää extra huomiota ihon hoitoon, vaikka siinä muuten olenkin aika hutilus. Jo plussasta asti rasvasin ja öljysin itseäni normaalia innokkaammin päivittäin, jotta iho olisi mahdollisimman hyvässä kunnossa sitten kun se alkaisi venymään vatsan kasvaessa. Tästä muuten kannattaa opetella tapa alusta asti, jossakin vaiheessa sen tekee aina huomaamattaan! Raskauden aikana naisen vartalo kokee todella valtavan muutoksen lyhyessä ajassa ja iho on kovilla. Atoopikkona olen toki aina joutunut kiinnittämään turhankin paljon huomiota ihonhoitoon, mutta varsinkin nyt se on korostunut. Päivittäisestä ihon hoitamisesta on ollut kyllä hyötyä, sillä ihoni on parhaassa kunnossa vuosiin! 

Markkinoilta löytyy paljon tuotteita raskausarpien ehkäisyä varten, mutta oikeasti arpia ei voi ehkäistä millään ihmevoiteilla. Raskausarpien syntyyn vaikuttaa eniten geneettinen perimä ja repeymät lähtevät paljon syvempää kuin ihon pinnasta, jossa ne näkyvät viimeiseksi. Mitä nopeammin vatsan koko kasvaa niin sitä kovemmalla koetuksella iho on. Se mihin voit vaikuttaa on ihon hoitaminen, riittävä veden juominen ja terveellinen ruokavalio. Nämä kaikki vaikuttavat ihon kimmoisuuteen ja tärkeintä onkin huolehtia omasta hyvinvoinnista raskauden aikana, sillä ei ole väliä kuinka kallista voidetta iholleen laittaa.

Mummy Tummy saatu blogin kautta testiin, postaus sisältää mainoslinkkejä

Olen kuullut monen odottajan suusta, että ei sillä ole väliä rasvaako ihoa tai ei, arpia tulee kuitenkin. Raskaus aiheena jo herättää voimakkaita tunteita (kuten äitiyskin), jokainen tekee toki omat valintansa sen mukaan minkä itse kokee itselleen parhaimmaksi. En väitä, että raskausarvilta voisi välttyä jos niihin on taipumusta, mutta sillä on kyllä väliä hoitaako ihoa. Ihosta olisi hyvä pitää huolta heti alusta asti, ihan perus öljylläkin (manteli, kookos ym.) pärjää kyllä. Maaöljy pohjaiset (raakaöljyn sivutuote, käytetään paljon kosmetiikassa sen edullisuuden takia) tuotteet jättäisin suosiolla kaupan hyllylle. Jos ei incejä jaksa tutkia niin luonnonkosmetiikan valinta on tässä kohti hyvä vaihtoehto, niistä tuotteista ei maaöljyä löydy toisin kuin esimerkiksi Bio-oilista.

Tiesin jo etukäteen, että raskausarpia tulisi sillä olen saanut niitä todella helposti aikaisemminkin painon jojoillessa. Vuosien varrella raskausarvet ovat kuitenkin haalistuneet ja vaalentuneet, joten mistään ikuisista voimakkaista juovista ei ole onneksi kyse. Toinen minkä takia tiesin arpia tulevan on vatsassani olevat leikkausarvet, jotka ovat kiristelleet koko raskauden läpi todella ikävästi. Niihin kuudennella raskauskuukaudella alkoi tulla arpia kun iho ei jousta siitä kohti yhtään.

Nyt viimeisen kolmanneksen alkaessa on tosiaan muutamia arpia tullut tikattujen kohtien alueelle ja yksi muuten vain hengailemaan navan alle. Harmittaahan se hieman, mutta en häpeä arpiani, ne ovat osa tätä raskautta kuten myös leikkauksen arvetkin osa elämääni. Ihoa kiristää välillä ja kutittaakin, joten ihon voitelu jo pelkästään siinä määrin tekee sille hyvää ja helpottaa kutinaa. Lisäksi olen huomannut pojan aina villiintyvän mahassa kun iltaisin rasvaan vatsaani, se on meidän ihana yhteinen hetkemme. Silloin unohdan kaiken muun ympäriltäni – on vain me kaksi, tai kolme jos Kalle innostuu auttamaan.

Mitä tuotteita sitten olen käyttänyt raskauden aikana iholle? 

Varsinkaan alkuraskauden aikana en kestänyt mitään tuoksuja ja lähdinkin käyttämään heti hajusteettomia herkille suunnattuja tuotteita. Kesän luonnonkosmetiikan suosikit postauksen lopussa vilahti Naturativ merkin kylpyöljy vauvoille ja vastasyntyneille, jota olen käyttänyt koko vartalolle ja totesin tämän erinomaiseksi myös aikuisen ihon hoitoon. Tämän lisäksi olen käyttänyt Waku Organicsilta testiin saamaani Kivvi merkin Mummy Tummy vartalomarmeladia, joka on yllättänyt minut monipuolisuudellaan! Käytän sitä yleisesti kuiviin kohtiin iholla, huulille sekä niille alueille mihin raskausarpia herkiten tulee (vatsa, jenkkakahvat, rinnat ym.). 

Mummy Tummy on voiteena paksua, kermaista, erittäin riittoisaa, se sulaa iholle hetkessä ja imeytyy nopeasti. En tiedä voiko sitä ihan voiteeksi sanoa koostumuksensa vuoksi ja vartalomarmeladi taas tuo minulle mieleen sen, että joku levittää vartalolle purkillisen tahmeaa vadelmamarmeladia. Onneksi tämä ei ole tahmeaa tai sokerista, vaan täynnä ihania ihoa helliviä kasviöljyjä vitamiineineen! Vartalomarmeladi ei lupaa ehkäistä raskausarpia (kuten yllä mainitsin niin niitä ei voi ehkäistä poppaskonsteilla) vaan sen sanotaan kosteuttavan syvältä, ravitsevan ja parantavan ihon sävyä sekä häivyttävän raskausarpia. Myöhemmin osaan varmasti enemmän sanoa tuosta häivyttyvyydestä lisää. Tämä voide on loistava myös ihan yleisvoiteeksi vähän joka kohtaan vartaloa – en siis suinkaan ole hylkäämässä tätä raskauden jälkeen!

Purkki on paksua lasia ja yllätyin hieman avatessani sen ensimmäisen kerran. Jotenkin kuvittelin voiteen olevan purkin mukaisesti myös vaaleanpunaista, mutta se on kermaisen vaaleaa ja aika saman sävyistä kuin nilotica sheavoi. Ensimmäistä kertaa tätä kokeillessa sipaisin voidetta vahingossa huulille ja yllättäen siihenkin tämä sopi erinomaisesti, sillä se jätti huulet erittäin pehmeiksi. Iltaisin laitan tätä aina hieman kasvavan vatsan lisäksi huulille ja väitänkin tämän pesevän monet perus huulivoiteet mennen tullen. Onnekas vahinko siis! Tuote sopii meille herkkiksille, mielestäni se ei tuoksu oikein millekään ja on vegaaninen. Vartalomarmeladi on täynnä ravitsevia kasviöljyjä sekä sheavoita, joka onkin suuri rakkauteni ollut jo vuosia. 

Butyrospermum parkii* (Shea butter), Cocos nucifera (Coconut) oil, Triticum vulgare (Wheat) germ oil*, Carthamus tinctorius (Safflower) oil*, Persea gratissima (Avocado) oil*, Macadamia integrifolia (Macadamia) oil*, Olea europaea (Olive) oil*, Vitis vinifera (Grape) seed oil*, Argania spinosa (Argan) oil*, Cannabis sativa (Hemp) seed oil*, Oenothera biennis (Evening primrose) oil*, Ribes nigrum (Blackcurrant) seed oil*, Rosa rubiginosa (Rosehip) oil*, Cucurbita pepo (Pumpkin) seed oil*, Vitamin E, Actinidia chinensis (Kiwi) seed oil*, Eleutherococcus senticosus (Ginseng) root extract*, Centella asiatica (Gotu kola) extract*, Calendula officinalis (Calendula) extract*, Ginkgo biloba (Ginkgo) extract*, Aroma**, Rosa rubiginosa (Rosehip) extract*.  *Organic certified by Ecocert ** natural essential oil.

Latvialainen Kivvi on minulle melko uusi tuttavuus, vaikka Waku Organics on maahantuonut sitä vuodesta 2015. Tuotteista löytyy Baltian metsien ravintorikkaita marjoja, jotka ovatkin sarjan tuotteiden pohja suurella ylpeydellä. Tuotteet valmistetaan käsin, ne ovat ecocert -sertifikoituja, niitä ei ole testattu eläimillä ja sarja on vegaaninen. Mummy Tummy ihastutti minut tähän sarjaan täysin ja varmasti tulevaisuudessa tulen testaamaan muitakin sarjan tuotteita!

ps. Waku Organicsin sivujen ale kohta kannattaa tsekata lävitse, sillä siellä on välillä ihan hirmu hyviä löytöjä! Tällä kertaa esimeriksiki Kivviltä löytyy alennuksesta:

Kivvi Ruusunmarjaöljyä ja ratamouutetta sisältävä tehovoide silmänympäryksille 1e 

(parasta ennen 8/18, normaali hinta 34,50e)

Kivvi Body Marmalade Yellow Rose 9,90e 

(parasta ennen 9/18, normaali hinta 19,80e)

Kivvi Body Marmalade Lemon & Mint 9,50e (norm. 19,80e)

Kivvi Body Marmalade Orange & Vanilla 12,50e (norm. 19,90e)

Aubrey Men Stock City Rhythms After Shave balsami 1e (norm. 20,10e)

Aubrey Chia Hair Serum hiusseerumi 1e (parasta ennen 9/18 norm. 31,10e) 

Kivvi lahjapakkaus – Bergamotti ja litsi kosteuttava vartalovoide 5e (parasta ennen 10/18 norm. 27,70e)

Onko Kivvi sinulle merkkinä tuttu?

Mummy Tummy saatu blogin kautta testiin, postaus sisältää mainoslinkkejä

Kauan odotettu äitiyspakkaus

Paljon onnea äitiyspakkaus 80 vuotta!

Kaksi viikkoa sitten puhelimeeni kilahti viesti, jota olin odottanut jo vuosia. Äitiyspakkaus oli valmiina odottamassa minua matkahuollossa – paras syntymäpäivälahja ikinä! Tarkoitan todella sitä kun sanon, että olen haaveillut tästä jo vuosien ajan. Joka vuosi niin kauan kuin muistan olen katsellut kuvia uusista pakkauksista ja miettinyt onko tuo se, mikä meillekin tulee. Muistan kun siskoni kanssa ihailtiin hänen esikoisensa pakkausta reilut 12 vuotta sitten – olin silloin tulossa tädiksi ensi kertaa. Siinä hetkessä kun ihailimme niitä pieniä vaatteita ja tarvikkeita oli taikaa, oli upeaa seurata siskon raskautta ja äidiksi tulemista. Nyt on meidän vuoromme, miten jännittävää! Tämä pakkauksen hakeminen olikin minulle yksi suurimmista kohokohdista raskauden aikana, vaikka se vähän hassulta kuulostaakin. 

Meillä sattui todella hyvä tuuri, sillä tänä vuonna äitiyspakkaus täytti huimat 80 vuotta ja pakkauksesta löytyikin muutama ylimääräinen "juhlavuoden" tuote. Kokonaisuutena tämä vaikutti etukäteen jo todella kivalta ja sitä se olikin! En ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat pakkauksen sisällöstä, jonka saavat ilmaiseksi – on väärää kuosia, sävyä tai pakkaus on ruma. Mielensä voi toki pahoittaa kaikesta ja aina voi valita äitiysavustuksen myös rahana jos pakkaus ei ole mieluinen. Varmasti niille omille inhokeille löytyy myös hyvät kodit, jos ei muuta niin jonkin yhdistyksen kautta. Kyse on kuitenkin suuresta etuoikeudesta. Sen sijaan on harmillista, ettei pakkauksen tuotteet enää ole kotimaisia, sillä tässä olisi Kelalla paikka tukea kotimaista työtä. Kuitenkin olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta, joka meille suomalaisille on suotu ja uskonkin tuon pakkauksen olevan monelle (ensi)odottajalle todella tärkeä avustus.

Äitiyspakkaus on ilahduttanut suomalaisia perheitä jo 80 vuoden ajan. Laki äitiysavustuksesta tuli voimaan vuonna 1937, ja seuraavana vuonna jaettiin ensimmäiset pakkaukset. Vuodesta 1949 lähtien etuuden ovat saaneet kaikki äidit perheen tulotasoon katsomatta.

Kela

Pakkauksen valitseminen oli minulle itsestäänselvyys, sillä sen mukana tulee paljon pieniä vauvalle tarkoitettuja tarvikkeita, joita en välttämättä olisi osannut itse edes hankkia etukäteen. Kun kurkin pakkausta netistä taas sen julkaistua olin todella innoissani, mutta pakkauksen käsiin saaminen oli kuitenkin ihan eri asia. Kuvissa harva tuote pääsee oikeuksiinsa, olisin voinut ikuisuuden hiplata näitä ihanuuksia kun sain ne vihdoin käsiini. Vielä en ole kaikkea saanut edes pestyä, mutta eihän tässä ole kiirettä.

Tämän postauksen kuvituksessa näkyvät tuotteet ovat omia suosikkejani pakkauksesta. En itseasiassa näistä yhtäkään olisi osannut kuvitella suosikkieni joukkoon selaillessani tätä vuoden 2018 pakkauksen sisältöä Kelan sivuilta, mutta niin vain moni ihastutti sitten livenä suurestikin. Eniten ihastuneita huokauksia tuotti tämä viltti, joka varmasti tuleekin olemaan yksi suosikeista käytössä! Pakko myöntää että kaikki herkät eläinkuosit ovat heikkouteni. Vaatteista selvä ykkönen on puolestaan tämä valkoinen kuvioitu "talo" body.  Kaiken kaikkiaan pakkaus oli meille todella mieluinen ja eipä tuolla taida olla sellaisia juttuja, jotka eivät käyttöön tulisi. Tulen myöhemmin vielä kertomaan teille muista hankinnoista, joita olemme vauvalle (käytettynä) tehneet. Mielelläni kuulisin teidän mietteitänne tämän vuoden pakkauksesta sekä toki myös kaikista edellisistä! 

Mitä sinä haluaisit seuraavaan äitiyspakkaukseen?

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Tämän vuoden äitiyspakkaus oli todella ihana! Niin monta kivaa juttua, kyllä kannatti ottaa ja hyvää odottaa. 😍 En ole vielä päättänyt omia lemppareita, mutta kyllä kokonaisuus oli onnistunut. ❤️ Mitä te olette pitäneet tämän vuoden pakkauksesta? . . . #kela #äitiyspakkaus #vauva #äitiyspakkaus2018 #vauvanvaate #vauva2018 #babyclothes #joulukuiset2018 #vauvantarvikkeet

Henkilön Turkooseja Unelmia (@emiliakivijarvi) jakama julkaisu Syys 7, 2018 kello 7.48 PDT

100 päivää laskettuun aikaan – mihin aika katosit?

Laskettuun aikaan on sata päivää jäljellä. Periaatteessa se ei tarkoita mitään, sillä lapsi syntyy sitten kun se on valmis ja aika harva lopulta laskettuna päivänä. Enemmänkin voitaisiin puhua lasketusta kuukaudesta, sillä suurella todennäköisyydellä saamme pienen syliin jossakin kohti joulukuuta – ehkä jo ennen tai jälkeen. Sehän tässä jännintä onkin kun ei tiedä! Kuitenkin takana raskautta on jo 180 päivää ja tuntuu, että melkein jokainen päivä niistä on yllättänyt minut jollakin tapaa. Kokoan tähän postaukseen hieman ajatuksiani ja kokemuksiani kuluneesta raskaudesta ja siitä millä fiiliksillä mennään eteenpäin!

Ensimmäinen kolmannes

Raskauden alku ei ollut helppo. Alkuun sitä jännitti päästäänkö edes ensimmäisen kolmanneksen loppuun asti, koska tämä ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Jokainen vessassa käynti jännitti, josko kaikki päättyisikin ennen aikojaan. Aika meni hitaasti, välillä se tuntui suorastaan matelevan ja odotin jokaista alkavaa raskausviikkoa todella paljon. Pahoinvointi oli paljon rankempi, mitä olin ennakkoon osannut kuvitella ja se varjosti kyllä alkua ikävällä tavalla. Vaikka oireet olivatkin heti alusta alkaen hyvin voimakkaat ja selkeät niin silti pelko valtasi alitajuntaa. Onneksi tässä kohti löysin jo ihanaa vertaistukea omasta pienestä joulukuisten ryhmästä!

Ensimmäinen ultra oli suuri helpotus. Kun siellä näkyi oikea viikkoja vastaava sikiö ja sykkivä sydän pyyhki ylitseni helpotuksen aalto. Tähän asti salasimme asian parhaamme mukaan, mutta sitten uskalsimme kertoa jo lähimmille ihmisille. Kertomistakin jännitimme todella paljon, jotenkin meistä kumpikin kuvitteli ihmisten reagoivan todella negatiivisesti. Onneksi kaikki kauhuskenaariot ja jännitys olivat turhia! Pian se pahoinvointikin helpotti ja siitä alkoi alusta toipuminen sekä voimien kerääminen.

Se kultainen keskiraskaus

Toisen kolmanneksen alkaessa olin edelleen väsynyt, mutta oli ihanaa kun pystyi taas syömään ja jääkaapin avaamista ei tarvinnut pelätä voimakkaiden hajujen takia. Hommasimme kotiin dopplerin, jolla pääsimme kuuntelemaan vauvan sydänääniä ja siitä olikin ennen liikkeiden tuntemista suuri apu henkiseltä kantilta. Liikkeet alkoivat tuntumaan jo rv16 paikkeilla todennäköisesti leikkausarpien takia, koska ne tuntuivat aluksi aina samassa kohdassa arpien luona. Pikkuhiljaa liikkeet voimistuivat ja jo ennen puolta väliä Kalle tunsi ne hennosti ensimmäisen kerran. Ennen puolta väliä poitsu rupesi potkimaan ja möyrimään jo siihen malliin, että välillä oli vaikeaa saada unenpäästä kiinni. Nyt sitä välillä jo kiroaa kun toinen potkii rakkoa tai kylkiä todella kovaa! 

Minulla on siinä mielessä ollut todella onnellinen tilanne, että olen tuntenut liikkeet niin ajoissa, vaikka onkin esikoisesta kyse. Ne ovat rauhoittaneet omaa mieltä ihan mielettömästi, mutta toisaalta ne hiljaisemmat päivät taas huolestuttavatkin nopeammin. Puolen välin paikkeilla alkoi alaselän vanhat si-vaivat oireilemaan taas pahemmin ja myös liitoskivut tulivat turhan tutuiksi. Nämä ovat kuitenkin tuoneet tähän raskauteen omat ongelmansa ja liikkuminen tai sen jälkeinen aika on usein todella kivuliasta, vaikka olisikin tukivyö käytössä.

Rakenneultrassa kaikki oli hyvin ja sukupuoli tuli selville – odotamme pientä poikaa. Tai no kovin pieni hän ei taida olla, mutta sekään ei tule meille yllätyksenä. Ultran ajan poitsu halusi vain nukkua istukan päällä, vaikka hetkeä aiemmin oli myllertänyt villisti. Hänkään ei siis taida viihtyä kameroiden edessä meidän vanhempiensa tavoin. Voi olla, että seuraavan kerran näemme vasta siinä kohti kun poika syntyy! 

Nyt alkaa olemaan suurimmat hankinnat tehtynä, vaatteet silitettynä ja nyt odotellaan vain viikkojen kertymistä. Vaikka toinen kolmannes on tuonut omat haasteensa mukanaan niin olen jopa päässyt nauttimaan tästä ajasta. 

Ajatuksia tulevasta

Edelleenkin kaikki tuntuu todella hämmentävältä ja ihmeelliseltä. Siinä missä alussa aika mateli ja tuntui, ettei ensimmäinen kolmannes lopu koskaan niin nyt aika juoksee kauheaa vauhtia eteenpäin ja joulukuu oikeasti jo häämöttää nurkan takana. Kovin jo kaipailin riisipuuron kaveriksi luumusoppaa, mutta sitä ei harmikseni vielä kaupasta löytynyt!

Paljon helpottaa ajatus siitä, että jos lapsi syntyisi nyt niin sillä olisi jo mahdollisuudet selvitä. Kuitenkin toivomme hänen viihtyvän pienessä ja pian ahtaaksi käyvässä yksiössään vielä monta kuukautta kasvamassa ja vahvistumassa. Raskauden aikana omat ajatukset tästä hetkestä ja tulevaisuudesta ovat vaihdelleet suuresti. Ihmetellen katselen muuttuvaa vartaloani ja sitä mihin se pystyy. Kestän kivut, inhottavan sokerirasituskokeen, raskauden kaikki "kivat" vaivat ja muut, kun muistan mikä meitä odottaa. Olen jo pitkään halunnut lasta ja odottanut raskautta todella innolla, mutta ei tämä ole ollut lainkaan sellaista mitä kuvittelin. Välillä olo on erittäin epätodellinen, vaikka samalla toinen polkee täysillä kylkiluita ja vetelee kuperkeikkoja. Ehkä tämän kaiken sitten ymmärtää jollakin tasolla kun saamme pienen syliimme. ♥

Lue myös:

Punajuuri ja muut raskauden ruokahimot

Etsinnässä raskaus ja vauva aiheisia blogeja!

Unelmista suurin

Viikko kesän ja syksyn vaihteessa

Tunnetilasta toiseen – sitä oli minun viime viikkoni. Nyt on tiedossa postaus täynnä kuulumisia ja fiiliksiä viime viikolta! En ymmärrä miksi kaikki ärsyttävät asiat tapahtuvat aina kerralla, jos ei samana päivänä niin samalla viikolla. Raskaus tuo tähän kaikkeen oman mukavan lisänsä, kun pienetkin asiat tuntuvat hetkellisesti maailmanlopulta. Niin ja ne raskauden vaivat, liitoskivut tuovat tähän oman mausteensa. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun hain pakettiautomaatista lähetyksen ja jäljellä oli vain tyhjä kirjekuori. Sisältö oli Postin mukaan todennäköisesti varastettu jossakin kohti sen jälkeen kun lähetys on punnittu ja leimattu postin toimesta. Miten tuo on edes mahdollista? Olisikin jäänyt vain tähän, mutta kaikkea vastaavaa oli viikko täynnä ja olen kiitollinen, kun se on ohitse.

Tapahtui viikolla kivojakin juttuja. Meillä tuli kuudes vuosipäivä eteen ja kävimme juhlistamassa sitä Puiston ravintolassa. Vuodet Kallen kanssa ovat olleet todella tapahtumarikkaita ja täynnä iloa sekä kyyneleitä. Vaikka välillä on tullut kolahduksia niin on onnikin potkinut meitä eteenpäin, parisuhde on vahvistunut vuosien varrella lujaksi ja olemme kasvaneet ihmisinä paljon yhdessä ja erikseen. Uskomattominta kyllä on se, että pian meistä tulee vanhemmat. Miten upeaa onkaan jakaa tämäkin yhdessä!

Kun elokuu vaihtui syyskuuhun niin koin parhaan viikonloppuni pitkään aikaan! Olen huono menemään mihinkään tapahtumiin yksin, vaikka siellä voisikin olla ihan hauskaa. Kun Planner Lovers Finlandin 3v miitin liput tulivat myyntiin sain nopeasti houkuteltua ystäväni sinne seuraksi ja sitten liput saatuamme alkoikin se ikuisuudelta tuntuva odotus. Lauantaina sitten koitti se päivä, jolloin pakkasin kaikki oleelliset kimpsut ja kampsut mukaan ja suuntasin itseni mahan kanssa Tampere-talolle. 

Viimeisen muutaman vuoden aikana kalenterit, bujo ja kaikki aiheeseen liittyvä on tullut minulle todella tärkeäksi. Kaikki se väreillä, washeilla, fonteilla ja kuvilla leikkiminen on tuonut iloa ja hyvinvointia arkeeni todella paljon. Kun tarttuu bujoon tai päiväkirjaan niin sitä unohtaa kaiken ylimääräisen ja se onkin kohdallani se juttu. Ei ne kauniit aukeamat, vaan se tekeminen. 

Miitti oli huikea ja aika tapahtumassa lensi kuin siivillä. Oli goodie bagia, haasteita, arvontoja, hyvää seuraa ja aiheeseen liittyviä kauppiaita. Ennen kaikkea tällaisessa tapahtumassa tulee tutustuttua uusiin ihmisiin, juteltua niistä yhteisistä kiinnostuksen kohteista ja vain nautittua fiiliksestä. Se yhteisöllisyys tässä porukassa on todella mieletön ja onkin suuri kunnia saada olla osana sitä! Kokonaisuus oli todella hyvin järjestetty ja nyt innolla jo odotan ensi vuoden miittiä, kuten varmasti moni muukin!

Pitkästä aikaa stressitasot laskivat roimasti ja hymy oli herkästi huulilla, pitäisi useammin poistua neljän seinän sisältä kunnolla! Jatkoimme ystäväni kanssa meille viettämään rentoa viikonloppua. Sain  häneltä kassillisen heille pieneksi jääneitä lastenvaatteita, joista olen ikionnellinen sekä kiitollinen. Niitä ihastellessa menikin tovi ja myös kissat ovat niitä tutkineet ja haistelleet. Nuo karvakaverit eivät varmaankaan osaa aavistaa mitä tuleman pitää joulun tienoilla!

Tiedän ettei lapseltamme tule mitään puuttumaan ja hänen lähipiirinsä tulee olemaan täynnä ihania ihmisiä, joilla on sydän paikallaan. Tämä lämmittää mieltä ihan mielettömästi – emme tule jäämään yksin, vaikkei lähellä välttämättä isoa tukiverkkoa olekaan. Lopulta viime viikon jälkeen jäljelle päällimmäiseksi tunteeksi jäi kiitollisuus tästä kaikesta mitä minulla on, liian usein ne ottaa itsestäänselvyytenä. Niitä huonoja päiviä tulee ja menee. Tunteet tulee ja menee, oikeasti kaikki on hyvin. ♥

Ihanaa alkanutta syyskuuta sinulle!