Lomaa somesta ja vuosikatsauksen toinen osa



Edellisestä viikonlopusta asti olen viettänyt lomaa sosiaalisesta mediasta. Se tapahtui huomaamatta ja hieman salakavalasti. Viime viikkoina ei ole kiinnostanut istua koneella, kun on ollut niin paljon kaikkea muuta tekemistä kuten joulun sekä yllättävän muuton valmistelua. Joulun aikaan päätin puoliksi leikilläni, että antaisin puhelimen ja koneen olla niin pienellä huomiolla kuin mahdollista. Se aika oli ihan mielettömän antoisaa! Välillä vilkaisin instagramin ja sähköpostit, muuten puhelin oli piilossa.

Sain syksyn aikana totaaliset överit somesta. Varsinkin muutama viikko ennen joulua, kun blogit olivat täynnä joulukalentereita ja joulu aiheisia postauksia niin lukeminen väheni huomattavasti. Veikkaisin etten ollut yksin tämän blogiöveri olotilani kanssa. Totaalinen stoppi teki todella hyvää. Hetken aikaa pohdin myös kokonaan blogin kirjoittamisen lopettamista, mutta tauon aikana tuo olo katosi. Minulla on ihan mielettömän paljon ideoita ja ajatuksia blogin suhteen, ainoa mitä puuttuu on aika ja osa työkaluista.




Elokuun alussa tein katsauksen alkuvuoteen ja nyt on loppuvuoden katsauksen aika. Tämä vuosi on ollut hyvin erilainen mitä kuvittelin sen olevan. Se on tuonut eteeni täysin uusia haasteita, epätoivon hetkiä, pettymyksiä toisensa jälkeen, mutta lisäksi myös uusia mahdollisuuksia ja toivoa. Koen nyt olevani vapaampi kuin aiemmin, tiedän enemmän mitä haluan ja olen saanut työkalut, joilla voin lähteä etsimään unelmiani. Toteutin vuoden alussa yhden ison haaveeni kun lensin ensimmäistä kertaa. Se avasi minulle ovia ja toi uusia ajatuksia monistakin asioista. Vaikka haaveena olikin ensi vuoden alussa taas lähteä pienelle lomalle niin muuton takia se jää nyt haaveeksi. Onneksi sitä ehtii myöhemminkin.

Elokuussa tein katsauksen meidän top 10 elintarvikkeisiin kotona, esittelin toisen osan meillä loppuneista kosmetiikkatuotteista, välillä käytiin ylikierroksilla ja availtiin elokuun vegoboxi. Häpeäkseni minun on pakko myöntää, etten oikein muuta muista elokuulta. Syksyllä minulla oli jo ollut pidempi uneton aikakausi, joka alkoi painamaan ja tietyt ajanjaksot kotona tuntuivat olevan yhtä massaa. Syyskuussa tuli mittariin 25-vuotta, joka ei ollut niin ikimuistoista mitä olisin ehkä hieman toivonut. Sen sijaan blogissa syyskuun aikana oli aiheina millaista on kirpputorin arkitestailin vegaanisia uutuuksia ja kävin etsimässä mielenrauhaa sienimetsältä.

Lokakuussa oli kauan odotettujen I love me -messujen aika. Sitä ennen kuitenkin jaoin kokemukseni Ammejärven laavulta ja listasin syyskuun luetut kirjat. Lokakuussa tuli minun aikani jättää Luonnonkaunis -blogi taakseni ja jatkaa täällä Turkoosien Unelmien parissa taas "kokoaikaisesti". Se päätös ei ollut helppo, mutta kun nyt katson taakseni oli päätös oikea. Enemmän tästä löydät postauksesta Tuulta ja tuiverrusta. Lokakuun lopussa jaoin kanssanne vielä ohjeen pyykkietikkaan, joka onkin noussut kaikkien aikojen suosituimmaksi postaukseksi!




Marraskuun alussa kurkkasimme Blogisisarien miittiin Tampereelle, kun vierailimme ihanassa allergia ystävällisessä kahvila Alleduurissa ja museokeskus Vapriikissa. Jaoin kanssanne mitkä tuotteet ovat helpottaneet minun päänahkaani talven tultua ja voin ilokseni kertoa, että edelleenkin on tilanne todella hyvä. Hetken aikaa testasin uutta shampoota, joka oli minulle liian pesevä ja kutina muutaman satunnaisen näpyn kanssa palasi, mutta onneksi sain päänahan rauhoitettua ennätysajassa ja nyt tilanne on erinomainen. Vinkkasin teille muutamasta hyvästä sarjasta Netflixissä ja sain myös teiltä todella hyviä vinkkejä lisää, jotka kannattaa käydä lukemassa. Sen lisäksi tein hieman paljastuksiatestasin luonnollisia vartaloöljyjä, tein brunssin Vegaanin aamupalakirjasta, mietin mitä haluan tehdä isona ja project 333 sai jatkoa. Marraskuu oli todella aktiivinen ja antoisa kuukausi minulle blogin suhteen!

Joulukuu menikin sitten hieman penkin alle. Kuun vaihteen aikana olin ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen pidemmän pätkän yksin kotona ja otin tuosta ajasta ilon irti. Kuitenkin sen jälkeen flunssa vei minut vuoteeseen pidemmäksi aikaa ja siitä tokenemiseen meni pidempi aika. Kuitenkin tässä kuussa olen jakanut ohjeen soijakynttilöihin, saanut tuotteita loppumaan jälleen, esitellyt teille Hyvän mielen vuosi -kirjan, vähentänyt ruokahävikkiä ja viimeisimpänä jakanut teille ohjeen soodataikinaan. Tämä kuukausi on ollut vilkkain blogini historiassa ja se on yllättänyt minut täysin. Tämä vuosi on ollut blogin kannalta todella antoisa ja upea, toivottavasti ensi vuosi on vähintäänkin yhtä onnistunut!




Ensi vuodelle minulla on muutama toive tai haave, ihan miten niitä haluaakaan kutsua. Haluaisin saada niskan ja vasemman käden kuntoon, että pääsisin takaisin työelämään tai mikä se seuraava askel kohdallani onkaan. Toivon, että uuden kotimme alue ihastuttaa meidät totaalisesti ja viihtyisimme siellä hyvin. Lisäksi meinaan laittaa yhteishaussa paperit ammattikorkeakouluun. Nyt uskallan sanoa sen ääneen, mutta eri asia on mikä linja olisi minua varten ja pääsenkö edes sisälle. Tästä aiheesta on tulossa vielä tekstiä lisää Mitä haluan tehdä isona? postauksen toisessa osassa. Ensi vuonna tulen kertomaan mikä auttoi minua nukkumaan sekä helpotti hermosärkyä, kurkataan miten meni Helmet kirjastojen tämän vuoden lukuhaaste ja mitkä ovat tavoitteeni lukemisen suhteen ensi vuodelle. Lisäksi oma tavoitteeni on ensi vuodelle panostaa hyvinvointiin ja onnellisuuteen sekä käydä enemmän museoissa ja matkata kotimaassa. Tiedossa on siis varmasti värikäs vuosi ja voi olla, että siellä on tilaa myös yllätyksille. Kiitos kun olet ollut matkassani tämän vuoden ajan!


Miten sinun vuotesi 2017 meni ja mitä odotat uudelta vuodelta?


DIY Soodataikina - korvaaja taikataikinalle

soodataikina joulukuusen koriste


Meillä ei vielä olla hiljennytty joulun odotukseen, vaikka blogi onkin ollut jo viikon hiljaisuudessa. Syy tähän on se, että tällä viikolla ajatukset ovat olleet ihan sekaisin, sillä meille on tulossa muutto ensi kuun puolivälissä! Sen takia blogi tulee olemaan todennäköisesti hiljaisempi seuraavan kuukauden ajan, mutta toivon todella, että aikaa riittäisi kunnolla myös tänne. Meillä kävi ihan mieletön tuuri ja nyt olenkin vähän onnesta sekaisin, sillä nyt yksi suurista unelmistani toteutuu kun muutamme vuokralle rivitaloon. Kannattaa unelmoida, kannattaa uskoa omiin unelmiin. Ne voivat tapahtua milloin tahansa ja täysin varoittamatta.

Nyt jaan teille ohjeen soodataikinaan, josta riittää iloa joulun ajalle niin isoille kuin pienillekin. Soodataikina on hyvä vaihtoehto taikataikinalle. Se sisältää yksinkertaisesti kolmea ainesosaa: maizenaa, ruokasoodaa ja vettä. Lopputulos on kestävä, uunia et tähän tarvitse ja ennen kaikkea minä rakastan sitä valkoista hieman kimmeltelevää pintaa, joka koristeisiin jää. Muutama vuosi sitten tein soodataikinasta useamman satsin joulukuusenkoristeita, mutta vasta nyt tämä tuli uudelleen mieleeni kun kurkkasin Mitä miehet haluavat joululahjaksi? -postausta. 


soodataikina joulukuusen koriste


Soodataikina on siitä hyvä, että se sopii myös allergikko perheille ja valmista massaa on helppo työstää. Liian ohuita koristeita ei kannata tehdä, kuten minä tällä kertaa tein. Onnistuin rikkomaan  valmiin kuivuneen suosikki koristeeni, kun käytin lankaa laittaessa liian suurta voimaa. Voi kuitenkin olla, että vielä korjaan tuon kaunokaisen pikaliimalla. Tein aina heti irtonaisella kuulakärkikynän päällä reiät ja liian reunaan ei niitä kannata tehdä. Meillä joulukuusen kimpussa on usein useampikin kissa ja oksat saavat kyytiä, joka tarkoittaa myös sitä, että koristeiden pitää olla vahvaa tekoa. Silloin aiemmin muuten me teimme kissojen tassuilla painalluksia soodataikinaan ja niistäkin tuli aika ihania!

Ohje kaikessa yksinkertaisuudessaan löytyy kuvasta. Kuitenkin tässä vielä muutama huomio. Kun lisäät ainesosat kattilaan ja sekoitat ne on seos täysin löysää velliä. Kuumenna taikinaa miedolla lämmöllä, vähän fuskasin tässä ja pidin hetkellisesti levyä vähän kuumemmalla, että kattila lämpiäisi kunnolla ja sitten tiputin lämmön alaspäin. Taikina voi olla pitkäänkin löysää, mutta kun se alkaa kiinteytymään tapahtuu tuo vauhdilla ja saakin olla tarkkana, ettei massa mene liian kovaksi. 


Soodataikina ohje diy Turkooseja Unelmia
soodataikina vispilä


Joka kerta olen ollut todella malttamaton jäähtymisen kanssa. Kostea liina päällä takaa sen, että taikina ei pääsee kuivumaan. Vaivaa hetki taikinaa isona palana ja sen jälkeen laita osa takaisin kostean liinan alle ja käytä taikinaa haluamallasi tavalla. Suosittelen itse leivinpaperin päällä tekoa, helpotti paljon koristeiden kuivumaan siirtämistä toisen leivinpaperin päälle. Jos massa tuntuu tarttuvan alustaan voit käyttää maissitärkkelystä kaulimisen apuna. Minä tein  nämä piparkakkumuotilla ja kuviot tällä kertaa Iittalan Kastehelmi tuikkukipolla, silikonisilla leimailuvälineillä ja pienellä kuusen oksalla. Nämä kuivuivat yhdessä yössä koviksi ja seuraavana aamuna laitoin langat paikoilleen. Lankana on paksumpi puuvillalanka, mutta kaunein kaikista on juuttinaru. 


soodataikina joulukuusen koriste joulutähti
soodataikina joulukuusen koriste


Voi olla että nyt vihdoin pääsen aloittamaan joulun rauhallisen odotuksen, joten oikein ihanaa joulun aikaa sinulle ♥ 

Onko soodataikina sinulle tuttu?


Viimeiset paketit pukinkonttiin



Tänä(kin) vuonna olen ollut äärimmäisen laiska joululahjojen suhteen. Viime vuonna ostimme vain muutamalle läheiselle lapselle lahjat, muuten emme ostaneet tai halunneet lahjoja ollenkaan. Sitä ennen tein monta vuotta omin käsin lahjoja ystäville ja tutuille. En halua lahjoista paineita ja en halua, että ihmiset ottavat paineita minulle suunnatuista lahjoista. Vasta nyt olen alkanut ymmärtämään lahjan antamisen perimmäistä ideaa ja kiitos siitä kuuluu täysin Kallelle. Emme tänä vuonna hanki tai tee lahjoja monelle, vain niille kenen kanssa joulun vietämme ja jätämme toisemme pois laskuista – kivempi mennä reissuun myöhemmin tai ostaa yhdessä jokin isompi yhteinen juttu. 

Parastahan olisi, ettei ylimääräistä turhaa tavaraa osteta tai saada. Kuitenkin jos haluat ilahduttaa ihmistä niin muista häntä jollakin tarpeellisella tai hyödyllisellä asialla. Ainoa mitä olen tänä vuonna toivonut on valurautapata, jotta voisin tehdä siinä uuniruokia ja leipiä. Korvatunturi onkin tästä jo vinkin saanut ja voi olla, että keväällä täällä blogissakin vilahtavat toinen toistaan ihanemmat pataleivät. Tottakai haluan paljon muutakin, mutta minun on hyvä erottaa se mitä haluan ja mitä tarvitsen. Olen kaksi vuotta sitten kirjoittanut tästä aina ajankohtaisesta aiheesta.




Ihanin lahja on varmasti elämys. Oli se sitten lupaus elokuviin menosta, hieronta, lahjakortti pakopelihuoneeseen tai keikkaliput. Ilo on näillä varmasti taattu. Tai miten olisi vaikka mieleisen kurssin sponssaaminen kansalaisopistosta tai isommalla porukalla maksettu avoimen yliopiston 25 opintoviikon kokonaisuus? Blogisisareltani Veeralta Oranssia -blogista löytyy hyviä ideoita aineettomista joululahjoista sekä hyvää tekevistä lahjoista. Miltä kuulostaisi ryhtyä eläimen kummiksi eläinsuojelukeskus Tuulispäästä, jolloin voisit tarkemmin seurata mitä kummieläimellesi Sulo possulle, Otto ketulle tai muulle valitsemallesi eläimelle kuuluu. 

Jos sinulla on lahjoja vielä ostamatta ja kaipaat ideoita niin tässä olisi vielä muutamia. Postin mukaan vielä 19.12. tehdyt tilaukset ehtisivät jouluksi perille, mutta tarkista asia vielä verkkokaupan sivuilta! Aiemmin olen kirjoittanut siitä mitä miehet haluavat joululahjaksi ja tämä postaus on ajankohtainen myös muulloinkin.  Haastattelin pari vuotta sitten miespuolisia ystäviäni ja he avasivat minulle tuota mystiseltä tuntuvaa aihealuetta.

Luonnonkosmetiikan ystävälle

Sain testiin Carita Cosmetiikalta heidän uusia tuotteitaan, josta ensimmäinen on luomu Nilotica Sheavoi. Se on todella pehmeää, kermaista ja riittoisaa, parasta mitä olen tähän mennessä kokeillut. Olen tätä testannut nyt kuukauden ajan ja tämä on todella hyvää, lisäksi pieni purkki on kätevä matkassa ja kokonsa vuoksi sen kanssa on hyvä testata sheavoita.

Toinen Carita Cosmetiikan uutuus on suolakuorinnat, joita on kolmea erilaista: Sitrustarha, Yrttitarha ja Kukkatarha. Olen nyt nauttinut saunan lämmössä ihanasta sitrustarhasta, joka sisältää himalajan ruususuolaa, sheavoita, kookosöljyä, manteliöljyä ja eteerisiä sitrusöljyjä (appelsiinia, greippiä ja sitruunaa). Rakastuin siihen ensi hetkestä alkaen – ihan mieletön tuoksu ja se todella sulaa iholle samalla hellästi kuorien. Kuorinta myös kosteuttaa ihoa ja sen jälkeen ei tarvinnut erikseen rasvata tai öljytä ihoa. Näistä lisää kokemuksia vielä myöhemmin!

Ei pidä unohtaa myöskään ihania suolasaippuoita, joista suosikkini ovat tällä hetkellä Tervasuola ja Kuolleenmeren muta. Nämä kaikki sopivat erinomaisesti pukinkonttiin ja samalla tuet kotimaista käsityötä. En näitä hehkuta turhan takia tai sen vuoksi, kun olen saanut näitä testiin. Pidän tuotteista ihan oikeasti todella paljon ja lisäksi kun tuotteiden takana on todella sydämellinen ihminen niin  mielelläni suosittelen niitä myös teille. Carita Cosmetiikan omasta verkkokaupasta tilatessa saat ilmaiset postikulut kun tilaus ylittää 20€.

Paljon hyviä (vegaanisia) ideoita joululahjaksi kosmetiikka puolelta löydät  Rabbit Glow -blogin listauksesta. Myös blogini luonnonkosmetiikka kategorian alta voi etsiä ideoita!


Kovat paketit

Tällä hetkellä pinnalla oleva Hyvän mielen vuosi kirja on hyvä lahja monen ikäiselle. Muutaman päivän takaisen postauksen arvonnalla löydät täältä. Toinen kirja, joka on syksyn aikana kerännyt positiivista palautetta on Karita Sainion Hyvin Eletty. Se sopii erinomaisesti nuorelle, jota kiinnostaa ekologisuus ja eettisyys. En itse kirjasta saanut niin paljoa irti, kun uutta tietoa minulle ei siellä ollut, mutta kirja toimi kohdallani hyvänä muistuttajana. Kirjassa ei saarnata ja asioita käsitellään sopivan kevyellä otteella. Tässä voisi olla hienovarainen tapa innostaa ihmisiä kohti eettisempää ja ekologisempaa elämää unohtamatta kauniita kansia.

Keittokirjojen puolelta kirjoitin vähän aikaa sitten Vegaanin aamupalakirjasta, joka on todella hyvä lahja kaikille kotikokeille. Kirjan löydät niin Vegekaupasta kuin Adlibrikseltä ja Suomalaisesta kirjakaupasta. Myös Elina Innasen aikaisempi Vegaanin keittiössä kirja on todella keittokirja, jota meillä käytetään todella paljon. 

Bujoilijalle puolestaan voi pakettiin ajatella esimerkiksi pistesivuista Nuunaa tai Leuchtturm1917 muistikirjaa, erilaisia koristeteippejä tai laadukkaita kyniä, joista riittää iloa pitkäksi aikaa.



Pehmeät paketit

Vaatteita voi olla toiselle (varsinkin aikuiselle) vaikeaa ostaa, mutta onneksi lahjakortit ovat olemassa. Panosta mielummin eettiseen kestävään muotiin ja ole suunnan näyttäjä muille. Muutama viikko sitten pääsin tutustumaan Ones nimisen kotimaisen yrityksen valikoimaan ja tarinaan heidän tuotteidensa takana. Lapset Brasiliassa ovat piirtäneet kuvia, joista tehdään designit ja ne painetaan luomupuuvillaisiin Fair Wear Foundationin eettisin ehdoin tuottetuihin vaatteisiin. Jokaisesta myydystä tuotteesta menee 10% ( verottomasta hinnasta ) kuvan piirtäneen slummissa asuvan lapsen ja hänen lähipiirinsä auttamiseen ja lisäksi 50% liikevoitosta käytetään maailman lapsien auttamiseen. Heiltä voit ostaa todella persoonallisia vaatteita, asusteita sekä lahjakortin, jonka saat sekä paperisena että sähköisenä. Tulen Onesista kirjoittamaan myöhemmin lisää ja jos sinulla heräsi heistä kysymyksiä niin laita ihmeessä tulemaan!

Tässä kohtaa on turhaa lähteä enää kokeilemaan ensimmäisten villasukkien tekoa,  mutta muutama vuosi takaperin tekemäni kärkisukat olivat todella helpot ja suorastaan pieni hitti, kun niitä väsäsin hyvin monta paria joululahjaksi ystäville. Hyvän ohjeen löydät ihanasta Sateenkaaria ja Serpentiiniä blogista! Alku tuossa vaatii ensimmäisillä kerroilla hieman kärsivällisyyttä, mutta kaiken kaikkiaan ohje on oikeasti helpoo.

Myös Weecosin verkkokaupasta löytyy paljon ideoita joululahjaksi ja Ale puoli kannattaa kurkata aina lävitse, sillä sieltä voi löytää aarteita!

___________________

Pitkä postaus on lopussaan, mutta haluaisin kuitenkin muistuttaa teitä vielä siitä, että tärkeintä on se ajatus ja ilo lahjan antamisesta. Toivottavasti ette ota aiheista turhan suuria paineita, sillä se on turhaa ja aiheuttaa vain harmaita hiuksia. Joulu kuitenkin tulee joka vuosi, halusimme tai emme. Tehdään tästä joulusta kaikille mukava, varallisuudesta riippumatta. 



postaus sisältää mainoslinkkejä, Carita Cosmetiikan tuotteet saatu testiin

Ruokahävikkiä vähentämässä

Ruokahävikkiä vähentämässä


Suomessa vuosittainen ruokahävikki huitelee 335-460 miljoonan kilon välillä ja se tuntuu pahalle. Eikö olisi jotakin, mitä me voimme tehdä vähentääksemme tuota kuormaa? On väärin, että heitämme pois ruokaa josta osa olisi vielä ihan käyttökelpoista. Hävikkiä ei synny pelkästään kotitalouksissa vaan sitä syntyy myös ravintoloissa, kouluissa ja kaupoissa. Osa ravintoloista on alkanut myymään edullisemmin muuten hävikiksi joutuvaa ruokaa esimerkiksi ResQ sovelluksen kautta. Minäkin kyttäilen tuon sovelluksen kanssa keskustassa pyöriessä, josko sattuisi olemaan minulle sopivia annoksia tarjolla. Täällä hyvä kooste faktoista koskien ruokahävikkiä

Meidän pienessä lähikaupassamme myydään huonoksi meneviä, mutta käyttökuntoisia kasviksia ja vihanneksia 1€ iso laatikko ja tästä saisi moni muu kauppias ottaa mallia! Muuten kaupoista meneekin jo hyvin päiväystuotteita mm. seurakunnille jaettavaksi, mutta nopeasti pilaantuvat kasvikset ovat ongelma. Lupaankin pistää korteni kekoon ja käydä hakemassa aina välillä noita euron laatikoita ja tehdä sen sisällön mukaan suunnitelmat seuraaville päiville. Aina voi hedelmistä tai marjoista tehdä hilloa tai smoothieta, niissä ei rumat tai todella kypsät yksilöt haittaa ollenkaan. Mitä katselin laatikoitten sisältöä löytyi niistä salaattia, banaaneja, omenoita, appelsiineja, paprikaa, avokadoa, sipulia, valkosipulia, persimoneja ja vaikka mitä muuta ihanaa.


postaus sisältää affiliatelinkkejä
Matsmart tilaus


Kesällä alkoi sosiaalisessa mediassa näkyä kaksi eri hävikki verkkokauppaa: kotimainen Fiksuruoka ja ruotsalainen Matsmart. Ideana näissä on myydä parasta ennen tuotteiden lisäksi myös sesonkituotteita ja tuotteita, joiden pakkaukset ovat uudistuneet. Kummastakin löytyy kyllä ihan kotimaisia tuotteita ja koska Matsmartilla oli kesällä parempi valikoima vegaanin näkökulmasta teimme sinne ensimmäisen tilauksemme heinäkuussa. Sen jälkeen olemme tilanneet vielä kolme pakettia lisää, sillä olen ollut todella tyytyväinen tuotteisiin ja palveluun sekä siihen, että säästän rahaa ja pääsen lisäksi testaamaan uusia tuotteita todella edullisesti. Sivustojen erona on lähinnä toimituskulut, sillä Fiksuruoalla ne ovat 4.90e per 20kg paketti ja Matsmartilla 6,90e per 20kg paketti. 

Välillä tosin mietityttää tuotteiden hinnat. Aina ne eivät ole oikeasti edullisempia ja shoppailessa kannattaa pitää järki mukana, vaikka kyse onkin hävikkiruoasta. Esimerkiksi Foodie sivun kanssa  voit kurkata mitä sinulle uudet tuotteet normaalisti maksavat. Tilaa tuotteita mitä tarvitset ja mitä tulee käytettyä, älä tilaa liikaa, vaikka edullinen hinta houkuttelisikin. Sama pätee ihan normaalissa ruokakaupassakin, sillä juuri ahnehtiessa tarjoustuotteita usein sitä hävikkiä syntyy. 

Matsmartilla olen myös nähnyt myynnissä luonnonkosmetiikkaa kuten Weledaa, eko hammasharjoja Humble Brusheja ja Urtekramia. Näiden kanssa (kuten muidenkin hyvien tarjousten) kannattaa olla nopea, sillä ne voivat loppua hyvinkin nopeasti. Vinkkaan teille alempana tuotteista, josta olen erityisesti pitänyt (tai hyviä vegaanin näkökulmasta), mutta en takaa niiden määrän riittävän kovinkaan pitkälle! Matsmartista löytyy myös todella kivasti gluteenittomia tuotteita, jotka kannattaa kurkata.


Bio Life vitamiini sinkki magnesium eko

Tuotteita Fiksuruoka sivustolta

AG! Pähkinä-kasvismureke aines maalaiskasvikset 3,49€
Tämä on meidän suosikki, Sweet&Chilli versio on vilahtanut aiemmin täällä!

Tuotteita Matsmartilta 



Proper corn popkorni vegaaninen


Kuvissa näkyy nyt uusin Matsmartin tilaukseni, joka tuli noin viikossa. Olen täysin hurahtanut mustapapupastaan sekä mukavan tulisiin poppareihin, joita nyt riittääkin hetkeksi. Aiempien tilausten suosikkeihini kuuluu mm. tummapaahtoinen kahvi, jota sai viisi pakettia kympillä ja GoGreenin kasvivispikermat, joita myytiin ihan naurettavaan 0,19€ hintaan. Kuitenkin kuten ylläkin mainitsin saa tilatessa olla nopea ja jos jää sitä muutamaksi päiväksi muhimaan voivat tuotteet olla jo loppu. Moneen otteeseen olen kerännyt ostoskoriin tavaraa ja odottanut seuraavaan päivään, jolloin osa onkin jo mennyt. 

Parastahan olisi jos aina ostaisi vain mitä tarvitsisi, mutta kuten Vegoboxienkin kanssa niin uusia tuotteita on kiva kokeilla. Lisäksi välttelen turhaa kaupassa juoksemista, sillä liian usein tulee tehtyä heräteostoksia. Parasta onkin testata uusia tuotteita silloin kun voi vähentää hävikkiä ja maksaa tuotteesta todella pieni hinta. Seuraavaksi kokeilen vielä tilata Fiksuruoan puolelta, vaikkakin edelleen Matsmart tuntuu olevan enemmän minua varten.


Mitä ajatuksia ruoan hävikki sinussa herättää? 

Oletko tilannut Matsmartista tai Fiksuruoalta?



postaus sisältää affiliatelinkkejä

Hyvän mielen vuosi 2018 (+arvonta)




Meistä varmasti jokainen kaipaa arkeen tapoja purkaa ajatuksia ja kehittää itsetuntemusta, jotta jaksaisi siellä arjessa paremmin. Vaikka minulla on mittarissa 25-vuotta niin silti tuntuu, että elämäni on vasta lapsen kengissä – minulla on aikaa kasvaa, kehittyä ja löytää minun näköinen polkuni elämään. Matkan karttuessa ei kannata unohtaa itseensä ja omaan hyvinvointiin panostamista ja viime vuosina on tullut eteen paljon oppaita, joiden kanssa voi lähteä avaamaan omaa sisäistä maailmaa. Tähän mennessä olen aloittanut monia noista opuksista, mutta jättänyt ne myös pian kesken, sillä minulle on tärkeää millä tavalla asioita lähestytään. Haluan tehdä tämän kaiken lempeällä tavalla, hiljalleen ja positiivisella otteella. Maailmassa on jo ihan riittävästi negatiivisuutta ja itsensä ruoskimista, haluan oppia pois tästä ajattelutavasta. 

Ensi vuoden teemaksi otan itselleni lempeyden ja lähden etsimään sitä Maaretta Tukiaisen Hyvän mielen vuosi tehtäväkirjan kanssa. Sain kirjan arvostelukappaleena itselleni sekä teille kaksi muun väristä kirjaa arvottavaksi! Valitsin itselleni yllättäen tuon tummanturkoosin sävyisen tehtäväkirjan, sillä turkoosi on ollut oma voimavärini jo liki kymmenen vuoden ajan. Postauksen lopusta löydät keltaisen kirjan arvonnan! Pinkki tulee myöhemmin arvottavaksi Instagramin puolelle, joten kannattaa olla sielläkin hereillä. 


kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta


Kun näin ensimmäisiä kertoja kuvia Hyvän mielen vuosi kirjasta kiinnostuin siitä välittömästi. Siinä missä me siivoamme sotkuisen kotimme on voi mielenkin järjestellä ja tämä tehtäväkirja onkin hyvä työväline siihen.  Kyseessä on siis oikea tehtäväkirja aikuisille ja sitä kuvaillaan PS-kustannuksen sivuilla näin: 

"Hyvän mielen vuosi on inspiroiva tehtäväkirja, joka tarjoaa tehtäviä hyvän mielen taitojen harjoitteluun. Hyvän mielen taidot ovat taitoja, joiden avulla mielestä tulee joustava. Kun mieli on joustava, on helpompi toimia arjen haasteissa ja muutoksissa. Kirjan avulla isommatkin muutokset toteutuvat helposti ja hauskalla tavalla.

Kirja kulkee kanssasi vuoden ajan viikko kerrallaan kohti itse asettamiasi tavoitteita. Täytettävän kirjan avulla vahvistat hyvinvointiasi määrätietoisesti mutta silti rennosti. Tehtävät perustuvat Hyvän mielen taidot -kirjan positiivisen psykologian pohjalta kerättyyn tietoon."


En voinut aloittaa kirjaa kesken vuoden, vaan halusin uudelle alkavalle vuodelle puhtaan aloituksen. Olen kirjaa kyllä hypistellyt nyt monta viikkoa innoissani, selaillut varovaisesti, mutta kuitenkin yrittänyt olla paljastamatta itselleni mitä kaikkea ihanaa vuoden matka kirjan kanssa tuo tullessaan. Olen luonteeltani aika malttamaton, vaikka olenkin siinä kehittynyt vuosien varrella. Haluaisin päästä jo aloittamaan tehtäväkirjan heti, mutta hyvää kannattaa odottaa ja uskonkin, että tämän kirjan kanssa odotus todella palkitaan. Onneksi vuosi vaihtuu ihan pian ja sitten on minun hyvän mielen vuoteni aika lempeydellä.



Osallistut keltaisen Hyvän mielen vuosi -kirjan arvontaan näin:


1. Olet blogini lukija joko Instagramin, Bloglovinin, Blogit.fi, Facebookin tai Bloggerin kautta.

2. Vastaa kysymykseen:
  Mikä on sinun tavoitteesi vuodelle 2018?

3. Jätä kommenttiin myös toimiva sähköpostiosoitteesi, jotta saan sinut kiinni voiton osuessa kohdallesi.

Arvonta on voimassa sunnuntaihin 17.12.2017 klo 20 saakka. 

Arvonnan on sponsoroinut PS-kustannus. Suoritan arvonnan Randomizer generaattorilla ja ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti sähköpostilla. Voittajalla on viikko aikaa vastata sähköpostiin, jonka jälkeen arvon uuden voittajan. Maksan itse postikulut ja sen vuoksi postitan kirjan vain Suomen sisällä. Alle 18-vuotias kysythän vanhemmaltasi lupaa osallistua.

Randomizer arpoi voittajan ja sähköpostia on nyt laitettu.
Iso kiitos kaikille osallistujille, kommenttejanne oli ihana lukea!

Loppuneet tuotteet OSA 3



Pitkästä aikaa meillä on suurempi määrä kosmetiikkatuotteita päässyt loppumaan. Jotenkin tuntuu, etteivät tuotteet millään lopu ja jos loppuvat niin kaikki se tapahtuu kerralla. Tällä kertaa loppuneisiin tuotteisiin kuuluu myös muutama miesten suihkusaippua. Muuten tämä postaus onkin taas enemmän hiustenhoitotuotteiden valtaama, sillä niitä meillä kuluu ehdottomasti eniten. Mitkä tuotteet teillä on eniten käytettyjä? 

Täysin kaikkia loppuneita tuotteita ei näistä postauksista löydy, sillä meillä käytetään paljon myös palasaippuoita. Eritoten Carita Cosmetiikan suolasaippuat ovat meillä ahkerassa käytössä. Olen myös testaillut erilaisia palashampoita paremmalla ja huonommalla menestyksellä, olisi ihanaa kun kaikki tuotteet olisivat ilman muovisia pakkauksia! Seuraavaksi testaan Inkuton mustapalasaippuaa hiustenpesuun, kunhan saan tehtyä siitä nestemäisen version. 

Tässä kohtaa käytän hyväksi vanhoja saippua- tai shampoopulloja, joista aina muutenkin säästän pumput sellaisia pulloja varten, joissa sitä ei ole. Muuten kierrätän puhdistetut muovipakkaukset muovinkeräykseen. Samassa pakkauksessa voi olla useita eri muovilaatuja, jonka takia osat pitää erotella erikseen, jotta kone osaa tunnistaa ne oikein. Sama pätee muuten myös muihin muovipaketteihin kuten leikkelepaketteihin. Hyvä sivu muovin lajittelusta löytyy täältä!


Osa tuotteista saatu blogin kautta*, postaus sisältää mainoslinkkejä


Testasin kesällä Urtekramin sulfaatitonta Morning Haze shampoota todella suurella innolla. Shampoo hoitaa tehtävänsä eli puhdistaa hiukset ja siihen se sitten jääkin. Aka nopeasti minulla meni päänahka tämän kanssa todella kuivaksi ja kutisevaksi, josta kirjotinkin Luonnonkauniin puolelle. Tauon jälkeen otin shampoon uudestaan kokeiluun ja toisella kerralla huomasin myös, että hiukset kuivuivat ja takkuuntuivat enemmän hoitoaineesta huolimatta. Ei jatkoon!

Toinen Urtekramin shampoo*, joka loppui kuuluu Nordic Berries sarjaan. Kesällä tämä toimi saman sarjan hoitoaineenkanssa todella hyvin, mutta heti kun ilmat viilenivät alkoi päänahka kuivumaan. Hoitoaine saisi mielestäni olla paksumpaa ja hoitavempaa latvoja ajatellen. Nämä yhdessä jättivät kesällä hiukset kyllä kivan pehmeiksi ja puhtaiksi, mutta syksyn tarvitsen selvästi hellemmän shampoon ja ravitsevamman hoitoaineen. Nämä kuluivat loppuun melkein samaan aikaan, joka on muuten aika harvinaista meillä!




Välillä on kiva testata todella edullisia Organic Shopin tuotteita, jotka ovatkin aika usein Sokoksella alennuksessa. Muutamaa shampoota ja kasvoille suunnattua tuotetta lukuunottamatta olen näistä tykännyt ja vähän aikaa sitten loppuikin Blue lagoon linjan vahvistava hoitoaine. Heti alkuun yksi asia minua häiritsee näissä todella paljon. Purkin kierrekorkki on todella hankala, shampoo- ja hoitoainepulloista on vaikeaa annostella sen takia kun sitä joko ei tule millään tai sitten humpsahtaa kerralla liikaa suuren suuaukon takia. Pakkaukseen voisi siis panostaa enemmän ja silloin näitä voisi ostaa useamminkin kokeiluun. Kuitenkin sisältö tässä tuotteessa oli hyvä hintaansa nähden. Hoitoaine sisältää savea sekä merilevää ja tuoksu on aika jännä. Ei tämä mitään ihmeitä tee, mutta arkisessa käytössä koko hiuksille tämä toimi hyvin. Varsinkin latvoille tämä oli kiva ja pitkällä ajalla koinkin tämän paremmaksi kuin ylemmän Urtekramin Nordic Berriesin hoitoaineen.

Viimeinen hiustuote on i+m Naturkosmetiksin Hair Care tehohoitoaine*, josta olen kirjoittanut aiemmin täällä. Tämä tuote kesti kauan, kun käytin sitä lähinnä latvoille tehohoitona. Koko hiusten pituudelle tämä tuntui olevan liiankin ravitseva kiitos todella ravintorikkaan sisällön, mutta kuiville latvoille se oli juuri passeli. Annoin tämän olla usein saunan lämmössä latvoissa paksulti ja siinä se toimi hyvin. Kuitenkin en jää suuremmin tätä tuotetta kaipailemaan, sillä tämä hamppu- ja arganöljyä sisältävä tehohoito tuoksui vähän liikaakin hampuöljylle. 




Miesten tuotteista Kalle sai käytettyä loppuun kaksi suihkusaippuaa. Siinä missä minulla saippua kestää monen monta kuukautta parhaimmillaan niin Kalle on paljon nopeampi ja uusia pesuaineita saa olla ostamassa aika usein. Madaran Infusion Vert suihkusaippua* oli mukavaa katseltavaa silmille, mutta myös sisältö tässä tuotteessa toimi Suihkusaippua tuoksuu todella raikkaalle ja se hoiti tehtävänsä hyvin kosteuttaen ja jättäen iholle miedon tuoksun. Tämä sopii hyvin myös naisille tai käsisaippuaksi. Pidemmin tästä on kirjoiteltu Luonnonkauniiseen.

Toinen loppunut miestentuote on Urtekramin 2 in 1 Hair & Body wash Aloe vera - Baobab. Tätä ei todella ole hinnalla pilattu, tosin ei purkki mikään valtava olekaan (150ml / 2,95€ Hyvinvoinnin tavaratalossa). Koonsa puolesta tämä sopii mainiosti urheilukassiin tai reissuun ja se sopii niin hiuksille kuin vartalollekin. Kalle käytti tätä  pelkästään vartalolle ja tämä ajaa kyllä asiansa, mutta voimakas ginin tuoksu ei herättänyt innostusta kummassakaan meistä. Mietimmekin sitä, miksi niin moni miesten luonnonkosmetiikan tuote haisee viinaksille tai kuka edes haluaa tuoksua niille? Vielä emme ole löytäneet Axen tuoksumaailman tyyppistä suihkusaippuaa miehille luonnonkosmetiikasta, mutta ehkä se oikea vielä odottaa nurkan takana.




Vielä loppuun kaksi suosikkiani. Ensimmäisenä loppui ikisuosikkini Madaran Daily Defense Body Butter, jota tunnun hehkuttavan aina vähän joka väliin. Se hehkutus on kyllä täysin ansaittua ja tälläkin kertaa tämä ihanan paksu vartalovoi hoiti ja ravitsi niitä kuivimpiakin kohtia. Atoopikkona tämä on ollut jokaisen talven suosikki tuote jo pidemmän aikaa ja hamstraankin tätä aina jos on isommassa alennuksessa. 

Kuitenkin suosikki vartalonhoitotuotteen ykkössija horjui nyt ensimmäistä kertaa vuosiin, kun otin käyttöön pitkään kaapissa avaamatta olleen Santen Family sarjan Softcream yleisvoiteen. Tämä oli ihan huippua, harva vartalovoide imeytyy näin nopeasti ja pienellä määrällä sai ihanan tuoksuvasti kosteutettua koko vartalon. Lisäksi liian harvoin tulee hehkutettua Santea, sillä varsinkin Family sarja on oikeasti hinta-laatu suhteeltaan aivan huippu! Softcream sopii koko perheelle ja sitä voi käyttää niin vartalolle kuin kasvoillekin. Tästä tuotteesta kerron myöhemmin vielä lisää, kun vertailuun tulee suuri määrä erilaisia vartalovoiteita! 

Aikamoinen kasa näitä loppuneita tuotteita taas olikin! Jos sarjan vanhat postaukset kiinnostavat niin löydät täältä loppuneiden tuotteiden ensimmäisen ja toisen osan. 

Löytyikö näiden joukosta sinulle tuttuja tuotteita?



Osa tuotteista saatu blogin kautta*, postaus sisältää mainoslinkkejä

Ajatuksia sairastuvalta



Olen ollut flunssassa tämän viikon. Maanantaina se alkoi hiljalleen ja itsenäisyyspäivänä olin ihan töttöröö. Eilinen oli pahin, vain kunnon dropit ja munkintipat helpottivat. Olisinpa alkanut syömään sitä sinkkiä syksyn alussa kiltisti, mutta ei. Nyt onneksi pystyin jo hyvän tovin istumaan ja lukemaan viikon ajalta teidän ihania blogipostauksia. Välillä harmittaa ettei ole fiksua kommentoitavaa postauksesta, vaikka postaus olisikin ollut huippuhyvä. Kuitenkin pyrin aina mahdollisuuksien mukaan jättämään puumerkin käynnistäni, sillä kommentit ovat tämän blogihomman suola ja sokeri.

Tämä viikko on ollut todella hiljainen blogin suhteen, koska en ole jaksanut katsoa konetta päinkään kun pää tuntuu räjähtävän. Mielessäni olen pyöritellyt vanhoja ja uusia ideoita todella paljon ja kunhan tästä kuntoon tullaan niin saan ajatukset sanoiksi, kuviksi ja valmiiksi postauksiksi. Ja kohta jo vuosi vaihtuu, mihin se aika menee?

Olen oppinut vihdoin sen miten rentouttavaa neulominen voi olla. Otin työn alle vähän isomman pitsineule urakan. Hauska aloittaa tällaisesta ihan "vaatimattomasta" tämä minun neulojan urani, sillä tätä ennen olen tasan tehnyt muutamat lapaset ja ihan simppeleitä juttuja. Kuitenkin nyt olen vasta tajunnut miksi mitäkin tehdään, käsiala ja taidot tarttuvat nopeasti ja ei tarvitse olla nenä kiinni ohjeessa. Kuitenkin hyvä ottaa vähän takapakkia ja purkaa reilut 100 silmukkaa kun tajuaa rivin lopussa, että nyt on menty päin mäntyä. Neuloessa minulla tulee vielä jonkin verran virheitä häseltäessäni innolla, mutta tässä on samalla hyvä opetella armollisuutta ja antaa vain olla. Ei kukaan pieniä kömmähdyksiä isommasta lopputuloksesta näe ja lopputulos on muutenkin minun näköiseni. Eikö se ole tässä tärkeintä? 

Lisäksi tuon isomman työn välissä sain vihdoin ja viimein tehtyä ensimmäiset villasukkani ikinä! Olin niistä ihan onneni kukkuloilla, pari päivää meni ensimmäiseen pieneen sukkaan ja toinen tuli päivässä. Ennen kaikkea kantapää ei ollutkaan hirviö, joksi sitä luulin, vaan kaikki meni suhteellisen kivuttomasti. Nyt onkin sitten jo seuraavat villasukat tulossa, tosin nyt vähän simppelimmällä mallilla, sillä kirjoneule toi harmaita hiuksia ensimmäisissä sukissani. 

Kävin vihdoin myös teidän suosittelemien sarjojen kimppuun ja The Crownin ensimmäinen kausi on hyvällä mallilla. Onneksi tänään tuli Netflixiin myös toinen kausi, jota minun ei tarvinnut odotella. Sitä ennen hotkaisin alle viikossa ihanan When Calls the Heart sarjan, joka on todellista hömppien hömppää. Tätä katsoessa tuli vieritettyä kyynel jos toinenkin ja nyt vain odottelen, että viides kausi tulisi pian. Kallen kanssa taas katsoimme Agents of S.H.I.E.L.D. neljännen kauden ja toivomme, että juuri alkanut viides kausi tulisi nopeasti myös Suomeen. Mielummin tosin odottelen uusia kausia ajan kanssa, kuin kuulen sarjan loppuneen kokonaan!

Muuten olen tehnyt taas paljon bulletjournal juttuja ja vuoden tauon jälkeen hieman höllentynyt joululle. Olen nyt vain nauttinut siitä mitä on ja yrittänyt olla tyytyväinen jokaisesta vähemmän kivuliaasta päivästä. Veronpalautuksilla saan vihdoin ostettua kameraan uuden putken ja jalustan, joiden avulla pystyn toivon mukaan kehittämään itseäni kuvaajana lisää. Vielä kun osaisi valita tarpeeksi laadukkaat ja kestävät tarvikkeet, josta riittäisi pitkäksi aikaa iloa.

Onneksi elämä ei ole aina pelkkää juhlaa, sillä Lumo ilmoitti jälleen ihanasti joulun alla kivasta vuokrankorotuksesta. Näillä korotuksilla elämä menee näin pienessä asunnossa kalliiksi ja on fiksumpaa etsiä isompi asunto samaan hintaan. Tosin ei ole kivaa lähteä näin ihanasta asunnosta, johon olemme kumpikin kiintyneet näiden vajaan kahden vuoden aikana. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kotimme Tampereella. Olemme kyllä jo pidemmän aikaa etsineet meille sopivaa rivitaloasuntoa ja tähän mennessä olemme käyneet katsomassa yhtä homeloukkoa. Tarjontaa ei ole valtavasti ja nopeat syövät hitaat. Toivottavasti se oikea tulisi pian vastaan!

Odotatko sinä jo joulua?


DIY Soijakynttilät - valoa iltoihin

Jo vuosia sitten meillä siirryttiin pelkkiin soijakynttilöihin. Soijavaha palaa puhtaammin kuin parafiini ja se on biohajoavaa. Parafiini on öljyjalostuksen sivutuote eli ei kovin ekologinen valinta, steariini palaa parafiinia puhtaammin, mutta se on usein eläinrasvaa tai palmuöljyä eli vegaanin kannattaa jättää steariinia sisältävät tuotteet kauppoihin. Näihin verrattuna soijavahasta tehdyt kynttilät kuulostavat todella hyvältä ja niitä on helppo valmistaa myös itse. 

Kynttilöiden polttamisesta ja sen vaikuttamisesta sisäilmaan löytyy paljon tietoa netistä. On totta, että aina kynttilöitä polttaessa sisäilmaan pääsee pienhiukkasia, niiltä ei voi välttyä. Kynttilöiden polttamista ei tarvitse suinkaan lopettaa, mutta kynttilää valitessasi valitse ympäristölle kestävä ja mahdollisimman puhdas materiaali sekä katso, että kynttilä palaa puhtaasti ilman savutusta. Kattava postaus näistä aiheista löytyy esimerkiksi täältä.


soijakynttilä soijavaha eco kynttilä puinen kynttilänsydän


Tilasin itselleni soijavahaisia tuikkukynttilöitä kauhean kasan muutama vuosi takaperin ja koska meillä ei paljoa kynttilöitä polteta on niistä jäljellä vielä suuri osa. Tilasin ne ilman alumiinista kuppia ja poltan niitä lasisissa tuikkukupeissa, jotka on helppo saada puhtaaksi uudelleen käyttöön kiitos soijavahan vesiliukoisuuden. Viime vuonna kuitenkin rupesin kaipaamaan hieman isompia kynttilöitä ja tilasin silloin ensimmäisen kerran soijavahaa, jotta voisin tehdä itse kynttilöitä.

Tässä meni vuosi, ennen kuin sain mitään aikaiseksi. Muutama kuukausi takaperin tein ensimmäisen koekynttiläni ja monien alkuvaikeuksien jälkeen onnistuin siinä kuitenkin. Nyt tilasin Limepopilta vahaa sekä kynttiläkippoja ja puusydämiä, joita on kovin kehuttu eri paikoissa. Limepopin sivuilta löytyy ohje kynttilöiden tekoon, mutta jaan nyt teidän kanssanne miten minä tein omat kynttiläni! 

Tein kynttilät kannelliseen alumiiniseen kuppiin, tämä pieni erä oli tuoksulla ja halusin saada kynttilän kannen suljettua tarvittaessa. Tulen käyttämään näitä kuppeja uudestaan ja uudestaan, joten kertakättöisiä ne eivät ole. Kuitenkin saatavilla on myös erilaisia lasisia kuppeja, jotka olivat tilatessani loppuneet. Näitä tilaan ensi kerralla, jos niitä vain on saatavilla. Mihin tahansa kuppiin en kynttilää lähtisi kuitenkaan tekemään, sillä kupin tulee oikeasti kestää kuumuutta ihan turvallisuussyistä.

Käytin kynttilöihin soijavahaa ja sen kaverina M-koon puista sydäntä, erikseen piti muistaa myös klipsi sydämelle per kynttilä! Yhdestä puisesta sydämestä riittää noin kahteen kynttilään, melkein kolmeenkin jos tekee vähän vähemmällä vahalla viimeisen kappaleen. Näin sitä ei mene hukkaan. Sydämen koko ja pituus riippuu kupin korkeudesta ja leveydestä, matalalle leveämmälle kynttilälle voi tarvita isommankin sydämen tai kerralla useamman. Tämä selviää vain kokeilemalla. Klipsiä puolestaan voi kupin tapaa käyttää uudelleen.


soijakynttilä soijavaha eco kynttilä puinen kynttilänsydän diy ohje


Itse kynttilöiden valmistus on helppoa. Sulata soijavaha vesihauteessa tai kattilassa miedolla lämmöllä, sulamispiste on matala, vain 50 astetta. Lisää haluamaasi tuoksua sulaneeseen vahaan ja sekoita varoen ylimääräisiä ilmakuplia. Laskin itse, että minun käyttämiäni tuoksuja tarvittiin massaan nähden n. 2g, mutta tarkista vielä prosentuaalinen määrä tuoksun ohjeista. Testasin ensimmäisellä kerralla eteerisistä öljyistä verigreippiä ja sitruunaa todella pienellä määrällä (n. 10 tippaa yhteensä) ja tuoksua ei pystynyt kunnolla havaitsemaan kynttilää polttaessa. Valmiissa tuoksuöljysekoituksissa tuoksu on huomattavasti voimakkaampi. Kuitenkin Limepopin sivuilla ei sanota mitä nuo tuoksuöljyt sisältävät, joka jäi vähän mietityttämään. 

"Eteeriset öljyt eivät ole sama asia kuin tuoksuöljyt. Eteeriset öljyt on tuotettu kasvin osista, kun tuoksu-, aromi- ja hajuvesien öljyt ovat keinotekoisia tuoksuja ja makuja. Keinotekoisesti voidaan jäljentää lähes kaikkia tuoksuja, myös eteeristen öljyjen tuoksuja. "

Laskin, että minulla kynttilää varten meni vahaa 80g (Limepopin sivuilla taisi lukea 75g tuohon alumiinikuppiin, kuitenkin täytin kupissa olevaan rajaan asti ja tuli tuo 80g) ja sen lisäksi vähän reilu 2g tuoksua. Mittaamiseen keittiövaaka on hyvä apu! Käytin itse valmiita tuoksuöljyjä: piparia ja ranskalaista vaniljaa, mutta nyt tarkemmalla ajattelulla taidan jatkaa kokeiluja eteeristen öljyjen kanssa ja jättää tuoksuöljyt pois, vaikka ne ovatkin turvallisia. Jos olet tuoksuherkkä niin valmista kynttiläsi ilman tuoksuja.

Ensimmäisellä tekokerralla tein valmiiseen sydänlankaan kynttilän ja sen kanssa sain hieman taisella, kun se ei meinannut pysyä pystyssä sulassa vahassa tukitikuillakaan. Jossakin sitten mainittiinkin, että pienellä pisaralla kuumaliimaa kannattaa kiinnittää sydänlanka kipon pohjaan kiinni ennen vahan lisäämistä. Tämä helpotti hommaa  todella paljon ja kiinnitinkin myös puusydämen klipsin pohjaan valmiiksi. Toinen tapa on limepopin sivuilta löytyvä eli kaada vaha ensin kuppiin, kun pohja alkaa jäähtyä laita sitten vasta klipsissä sydän paikoilleen. Voit tehdä kummallakin tavalla, mutta minä koin kuumaliimatipan helpommaksi. Sitten vain kaadoin valmiin seoksen kuppiin, mutta älä täytä ihan piripintaan vaan jätä sentin vara, leikkää puinen sydän hieman vinoon. Kynttilällä menee hetki jähmettyä ja kokonaan se on valmis n. vuorokauden päästä.


soijakynttilä soijavaha eco kynttilä puinen kynttilänsydän


Varmasti tässä taito karttuu kun tekee vaan ja jos nyt innostuit niin ehdit vielä tilata tarvikkeet joululahjoja varten. Kuitenkin jos soijakynttilöiden valmistaminen itse ei kiinnosta niin ihania kynttilöitä löydät esimerkiksi Candle Light Storylta tai Nurmelta. Tunnelmallisia iltoja sinulle ja muista kohtuus kynttilöiden kanssa!


linkeistä en hyödy mitenkään, kaikki materiaalit hankittu itse

Project 333 OSA 2 - Onko tässä mitään järkeä?



Aloitin Project 333:n kesän lopussa. Tämä vaatekaappiin keskittynyt projekti lähti aluksi hyvin käyntiin. Suurin työ oli siinä, että kävin kaikki vaatteet lävitse ja valitsin 33 yksilöä kolmeksi kuukaudeksi. Jätin pois laskuista kotivaatteet, ulkoiluvaatteet ja kengät sekä korut ja asusteet kun en niitä pahemmin käytä. Nyt jo heti voin kertoa, että tein virheen kun aloitin projektin kesän ja syksyn vaihteessa. Valitsemiani kesävaatteita ehdin käyttää vain muutaman kerran eli se oli täysin turhaa. Myöskään lämpöisempää vaatetta ei ollut tarpeeksi. Muutamia vaihtoja tein alkuun kun ymmärsin, ettei kaikki valintani osuneet aivan kohdilleen. Kuitenkin lukumäärä säilyi "sallitussa".

Ensimmäisen vaihdon aika tuli yllättävän pian, kun kuukausi sitten maagiset kolme kuukautta täyttyivät. Yllätyin ensimmäisellä jaksolla siitä, kuinka vähän oikeasti vaatteita tarvitsen. Useimmiten tuli valittua päälle ne suosikit, joita sitten pesenkin aina tarpeen tullen. Yksillä farkuilla olisi pärjännyt hyvin kun käytän myös usein mekkoja. Paljon vähemmälläkin pärjää, vaatekaapin ei tarvitse pursuilla vaihtoehtoja. Valitessani toiselle jaksolle vaatteita kaikkien omistamieni joukosta, kesävaatteita lukuunottamatta vaatteet pysyivät melkein samoina. Muutaman paksumman mekon otin kevyempien vaatteiden tilalle sekä neuleita, joita kaipailinkin jo. Jätin tilaa muutamalle vaatteelle, en lyönyt listaa täysin lukkoon. Tarpeen mukaan otan säilöistä mitä olen vailla. Pieni liikkumavara tekeekin varmasti hyvää, ei tässä ole tarkoitus stressata asiasta.




Kuitenkin hieman kyseenalaistan tätä systeemiä, sillä aloituksen jälkeen kuulin myös kapselivaatekaapista, joka on paljon fiksumman kuuloinen.  Project 333 opettaa rauhallisesti pois ylitäydestä vaatekaapista ja auttoi minua löytämään mitä vaatteita oikeasti tykkään käyttää. Ei tule tuskaa siitä, että laittaisi heti osan vaatteista pois, koska moneen otteeseen olen katunut äkkinäistä luopumista. Luopumisen aika kuitenkin tulee vielä, sillä en todella tarvitse kahta isoa pussillista vaatteita täyttämään vaatekaapin yläkaappeja. Kesävaatteet ovat asia erikseen. 

Aion jatkaa vaatekaapin vaatteiden vaihtamista pikkuhiljaa enemmän tyyliini sopivaksi, eettisemmäksi ja laadukkaimmaksi. Kävin vähän aikaa sitten ensimmäistä kertaa NOSH-kutsuilla ja voi miten tykästyinkään moneen vaatteeseen! Vaikka nyt ei olekaan varaa ostaa uusia arvokkaampia vaatteita niin löysin Facebook kirpputorilta ihanan tunikan käytettynä. Hieman joudun sitä tuunaamaan pienen värivirheen takia, mutta muuten se on täydellinen. Löysin kädentaitomessuilta ihania siirtokuvia, jolla ajattelin tuon virheellisen kohdan peittää. Tuo on jo nyt ihan lemppari vaatteeni ja se tuleekin varmasti vielä kuvissa vilahtamaan. NOSH:n vaatteiden materiaalit ovat todella miellyttävän tuntuisia ja kestäviä, myös kuosit ovat mielestäni todella kivoja!




Kävin myös kotimaisten Neulomon ja Papun tehtaanmyymälässä Nokialla ystäväni kanssa viime kuussa. Sieltä tarttui mukaan Neulomolta Marika-tunika sinivalkoisena ja muutama Papun paita kakkoslaadun korista edullisesti. Vielä haluaisin Marika-tunikan mustana, sillä tuo malli on ihanan rento, mutta monipuolinen. Pitkään himoitsin Papun Kanto mekkoa, mutta kun kävin sovittamassa sitä Seelessä totesin heti ettei se todellakaan ole minun vartalonmalliani varten. Samaa olen kuullut monelta muultakin, mutta toisia tuo mekko pukee todella kauniisti! Vähiten tällä hetkellä kaipaan hutiostoksia ja haluankin, että jokaisessa vaatekappaleessani minulla on hyvä olo. Matkaa tähän on vielä tovi, mutta kuitenkin. Tämä on ollut minulla ratkaiseva tekijä omaa vartaloa hyväksyessä.

Jatkan tämän vaateprojektin kanssa vielä eteenpäin, sillä vaikka vuodenaikojen vaihteet ovatkin hankalia niin silti olen saanut tästä paljon irti. Ei tässä project 333 ole välttämättä mitään suurempaa järkeä, mutta olen jälleen oppinut paljon itsestäni, siitä mistä pidän ja mitä oikeasti tarvitsen.

Uskoisitko pärjääväsi pienemmällä vaatemäärällä kuin nyt?



mainoslinkki

Mitä haluan tehdä isona? OSA 1


Lapsena halusin olla opettaja. Tämä haave hautautui vuosien varrella ja olenkin heittelehtinyt vähän kaikenlaisiin hommiin, unohtaen kokonaan haaveeni tai ammatista haaveilun. Yläasteella toitotettiin kokoajan hyvien arvosanojen merkitystä hakuprosessissa, samalla sanottiin, että pitäisi kahdeksannella luokalla jo tietää mitä haluaa opiskella. Minusta tämä kuulostaa aika rankalta taakalta teinille. Vaikka olisin halunnutkin olla hyvä opiskelija niin minua kiinnosti koulussa lähinnä musiikki, kitaran soittaminen ja kirjoittaminen. Olin keskinkertainen koululainen, halusin aina olla parempi, mutta tieto ei tuntunut jäävän päähäni vaikka kuinka yritin. Matikassa varsinkin sanalliset laskut olivat vaikeita, vaikka muut laskut menivät kuin vettä vain. Ainoa musiikin lisäksi, mikä oli minulle helppoa oli kemia.

Päädyin lukioon, koska en osannut ajatella muutakaan. Halusin musiikkipainotteiselle linjalle, mutta taitoni eivät riittäneet sinne asti. Halusin jälleen kerran olla hyvä, näyttää itselleni että osaisin, mutta se kaatui liian täysien lukujärjestyksien ja pitkien koulumatkojen takia. Olin suunnannut heti alussa ajatukset biokemian opintoihin, jonka vuoksi ahmin pitkää matikkaa, pitkää fysiikkaa ja kemiaa sen minkä ehdin. Minulle se oli liikaa, kemia sujui ja muut aineet eivät, inhosin fysiikkaa yli kaiken. Jätin tässä kohti lukion kesken. Vuoden pyörittelin peukaloita ja sattumalta hain yhteishaussa ainoaan mielenkiintoiseen koulutukseen av-viestinnän perustutkintoon.

Sain paikan av-viestinnän opintoihin, opiskelin, suuntauduin täysin väärin ja aloin haaveilemaan jo aivan muista töistä ennen koulun loppumista. Graafinen tuotanto oli se mihin minulla oli paloa, mutta sen sijaan valitsin erikoistumiseksi televisio- ja elokuvatuotannon, josta en kovin edes pitänyt. En ymmärrä edes mikä minuun tuli, kun en kuunnellut omia vahvuuksiani vaan menin hetken hairahduksen mukana muualle. Toisaalta olen onnellinen että tein tuon virheen, sillä vaikka vuosien varrella on tullut tehtyä kaikenlaisia töitä on tuo intohimo graafiseen suunnitteluun ja media-alaan kuitenkin jäänyt. En olisi näin voinut kuvitella koskaan sanovani, sillä ajattelin etten ikinä halua tehdä oman alani töitä. Valmistuttuani luulin paikkani olevan päiväkodissa hoitajana – olin tässäkin kohtaa todella väärässä.




Olen aina rakastanut kirjoittamista, olen ollut paljon parempi tuomaan ajatuksiani esiin kirjallisesti kuin sanallisesti. Koulussa aineet riistäytyivät aina käsistä, jos sai kirjoittaa tarinan tuli siitä pitkä ja yllätyksellinen. Kotona taas kirjoittelin novelleja ja sanoituksia. Edelleen tulee kirjoitettua erilaisia tekstejä blogin lisäksi ja mielikuvitukseni voi lentää toisiin ulottuvuuksiin hetkessä. Toiseen maailmaan uppoutuminen on todella upeaa ja sen takia olenkin aina rakastanut kirjoja yli kaiken, on ihanaa unohtaa kaikki mitä on ympärillä ja elää kirjan mukana. Kuitenkin en tiedä onko minusta kirjoittamaan kirjaa tai muuten vain kirjoittamaan työkseni. En tiedä edes haluanko sitä oikeasti. Tai mitä edes haluan. Lisäksi oikeinkirjoitus on minulle todella vaikeaa, jota usein häpeilen.

Olen viime aikoina ajatellut paljon mitä haluan tehdä elämässäni. Kerrankin siihen on aikaa. Olen kipuillut sen kanssa, päättänyt jotakin ja seuraavana päivänä haudannut ideat höpsöinä. Fyysinen työ ei selvästikkään sopinut minulle ja olisi hyvä päästä tästä tilanteesta eteenpäin. Olen ajatellut opiskelemaan lähtemistä, mutta toisaalta sekin tuntuu pelottavalta. Pärjäisimmekö me tuilla ja satunnaisilla töillä? Haluanko sitä? Kun ei tiedä edes mitä opiskelisin on vaikeaa ajatella asioita noin pitkälle. Välissä kokeilin etälukiota ja se oli minulle liian haastavaa silloiseen elämäntilanteeseen, mutta nyt on sekin koettu.

Olen miettinyt paljon myös blogia ja bloggaamista. En halua toistaiseksi tehdä tätä työkseni. Sen sijaan haluan nauttia blogin kirjoittamisesta, en ottaa paineita siitä. Annan blogin mennä nyt omalla painollaan.




En tiedä mitä haluan tehdä loppuelämäni, mutta tiedän mistä asioista pidän ja mitä osaan. Kantapään kautta olen oppinut mitkä alat eivät ole minua varten, minkälaisessa työympäristössä viihdyn ja millaisella paikalla on taas enemmän myrkyllisiä vaikutuksia. Yhden oivalluksen tein vähän aikaa sitten matkalla kotopuoleen vaihtamaan autonrenkaita: haluan miesvaltaiselle alalle. Haluan alalle, jossa voin olla juuri sitä mitä olen, jossa selkään puukotus, juoruilu, negatiivinen asenne joka asiaa kohtaan ja alituinen nalkutus eivät ole jokapäiväinen ongelma. Sellaiseen paikkaan, jossa voisin kehittyä ja päästää taitoni valloilleen, ei haudata niitä. Pieni aavistus minulle on syttynyt, mutta vielä ei ole sen aika tulla ääneen sanotuksi. Antaa ajan näyttää oliko aavistus oikeassa. 

Tämän pohdinnan loppuun päästessäni tulee olo, että miksi en antaisi mennä ja alkaisi tutkimaan mahdollisuuksia tosissani. Minun ei tarvitse saada isoja palkkakuitteja, vuosittaisia ulkomaan matkoja tai hulppeaa hirsimökkiä järven rannalta. Vaikka se onkin klisee, että meillä on vain yksi elämä niin onhan se totta. Haluan tehdä elämässäni asioita, joista oikeasti pidän ja myös työpaikan pitää olla sellainen. Nyt en tarkoita sitä etten pitäisi nykyisestä työpaikastani vaan siitä, että kun toinen käsi voi lähinnä avustaa asioissa täytyy ymmärtää realiteetit. Joskus täytyy mennä eteenpäin, ei pidä jäädä tuleen makaamaan.




Haluan vain olla onnellinen. Herätä joka aamu tyytyväisenä siihen, että teen työtä joka merkitsee minulle jotakin. Olla hyödyllinen itselleni ja muille.


Postauksen toisessa osassa tulee vinkkejä siihen miten voisi löytää oman juttunsa.
Pysykää kuulolla!


Painiiko joku teistä samanlaisten ajatusten kanssa?
Oletko nyt unelmaduunissasi?
Onko sinulla vielä jotakin mitä haluaisit opiskella?

Vegaanin aamupalakirja ja brunssi kahdelle



Hyviä keittokirjoja ei ole koskaan liikaa. En ole aamuihminen ja usein aamupalan virkaa toimittaa useampi kuppi kahvia. Kuitenkin tiedostan sen, että aamu ei lähde käyntiin kunnolla jos aamupalan jättää välistä. Sen takia olen yrittänyt panostaa kunnolliseen aamupalaan, välillä väkisinkin. Puuro on helppo ja hyvä, sitä pystyy muokkaamaan monilla eri tavoin ja viime aikoina olen kokeillut ystäväni suosituksesta kaurapuuron kaverina maapähkinävoita. Tuo yhdistelmä on ihan mielettömän hyvä ja kun sen kaveriksi laittaa itse tehtyä raparperi-vaniljahilloa saa mukaan myös kivaa kirpeyttä. Kannattaa kokeilla!

Suosin aamun ja iltapäivän välillä runsaampia brunsseja, jolloin kokoan pöytään erilaisia lämpimiä, kylmiä, makeita ja suolaisia juttuja, jotka korvaavat kätevästi myös lounaan. Erityisesti suolainen puoli on mieleeni, sillä en ole kovinkaan suuri makean ystävä ja panostankin suolaiseen aina eniten. Varsinkin viikonloppuisin on ihanaa mennä brunsseille tai vaihtoehtoisesti valmistaa sellainen itse kotona. Mikään ei ole parempaa kuin nauttia pitkän kaavan kautta ruuasta hyvässä seurassa!




Sain kustantajalta arvostelukappaleen Chocochili -blogin Elina Innasen ihanasta uutuudesta Vegaanin aamupalakirjasta. Rakastan sitä miltä uusi kirja tuoksuu ja sitä pientä jäykkyyttä, mikä siinä on kun ensimmäisenä avaa kannen. Tämän kirjan kanssa ensimmäinen selailu kerta oli pelkkää ihastuksesta huokailua ja heti aloin keräilemään muistikirjaan ohjeita, joita haluan päästä kokeilemaan. Otsikoksi valikoituikin brunssi, joten ei auttanut muu kuin käydä ohjeet lävitse, valita suosikit, käydä kaupassa ja alkaa aamulle väkertämään listaa mitä ja milloin kannattaisi tehdä. Pidimme brunssin keskellä viikkoa, sillä Kalle on usein lauantait töissä ja sunnuntai menee pitkään nukkuessa. Arjessa hitaasti nautittu brunssi oli todella luksusta ja seuraavan kerran tulikin nälkä vasta illalla. Menuumme näytti tältä:

Hitaan aamun brunssi Vegaanin aamupalakirjasta

Kahvismoothie s. 21
Alkoholiton nektariinibellini s. 31
Cashew-kookosrahka s. 65
Bagelit eli vesirinkelit s. 129

Lisäksi 
Oatlyn tuorejuustoa bagelien päälle
itsetehtyä vaniljaista raparperihilloa
oman sadon tomaatteja




Pistin etukäteen kahvismoothieta varten pakkaseen kylmäuutettua kahvia jääpaloiksi. Sen lisäksi liotin cashew-kookosrahkan pähkinät edellisenä aamuna ja illalla tein rahkan valmiiksi, että se ehtisi  aamuksi jähmettyä jääkaapissa. Nektariinibelliniä varten etsin nektariineja kissojen ja koirien kanssa. Jostakin syystä nektariineja oli todella huonosti tarjolla, vaikka kävin niitä kolmesta kaupasta etsimässä. Koomisesti sitten brunssin jälkeen käydessäni meidän pienessä K-marketissa niin siellähän olisi ollut tarjolla, vielä todella hyvän näköisiä ja sopivan kypsiä! 

Brunssipöydän täydellinen hitti olivat bagelit, niitä syötiin ensin lämpimänä sellaisenaan ja myöhemmin paahdettuna leivänpaahtimessa. Bagelien tekeminen oli  t o d e l l a  helppoa ja se yllättikin minut täysin. Siinä missä skonssit ovat ennen olleet meillä se juttu viikonloppuisin päihittivät bagelit ne ihan sata nolla. Ensikerralla teen taikinasta tuplat niin saamme nauttia bageleista pidemmän aikaa. Nyt ne muutamat mitä sain pakkaseen asti katosivat päivissä! 




Näistä brunssin ohjeista olen useampaankin otteeseen tehnyt cashew-kookosrahkaa ja kahvismoothieta, oikeastaan nämä kaikki brunssin tarjoilut olivat todella hyviä! Seuraavalle brunssille ajattelin kokeilla kirjan resepteistä maissipannukakkuja nektariini-avokadosalsalla ja myslimuffineja. Kirjan ohjeita kokeillessani olen todennut niiden olevan oikeasti helppoja: ainesosia ei tarvitse hakea erikoiskaupasta ja ennen kaikkea kirja inspiroi ja antaa vaihtoehtoja nirsollekin aamupalan syöjälle. Elina on jälleen tehnyt todella upeaa työtä! Tämä kirja tulikin heti jokapäiväiseen käyttöön Elinan edellisen Vegaanin keittiössä kirjan tapaan. Näistä kirjoista kummatkin sopivat erinomaisesti lahjaksi pukinkonttiin!


Kirja saatu arvostelukappaleena