Keväisissä tunnelmissa

Jostakin syystä sisällä koneen ääressä istuminen ei ole maistunut viime aikoina ollenkaan, kun vaihtoehtona on ollut takapihan laittaminen ulkona. Säät ovat suosineet meitä viime päivinä, vaikka pieniltä sadekuuroiltakaan ei olla vältytty. Tänään kävelin kaupalle ostamaan jäätelöä, kun lämpötila kävi +18 yläpolella ja toki otin kamerankin mukaan. Haaveilin sinivuokkojen löytämisestä ja onnekseni niitä sattuikin reitilleni, lopulta isojakin alueita täynnä näitä kauniita sinivioletteja kukkasia. 

Olen nauttinut tästä keväästä enemmän kuin koskaan ennen, on ollut ihanaa nähdä päivittäin meidän kodin pihalla kevään merkkejä ja katsella miten kukkapenkeistä nousee erilaisia varsia ja lehtiä huimaa vauhtia. Pihamme on yllätyksiä täynnä, emme yhtään tiedä mitä kaikkea sieltä ilmestyy. Olen myös saanut lihakset pitkästä aikaa kipeiksi kyykkiessä penkkien reunoilla, haravoidessa lehtiä ja kuollutta nurmikkoa pois ja leikatessa pensaiden oksia. Kalle on kärrännyt yli kymmenen kottikärryllistä pois. Meille sattui hyvä tuuri, sillä rivitaloasuntomme piha on kivan kokoinen, mutta toisaalta töitä riittää kun sitä ei ole reiluun vuoteen hoidettu ollenkaan.

Olen siis päässyt opettelemaan asioita kantapään kautta, harjoitellut, nauttinut ulkona olemisesta ja samalla suunnitellut mihin laittaisin kasvulavoja. Sisällä eteläikkunalla on taimia kasvamassa ja voimistumassa, niitäkin on ihanaa katsella ja hoitaa päivittäin. Paljon olemme saaneet jo raivattua takapihaa ja kunhan en vasemmalla kädellä voimaa käytä tai purista mitään lujaa niin aina hetken kerrallaan voi ahertaa. Auringonpaisteessa pihan laittaminen on parasta lääkettä mitä tällä hetkellä itselleni tiedän. 

Vielä pitäisi yrittää miettiä monta lavakaulusta haluan päällekkäin, mitä laitan kasvulavojen pohjalle, tai entä minkälainen sekoitus multaa niihin tulee. Kuppikuntia on niin monia ja kauheasti ei ole tuohon nyt rahaa laittaa. Vinkit ovat siis erittäin tervetulleita! Tämä kaikki on minulle uutta ja inspiraatiota käyn hakemassa viikonloppuna Tampereen Supermessuilta, jotka alkoivat tänään ja kestävät viikonlopun ajan. Lainasin myös kirjastosta hyvän ja inspiroivan kirjan Lavatarhuri*, joka minun on pakko saada itsellenikin, voisikohan se löytyä messuilta? Jälleen messuilla puutarha juttujen lisäksi kiinnostaa myös kotimaan matkailun puoli, sillä inspiraatiota sille puolelle kaivataan aina. Kesällä haluaisin päästä vähän reissaamaan kotimaassa, saa olla mitä tälle ajatukselle vielä käy.

Messujen lisäksi huomenna suuntaan Helsinkiin ja kohti Blogisisarten kevätmiittiä! Olen todella innoissani ja huomista onkin odotettu jo pitkään. On ihanaa päästä näkemään taas näitä huikeita naisia. Nautitaan näistä aurinkoisista päivistä ja ihanaa viikonloppua sinulle ♥

Onko sinulla jo suunnitelmia kesäksi?

Voit seurata minua instagramissa, facebookissa ja pinterestissä!

*mainoslinkki

Ammejärven laavu

Ruska on nyt kauneimmillaan ja yritän itsekin ottaa siitä ilon irti liikkumalla luonnossa mahdollisimman paljon. Päätimme eilen ystäväni kanssa suunnata meille kummallekin uudelle luontokohteelle ja paikaksi valikoitui Ammejärven laavu Lempääläästä. Sääksijärven suunnalta lähtijöille löytyy oma parkkipaikka, jota me hyödynsimme ja Hervannasta ei ollut sinne edes pitkä matka. 

Reitti on osa Birgitan polkua, joka on ympyränmuotoinen retkeilyreitti Lempäälässä. Merkittyä patikointireittiä Birgitan polulta löytyy jopa 50km verran ja olenkin tätä pohtinut vaihtoehdoksi ensimmäiselle kunnon vaellukselleni. Harmi vain, että näillä näkymin se saa odottaa minua vielä tovin ajan kun en pysty rinkkaa kantamaan. Ammejärven laavulle vievä reitti oli selkeästi merkattu keltaisin nauhoin ja vaikka matkaa parkkipaikalta itse laavulle oli vain 800m yllätti se meidät täysin. 

Reitti parkkipaikalta laavulle on paikoitellen todella kivikkoinen. Se yhdistelmänä kosteaan säähän teki siitä myös erittäin liukkaan, jokaista askeltaan sai katsoa ja varoa. Lähtiessä pohdin laittaisinko lenkkarit vai kumpparit, mutta onneksi järki voitti ja vedin kumpparit jalkaan.  Osittain polku oli kivikkojen välillä sellaista mutavelliä, että varmasti olisivat lenkkarit olleet märät jo menomatkalla. Osa polusta sattuu olemaan savisella pohjalla, joka varmasti vilkkaimpina aikoina tekee siitä nopeasti todella liukkaan ja upottavan. 

Jos seurueeseen kuuluisi joku jonka liikkuminen on vaikeampaa niin suuntaisin muualle, sillä kivikossa sai itsekin olla todella tarkkana vaikka ei olisikaan ollut liukasta. Vähintäänkin kunnollinen tuki nilkoille olisi polulla tarpeen ja haaveilinkin aika monessa kohtaa kunnon vaelluskengistä. Lyhyen kävelymatkan takia reittiä suositellaan lapsiperheille, mutta minä hieman kyseenalaistan tätä. Vaikka osan pahimmista kohdista pystyi kiertämään metsän kautta niin ei tämä mistään helpoimmasta päästä ollut. Pitkospuut olivat onneksi ehjät ja hyvässä kunnossa, vaikkakin kosteammalla säällä on hyvä niidenkin kanssa olla varovainen. Metsässä tuppaa nyt syksyllä olemaan kosteaa ja eikä sen takia kannata kotiin jäädä.

Matkalta löytyy niin suota karpailoineen, kaunis tyyni Kortejärvi ja lopulta itse laavu Ammejärveltä. Laavun ympäristö lammen rantaa lukuunottamatta on hakattu matalaksi, joka hieman rokottaa paikan kauneutta. Laavulla on kaksi nuotiopaikkaa, kaksi ulkokäymälää ja valmiina polttopuut. Meidän saapuessamme nuotio oli jo valmiina, joten pääsimme nauttimaan sen lämmöstä, paistelemaan vaahtokarkkeja ja kasvisnakkeja, sekä nauttimaan höyryävästä kaakaosta. Hetken aikaa jaoimme nuotion lapsiperheen kanssa, mutta muuten paikan ohi kulki lähinnä muutama lenkkeilijä koiriensa kanssa. Sunnuntaiksi paikka oli hyvin hiljainen, mutta kolealla säälläkin saattoi olla tekemistä asian kanssa.

Mainittakoon heille, jotka etsivät yöpymispaikkaa Birgitan polulta, että Ammejärven laavulta ei ole pitkä matka tielle ja liikenteen ääniä kuuluu jonkin verran. Jos haluat yöpyä luonnon ääressä niin tämä ei ole välttämättä sinulle, vaikkakin laavu ja sen ympäristön rakennukset ovat hyvässä kunnossa. Rohkeampi vesipeto voi pulahtaa Ammejärveen, vaikkakin pieni laituri ei parhaassa kunnossa ollutkaan.

Reitillä luonto vaihteli paljonkin ja varsinkin soiden kohdalla tuoksui ihanan syksyiselle, kyllästyä ei tällä pienellä pätkällä tarvitse. Kiitos reitin monipuolisuuden, sieltä löytyi paljon kuvattavaa ja tällä kertaa kuvistakin päätellen suosikikseni nousi kaunis kaste, joka koristeli luontoa taianomaisien lasisien helmien tavoin. Vaikka ei tämä Ammejärven laavu suosikkiretkikohteisiini noussut niin voi olla, että teen tänne talven aikana uuden visiitin ihan vain nähdäkseni paikan talvipuvussaan. Vaikka itse olenkin pidempien reittien ystävä, niin voi lyhyemmältäkin reitiltä löytää paljon nähtävää.

Mielenrauhaa sienimetsästä

Jos jokin asia on lähellä sydäntäni niin se on metsä. Syksyn tullen olen viettänyt paljon aikaa sienimetsällä jo lapsuudesta lähtien. Joka kerta metsään astuessa aistit heräävät, hengitys syvenee ja huolet kaikkoavat ennen kuin huomaakaan. Kuitenkin muutettuamme Tampereelle on niiden hyvien sienipaikkojen etsiminen ollut todella vaikeaa, kun ei ole oikein tiennyt mistä aloittaa. Vuodessa olen viisastunut ja nyt minulla on täälläkin omat vakiopaikkani, jotka eivät petä sienien suhteen, mutta edelleenkin ne parhaat paikat löytyvät kotopuolen metsistä.

Tänä syksynä on saanut ihastella sosiaalisessa mediassa ihmisten sienisaaliita, sillä nyt todella on mitä poimia. Vaikka alkusyksyn sai lähinnä kateellisena katsella toisten ihmisten valtavia kanttarellisaaliita niin suppilovahveroiden noustessa olen minäkin päässyt näihin karkeloihin mukaan. Kävimme Lohjalla viikonloppuna ja pakko oli päästä myös metsään ennen lähtöä. Mättäät olivatkin onneksi täynnä isoja ja pieniä suppiksia ja tyhjin korein emme joutuneet sieltä poistumaan! Melkein iski ahdistus kun ei tiennyt minne astua ja kotiin kannettiin sieniä reilut kaksi kiloa. :D

Lähinnä poimin niitä eniten meidän makuumme olevia sieniä kuten suppilovahveroita, kanttarelleja, mustatorvisieniä ja suolasieniksi karvalaukkuja (karvarousku). Sienestys on ollut aina helppoa, kun sitä on tehnyt ihan pikkutytöstä asti ja on jo silloin oppinut mitkä ovat syötäviä ja mitkä taas eivät. Jos sienestys kiinnostaa niin lähde osaavan ihmisen mukaan, joka pystyy opettamaan samalla. Sienikirjan kanssa metsään lähteminen ei ole mahdotonta, mutta alussa voi helposti mennä sienet sekaisin. Tässä kohti on pakko mainostaa Kallen tiimin koulussa tekemää sienipeliä Fungus Frenzy, jonka voit ladata androidille täältä! Sangen koukuttava, vaikka itse sanonkin.

Olen lukenut paljon metsän hyvistä vaikutuksista ihan henkiselläkin tasolla ja minun on pakko yhtyä niihin. Kun astun metsään tuntuu siltä, että aistit vasta menevät off-asennosta on-asentoon ja välillä ne tuntuvat menevän melkein ylikierroksille. Sitä näkee ihan pieniäkin yksityiskohtia, kuulee paljon paremmin, toisaalta myös kuulee miten hiljaista oikeasti metsässä onkaan ja ennen kaikkea se tuoksujen meri mikä kosteasta metsästä huokuu on ihan mieletön. Joka kerta tämä yllättää, aivan kuin heräisi horroksesta pitkän talven jälkeen.

Sienestäjänä tulee myös syötyä paljon erilaisia sieniruokia. Varsinkin nyt syksyllä menu on todella sienipainoitteinen. Talveksi ja kevääksi poimimme pakkasen mahdollismman täyteen metsän herkkuja, mutta kuten nytkin kurkatessa pakkaseen on siellä vielä edellisen vuoden satoa jäljellä. Sama muuten on aina puolukan ja mustikankin kanssa, sitä säästelee, että riittäisi koko vuodelle ja pakkasessahan ne seisovat pahimmillaan vuosia. Meillä on parin viikon aikana syöty sienipiirakkaa, -pastaa, -risottoa ja -salaattia. Parhaimmillaan esim. kantterellit ovat kyllä sipulin kanssa paistettuna suoraan leivän päällä.

Tällä hetkellä vietämme Blogisisarien kanssa yhteistä Tervetuloa syksy -teemaa  ja eilen Craft Candidate blogissa jaettiin ohje ihanaan oranssiin neulottuun tyynyyn! Huomenna voit käydä kurkkaamassa puolestasi Inspiration -blogista ohjeen syksyiseen atc-korttiin. Kaikki Tervetuloa syksyn -postaukset löydät kootusti sekä Kivemmasta blogista että Oranssia -blogista ja tottakai myös instagramista #tervetuloasyksy ♥

Löytyykö täältä muita sienten ystäviä?

Metsäpolulla

Kävimme eilen kävelemässä ja nauttimassa luonnosta Lempäälässä, pieni orava seurasi meidän touhujamme ja hetken istuttuamme rannalla penkillä kuului takaa rapinaa. Sieltä tuli siili joka tuhisi ja pääsimme seuraamaan sitä todella läheltä kunnes se kipitti takaisin metsään. Kalle ei ole aiemmin nähnyt siiliä tuolla tavalla ja täytyy myöntää, että oli se minullekin upea kokemus. Luonto teki taas tehtävänsä ja sitä todella nautti katsellessaan lintua kalastamassa ja miten kosken loppupään virta vei lehtiä kovalla vauhdilla eteenpäin. Näihin kuviin ja tunnelmiin ihanaa viikonloppua sinulle ♥

Yyteri ja Kallo

Kotimaan matkailu kunniaan, sillä läheltäkin voi löytyä ihan uskomattoman kauniita kohteita. Kävimme viime viikonloppuna Porissa katsomassa meille uutta sänkyä tai tarkemmin futonia Porin Villalta ja Peitteeltä. Iloksemme taisimme löytää sen oman futonimme tuntien sovittelun jälkeen ja siitä kuten vierailustakin tulee myöhemmin lisää. Sen verran voin sanoa, että futon tuntui aivan uskomattoman hyvältä, vaikka meidän sänkymme onkin "kova" niin futoniin verrattuna se tuntuu pomppulinnalta, joksi se on tuntunut muuttuvan vuosien varrella. Aiempia ajatuksia sänkyhommista ja syistä miksi lähdimme etsimään uutta vuodetta löydät täältä.  Yhdistimme reissuun vierailun Yyterissä, Kallossa, Noormarkussa ja toki Porin keskustakin tuli tutuksi Kirjurinluotoineen vuorokauden aikana. Aiempia muistikuvia Porista minulla ei ollutkaan!

Päätimme yöpyä Scandic Porissa, sillä vegaaneille sopiva aamupala on houkuttanut minua niin kauan kuin siitä kuulin ensi kertaa. Melkein kaikista Scandic hotelleista löytyy nurkkaus vegaanisille ja gluteenittomille tuotteille, kannattaa kuitenkin tarkistaa etukäteen kuuluuko se hotellin valikoimaan ja onko se jo saatavilla kyseisestä hotellista. Kiitos vegaanisten leikkeleiden, juustojen, kasvijuomien, levitteiden, tuoreiden hedelmien ja jugurttien, ei tarvinnut ottaa omia eväitä mukaan. Hotellin henkilökunta oli todella mukavaa, huone hiljainen ja aamupala ylitti odotukseni. Vaikka Scandic mainostaakin "meiltä saa myös kasvisruokaa" on vegaanille menu kuitenkin edelleen olematon ja sen vuoksi suuntasimme muualle syömään. Söin ensimmäistä kertaa vöneriä Turo's Heavy Kebabissa, joka oli ihan mielettömän hyvää!

Käytyämme Porin Villalla ja Peitteellä laitoin navigaattorin ohjaamaan meitä hienon rinkulaisen reitin kautta kohti kotia. Ensimmäinen pysähdys oli Yyteri, jota jotenkin ajattelin ihan kivaksi Hangon kaltaiseksi hiekkarannaksi, en ajatellut sen olevan mitään ihmeellistä tai erilaista. Sen sijaan meitä odotti puiden ja pienen mäen takana isot dyynit, auringon paahtama sileä hiekka, pienet suloiset simpukankuoret, sininen taivas ja meri. Rakastuin rantaan heti, riisuin kengät ja annoin hiekan valua varpaanvälejä pitkin. Hiekka oli ihanan kuumaa ja onneksi ranta oli todella siisti niin uskalsi tallustella ilman tossuja. Rannalla ei ollut paljoa ihmisiä,  mutta varmasti kesällä tilanne on toinen. Alunperin meidän piti suunnata luontopolulle, mutta tällä kertaa jätimme sen välistä sillä ilma oli vähän turhan aurinkoinen meidän varusteille. 

Siitä suuntasimme vielä Kalloon ja vaikka paikkojen välillä ei montaa kilmetriä ollut niin tunnelma aivan erilainen. Raikas merituuli, rantakivikko, kauniisti lipuvat pilvet ja murskaavat aallot. Haimme Kallon kärjen pienestä kahvilasta kahvit ja menimme kalliolle nauttimaan niitä. Oli hassua miten sileät ja hieman onton tuntuiset kalliot olivat, jotenkin kevyet. Meri teki tehtävänsä ja tuntui, että ajatukset selkenivät auringossa ja tuulessa. Noormarkun kauniista ruukkialueesta kirjoitan myöhemmin. 

Tänä kesänä meillä harrastetaan varmasti enemmän kotimaan matkailua ja vielä varmemmin suuntaamme Poriin vielä uudestaan! 

Näennäistoimintaa

Upeita auringonpaisteisia päiviä ja viileitä iltoja, rakastan sinua syksy! Tällä hetkellä toivon auringon lisäksi sateita ja sellaisia blues päiviä, jolloin voisi vain fiilistellä (ja opiskella). Metsä on tällä hetkellä aivan rutikuiva, parin tunnin reissulla työkaverin kanssa löysimme vähän kärsineitä (ja muutaman yllättävän hyvin säilyneitä) suppiksia ja pari hassua torvisientä. Kuitenkin metsän rauha, raikas ilma ja hyvä seura teki jälleen tehtävänsä ja akut on ladattu loppuviikkoa varten. Opiskellessa on tullut selväksi, ettei ajanhallinta todellakaan ole niin helppoa kuin mitä kuvittelisi. Suunnitelmat paperilla eivät ole sama asia kuin toteutus ja aina voi tapahtua yllättäviä asioita ja suunnitelmat muuttuvat. Tällä hetkellä muutama itsenäinen kurssi tökkii, ryhmäkurssit puolestaan tuntuvat menevän hitaasti. 

Meillä oli eilen lukion torilla keskustelua ajanhallinnasta ja sain vihdoin kiinni mikä tai kuka oikein yrittää syödä opiskeluaikaani. Onko näennäistoiminta teille tuttu juttu, minulle ei tätä ennen ollut! Juuri siinä on minun aikasyöppöni, keksin kaikkea muuta tehtävää ja vitkuttelen aloittamisen kanssa. Kun otan kirjan esiin tai alan tekemään ei ongelmaa ole, mutta se aloittaminen. Sama on kyllä monen muunkin kuin opiskelun kanssa. Tässä kohti onneksi apunani ovat erilaiset listat ja päättäväisyys, mikään ei tule ilmaiseksi ja ylioppilaslakki on omalla vastuullani. Löytyykö täältä muilta näennäistoimintaa harrastavia? 

ps. kannattaa pysyä kuulolla, koska aion esitellä teille pian ihanan uuden luonnonkosmetiikan verkkokaupan, joka on lisäksi erittäin vegaaniystävällinen! 

Viisi syytä lähteä metsään

Varmasti jokainen meistä on saanut osansa Pokemon Go villityksestä. Ihme ja kumma en jäänyt koukkuun ja lopulta viikonloppuna poistin koko pelin, ei vain huvittanut ja en pitänyt sen suuresta virran tarpeesta. Kuitenkin pelissä on eräs erittäin hieno asia; neljän seinän sisältä poistuminen. Kun katselee kadulle täältä yläilmoista näkee pariskuntia, kaveriporukoita, lapsiperheitä, erakoita ja koiranulkoiluttajia pyydystämässä Pokemoneja ja tämä onkin aivan parasta. On ihanaa kun pelistä ovat innostuneet hyvin erilaiset ihmiset ja sen kanssa tulee liikuttua melkein huomaamattaan. 

Suurempi villitys kesän vedellessä viimeisiään ja syksyn saapuessa vienon viileytensä kanssa omalla kohdallani on metsään meneminen. Varsinkin vapaapäivinä on mukava hurauttaa smoothiet tölkkeihin ja siitä reppuun pähkinöiden kanssa, suunnata kohti tuttuja tai tuntemattomia metsiä. Tärkeää on säällä kuin säällä varata riittävästi juotavaa mukaan, meillä on aina puolentoista litran vishypullo mukana! Kotiin ei saa myöskään unohtaa puhelimia ja ne olisi hyvä varata täysillä akuilla. Jos yksin lähtee liikkeelle kerro mihin menet ja milloin suunnilleen tulee takaisin. Käymme paljon erilaisilla luontopoluilla ja reittiä onkin aina hyvä miettiä hieman etukäteen. Metsässä on mukavaa yksin, kaksin tai koko perheen voimin. Tässä onkin hyvä vaihtoehto ruutujen tuijotelulle!

Nyt kerron teille omat suurimmat viisi syytä miksi lähteä metsään! Toivottavasti nämä inspiroisivat myös sinua lähtemään retkelle ja miksi ei myös keräilemään luonnon antimia :)

Raikas ilma

"Ilma on raikkaampaa hengittää
Siellä missä liikennevaloja ei nää 
Ja lehtivihree hivelee silmää 
Lintuset laulelee sävelmää"

Pakko oli lainata sanoja Jukka Pojan biisistä Rullaan, ne vain osuvat ja uppoavat joka kerta. Usein metsässä mietin juuri noita sanoja ja kyllähän se pitää paikkaansa. Varsinkin aamun kasteen taikka pienen sateen jälkeen metsä on täynnä aivan uskomattoman ihania tuoksuja ja ilma on todella raikasta. Tämän takia tykkään myös lenkkeillä luonnon ääressä ja onhan se paljon mukavempaakin kun on pehmeämpi maa jalkojen alla. Ajatukseni usein selkeytyvät jo vetäessäni ensimmäisen kerran keuhkot täyteen raikasta ilmaa. 

Luonnon antimet

Tänä vuonna hellitään sienten ja marjojen ystäviä. Jo tähän mennessä kanttarelleja on löytynyt aivan uskomattoman paljon ja minulla on kovat odotukset syksynkin sieniä kohtaan. Vaikka et pitäisikään sienten mausta niin aivan varmasti joku lähipiirissäsi pitää, anna ilmaiseksi tai myy vaikkapa facebookin kirppisryhmässä. Sienestyksessä on parasta juuri se löytäminen ja oma yllätyksellisyys, koskaan ei voi tietää paljon tulee löytämään ja varsinkin uudessa paikassa sienestäminen on aika jännää hommaa :) Mustikkaa on ollut todella paljon ja vieläkään ei ole myöhäistä lähteä sitä etsimään. Puolukka alkaa olla paikka paikoin kypsää ja myös vadelman ja lakan ystäviä hemmotellaan. Meillä pakkanen täytetään luonnon antimilla niin piripintaan kuin vain on mahdollista! 

Parasta tässä on se, että kun käy itse poimimassa niin homma on ilmaista. Kyllähän siihen aikaa menee, mutta mielestäni se on täysin sen arvoista ja luonnossa oleilussa on kuitenkin muitakin hyviä puolia, joten kaikki voittaa! Jos teitä muuten kiinnostaa pieni sieniopas - mistä niitä kannattaa lähteä etsimään ja mitä poimia koriinsa niin voin tästä tehdä oman postauksen mielelläni :) 

Stressitasosi laskevat

"Metlan tutkimuksissa on selvitetty, että jo viisi minuuttia metsässä riittää kohentamaan mielialaa. Metsän terveysvaikutusten koetaan tulevan kuin itsestään, koska siellä liikkuminen tuntuu monista vaivattomalta. Myös metsän äänet ja tuoksut vaikuttavat hyvinvointiin."

Linkki koko artikkeliin löytyy täältä. Ymmärrän kyllä, ettei ajatus itikoista saa sinua hihkumaan innosta ihan suoraan, mutta ellet ole täysin sisäihminen niin huolet helpottavat metsässä. Metsä on minulle rentoutumisen paikka ja vaikka mustikoita poimiessa itikat häiritsivätkin aika ikävästi niin eivät ne koko hommaa pilaa. Olen kuullut muutaman eteerisen öljyn sekoituksen karkoittavan itikoita ja tätä aionkin varmasti kokeilla jossakin vaiheessa ja jos homma pelittää niin jaan sen varmasti myös kanssasi. Luonnon vehreydessä, kaukana hälinästä ja ärsykkeistä ihminen rauhoittuu ja pysähtyy. Viime reissulla metsä oli todella satumaisen näköinen, löysimme sieniä jotka voisivat olla smurffien koteja, aukion täynnä heinää ja jota ympäröi suuret puut, haltiat olisivat voineet asua siellä. Kun pysähtyy voi löytää kauniita yksityiskohtia ja kuulla muutakin kuin ne hyttyset. 

Liikkuminen

Luonnossa liikkuessa tulee lämmin, kun maasto on vaihtelevaa. Haastavammat polut pistävät nilkatkin kunnolla töihin ja tuo mukavaa haastetta tasapainolle. On todella huvittavaa miten omalla kohdalla tasapainoni on paljon huonompi tasaisilla paikoilla, silloin kömpelyys tulee paljon helpommin esiin kuin metsässä loikkien ja väistellen puunjuuria ja kiviä. Luonnossa korkeuserojakin tulee ihan mukavasti ja jos tekee pidemmän lenkin niin ei sen jälkeen tarvitse enää salille mennä. Marjoja ja sieniä poimiessa tulee myös kyykittyä ihan mukavasti. Metsässä voisi olla myös todella kiva pyöräillä, usein aika hurjillakin reiteillä näkee pyöristä jälkiä ja välillä mielessä käykin miten hauskaa puuhaa se voisi olla! Vaikka vauhtini metsäpoluilla on paljon hitaampaa, niin silti sykkeet saa kyllä helposti nousemaan juuri vaikeamman maaston takia.

Eväät eivät maistu missään paremmalle

Tämä onkin asia jonka kaikki jo tietävätkin, nimittäin se miten ihanalta eväät maistuvat metsässä. Tärkeää kuitenkin on myös muistaa ottaa mukaan kaikki roskat ja jos on laavulla ja sytyttänyt nuotion niin myös huolehtia sen sammuttamisesta. Näin luonnossa on kiva myös muiden käydä! Useimmiten metsät joissa käyn ovat aika puhtaita ja useissa paikoissa tulee mietittyä onko täällä käynyt muita ihmisiä pitkiin aikoihin. Valitsemme usein aurinkoisen paikan nauttia eväitä ja liikkuessa tuleekin usein hirmunälkä aivan huomaamattaan! Viime kerralla mukanamme oli Alpron uusia Mango rahkoja (lemppareita heti ensi maistamisesta lähtien!), sekalaisia pähkinöitä pussissa sekä isot smoothiet. Kuten aiemmin mainitsin myös nesteen saannista on todella tärkeää huolehtia ja jos otat karvaisen kaverin mukaan metsään niin varaa sille myös raikasta vettä sekä juomakuppi mukaan. Eväiden kanssa mielikuvituksella ei ole rajoja! 

Unelmanani olisi lähteä vaeltamaan pidempiä reittejä kera teltan, mutta saa olla milloin pääsen sen toteuttamaan. Alkuhankinnat ovat kuitenkin aika arvokkaita, vaikka ostaisikin tuotteita alennuksesta tai käytettynä. Hiljaa hyvä tulee tässäkin asiassa, aloittelen ensin pidemmistä päiväreissuista ja siitä sitten kunhan taitoa ja uskallusta tulee niin yönkin yli. Seurailen useita eri retkeilyyn liittyviä blogeja ja favebook ryhmiä, sieltä into ja fiilis tarttuvat todella herkästi!

Milloin sinä olet viimeksi käynyt metsässä?

Tasapaino

Hyvin toimelias viikonloppu on nyt takana. Kävimme sunnuntaina kiertämässä luontopolkua, joka oli samaan aikaan hyvin kaunis ja monipuolinen ja toisaalta itikoiden ja märkien kohtien ansiosta hyvinkin ärsyttävä. Nyt on taas jalat ihan hyttysten puremilla ja kutisee. Tiesittekö, että etenkin veriryhmä A vetää hyttysiä puoleensa? Minä tiedän sen turhankin hyvin. Polun varrelta löytyi todella paljon mustikoita sekä erilaisia sieniä. Nyt hieman harmittaa, etten koske tatteihin pitkällä tikullakaan, koska niitä sieltä olisi saanut. Onneksi äitini on kerännyt meitä varten pakkaseen kanttarelleja ja varmasti syksymmällä lähden itsekin kunnolla sienimetsään! Iloksemme menimme hieman harhaan polulta ja löysimme lammen rannalta vetisestä kohdasta monta kourallista lakkaa. En muista syöneeni ennen tuoretta lakkaa suoraan maasta ja vitsi se oli hyvää. Kalle sanoi ettei ennen ole lakkaa syönyt muussa muodossa kuin lakkahillossa, mutta onneksi saimme tämän vääryyden korjattua :)

Eilen töihin lähtiessäni unohdin puhelimen kotiin. Teki hyvää olla reilu kahdeksan tuntia täysin ilman puhelinta. Kuitenkin jotakin tapahtui sillä aikaa, jotakin jota olisin halunnut tietää heti! Kalle sai koulupaikan ja meillä tulee syksyllä tapahtumaan muutoksia arjessa, mutta onneksi positiivisia sellaisia! Olen todella ylpeä Kallesta ja meillä ollaankin nyt yhtä hymyä, meitä on nyt kaksi opiskelijaa :) Tässä aasinsilta oikealle aiheelle nimittäin asioiden tasapainottamiselle. Arjessa asioiden tärkeysjärjestykseen laittaminen on tullut nyt todella voimakkaasti esille. Kun samaan aikaan ajatuksena olisi lukea lukion kursseja, treenata, kirjoittaa blogia sekä lukea teidän blogejanne, pitää koti kunnossa, antaa aikaa parisuhteelle sekä ystäville ja töissäkin pitäisi vielä käydä niin monesta narusta saa vedellä, että saa kaiken toimimaan. Ajatuksen tasolla tai paperilla asiat on helppo aikatauluttaa ja järjestellä, mutta se totuus sitten onkin jotakin aivan muuta.

Oman hauskuutensa kaikkeen tähän tuo kolmivuorotyö. Jokainen viikko on erilainen ja samalla pitäisi ottaa huomioon työn kuormittavuus eri viikkoina sekä sen fyysisyys. Fyysisesti raskas työ ottaa veronsa ja aina eivät iltaviikkojen aamut lähde lennokkaasti käyntiin. Lepoa tarvitaan juuri oikeassa suhteessa ja välillä meinaa laiskuus ottaa vallan, kun pitäisi alkaa laskinta tai sykemittaria ottamaan esille. Tässä kohti olisi hyvä muistaa miten hyvä fiilis tulee treenaamisesta ja kuinka siitä saa energiaa ja voimia. Muutenkin pyrin arjessa tekemään niitä asioita, jotka antavat minulle jotakin eivätkä ime energiavarastoja kuiviin. Treenikerrat viikossa ovat tällä hetkellä vähentyneet kahteen, kumpa aika riittäisi vähän paremmin siihenkin. Myös toivon todella paljon, ettei blogi tule kärsimään tästä kaikesta. Pyrin kyllä kirjoittelemaan aktiivisesti, mutta toivon teidän ymmärtävän jos hiljaisiakin hetkiä tulee.

Parisuhteessa joudumme nyt tekemään kompromisseja, mutta tärkeintä on tukea toista ja yrittää tehdä arjesta mahdollisimman kevyttä. Kun koti pidetään kunnossa yhdessä, ei mene hermotkaan turhan sotkun takia. Onneksi meidän pienet terapeutit tulevat ihan pian takaisin kotiin (tai no on siihen vielä reilu viikko) ja sitten on luontaiset herätyskellotuholaiset taas pitämässä huolen ettei nukuta liian pitkään tai ettei nyt vahingossakaan tule istuttua liikaa koneella. Kissoja on ihan kauhea ikävä, mutta ensi viikon viisi peräkkäistä yövuoroa eivät onnistuisi vähillä unilla. Tuo tulee olemaan aikamoinen rutistus minulle. Tällä hetkellä teen täysiä viikkoja ja pääasiassa iltaa / yötä. Jos jotakin hyvää niin nukun nykyään yöt paljon levollisemmin nukahtaen muutamassa minuutissa sänkyyn pääsystä ja heräten ensimmäistä kertaa vasta aamulla. Harvinaista herkkua!

Ja nyt loppuun, olemme ajatelleet lähteä yön tai kahden kestävälle kylpyläreissulle ennen kuin Kallen opinnot alkavat. Onko teillä kokemuksia esim. Hämeenlinnan Rantasipi Aulangosta tai olisiko teillä suositella muita Tampereen lähistöllä sijaitsevia kylpylähotelleja? 

ps. vaihdoin fontin kokoa isompaan, onko nyt parempi vai pidittekö enemmän pienemmästä fontista?

Hervantajärven luontopolku

Minulle on tullut tavaksi lähteä etsimään metsäpoluista uutta voimaa alkavalle viikolle. Aina ei kauniita reittejä ole eteeni tullut, mutta tällä kertaa suuntasin itseni sunnuntaina kohti Hervantajärveä ja Makkarajärveä sekä niitä yhdistäviä kauniita luontopolkuja. Maasto oli osittain todella liukasta, mutaista, juurakkoista, mutta silloin vain hieman hidastin vauhtia ja muuten annoin mennä. Reitti oli todella kiva ja vaihteluakin tuli, tosin jälleen olisin ollut täysin hukassa ilman maastokarttaa. 

En tiedä miksi minulla oli ajatusmaailma, ettei meidän läheltä (alle viiden kilometrin säteellä) löydy hyviä maastoja, mutta onneksi olin erittäin väärässä. Tällä kertaa en hyttysten takia (piti mennä niitä hieman karkuun) lähtenyt etsimään metsäkappelia, joka olisi voinut olla ihan mielenkiintoista nähdä. Onneksi tuolle alueelle tulen kuitenkin tekemään vielä useita reissuja, sen verran upeasta paikasta on kyse! Jos Suolijärven tai Hervantajärven luontopolut kiinnostavat niin niistä löytyy hyvä esite täältä. Ja mikä on ehkä parasta, tuolla eivät reitit lopu heti kesken vaan yhteyksiä on Birgitan polulle sekä Kaarinanpolulle. Pidemmätkin reitit ja yöreissut siis onnistuisivat hyvin! Alueella on myös Liito-oravien pesimäalueita, ensi kerralla suuntaan katseen välillä myös ylöspäin, mutta toki ei liian pitkäksi aikaa ettei ovelat juurakot vie minusta voittoa.

Viime viikko meni muuten ihan mukavasti, kävimme perjantaina ensin hakemassa sushia ja siitä menimme katsomaan Warcraft -elokuvan ja vitsi se oli törkeän hyvä! Muuten viikonloppu meni hieman ohi kiitos lauantain työpäivän. Neljä iltavuoroa vielä tällä viikolla, iltaviikot ovat mulle aika inhottavia ja silloin jää paljon juttuja tekemättä juuri rytmityksen vaikeuden vuoksi. Onneksi kaikkeen tottuu ja pakkasen voi tehdä täyteen ruokaa niin jää aikaa muuhunkin :) Nyt jatkan vielä aamupalan syömistä ja lähden hikoilemaan kuntosalille! :)

Sovelluksien kanssa ulkoilmaan

Eilen viimeksi lähdin lenkkeilemään ihan uusille poluille. Samaa aikaa on aika hurja vain lähteä jotakin metsätietä pitkin, mutta toisaalta se on hurjan rentouttavaa ja vapauttavaa. Lähdin tuttuun suuntaan, mutta päätin risteyksessä mennä uusille poluille. Siinä kohti kun tie sitten päättyi umpikujaan oli aika ladata puhelimeen Maastokartat -sovellus, joka näyttäisi minulle hieman missä mennään ja meneekö jossakin polkuja. No menihän niitä ja lopulta pääsin todella kauniille reitille, mutta koska olen tuttu kommelluksistani niin ei matkassa kommelluksilta vältytty. 

Sovellus näytti erittäin hyvin polkuja ja kuntoreittejä, mutta toisaalta muutama umpeen mennytkin polku näkyi ja uskokaa tai älkää fiilikset olivat aika huvittuneet kun olin yks kaks metsäpolun sijaan suolla ja lopulta syvien ojien ympäröimänä. Siinä sitten taituroin itseni ohutta puunrunkoa pitkin yli samalla sormet ristissä toivoen etten olisi jorpakossa. Hetken päästä jouduin juoksemaan hyttysiä tuhatta ja sataa karkuun ja sitten pitikin jo soitella kotiin "tuutsä hakee mut, mä oon aika kaukana". Matkaa tuli vajaa 10km ja vaikka lopuksi tuli hieman kylmä niin maisemat olivat erittäin upeat! Maastokartat -sovelluksesta on pakko vielä sanoa, että ilmainen versio on todella suppea ja maksullisesta voisi saada paljon paremmin irti. Käsittääkseni siinä voi suunnitella reittejä ja karttoja voi ladata etukäteen. Reittisuunnittelua ja sitä miten pääsen helposti kotiin, olisi kyllä tarvittu!

Toinen lämpimästi suosittelemani sovellus kotimaan matkailijoille on Retkipaikka sivuston sovellus, joka näyttää kartalla läheiset erilaiset luontokohteet. Olen heidän facebook sivuaan seurannut jo pitkään ja on todella kiva saada puhelimeen sovellus, jolla voi kätevästi aina tsekata mitä kaikkea silloisen olinpaikan läheltä löytyy taikka vain mennä pitkin karttaa ja suunnitella retkiä. Sopivasti näkee oman etäisyyden paikkaan sekä tarkan maastokartan. Sovellus on maksullinen, mutta sillä tuetaan Retkipaikka sivuston ylläpitoa ja kehittämistä. Klikkaamalla kohdetta pääsee lisätietoihin, joka avaa kyseisen kohteen sivun ja sitä voi siitä tutkia tarkemmin. Miltä kuulostaisi eväsretki Makkarajärvelle taikka Hikivuorelle? Mistäköhän nuo paikat ovat nimensä saaneet! 

Tänä kesänä meillä matkaillaan kotimaassa ja kyllä tässä ihan lähiympäristössäkin riittää ihmettelemistä joksikin aikaa! Toki ymmärrän, miksi monet sulkevat puhelimensa lähdettyään luontoon tai peräti jättävät kotiin ja joskus se tekee hyvää. Kuitenkin eilenkin olisin ollut aivan pulassa ilman karttaa, oli se sitten paperinen tai puhelimen. Omalla tavallaan ainakin minusta puhelin tuo myös omat hyvät puolensa, olisi jäänyt monet kauniit kuvat napsimatta ilman puhelinta ja tylsät kaupunki kohdat kuuntelin musiikkia. Tosin luonnon helmaan päästyäni pistin luurit pois ja vain nautin.

Pitääkö sinusta puhelin jättää kotiin, kun lähdetään raittiiseen ilmaan? 

Tuleeko sinun etsittyä uusia reittejä puhelimella tai ilman? 

Retkipaikka

Maastokartat

Porlan lammet

Lohjalla on Aurlahden rannan jatkona aivan upea Porlan alue, jossa on vierekkäin 16 luonnonvaralammikkoa kaloineen ja lintuineen. Käyn todella usein kävelemässä lampien luona ja lehdossa, välillä yksin ja toisinaan saan myös Kallen mukaani. Nyt on paljon mm. sorsan, lokin ja nokikanan poikasia liikkeellä emoineen ja kävinkin viemässä niille hieman kuivaksi jääneitä leipiä. Jos vierailet Lohjalla niin suosittelen käymään kävelemässä Porlassa!

Ja vielä pieni huomio, kaikki kuvat ovat minun ottamiani, ethän kopioi niitä ilman lupaa.