Purr, täältä tulee Tiikeri

Viimeksi kirjoittelin hieman Papusta ja nyt on meidän talon isännän vuoro. Tiikerin kanssa olen elellyt helmikuussa viisi vuotta ja ikää Tiikerille tulee vappuna seitsemän(!!). Aika on mennyt todella nopeasti ja voin sanoa että Tiikerin kanssa elämä ei ole ainakaan hiljaista tai tylsää. Tiikeri järkkäilee meille aika paljon pieniä ja välillä vähän suurempiakin yllätyksiä. Ja Tiikeri jos joku on kyllä todella rakastava ja rakastettu tyyppi!

Jos Papu on epävarma hypyistään niin Tiikeri sen puoleen on aika rämäpää, usein Tiikeri majailee tuolini selkänojalla (kyllä, aivan käsittämätöntä miten se siinä pysyy) ja välillä taiteilee ties missä. Äitini luona se tykkää majailla takan päällä lämpöisessä, jonne se hyppää tietokonepöydän kautta tai vaihtoehtoisesti lempparipaikkoja on arkistokaapin päälinen. Tiikeri pelkää melua, säpsähtelee äkkinäisistä liikkeistä ja on muutenkin aika herkkis. Siinä missä Papu rakastaa lapsia niin Tiikeri on todella varovainen, antaa kyllä silittää ja ei käy lasten kimppuun, mutta ylimpää ystävää ei Tiikeristä meluisille lapsille saa.

Tiikeri rakastaa hellyttä, lämpimiä sylejä ja paljoa huomiota. Jos puhelin sattuu olemaan kädessä niin Tiikeri pitää huolen ettei ole kauaa. Tämän meidän poitsun luonne on vähän sellainen, että aina pitää saada huomiota ja kun tulemme kotiin niin saamme kyllä kuulla etä olemme olleet kauan pois ja kaikki huomio nyt ja heti. Usein onkin kivaa töiden jälkeen istua alas ja ottaa Tiikeri syliin pusuttelemaan. Timppa ymmärtää hyvin nimensä ja tulee kutsusta luokse. Pojille on yhteisiä omia temppuja (kuten kuperkeikka ruoka-aikaan, rintakehää vasten nouseminen) ja usein yllätynkin siitä miten hyvin jätkät tulevat keskenään juttuun. Juttelusta puheen olleen Tiikeri on kova pitämään ääntä ja onkin hauskaa Tiikerille jutellessa saada vastauksia takaisin.

Tiikerillä on myös hieman ongelmia pissailun kanssa. Ostimme hetki sitten uuden xxl- kokoisen kannellisen hiekkalaatikon ja hieman pienemmän avoimen. Avoimen kanssa kävi sillä tavalla hassusti että Tiikerillä tuli pissat yli verhoon. Tiikeri muutenkin tekee todella herkästi pissoja stressatessaan. Siirsimme avoimen vessan meidän kylppäriin, ja olikin ihana haistella työpäivän jälkeen laidan yli tulleita pissoja lattialämmityksen kera. Myös muutamat pökäleet löytyivät hiekkalaatikon vierestä ja laatikko siityikin siitä äidilleni hänen kissojensa käyttöön. Nyt kun tarkastelee niin Tiikeri tekee tuolla isossa vessassakin todella korkealle pissat. Mietimme olisiko syy myöhäinen leikkauttaminen (kahden vuoden iässä) vai mikä. Noh onneksi on kannellisiakin vessoja ja se kelpaa kummallekin!

Tiikeri on kyllä ihanan terapoiva kisu, joka mielellään nukkuu kainalossa katsellessamme telkkaa ja tulee viereenkin sänkyyn nukkumaan tassuteltuaan meitä ensin tovin. Hassua miten vuodet ovat vierineet jo näin nopeasti. Toivon syvästi että yhteisiä vuosia tulee vielä paljon lisää ♥