Unelmista suurin

Olen kantanut jo monta kuukautta sisälläni suurta salaisuutta, jonka jaan vihdoin myös teidän kanssanne. Joulukuun lopulla meidän pieni perheemme saa uuden jäsenen – pienen pojan. Esikoisemme. Meistä tulee äiti ja iskä!

Tässä siis syy blogin aiempaan hiljaisuuteen! Alku oli melko rankka, pari kuukautta meni voiden pahoin aamusta iltaan ja melkein koko ajan vietin sängynpohjalla. Mikään ei mennyt alas melkein hunajamelonia lukuunottamatta ja välillä itkin vessanpönttöön nojaten tuota kokopäivän krapulaa ja väsymystä – onneksi tämä vaihe on ohitse!  Ja onneksi minulla oli vierelläni Kalle, joka tsemppasi, toi kaupasta kasapäin nuudeleita sekä muita satunnaisia asioita mitä pystyin syömään ja piti kotimme kasassa. Ei tämä helppoa ole ollut hänellekään. Ensimmäiseen ultraan asti pidimme asian visusti salassa lähipiiriltäkin, mutta heille kerroimme sitten heti kun näimme kaiken olevan kunnossa. Jännitimme todella paljon asian kertomista, mutta onneksi kaikki ottivat ilolla asian vastaan. Tässä kohti rentouduin itsekin vihdoin ja viimein.

Aihe on minulle herkkä, kuten varmasti monille muillekin raskaana oleville. Kyseessä oli niin valtava haave, jonka täyttymisestä ei ole kenenkään kohdalla koskaan takuita. Lapsia ei tehdä, ne tulevat kun on tullakseen ja hetken saimmekin odottaa tätä ihmettä. Olen todella kiitollinen tästä kaikesta ja vaikka alku olikin hankala niin pyrin nauttimaan jokaisesta hetkestä täysillä!

Vaikeinta on ollut minulle koko asian ymmärtäminen, mutta kun pari viikkoa sitten alkoivat liikkeet tuntumaan niin se helpotti asiaa. Nyt mahassa käy jo aikamoinen vilske, jota Kallekin on päässyt jo todistamaan! Puoliväli on ohitettu, rakenneultra takana ja kaikki on hyvin. Raskaus ja esikoisemme tulee näkymään täällä bloginkin puolella, joten tässä on se vihjailemani uusi aluevaltaus meille. Nyt jännitetään syntyykö lapsi vielä tämän vuoden puolella ja saammeko joululahjamme syliin asti ennen joulua ♥