Työkaluja alan valitsemiseen

Viime syksynä aloin pyörittelemään hiljalleen ajatusta eteenpäin menemisestä eli uudesta alasta. Vaikeinta oli lähteä ajattelemaan mikä voisi olla minulle sopiva ala, mitä minä haluan ja mihin voisin työllistyä mahdollisimman varmasti. Tämän prosessin alussa pahinta oli tiedon puute ja väärien luulojen ylläpitäminen. Luulin etten voi hakea ammattikoulun papereilla suurin piirtein yhtään mihinkään, mutta onneksi blogisisareni Minttu Kivemmasta blogista tuli apuuni. Minttu on opinto-ohjaajana Sulkavan yrittäjyyslukiossa. Sain häneltä erinomaiset työkalut selvittämään sitä mikä voisi olla minun alani ja jaan nämä vinkit myös teidän kanssanne. Ammattikoulujen ja lukioiden yhteishaut ovat juuri meneillään ja reilun kahden viikon päästä on myös korkeakoulujen vuoro!

Ennen kaikkea kyseessä on suuri prosessi pään sisällä, jonka kannattaa antaa muhia hiljalleen. Onneksi minun ei tarvitse tietää muuta kuin sen mihin minulla on intohimoa. Minulla alan valintaa lähti muovaamaan ajatus siitä, etten halua naisvaltaiselle alalle, lisäksi pidän tietokoneista ja edes jollakin tavalla luovasta työstä. En ole hyvä piirtämään, mutta minulla on runsaasti erilaisia visioita ja pidän työstä, joka vaatii ajatustyötä ja haastaa minut uudelleen ja uudelleen. Työn pitäisi olla sellaista, että sinne on ihan kiva mennä, eikä loputonta pakkopullaa.

Kalenteriini on ympyröity keskiviikko 14.3. jolloin alkaa korkeakoulujen yhteishaku. Minulla on tarkoitus hakea kahdelle ammattikorkean linjalle, joiden uskon sopivan minulle ja jossa pääsisin hyödyntämään vahvuuksiani. Opiskelujen aloittaminen on ajatuksena todella kutkuttava. Minun ei todellakaan ollut tarkoitus hakea opiskelemaan, mutta en myöskään ajatellut, että hajottaisin itseni töissä fyysisesti. Saati sitä, että tuo fyysinen vamma rajoittaisi elämääni suuremminkin. Olen joutunut siis ajattelemaan paljon asioita uusiksi. Eniten tässä kaikessa jännittää se, että jäänkin ilman opiskelupaikkaa. Se on täysin mahdollista, mutta kuitenkaan jos ei veikkaa ei voi myöskään voittaa! Nyt jaan teille Mintulta saamani viisi vinkkiä, joiden avulla sain kunnolla oman ajatusprosessini alan vaihtamiseen käyntiin. 

1. Kuka ja mitä minä olen

Aluksi on hyvä pohtia sitä kuka ja ennen kaikkea mitä juuri sinä olet. Tärkeää on löytää omat vahvuutesi, kiinnostuksen kohteesi ja ajatella miten yhdistät nämä siihen, että joku maksaa sinulle siitä. Tätä kautta löydät sen ihanan unelmiesi työn. Hyviä tapoja kartoittaa omat vahvuudet ovat esimerkiksi VIA luonteenvahvuuskartoitus ja ystävien ja perheenjäsenten haastattelu. Voit tällä tapaa saada paljon tietoa itsestäsi ja löytää niitä puolia, joita et välttämättä omin silmin ole huomannut tai osannut ajatella. 

Sitten alkaa se perusteellinen tiedonhankinta eli on selvitettävä kaikki kiinnostavat alat yliopistosta, AMK:sta, amiksesta ja kansanopistoista. Kun etsit tietoa eri aloista ja koulutuksista niin kannattaa tehdä plus/miinus-listoja sekä mood boardeja, joilla näet helposti kokonaisuuden ja eri alojen hyvät ja huonot puolet. 

2. Urakipinä

Tässä on erinomainen työkalu, joka antaa mahdollisuuden olla vähän rohkeampi tuumailussa ja oman alansa etsinnässä. Kyseessä on Minna Katteluksen kehittämä ohjausväline, jolla on tarkoitus saada kiinni siitä, mikä on se oma juttu ja mihin on oikeasti kipinää. Voit toteuttaa tämän yksin tai ystävän kanssa toista ohjaten. 

Aluksi luetaan tarina miljonääristä joka maksaa kaikki kulusi ja antaa lisäksi 4000 euroa kuukausirahaa. Ehtona rahalle on että opiskelet jotain sellaista johon on "kipinä" eli voimakas oppimisenhalu ja kiinnostus. Täytyy siis tuntua, että on ihan mahtavaa opiskella tätä. Rahantulo loppuu heti jos kipinää ei olekaan. Mitä lähtisit opiskelemaan? Tarinan jälkeen tehdään Urakipinä-kartta, johon mallin löydät täältä. Mintun mukaan tästä on ollut paljon iloa monille hänen ohjattavilleen ja pakko myöntää, että tällä tapaa ajattelu sai minut näkemään uusia mahdollisuuksia. Uskalla miettiä muutakin kuin perusjuttuja. Mitä sinä opiskelisit tuollaisella rahoituksella? Hyviä videoita, jotka avaavat urakipinää lisää löydät täältä.

3. GOFER

GOFER on psykologien kehittämä päätöksentekomalli. Se on alunperin tarkoitettu teineille, mutta on kyllä toimiva kaikille. GOFER tulee sanoista: Goals clarification, Options generation, Facts-finding, Effects, Review ja implementations. Tätä tapaa voit soveltaa muuhunkin kuin ammatinvalintaan.

Goals clarification: Tavoitteen päättäminen kuten esimerkiksi ihanan ammatin löytäminen. Kannattaa tehdä esim. mindmap tai moodboard tavoitteesta. Tavoitetta tulee pohtia ja siihen hyviä kysymyksiä ovat: Miksi kaipaan tätä? Mitkä asiat ovat tuoneet minut tähän? Onko tämä oikeasti tavoitteeni?

Options generation: Vaihtoehtojen löytäminen. Eli tämä on sitä salapoliisityötä. Mitä vaihtoehtoja on olemassa? Kolua Opintopolku ja oppilaitoisten sivut ja esitteet läpi. Kun löydät (vähänkin) mielenkiintoisen vaihtoehdon, laita se ylös paperille. Nyt on tarkoitus löytää paljon erilaisia vaihtoehtoja, sellaisiakin jotka kuulostavat hieman hullulta tai hassulta. 

Facts-finding: Kun olet kerännyt vaihtoehdot, ala etsiä niistä tietoa ja kirjaa ne ylös. Esim. mindmap toimii tähän tarkoitukseen hyvin.

Consideration of effects: Ota paperi, kirjoita yksi vaihtoehdoista sen yläosaan. Sitten piirrä viiva, joka halkaisee paperin. Toiselle puolelle ala kerätä positiivisia vaikutuksia elämääsi ja toiselle negatiivisia vaikutuksia.

Review and implementations: Viimeisessä vaiheessa pohdi vaikutuksia. Onko esim. jokin negatiivisista vaikutuksista niin iso, ettei hyvät puolet voi sitä mitenkään peitota. Mieti myös miten toteuttaisit vaihtoehdon.

Kaikki vaiheet kannattaa kirjata paperille, jotta voit palata niihin vielä myöhemmin uudestaan halutessasi.

4. Ammatinvalintapsykologin tai uraohjaajan tapaaminen

Työvoimatoimistossa voi käydä ammatinvalintapsykologin juttusilla. Myös yksityisellä puolella löytyy uraohjaajia ja ohjaajia, jotka auttaa löytämään sen oman jutun. 

5. Kirja : Omannäköinen elämä

Leena Ståhlberg ja Marjaana Herlevi kirja Omannäköinen elämä auttaa ajattelemaan ei-perinteisellä tavalla. Kirjasta löytyy kivoja tehtäviä ja aivonystyröitä aktivoivia tekstejä.

"Monet ihmiset eivät tee tietoisesti elämänsä tärkeimpiä valintoja, vaan he saattavat enemmänkin ajautua risteyksistä eteenpäin sattumien kautta, toisten esimerkkiä seuraten tai jopa lähipiirin painostuksesta. Voi olla, että heiltä puuttuu valintojen tekemiseen tarvittava tieto, luotettava keskustelukumppani tai jopa ajatus siitä, mitä he oikeasti haluavat, mikä heitä kiinnostaa tai mihin heillä on kykyjä. Kuitenkin elämän suuret valinnat määrittelevät arkea mahdollisesti useita vuosia eteenpäin. Siksi valintoihin kannattaa panostaa ja pysähtyä tietoisesti niiden äärelle. Tämän kirjan tarkoitus on avartaa näkemystäsi omista piilevistä kyvyistäsi sekä auttaa tekemään tiedostettuja ja mielekkäitä valintoja, jotka palvelevat elämääsi."

Ennen kaikkea kyse on sinun omasta elämästäsi ja siitä mitä sinä haluat tehdä. Ammatinvalinta ei ole mikään pieni päätös ja aina voit muuttaa mieltäsi. Vain kokeilemalla voit löytää oman juttusi. Joskus asiat vaativat myös kompromisseja ja uhrauksia, opiskelemaan lähteminen tuntuu usein myös taloudellisesti, mutta on lopulta sen arvoista. Ja koskaan ei ole myöhäistä lähteä vaihtamaan alaa. Usko unelmiisi ja mene niitä kohti! Iso kiitos vielä Mintulle kaikesta avusta, jota olen saanut näitä asioita pyöritellessä. ♥

Heräsikö sinulle aiheesta kysymyksiä? 

Kysymykset voit laittaa Mintulle sähköpostitse osoitteeseen 

minttu.karjalainen@sulkava.fi . 

Mitä haluan tehdä isona? OSA 1

Lapsena halusin olla opettaja. Tämä haave hautautui vuosien varrella ja olenkin heittelehtinyt vähän kaikenlaisiin hommiin, unohtaen kokonaan haaveeni tai ammatista haaveilun. Yläasteella toitotettiin kokoajan hyvien arvosanojen merkitystä hakuprosessissa, samalla sanottiin, että pitäisi kahdeksannella luokalla jo tietää mitä haluaa opiskella. Minusta tämä kuulostaa aika rankalta taakalta teinille. Vaikka olisin halunnutkin olla hyvä opiskelija niin minua kiinnosti koulussa lähinnä musiikki, kitaran soittaminen ja kirjoittaminen. Olin keskinkertainen koululainen, halusin aina olla parempi, mutta tieto ei tuntunut jäävän päähäni vaikka kuinka yritin. Matikassa varsinkin sanalliset laskut olivat vaikeita, vaikka muut laskut menivät kuin vettä vain. Ainoa musiikin lisäksi, mikä oli minulle helppoa oli kemia.

Päädyin lukioon, koska en osannut ajatella muutakaan. Halusin musiikkipainotteiselle linjalle, mutta taitoni eivät riittäneet sinne asti. Halusin jälleen kerran olla hyvä, näyttää itselleni että osaisin, mutta se kaatui liian täysien lukujärjestyksien ja pitkien koulumatkojen takia. Olin suunnannut heti alussa ajatukset biokemian opintoihin, jonka vuoksi ahmin pitkää matikkaa, pitkää fysiikkaa ja kemiaa sen minkä ehdin. Minulle se oli liikaa, kemia sujui ja muut aineet eivät, inhosin fysiikkaa yli kaiken. Jätin tässä kohti lukion kesken. Vuoden pyörittelin peukaloita ja sattumalta hain yhteishaussa ainoaan mielenkiintoiseen koulutukseen av-viestinnän perustutkintoon.

Sain paikan av-viestinnän opintoihin, opiskelin, suuntauduin täysin väärin ja aloin haaveilemaan jo aivan muista töistä ennen koulun loppumista. Graafinen tuotanto oli se mihin minulla oli paloa, mutta sen sijaan valitsin erikoistumiseksi televisio- ja elokuvatuotannon, josta en kovin edes pitänyt. En ymmärrä edes mikä minuun tuli, kun en kuunnellut omia vahvuuksiani vaan menin hetken hairahduksen mukana muualle. Toisaalta olen onnellinen että tein tuon virheen, sillä vaikka vuosien varrella on tullut tehtyä kaikenlaisia töitä on tuo intohimo graafiseen suunnitteluun ja media-alaan kuitenkin jäänyt. En olisi näin voinut kuvitella koskaan sanovani, sillä ajattelin etten ikinä halua tehdä oman alani töitä. Valmistuttuani luulin paikkani olevan päiväkodissa hoitajana – olin tässäkin kohtaa todella väärässä.

Olen aina rakastanut kirjoittamista, olen ollut paljon parempi tuomaan ajatuksiani esiin kirjallisesti kuin sanallisesti. Koulussa aineet riistäytyivät aina käsistä, jos sai kirjoittaa tarinan tuli siitä pitkä ja yllätyksellinen. Kotona taas kirjoittelin novelleja ja sanoituksia. Edelleen tulee kirjoitettua erilaisia tekstejä blogin lisäksi ja mielikuvitukseni voi lentää toisiin ulottuvuuksiin hetkessä. Toiseen maailmaan uppoutuminen on todella upeaa ja sen takia olenkin aina rakastanut kirjoja yli kaiken, on ihanaa unohtaa kaikki mitä on ympärillä ja elää kirjan mukana. Kuitenkin en tiedä onko minusta kirjoittamaan kirjaa tai muuten vain kirjoittamaan työkseni. En tiedä edes haluanko sitä oikeasti. Tai mitä edes haluan. Lisäksi oikeinkirjoitus on minulle todella vaikeaa, jota usein häpeilen.

Olen viime aikoina ajatellut paljon mitä haluan tehdä elämässäni. Kerrankin siihen on aikaa. Olen kipuillut sen kanssa, päättänyt jotakin ja seuraavana päivänä haudannut ideat höpsöinä. Fyysinen työ ei selvästikkään sopinut minulle ja olisi hyvä päästä tästä tilanteesta eteenpäin. Olen ajatellut opiskelemaan lähtemistä, mutta toisaalta sekin tuntuu pelottavalta. Pärjäisimmekö me tuilla ja satunnaisilla töillä? Haluanko sitä? Kun ei tiedä edes mitä opiskelisin on vaikeaa ajatella asioita noin pitkälle. Välissä kokeilin etälukiota ja se oli minulle liian haastavaa silloiseen elämäntilanteeseen, mutta nyt on sekin koettu.

Olen miettinyt paljon myös blogia ja bloggaamista. En halua toistaiseksi tehdä tätä työkseni. Sen sijaan haluan nauttia blogin kirjoittamisesta, en ottaa paineita siitä. Annan blogin mennä nyt omalla painollaan.

En tiedä mitä haluan tehdä loppuelämäni, mutta tiedän mistä asioista pidän ja mitä osaan. Kantapään kautta olen oppinut mitkä alat eivät ole minua varten, minkälaisessa työympäristössä viihdyn ja millaisella paikalla on taas enemmän myrkyllisiä vaikutuksia. Yhden oivalluksen tein vähän aikaa sitten matkalla kotopuoleen vaihtamaan autonrenkaita: haluan miesvaltaiselle alalle. Haluan alalle, jossa voin olla juuri sitä mitä olen, jossa selkään puukotus, juoruilu, negatiivinen asenne joka asiaa kohtaan ja alituinen nalkutus eivät ole jokapäiväinen ongelma. Sellaiseen paikkaan, jossa voisin kehittyä ja päästää taitoni valloilleen, ei haudata niitä. Pieni aavistus minulle on syttynyt, mutta vielä ei ole sen aika tulla ääneen sanotuksi. Antaa ajan näyttää oliko aavistus oikeassa. 

Tämän pohdinnan loppuun päästessäni tulee olo, että miksi en antaisi mennä ja alkaisi tutkimaan mahdollisuuksia tosissani. Minun ei tarvitse saada isoja palkkakuitteja, vuosittaisia ulkomaan matkoja tai hulppeaa hirsimökkiä järven rannalta. Vaikka se onkin klisee, että meillä on vain yksi elämä niin onhan se totta. Haluan tehdä elämässäni asioita, joista oikeasti pidän ja myös työpaikan pitää olla sellainen. Nyt en tarkoita sitä etten pitäisi nykyisestä työpaikastani vaan siitä, että kun toinen käsi voi lähinnä avustaa asioissa täytyy ymmärtää realiteetit. Joskus täytyy mennä eteenpäin, ei pidä jäädä tuleen makaamaan.

Haluan vain olla onnellinen. Herätä joka aamu tyytyväisenä siihen, että teen työtä joka merkitsee minulle jotakin. Olla hyödyllinen itselleni ja muille.

Postauksen toisessa osassa tulee vinkkejä siihen miten voisi löytää oman juttunsa.

Pysykää kuulolla!

Painiiko joku teistä samanlaisten ajatusten kanssa?
Oletko nyt unelmaduunissasi?
Onko sinulla vielä jotakin mitä haluaisit opiskella?

Päästään pyörällä

Jo pidemmän aikaa minulla on ollut olo, että blogimaailma vain pyörii pään ympärillä vinhaa vauhtia ja minä katselen sitä ymmälläni päästäni pyörällä. Kahta edellistä yötä lukuunottamatta en ole nukkunut kuukausiin hyvin, joka aamu on väsy painanut enemmän ja enemmän. Se on vaikuttanut kaikkeen bloggaamisesta alkaen ja minulla on ollut olo, että aivoni ovat kokoajan suurella solmulla. Heti kun yö on rauhallisempi niin helpottaa, heti saa energiaa ja jaksaa ajatella muutakin kuin päivien määrää mitä olen sairaslomalla ollut.

Kuun lopussa tulee puoli vuotta sairaslomalla. Niska-hartia ongelmat, hermosäryt ja vasemman käden motoriset ongelmat eivät ole helpottaneet. Eilen tiputin kaupassa margariinirasian lattialle kun en tajunut sen olevan heikossa kädessä (voimissa siis ei ole ongelmaa vaan ilmeisestikin hermostossa) ja yks kaks se olikin rikkinäisenä lattialla. Nämä tilanteet harmittavat ja niitä tulee päivittäin eteen muistuttaen etteivät asiat ole normaalisti. Tilanne on jonkin verran kuitenkin tasoittunut, jos en tee mitään ongelmia provosoivaa voi melkein kivuttomia päiviä olla peräjälkeen useita kunnes tapahtuu jotakin ja maataan taas sohvan nurkassa kirosanoja mutisten. 

Jos jotakin hyvää niin ainakin on tullut hidastettua kunnolla. Kun aivot ovat solmussa ja kroppa ei toimi on kirjoista ollut suuri ilo kuten myös kasvien hoidosta, joita meille on sairaslomani aikana kertynyt huimat viisi lisää ja siihen päälle kesäkasvit (tomaatit, yrtit, kukat, metsämansikat yms). Olen käyttänyt aikaani listojen tekemiseen, bullet journaliin, kalenterin koristeluun ja seurannut arkeani ettei kävisi niin, että löydän itseni sängyn pohjalta peittokasan alta nukkumasta talviunta. Olen käynyt metsässä sienessä ja nauttinut syksyn tuulista, metsässä liikkuminen kiitos pehmeän alustan on yksi ainoista joka ei tee sitä hirveää hermosärkyä ja tästä ilosta pyrin ottamaan kaiken irti.

Vaikka nyt onkin ollut vaikea kausi niin silti olen kiitollinen, etteivät asiat ole pahemmin pielessä.

Huomenna on aika taas erikoislääkärille (vihdoin ja viimein), huomenna toivon mukaan saan vastauksia kysymyksiini ja jos lääkäri osaa asiansa hän toivon mukaan myös kuuntelee oireet ja ymmärtää asioiden yhteyden. Aiempi lääkäri totesi oleelliseen asiaan, että tuskin sillä nyt on mitään väliä. Voi huoh. Tähän mennessä oikeastaan vasta toinen fyssarini otti todesta, tutki kunnolla ja teki heti selviä löydöksiä. Hän myös pisti eteenpäin kun hän ei voinut tehdä toistaiseksi enempää, kun toiset ovat ollee lähinnä voi voi koeta pärjäillä asenteella. Toivon teistä jokaisen pitävän minulle peukkuja, että asiat lähtisivät selviämään!

Ja hei, ehdin myös täyttämään muutama viikko takaperin huimat 25vuotta! Äitini sanojen mukaan jo neljännesvuosisata, yök :D

Mitä sinulle kuuluu?

ps. jos kissataloudelle sopivat kasvit kiinnostavat voisin niistä tehdä postauksen!

Ylikierroksilla

Epäilen että moneen naiseen on rakennettu sisälle muistikapasiteettia vähän enemmän kuin pitäisi. Juuri sen verran, että muistaa omien menojen ja asioiden lisäksi myös miehen, lapsien ja välillä kummin kaiman siskojenkin harrastukset ja spessummat menot. Joskus tuntuu, että olen kävelevä muistitaulu jonka täytyy muistaa aivan kaikki. Tämä on usein myös todella stressaavaa ja onneksi olen osannut ottaa avuksi bullet journalin, jonne olen koonnut paljon erilaisia listoja ja muistutuksia sekä kevyempääkin hömppää kuten sarjojen seurausta ja mitä kaikkea kosmetiikkaa haluaisin kokeilla. Loputtomat satunnaiset muistilaput ovat saaneet kyytiä ja omat ajatukset tuntuvat olevan enemmän kasassa.

Meillä minä yritän muistaa kaiken, mielummin ajallaan ja etukäteen kuin viime tinkaan, sillä siitä jos mistä tulee kauhea hermojen kiristely. Kalle sen sijaan maksaa laskut eräpäivänä, unohtelee asioita ja elää muutenkin paljon leppoisammin. Vaikka tuo piirre usein ottaa kovin päähän niin samalla ihailen sitä, sillä itse en vain osaa ottaa asioita rennosti.

Tästä kokoaikaisesta ylikierroksesta on todella paljon hyötyä, mutta samalla se tuo omat ongelmansa. Esimerkiksi nukkumaan mennessä aivot vain tahtoisivat jatkaa ja jatkaa kierroksiaan ja tuovat mieleen paljon asioita, mitä pitäisi muistaa. Viime aikoina onkin unen päästä ollut taas vaikeampi saada kiinni, sillä nyt kun ei ole ollut fyysisessä työssä niin kroppa ei väsähdä samalla lailla. Uskon tilanteen kyllä helpottavan, mutta tällä hetkellä aivot käsittelevät niin suuria kuormia huolia tulevasta ja toimeentulosta. Edelleen täällä ollaan saikulla, edelleen käsi-niska-hartia on rikki, edelleen ollaan epätietoisuudessa. 

Onneksi kuitenkin vierellä on ihminen joka osaa höllätä ja joka saa myös minut nauramaan ja unohtamaan kaiken muun. Muutama viikko takaperin Kalle katsoi kirjaa kädessäni kun siivosin yöpöydällä olevaa kirjojen pinoa ja kysyi enkö ole lukenut sen jo aiemmin, no niinhän olinkin mutta onnellisesti unohtanut! Hutiostos kirpputorilta, mutta onneksi kirja on sen verran hyvä että voi myöhemmin lukea uudelleenkin. Joskus meillä menee näinkin päin ja minä hämmennyn siitä jos mistä. Ainoa mitä olen erittäin huono muistamaan on ihmisten syntymäpäivät, shame on me!

Nyt pitäisi alkaa keksimään itselleni taas tapoja nollata; pahaa ei tekisi puikkojen ja langan heiluttelu, meditointi tai öljyvärien kaivaminen kaappien kätköistä. Onneksi sentään bullet journalin ja plannerien kanssa askarrellessa saa ajatukset ylös ja vähän höllättyä omaa taakkaa paperille. Myös eräs kaunis vihko päätyi päiväkirjakseni ja se jos mikä on terapeuttista. 

Millä te nollaatte itsenne kun käytte ylikierroksilla?

Rutiinin tärkeys

Jokin todella iso asia elämässäni on muuttunut nimittäin olen ensimmäistä kertaa koskaan saanut luotua itselleni rutiineja. Rutiineja aamuun, iltaan, kauneudenhoitoon ja ylipäätänsäkin koko arjen pyöritykseen. Tässä minua on paljon auttanut eteenpäin bullet journal, josta löytyy rutiineille omat ruksittavat kohdat ja muistuttaa minua tehokkaasti pienistäkin asioista. Ihme kyllä tuo on tsempannut todella paljon niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin sängynpetaamisessa, olen saanut luotua siitä normaalin osan arkea.

Edelleen olen sairaslomalla. Nyt taitaa tulla kaksi kuukautta jo täyteen ja loppua ei vielä tunnu näkyvän. Kotona olo oli aluksi rankkaa, sitä oli kokoajan kauhean huono omatunto ja syyllisyys kun ei parantunut työkuntoon sormia napsauttamalla. Tässäkin kohti minut pelasti tuo bullet journal, sillä siitä kiinnostuminen ja innostuminen sai minulle aikaan päivärytmit ja sai minut tekemään muutakin kuin tuijottamaan television ruutua toinen käsi sipsikulhossa ja toinen pakastimella kaivaen jäätelöä pohjalta. Nyt minulla on selkeä rytmi, tavoitteita joka päivälle ja työstän sellaisia asioita, joita yhdellä kädellä voi. Opiskelen ja opettelen uutta, kehitän itseäni ja unelmiani. Jos jotakin hyvää pahastakin!

Tällä hetkellä tuntuu, että olen käden kanssa samassa pisteessä mistä lähdettiin. Tilanne siis on se, että viime syksyn ja nyt kevään aikana vasen lapa on kipuillut ja lopulta niin pahasti, että menin vihdoin lääkäriin asti ja sillä tiellä ollaankin. Kipu säteilee hermoa pitkin sormenpäihin asti ja syy on toistaiseksi tuntematon, mutta kaikesta on puhuttu lääkäristä fyssariin hermovauriosta niskan välilevyn pullistumaan ja siitä lihastulehdukseen.  Hermosäryt ovat tosi kovia, toisina päivinä tuntuu ettei käsi toimi ollenkaan ja sitten on taas niitä päiviä, kun tuntuu vähän helpottavan. Ensi viikon fysiatrin aikaa odotellessa, ehkä silloin päästään eteenpäin ja saadaan oikeita vastauksia!

Toki sitten on se toinen puoli arjessa; huoli ja stressi rahasta ja siitä tuleeko käsi täysin kuntoon, pystynkö tekemään fyysistä työtä jatkossa. Sen aika näyttää, mutta tällä hetkellä ajatukset harhailevat ympäriinsä etsien eri vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, vähän kuin varalle. Nyt on ollut aikaa unelmoida ja koota ajatuksia kasaan, mitä minä oikeasti haluan? Onneksi on ystäviä, onneksi on heitä jotka seisovat vierellä mitä ikinä päätänkin valita, kiitos heille. Kuin tilauksesta tulikin eteeni Unelmahommissa -kirja, joka on auttanut minua alkuun unelmieni kanssa ja kirjasta kerron lisää myöhemmin!

Kaiken kaikkiaan vaikka helppoa tämä aika ei olekaan niin tilanne on kuitenkin yllättävän hyvä. Kaikki järjestyy ja setviytyy ajan kanssa, nyt pitää vain luottaa siihen.

Kiitollisuuspäiväkirja

Kirjoitan todella paljon vihkoihin ja paperille. En ole toistaiseksi oppinut käyttämään erilaisia muistiinpano sovelluksia, vaan kynä ja paperi ovat minulla käytössä jokaisena päivänä viikossa. Opiskellessa opin parhaiten kirjoittamalla itse muistiinpanoja ja kun välineet on kunnossa on opiskelukin mukavempaa. Suunnittelen paperille paljon blogijuttuja, teen erilaisia To Do -listoja ja rakastan sekalaisia vihkoja, jotka voi täyttää kaikella mahdollisella piirustuksista muistutuksiin ja inspiraation lähteisiin. Tätä olen tehnyt aina ja jos mietin niin juuret tälle löytyy jo ala-asteelta. Kaverivihkot olivat silloin pop ja niitä vaihdeltiin yhden tai useamman kaverin kanssa. Yläastella puolestaan kirjoittelimme yhden ystävän kanssa omatekemien biisien sanoja yhteiseen vihkoon. Nyt kun näitä kumpiakin lueskelee ei voi kuin pidättää naurua miten hupsuja sitä on oltu. Tärkeintä lienee kuitenkin ne mieleen palaavat muistot.

Usein vihkon täyttyessä säästän sen, sillä vanhoihin juttuihin on kiva palata myöhemmin. Myös alkuun tulee innostuttua uudesta vihkosta ja sen käyttötarkoituksesta (liikunta- tai ravitsemuspäiväkirja, ruokaohjeita etc.) kunnes ne vain jäävät unholaan kaapin pohjalle. Tosin faktahan se on ettei mikään inspiroi niin paljon kuin uusi tyhjä vihko, sillä sellaisen kanssa on mahdollisuudet vaikka mihin! Luin vähän aikaa sitten Kiia Innanmaan blogista seitsemän tapaa käyttää tyhjää vihkoa ja jotenkin kiitollisuuspäiväkirja jäi mieleeni. Kävin vähän aikaa sitten pyörähtämässä Suomalaisessa Kirjakaupassa ja bongasin sieltä nämä ihanat mintunvihreät Bigson  Boxin vihkot joista toinen löysi tarkoituksensa kitollisuuspäiväkirjana ja se onkin nyt lähtenyt hyvin käyntiin! Bigsonin vihoissa on käytettyä kierrätyspahvia, vihkot ovat täysin valkoisia joten ne sopivat myös hyvin piirtämiseen ja näitä löytyy todella herkullisissa sävyissä mintun lisäksi myös tummana turkoosina sekä vadelmana. Samalta merkiltä löytyy myös ihania kansioita ja erilaisia toimistotarvikkeita, kannattaa käydä kurkkimassa sillä nuo pintamateriaalit olivat oikeasti aika kivoja.

Toinen joka minua innostaa kirjoittamaan on kunnolliset kirjoitusvälineet. Ihastuin vuosi sitten ikihyväksi Pilot Frixion merkin mustekyniin sen vuoksi, että musteen voi pyyhkiä kynän toisella päällä pois ja se muuttuu pysyväksi vasta kahden vuoden kuluttua. Siitä lähtien kuulakärkikynät ovat siirtyneet näiden tieltä. Kyniin on saatavilla myös täytepatruunoita, eli vaikka hinta voi yhdestä kynästä tuntua kerralla kovalta on käyttöikä kuitenkin pitkä. Hihkuin myös innostuksesta kun löysin samalta merkiltä pyyhittäviä yliviivaustusseja! Ostin kuvassakin näkyvistä pastellinsävyisistä kynistä mintun ja vaaleanpunaisen kokeiluun ja nuo ovat olleet yhtä hyviä kuin mustekynätkin. Myös Stabilon yliviivaustussit niin neljän kuin kuudenkin kappaleen pastellinsävyisissä paketeissa kiinnostivat.  Tällä kertaa pyyhittävät pilot fixorit voittivat, mutta ovat nuo stabilotkin aika söpöjä. Pakko kai myöntää että kevään myötä on minuun iskenut ihastuminen ensimmäistä kertaa ikinä pastellisävyihin ja voi olla, että niitä tullaan blogissa enemmänkin näkemään! 

Ja hei, mitä tykkäätte vihdoin lisäämästäni bannerista?

mainoslinkki

Ankarin itselleen

Joskus tuntuu siltä, että kaikkialla ihmiseltä vaaditaan äärimmäisyyksiä ja joskus ylikin sen. Pitää olla jotakin erillaista, ehtiä tekemään kaikkea, olla vahva ja samalla muistaa hymyillä joka väliin ja heittää small talkia naapurille hississä. Arkeen pitäisi mahtua töiden, opiskelun (tai kummankin näistä) lisäksi myös harrastuksia, ystäviä ja täydellinen koti unohtamatta kuukauden matkoja Thaimaahan. Sitten kun ei saavutetakkaan asioita niin soimataan itseään; jos tuokin bloggaaja jaksaa käydä kuusi kertaa viikossa salilla, tehdä täyttä työviikkoa sekä vielä vapaaehtoistöitä vähintään kahdesti kuukaudessa niin miksi minä en pysty siihen?

Vertaillaan itseään muihin, joiden antama kuva on pahimmillaan vain suuri illuusio. Vartalon voi saada kovalla treenillä tai rasvaimulla ja silikonilla, totuus ei ole aina sitä miltä näyttää. Sitä on tullut kuunneltua vaatimuksia, mutta suurimmat vaatimukset meille luomme me itse. Puskemme itsemme äärirajoille, ruoskimme aina kovempiin suorituksiin ja lopulta hermomme ovat niin kireät, että lähimmäiset saavat tuntea sen nahoissaan. Olen kova stressaamaan ja ottamaan paineita, mutta lopulta olen alkanut tulemaan tilanteeseen, että kunhan parhaansa yrittää sen on riitettävä, piste. Pahinta onkin katsoa vierestä, kun ihminen ajaa itsensä loppuun turhien ja tyhien asioiden takia. Yritän ottaa aina mahdollisuuksien mukaan muiden taakasta osan, mutta eihän sellainen toimi loputtomiin. Mutta kuinka näyttää ihmiselle miten järjetöntä hänen itseruoskimisensa on? Välttämättä kukaan muu ei vaadi sinulta asioita, joita vaadit itseltäsi.

Pakko myöntää, ei tämä yhdistelmä työ + etälukio + blogi ole mennyt ihan niin kuin kuvittelin. Yhdistelmä toimi niin kauan, kun en tehnyt täyttä 40h työviikkoa ja tein vain niitä simppeleitä hommia. Nyt kun minua on opastettu muutama kuukausi uusiin juttuihin ja yritän parhaani mukaan imeä kaiken tiedon itseeni, muistaa sen kaiken ja yrittää olla ottamatta niitä paineita niin paljoa, ei asiat ole olleet helppoja. Kevään ajan pidän suosiolla lukion hiljaisena ja katson sitten uudestaan tilannetta, kunhan tämä töissä oleva koulutus on loppunut. Mikä tärkeintä, en halua ajaa itseäni burn outtiin vain oman typeryyteni vuoksi. Liika on liikaa, ja se on hyvä muistaa.

Ollaan vähemmän ankaria itsellemme ja muistetaan se armollisuus. Toisten ihmisten kautta olen oppinut viime aikoina hyvin paljon itsestäni ja oppinut olemaan lempeämpi; en ruoskimalla tule tekemään itseäni onnelliseksi. Ymmärrä ensin itseäsi ja tule sitten vasta ymmärretyksi, eikö?

Taikapilviä silinterihatusta – kevät

Ihmettelin lapsena Muumipeikon kaipuuta kevättä kohtaan. Tulihan silloin toki Nuuskamuikkunen takaisin matkoiltaan yksinäisiltävuorilta ja talvisin kaikki nukkui, mutta silti se perimmäinen tarkoitus tuli ilmi vasta aikuisena. Lapsena kaamos ei vaikuttanut ja mikäs siinä ulkona telmiessä. Vasta aikuisena olen alkanut odottaa kevättä ja sen tuomaa energiaa ja tietynlaisia muutostenkin tuulia. Kuun lopulla tulee vuosi täyteen Tampereella ja tämä aika on ollut ihanaa, ei toki jokainen päivä ole ollut pelkkää ruusuilla tanssimista, mutta poiskaan en vaihtaisi. Varsinkin kaamoksen aika oli minulle selviytymistä ja ajatusten siirtämistä lämpöön ja valoon. Nyt kun päivisin ollaan jo plussan puolella lämpötilassa ja auringon valo täyttää aamuisin makuuhuoneen niin nousee hymykin huulille herkemmin. Selvisin kaamoksesta, nyt voin taas keskittyä enemmän siihen hyvään oloon.

En ole aiempina vuosina pahemmin kesittänyt huomiotani siihen miten valon vähyys vaikuttaa minuun. Nyt sen huomaa kun arjessa on uusia asioita ja haasteita. Opiskelu on ollut todella huonolla kantilla viime kuukaudet, tosin asiaan on vaikuttanut myös sekin etten tiedä mitä haluaisin jatkossa tehdä. Into lukiota kohtaan kasvaa taas valon määrän myötä sekä onneksi meillä on opo, joka auttaa minua saamaan ajatukseni kasaan tulevasta. Lapsena sitä tiesi mitä haluaisi aikuisena olla, yläasteella ne ajatukset muuttuivat vähän turhankin kunnianhimoisiksi ja nyt kun on vähän nähnyt ja kokenut työelämää onkin aivan pihalla kaikesta. Onneksi tässä on aikaa tehdä päätöksiä ja muuttaa mieltään :) 

Miten kevät meillä sitten näkyy? Olen laittanut avokadon siemeniä veteen kasvamaan tällä tapaa, tehnyt itse jugurttia niin cashew pähkinöistä kuin kookosmaidostakin, laittanut ituja tulemaan ja inspiroitunut siivoamaan kotia. Nyt myös ravinto ja sen tuoma hyvä olo kiinnostaa paljon enemmän ja olenkin panostanut paljon kauniiseen, terveelliseen ja hyvänmakuiseen ruokaan sekä smoothieihin. Hassua miten valon määrä saa myös tarttumaan kameraan useammin, innostumaan kirjoittamisesta ihan uudella tavalla ja haaveilemaan matkustamisesta.

Tällaista tämä elämä on, vuodenaikojen mukaan tanssimista. ♥

Vuosikatsaus 2016

Vuoden viimeinen päivä tuntuu omalla tavallaan erittäin haikealta. Olen viettänyt ehkä upeinta vuotta elämässäni. Takana on suuria muutoksia, onnistumisen hetkiä, riemua ja suuria tunteitakin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin kohti uutta vuotta ja uusia kujeita. Ensi vuodelta toki odotan paljon; tiimariksi kouliminen alkaa, menemme ensimmäiselle matkalleni, kesäksi on suunnitteilla jo toinen ja ties mitä muuta vuosi tuo tullessaan. Blogista on tullut minulle yhä isompi ja tärkeämpi asia, johon haluan panostaa yhä enemmän. Nyt vielä nopea kertaus mitä kaikkea vuoteeni mahtui!

Tammikuussa aloimme suunnittelemaan asuntomme myyntiä tosissaan ja tavoitteena oli saada asunto myyntikuntoon kevään aikana. Toisin kävi, sillä helmikuun alussa asunto oli erittäin hyvällä tuurilla myyty ilman välittäjää, irtisanouduimme, löysimme unelmiemme vuokra-asunnon ja muutimme karkauspäivänä! Maaliskuun vietin työttömänä, mutta huhtikuussa aloitinkin jo extraajana nykyisellä työpaikallani. Kalle sai kevään lopuksi vielä opiskelupaikan ja töitä kesäksi myös itselleen.

Kesällä teimme töitä ja tein ensimmäiset yövuoroni ikinä. Yllättäen pidin yövuorosta todella paljon ja teinkin eräänä viikkona kuuden yövuoron putken. Kesällä aloin treenaamaan PT:n kanssa, juoksin pari kymppiä ja löysin vahingossa tieni nettilukioon. Siitä alkoi tieni kohti ylioppilaslakkia! Kesä meni vähän liiankin nopeasti ohitse, mutta toisaalta niinhän se tuntuu usein menevän. Sain kesän aikana myös paljon uusia ystäviä Tampereen suunnalta töiden kautta ja vihdoin alkoi tuntua, että tänne kannatti tulla!

Minut vakinaistettiin töissä syyskuun alussa ja pääsin opettelemaan uuden työpisteen, joka teki työstä heti paljon mielenkiintoisempaa. Syksyn aikana tuli hakuun myös tiimarin paikka ja kuten vähän aikaa sitten julkaisinkin niin sain sen. En vielä tiedä mitä haluan tehdä työkseni loppuelämän ajan tai mikä on se minun juttuni, mutta vakituisen työpaikan sekä lukion oheella on hyvin aikaa pohtia asiaa.

Vuosi oli myös ikimuistoinen vegaaniuden kannalta nimittäin uusia tuotteita tuli kuin sieniä sateella. Nyhtis ja härkis ovat meillä nyt vakkarituotteita, vegaanituotteiden saatavuus on parantunut huomattavasti ja nyt myös meillä Tampereella on oma Vegekauppa! Ei pidä unohtaa kaikkia ihania ravintoloita joissa olen käynyt ja esimerkiksi Kotipizzan vegaaninen pizza tuo hymyn huulilleni joka kerta. Jos joku olisi minulle väittänyt viisi vuotta sitten, että vegaaninen tuote ohittaisi broilerinsuikaleet myynnissä tai että Kotipizzasta saisi syötävää niin en olisi uskonut. Olkoot ensi vuosi yhtä ikimuistoinen vegaaneille kuin tämäkin!

Kiitos kuluneesta vuodesta ja jatketaan ensi vuoden puolella! ♥

Vähemmän stressiä

Jos seuraava kuulostaa tutulta niin käsi ylös! Stressaan aivan liikaa pienistä asioista kuten varmasti aika moni muukin. Varmasti tiedätte, että pienistä puroista kasvaa suurempi joki ja näin juuri on stressinkin kanssa. Blogin kanssa pingotin yhdessä vaiheessa turhan paljon, mutta opin sen olevan täysin turhaa. Siinä kohti kun jotakin lemppari asiaa täytyy tehdä, menee usein metsään ja kovaa. Silloin on hyvä höllätä ja etsiä ilo tekemiseen uudestaan esimerkiksi tauon kautta. 

Vaikka työni onkin tällä hetkellä aika kevyttä henkisesti (fyysisesti aivan muuta), tuo tietyt tavoitteet ja niiden saavuttaminen pienen paineen. Huonoina päivinä paine kasvaa valtavaksi ja silloin ei auta muu kuin kotiin päästyä suunnata kahvilaan höyryävän kaakaon sekä kakun palasen ääreen. Testattu ja todettu erittäin toimivaksi! Ennen stressasin huomattavasti enemmän ja olen todella ottanut opikseni tämän asian suhteen. Kotona kyllä huomaa, jos stressi on kasvanut liian suureksi ja silloin ei ole hauskaa kenelläkään. Miksi siis stressata niin paljoa? Siitä on kuitenkin huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä. Pienessä stressissä suoriudun paremmin esim. kokeesta tai työtehtävästä, mutta kun paineet kasvavat suoriutuminenkin huononee huomattavasti. Haluan jakaa kanssanne muutaman suurimmista stressin aiheistani ja siitä miten olen onnistunut pienentämään niiden kuormaa. Olisin myös iloinen jos kertoisit mistä asioista sinä stressaat ja oletko löytänyt keinoja vähentää sitä!

OPISKELU

Arvosanat, ylioppilaslakki, kurssien kursiminen kasaan ja ylipäätänsä tulevaisuus ovat isoja asioita ja saavat hermot helposti tiukalle. Helpompaa toki olisi jos tietäisi mikä on oma suunta, mitä haluaa lähteä seuraavaksi opiskelemaan tai mikä oikeasti on se tavoite ylioppilaslakin lisäksi. En kuitenkaan ole keksinyt sitä omaa juttuani ja se välillä turhauttaa kovastikin. Nyt mennään siis vähän tuuliajolla katsellen mihin tie vie ja toivoen, että tästä hetkestä ylioppilaskirjoituksiin ajatukset selkenisivät ja saisin katseeni suunnattua johonkin. Kuitenkin olen oppinut etteivät asiat koskaan mene niin kuin ne on suunnitellut, joten on turhaa lyödä asioita lukkoon. Aiemmin ajattelin biokemian olevan suuntani, myöhemmin tarhatädin ja tällä hetkellä olen täysin avoinna, koska mieli muuttuu eri tekijöiden myötä. Vuosi sitten ajattelimme muuttavamme jossakin vaiheessa muutaman vuoden sisään, mutta helmikuun lopussa tulee täyteen vuosi Tampereella.

Opiskellessa en halua asettaa turhia paineita arvosanoista, joten tähtään vain kurssien läpi käymiseen ja ennen kaikkea materiaalin hallitsemiseen. Toisena en aseta itselleni turhan tiukkoja aikatauluja, koska ne aiheuttavat vain helposti lukkoon menemisen ja epäonnistumisen, hiljaa hyvä tulee. Lisäksi maltti on valttia myös kurssien määrässä! Opiskellessa siis ei pidä haukata liian isoa palaa kerralla, vaan mennä juuri omaan tahtiin sen hetkisen tilanteen mukaisesti. Minulla on kokemusta myös siitä todella tiukasta aikataulusta ja isosta kasasta kursseja kerralla, eikä se ollut kovinkaan lystiä. 

KOTI

Kun kodin saa näyttämään omanlaiseltaan siellä viihtyy paljon paremmin, mutta ikävä kyllä koti ja varsinkin pienet kaaokset vaikuttavat helposti viihtyvyyteen negatiivisesti. Sotkuinen koti lisää stressiä ja minun kohdalla ärtyisyyttä huomattavasti. Aina ei tosin vaadita paljoa viihtyvyyden lisäämiseksi ja stressin poistoon, koska pienillä asioilla voi saada ihmeitä aikaiseksi; vaihda lakanat, pese kylpyhuone, osta kukkia, polta kynttilöitä, vaihda tummien verhojen tilalle vaaleat (vaikuttaa yllättävän paljon näin kaamos aikaan) ja jos yöpöydät ärsyttävät joka päivä niin miksi et pistäisi niitä vaihtoon.

Meillä vietiin juuri kirppikselle iso kasa tavaraa toisen kierroksen Konmaroinnin myötä ja olo kevenee kun joka puolella ei ole turhaa rojua ja ylimääräistä siivottavaa. Haluaisin karsia vielä enemmän, mutta rajan on mentävä jossakin ja aina tulee se pieni ääni kuiskimaan tunnearvosta jokaisen esineen kohdalla. Varsinkin arkena koti voi tuntua kaaokselta, mutta jo vartin pikasiivous saa kodin näyttämään ja erityisesti tuntumaan täysin erilaiselta. Siivoamisesta puheen olleen minulla on tulossa aivan mahtava juttu siihen liittyen lähiaikoina! Pidän tavarat omilla paikoillaan, en päästä tiskipöytää kaaoksen valtaan ja pistän pyykit pyykkikoriin,  näin pienillä asioilla vain muutamassa minuutissa päivässä voi välttää muutaman ärräpään ja siivotessa usein myös ajatukset järjestyvät. Mutta mikä tärkeintä, ei kaiken täydy aina olla "kuvaus kunnossa" , pääasia on kodin viihtyvyys.

JOULU

Tässä jokaisen loppuvan vuoden stressin aiheeni. Pidän kyllä joulusta jollakin tavalla, mutta toisaalta se aiheuttaa kauhean määrän paineita ja stressiä ihan pienillä asioilla; kaupallisuudella ja tietynlaisella suorittamisella. Tänä vuonna päätimme olla ostamatta lahjoja ja viettämättä joulua sen perinteisessä muodossa. Ei stressiä lahjoista, ruoista, siivoamisesta tai siitä onko nyt muistettu varmasti kaikkia ihmisiä ja eläimiä. Olo keveni tässä yhteydessä yllättävän paljon ja oikeasti, sen rahan mitä laitat normaalisti muiden viinipulloihin ja konvehteihin voi aivan hyvin laittaa uuteen pyykinpesukoneeseen vanhan tilalle tai lähteä Saksaan pidennetylle viikonlopulle. En ole vieläkään lentänyt tai reissannut laivareissuja pidemmälle, vaikka se onkin haaveeni ja tässä voisi olla oikeasti hyvä rahojen kohde ihan jo oman hyvinvoinninkin puolesta. Alan pikkuhiljaa ymmärtää sitä, miksi ihmiset lähtevät lomilla pois kotoa.

Lahjoissa ideana on toisen muistaminen, mutta tällä kertaa pakko sanoa ei kiitos saman tavaran kierrättämiselle ihmiseltä toiselle. Ihmisiä voi muistaa muullakin tavalla! Jouluna tärkeintä on mielestäni viettää läheisten kanssa aikaa, ei kiistellä siitä kuka sai eniten lahjoja, miten monta eri lajia ruokaa saatiin pöytään tai kiiltääkö nyt koti lattiasta kattoon. Se hetki on ohi tunneissa ja joulupöytään pääsemisen ei pitäisi olla helpotus kaikesta työstä vaan ilo istua ihmisten kanssa yhteen. Toki kun on omia lapsia sitten joskus, tilanne muuttuu varmasti, mutta siihen asti heippa vaan kaupallinen joulu ja sen tuoma stressi!

Missä asiassa sinä voisit stressata vähemmän?

Kun työ kantaa hedelmää

Tänään olen viettänyt aivan normaalia vapaapäivän aamua. Sain herätä hitaasti ilman kissojen häiriköintiä, juoda kahvikuppini onnellisen ruokitun kissan purinan kera, katsoa lempiohjelmaani kaksi purisijaa luonani lämmittämässä ja vain olla. Tässä taitaa olla onnen salaisuus, hitaat ja rauhalliset hetket. Uskallan väittää, että aamukahvi maistuu tuhat kertaa paremmalta vapaapäivänä, kuin kiireessä arkena kelloa vilkuillen. Suihkautin lempi hajuvettäni hieman, koska aina ei tarvitse olla juhlapäivä sen käyttöön. Edes tiskikoneen tyhjennys sekä täyttäminen eivät saa hymyä pois huuliltani. Kiireinen arki tarvitsee vastapainoksi juuri näitä hetkiä, kun voi vain olla ja tehdä sitä mistä oikeasti pitää ilman kiirettä ja aikatauluja. Nautitaan niistä nyt kun voi ja annetaan arjen taas maanantaina viedä mennessään!

Tällä viikolla ajatukseni ovat olleet täysin solmussa. Vastaan tuli mahdollisuus töissä, jonka ohi en voi kävellä, vaan sitä mahdollisuutta pitää lähteä tavoittelemaan ja kurottelemaan. Tämä mahdollisuus pelottaa ja tuntuu todella hurjalta, mutta toisaalta tiedän että minusta on siihen. En vain osannut varautua sen tulevan näin pian eteeni ja nyt laitan hakemusta ja odotan mitä tapahtuu. En olisi vuosi sitten voinut ajatella mitä elämä tuo tullessaan, tyhjään heittäytyminen tuo sellaisia mahdollisuuksia joista en ole osannut edes haaveilla. Mennään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä elämä tuo tullessaan, nautitaan niistä kahvikupillisista ja vaniljan tuoksun kietoutumisesta vanhaan neulepaitaan, eikä saa unohtaa hymyillä ja olla tyytyväinen siihen mitä on. 

Vaikka lukio onkin nyt ollut heitteillä ja olen kiireessä tehnyt kursseja loppuun stressin valtaamana, on lopputulos ollut parempi kuin kahdeksan vuotta sitten. Viikon aikana sain kaksi erittäin hienoa yhdeksikköä äidinkielen ja matikan kursseista ja se jos mikä on luonut intoa ja toivoa tulevasta. Ajattelin ensin, ettei töiden ja blogin ohessa opiskelu ole helppoa ja tähtäsin suoraan siihen, että kunhan kursseista läpi päästään olen tyytyväinen. Nyt fiilikset ovat uskomattomat, vaikka töitä joutuukin tekemään aivan mielettömät määrät oppiakseni ja epätoivon hetkillä tulee ajatus luovuttamisesta. Kuitenkin kun näkee töiden tuloksen voi oikeasti olla iloinen ja ylpeä itsestäni, mikään numero paperissa ei ole itsestäänselvyys. Olen kuitenkin ymmärtänyt jättää isoimman urakan välistä eli koko lukion oppimäärän ja tähtään suoraan pelkkiin kirjoituksiin ja valkolakkiin. Tällä hetkellä opiskelen bilsaa, pitkää matikkaa, äidinkieltä ja englantia, myöhemmin vielä psykologiaa ja taustalla ajattelin ottaa saksan uudestaan ihan vain oppimisen ilosta. Minkälaisen paketin tulen kirjoittamaan tulee olemaan vielä minulle itsellenikin mysteeri, mutta eiköhän se selviä tässä ajan kanssa.

Tässä arjessa täytyy muistaa vain pitää itsestä huoli ja höllätä kun on tarvetta. Suosittelen samaa teistä jokaiselle, ensin oma hyvinvointi ja sen jälkeen voi saavuttaa mitä vain! Nyt siirryn kirjoittamaan hakemusta ja toivon teidän pitävän minulle peukkuja :) 

Oikein ihanaa lauantain jatkoa! 

Syntisen laiska päivä

En ole pitkään aikaan viettänyt päivää vain syntisesti tuijottaen telkkaria ja pelaten. Oikeastaan eipä ole tullut pelikonetta avattua kuukauteen. Jätin matikan kurssin palautukset ihan viime tinkaan, joka oli aivan valtava virhe. Eilen tein vihdoin ja viimein ostopäätöksen uudesta järkkäristä ja arvatkaa vaan kuinka kiva oli hakea se ja sitten upottautua matikan maailmaan. Neljä ja puoli tuntia myöhemmin, muutama minuutti ennen palautuksen sulkemista sain tehtävät pudotettua palautuslaatikkon ja olo oli uupunut. Kuitenkin tänään aamulla oli kiva puolestaan nukkua pidempään tietäen, ettei tänään ole tiedossa yhtään mitään pakollista! 

Olen leikkinyt tänään kameralla, joka on Sonyn α6000 ja olen korviani myöten rakastunut! Kunhan saan kamerasta vähän enemmän kokemusta kerron teille miksi valitsin juuri sen kaikkien kameroiden joukosta ja mitä olen siitä pitänyt. Kauan punnitsin tuon ja muutaman Olympoksen mallin välillä, tuijoteltiin hyvä tovi youtubesta vertailuja ja siinä se päätös muovautui. Vinkkinä siis sinulle joka harkitset kameran ostamista; Youtube on täynnä todella hyviä arviointeja ja vertailuja eri kameroista, kunhan etsii löytää varmasti omiin tarpeisiinsa ja hintaluokkaansa sopivan kaunokaisen!

Keskiviikkona myös sitten lopulta se uusi (vuode)sohva tuli ja onneksi oli helppo ja nopea koota, vain pai ruuvia ja pääliset päälle niin oli valmis! Epäilimme ja pohdimme senkin ostoa aika kauan, koska nuo kissat tuhosivat vajaassa parissa vuodessa entisen sohvan aivan kaameaan kuntoon. Emme halunneet maksaa sohvasta ihan törkeää hintaa, mutta kankaan oli oltava kestävä ja ei niin houkutteleva. Tiikeri myös nukkui entisen sohvan selkänojatyynyt lyttyyn, joten sekin vaikeutti valintaa. :D  Nyt kun tuota sohvaa katselee olen todella tyytyväinen valintaamme ja toistaiseksi ei siihen ole kynsiä upottanut kumpikaan karvalapsista. Kuitenkin vaikka niin kävisi saa uudet pääliset hankittua suhteellisen edullisesti niin ei tarvitse heti olla uutta sohvaa ostamassa. 

Suurien hankintojen aikaa ollaan siis meillä vietetty, saa olla mitä meillä uudistetaan seuraavaksi ;) 

Vielä tähän loppuun; Kiinnostaisiko teitä nähdä videopostauksia? 

Rauhallista pyhäinpäivää  ♥

Liian pian se on ohitse

Vuosiin en ole junalla matkustanut. Kun on auto, niin sillä kuljetaan ja oikeastaan koskaan en ole asunut junayhteyksien päässä. Kuitenkin juuri tällä hetkellä olen junassa ja oikeasti nautin tästä tasaisesta matkustustavasta todella paljon. Tänä viikonloppuna suuntaan itseni kohti lukion lähitapaamista. Junamatkan kestäessä neljä tuntia ei mieleeni tullut matkustaa samana päivänä, vaan otin itselleni puolipekkasen ja lähdin matkaan jo tänään. Yöni vietän Cumulus hotellissa ja se onkin ensimmäinen yksinäinen hotellireissuni. Muutenkin harvemmin tulee hotellia käytettyä ja on se omanlaisensa kokemus :) 

Koska matka on pitkä ja vaihdossa jäi aikaa vajaa tunti, kävin kuvaamassa ympäristöä ulkona. Syksy alkaa olemaan jo ohitse ja ruska vaihtunut ruskeisiin pudonneisiin lehtiin. Meitä on kuitenkin edelleen hellitty upealla säällä ja se jos mikä nostaa mielialaa syksyn edetessä. En ole surullinen syksytä, vaan pimeistä aamuista, kylmistä päivistä, aikaisemmin saapuvista varjoista iltaisin, kylmettyneestä nenänpäästä ja liian ohuista farkuista säähän nähden. Tällaista tämä syksy on, muutoksia ja uusia tuulia. Kun aamuvuoroon mennessä kylmä ilma kohtaa unisen minän ei itku ole kaukana, mutta toisaalta sitä herää paljon nopeammin. Jos jotakin saan toivoa niin lempeää talvea ja paljon kauniita säitä. Kohta ollaan jo omalla päätepysäkilläni, aika menee liian nopeasti kun on mukavaa tekemistä!

Ihanaa ja toivottavasti myös aurinkoista viikonloppua!

Mikä kirjoittamisessa pelottaa?

Meillä on tällä hetkellä lukiossa ilmiöopiskelua, joka on minulle täysin uusi asia ja kiinnosti heti kun kuulin siitä. Ideana on pohtia ilmiötä ja aihetta laajemmin ja siitä voi saada normaalin kurssisuorituksen lisäksi myös osia muihin kursseihin. Tällä kertaa ilmiömme on Pelko. Kurssin aikana meidän olisi tarkoitus tehdä oma tuotos aiheesta pelko; se voi olla maalaus, essee, runo, kirjoitus englanniksi, sitä voidaan tutkia psykologian kannalta tai laajemmin. Omalla kohdallani ideaksi tuli heti pelot kirjoittajana ja tarkemmin pelot blogin kirjoittajana. Näitä pelkoja ainakin omalla kohdallani riittää.

Blogia kirjoittaessa sitä antaa itsestään aika suuren palasen julkiseksi koko maailmalle. Tämä jos mikä on oikeasti aika pelottavaa. En halua provosoida ihmisiä tai aiheuttaa vihaa teksteilläni. Ajatukseni ovat alusta asti olleet omiani ja olen pyrkinyt pitämään blogini niin rehellisenä kuin olen vain pystynyt, mutta samalla se voi tuoda myös negatiivista huomiota. Pelottavimpia hetkiä on ollut jakaa teksti vegaaniudestani. Kun julkaisin kyseisen tekstin tärisin ja pelkäsin, jännitin töissä ja mistään ei meinannut tulla mitään; mitä jos ihmiset suuttuvat ja tuomitsevat ja pitävät minua epäonnistuneena? Onneksi näin ei käynyt, pelkäsin turhaan ja sen sijaan sain kasan todella ihania kommentteja!

Blogia kirjoittaessani pelkään etteivät ihmiset pidä minusta tällaisena kuin olen, pelkään vihakommentteja, pelkään lukijoiden lähtevän, pelkään olevani huono ja vertaan itseäni muihin. Nyt kun näitä listaa asia tuntuu typerältä. Ei blogini ole jokaista ihmistä varten, tänne tiensä löytävät ja välillä se tie saattaa kadota. Myös armollisuus itseäni kohtaan on tärkeää, ei tässä maailmassa kukaan ole täydellinen ja blogista saa kuitenkin loppujen lopuksi niin pieniä paloja ihmisestä ettei niiden kokonaisuus ole välttämättä lähelläkään sitä elävää olentoa. Tottakai haluan hyväksyntää, mutta toisaalta en voi sitä kalastella ja vaatia keneltäkään. Tiedostan kirjoittaessani myös sen negatiivisen puolen blogimaailmassa ja tietyllä tapaa pitäisi osata kovettaa itsensä tarpeen vaatiessa, vaikka vaikeaahan se onkin. En enää niin herkästi ota asioita itseeni, mutta tässä minulla edelleenkin on kasvun paikka.  Blogin kirjoittaminen on pitkä oppimisen prosessi, tulee hyviä hetkiä ja kaatumisia, mutta onneksi sieltä aina myös noustaan!

Haluaisin kuulla, onko teillä pelkoja blogin kirjoittajana vai pelottaako mikään. Sana on nyt täysin vapaa ja tulen käyttämään niitä avuksi esseessäni tästä aiheesta (kenenkään nimiä en mainitse!). Jos et halua julkaista kommenttia kommenttiboksiin voit myös laittaa sähköpostia osoitteeseen turkoosejaunelmia@gmail.com. 

Näennäistoimintaa

Upeita auringonpaisteisia päiviä ja viileitä iltoja, rakastan sinua syksy! Tällä hetkellä toivon auringon lisäksi sateita ja sellaisia blues päiviä, jolloin voisi vain fiilistellä (ja opiskella). Metsä on tällä hetkellä aivan rutikuiva, parin tunnin reissulla työkaverin kanssa löysimme vähän kärsineitä (ja muutaman yllättävän hyvin säilyneitä) suppiksia ja pari hassua torvisientä. Kuitenkin metsän rauha, raikas ilma ja hyvä seura teki jälleen tehtävänsä ja akut on ladattu loppuviikkoa varten. Opiskellessa on tullut selväksi, ettei ajanhallinta todellakaan ole niin helppoa kuin mitä kuvittelisi. Suunnitelmat paperilla eivät ole sama asia kuin toteutus ja aina voi tapahtua yllättäviä asioita ja suunnitelmat muuttuvat. Tällä hetkellä muutama itsenäinen kurssi tökkii, ryhmäkurssit puolestaan tuntuvat menevän hitaasti. 

Meillä oli eilen lukion torilla keskustelua ajanhallinnasta ja sain vihdoin kiinni mikä tai kuka oikein yrittää syödä opiskeluaikaani. Onko näennäistoiminta teille tuttu juttu, minulle ei tätä ennen ollut! Juuri siinä on minun aikasyöppöni, keksin kaikkea muuta tehtävää ja vitkuttelen aloittamisen kanssa. Kun otan kirjan esiin tai alan tekemään ei ongelmaa ole, mutta se aloittaminen. Sama on kyllä monen muunkin kuin opiskelun kanssa. Tässä kohti onneksi apunani ovat erilaiset listat ja päättäväisyys, mikään ei tule ilmaiseksi ja ylioppilaslakki on omalla vastuullani. Löytyykö täältä muilta näennäistoimintaa harrastavia? 

ps. kannattaa pysyä kuulolla, koska aion esitellä teille pian ihanan uuden luonnonkosmetiikan verkkokaupan, joka on lisäksi erittäin vegaaniystävällinen! 

Häiriötekijä

Onneksi kukaan ei ole sanonut opiskelun olevan helppoa. Kun saan otettua itseäni niskasta kiinni ja siirryttyä koneen ääreen on minulla jokapäiväinen karvainen ongelma. Samalla hetkellä kun avaan läppärin kannen ja alan ottaa kansioita, kalenteria ja kyniä esille tulee Tiikeri mukaan kuvioihin ja rötkähtää kaiken päälle. Sitä ennen hän saattaa järsiä kyniä, puskea näytön reunaa merkaten sitä kulmahampaillaan, tiputella asioita ja loppusilauksena pyöriä ja hyöriä rojahdellen kaiken päälle minkä vain kerkeää. Kyllä meillä kissat huomiota saavat, mutta kumma juttu kun sitä huomiota halutaan aina kun pitäisi oikeasti paneutua esimerkiksi Historian ihmeelliseen maailmaan.

Eilen meillä käytiin Tiikerin kanssa taas läpi tämä pusken, purisen ja makaan juuri tässä pyörien ja hyörien show. Lopulta meinasi mennä hermot (kuten hyvinkin usein), kannoin Tiikerin sänkyyn ja hetken silittelin. Sinne se sitten jäi, tosin kurkkien nurkan takaa surkeana ensimmäiset viisi minuuttia. Loppupeleissä on  tuo vaan aikamoinen rakkauspakkaus. Kävin vielä ennen töihin lähtöä rapsuttelemassa ja kiittämässä kun sain kerrankin tehdä hommia rauhassa, siellä se pikkuinen tuhisi ja sain vielä purinat ennen lähtöä. 

Aurinkoista viikonloppua!

Pomodoro - Työväline tomaatista

Uusi viikko, uudet kujeet! Pakko myöntää viime viikon olleet todella häpeällinen opiskelujen suhteen. Viime viikolla aikataulut ja kiireisyys heitettiin romukoppaan, sen sijaan nautittiin syntymäpäivistäni Kekkosentien Nesteellä ja otettiin rennosti. Tietokoneella opiskellessa saa helposti överit ruudun edessä istumisesta ja kummasti muut jutut alkavat kiinnostamaan enemän. Syntymäpäivälahjaksi sain Kallelta haaveilemani tabletin Lenovo Yoga 2:sen. Tabletti tulee tarpeen opiskelujen kanssa ja yritänkin saada siitä kaiken ilon irti. Jos tiedät hyviä sovelluksia opiskelun avuksi niin laita vinkkisi tulemaan kommenttiboksiin!

Opiskelussa eräs työväline on tullut korvaamattomaksi ja haluankin jakaa sen kanssasi. Osalle teistä tämä kikka on jo takuuvarmasti tuttu. Nettilukiossa sain torilla vinkin käyttää opiskellessa pomodoro -tekniikkaa avuksi. Pomodoro tarkoittaa italiaksi tomaattia ja sen on kehittänyt Francesco Cirillo 80-luvulla, ei siis mikään uunituore keksintö! Pomodoron avulla aika käytetään intensiivisesti hyväksi ja ei tule päntättyä aihetta liian pitkää aikaa kerrallaan, joka ainakin omalla kohdallani on iso ongelma. Tämä toimi hyvin lukiessa oppikirjaa, esseetä kirjoittaessa sekä tehtäviä tehdessä. Voit käyttää pomodoroa avuksi opiskelussa, blogin kirjoittamisessa, töissä, siivoamisessa, asioiden hoitamisessa tai oikeastaan missä tahansa! 

Voit tehdä listan tehtävistä mitä pitää tehdä, taikka ottaa esimerkiksi essee käsittelyysi.

Idea menee näin:
1. Valitse tehtävä
2. Säädä munakelloon tai puhelimeen/tablettiin ladattavalla sovelluksella 25min aikaa
3. Työskentele keskeytyksettä ajastimen soimiseen asti
4. Pidä viiden minuutin tauko, sovelluksissa se tulee automaattisesti
5. Toista neljä kertaa, jonka jälkeen pidä pidempi 15-30min tauko

Todella helppoa ja tällä niksillä saat varmasti enemmän irti siitä mitä olet tekemässä! Ei tule haahuiltua muilla sivustoilla ja luettua tunnin sisällä samaa kappaletta uudestaan ja uudestaan kun ei keskittyminen riitä.

Onko pomodoro-tekniikka sinulle tuttu?

Vakiintumista

Olen ollut pesulassa töissä viime huuhtikuusta alkaen tekstiilinhuoltajana (ah mikä mediaseksikäs ammatti). On ollut hetkiä kun teki mieli luovuttaa, laittaa hanskat tiskiin ja suunnata katse kohti uusia haasteita. Toisaalta kunhan talon tavoille opin, tutustuin ihmisiin ja laitoin itseni lujille niin sain myös paljon. Kesällä minulle vinkattiin, että olisi talon sisällä vakkaripaikka tulossa hakuun ja viime kuussa se tulikin. 

Viime viikolla sain vahvistuksen ja eilisestä lähtien olen vakkari pesulalainen! Tämä tieto helpottaa niin henkisesti kuin taloudellisestikin, vakituinen työpaikka tähän aikaan Suomessa ei ole itsestäänselvyys. Vaikka muutamalla ihmisellä vuorossani onkin käyttäytymisen kultainen aapinen unohtunut kaappiin niin yleisesti ottaen meillä on ihan mukavaa porukkaa töissä, työ on vaihtelevaa ja siinä voi haastaa itsensä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Vuorotyö siis jatkuu ja se tuo omat haasteet arjelle, mutta nyt voi jo hieman rentoutua :)  Ja täytyy myöntää, että olen kyllä aika onnellinen nykyisestä tilanteesta, asiat ovat vuoden aikana loksahtaneet paikoilleen.

Tämä viikko on tarkoituksella ollut hieman hiljaisempaa, viime viikonloppu meni metsässä sienestäessä ja viettäessä meidän neljättä vuosipäivää. Pyhitänkin sen kunniaksi tämän viikonlopun blogille ja opiskelulle, unohtamatta tietenkään parisuhdetta ;) 

Onko sinulla suunnitelmia viikonlopulle?

Lukio OPS16 kirjat

Uusi opetussuunnitelma on nyt alkanut lukiossa ja kursseja alkaa ropista tarjottimelle. Nappasin itselleni alkuun Terveystiedon ensimmäisen kurssin ja hieman katselin historiankin ensimmäistä kurssia. Yksi huono asia uudessa opetussuunnitelmassa on kirjojen vaihtuminen uusiin, joten käytettynä niiden osto ei nyt onnistu. Tälläkin pilvellä on onneksi tosin hopeaiset reunansa, nimittäin kirjastoihin näitä uusiakin kirjoja on tullut ja nyt olen jonossa mm. historiaan! Euron varausmaksu on hyvinkin pieni ja onneksi omalla kohdallani voin kurssit ajoittaa omaan vauhtiini, joten yhtään ei haittaa odottaa kirjaa hetken aikaa. Itseasiassa mulla kävi ihan mieletön tuuri ja löysin Tampereen pääkirjastosta uuden opetussuunnitelman mukaisen terveystiedon kirjan! Ihan mieletön tuuri, olin valmistautunut käymään kurssin mahdollisesti vanhan kirjastonkirjan kanssa. Jo nyt olen saanut tuon kirjan avulla paljon enemmän irti asioista ja tuo täydentää kivasti lukion materiaalia.

Ensimmäisen kurssini MAA15 (nollakurssi) sain lävitse helposti. Se arvioitiin suoritettuna/hylättynä, joten numeroa siitä ei tullut. Sen sijaan pisteet palautetuista tehtävistä tulivat ja sain pisteitä 155.75 / 180 ja arvosanaksi niistä yhdeksikön. Pieni pettymys, kun tehtävät olivat todella helppoja. Lähinnä virheeni olivat pieniä huolimattomuusvirheitä taikka jokin asia laskettu väärinpäin (sanalliset, pahin viholliseni matikassa!). Tällä on kuitenkin nyt hyvä jatkaa eteenpäin ja pohja seuraavia matikan kursseja varten on luotu. Peruskoulun asiat olivat onnellisesti kaikki jääneet unholaan, mutta onneksi pienellä muistuttelulla ne tulivat luokseni aika helposti.

Ostin myös lukiota varten oman kalenterin, ihan vain että voin sinne merkitä omat aikatauluni eri kursseille sekä merkitä missä mennään aina minkäkin kanssa. Ette varmaan ylläty valinnastani; heti kun näin Suomalaisen kirjakaupan esitteessä Pikkumyy lukuvuosikalenterin olin heti myyty. Nyt kyllä kelpaa taas suunnitella ja toteuttaa! Olen myös pohtinut pitäisikö esimerkiksi äidinkieleen ihan ostaa kielioppikirja,  mutta niitä löytyy aika paljon erilaisia eri kustantajilta. Tällä hetkellä alan painottumaan edullisemmasta hintaluokasta Jukolan Kielikirjaan. Mistä sen tietää mikä oikeasti on hyvä, mikä ei ja tekeekö sillä kirjalla mitään? Tavoitteenani on kuitenkin päästä lukio lävitse ilman kauheita kuluja ja oikeasti miettiä hyvinkin tarkkaan jokainen hankinta.