Välipäivät ihan hissukseen




Jotenkin tuntuu uskomattomalta, että joulu on jo ohi. Meillä joulu meni aika lailla toiveitteni mukaisesti; pelaamista, syömistä, paljon saunomista, rentoa oloa ja lepoa. Oltiin koko porukka Kallea lukuunottamatta aika kovassa flunssassa, se lienee tuonut oman lisänsä rauhallisuuteen. Kaikki lahjat olivat ihania, kiitos niistä teille ihanille! Kävin joulupäivänä metsässä sienestämässä uuden otsalamppuni kanssa ja ilokseni löysin suppiksia, ainakin vähäsen. Kaikki se hössöttäminen ennen joulua lahjojen ja ruokien kanssa teki kyllä fiiliksen, että ensi jouluna emme joulua vietä ihan perinteiseen malliin.

Nyt haaveilen viikonloppulomasta Keski-Eurooppaan ja paljon monesta muustakin jutusta, pääasiallisesti rauhallisesta uudestavuodesta. Olen miettinyt minkälaisia lupauksia ensi vuodelle tekisi; En osta vaatteita vuosi (paitsi käytettynä lukuunottamatta alusvaatteita ja sukkia), jotakin liikuntaa liittyvää taikka parisuhteeseen. Ensi vuodelle on tavoitetta ainakin Pullukka Runin muodossa, mietin paljonko voisin saada viime vuoden ajasta pois; voisinko saada kympin menemään tuntiin? Tällä hetkellä oma vartalo tuntuu vieraalta ja halu päästä liikkeelle on kova, josko tämän flunssan jälkeen?

Crea Iloa



Olen innostunut aromaterapiasta. Olen voittanut liian raskaan lounaan jälkeisen väsymyksen tuoksuttelemalla hieman sitruunaa ja olin heti myyty! Tälläkin hetkellä väsymys painaa ja olin heti kotiin päästyäni valmis menemään nukkumaan pienen pienet päikkärit (grhm, aina venähtää liikaa), mutta päätin suunnata itseni koneelle ja seikkailemaan blogimaailmaan yhdessä uuden ihanan hieman erilaisen kaulakoruni kanssa! Meillä tuoksutellaan sitruunaa niin tuoksulyhdyssä kuin ihan suoraan pullosta, olen sitä laittanut hieman hupparinkin nurjalle puolelle. Voi olla että jos innostun vielä hieman lisää niin eteerisistä öljyistä tulee juttua pian alkavana vuonna!





Viime viikolla postiluukusta tipahti ihanan Ninan verkkareissa -blogin arvonnan voittoni; Crea Iloan Minun Iloa sarjan Basic - Sydän kaulakorun. En ole pahemmin ollut suuri kaulakorujen fani. Minulla on aina kaulassa Kallelta saamani koru, ja sen pois ottaminen ei tullut kuuloonkaan tähän asti. Kuitenkin olen todella innoissani ja rakastunut uuteen kaulakoruuni. Siinä on jotakin niin erityistä ja ihanaa, jota ei päälisin puolin pystyisi millään arvaamaan paitsi ehkä nuuskuttamalla!

Luulin aluksi kuvista korun olevan jotakin kiveä ja ihmettelin suuresti kun kuvauksessa lukee kuitenkin keraaminen. Ihmettelin myös suuresti miten koruun voisi liittää tuoksun. Olisi pitänyt osata laskea 1+1! Kun posti toi korun niin rakastuin siihen heti, sävy on todella kauniin vaaleanpunainen, Minulla on ollut pukeutumisen suhteen jonkinlainen mustien mekkojen villitys ja yhdistelenkin niitä nyt erilaisiin kuvioituihin legginseihin, tämä koru sopii täydellisesti mustaan! Iso plussa korulle tulee ketjun pituudesta, pitkästä aikaa se on mielestäni riittävä. Korun toisella puolella on pieni kuoppa, johon voi tiputtaa haluaamansa tuoksua ja se imeytyy siitä koruun. Tuoksu kestää kolmisen viikkoa korussa ja sen voi halutessaan nollata uunissa. Aika kätevää!




Parasta yrityksessä on mainitsemani kotimaisuus. Crea Iloa on Lahtelainen design- tuotteiden valmistaja, joka suunnittelee ja valmistaa korut Suomessa yhteistyössä kotimaisten pien- ja perheyrityksien kanssa. Vastuullista ja kotimaista samassa paketissa! Joululahjaksi tälle vuodelle ei näitä ehdi enään hankkimaan, mutta kannattaa pistää korvan taakse ensi vuotta ajatellen. Voi olla että jossakin vaiheessa minun on pakko hankkia Sydän korulle kaveri, tykästyin tästä ideasta todella paljon tuoksuja rakastavana ihmisenä :) Ja voin kertoa että en ole meidän taloudessa ainoa nainen joka on korujen perään, kun laskin tämän korun tasolle hetkeksi niin pieni varas meinasi sen jo mukaansa napata. Meillä tykätään kauniista koruista!

Garmin Vivofit 2



Ensimmäinen aktiivisuusrannekkeeni Garminin Vivofit nro 1 tuli viikko sitten tiensä päähän minun käytössäni. Olin siihen erittäin tyytyväinen, mutta jo oli aika siirtyä eteenpäin! Vaihdoin kuvia varten uuden rannekkeen, koska tuo vanha putsauksesta huolimatta oli todella törkyinen. Oikeastaan ihan hauskaa näyttää teille kuinka suuri ero on uuden vaihdettavan rannekeosan ja vajaan vuoden käytössä olleen välillä, hyh! Tuo vanha silikoninen ranneke alkoi myös murtumaan käteen ja välillä jäi iho vähän nipistyksiin itse laiteosan ja rannekeosan välille. Tämä oikeastaan vasta herätti minut ja siinä kohti kun tajusin kuinka rikki tuo ranneke on ja suuren vertailun jälkeen päätin siirtyä eteenpäin.




Toiveitani uuden rannekkeen suhteen olivat valollinen näyttö ja jonkinlaiset ääni/värinä merkit. Vanha vivofit sai liikkumaan enemmän, mutta pelkät punaiset palkit eivät minulle riittäneet. En tuijotellut rannekettani tarpeeksi ja varsinkin pimeässä oli aivan mahdotonta koettaa katsoa kelloa, kun näyttö oli aivan musta. Olen kuitenkin pitänyt muutamaa poikkeusta lukuunottamatta puhelin- ja tietokonesovelluksesta, joka Garminilla on. Päätin siis pysyä tutussa ja turvallisessa, mutta vertailin kyllä hyvän tovin ennen tilaamista, Garminin vivofit 2 todettiin parhaaksi monessakin youtube arvostelussa. Kun oikeasti ihan kelvollinen tarjous tuli kohdalle niin tilasin, tällä kertaa en halunnut värillistä (ymmärrätte varmaan).

Ensimmäinen aivan huippu juttu on rannekkeen muotoilu! Ensinnäkin toisin kuin turkoosissa vanhassa rannekkeessani niin tässä mustassa on erilainen koneen kiinnityssysteemi ja samanlaiset murtumat kuin ensimmäisessä on tällä tapaa ehkäisty. Toisena on itse kiinnittäminen ranteeseen, uudessa on paina ja käännä systeemi, joka on huomattavasti napakampi ja tukevampi kuin ensimmäisessä. Lisäksi uuden rannekkeen muotoilu on mukavampi ainakin omaan käteeni. Musta oli minulle sopiva valinta värinä ja jos innostunkin väreistä niin lisärannekkeita on tilattavissa kumpaankin malliin. (olisi muuten ollut kiva tietää ensimmäisen rannekkeen kanssa, ei tullut mieleenikään missään vaiheessa!)





Aika mukavia uudistuksia on tullut muuhunkin kuin rannekkeen tuntumaan. Kuten aiemmin mainitsin on näyttö valaistu, aivan huippu homma! Lisäksi mitä viime rannekkeessa kaipasin todella paljon, uudessa voi aktivoida urheilumoden päälle, jolloin tulee sekuntikello ja esim. kävelylle lähdettäessä ei tarvitse mitään muita härveleitä / puhelin appejä laittaa päälle. Ainoa miinus tuosta tulee gps:n puutteesta, kilometrit ovat viitteellisiä ja ainakin muutaman kokeilun perusteella hieman vajaita. Tämän voisi kuitenkin saada tarkemmaksi säätämällä omien askelten pituudet. Kuitenkin on kiva kun kävelyn jälkeen se tallentuu automaattisesti Garminin palveluun ja sieltä näkee mm. keston, askelten määrän suorituksen aikana ja jos sykevyö on ollut päällä niin sykkeet. Uusi ranneke myös päivittelee itse tietoja palveluun, joka on mielestäni ihan kiva juttu.




Uudessa ei tarvitse välttämättä myöskään painaa unimodea päälle, vaan unen seuranta tapahtuu automaattisesti. (huom. illalla voi myös painaa sleep moden päälle, joka takaa sen ettei aamulla ranneke ala piippailemaan siihen aikaan kun punaisia pykäliä alkaa tulla, kun on nukkunut pidempään mitä on asettanut uniajoiksi sovellukseen). Tästä päästäänkin omaan lempijuttuuni eli tämän rannekkeen piippailu. Ääni ei ole ärsyttävä, tai kova, kuulostaa oikeastaan siltä että tamagotchi olisi jäänyt ruokkimatta tai kaipaisi huomiota. Äänimerkki tulee kun on ollut tunnin paikallaan ja kahteen tuntiin saakka vartin välein. Kun on saanut palkit pois kuuluu myös äänimerkki, samoin kun eri tavoitteiden saavuttamisesta. Tämä on todella hyvä uudistus, mutta tottakai senkin saa pois päältä.





Kuten ensimmäisessäkin versiossa niin tässäkin on vuoden kestävä paristo. Tämä on myös yksi suurimmista vaikuttajista rannekettani valitessa. Kaiken kaikkiaan tykkään kovasti aktiivisuusrannekkeestani! Niin ja hei, minulla ei ole vieläkään yhtään kavereita Garminin connect palvelussa, käykää ihmeessä lisäilemässä Lemmitar jos löydytte sieltä! :)


Löytyykö teiltä aktiivisuusrannekkeita?

Vegaanisten keittokirjojen aatelia




Meillä on vuosien varrelta löytynyt jos jonkinlaista vegaanista keitto- ja leivontakirjaa. Kuitenkin osasta olen luopunut ja osa ei vain ole jotenkin sytyttänyt. Itselleni tärkeää visuaalisena ihmisenä on kirjan taitto, kuvitus, fontit, kirjan värimaailma ym. ja se ei ihan joka kirjassa ole toteutunut. On hauskaa löytää uusia keittokirjoja, joiden kanssa ei tarvitse miettiä millä korvata mikäkin ainesosa. Suosittelen suuntaamaan ehdottomasti kirjastoon selailemaan valikoimaa, mutta ennen sitä tässä oma top 3 keittokirjoista!

Jos etsit sellaista perushyvää keittokirjaa, jossa on aika kattava tietopaketti mm. vegaanin ruokavaliosta ja terveellisyydestä, niin voin suositella Eläinsuojeluyhdistys Fauna ry:n Vegaanin UUSI keittokirja. Paljon hyviä perusohjeita ja soveltuu aloittelevan vegaanikokin keittiöön erittäin hyvin. Tuon kirjan olen omistanut monen monta vuotta ja siellä on monta ohjetta johon palaan uudestaan ja uudestaan.





Olen seurannut Elina Innasen Chocochili -blogia jo hyvin pitkän aikaa. Omistan kummatkin hänen keittokirjoistaan ja kummatkin ovat todella huippuja! Kuitenkin kaikkien (vegaanisten) keittokirjojen kuningas on hänen toinen kirjansa Vegaanin keittiössä, jonka kotiutin reilu vuosi sitten heti kirjan tultua. Vegaanin keittiössä on visuaalisesti erittäin kaunis, kuvat aivan loistavat ja kaikesta olen pitänyt mitä olen tähän mennessä tehnyt. Ohjeet ovat itselleni sopivan haastavia ja erittäin herkullisia. Kaiken kaikkiaan koen sen täydelliseksi keittokirjaksi, jonka oheisiin löytyy ainekset usein ihan perus kaupasta.




Toki leipominenkin on lähellä sydäntäni. Mikä olisikaan parempaa kuin tuore korvapuusti tai uunijuustokakku vegaaniseen tyyliin. Kun iskee himo leipoa niin siihen tiedän yhden aivan täydellisen leivontakirjan; Satu Saunion Tuulispään leivontakirja. Satu kirjoittelee vegaanista Kamomillan konditorio -blogia ja tämä kirja on taattu hitti! Kaikki ainesosat ovat helposti saatavilla lähimarketista, ohjeet ovat helppoja ja infopaketti kirjan alussa antaa monta ahaa elämystä leivontaan (ainakin minulle!). Ja mikä parasta, ostamalla Tuulispään leivontakirjan tuet Tuulispää nimistä eläinten turva- ja vanhainkotia, jonne toivonkin jossakin vaiheessa pääseväni vierailemaan ja vapaaehtoiseksi auttamaan! Kirjan kuvitus on erittäin hurmaava ja kirjassa esiintyvät Tuulispään asukit saavat hymyn huulille takuuvarmasti. Itse seuraan Tuulispäätä asukkeineen facebookin kautta ja suosittelen sinunkin kurkkaavaan minkälaisia kavereita sieltä löytyy.

Onko teillä keittokirja suosikkeja? Löytyykö keittokirjahyllystäsi jokin näistä minun suosikeistani?


affiliatelinkki

Purr, täältä tulee Tiikeri

Viimeksi kirjoittelin hieman Papusta ja nyt on meidän talon isännän vuoro. Tiikerin kanssa olen elellyt helmikuussa viisi vuotta ja ikää Tiikerille tulee vappuna seitsemän(!!). Aika on mennyt todella nopeasti ja voin sanoa että Tiikerin kanssa elämä ei ole ainakaan hiljaista tai tylsää. Tiikeri järkkäilee meille aika paljon pieniä ja välillä vähän suurempiakin yllätyksiä. Ja Tiikeri jos joku on kyllä todella rakastava ja rakastettu tyyppi!




Jos Papu on epävarma hypyistään niin Tiikeri sen puoleen on aika rämäpää, usein Tiikeri majailee tuolini selkänojalla (kyllä, aivan käsittämätöntä miten se siinä pysyy) ja välillä taiteilee ties missä. Äitini luona se tykkää majailla takan päällä lämpöisessä, jonne se hyppää tietokonepöydän kautta tai vaihtoehtoisesti lempparipaikkoja on arkistokaapin päälinen. Tiikeri pelkää melua, säpsähtelee äkkinäisistä liikkeistä ja on muutenkin aika herkkis. Siinä missä Papu rakastaa lapsia niin Tiikeri on todella varovainen, antaa kyllä silittää ja ei käy lasten kimppuun, mutta ylimpää ystävää ei Tiikeristä meluisille lapsille saa.




Tiikeri rakastaa hellyttä, lämpimiä sylejä ja paljoa huomiota. Jos puhelin sattuu olemaan kädessä niin Tiikeri pitää huolen ettei ole kauaa. Tämän meidän poitsun luonne on vähän sellainen, että aina pitää saada huomiota ja kun tulemme kotiin niin saamme kyllä kuulla etä olemme olleet kauan pois ja kaikki huomio nyt ja heti. Usein onkin kivaa töiden jälkeen istua alas ja ottaa Tiikeri syliin pusuttelemaan. Timppa ymmärtää hyvin nimensä ja tulee kutsusta luokse. Pojille on yhteisiä omia temppuja (kuten kuperkeikka ruoka-aikaan, rintakehää vasten nouseminen) ja usein yllätynkin siitä miten hyvin jätkät tulevat keskenään juttuun. Juttelusta puheen olleen Tiikeri on kova pitämään ääntä ja onkin hauskaa Tiikerille jutellessa saada vastauksia takaisin.




Tiikerillä on myös hieman ongelmia pissailun kanssa. Ostimme hetki sitten uuden xxl- kokoisen kannellisen hiekkalaatikon ja hieman pienemmän avoimen. Avoimen kanssa kävi sillä tavalla hassusti että Tiikerillä tuli pissat yli verhoon. Tiikeri muutenkin tekee todella herkästi pissoja stressatessaan. Siirsimme avoimen vessan meidän kylppäriin, ja olikin ihana haistella työpäivän jälkeen laidan yli tulleita pissoja lattialämmityksen kera. Myös muutamat pökäleet löytyivät hiekkalaatikon vierestä ja laatikko siityikin siitä äidilleni hänen kissojensa käyttöön. Nyt kun tarkastelee niin Tiikeri tekee tuolla isossa vessassakin todella korkealle pissat. Mietimme olisiko syy myöhäinen leikkauttaminen (kahden vuoden iässä) vai mikä. Noh onneksi on kannellisiakin vessoja ja se kelpaa kummallekin!

Tiikeri on kyllä ihanan terapoiva kisu, joka mielellään nukkuu kainalossa katsellessamme telkkaa ja tulee viereenkin sänkyyn nukkumaan tassuteltuaan meitä ensin tovin. Hassua miten vuodet ovat vierineet jo näin nopeasti. Toivon syvästi että yhteisiä vuosia tulee vielä paljon lisää ♥



Aikainen joulu Makrobiosilta

Viime viikon perjantaina instagrammin puolella sain ilmoituksen Makrobios hyvinvointitukun joulukuun tuotepalkinnon voitosta. Piti hieraista silmiä kerta jos toinenkin ja tarkistin monta kertaa nimeni linkistä että se olisin varmasti minä eikä kukaan muu. Tänä perjantaina tuotepaketin odottelu alkoi olemaan jo aika tuskaista, en tiennyt mitä paketissa on tai olisiko se edes vielä matkalla. Kun ovikello soi ja sain paketin käsiini niin perjantain vapaapäivä parani entisestään. Löysin Makrobiosin muuten Kahvia ja Kasvisruokaa blogista Liisan kautta, joka oli itsekin aiemmin saanut kuukausittaisen tuotepaketin. Makrobios siis valitsee kuukausittain yhden seuraajan tuotetestaajaksi, käykäähän ihmeessä seuraamassa heitä!





Kun availin laatikkoa hihkuin kuin pieni lapsi. Olin onneni kukkuloilla, otin yksi kerrallaan paketista ihania tuotteita ja yllätyin kovin siitä miten paljon kaikkea paketissani oli! Ilokseni melkeimpä kaikki pähkinöitä, kurkumaa ja himalajan suolaa olivat minulle täysin uusia ja tuntemattomia. Rakastan uusien tuotteiden löytämistä ja kokeilemista, voi olla että näitä tuotteita tullaan meiltä löytymään useamminkin!





Luomu kurpitsansiemen protskujauhe tulee tarpeeseen, itseasiassa meillä on kahtakin erilaista riisiproteiinia, mutta olen halunnut niiden rinnalle jotakin hieman erimakuista ja ekologisempaa. Tässä tuli vastaus pyyntöihini! Luomu cashewpähkinät katoavat parempiin suihin hyvinkin nopeasti, ne ovat omia lemppareitani ja erittäin helppo ja nopea eväs ja niistä saa tehtyä kaikkea raakakakusta pastakastikkeeseen. Käytämme mausteita todella paljon ja luomu kurkuma tulee hyväksi täytteeksi kaappiin, harmi vain ettei tullut ostettua ylimääräisiä maustepurkkeja kun ostimme ikeasta vihdoin ja viimein haaveilemani purkit. Nyt on hyvä syy käydä hakemassa lisää ;)




Ehkä mielenkiintoisin tuote on luomu kikhernepasta, olen halunnut pitkään kokeilla kikhernepastaa ja nyt sain siihen mahdollisuuden! Meillä juodaan glögiä aika paljon ja ilahduinkin suuresti Loovin metsämustikka-mustaherukka glögistä, olen lukenut siitä eri blogeista ja kuullut siitä paljon hyvää! Voi olla etten malttaa säästää tätä joulua varten (joka oli ensimmäinen ajatukseni).




Hauskaa että meillä oli juuri Lohjan Maailmankaupasta ostettu Ekolo merkin himalajan hieno suola loppumassa, lasinen purkki saakin nyt uuden sisällön. Olen pohtinut paljon onko eri merkkien suolilla eroja, nyt voin hieman maistella ja vertailla. Meillä käytetään oliiviöljyä paljon ja suosin luomua + extra virgin oilia; Olivehearth niminen öljy otetaan rakkaudella vastaan.





Rakastan Pukka merkin eri teitä todella paljon ja clean green tee pääsi jo maisteluun asti. En ole ennen törmännyt muuhun merkiltä kuin teehen, mutta sain kokeiluun myös Clean Greens puhdistavia kapseleita. Tutkittuani asiaa lisää niin Pukka merkillä on aika paljon erilaisia viherkapseleita ja jauheita. Mielenkiinnolla otankin vuoden alkuun kunnon startin kapseleiden kanssa, näistä tulette vielä kuulemaan! Reppuun menee ehkä herkullisimmassa paketissa ollut Getraw merkin Licourice bar, nam! Niin paljon kaikkea ihanaa, kuten alussakin sanoin niin käykää seuraamassa Makrobiosin instagram sivuja ja voi olla että tammikuun paketti on sinun :)



Onko jokin näistä tuotteista teille tuttu?

Vihasta rakkaussuhteeksi - lukutuolini



Tästä kuvasta huomaa miten ahdasta meillä on. Noh se ei menoa haittaa! Ajatus suuremmasta asunnosta lähivuosina lämmittää mieltä kummasti ja auttaa jaksamaan vaikka välillä kaipaankin tilaa ympärilleni. Tuo ei aitoa nahkaa oleva laiskalasse oli asunnossamme ennen minua. Aluksi vihasin sitä, en voinut sietää isoa rotiskoa joka oli kokoajan tiellä ja vain viemässä turhaa tilaa. Kun vaihdoimme tietokoneet olohuoneeseen niin tuoli päätyi makuuhuoneeseen. Pitkään se olikin vain vaatteidensäilytys tehtävässä, kunnes kerran istuin sille ja otin kirjan käteeni. 




Sen jälkeen minä, tuoli ja viltti olemme olleet yhtä. Tykkään lukea luonnonvalossa ja otankin siitä kaiken ilon irti kun sitä on, iltaisin en enää jaksa lukea. On ihanaa saada jalat pitkälleen eteen tai käpertyä muhkean nojatuolin syliin pienelle käppyrälle. Viereen pakastimen päälle saa mukavasti kahvikupin ja ehkä hieman jotakin suuhun pantavaa jos kauhea lukuinto iskee. Nälkäkuolema lukemisen takia ei taida kannattaa? Olen minä tuossa postauksiakin kirjoitellut macin kanssa ja enää en tuosta tuolista luovu!  Tällä hetkellä tuoli on vuorattu lahjapaketeilla, mutta nyt menen tyhjentämään sen ja menen nauttimaan hieman jännityksestä Stieg Larssonin teoksen kanssa.

Missä te luette kirjoja? Oletteko te kiintyneet johonkin huonekaluun, jonka kanssa ei ole ensin millään meinannut tulla toimeen?

Papu, pieni diiva

Kissoja näkyy blogissani ainakin kuvituksen muodossa. Kissat ovat myös kovasti mukana kirjoittamis puolella eikä ehkä niin positiivisessa muodossa. Nyt omistankin tämän postauksen meidän karvaisille kavereille! Kirjoitan kummallekin oman postauksensa ja vuoroon ensimmäiseksi pääsee meidän kolmivuotias Papu. On hassua miten se aika rientääkään, vastahan tuo oli pienen pieni karvakasa :)




Meillä kissat ovat mukana kaikessa. Papu on erikoistunut keittiöhommiin ja kaikkeen siivoamisesta lahjojen paketointiin. Jos kamera otetaan esille tai puhelimella ruvetaan jotakin kuvaamaan niin sieltä löytyy kissa tai kaksi, yleensä tämä meidän neiti. Yksi Papun lempparipaikoista on vessan lattia (lämmityksellä lie osuutta asiaan) ja aina vessaan mentäessa saa varoa ettei vahingossakaan astu päälle. Papu on myös hyvin taitava maton sävyihin maastoutuja ja joka kerta kun tulemme kotiin niin ovenraosta kurkkaa tumma kuononpää ja nopeasti se vilahtaa pois kauhealla kiireellä kun väliovi työnnetään auki ettei jää jalkoihin. Siitä puheenolleen Papu pyörii aina jaloissa ja usein se saakin osumaa vaikka kuinka varommekin. Hauskaa onkin, että Papu usein kellii selällään maassa ja siihen ei saa missään nimessä koskea käsin vaan jaloilla. Papu tykkää kun sitä silittelee jalalla hellästi, jos sattuu syliin nostamaan niin vinkaisu on taattu ja sylissä pysyy maksimissaan minuutin.





Papu tykkää olla ihmisen kanssa kahden ja silloin se helposti tuleekin syliin. Jos Tiikeri on lähettyvillä niin Papun on pakko saada kaikki huomio, muuten iskee mustasukkaisuus ja sitten Tiikeri saa kyytiä. Neiti on suhteellisen arka ja uudet ihmiset ovat todella pelottavia, joillekin lämpenee nopeasti ja toisille ei lainkaan. Kuitenkin iso poikkeus Papulle on lapset; Hän rakastaa lapsia ja lapset ovat ehkä kiinnostavin asia maailmassa. Vaikka Papu onkin aikuisia kohtaan hyvin epäluuloinen niin vauvasta alakoululaisiin kaikki on okei ja antaa lasten silittää ja vähintäänkin tarkkailee tilannetta hyvinkin lähietäisyydeltä. Kyllä Papua ehkä hieman pelottaa, mutta silti juoksee lasten perässä ja auta armias jos vauva vähän inahtaakin; Papu on heti paikalla tarkistamassa onko kaikki hyvin!





Ruokansa kanssa Papu on erittäin nirso. Joskus kelpaa broilerin filesuikaleet, mutta yleisesti ottaen hän voisi elää pelkillä raksuilla. Papulla on aika hellyyttävä piipittävä ääni ja kun neiti hieman puskee ja vähän ääntä käyttää niin raksut kaapista on taattu. Papu leikkii usein vesiautomaatilla ja hän onkin erittäin vesipeto. Iltaisin pitää laittaa Papulle suihkun hana tiputtamaan vettä, silloin Papu menee juomaan siitä suoraan ja saattaa istun vesiloron alla hyvänkin tovin välittämättä kastumisesta. Papu inhoaa harjaamista ja varsinkin sitä kun peppukarvoihin on tarttunut jotakin, silloin mennäänkin peppu maassa hinkaten ja kovaa. On meidän lakanoistakin joskus löytynyt ruskeat ässät kun neitillä on jäänyt jotakin kiinni villahousuihin.. Papun bravuuri on pitkälle hyppääminen, korkealle taas on paljon vaikeampi päästä ja Papu viihtyykin aika matalalla. Öisin Papu on erittäin rasavilli; tavarat tippuilevat pöydiltä, jos on pahvilaatikko niin sitä on revittävä ja jos löytyy jokin kiva kilisevä juttu niin sen kanssa voisi leikkiä vaikka koko yön.


Papu on kaiken kaikkiaan todella hellyyttävä tapaus villahousuineen päivineen 
Toivottavasti saamme tämän yön nukkua suhteellisen rauhassa... Juttua Tiikeristä tulee pian :)

Fiilistelyä




Meillä tehtiin perunalaatikkoa, lanttulaatikkoa, seitankinkku ja sille kastike. Ohjeet ovat Vegaaniliiton uudesta aivan mahtavasta Vegaanisia joulureseptejä koosteesta  Harjoitusjouluksi voitanee kutsua kun olihan ohjeet pakko kokeilla ennen h-hetkeä. Syötiin oikein pöydässä pitkästä aikaa (heh) ja kun ähky oltiin saavutettu hyvällä menestyksellä kaaduimme sohvalle katsomaan ensimmäistä Yksinkotona elokuvaa. Itselläni oli viime kerrasta jo useampi vuosi aikaa ja en muistanut muuta kuin mitä kaikkea rosvoille käy! Linnanjuhlia emme katsoneet ollenkaan ja otimme rennosti illan.

Ennen nukkumaanmenoa maistelimme Four Sigma Foodsin Xoco Blueta ja ei ollut pahaa ollenkaan! Olen halunnut jo pidemmän aikaan kokeilla kumpaakin kaakaojuomaa ja kun meidän lähi Punnitse & Säästä liikkeessä oli puoleen hintaan niin nappasin ensin lauantaina punaisen paketin ja sunnuntaina myös sinisen kun jäi harmittamaan. Sininen on rentouttava illaksi suunnattu kaakaojuoma ja punainen puolestaan antaa mukavasti energiaa päivään. Kummassakin paketissa oli maininta yksi päivässä ja tätä annostusta noudatan kiltisti. Laitoin uuteen reppuuni varalle pari punaista pussia, jos iskee kauhea väsy kesken päivän. Tulevaisuudessa haluan ehdottomasti kokeilla muitakin heidän tuotteitaan, mitä onkin aika kiva määrä :) 





Tänään kävin ostamassa lidlistä sähköllä toimivan kahvimyllyn ja ostin perjantaina Ruohonjuuresta kokeiluun Selection kahvipapuja. Kotona heti testailin miten mylly toimii ja voin sanoa juoneeni parhaat kahvit pitkiin aikoihin. Jos teillä on suositella isommissa pusseissa olevia kahvipapuja keskipaahdosta tummaan ja mielellään reiluakauppaa ja luomua niin antakaahan kuulua! (ei yhtään kovat vaatimukset, eihän?) Mutta ainakin nyt on löytynyt yksi hyvä kahvipapu :) Kaapissa odottaa vielä jokin citymarketista ostettu reilu-luomu pussi papuja, mutta kauhean montaa kupillista tuollaisesta pienemmästä ei saa. 

Nyt siirryn keittiön puolelle keksimään huomiseksi syötävää. Pitää alkaa pikkuhiljaa toteuttamaan ideaa viikoittaisesta ruokasuunnitelmasta ja tehdä viikonloppuna valmiiksi muutamaa eri sorttia ja pakkaseen myös valmiita annoksia, joita on helppo napata töihin mukaan. Arkena ei inspiraatio riitä aina ruoan tekoon.




Miten teidän itsenäisyyspäivänne meni?

Soijakynttilöiden lumossa



Hyvää itsenäisyyspäivää!

Rakastan kynttilöitä ja meillä poltetaankin niitä aika usein. Pientä estettä tulee toki kissoista, avonaisia tai katottomia lyhtyjä meillä ei voi käyttää ja se onneksi hieman rajoittaa intoani. Vegaanina ja pienenä terveysintoilijana olen joutunut miettimään hieman tarkemmin mistä kynttiläni ostan ja mitä ne pitävät sisällään. Olen lukenut eri lähteistä että kynttilöiden polttaminen saastuttaa sisäilmaa todella paljon.

Katsotaan asiaa vegaanin tai vaan ihan normaalin kansalaisen kannalta niin steariini on yleensä todella epäpuhdasta ja parafiinin kanssa yksi pahimmista nokeajista ja palaessaan päästävät ilmaan pienhiukkasia (mm. bentseenejä ja tolueeneja). Vegaanille ei kannata antaa steariinista kynttilää, koska ne ovat sekoite eläinten rasvasta ja palmuöljystä. Vegaanit yleisesti eivät käytä myöskään mehiläistuotteita, mutta itse ostaisin mielummin mehiläisvahakynttilän kuin parafiinisen ihan vain sen ekologisuuden takia. Meillä on siis parafiini ja steariini pannassa eikä mehiläisvahakynttiläkään nappaa niin mitä jää jäljelle?





Alkuun idea soijakynttilästä kuulostaa hassulle. Tutkittuani asiaa enemmän voin todeta ettei se ole yhtään huonompi vaihtoehto. Itseasiassa soijakynttilällä on isojakin etuja muihin verrattuna. Alkuun toki pitää mainita, että soijakynttilän soija tuskin on kotimaista verrattuna vaikka niihin mehiläisvahakynttilöihin. Se ehkä onkin ainoa haittapuoli mitä nopeasti tulee mieleen.

Soijakynttilä

- Valmistetaan soijavahasta eli se on kasvipohjainen
- Biohajoava, palamattoman osan voi heittää biokompostiin
- Paloaika pidempi kuin parafiinikynttilällä
- Soveltuu hierontaöljyksi
- Uusiutuva, 100% luonnontuote
- Parafiinikynttilöihin verrattuna tuottaa 90% vähemmän nokea
- Vesiliukoinen eli tahrat lähtevät pesussa pois nii astiasta kuin vaatteistakin
- Puhdas tuote, palaessaan ei tuota allergisoivia aineita eli sopii allergikoille
- Liekki palaa rauhallisesti
- Saatavana myös ilman alumiiniastiaa
- Poltettava jonkinlaisessa astiassa vahan matalan sulamislämpötilan takia
- Tuoksu mieto,luonnollinen





Itse tilasin Pienestä Ekopuodista itselleni täksi talveksi ison kasan soijakynttilöitä. Etsittyäni verkkokaupoista erilaisia soijakynttilöitä myyviä paikkoja tuolta löytyi edullisimmin ja hommat hoituivat kätevästi sähköpostilla. Tilasin kaksi pakettia soijakynttilöitä lasituikulla, kaksi täydennyspakkausta niihin, yhden paketin alumiinimuotissa (jotka toki kierrätän) ja kaksi talvi vuodenaikakynttilää. Meillä on makkarin ikkunassa lyhty, joka on tarpeeksi korkealla kissojen tassuista. Siellä onkin nyt lasinen malja, johon on helppo vaihtaa tuikku aina polttamisen jälkeen.

Jos vegaaniset kynttilät ja mistä niitä saa kiinnostaa niin kannattaa kurkata Vegaanituotteiden sivut. Muutenkin nuo sivut ovat aivan huiput! Vegaanina sieltä löytyy helposti kaikki uutuudet ja vanhatkin tuotteet, eipä tarvitse aina lukea tuotesisältöjä. Ja jos vegaani jutut kiinnostaa kannattaa tutkia kyseisiä sivuja, veganismi ei enää oikeasti ole vaikeaa!

Ekolupaukseen palaaminen

Vuosi sitten tein ekolupauksen. Olin jo unohtanut sen täysin, lukaisin sen yksi päivä läpi ja voin ilokseni todeta että asiat ovat siitä muuttuneet oikeasti todella paljon. On hauska lukea tekstiä vuoden takaa, niin paljon on tapahtunut sen jälkeen ja oma ajatusmaailma muuttunut aika kriittisesti. 




Miten asiat ovat muuttuneet?

- Käytän 99% luonnonkosmetiikkaa ja loppu prosentti on vegaanista ja kotimaista
- Puhdistan kotini vain ekologisilla kodinpuhdistusaineilla, pyykkikoneessa olen aina käyttänyt eco ohjelmaa
- Suosin luomua ja reiluakauppaa huomattavasti enemmän kuin ennen, banskut ja kahvit aina reiluina!
- Ostimme vähemmän kuluttavan aivan uuden auton, jolla pienemmät päästöt
- Siirryin takaisin kokonaan vegaaniksi
- Parafiiniset kynttilät ekologisempiin (tästä tulossa lisää sunnuntaina!)
- Kuten aiemminkin niin kierrätän; lasin, metallin, bion, lehdet, pahvit ja paristot, sekä vaatteet uffille ja turha tavara kirppikselle ja kierrätyskeskuskseen
- Olen järjestänyt vaihtobileitä
- Käytän enemmän kirpputoria ja teen vähemmän heräteostoksia
- Käytän tietokoneella hakukoneena ecosiaa
- Kaupassa käytän kestokasseja, jos unohtuu kotiin niin paperikasseja (joiden kanssa kierrätetään pahvit)  ja hedelmille paperipusseja
- Mainoksille ei ovella




Petrattavaa olisi vielä seuraavissa asioissa

- Sähkölaitteiden sammuttaminen
- Lyhyemmät suihkut
- Turhien valojen sammutus
- Ruoan heittäminen roskiin 
- Enemmän kävelyä, vähemmän autoilua
- Soijatuotteiden tilalle enemmän lähellä tuotettua kauraa, härkäpapua ym.

Kaiken kaikkiaan parannettavaa löytyy aina, ei saa olla liian kriittinen ja pitäisi olla tyytyväinen edes siitä että tiedostaa missä mennään.


Oletteko te tehneet jonkinlaisia ekolupauksia itsellenne? Miten ekologisuus näkyy teillä?


Mitä miehet haluavat joululahjaksi?

Joka vuosi tämä sama ongelma. Vaikka miehet haluaisivat jotakin joululahjaksi niin harvemmin he sitä tarvetta ääneen sanovat ja jos sanovat niin se tapahtuu niin vaivihkaan että saa olla Sherlock huomatakseen sen. Ehkä miehet nauttivat siitä tuskan määrästä, kun naiset miettivät päänsä puhki. Tänä vuonna päätin olla ottamatta niin isoa ongelmaa asiasta ja ajattelin auttaa ehkä hieman teitäkin. Sanoisin suurimman osan ystävistäni olevan miespuolisia tällä hetkellä, se tarkoittaa sitä että on helppo tehdä kyselyä siitä mitä miehet oikeasti joululahjakseen haluavat.

Olen lukenut lukuisia joululahjavinkkejä mitä ostaa miehelle ja kaikissa niissä on sama ongelma ; kyse on siitä mitä nainen haluaa ja mistä hän voisi hyötyä jollakin tavalla, virhe! Se kamala villapaita kuvitettuna joulupukin naamalla tuskin on miehen mieleen ja jos taka-ajatuksena on sen villapaidan päätyminen itsesi päälle niin miksi et suoraan osta sitä itsellesi? Lähdin näistä syistä kyselemään miehiltä mitä he itse haluaisivat lahjaksi. Ja hei, tämä pätee myös synttärilahjojen ostoon.

Muistakaa myös se, että miehiä on erilaisia ja miesten kiinnostuksenkohteet ovat erilaisia.




Fani tuotteet
Oli kyse sitten jonkin tv-sarjan, elokuvan, pelin, artistin/bändin, jalkapallo/jääkiekko joukkueen fanista niin fanikamaa saa todella paljon. Meiltä löytyy t-paitoja, mukeja, pieniä figuureita ja muuta tällaista tavaraa. Ja tähän kohtaan voisi lisätä myös liput keikalle.

Reissu
Jos budjetti antaa myöden niin reissu etelään, viikonloppuloma kaupunkikohteeseen tai miehestä riippuen metikköön tai paintballiin toimii hyvin. Kaikki miehet eivät välttämättä nauti kylpylähoidoista, risteilyistä tai vaeltelemisesta, joten mieti taas tässä lahjan kohde (ja että sinä et ole lahjan saaja).

Pelit
Tämä kategoria sisältää niin lautapelit kuin erilaiset konsolipelit. Kysele rohkeasti miehesi kavereilta jos aihealue on sinulle vieras. Lautapeleistä on iloa myös porukalla ja tietokonepelitkin ovat usein online ja niitä pelaillaan skypessä samalla höpötellen. Peliin kuin peliin voi liittää samalla lupauksen poikien peli-illasta sipseineen ja kaljoineen. Ja toki pelikonsoli itsessäänkin on hyvä lahja.

Vaatteet
Tämä tuli itselleni yllätyksenä että miehet todella haluavat vaatteita lahjaksi. Useampi sanoi sellaisia asioita, joita ei itse viitsi käydä ostamassa. Sukat, alushousut (tarkista vaatekaapista oikea koko!) ja t-paidat ovat helppoja lahjoja. Tarkemmalle miehelle siistit farkut tai siistimpi paita on kiva lahja, mutta tässäkin kannattaa tsekata oikea koko ennen ostamista. Myös huppari, takki, hanskat, pipo ja kaulahuivi tulivat useammallakin esiin. Myös uusi kylpytakki tulee tarpeeseen.  Ja jos tämä aihealue pelottaa niin lahjakortti toimii aina! Jokainen keneltä kysyin painottivat vaatteiden mukavuutta.

Kosmetiikka ja korut
Partavesi, muchomacho (miehekkäät) saippuat ja dödöt, sekä muut ihonhoidolliset tuotteet partahöylistä parranajokoneeseen aineineen ovat myös toivottuja lahjoja. Toki kaikki eivät piittaa voimakkaista tuoksuista, kannattaa vähän kurkkailla minkälaisia tuotteita mies tällä hetkellä käyttää (eli suuntaa itsesi vessaan peilikaapille tai suihkun hyllykölle). Korujen puolelta kannattaa miettiä onko mies korun käyttäjä, rannekelloja löytyy monenkin miehen makuun.

Harrastustavarat
Sulkapallon pelaajalle uusi maila, pelaajalle hiiri / headset, liikkujalle sykemittari ja uusi treenikassi ei ole koskaan pahitteeksi. Kannattaa tarkkailla lahjan kohteen harrastuksia ja sitä onko jokin harrastusväline elämässä elämänsä viimeisiä hetkiä.

Muut
Illallinen hyvässä raflassa,  pullo hyvää viskiä tai konjakkia, takkasetti takan omistajalle, Reinot, uusi lompakko, lahjakortti hierontaan, hemmotteluhetki, tuotteita arjen järjestelyyn, uudet kuoret puhelimeen, sosiaaliset tapahtumat jotka keräävät yhteen miehen ystäviä, lupaus esim. roskien viemisestä kahden kuukauden ajan.




Kiitos teille kaikille ihanille miehille kun jaksoitte vastata kyselyyni! Toivottavasti edes joku hyötyy tästä postauksesta jollakin tavalla :) Yleisesti miehet halusivat ihan simppeleitä asioita. Kannattaa vuoden mittaan tarkkailla ja rekisteröidä jokainen vinkki visusti mieleesi. Ja jos hätä iskee, kysy suoraan mitä mies haluaa. Ja ei ole väärin ostaa käytettyä tavaraa, me olemme kierrelleet kirppiksiä ja sieltä löytäneet lahjoja ihmisille. Tärkeintä kaikessa on se ajatus!

ps. tällä viikolla teimme yhessä soodataikinasta joulukuusen koristeita, ohje löytyy täältä!

#blogintarina

Ihana Susanna Take a Breath- blogista antoi minulle haasteen nimeltä #blogintarina. On ollut ihanaa seurata muiden blogeista mikä on heidän bloginsa tarina ja päästä syvällisemmin blogin maailman sisälle. Toivonmukaan myös teitä kiinnostaa minun blogini tarina! Tässä haasteessa on siis tarkoitus avata blogia ja sen perustamista syvällisemmin parin kysymyksen kautta. Tässä omat vastaukseni ja lopussa haastan tottakai mukaan muutamia blogeja :) Ja nyt vielä tähän alkuun, huomiseen iltaan klo 21.00 asti on vielä arvontaan osallistumis aikaa! Käykää ihmeessä osallistumassa ja laittakaa sana kiertoon :)




Miksi perustin blogin?
Olen aiemmin kirjoittanut useita blogeja. Välillä suljin blogin ja aloitin uuden, tämän blogin kanssa olen oikeastaan vaihtanut nimeä ja osoitetta muutaman kerran ja ns. nollannut blogin aivan kokonaan. Turkooseja unelmia tulee siitä, kun taideterapiassa käytin yhä enemmänja enemmän turkoosia töissäni ja terapeuttini kertoi sen usein olevan masennuksesta paranemisen merkki. Turkoosi on ollut minulle pitkään hyvin tärkeä väri siitä kautta ja se on edelleen jollakin tapaa voimavärini. Vaikka blogin sävyt ovat nykyään muut kuin turkoosit, niin sen pohja säilyy silti edelleen nimessä. Reilu vuosi sitten aloitin tämänkin blogin alusta ja tuhosin aikaisemmat kirjoitukseni, lähdin etsimään itseäni kirjoittajana ja ehkä ihmisenäkin uudestaan ja tällä tiellä ollaan pysytty. Minulle blogi on ollut joskus paikka purkaa asioita, nyt se on enemmänkin paikka jakaa iloisia ja kivoja juttuja sekä toisaalta pohtia asioiden eri puolia.

Mikä on blogini aihepiiri?
Kirjoitan itselleni tärkeistä asioista, jotka koskettavat elämääni sillä hetkellä. Blogissani ei ole yhtä tiettyä aihepiiriä vaan koen sen koostuvan hyvin monesta pienemmästä osasta kuten luonnonkosmetiikasta, hyvinvoinnista, veganismista, ekologisuudesta, kissoista, liikkumisesta, hieman ruoastakin ja yleisestä pohdinnasta. Koen blogini olevan ihan lifestyle- tyyppinen ratkaisu :)

Miten läheiseni suhtautuvat blogiini?
Oikeastaan tämä on todella vaikea kysymys. Mielestäni lähipiiri suhtautuu blogiini ja bloggaamiseeni hyvin. Meillä äitini myös bloggailee, joten meillä blogit ovat aika arkinen ja "normaali" juttu. Kallelta kyselen aina miten sanoja kirjoitellaan (yhdyssanat eivät ole pravuureitani), koetetaan keksiä otsikoita ja hän myös välillä oikolukee tekstejä. Kalle on tukenut kirjoittamistani todella hyvin ja hänen kanssaan keskustellaan usein aiheista, joista olen kirjoittamassa. Uskon sen tuovan teksteihini paremmin syvyyttä, kun tekstit eivät ole tuulesta temmattuja. Tiikeri ja Papu osoittavat mieltä tein sitten mitä tahansa muuta, kuin annan heille kaiken huomioni. Usein kirjoittaessani Tiikeri tallustelee näytön edessä tai lösähtää hiirikäden päälle, ei selvästikään arvosta tätä hommaa ;)




Mitä blogille kuuluu juuri nyt?
Blogilla menee mielestäni ehkä paremmin kuin koskaan. Inspiraatiota kirjoitteluun löytyy ja välillä joudun hieman hillitsemään itseäni, etten julkaisisi heti kaikkia postauksia kerralla. Itselläni alkaa olla fiilis, että olen alkanut löytämään itseäni paremmin bloggaajana. Parasta on ehdottomasti kommenttien saaminen, kiitos siitä teille ihanille lukijoilleni! Blogin kirjoittaminen vaatii paljon enemmän työtä kun siihen paneutuu kunnolla ja se on täysin sen arvoista. Toivonkin blogini pysyvän rinnallani niin myötä kuin vastoinkäymisissä

Mitkä ovat lempipostaukseni?
Itse tykkään kirjoittaa pohdintoja asioista, jotka ehkä vähän häiritsevät minua tai jos olen kokeillut jotakin uutta juttua niin siitä mielipiteitä. Kuvat ovat minulle myös todella tärkeitä ja teksti ilman kuvia tuntuukin todella orvolta.


Haastan mukaan seuraavat ihanaiset blogit:


Kaunistatko itseluottamuksesi?



Sosiaalinen media - tutummin some, on kuulunut elämääni hyvin monta vuotta. Tietokoneella hengailin ensin mesessä, sitten irkissä, siitä irc-gallerian kautta pikkuhiljaa facebookkiin ja muihin vastaaviin. On ollut vaiheita, kun olen täyttänyt facebookkini kaverilistaa puolitutuilla ja esimerkiksi yläasteen aikaisilla luokkalaisilla, entisiä työkavereita, keiden kanssa ei ole koskaan ollut minkäänlaista kaveruutta tai päinvastoin taustalla saattoi olla jopa kiusaamista. Kun tuli aika siivota fb:tä ja katsoa keiden ihmisten kanssa haluan edes jakaa asioitani (ja ei, en koe että facebook on mikään ilmoitustaulu) niin listasta tuli hyvin lyhyt. Samalla oloni oli todella huojentunut, jonkinlainen taakka putosi harteiltani ja sen jälkeen en ole enää hyvän päivän tuttuja kaveriksi lisäillyt ja lista pysyy hyvin lyhyenä.

Ennen jaoin facebookissa helposti kuvia tai tekstejä muuten vaan, mutta Kallen kanssa opin siihen ettei kaikkea tarvitse jakaa. Toki tärkeimmät päivitykset tulee tehtyä, mutta koen ihmisten ansaitsevan tietää asioistani minulta eikä facebookista. Instagrammi puolestaan on minulle oiva kuvien jako palvelu, siellä ei kukaan näe pakosta miten meidän kissat nukkuvat söpösti yhdessä tai kun olen tehnyt ruokaa ja ottanut siitä kuvan. Instagrammissa olen todella iloinen jokaisesta tykkäyksestä, kommentista ja seuraajasta, mutta kuka nyt ei olisi?




En_koe tarvitsevani itsetunnon pönkitykseen sosiaalista mediaa, mutta myönnän että on kiva välillä saada kommentteja että näytän kivalta tai ottamani kuvat ovat inspiroineet jotakuta. On toki eri asia jakaa kuvia huomion takia, mutta mielestäni raja on hyvinkin häilyvä. 

Some luo myös valtavat paineet useammalle ihmiselle. "Pitää" päivittää instagrammiin kuvia, kriisi tulee jos joukko seuraajia häviää yks kaks tai kuva ei saakaan kuin yksi tai kaksi tykkäystä, Ihmiset ottavat selfieita synnytyssalista, vessassa käydessään tai autoa ajaessaan. En sano, että olisi väärin synnytyksen jälkeen ottaa kuva, mutta onko sen jakaminen heti todella ykkösasia? Eikö sen vastasyntyneen pitäisi saada kaikki huomio? Eilen Marja Hintikka livessä sivuttiin sosiaalista mediaa ja sen luomia paineita tuoreisiin äiteihin. Tämä asia pistää mieleni matalaksi.

En tiedä oletteko huomanneet ihmisten selfieitä, joissa naama näyttää turhankin "siistiltä" ja blurrautuneelta? Kun hankimme uudet puhelimet  ja testailin selfie-kameraa niin automaattisesti kuva käsiteltiin "kaunistus" filtterillä; silmiä suurennetaan, ihoa tasoitetaan ja mitä vielä. Toiminnolle on kymmenen eri tasoa ja mitä lähemmäksi kymppiä mennään sen luonnottomammalta ihminen näyttää. Onneksi kyseisen toiminnon saa pois päältä, mutta automaattisesti aina kun laitan selfiekameran päälle niin se menee kaunistus puolelle. Miksi ei toisinpäin? Miksi normaali kuva ei ole vakio ja kaunistus jokin lisänappula jossakin piilossa? Minulla on finnejä ja arpia, harvemmin meikkaan ja vaikka naama näyttäisi kuinka petolinnunperseeltä niin en halua käyttää filtteriä. Ja toki jokainen tekee valintansa itse, mutta toivon että tietoisesti ja oikeasti hyvästä syystä.




Olette ihmiset kauniita juuri tuollaisenaan. Usein valitan Kallelle omista kuvistani että onpa ruma tai kylläpä tuo finni paistaa, noh asia ei kuitenkaan mene ihan niin. Kun katson muiden ihmisten kuvia niin en ala laskemaan ihmisen finnejä tai luomia, vaan katson ensiksi silmiä ja hymyä ja se siinä, onpa kaunis kuva! Omia kuvia selatessa tulee sokeaksi itselleen ja on paljon kriittisempi. 

On sairasta miten media on luonut meille paineet ja kriteerit tietynlaisesta ulkonäöstä. Ihmiset vaativat sitä itseltään, mutta kun katsoo toisia niin eihän sitä keneltäkään muulta (toivottavasti) vaadi. Näemme itsemme väärin, rumempina, jollakin tapaa harmaina. Onneksi muut näkevät sen kaiken väriloiston ja muistuttavat siitä välillä. Ilman Kallea olisin paljon sokeampi itselleni. Olkaa armollisempia itsellenne, kauneus tulee sisältä eikä blurrista. Voidaanko sanoa ei blurrille? 

ps. kyllä olen itsekin jakanut kuvia blurrin kanssa ja oikeastaan vahingossa, aina ei sen olemassa oloa muista, mutta nyt kyllä nolottaa hieman

Superfoodien eettisyys




Superfoodit ovat nyt todella super.


Niitä näkee kaikkialla ja kaikkien eettisyydestä ei ole takuita. Itse olen todella tarkkana, että ruoka jota ostan olisi a) eettistä b) luomua. Haluan puhdasta ruokaa, jolla ei riistetä keneltäkään tai viljelemällä tuhota sademetsiä. On firmoja, jotka eivät halua ilmoittaa tai eivät tiedä tarkalleen miten asiat viljelmillä ovat. Tämä on surullista. Mielummin maksan esim. maca jauheesta luomuna hieman korkeampaa hintaa ja tiedän mistä se on tullut ja että viljeliä saa kunnon katteet, kuin se että maahantuova yritys tekee bisnestä viljelijöitten kustannuksella. Tämä kuuluu kaikkeen muuhunkin, kuin superfoodeihin! Meillä ei syödä kuin reilun kaupan banaaneja ja kahvikin on lähes poikkeuksetta reilua kauppaa. Vielä kun pääsisin itse kiertelemään maailmaa ja vierailemaan viljelijöiden luona!




Foodinilla tehdään tiivistä yhteistyötä viljelijöitten kanssa. Foodinin perustaja Lasse Jalkanen kiertelee maailmaa ja etsii kovalla työllä viljelijöitä ja vierailee heidän luonaan. Heille ei ole ihan sama mistä tuotteet tulevat, minkälaiset työolosuhteet siellä on ja mikä tuotteen laatu on. He edustavat todella hyvin omaa filosofiaani; puhdasta ja eettistä. Heille ruoan matka viljelijältä meille kuluttajille on tärkeää ja he tekevät sitä oikeasti sydämestään eikä rahanahneudesta! Foodin auttaa heidän lapsiaan pääsemään kouluun mm. auttamalla koulujen rakentamisessa. Tämä jos mikä on upeaa, teot kertovat enemmän kuin sanat. Foodinilla ollaan myös reiluja viljelijöille, heille annetaan vakaammat ja korkeammat tuotot, mitä he tukkureilta saisivat ja hommassa ei ole turhia välikäsiä. Ja siinä kohti kun ruoka tulee suoremmin Foodinille niin se tarkoittaa meille kuluttajille alhaisempia hintoja ja puhtaampia tuotteita!




Myös mitä he myyvät ei ole sattuman kauppaa. He opiskelevat, että löytäisivät oikeasti hyödyllisiä ruokia. Lisäksi lähdettäessä etsimään tuottajaa ei sekään ole helppoa. Pitää selvittää miten ruoka-aine valmistetaan ja ettei sitä ole jatkettu muilla aineilla. Viljelyalueen ympäristö on tärkeä, tällä vältetään turhat torjunta-aineet foodeissa. Taustat selvitetään tarkasti, arvioidaan tuottajan ympäristö- ja sosiaalivastuu, tuotteiden pitää olla esimerkiksi GMO vapaita ja se että tuottaja kykenee itse testaamaan ettei tuotteissa ole hometta ym. on tärkeää (ja tuotteet testataan vielä tottakai Suomessakin!) Foodin tekee myös yhteistyötä erilaisien organisaatioiden (DO-IT, Delta, EcoSocial) kanssa, parantaakseen viljelijöiden ja heidän lapsiensa elämänlaatua.

Lisää tietoa Foodinista ja Lassen seikkailuista löydät Foodinin kotisivuilta.





Muista, että myös sinä vaikutat paljon esim. juuri ostopäätöksilläsi!

Jos nyt innostuit Foodinista (kuten minä!) niin alennuskoodilla ambassador-10 saat -10% tilauksesta heidän verkkosivuiltaan ja kaikissa yli 69€ tilauksissa postikulut ovat ilmaiset! Superfoodit sopivat myös pukinkonttiin loistavasti, eettistä ja herkullista!

Roskat pois arjesta




Arjen pyörittäminen on aikamoista hommaa. Nostan pipon reunaa jokaiselle äidille ja isälle, jotka saavat lapsiperheen arjen toimimaan. Meillä on välillä ongelmaa kahden aikuisenkin kesken, aika ei vaan riitä kaikkeen. Pitää tehdä valintoja, siivoanko vai annanko ajan rakkaille. Vastausta on minulle erittäin selkeä, siivota ehti myöhemminkin ja parisuhde tulee kaiken edelle. En ymmärrä miten vanhemmat jaksavat töiden jälkeen tehdä heti ruokaa, siivota ja kuskata lapsia harrastuksiin ja vielä ehkä käydä itse treenaamassa jossakin muodossa. Mistä he saavat kaikki ne tunnit vuorokauteensa ja nukkuvatko he ollenkaan?

Minulle riittää pelkästään se, että käyn töissä ja kaupassa ja kotiin tultuamme kun katselemme tiski- ja pyykkivuorta sekä kissankarvapalloja pyörimässä lattialla niin iskee ahdistus. Kotiin tultua yleensä on kaksi kissaa huutamassa jaloissa ja vaatimassa kaiken huomion nyt ja heti. Kissat onneksi saavat stressitasot laskemaan kympistä nollaan hyvin nopeasti; hyppy syliin, purinaa ja kun olet rapsutellut kissaa vartin ajan niin kaikki on taas vähän paremmin.

Arjessa on monta kuormittavaa ylimääräistä asiaa ja niitä olen heitellyt jo hyvän tovin roskakoriin niin henkisesti kuin fyysisestikin. Luin tovi sitten Keskeneräinen blogista erittäin loistavan kahdenkymmenen vinkin pituisen listan siitä miten tehdä elämästä hieman yksinkertaisempaa. Olen inspiroitunut blogista todella suuresti ja käytyäni tuon listan läpi helpotti heti ainakin vähäsen. Vielä kun pystyisin saamaan tavaran määrän meillä ihan minimiin ja oppia pois hamstraamisesta ja esineisiin kiinnittymisestä niin helpottaisi varmasti vielä enemmän!

Muutaman viikon ajan olen ottanut tavoitteekseni päästä turhasta sähköpostitulvasta eroon. En kestä sitä kaikkea mainosten ja uutiskirjeitten määrää, joka iskee sähköpostiini vuorokauden jokaisena tuntina. Uskokaa tai älkää, olen estänyt ja peruuttanut tässä muutaman viikon aikana yli viisikymmentä eri mainoskirjettä ja turhaa viestitulvaa. Jokaisen peruutuksen kohdalla helpottaa vähän enemmän. Tuntuu pikkasen hyvältä tsekata aamulla sähköposti lävitse ja olla ilman sitä kaikkea "osta tätä ja tuota niin elämäsi on parempaa" shaissea. Suosittelen lämpimästi kyseistä toimenpidettä, kyllä ne tarjoukset löytyvät ihan nettisivuiltakin jos oikeasti jotakin tarvitsee. Itse olen sortunut varastoon ostamiseen "kun nyt kerrankin on niin hyvässä tarjouksessa". Markkinointi on usein taitavaa, mutta sille pitää osata sanoa ei. Itse harjoittelen sitä paljonkin ja kyllä lompakko kiittää.


Luotteko te tunnesidettä esineisiin? Mikä arjessa tuntuu raskaimmalta?

Päivän väripilkku



Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! Meikäläinen synkistelee täällä kuuntelemalla Steven Wilsonia, Porcupine Treetä ja Toolia. Proge sopii ulkona vallitsevaan säähän loistavasti. Kuitenkin tämän matalan soundin lisäksi tarvitsee hieman piristysruisketta muualtakin kuin vitamiinipurkista ja tekaisin aamulla persimon-inkivääri-kaneli smoothien. Sen verran paksua kamaa siitä tuli, että ajattelin jatkaa sen ihka ensimmäiseksi smoothiekulhokseni. Ajattelin aloitella pienestä annoksesta (ihan vain sen takia ettei mahankaan vetävyys ole ollut parhaimpiaan viime viikkoina) ja laitoin päälle auringonkukansiemeniä, seesaminsiemeniä, cashewia, kookoshiutaleita ja pari siivua vielä persimonia ettei näyttäisi niin ankealta. Omaksi yllätyksekseni tää olikin todella hyvää! 

Vietin viikonlopun töitä tehden ja eilen menimme Kallen isälle viettämään isänpäivää. Olin myös pienen suloisen miehen kanssa äitini luona yötä ja meillä oli todella mukavaa. Viime viikko meni parannellen vielä leikkausjälkiä, kaksi viikkoa leikkauksesta ja nyt vasta alkaa napa olemaan siedettävän näköinen (oli välissä ikävästi tulehtunut ja todella kipeä). 

Viikko sitten yritin mennä hakemaan arvontaan arvottavia, mutta suureksi epäonnekseni kaaduin melkein alkumatkalla ja rikoin polveni. Nyt onkin ollut hauska koettaa nukkua sellaisella tavalla, ettei polveen ja navan alueelle satu. Aika mahdoton yhtälö mahallaan nukkuvalle.. Täytyy myöntää että olen kyllä todella sählä, mitä seuraavaksi? :D Tällä hetkellä odotan kropan parantumista jo todella tuskaisena, haluan lähteä liikkumaan kunnolla! 

Miten teidän viikonloppunne meni? Oletko kokeillut smoothiekulhoa?