Äidin oma aika – onko sitä?

Yksi vaikeimmista asioista äitiydessä on ollut oman ajan löytäminen ja toisaalta myös sen ottaminen. Toisessa kiinni olo vuorokauden ympäri on yllättävän raskasta, vaikka se onkin samalla antoisaa. Helpolla meillä ollaan monessa asiassa päästy. Kuitenkin kaipaan ihan hirveästi täysin omaa aikaa ja rauhaa. Sellaista hetkeä, kun ei tarvitsisi olla kenenkään tavoitettavissa. Kaiken lisäksi, vaikka näitä hetkiä tarjoutuukin niin silti en käytä niitä hyväksi, joka on ihan pöhköä ja ristiriitaista.

Meillä mennään edelleen täysimetyksellä ja se tuo minun oman aikani kanssa haasteita. Pojalle ei pullo kelpaa, joten kauhean monta tuntia en voi olla pois. Toisaalta en myöskään halua olla pois, koska onhan se oma pieni maailman rakkain ja tärkein. En ole melkein kahteen viikkoon ole avannut  ollenkaan tietokonetta. Roikun kyllä puhelimella (liikaakin) jumittamassa, mutta sellaista kunnon hetkeä tarttua blogiin ajatuksen kanssa ei oikein ole. Nostan hattua jokaiselle vanhemmalle, joka jaksaa kirjoittaa blogia vauva-arjen keskellä. Halusta ei kohdallani ole kyse, ideoita kirjoittamiseen minulla on enemmän kuin vuosiin. Sopiva rauhallinen aika kirjoittamiseen vain puuttuu.

Päivät menevät ohitse nopeammin kuin koskaan aiemmin. Viikoista puhumattakaan. Joka päivä teen valintoja. Olisihan minulla mahdollisuus esimerkiksi (päivä)unien aikaan kirjoittaa blogia tai bujoilla, mutta toisaalta se oma lepo on tärkeää ja pakollisetkin asiat on joskus tehtävä. Mielummin menen illalla pojan kanssa nukkumaan ajoissa, koska yöllä on kuitenkin herättävä syöttämään pientä kerran tai useammin. En halua olla aamulla entistä väsyneempi sen takia, että istun puoleenyöhön koneella. Kesittymiskyky mihinkään patalapun virkkaamista haastavampaan on täysi nolla nykyään ja tämä vähän harmittaa, ihan kuin aivot olisivat unohtuneet narikkaan.

Äänikirjat, hapanjuurileivonta, Greyn Anatomia, vaunulenkit. Pienet asiat tuottavat suunnattomasti iloa. Äitiys on tasapainottelua monen asian välillä ja olen huomannut, että herkästi ne omat tarpeet jäävät sivuun. Teen monet lapseen liittymättömät asiat vähän sinnepäin ja sen on toistaiseksi riitettävä. Perustarpeet menevät kaiken edelle, muu on plussaa. Toivottavasti tämä vähän helpottaa ja opin itse irtautumaan edes hetkeksi pojasta, koska siitähän tämä on paljolti kiinni. Ja se parisuhde, sekin tarvitsisi oman aikansa ja panoksensa. En yhtään ihmettele sitä miksi ensimmäinen vauvavuosi on niin raskas parisuhteelle, koko elämä muuttuu kuitenkin perinpohjaisesti.

Nämä viisi kuukautta äitinä ovat olleet ihanaa aikaa. Ajatuksissa taka-alalla on syksy, vanhempainvapaan loppuminen ja valinnat mitä sen jälkeen. Onneksi viime aikoina kuviot ovat alkaneet hieman selviämään, mutta paljon täytyy luottaa vain siihen, että kyllä asiat menevät omille raiteilleen. Nyt vain nautin alkavasta kesästä ja siitä, että saan olla rauhassa kotona seuraten läheltä pojan kasvua ja kehittymistä.

Miten sinä otat omaa aikaa?

Viikko kesän ja syksyn vaihteessa

Tunnetilasta toiseen – sitä oli minun viime viikkoni. Nyt on tiedossa postaus täynnä kuulumisia ja fiiliksiä viime viikolta! En ymmärrä miksi kaikki ärsyttävät asiat tapahtuvat aina kerralla, jos ei samana päivänä niin samalla viikolla. Raskaus tuo tähän kaikkeen oman mukavan lisänsä, kun pienetkin asiat tuntuvat hetkellisesti maailmanlopulta. Niin ja ne raskauden vaivat, liitoskivut tuovat tähän oman mausteensa. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun hain pakettiautomaatista lähetyksen ja jäljellä oli vain tyhjä kirjekuori. Sisältö oli Postin mukaan todennäköisesti varastettu jossakin kohti sen jälkeen kun lähetys on punnittu ja leimattu postin toimesta. Miten tuo on edes mahdollista? Olisikin jäänyt vain tähän, mutta kaikkea vastaavaa oli viikko täynnä ja olen kiitollinen, kun se on ohitse.

Tapahtui viikolla kivojakin juttuja. Meillä tuli kuudes vuosipäivä eteen ja kävimme juhlistamassa sitä Puiston ravintolassa. Vuodet Kallen kanssa ovat olleet todella tapahtumarikkaita ja täynnä iloa sekä kyyneleitä. Vaikka välillä on tullut kolahduksia niin on onnikin potkinut meitä eteenpäin, parisuhde on vahvistunut vuosien varrella lujaksi ja olemme kasvaneet ihmisinä paljon yhdessä ja erikseen. Uskomattominta kyllä on se, että pian meistä tulee vanhemmat. Miten upeaa onkaan jakaa tämäkin yhdessä!

Kun elokuu vaihtui syyskuuhun niin koin parhaan viikonloppuni pitkään aikaan! Olen huono menemään mihinkään tapahtumiin yksin, vaikka siellä voisikin olla ihan hauskaa. Kun Planner Lovers Finlandin 3v miitin liput tulivat myyntiin sain nopeasti houkuteltua ystäväni sinne seuraksi ja sitten liput saatuamme alkoikin se ikuisuudelta tuntuva odotus. Lauantaina sitten koitti se päivä, jolloin pakkasin kaikki oleelliset kimpsut ja kampsut mukaan ja suuntasin itseni mahan kanssa Tampere-talolle. 

Viimeisen muutaman vuoden aikana kalenterit, bujo ja kaikki aiheeseen liittyvä on tullut minulle todella tärkeäksi. Kaikki se väreillä, washeilla, fonteilla ja kuvilla leikkiminen on tuonut iloa ja hyvinvointia arkeeni todella paljon. Kun tarttuu bujoon tai päiväkirjaan niin sitä unohtaa kaiken ylimääräisen ja se onkin kohdallani se juttu. Ei ne kauniit aukeamat, vaan se tekeminen. 

Miitti oli huikea ja aika tapahtumassa lensi kuin siivillä. Oli goodie bagia, haasteita, arvontoja, hyvää seuraa ja aiheeseen liittyviä kauppiaita. Ennen kaikkea tällaisessa tapahtumassa tulee tutustuttua uusiin ihmisiin, juteltua niistä yhteisistä kiinnostuksen kohteista ja vain nautittua fiiliksestä. Se yhteisöllisyys tässä porukassa on todella mieletön ja onkin suuri kunnia saada olla osana sitä! Kokonaisuus oli todella hyvin järjestetty ja nyt innolla jo odotan ensi vuoden miittiä, kuten varmasti moni muukin!

Pitkästä aikaa stressitasot laskivat roimasti ja hymy oli herkästi huulilla, pitäisi useammin poistua neljän seinän sisältä kunnolla! Jatkoimme ystäväni kanssa meille viettämään rentoa viikonloppua. Sain  häneltä kassillisen heille pieneksi jääneitä lastenvaatteita, joista olen ikionnellinen sekä kiitollinen. Niitä ihastellessa menikin tovi ja myös kissat ovat niitä tutkineet ja haistelleet. Nuo karvakaverit eivät varmaankaan osaa aavistaa mitä tuleman pitää joulun tienoilla!

Tiedän ettei lapseltamme tule mitään puuttumaan ja hänen lähipiirinsä tulee olemaan täynnä ihania ihmisiä, joilla on sydän paikallaan. Tämä lämmittää mieltä ihan mielettömästi – emme tule jäämään yksin, vaikkei lähellä välttämättä isoa tukiverkkoa olekaan. Lopulta viime viikon jälkeen jäljelle päällimmäiseksi tunteeksi jäi kiitollisuus tästä kaikesta mitä minulla on, liian usein ne ottaa itsestäänselvyytenä. Niitä huonoja päiviä tulee ja menee. Tunteet tulee ja menee, oikeasti kaikki on hyvin. ♥

Ihanaa alkanutta syyskuuta sinulle!

Unelmista suurin

Olen kantanut jo monta kuukautta sisälläni suurta salaisuutta, jonka jaan vihdoin myös teidän kanssanne. Joulukuun lopulla meidän pieni perheemme saa uuden jäsenen – pienen pojan. Esikoisemme. Meistä tulee äiti ja iskä!

Tässä siis syy blogin aiempaan hiljaisuuteen! Alku oli melko rankka, pari kuukautta meni voiden pahoin aamusta iltaan ja melkein koko ajan vietin sängynpohjalla. Mikään ei mennyt alas melkein hunajamelonia lukuunottamatta ja välillä itkin vessanpönttöön nojaten tuota kokopäivän krapulaa ja väsymystä – onneksi tämä vaihe on ohitse!  Ja onneksi minulla oli vierelläni Kalle, joka tsemppasi, toi kaupasta kasapäin nuudeleita sekä muita satunnaisia asioita mitä pystyin syömään ja piti kotimme kasassa. Ei tämä helppoa ole ollut hänellekään. Ensimmäiseen ultraan asti pidimme asian visusti salassa lähipiiriltäkin, mutta heille kerroimme sitten heti kun näimme kaiken olevan kunnossa. Jännitimme todella paljon asian kertomista, mutta onneksi kaikki ottivat ilolla asian vastaan. Tässä kohti rentouduin itsekin vihdoin ja viimein.

Aihe on minulle herkkä, kuten varmasti monille muillekin raskaana oleville. Kyseessä oli niin valtava haave, jonka täyttymisestä ei ole kenenkään kohdalla koskaan takuita. Lapsia ei tehdä, ne tulevat kun on tullakseen ja hetken saimmekin odottaa tätä ihmettä. Olen todella kiitollinen tästä kaikesta ja vaikka alku olikin hankala niin pyrin nauttimaan jokaisesta hetkestä täysillä!

Vaikeinta on ollut minulle koko asian ymmärtäminen, mutta kun pari viikkoa sitten alkoivat liikkeet tuntumaan niin se helpotti asiaa. Nyt mahassa käy jo aikamoinen vilske, jota Kallekin on päässyt jo todistamaan! Puoliväli on ohitettu, rakenneultra takana ja kaikki on hyvin. Raskaus ja esikoisemme tulee näkymään täällä bloginkin puolella, joten tässä on se vihjailemani uusi aluevaltaus meille. Nyt jännitetään syntyykö lapsi vielä tämän vuoden puolella ja saammeko joululahjamme syliin asti ennen joulua ♥

Viisi kertaa kolme positiivista

Sain blogisisareltani Nyt Heti blogin Marialta ihanan blogeja kiertäneen positiivisuus aiheisen haasteen ja nappaankin siitä kopin heti. Tässä teille jälleen (positiivisia) palasia elämästäni ja oikein ihanaa pääsiäisen aikaa jokaiselle siellä ruudun toisella puolella!

Kolme hyvää asiaa päivissäni

Bujoilu on tullut isoksi osaksi arkeani viimeisen vuoden aikana. Se on minulle ajanhallinnan työkalu täynnä inspiraatiota ja  to do -listoja, muistioita tärkeistä asioista sekä rakastamiani trackereita. Jos kaipaat bujoon ideoita niin niitä olisi tulossa teille ensi viikolla! 

Lukeminen on noussut maaliskuun aikana minulle taas todella tärkeäksi ja olen lukenut enemmän kuin aikoihin. Maaliskuussa luetuista kirjoista teen myöskin pian oman postauksensa, sillä olen löytänyt pitkästä aikaa minua miellyttävän hyvän historiallisen sarjan, jota olen suorastaan ahminut! Lukeminen on minulle tapa unohtaa kaikki muu ympärillä kuten meditaatio tai bujoilukin. Onneksi olen saanut taas lukemisesta otteen, sillä se on vuosien varrella merkinnyt minulle todella paljon. 

Kasvien hoitaminen voi kuulostaa tylsältä, mutta tässäkin yksi erinomianen syy miksi nousta aamuisin. Kasvit tarvitsevat vettä, ravinteita ja muuta hoitoa – osa päivittäin vähintäänkin sumuttelua. Kun ympärillä kasvit vihertävät ja ottavat valtavan kasvupyrähdyksen talven jälkeen nousee hymy huulille alituiseen, niiden kasvua on ihana seurata päivittäin! Vielä kun lumet sulaisi niin pääsisi puutarhan kimppuun!

Kolme hyvää asiaa minussa

Jaksan ja haluan aina kuunnella sekä auttaa muita. Olen kova puhumaan, mutta myös kuuntelemaan. Pyrin muutenkin olemaan aina mahdollisimman empaattinen ja ymmärtämään eri kantoja asioihin, vaikka se ei aina helppoa olekaan. Vuosien varrella olen oppinut vähemmän mustavalkoiseksi ja enemmän avoimeksi erilaisille asioille ja ihmisille. Usein myös vaikeneminen on kultaa, jossa olisi minulla vielä opittavaa.

En anna periksi helposti. Pänkki mikä pänkki. Itsepäisyyden ja periksiantamattomuuden voi ottaa moneltakin kantilta, mutta suurimmaksi osin niistä on hyötyä. En jää sängyn pohjalle makaamaan, vaan eteenpäin mennään oli tilanne mikä hyvänsä. Haluan myös kannustaa muita menemään kohti omia unelmia ja uskomaan niihin.

Omat arvoni ja niiden mukaan eläminen. Minulle on tärkeää syödä puhdasta kasvisruokaa, elää mahdollisimman ekologisesti ja kunnioittaa kaikkea elävää. Meidän pitäisi vaalia enemmän luontoa ympärillämme ja miettiä mitä tarvitsee ja millä hinnalla. Kukaan ei ole täydellinen, ne pienet teot ratkaisevat!

Kolme hyvää asiaa elämässäni 

Parisuhde. Meillä tulee Kallen kanssa syksyllä kuusi vuotta yhdessä täyteen. Vuosien varrella olemme rakentaneet meille lujan parisuhteen ja se jos mikä on vaatinut paljon verta, hikeä ja kyyneliä. Välillä toinen joutuu joustamaan, mutta yhdessä eteenpäin ollaan menty vaikka vastoinkäymisiä onkin vastaan tullut. Yhdessä teimme myös päätöksen muuttaa Lohjalta Tampereelle ja mitään parempaa en ole elämäni aikana tehnyt. Toivon, että vielä joskus voimme perustaa perheen, ostaa yhteisen asunnon ja mennä naimisiin. 

Toinen asia, jota kiittelen päivittäin mielessäni on meidän uusi kotimme. Muutimme tammikuussa rivitaloon ja joka päivä tunnen itseni onnellisemmaksi ja onnellisemmaksi. Nyt on enemmän omaa rauhaa, tilaa ja kuten ylläkin mainitsin niin kyllä oma pihakin on upea asia. Meillä kävi tämän asunnon kanssa ihan mielettömän hyvä tuuri!

Luotto tulevaan. Vaikka asiat eivät aina menekään niin kuin on kuvitellut niin silti luotan ja uskon, että kyllä elämä meitä kantaa. Tällä hetkellä olen onnellinen jo siitä mitä meillä on, vaikka ei elämä olekaan aina ruusuilla tanssimista. Asiat kyllä järjestyvät ja joskus on hyvä tehdä suunnitelmiin isompi muutos ja myöhemmin nauttia sen kantamasta hedelmästä.

Kolme hyvää asiaa tänä vuonna

Yhteishaku on takana ja kohta alkaa pääsykokeisiin lukeminen. Itseasiassa osa esimateriaalista on jo julki ja nyt pitäisi alkaa päntätä javaa! Vaikka jo pelkkä ajatuskin opiskelemaan lähtemisestä jännittää niin samalla olen todella innoissani siitä. Vielä pitäisi se opiskelupaikka napata siellä pääsykokeissa, saa olla miten käy.  

Steven Wilsonin keikka helmikuussa oli upein musiikillinen elämys koskaan. Kolme tuntia musiikillista huipentumaa, suosikki kappaleitani, kaikki fiilikset ja se onnen tunne kun sain olla kokemassa tuon itse livenä. Monta viikkoa elin keikan jälkeisessä onnen huumassa, todella onnistunut lahja Kallelta minulle.

Muutto uuteen kotiin sujui yllättävän kivasti, vaikka sitä stressasinkin kovin. Muuton suhteen kaikki meni hyvin, vanha asunto saatin siivota kaikessa rauhassa ja uutta laittaa siinä samalla. Paras oli kun purki aina kaikki laatikot mitä sisälle tuli niin ei tullut kauheaa kaaosta. Nyt kun uuteen alueeseen on kotiutunut ja kissat ovat tyytyväisiä ikkunoiden takaisista näkymistä niin voin huokaista helpotuksesta, tämä oli oikea päätös.

Kolme hyvää asiaa blogissani

Olen aina rehellinen postauksissa. Suosittelen teille tuotteita, jotka olen henkilökohtaisesti hyväksi todennut ja ilmoitan aina kun kyseessä on kaupallinen yhteistyö, blogin kautta saatu tuote tai mainoslinkki, josta voisin hyötyä rahallisesti. Näin kuuluu tehdä, mutta kaikille se ei ole itsestäänselvyys ja sen takia haluan painottaa tätä. Lisäksi haluan esitellä teille pienempiä yrityksiä, jotka ovat todella näkyvyytensä ansainneet, minun tulee uskoa niihin itse ja voitava seistä niiden takana.

Olen omanlaiseni ja niin on myös blogini. En halua kirjoittaa vain yhdestä aiheesta, olla samaa mieltä kaikkien muiden kanssa tai lukittautua liikaa johonkin. Myöskään en kiellä vaikeita asioita, vaan kirjoitan melko aivoimesti vaikeistakin jutuista. Elämässäni tulee ja menee aiheita ja asioita, niin myös blogissani.

Te ihanat lukijani! Blogini ei olisi mitään ilman lukijoita ja kommentteja, joista olen aina erittäin iloinen. Olenkin teistä jokaisesta kävijästä todella kiitollinen, olit sitten läpikulkumatkalla tai vakituinen seuraaja ♥ 

Not so damn mainstream blogin Iidan

" 24-vuotias graafinen suunnittelija / editoija. Sydäntä lähellä on kehopositiivisuus, jooga, feminismi ja häät 2018. "

Mediakka blogin Annan

"Mediakkaa päivittää tamperelainen, freelance-journalistina ja viestinnän sekatyöläisenä hommia paiskiva yhteiskuntatieteiden maisteri, joka kirjoittaa mielellään lifestyle-ilmiöistä samalla, kun tarkkailee Tampereen – ja itse asiassa koko valtakunnan – kulttuurikenttää kasvisruokaripausta unohtamatta."

 Ida's cozy cornerin Idan

"Ida's Cozy Cornerissa otetaan rennosti ja inspiroidutaan. Jaan täällä kasvisreseptejäni, matkavinkkejä ja joskus ihan vain kuulumisiani tavallisen arjen keskellä. Mikäli hyvä ruoka, luonnonkosmetiikka, eettinen muoti ja kestävät valinnat kiinnostavat, saatat olla oikeassa paikassa. Toivottavasti viihdyt ja tulet toistekin!"

Ihanaa sunnuntaita ja alkanutta huhtikuuta sinulle ♥

Voit seurata minua instagramissa, facebookissa ja pinterestissä!

Ylikierroksilla

Epäilen että moneen naiseen on rakennettu sisälle muistikapasiteettia vähän enemmän kuin pitäisi. Juuri sen verran, että muistaa omien menojen ja asioiden lisäksi myös miehen, lapsien ja välillä kummin kaiman siskojenkin harrastukset ja spessummat menot. Joskus tuntuu, että olen kävelevä muistitaulu jonka täytyy muistaa aivan kaikki. Tämä on usein myös todella stressaavaa ja onneksi olen osannut ottaa avuksi bullet journalin, jonne olen koonnut paljon erilaisia listoja ja muistutuksia sekä kevyempääkin hömppää kuten sarjojen seurausta ja mitä kaikkea kosmetiikkaa haluaisin kokeilla. Loputtomat satunnaiset muistilaput ovat saaneet kyytiä ja omat ajatukset tuntuvat olevan enemmän kasassa.

Meillä minä yritän muistaa kaiken, mielummin ajallaan ja etukäteen kuin viime tinkaan, sillä siitä jos mistä tulee kauhea hermojen kiristely. Kalle sen sijaan maksaa laskut eräpäivänä, unohtelee asioita ja elää muutenkin paljon leppoisammin. Vaikka tuo piirre usein ottaa kovin päähän niin samalla ihailen sitä, sillä itse en vain osaa ottaa asioita rennosti.

Tästä kokoaikaisesta ylikierroksesta on todella paljon hyötyä, mutta samalla se tuo omat ongelmansa. Esimerkiksi nukkumaan mennessä aivot vain tahtoisivat jatkaa ja jatkaa kierroksiaan ja tuovat mieleen paljon asioita, mitä pitäisi muistaa. Viime aikoina onkin unen päästä ollut taas vaikeampi saada kiinni, sillä nyt kun ei ole ollut fyysisessä työssä niin kroppa ei väsähdä samalla lailla. Uskon tilanteen kyllä helpottavan, mutta tällä hetkellä aivot käsittelevät niin suuria kuormia huolia tulevasta ja toimeentulosta. Edelleen täällä ollaan saikulla, edelleen käsi-niska-hartia on rikki, edelleen ollaan epätietoisuudessa. 

Onneksi kuitenkin vierellä on ihminen joka osaa höllätä ja joka saa myös minut nauramaan ja unohtamaan kaiken muun. Muutama viikko takaperin Kalle katsoi kirjaa kädessäni kun siivosin yöpöydällä olevaa kirjojen pinoa ja kysyi enkö ole lukenut sen jo aiemmin, no niinhän olinkin mutta onnellisesti unohtanut! Hutiostos kirpputorilta, mutta onneksi kirja on sen verran hyvä että voi myöhemmin lukea uudelleenkin. Joskus meillä menee näinkin päin ja minä hämmennyn siitä jos mistä. Ainoa mitä olen erittäin huono muistamaan on ihmisten syntymäpäivät, shame on me!

Nyt pitäisi alkaa keksimään itselleni taas tapoja nollata; pahaa ei tekisi puikkojen ja langan heiluttelu, meditointi tai öljyvärien kaivaminen kaappien kätköistä. Onneksi sentään bullet journalin ja plannerien kanssa askarrellessa saa ajatukset ylös ja vähän höllättyä omaa taakkaa paperille. Myös eräs kaunis vihko päätyi päiväkirjakseni ja se jos mikä on terapeuttista. 

Millä te nollaatte itsenne kun käytte ylikierroksilla?