Ajatuksia sairastuvalta

Olen ollut flunssassa tämän viikon. Maanantaina se alkoi hiljalleen ja itsenäisyyspäivänä olin ihan töttöröö. Eilinen oli pahin, vain kunnon dropit ja munkintipat helpottivat. Olisinpa alkanut syömään sitä sinkkiä syksyn alussa kiltisti, mutta ei. Nyt onneksi pystyin jo hyvän tovin istumaan ja lukemaan viikon ajalta teidän ihania blogipostauksia. Välillä harmittaa ettei ole fiksua kommentoitavaa postauksesta, vaikka postaus olisikin ollut huippuhyvä. Kuitenkin pyrin aina mahdollisuuksien mukaan jättämään puumerkin käynnistäni, sillä kommentit ovat tämän blogihomman suola ja sokeri.

Tämä viikko on ollut todella hiljainen blogin suhteen, koska en ole jaksanut katsoa konetta päinkään kun pää tuntuu räjähtävän. Mielessäni olen pyöritellyt vanhoja ja uusia ideoita todella paljon ja kunhan tästä kuntoon tullaan niin saan ajatukset sanoiksi, kuviksi ja valmiiksi postauksiksi. Ja kohta jo vuosi vaihtuu, mihin se aika menee?

Olen oppinut vihdoin sen miten rentouttavaa neulominen voi olla. Otin työn alle vähän isomman pitsineule urakan. Hauska aloittaa tällaisesta ihan "vaatimattomasta" tämä minun neulojan urani, sillä tätä ennen olen tasan tehnyt muutamat lapaset ja ihan simppeleitä juttuja. Kuitenkin nyt olen vasta tajunnut miksi mitäkin tehdään, käsiala ja taidot tarttuvat nopeasti ja ei tarvitse olla nenä kiinni ohjeessa. Kuitenkin hyvä ottaa vähän takapakkia ja purkaa reilut 100 silmukkaa kun tajuaa rivin lopussa, että nyt on menty päin mäntyä. Neuloessa minulla tulee vielä jonkin verran virheitä häseltäessäni innolla, mutta tässä on samalla hyvä opetella armollisuutta ja antaa vain olla. Ei kukaan pieniä kömmähdyksiä isommasta lopputuloksesta näe ja lopputulos on muutenkin minun näköiseni. Eikö se ole tässä tärkeintä? 

Lisäksi tuon isomman työn välissä sain vihdoin ja viimein tehtyä ensimmäiset villasukkani ikinä! Olin niistä ihan onneni kukkuloilla, pari päivää meni ensimmäiseen pieneen sukkaan ja toinen tuli päivässä. Ennen kaikkea kantapää ei ollutkaan hirviö, joksi sitä luulin, vaan kaikki meni suhteellisen kivuttomasti. Nyt onkin sitten jo seuraavat villasukat tulossa, tosin nyt vähän simppelimmällä mallilla, sillä kirjoneule toi harmaita hiuksia ensimmäisissä sukissani. 

Kävin vihdoin myös teidän suosittelemien sarjojen kimppuun ja The Crownin ensimmäinen kausi on hyvällä mallilla. Onneksi tänään tuli Netflixiin myös toinen kausi, jota minun ei tarvinnut odotella. Sitä ennen hotkaisin alle viikossa ihanan When Calls the Heart sarjan, joka on todellista hömppien hömppää. Tätä katsoessa tuli vieritettyä kyynel jos toinenkin ja nyt vain odottelen, että viides kausi tulisi pian. Kallen kanssa taas katsoimme Agents of S.H.I.E.L.D. neljännen kauden ja toivomme, että juuri alkanut viides kausi tulisi nopeasti myös Suomeen. Mielummin tosin odottelen uusia kausia ajan kanssa, kuin kuulen sarjan loppuneen kokonaan!

Muuten olen tehnyt taas paljon bulletjournal juttuja ja vuoden tauon jälkeen hieman höllentynyt joululle. Olen nyt vain nauttinut siitä mitä on ja yrittänyt olla tyytyväinen jokaisesta vähemmän kivuliaasta päivästä. Veronpalautuksilla saan vihdoin ostettua kameraan uuden putken ja jalustan, joiden avulla pystyn toivon mukaan kehittämään itseäni kuvaajana lisää. Vielä kun osaisi valita tarpeeksi laadukkaat ja kestävät tarvikkeet, josta riittäisi pitkäksi aikaa iloa.

Onneksi elämä ei ole aina pelkkää juhlaa, sillä Lumo ilmoitti jälleen ihanasti joulun alla kivasta vuokrankorotuksesta. Näillä korotuksilla elämä menee näin pienessä asunnossa kalliiksi ja on fiksumpaa etsiä isompi asunto samaan hintaan. Tosin ei ole kivaa lähteä näin ihanasta asunnosta, johon olemme kumpikin kiintyneet näiden vajaan kahden vuoden aikana. Tämä on kuitenkin ensimmäinen kotimme Tampereella. Olemme kyllä jo pidemmän aikaa etsineet meille sopivaa rivitaloasuntoa ja tähän mennessä olemme käyneet katsomassa yhtä homeloukkoa. Tarjontaa ei ole valtavasti ja nopeat syövät hitaat. Toivottavasti se oikea tulisi pian vastaan!

Odotatko sinä jo joulua?