Äidin oma aika – onko sitä?



Yksi vaikeimmista asioista äitiydessä on ollut oman ajan löytäminen ja toisaalta myös sen ottaminen. Toisessa kiinni olo vuorokauden ympäri on yllättävän raskasta, vaikka se onkin samalla antoisaa. Helpolla meillä ollaan monessa asiassa päästy. Kuitenkin kaipaan ihan hirveästi täysin omaa aikaa ja rauhaa. Sellaista hetkeä, kun ei tarvitsisi olla kenenkään tavoitettavissa. Kaiken lisäksi, vaikka näitä hetkiä tarjoutuukin niin silti en käytä niitä hyväksi, joka on ihan pöhköä ja ristiriitaista.

Meillä mennään edelleen täysimetyksellä ja se tuo minun oman aikani kanssa haasteita. Pojalle ei pullo kelpaa, joten kauhean monta tuntia en voi olla pois. Toisaalta en myöskään halua olla pois, koska onhan se oma pieni maailman rakkain ja tärkein. En ole melkein kahteen viikkoon ole avannut  ollenkaan tietokonetta. Roikun kyllä puhelimella (liikaakin) jumittamassa, mutta sellaista kunnon hetkeä tarttua blogiin ajatuksen kanssa ei oikein ole. Nostan hattua jokaiselle vanhemmalle, joka jaksaa kirjoittaa blogia vauva-arjen keskellä. Halusta ei kohdallani ole kyse, ideoita kirjoittamiseen minulla on enemmän kuin vuosiin. Sopiva rauhallinen aika kirjoittamiseen vain puuttuu.

Päivät menevät ohitse nopeammin kuin koskaan aiemmin. Viikoista puhumattakaan. Joka päivä teen valintoja. Olisihan minulla mahdollisuus esimerkiksi (päivä)unien aikaan kirjoittaa blogia tai bujoilla, mutta toisaalta se oma lepo on tärkeää ja pakollisetkin asiat on joskus tehtävä. Mielummin menen illalla pojan kanssa nukkumaan ajoissa, koska yöllä on kuitenkin herättävä syöttämään pientä kerran tai useammin. En halua olla aamulla entistä väsyneempi sen takia, että istun puoleenyöhön koneella. Kesittymiskyky mihinkään patalapun virkkaamista haastavampaan on täysi nolla nykyään ja tämä vähän harmittaa, ihan kuin aivot olisivat unohtuneet narikkaan.

Äänikirjat, hapanjuurileivonta, Greyn Anatomia, vaunulenkit. Pienet asiat tuottavat suunnattomasti iloa. Äitiys on tasapainottelua monen asian välillä ja olen huomannut, että herkästi ne omat tarpeet jäävät sivuun. Teen monet lapseen liittymättömät asiat vähän sinnepäin ja sen on toistaiseksi riitettävä. Perustarpeet menevät kaiken edelle, muu on plussaa. Toivottavasti tämä vähän helpottaa ja opin itse irtautumaan edes hetkeksi pojasta, koska siitähän tämä on paljolti kiinni. Ja se parisuhde, sekin tarvitsisi oman aikansa ja panoksensa. En yhtään ihmettele sitä miksi ensimmäinen vauvavuosi on niin raskas parisuhteelle, koko elämä muuttuu kuitenkin perinpohjaisesti.

Nämä viisi kuukautta äitinä ovat olleet ihanaa aikaa. Ajatuksissa taka-alalla on syksy, vanhempainvapaan loppuminen ja valinnat mitä sen jälkeen. Onneksi viime aikoina kuviot ovat alkaneet hieman selviämään, mutta paljon täytyy luottaa vain siihen, että kyllä asiat menevät omille raiteilleen. Nyt vain nautin alkavasta kesästä ja siitä, että saan olla rauhassa kotona seuraten läheltä pojan kasvua ja kehittymistä.


Miten sinä otat omaa aikaa?

Imetyksen alkutaival


Postaus toteutettu yhteistyössä Hujauksen kanssa
postauksen lopusta löydät alennuskoodin ilmaisiin toimituskuluihin


Asia mitä pyörittelin mielessäni paljon jo ennen lapsen syntymää oli imetys. Odotin sitä innoissani, kuvittelin mielessäni ne ihanat ensihetket kerta toisensa jälkeen. Jännitin sitä nousisiko maito missä kohdassa, tulisiko imuotteen kanssa ongelmia tai sattuisiko imetys alkuun paljonkin – pieniä paineita oli siis ilmassa. Ensimmäiset hetket, kun poika oli rinnalla olivat maagisia. Olin erittäin uupunut synnytyksen jälkeen ja ihan päästä pyörälläni, silti meidän yhteinen alku oli jotenkin luonteva. Tuntui siltä, että asiat heti loksahtivat paikoilleen, kun poika sai rinnan suuhunsa.

Ei alku ollut yhtä ruusuilla tanssimista. Varsinkin toiselta puolelta poikaa syöttäessä kipu oli ihan käsittämätön, normaalia alkuarkuutta kuitenkin. Kärsimättömänä ruikutin rintakumin perään sitä kuitenkaan onneksi saamatta. Ihan hyvä niin, sillä alun jälkeen homma helpottui pikkuhiljaa. Rintakumista voi saada kyllä lyhytaikaista apua imetykseen, sillä se voi helpottaa lapsella rintaan tarttumista, mutta toisaalta se heikentää rinnan saamaa stimulaatiota, joka puolestaan vaikuttaa suoraan maidoneritykseen.

Minulla maito nousi heti kohisten, kun pääsimme toisena päivänä pojan syntymästä potilashotellin puolelle omaan rauhaan. Kokemuksena potilashotellissa olo oli todella ihana, kun saimme yhdessä pesiä hotellihuoneessa pienenä perheenä. Maidon nouseminen ja kaikki ne hormonit kuitenkin aiheuttivat valtavan tunteiden vuoristoradan. Olin myös todella hämmentynyt siitä valtavasta  maidon nousuun liittyvästä kuumotuksesta rinnoissa ja rikotut kaalinlehdet tulivatkin silloin erittäin tutuiksi. Meillä pojan verensokereita jouduttiin seuraamaan tiheästi ja siitä tuli kyllä omat paineensa, kun toista piti kellon kanssa syöttää väkisin. Toinen kätilö sanoi yhtä ja toinen toista ja olin todella hämmentynyt sekä myöskin peloissani siitä saisiko poika maitoa tarpeeksi. Maitoa tuli, paino lähti nousuun ja nopeasti pääsimme lähtemään kotiin. Kotona kaikki tuntui heti paljon luontevammalta ja imetys helpottui kun pääsin itse rentoutumaan kunnolla imetystyynyn kanssa.




Lapsentahtisesti imettäen


Matka tuosta imetystaipaleen alusta tähän hetkeen tuntuu valtavan pitkältä, vaikka siinä välissä onkin vain 15 viikkoa. Olen alusta asti ottanut sen asenteen, että meillä syödään silloin, kun pojalla on nälkä oli paikka tai aika mikä tahansa. Alkuun toki vajaan viikon ajan käytin sovellusta, jolla sai kellotettua imetyksiä, mutta nopeasti varmuuden kasvaessa jätin sen pois ja siirryin kokonaan lapsentahtiseen imetykseen. Meillä imetys on pääosin ollut todella helppoa ja huoletonta, olen ollut siitä erittäin kiitollinen. Toki niitä epätoivon hetkiäkin on ollut varsinkin tiheän imun kausina. Välillä tuntuu ettei mikään muu kuin tissillä olo ole hyvä. Kun toinen haluaisi syödä koko ajan aamusta yöhön niin siinä meinaa epätoivo herkästi väsyneenä iskeä. Kuitenkin yritän nauttia siitäkin, nämä hetket menevät kuitenkin hujauksessa ohitse ja kuten aiemmin olen kirjoittanut niin on hyvä muistuttaa siitä, että kaudet ovat kausia.

Kotona ei ole aina niin väliä miten ja missä imettää, kunhan se on mukavaa molempien mielestä. Olen imettänyt Citymarketissa sovituskopissa, kahviloissa, siskon keittiön lattialla ja kerran Prismassa piilossa kenkäosastolla, kun (nälkä)huuto alkoi olemaan infernaalinen. En toki vilauttele julkisella paikalla, vaan yritän tehdä syötöt niin huomaamatta kuin vain voin ja tämän mahdollistaa aina mukana kulkevat harsot sekä hyvät toimivat imetyspaidat! Raskauden aikana ostin useita imetyspaitoja valmiiksi, mutta niitä olisi saanut olla enemmän ja toimivammilla systeemeillä. Imetyksen pitää olla mukavaa ja helppoa, luontevaa. Sen olen saanut oppia, että nopeus on valttia, kun pienelle iskee nälkä ja hankalan virityksen kanssa menee molemmilta vain hermot.

Tarkoituksenani olisi täysimetys sinne 6kk ikään asti. Ajatuskin imetyksen lopettamisesta tuntuu jotenkin riipivältä, mutta tarkoitukseni on jatkaa sitä niin pitkään kuin poika haluaa. Tällä hetkellä haluaisin päästä sinne WHO:n kahden vuoden suositukseen asti jos se vain on mahdollista. Mielestäni kuitenkin jokainen äiti tekee itse päätöksensä imetyksen suhteen, elämäntilanteita on erilaisia ja imetys ei tee kenestäkään automaattisesti parempaa äitiä. Lempeyttä tarvitaan tästäkin asiasta keskustellessa enemmän! Vaikka minä olen hurahtanut imetykseen niin ei jokaisen äidin tarvitse.




Hujaus – huomaamatonta imetystä missä ja milloin vain


Minulle kotimainen vaatemerkki Hujaus tuli tutuksi #juttutuulella kampanjan myötä ja tämä yhteistyö onkin erittäin mieleinen minulle. Hujauksella ollaan panostettu siihen, että imettää voisi kätevästi ja huomaamattomasti missä vain. Hujauksen takaa löytyy kaksi äitiä, Iina sekä hänen kälynsä Laura. Kokemuksen syvällä rintaäänellä he tietävät mitä imettäminen mahdollisine haasteineen on ja siten he haluavat tuoda helpotusta muiden äitien arkeen. Imetysvaatteiden lisäksi heidän valikoimastaan löytyy myös imetysluukuttomia ihania huppumekkoja, imetyskoruja,  tuubihuiveja sekä legginsejä. 

Yrityksemme ydinajatuksena on tehdä imetyksestä luonnollinen osa arkea ja tarjota toimivia tuotteita sitä helpottamaan. Tehtävänämme on auttaa osaltamme kaikenlaisia äitejä omassa vauva- ja lapsiarjessaan. Me tiedämme mitä on imettää lähes kellon ympäri ja olemme kokeneet ne kuuluisat vaiheet; pöllöniskat, tiheät imut, rintaraivarit. Tuotteemme tuovat piristystä ja helpotusta arkeen.
- Hujaus





Ihastuin Hujauksen mallistossa kauniisiin yksinkertaisiin malleihin, jotka sopivat niin arkeen kuin juhlaankin. Varsinkin hupullinen Kotva imetysmekko kanerva kuosisilla tehosteilla on mielestäni todella upea niin imetys kuin perus mallisenakin! Hujauksen keskeisiä arvoja ovat ekologisuus, eettisyys ja läpinäkyvyys. On ilo, että Hujauksen tuotteet suunnitellaan Suomessa ja ne on valmistettu Oulussa heidän yhteistyöompelijallaan. Olen viime aikoina huomannut, että ihmiset ovat alkaneet enemmän kiinnostumaan vaatteiden ja niiden materiaalien alkuperästä ja onkin hienoa, että omalla valinnallaan voi tukea kotimaista työtä. Pidetään huoli siitä, että voimme jatkossakin ostaa kotimaisia vaatteita!

Sain valita itselleni mieluisan paidan, kerrankin yllätin itseni enkä ottanut sitä perus mustaa vaihtoehtoa ja valitsin kauniin keltaiseen taittavan okran värisen Luotto paidan. Paitojen koot ovat nafteja, mutta ohjeet oikean koon löytymiseen löytyvät täältä. Paita on todella napakkaa materiaalia istuen päälle mukavasti. Sen kanssa on ollut helppo liikkua sekä tietenkin myös imettää. Samanlaiseen imetysluukkuun en ollutkaan vielä törmännyt ja se osoittautui nopeasti todella käteväksi ja pelkoa ylimääräisistä vilautteluista ei ole ollut. Vaikka kyseessä onkin yhteistyönä toteutettu postaus niin suosittelen Hujausta teille erittäin lämpimästi!



Minulla on nyt ilo jakaa teille alennuskoodi TURKOOSI, jolla saat ilmaiset postikulut Hujauksen verkkokaupasta. Koodi on voimassa sunnuntaihin 7.4. asti! 

Millainen suhde sinulla on imetykseen?

Meidän kodin kestotuotteet

mehiläisvahakääreet saatu Hyvinvoinnin.fi kautta testiin, postaus sisältää mainoslinkkejä


Viime vuosina erilaiset herättelevät haasteet ovat levinneet kulovalkean tavoin, eikä minulle ollutkaan yllätys, että nyt ollaan kohistu muovittomasta maaliskuusta. Vaikka en haasteiseen olekana sen suuremmin lähtenyt mukaan niin koen tämänkin kampanjan erinomaisena muistuttajana siitä miten muovia voisi oikeasti kuluttaa vähemmän. Pienistä teoista arjessa voi tulla suuri puro ja kun tarpeeksi moni ihminen tekee niitä tekoja niin vaikutukset voivat olla mittavat!

Meillä kierrätetään kaikki mahdollinen. Olen etenkin viimeisen vuoden aikana pyrkinyt löytämään meille sopivia pakkauksettomia palatuotteita siivoussaippuoista shampoisiin. Erityisesti olen pyrkinyt tämän vuoden puolella välttämään minkäänlaista ruokahävikkiä, vaikka se välillä tuntuukin liki mahdottomalta. Olen loppupeleissä aika nirso. Häpeäkseni on myönnettävä, että aiemmin en koskenut ruokaan, jos se vähänkin epäilytti minua. Nyt äitinä olen yrittänyt ottaa mentaliteetin, että ihan sama, ruoka on ruokaa ja jos se ei liiku niin hyvä. Eteenpäin olen siis oikeasti mennyt tässä asiassa!

Meillä kestoillaan hyvin monin eri tavoin ja suosin kirpputoreja uutena ostamisen sijaan. Vielä koen meillä olevan liikaa tavaraa ja yritän päästä siitä mahdollisimman tehokkaasti eroon – hiljaa hyvä tulee tässäkin asiassa. En ole mikään puhdasoppinen zero waste ajattelija, mutta haluaisin löytää lisää inspiraatiota aiheeseen. Kurkataan nyt siihen millä kaikilla tavoin meidän taloudessa kestoillaan.




KEITTIÖN KESTOT

Ostokset kulkeutuvat meidän kotiimme pääosin kangaskassissa ja vähän aikaa sitten ompelin kangaskassien kaveriksi kestohedelmäpussin. Suurimmaksi osin kauppareissuilla tosin tulee vain punnittua kasvikset/hedelmät sellaisenaan ilman mitään pusseja, mutta toisinaan on kestohedelmäpussillekin tarvetta. Keittiön tasot pyyhin kestotiskirätillä ja jos jotakin sotkua tulee niin löytyy meiltä myös kestotalouspaperia. Alkuun kestotalouspaperia oli jotenkin vaikeaa käyttää, mutta sitten kun talouspaperi oli kokonaan loppu niin kummasti niiden käyttö lähti vain sujumaan! Kestotalouspaperiin olen itseasiassa hullaantunut sen verran, että niitä voisi tehdä jämäkankaista lisää. 

Meiltä löytyy kestoleivinpaperi, vaikkakin sen käytössä olen superhuono eli prepattavaa olisi. Sen sijaan folion ja tuorekelmun tilalla olen opetellut viime aikoina käyttämään mehiläisvahakääreitä, joita sain testiin Hyvinvoinnin.fi verkkokaupasta. Olen käyttänyt kääreitä pääasiassa kantena tai suojana erilaisille kulhoille ja lautasille, kääre toimii hyvin myös esim. eväsleipien ympärillä. Kuitenkaan kääreet eivät ole ikuisia, vaan käyttöasteesta riippuen ne kestävät n. 12kk. Kuitenkin sinä aikana tulee säästettyä jo monen monta metriä foliota ja tuorekelmua! Kääreitä voit aiheesta innostuessasi valmistaa myös itse, hyvä blogiteksti aiheesta löytyy Pala saaristoa -blogista. Hyvinvoinnin.fi kaupasta SuperBeen kääreitä löytyy niin kolmen kappaleen pakkauksina S (20x20cm), M (26x26cm) ja L (33x33cm) kokoisena kuin näiden kaikkien kokojen lajitelmana. Myös yksittäisiä XL (50x40cm) kokoisia kääreitä löytyy. Ostit kääreet valmiina tai valmistit itse, käteviä ne ovat joka tapauksessa!

Vaikka keittiöstämme pääosin kestotuotteita löytyykin niin vielä on pari kohdetta kokeilematta: kestopillit (sopivia en ole vielä löytänyt ja normaaleja emme käytä lähes ollenkaan) ja pestävä kahvinsuodatin. Varsinkin kestokahvinsuodattimesta kuulisin mielelläni kokemuksia teiltä!



HENKILÖKOHTAISET KESTOT

Ehkä yksi ensimmäisistä kokeilemistani kestotuotteista oli kuukuppi. Olen myös joskus kokeillut kestositeitä, mutta niitä en kokenut omakseni. Meikit putsaan kankaisilla kestovanulapulla (ohje löytyy täältä) ja olen muutaman virkannut myös bambulangasta. Poika käyttää kestovaippoja ja niiden kaveriksi on kestovanulappujen kaltaisia superpehmeitä peppulappuja

Vielä toistaiseksi kuitenkin korvat putsaan paperivartisilla vanupuikoilla, vaikka niillekkin lienee jokin muu vaihtoehto. Flunssan iskiessä kangasnenäliinat voisivat olla todella käteviä ja niitä olisikin helppo tehdä esim. pehmeästä (rikki kulutetusta) lakanasta – sekä nenänpielet että luonto kiittävät. Hoitolaukussani kulkee pul pussi kestovaippoja ja kastuneita vaatteita varten. 

Imetystaipaleen alussa naureskelin miten turhia liivinsuojat ovat. No eipä naurata enää! Äitini on tehnyt meille kestovaippojen lisäksi ison kasan kestoliivinsuojia ja niistä olen kyllä ikionnellinen. Ne ovat niin mukavia ja tarpeeksi isoja niin ei haittaa, vaikka ne vähän liikkuisivatkin imetystopin/liivien sisällä päivän mittaan. 


Vaikka alussa minulla olikin sellainen olo, että eihän meillä nyt sen ihmeemmin kestoilla niin kyllä tuosta lopulta aika monta eri tapaa tulikin. Voi olla, että tästäkin on jokin kohde unohtunut nimittäin usein sitä tulee kestoiltua ihan huomaamattaan. Yksi mistä vielä haaveilen on pölypussiton imuri, mutta niin kauan kuin nykyinen imuri pelittää hyvin niin sen hankkiminen ei ole ajankohtaista. 


Nyt loppuun haluaisin kuulla miten teillä kestoillaan sekä onko sinulla vielä lisää vinkkejä millä tavoin me voisimme kestoilla lisää!