Ylikierroksilla

Epäilen että moneen naiseen on rakennettu sisälle muistikapasiteettia vähän enemmän kuin pitäisi. Juuri sen verran, että muistaa omien menojen ja asioiden lisäksi myös miehen, lapsien ja välillä kummin kaiman siskojenkin harrastukset ja spessummat menot. Joskus tuntuu, että olen kävelevä muistitaulu jonka täytyy muistaa aivan kaikki. Tämä on usein myös todella stressaavaa ja onneksi olen osannut ottaa avuksi bullet journalin, jonne olen koonnut paljon erilaisia listoja ja muistutuksia sekä kevyempääkin hömppää kuten sarjojen seurausta ja mitä kaikkea kosmetiikkaa haluaisin kokeilla. Loputtomat satunnaiset muistilaput ovat saaneet kyytiä ja omat ajatukset tuntuvat olevan enemmän kasassa.

Meillä minä yritän muistaa kaiken, mielummin ajallaan ja etukäteen kuin viime tinkaan, sillä siitä jos mistä tulee kauhea hermojen kiristely. Kalle sen sijaan maksaa laskut eräpäivänä, unohtelee asioita ja elää muutenkin paljon leppoisammin. Vaikka tuo piirre usein ottaa kovin päähän niin samalla ihailen sitä, sillä itse en vain osaa ottaa asioita rennosti.

Tästä kokoaikaisesta ylikierroksesta on todella paljon hyötyä, mutta samalla se tuo omat ongelmansa. Esimerkiksi nukkumaan mennessä aivot vain tahtoisivat jatkaa ja jatkaa kierroksiaan ja tuovat mieleen paljon asioita, mitä pitäisi muistaa. Viime aikoina onkin unen päästä ollut taas vaikeampi saada kiinni, sillä nyt kun ei ole ollut fyysisessä työssä niin kroppa ei väsähdä samalla lailla. Uskon tilanteen kyllä helpottavan, mutta tällä hetkellä aivot käsittelevät niin suuria kuormia huolia tulevasta ja toimeentulosta. Edelleen täällä ollaan saikulla, edelleen käsi-niska-hartia on rikki, edelleen ollaan epätietoisuudessa. 

Onneksi kuitenkin vierellä on ihminen joka osaa höllätä ja joka saa myös minut nauramaan ja unohtamaan kaiken muun. Muutama viikko takaperin Kalle katsoi kirjaa kädessäni kun siivosin yöpöydällä olevaa kirjojen pinoa ja kysyi enkö ole lukenut sen jo aiemmin, no niinhän olinkin mutta onnellisesti unohtanut! Hutiostos kirpputorilta, mutta onneksi kirja on sen verran hyvä että voi myöhemmin lukea uudelleenkin. Joskus meillä menee näinkin päin ja minä hämmennyn siitä jos mistä. Ainoa mitä olen erittäin huono muistamaan on ihmisten syntymäpäivät, shame on me!

Nyt pitäisi alkaa keksimään itselleni taas tapoja nollata; pahaa ei tekisi puikkojen ja langan heiluttelu, meditointi tai öljyvärien kaivaminen kaappien kätköistä. Onneksi sentään bullet journalin ja plannerien kanssa askarrellessa saa ajatukset ylös ja vähän höllättyä omaa taakkaa paperille. Myös eräs kaunis vihko päätyi päiväkirjakseni ja se jos mikä on terapeuttista. 

Millä te nollaatte itsenne kun käytte ylikierroksilla?