Imetyksen alkutaival

Postaus toteutettu yhteistyössä Hujauksen kanssa
postauksen lopusta löydät alennuskoodin ilmaisiin toimituskuluihin

Asia mitä pyörittelin mielessäni paljon jo ennen lapsen syntymää oli imetys. Odotin sitä innoissani, kuvittelin mielessäni ne ihanat ensihetket kerta toisensa jälkeen. Jännitin sitä nousisiko maito missä kohdassa, tulisiko imuotteen kanssa ongelmia tai sattuisiko imetys alkuun paljonkin – pieniä paineita oli siis ilmassa. Ensimmäiset hetket, kun poika oli rinnalla olivat maagisia. Olin erittäin uupunut synnytyksen jälkeen ja ihan päästä pyörälläni, silti meidän yhteinen alku oli jotenkin luonteva. Tuntui siltä, että asiat heti loksahtivat paikoilleen, kun poika sai rinnan suuhunsa.

Ei alku ollut yhtä ruusuilla tanssimista. Varsinkin toiselta puolelta poikaa syöttäessä kipu oli ihan käsittämätön, normaalia alkuarkuutta kuitenkin. Kärsimättömänä ruikutin rintakumin perään sitä kuitenkaan onneksi saamatta. Ihan hyvä niin, sillä alun jälkeen homma helpottui pikkuhiljaa. Rintakumista voi saada kyllä lyhytaikaista apua imetykseen, sillä se voi helpottaa lapsella rintaan tarttumista, mutta toisaalta se heikentää rinnan saamaa stimulaatiota, joka puolestaan vaikuttaa suoraan maidoneritykseen.

Minulla maito nousi heti kohisten, kun pääsimme toisena päivänä pojan syntymästä potilashotellin puolelle omaan rauhaan. Kokemuksena potilashotellissa olo oli todella ihana, kun saimme yhdessä pesiä hotellihuoneessa pienenä perheenä. Maidon nouseminen ja kaikki ne hormonit kuitenkin aiheuttivat valtavan tunteiden vuoristoradan. Olin myös todella hämmentynyt siitä valtavasta  maidon nousuun liittyvästä kuumotuksesta rinnoissa ja rikotut kaalinlehdet tulivatkin silloin erittäin tutuiksi. Meillä pojan verensokereita jouduttiin seuraamaan tiheästi ja siitä tuli kyllä omat paineensa, kun toista piti kellon kanssa syöttää väkisin. Toinen kätilö sanoi yhtä ja toinen toista ja olin todella hämmentynyt sekä myöskin peloissani siitä saisiko poika maitoa tarpeeksi. Maitoa tuli, paino lähti nousuun ja nopeasti pääsimme lähtemään kotiin. Kotona kaikki tuntui heti paljon luontevammalta ja imetys helpottui kun pääsin itse rentoutumaan kunnolla imetystyynyn kanssa.

Lapsentahtisesti imettäen

Matka tuosta imetystaipaleen alusta tähän hetkeen tuntuu valtavan pitkältä, vaikka siinä välissä onkin vain 15 viikkoa. Olen alusta asti ottanut sen asenteen, että meillä syödään silloin, kun pojalla on nälkä oli paikka tai aika mikä tahansa. Alkuun toki vajaan viikon ajan käytin sovellusta, jolla sai kellotettua imetyksiä, mutta nopeasti varmuuden kasvaessa jätin sen pois ja siirryin kokonaan lapsentahtiseen imetykseen. Meillä imetys on pääosin ollut todella helppoa ja huoletonta, olen ollut siitä erittäin kiitollinen. Toki niitä epätoivon hetkiäkin on ollut varsinkin tiheän imun kausina. Välillä tuntuu ettei mikään muu kuin tissillä olo ole hyvä. Kun toinen haluaisi syödä koko ajan aamusta yöhön niin siinä meinaa epätoivo herkästi väsyneenä iskeä. Kuitenkin yritän nauttia siitäkin, nämä hetket menevät kuitenkin hujauksessa ohitse ja kuten aiemmin olen kirjoittanut niin on hyvä muistuttaa siitä, että kaudet ovat kausia.

Kotona ei ole aina niin väliä miten ja missä imettää, kunhan se on mukavaa molempien mielestä. Olen imettänyt Citymarketissa sovituskopissa, kahviloissa, siskon keittiön lattialla ja kerran Prismassa piilossa kenkäosastolla, kun (nälkä)huuto alkoi olemaan infernaalinen. En toki vilauttele julkisella paikalla, vaan yritän tehdä syötöt niin huomaamatta kuin vain voin ja tämän mahdollistaa aina mukana kulkevat harsot sekä hyvät toimivat imetyspaidat! Raskauden aikana ostin useita imetyspaitoja valmiiksi, mutta niitä olisi saanut olla enemmän ja toimivammilla systeemeillä. Imetyksen pitää olla mukavaa ja helppoa, luontevaa. Sen olen saanut oppia, että nopeus on valttia, kun pienelle iskee nälkä ja hankalan virityksen kanssa menee molemmilta vain hermot.

Tarkoituksenani olisi täysimetys sinne 6kk ikään asti. Ajatuskin imetyksen lopettamisesta tuntuu jotenkin riipivältä, mutta tarkoitukseni on jatkaa sitä niin pitkään kuin poika haluaa. Tällä hetkellä haluaisin päästä sinne WHO:n kahden vuoden suositukseen asti jos se vain on mahdollista. Mielestäni kuitenkin jokainen äiti tekee itse päätöksensä imetyksen suhteen, elämäntilanteita on erilaisia ja imetys ei tee kenestäkään automaattisesti parempaa äitiä. Lempeyttä tarvitaan tästäkin asiasta keskustellessa enemmän! Vaikka minä olen hurahtanut imetykseen niin ei jokaisen äidin tarvitse.

Hujaus – huomaamatonta imetystä missä ja milloin vain

Minulle kotimainen vaatemerkki Hujaus tuli tutuksi #juttutuulella kampanjan myötä ja tämä yhteistyö onkin erittäin mieleinen minulle. Hujauksella ollaan panostettu siihen, että imettää voisi kätevästi ja huomaamattomasti missä vain. Hujauksen takaa löytyy kaksi äitiä, Iina sekä hänen kälynsä Laura. Kokemuksen syvällä rintaäänellä he tietävät mitä imettäminen mahdollisine haasteineen on ja siten he haluavat tuoda helpotusta muiden äitien arkeen. Imetysvaatteiden lisäksi heidän valikoimastaan löytyy myös imetysluukuttomia ihania huppumekkoja, imetyskoruja,  tuubihuiveja sekä legginsejä. 

Yrityksemme ydinajatuksena on tehdä imetyksestä luonnollinen osa arkea ja tarjota toimivia tuotteita sitä helpottamaan. Tehtävänämme on auttaa osaltamme kaikenlaisia äitejä omassa vauva- ja lapsiarjessaan. Me tiedämme mitä on imettää lähes kellon ympäri ja olemme kokeneet ne kuuluisat vaiheet; pöllöniskat, tiheät imut, rintaraivarit. Tuotteemme tuovat piristystä ja helpotusta arkeen.

- Hujaus

Ihastuin Hujauksen mallistossa kauniisiin yksinkertaisiin malleihin, jotka sopivat niin arkeen kuin juhlaankin. Varsinkin hupullinen Kotva imetysmekko kanerva kuosisilla tehosteilla on mielestäni todella upea niin imetys kuin perus mallisenakin! Hujauksen keskeisiä arvoja ovat ekologisuus, eettisyys ja läpinäkyvyys. On ilo, että Hujauksen tuotteet suunnitellaan Suomessa ja ne on valmistettu Oulussa heidän yhteistyöompelijallaan. Olen viime aikoina huomannut, että ihmiset ovat alkaneet enemmän kiinnostumaan vaatteiden ja niiden materiaalien alkuperästä ja onkin hienoa, että omalla valinnallaan voi tukea kotimaista työtä. Pidetään huoli siitä, että voimme jatkossakin ostaa kotimaisia vaatteita!

Sain valita itselleni mieluisan paidan, kerrankin yllätin itseni enkä ottanut sitä perus mustaa vaihtoehtoa ja valitsin kauniin keltaiseen taittavan okran värisen Luotto paidan. Paitojen koot ovat nafteja, mutta ohjeet oikean koon löytymiseen löytyvät täältä. Paita on todella napakkaa materiaalia istuen päälle mukavasti. Sen kanssa on ollut helppo liikkua sekä tietenkin myös imettää. Samanlaiseen imetysluukkuun en ollutkaan vielä törmännyt ja se osoittautui nopeasti todella käteväksi ja pelkoa ylimääräisistä vilautteluista ei ole ollut. Vaikka kyseessä onkin yhteistyönä toteutettu postaus niin suosittelen Hujausta teille erittäin lämpimästi!



Minulla on nyt ilo jakaa teille alennuskoodi TURKOOSI, jolla saat ilmaiset postikulut Hujauksen verkkokaupasta. Koodi on voimassa sunnuntaihin 7.4. asti! 

Millainen suhde sinulla on imetykseen?

RV39 – mitä tänne kuuluu?

Viimeisiä viedään tämän esikoisen odotuksen kanssa ja hyvä niin. Tämä loppu odotus on yhtä jännittämistä, alaselän jomottelua, kutinaa vatsanpohjassa ja myös pientä turhautumista on ollut välillä ilmassa. Päivittäin ihmettelen sitä miten nopeasti kaikki on mennyt ja toisaalta alan olemaan todella malttamaton lapsen syntymisen suhteen. Pieni tulee kun on tullakseen, mutta kyllä kärsimätöntä luonnettani hieman koetellaan. Vauva on täysiaikainen ja laskettuun aikaan on alle kaksi viikkoa, se jos mikä tuntuu uskomattomalta. Vastahan me plussasimme, voin pahoin pienen ikuisuuden ja tapasin ensimmäisiä odottaja ystäviä. Nyt moni heistä on jo saanut joulu- tai marraskuisen syliin ja kotiinkin asti. Toivottavasti pian on meidän vuoromme!

Katkonaiset yöt ovat vaivanneet viime viikot. Ei raskauden aikana nukkuminen muutenkaan kovin herkkua ole ollut liitoskipujen, alituisen kääntyilyn ja vessassa ramppaamisen kanssa. Nyt selvästi olen alkanut heräilemään entistä enemmän ja alitajuntaisesti valmistaudun siihen ihanan kamaalaan vauvan kanssa yöheräilyyn. Olisi ihanaa nukkua nyt kun vielä voi ja moni siihen on kehoittanutkin, mutta kun ei se oikein enää onnistu. Tuntuu siltä, että sitä nukkuisi aina pari tuntia kunnolla ja loppu yö on koiranunta. Päikkäreitä nukun kun pystyn, mutta eivät nekään kauheasti lisää potkua päiviin tuo.

Uneni ovat aina olleet todella levottomia ja outoja, mutta nyt kyllä pistetään parasta. Näen jonkin verran raskaudesta, synnytyksestä ja vauvasta unia ja outoa kyllä, usein hän on niissä tyttö eikä poika. Olenkin jotenkin alkanut varautumaan myös siihen vaihtoehtoon varmuuden vuoksi! Oudoimmissa unissa viime viikkoina on vauva ollut ihmisen, lepakon ja saukon sekoitus ja toisissa unissa meidän Papun näköinen kissanpentu, jota sitten olen hoivannut kuin vauvaa. Myös paljon synkempiä aiheita olen unissa käynyt lävitse, mutta onneksi suurin osa unista on kevyttä pullamössöä outouksineen.

Koti alkaa olemaan valmis. Mitään valtavaa pesänrakennusviettiä en koe saaneeni ystäväkseni, mutta kyllä meillä koti alkaa valmiilta silti näyttämään. Niin vain huone huoneelta on täyttynyt vauvan tarvikkeista, vaikka kohtuuden olemmekin pitäneet mukana. Välillä sitä vain huokailee silti tavaran määrästä, vähemmälläkin kyllä varmasti selviäisi. Viimeiset vähän isommat hankinnatkin olen tehnyt ja vaikka tavoitteeni olikin ostaa kaikki mahdollinen käytettynä tai jättää ostamatta niin lopulta sitteri ja hoitolaukku tulivat meille uusina, kun käytettynä ei sopivia vain löytynyt. Vähän tästä poden huonoa omatuntoa, mutta toisaalta halusin oikeasti turvallisen sitterin ja taas puolestaan hoitolaukuksi sellaisen, jota tulisi käytettyä ja olisi mieluinen. Nämä eivät pakollisia missään nimessä olleet, enemmänkin pientä extraa ja mukavuudenhaluisuutta kaiken piheilyn keskelle. Tai ehkä sitten kuitenkin se jonkinlainen pesänrakennusvietti pääsi yllättämään?

Yksinäiset päivät kotona ovat kuluneet super hitaasti. Onneksi välillä tulee kaupungilla käytyä, vaikka se alkaakin aika uuvuttavaa olemaan varsinkin jälkikäteen. Odottaessa aika menee todella hitaasti ja kotona yksin kaikista hitaimmin. Blogi on jäänyt ihan heitteille ja sitä se varmasti tulee olemaankin nyt jonkin aikaa, vaikka kirjoittaminen ihanaa onkin. Vaikka arki ei nyt mitään kauhean rutiininomaista tai järkevää olekaan niin otan tämän levon kannalta, nyt ei tarvitse suorittaa tai stressata. Teen sitä mikä hyvältä tuntuu ja omaan tahtiini – eli erittäin hitaasti pitkän ajatustyön jälkeen. Onneksi Kallella alkaa syksyn opiskelujen kiireet helpottamaan ja yhteisen ajan viettäminen esimerkiksi Diablo III pelaten on ollut todella rentouttavaa. Ennen kaikkea on päiviin hyvä saada vauvaan liittymätöntä "aivot narikkaan" sisältöä ja nauttia viimeisistä rauhallisemmista hetkistä vähään aikaan.

Paljon mielessä on pyörinyt myös se mitä jos kissat kärsivät kauheasti tulevasta muutoksesta. Kirjoitin tästä Instagramin puolellekin. En pelkää kissojen tekevän pienelle mitään, vaan enemmänkin sitä että jos muutos on heille liian vaikea. Nyt kissat ovat kaikessa mukana, nauttivat todella paljon rapsutuksista, sylissä olosta, silityksistä ja yhteisistä päiväunista. Sekä Tiikeri että Papu ovat molemmat todella ihmisläheisiä ja omalla tavallaan herkkiä tapauksia. Sopeutuvatkohan kaikki uuteen tilanteeseen vai tuleeko ongelmia – sen aika näyttää. Kuitenkaan en voi muuta kuin toivoa, että asiat menevät hyvin ja alun mahdollisesta järkytyksestä toivuttuaan kissat ottavat pienen perheenjäsenen lämmöllä vastaan. Tähän aiheeseen palataan varmasti sitten myöhemmin uudestaan!

Vähän jännittää myös se missä ja millä kokoonpanolla vietämme joulumme. Voi hyvin olla, että se on poikamme ensimmäinen, mutta toisaalta raskaus voi jatkua vielä ensi vuoden puolelle. Tämän joulun vietämme kotona (tai laitoksella) täysin omalla porukalla ilman sen kummempia juhlimisia. Kuitenkin vähän taidan ruokia ennakkoon tehdä pakkaseen, jos vain ehdin. Lähtö synnärille voi tulla millä hetkellä tahansa kuitenkin! Pimeitä päiviä ja iltoja vastaan olen varustautunut (joulu)valoilla, jotka ovatkin ihanan tunnelmallisia ja oikeasti helpottavat tämän pimeän aikakauden aikana ainakin minua. 

Joko joulun odottaminen on teillä alkanut?

Yllättävät asiat raskaudessa

Viime viikolla siirryin vihdoin virallisesti äitiyslomalaiseksi. Olen toki kotona ollut jo pidempään muiden syiden takia, mutta nyt tuntuu että voin ottaa rennommin ja keskittää kaikki ajatukset vauvan tuloon. Marraskuun pimeys on yllättänyt minut jälleen kerran ja se näkyy blogissakin hiljaisuutena, sillä kuvia hyvällä valolla tuntuu olevan aika mahdoton saada tällä hetkellä. Into kirjoittaa sen sijaan olisi kyllä vielä kova, saa olla miten käy kun poitsu syntyy! Onneksi energiaa on tuonut äitini lähettämä kirkasvalolamppu sekä valoisammat päivät. Tänään aamulla hihkuin innosta, kun ulkona kaikki oli kauniisti valkoisessa huurteessa kiitos pakkasen. Nyt ajattelin jakaa teidän kanssanne asioita, jotka ovat minut yllättäneet tavalla tai toisella raskauden aikana.

Alituinen kuumuus. Nyt en tarkoita sitä, että pitäisin itseäni jotenkin todella hottiksena raskaana ollessani. En palele vuodenajasta riippumatta ja tämä on ihanaa! Varsinkin iltaisin tarvitsin ennen kaksi peittoa ja silti tärisin peittojen alla pidemmänkin aikaa ennen nukahtamista. Nykyään nukkumaan mennessä peitto tuntuu välillä turhalta. Ennen aina käteni ja varpaani olivat ihan jäässä, mutta nyt verenkierto on parantunut huomattavasti ja en palele ellei oikeasti ole kylmä!

Ajan kuluminen. Alkuun raskaus tuntui matelevan eteenpäin super hitaasti, kun odotin jokaista alkavaa viikkoa kohti turvallisempia aikoja. Sitten yks kaks olikin jo puoliväli ja nyt on loppusuora enää edessä. Tarkalleen ottaen kuukausi laskettuun aikaan, hui! Ajallisesti raskaus on paljon pidemmän tuntuinen mitä ennakkoon ajattelin, mutta kyllä se aika välillä juoksee kauheaa vauhtia eteenpäin ja sitä haluaisi melkein jarrutella.

Viimeisen kolmanneksen helppous. Olin aivan varma siitä, että viimeinen kolmannes tulisi olemaan minulle raskaudessa haasteellisin. Kuitenkin tämä on osoittautunut kaikista helpoimmaksi, sillä tällä hetkellä selän si-nivel kivut ovat helpottaneet ja oikeastaan vain liitoskivut kiusaavat päivittäin. Kyllä niiden kanssa tulee edelleen kiroiltua ja purettua hammasta, mutta kun tietää että tilanne voisi olla vaikeampikin niin pyrin olemaan niistä valittamatta. Isomman mahan kanssa toki liikkuminen ei ole niin sulavaa, törmäilen vähän kaikkeen seinistä ihmisiin ja olen super kömpelö. Huvittavin näky olen kun yritän nousta ylös sohvalta tai meidän matalan automme penkiltä, mutta onneksi tässä ei ole enää pitkää aikaa jäljellä!

Liitoskivut on pakko mainita myös erikseen, sillä en ennen rv 19 tiennyt niitä olevan edes olemassa. Eniten niissä yllätti se miten kovia ne voivat olla ja miten sitä volyymia kipuun tulee enemmän ja enemmän viikkojen edetessä. Toki myös yllättävää oli miten ne vaikuttavat ihan kaikkeen! Onneksi kuitenkin nämä kivut tuppaavat ihmisillä jäämään sinne synnärille.

Alkuraskauden kauhujen unohtaminen. Ensimmäisen kolmanneksen aikana vannoin ettei meille tule enää yhtään lasta tämän jälkeen, sillä päivittäinen pahoinvointi aamusta iltaan yllätti minut todella kovin. Kuitenkin nyt tuo kaikki alkaa olemaan jo unohtunut ja Kalle on luvannut kyllä muisuttaa siitä hirveästä "krapulasta", joka kesti reilut kaksi kuukautta jos vauvakuume meinaa iskeä uudelleen liian pian. Jotenkin olin aivan varma, että saisin tuosta ajanjaksosta elinikäiset traumat, mutta nyt se kaikki alkaa olemaan vain haaleaa huttua menneisyydessä. Aika kultaa muistot?

En muuttunutkaan hormonihirviöksi. Olin aivan varma, että minusta tulisi todella herkkä odottaja, mutta sen sijaan olen vain tasoittunut ja ollut suorastaan seesteinen pääosin. Toki synnytyksen jälkeinen aika voi olla jotakin ihan muuta, mutta ainakin näin raskausaika on ollut yllättävän helppoa. Toki sen lisäksi, että olen tasaisempi olen myös kääntynyt enemmän sisäänpäin ja halunnut olla yksin. Toisaalta hössöttävät ihmiset ovat huomattavasti ärsyttävämpiä kuin ennen, en kestä mitään höösäämistä ja lässytystä. 

Missä olette (öiset) ruokahimot? Ennen raskautta vähän jännitin tulisiko jokin kauhea lihan himo ensimmäistä kertaa reilun kymmenen vuoden kasvissyönnin jälkeen, mutta onneksi näin ei ole käynyt. Muutenkaan mitään valtavia himoja tai pakkomielteitä tiettyjä ruoka-aineita kohtaan ei ole ollut, vaikka jossakin kohti punajuuri tai mannapuuro maistuivat erityisen hyvältä. En ole herännyt keskellä yötä himoitsemaan hampurilaisia tai pannukakkua. Ehkä voin kiittää tästä vihdoin säännöllisempää ateriarytmiä, lisääntynyttä veden juontia ja toisaalta sitä etten ole kieltänyt itseltäni herkkuja vaan enemmänkin pyrkinyt pitämään niissä kohtuuden. 

Näiden lisäksi on muita pienempiä juttuja. Maha ja liikkeet siellä tuntuvat ihan erilaisilta mitä ajattelin ennakkoon, se kaamea väsymys alusta yli puolen välin, pesänrakennusvietti on varmaan eksynyt matkalla meille, hehkeää oloa ei ole myöskään näkynyt, raskaus ei ole aina ihanaa ja vaikka useampi sitä minulta on udellut niin synnytys ei pelota minua millään lailla. Sen sijaan nyt mukaan arkeen on tullut ihanan kutkuttava jännitys, kohta meillä on pieni sylissä ja siitä alkaa täysin uudenlainen arki ja elämä.  ♥

Yllättikö raskaus sinut jotenkin?

Hankinnat vauvalle – onko kaiken pakko olla uutta?

Aivan raskauden alussa en uskaltanut tehdä mitään hankintoja vauvalle. Halusin olla ensin varma, että kaikki olisi hyvin ja sitten vasta alkaa tekemään harkittuja hankintoja vältellen turhia juttuja. Pian ensimmäisen ultran jälkeen aloin selaamaan facebookin market placea sekä erilaisia kirppisryhmiä etsien tavaraa, jota on lapselle pakko hankkia. Hankimme kaiken mahdollisen käytettynä, koska se on huomattavasti ekologisempaa ja lompakolle kevyempää kuin uutena ostaminen. Tavaraa on maailma jo valmiiksi täynnä, miksi alkaisin kuluttamaan hullun lailla (uutta tavaraa) vain sen takia, että meille tulee lapsi? Poika ei tule muistamaan minkälaisissa vaunuissa häntä on työnnetty, onko pinnasänky minkä merkkinen tai onko vaatteita käyttänyt yksi tai useampi lapsi ennen häntä. Lapsen saaminen itsessään ei todellakaan ole mikään ekoteko.

Mitä vähemmällä tavaran määrällä selviämme niin sen parempi. Emme erillistä hoitotasoa osta, ihan vain jo tilanpuutteen vuoksi. Kalkkimaalattua valkoista lipastoa olin alun alkujaankin ajatellut vauvan tarvikkeille sitten joskus kun meille sellainen tulisi, joten lipastoakaan ei tarvinnut ostaa erikseen. Olen vuosien varrella hieman yrittänyt ennakoida ja hyvä niin. Nyt laatikoista löytyykin käytettyjä saatuja vaatteita pestynä ja silitettynä, sekä muutamat villasukat, mitä olen tehnyt itse. Toki nyt äitiyspakkauksen tultua tavaraa alkaakin olemaan jo aika paljon ja olinkin iloinen, että pakkauksesta löytyi asioita, joita en olisi itse välttämättä ymmärtänyt hankkia etukäteen. 

Meillä tulee osa lapsen vaatteista sekä kestovaipat äitini ompelukoneen kautta. Päätös käyttää ainakin pääosin kestovaippoja oli meille itsestäänselvyys, mutta emme ole asian kanssa täysin ehdottomia. Laskimme äitini kanssa tästä tulevan jo iso säästö, vaikka mukaan laskettiin vaippojen tarvikkeet, veden- ja sähkönkulutus sekä pesuaineet. Ja sen parempi mitä useammalle lapselle nuo vaipat menevät – omalle tai jonkun muun. Katsotaan miten homma lähtee liikkeelle! Muutenkin kertakäyttöiset asiat ovat aika blaah ja tulen käyttämään myös kestoliivinsuojia. Äitini tekee myös muita pienempiä ja isompia juttuja ja tulen näitä varmasti esittelemään teille täällä blogissa sekä instagramissa. Mutta tässä kohtaa korostan sitä armollisuutta, koskaan ei voi tietää miten asiat menevät lapsen synnyttyä ja en halua asioista turhaa stressiä.

Raskauden aikana minut on yllättänyt suuresti se miten ihania ihmisiä ympäriltämme löytyy. Jo ennakkoon olemme saaneet jemmaan juttuja ja varsinkin vahingossa kaapista löytyneet äitiysvaatteet olivat todella isoksi iloksi. Sain ystävältäni valtavan määrän vaatteita pojalle ja yhdeltä uudelta tuttavalta trikoisen kantoliinan. Kestovaippa juttujakin olen saanut lainaan, sillä alkuun on hyvä testata vähän eri malleja pojan vartalon muodoista riippuen – sieltä voi tulla pullukka tai laiheliini ja tätäkään on mahdotonta ennakoida. Yksi malli sopii yhdelle ja toinen toiselle kuten kerttis vaipoissakin. Olen niin kiitollinen tästä kaikesta ja tähän "uuteen maailmaan" on niin paljon helpompi hypätä kun vertaistukea ja apua löytyy niin läheltä kuin kaukaa! Te näissä asioissa auttajat olette kultaakin arvokkaampia ♥

Tähän mennessä olemme ostaneet käytettynä hoitoalustan, maalattavan pinnasängyn ja matkasängyn yhtenä pakettina sekä yhdistelmävaunut ystäviltä. Odotusajan vaatteita niiden kaapista löytyneiden lisäksi olen ostanut käytettynä kirppiksiltä. Törsäsin tosin uuteen mammauimapukuun ja hyvä niin, koska kesällä sille tuli käyttöä ja kävimme myös Aulangossa uimassa vihdoin ja viimein! Ihana paikka muuten, suosittelen lämpimästi. Tämän lisäksi olemme löytäneet kirppikseltä todella edullisesti arvokkaaman kantorepun ja muita pienempiä juttuja. Ainoa mitä vielä tarvitsee ostaa on sitteri, kylpyamme sekä isofix telakka ja turvakaukalo, mutta tälläkään asialla ei ole kiirettä onneksi – jos lapsi syntyy viikon päästä ei se heti kotiin pääse. Itkuhälyttimen yritän löytää käytettynä jos sille tarve tulee. Toki muutaman tutin ja muuta pientä olen ostanut myös uutena, mutta voi olla ettei niille edes koskaan tule käyttöä.

Loppupeleissä nyt alkaa olemaan aika valmis olo lapsen tuloon, mitä meillä ei ole niin sitä hankitaan sitten kun tarve tulee. Mitään ylimääräistä emme halua, vaikka välillä onkin vaikea pitää järki mukana touhussa. Äitiyspakkauksen sisältö oli minulle todella positiivinen yllätys ja postauksen itse pakkauksesta löydät täältä. Nyt yritän etsiä ihania (käytettyjä) kirjoja pienelle, sillä niitä meillä tullaan kuluttamaan vielä paljon. Vieläkin nautin todella paljon itse Mauri Kunnaksen kirjoista ja niitä olisikin ihana kerätä pojalle!

Mitkä asiat olivat teille turhakkeita vauva-aikana?

(Tuleva) äiti – kaipaatko vertaistukea?

Raskaana ollessani kaikki on ollut uutta ja jännittävää. Jo varhain aloin kaipaamaan vertaistukea tähän loppuelämän mullistavaan reilun yhdeksän kuukauden vaiheeseen, jonka jälkeen harva asia olisi ennallaan. Halusin vertaistukea toisista odottajista, jotka kokevat samoja asioita ja ymmärtävät miksi rakenneultra jännitti tai miltä liitoskivut tuntuvat. Tampereelle muutettuamme emme tunteneet täältä lähes ketään, harppasimme suureen tyhjyyteen ilman työpaikkoja tai ideoita mitä seuraavaksi. Aika kului, asiat järjestyivät. Kuitenkin aikuisena on hieman hankaalaa löytää uusia kavereita, ellei niitä satu löytämään harrastuksista, töistä tai opintojen ääreltä. Onneksi odottajia yhdistää se tuleva äitiys. Nyt raskaana ollessani olen ottannut itseäni niskasta kiinni ja etsinyt sitä kaipaamaani vertaistukea. Yllättävän helposti sitä sitten lopulta löytyikin, mutta paljon se vaatii myös omatoimisuutta.

Tästä aiheesta kirjoittaminen on minulle tärkeää, koska niin moni odottaja ja äiti jää yksin tämän uuden elämänvaiheen kanssa vertaistuellisesti. Vaikka olisi kumppani rinnalla ja ihanat lapsen tulevat isovanhemmat niin silti ne eivät paikkaa sitä tyhjiötä, joka helposti tulee ilman sitä toisten äitien vertaistukea. Eivät toki kaikki tätä kaipaa, olemmehan jokainen kuitenkin yksilöitä ja toiset nauttivat kun saavat olla omassa rauhassaan. Myös toisten äitien painostus tai materialistinen kilpailu voi tuntua ikävältä, mutta onneksi myös samankaltaisia löytyy kyllä kun etsii vain! Yksinäisyys on monille kipeä aihe, minullekin se on ollut sitä. Tiedän että on hankalaa etsiä vertaistukea, kun ei tiedä oikein mistä aloittaa. Sen vuoksi haluan jakaa teille niitä tapoja miten minä löysin sitä vertaistukea odotukseen ja aikaan sen jälkeen!

Facebook

Facebookista löytyy omia ryhmiä niin tulevan lapsen syntymäkuukauden kuin vain vuodenkin perusteella. Alkuun kuitenkin halusimme salata asian ihan kaikilta ja haparoivilla ensimmäisillä kuukausilla emme halunneet jonkun vahingossa bongaavan minua "joulukuiset 2018" ryhmästä. Vastaus tähän oli pienempi salainen ryhmä, joka näkyi vain jäsenille. Tästä pienestä ryhmästä tulikin minulle todella tärkeä ja siellä tulee edelleen jaettua raskaudesta juttuja ja haettua vertaistukea. Myöhemmin liityin myös tuohon isompaan joulukuiset ryhmään sekä vauva 2018 (+ sensuroimaton), jotka ovat kaikki myöskin loistavia jutustelu paikkoja. Myös paikallisia ryhmiä kannattaa etsiä, jolloin voi tulla mahdollisuus treffailla porukkaa livenä!

Momzie

Alkuun olin iloinen ihan vain Facebook ryhmien kanssa, mutta sitten aloin kaipaamaan kahvitteluun tai kirppiksille seuraa ja sain sattumalta vinkin Momzie sovelluksesta. Aiemmin jo vinkkasin teille tästä sovelluksesta, mutta nostan sen tähänkin postaukseen, sillä tämä sovellus on loistava! Odottajat ja äidit voivat etsiä Momzien avulla jutustelu seuraa ja vertaistukea lähialueella asuvista toisista äideistä. Alkuun svaippailin innoissani täällä äitien tinderissä kaikkia kiinnostavia oikealle siinä toivossa, että edes jonkun kanssa tulisi mätsi. Ensimmäisenä iltana oli hiljaista, mutta seuraavana päivänä jo juttelin ensimmäisten kanssa ja lopulta mätsejä alkoi sadella melkein övereiksi asti. Toki heti alkuun toisiin tutustuessa sitä huomasi kohtaavatko kemiat yhtään vai eivät, mutta kyllä tuolta on löytynyt ihan oikeaa "treffiseuraa" ja todella huikeita äitejä!

Whatsapp

Välillä noissa Facebook ryhmissä huudellaan onko innostunutta porukkaa Whatsappin puolelle. Liian suurta ryhmää ei innoissaan kuitenkaan kannata perustaa, sillä mikään ei ole ärsyttävämpää kuin aamulla herätä siihen, että ryhmässä on 300 uutta viestiä tullut yön aikana tai yrittää miettiä mikä elämäntilanne minkäkin nimen takana olikaan. Olen kahdessa eri joulukuisten ryhmässä, sekalaisessa eri puolella Suomea asuvien sekä Tampereen alueen paikallisessa, jonka perustin itse. Tällaisesta ryhmästä voi muodostua nopeastikin todella intiimi ja mukana jutuissa pysyminen vaatii omaa aktiivisuutta. Jos et jaksa roikkua puhelimella kovin aktiivisesti niin tämä vaihtoehto ei välttämättä ole sinulle. Tuon pienen sekalaisen ryhmän kanssa usein vain höpötellään kaikkea raskauteen liittyvää ja sieltä sainkin suuren tsempin sokerirasituskokeen aikana, joka oli minulle aika vaikea. Juuri tämä onkin Whatsapp ryhmän vahvuus, aina joku on vastaamassa jos tulee tiukka paikka ja tarvitsee vertaistukea. Tampereen paikallisen porukan kanssa taas treffaillaan ihan livenäkin ja tästä lisää alempana!

Perusta oma paikallinen ryhmä treffailua varten

Vinkin perustaa oma paikallinen treffailu ryhmä sain bloggaaja kollegalta Liisalta Vege it! -blogista! Tosiaan en Tampereen seudulta tuntenut ennen raskautta laisinkaan toisia äitejä tai odottajia, mutta kuitenkin halusin muutakin kuin virtuaalista vertaistukea. Liisan vinkistä lähdin itse kyselemään isommassa joulukuiset ryhmässä olisiko kiinnostusta Tampereen paikalliselle whatsapp ryhmälle, jonka ideana olisi tavata säännöllisen epäsäännöllisesti niin odotusaikana kuin sen jälkeenkin – oikeasti sitoutua siihen hommaan. Idea otti heti tuulta alleen ja kokosin vähän alle parinkymmenen odottajan porukan, jonka kesken olemme tavanneet jo kolme kertaa! Tämä vaatii koordinointia ja kaikilta tahtoa olla mukana, mutta se lopputulos on sen arvoinen. Meidän ryhmä on antanut minulle jo nyt ihan mielettömästi, ihania naisia jokainen ♥ Paikallisen ryhmän kanssa voi tehdä paljon muutakin kuin kahvitella, esimerkiksi voitte käydä tapahtumissa, museoissa, elokuvissa, pelaamassa pakohuonepelejä, keilaamassa, vaunutreffeillä tai mennä vain istumaan puistoon. Vain taivas on rajana ideoinnissa!

Instagram

Hieman yllättäen raskaus on lähentänyt minua monen jo lapsi saaneen ystävän tai tutun kanssa todella paljon. Varsinkin instagramissa on tullut juteltua uusien ja vanhojen tuttujen kanssa todella paljon enemmän kaikesta raskauteen ja tulevaan vauva arkeen liittyen. Tätäkin kanavaa voi siis käyttää hyväkseen etsiessään vertaistukea. Varsinkin instastoreihin on helppo vastata, jos aihe koskettaa itseään ja yllättäen sitä jää välillä pidemmäksikin aikaa juttelemaan vieraiden huippu tyyppien kanssa! Kurkin usein myös mitä kaikkea #vauva2018 tai #joulukuiset2018 takaa löytyy ja tätä kautta olen löytänyt myös paljon uusia seurattavia. 

Erilaiset yhdistyksien järjestämät tapaamiset

Olen käynyt sekä Kangasalan Imetystuki ry:n odottajien illassa kuuntelemassa erinomaisen luennon imetyksestä sekä Tampereen Napapiirillä Aktiivinen synnytys ry:n synnytysteemailloissa kaksi kertaa. Näistä kannattaa napata muutenkin kiinni, sillä ainakin meillä Tampereella odottajille ei ole kuin yksi parin tunnin perhevalmennus ja synnytykseen valmistautuminen on jätetty jokaisen omalle vastuulle. Toki Taysissa järjestetään torstaisin sairaalaan tutustuminen, mutta mitään varsinaista valmennusta ei ole. Kurkkaa siis mitä kaikkea esim. MLL, Imetystuki ry tai Aktiivinen synnytys ry järjestää paikkakunnallasi odottajille, koska näissä jos missä on tarjolla ihanasti myös sitä vertaistukea! Tampereen Napapiiriltä löytyy esimerkiksi synnytysvalmennuksia sekä ryhmiä vähän joka tarpeeseen. 

Toivottavasti näistä vinkeistä on sinulle apua. Kaipaatko sinä vertaistukea odotukseen tai äitiyteen? Jaa omat fiiliksesi aiheesta sekä vinkkisi miten sinä olet löytänyt vertaistukea!

Lue myös:

Raskaus ja ihon hoitaminen

Punajuuri ja muut raskauden ruokahimot

Kauan odotettu äitiyspakkaus

Raskaus ja ihon hoitaminen

Raskauden aikana olen jaksanut kiinnittää extra huomiota ihon hoitoon, vaikka siinä muuten olenkin aika hutilus. Jo plussasta asti rasvasin ja öljysin itseäni normaalia innokkaammin päivittäin, jotta iho olisi mahdollisimman hyvässä kunnossa sitten kun se alkaisi venymään vatsan kasvaessa. Tästä muuten kannattaa opetella tapa alusta asti, jossakin vaiheessa sen tekee aina huomaamattaan! Raskauden aikana naisen vartalo kokee todella valtavan muutoksen lyhyessä ajassa ja iho on kovilla. Atoopikkona olen toki aina joutunut kiinnittämään turhankin paljon huomiota ihonhoitoon, mutta varsinkin nyt se on korostunut. Päivittäisestä ihon hoitamisesta on ollut kyllä hyötyä, sillä ihoni on parhaassa kunnossa vuosiin! 

Markkinoilta löytyy paljon tuotteita raskausarpien ehkäisyä varten, mutta oikeasti arpia ei voi ehkäistä millään ihmevoiteilla. Raskausarpien syntyyn vaikuttaa eniten geneettinen perimä ja repeymät lähtevät paljon syvempää kuin ihon pinnasta, jossa ne näkyvät viimeiseksi. Mitä nopeammin vatsan koko kasvaa niin sitä kovemmalla koetuksella iho on. Se mihin voit vaikuttaa on ihon hoitaminen, riittävä veden juominen ja terveellinen ruokavalio. Nämä kaikki vaikuttavat ihon kimmoisuuteen ja tärkeintä onkin huolehtia omasta hyvinvoinnista raskauden aikana, sillä ei ole väliä kuinka kallista voidetta iholleen laittaa.

Mummy Tummy saatu blogin kautta testiin, postaus sisältää mainoslinkkejä

Olen kuullut monen odottajan suusta, että ei sillä ole väliä rasvaako ihoa tai ei, arpia tulee kuitenkin. Raskaus aiheena jo herättää voimakkaita tunteita (kuten äitiyskin), jokainen tekee toki omat valintansa sen mukaan minkä itse kokee itselleen parhaimmaksi. En väitä, että raskausarvilta voisi välttyä jos niihin on taipumusta, mutta sillä on kyllä väliä hoitaako ihoa. Ihosta olisi hyvä pitää huolta heti alusta asti, ihan perus öljylläkin (manteli, kookos ym.) pärjää kyllä. Maaöljy pohjaiset (raakaöljyn sivutuote, käytetään paljon kosmetiikassa sen edullisuuden takia) tuotteet jättäisin suosiolla kaupan hyllylle. Jos ei incejä jaksa tutkia niin luonnonkosmetiikan valinta on tässä kohti hyvä vaihtoehto, niistä tuotteista ei maaöljyä löydy toisin kuin esimerkiksi Bio-oilista.

Tiesin jo etukäteen, että raskausarpia tulisi sillä olen saanut niitä todella helposti aikaisemminkin painon jojoillessa. Vuosien varrella raskausarvet ovat kuitenkin haalistuneet ja vaalentuneet, joten mistään ikuisista voimakkaista juovista ei ole onneksi kyse. Toinen minkä takia tiesin arpia tulevan on vatsassani olevat leikkausarvet, jotka ovat kiristelleet koko raskauden läpi todella ikävästi. Niihin kuudennella raskauskuukaudella alkoi tulla arpia kun iho ei jousta siitä kohti yhtään.

Nyt viimeisen kolmanneksen alkaessa on tosiaan muutamia arpia tullut tikattujen kohtien alueelle ja yksi muuten vain hengailemaan navan alle. Harmittaahan se hieman, mutta en häpeä arpiani, ne ovat osa tätä raskautta kuten myös leikkauksen arvetkin osa elämääni. Ihoa kiristää välillä ja kutittaakin, joten ihon voitelu jo pelkästään siinä määrin tekee sille hyvää ja helpottaa kutinaa. Lisäksi olen huomannut pojan aina villiintyvän mahassa kun iltaisin rasvaan vatsaani, se on meidän ihana yhteinen hetkemme. Silloin unohdan kaiken muun ympäriltäni – on vain me kaksi, tai kolme jos Kalle innostuu auttamaan.

Mitä tuotteita sitten olen käyttänyt raskauden aikana iholle? 

Varsinkaan alkuraskauden aikana en kestänyt mitään tuoksuja ja lähdinkin käyttämään heti hajusteettomia herkille suunnattuja tuotteita. Kesän luonnonkosmetiikan suosikit postauksen lopussa vilahti Naturativ merkin kylpyöljy vauvoille ja vastasyntyneille, jota olen käyttänyt koko vartalolle ja totesin tämän erinomaiseksi myös aikuisen ihon hoitoon. Tämän lisäksi olen käyttänyt Waku Organicsilta testiin saamaani Kivvi merkin Mummy Tummy vartalomarmeladia, joka on yllättänyt minut monipuolisuudellaan! Käytän sitä yleisesti kuiviin kohtiin iholla, huulille sekä niille alueille mihin raskausarpia herkiten tulee (vatsa, jenkkakahvat, rinnat ym.). 

Mummy Tummy on voiteena paksua, kermaista, erittäin riittoisaa, se sulaa iholle hetkessä ja imeytyy nopeasti. En tiedä voiko sitä ihan voiteeksi sanoa koostumuksensa vuoksi ja vartalomarmeladi taas tuo minulle mieleen sen, että joku levittää vartalolle purkillisen tahmeaa vadelmamarmeladia. Onneksi tämä ei ole tahmeaa tai sokerista, vaan täynnä ihania ihoa helliviä kasviöljyjä vitamiineineen! Vartalomarmeladi ei lupaa ehkäistä raskausarpia (kuten yllä mainitsin niin niitä ei voi ehkäistä poppaskonsteilla) vaan sen sanotaan kosteuttavan syvältä, ravitsevan ja parantavan ihon sävyä sekä häivyttävän raskausarpia. Myöhemmin osaan varmasti enemmän sanoa tuosta häivyttyvyydestä lisää. Tämä voide on loistava myös ihan yleisvoiteeksi vähän joka kohtaan vartaloa – en siis suinkaan ole hylkäämässä tätä raskauden jälkeen!

Purkki on paksua lasia ja yllätyin hieman avatessani sen ensimmäisen kerran. Jotenkin kuvittelin voiteen olevan purkin mukaisesti myös vaaleanpunaista, mutta se on kermaisen vaaleaa ja aika saman sävyistä kuin nilotica sheavoi. Ensimmäistä kertaa tätä kokeillessa sipaisin voidetta vahingossa huulille ja yllättäen siihenkin tämä sopi erinomaisesti, sillä se jätti huulet erittäin pehmeiksi. Iltaisin laitan tätä aina hieman kasvavan vatsan lisäksi huulille ja väitänkin tämän pesevän monet perus huulivoiteet mennen tullen. Onnekas vahinko siis! Tuote sopii meille herkkiksille, mielestäni se ei tuoksu oikein millekään ja on vegaaninen. Vartalomarmeladi on täynnä ravitsevia kasviöljyjä sekä sheavoita, joka onkin suuri rakkauteni ollut jo vuosia. 

Butyrospermum parkii* (Shea butter), Cocos nucifera (Coconut) oil, Triticum vulgare (Wheat) germ oil*, Carthamus tinctorius (Safflower) oil*, Persea gratissima (Avocado) oil*, Macadamia integrifolia (Macadamia) oil*, Olea europaea (Olive) oil*, Vitis vinifera (Grape) seed oil*, Argania spinosa (Argan) oil*, Cannabis sativa (Hemp) seed oil*, Oenothera biennis (Evening primrose) oil*, Ribes nigrum (Blackcurrant) seed oil*, Rosa rubiginosa (Rosehip) oil*, Cucurbita pepo (Pumpkin) seed oil*, Vitamin E, Actinidia chinensis (Kiwi) seed oil*, Eleutherococcus senticosus (Ginseng) root extract*, Centella asiatica (Gotu kola) extract*, Calendula officinalis (Calendula) extract*, Ginkgo biloba (Ginkgo) extract*, Aroma**, Rosa rubiginosa (Rosehip) extract*.  *Organic certified by Ecocert ** natural essential oil.

Latvialainen Kivvi on minulle melko uusi tuttavuus, vaikka Waku Organics on maahantuonut sitä vuodesta 2015. Tuotteista löytyy Baltian metsien ravintorikkaita marjoja, jotka ovatkin sarjan tuotteiden pohja suurella ylpeydellä. Tuotteet valmistetaan käsin, ne ovat ecocert -sertifikoituja, niitä ei ole testattu eläimillä ja sarja on vegaaninen. Mummy Tummy ihastutti minut tähän sarjaan täysin ja varmasti tulevaisuudessa tulen testaamaan muitakin sarjan tuotteita!

ps. Waku Organicsin sivujen ale kohta kannattaa tsekata lävitse, sillä siellä on välillä ihan hirmu hyviä löytöjä! Tällä kertaa esimeriksiki Kivviltä löytyy alennuksesta:

Kivvi Ruusunmarjaöljyä ja ratamouutetta sisältävä tehovoide silmänympäryksille 1e 

(parasta ennen 8/18, normaali hinta 34,50e)

Kivvi Body Marmalade Yellow Rose 9,90e 

(parasta ennen 9/18, normaali hinta 19,80e)

Kivvi Body Marmalade Lemon & Mint 9,50e (norm. 19,80e)

Kivvi Body Marmalade Orange & Vanilla 12,50e (norm. 19,90e)

Aubrey Men Stock City Rhythms After Shave balsami 1e (norm. 20,10e)

Aubrey Chia Hair Serum hiusseerumi 1e (parasta ennen 9/18 norm. 31,10e) 

Kivvi lahjapakkaus – Bergamotti ja litsi kosteuttava vartalovoide 5e (parasta ennen 10/18 norm. 27,70e)

Onko Kivvi sinulle merkkinä tuttu?

Mummy Tummy saatu blogin kautta testiin, postaus sisältää mainoslinkkejä

Kauan odotettu äitiyspakkaus

Paljon onnea äitiyspakkaus 80 vuotta!

Kaksi viikkoa sitten puhelimeeni kilahti viesti, jota olin odottanut jo vuosia. Äitiyspakkaus oli valmiina odottamassa minua matkahuollossa – paras syntymäpäivälahja ikinä! Tarkoitan todella sitä kun sanon, että olen haaveillut tästä jo vuosien ajan. Joka vuosi niin kauan kuin muistan olen katsellut kuvia uusista pakkauksista ja miettinyt onko tuo se, mikä meillekin tulee. Muistan kun siskoni kanssa ihailtiin hänen esikoisensa pakkausta reilut 12 vuotta sitten – olin silloin tulossa tädiksi ensi kertaa. Siinä hetkessä kun ihailimme niitä pieniä vaatteita ja tarvikkeita oli taikaa, oli upeaa seurata siskon raskautta ja äidiksi tulemista. Nyt on meidän vuoromme, miten jännittävää! Tämä pakkauksen hakeminen olikin minulle yksi suurimmista kohokohdista raskauden aikana, vaikka se vähän hassulta kuulostaakin. 

Meillä sattui todella hyvä tuuri, sillä tänä vuonna äitiyspakkaus täytti huimat 80 vuotta ja pakkauksesta löytyikin muutama ylimääräinen "juhlavuoden" tuote. Kokonaisuutena tämä vaikutti etukäteen jo todella kivalta ja sitä se olikin! En ymmärrä ihmisiä, jotka valittavat pakkauksen sisällöstä, jonka saavat ilmaiseksi – on väärää kuosia, sävyä tai pakkaus on ruma. Mielensä voi toki pahoittaa kaikesta ja aina voi valita äitiysavustuksen myös rahana jos pakkaus ei ole mieluinen. Varmasti niille omille inhokeille löytyy myös hyvät kodit, jos ei muuta niin jonkin yhdistyksen kautta. Kyse on kuitenkin suuresta etuoikeudesta. Sen sijaan on harmillista, ettei pakkauksen tuotteet enää ole kotimaisia, sillä tässä olisi Kelalla paikka tukea kotimaista työtä. Kuitenkin olen kiitollinen tästä mahdollisuudesta, joka meille suomalaisille on suotu ja uskonkin tuon pakkauksen olevan monelle (ensi)odottajalle todella tärkeä avustus.

Äitiyspakkaus on ilahduttanut suomalaisia perheitä jo 80 vuoden ajan. Laki äitiysavustuksesta tuli voimaan vuonna 1937, ja seuraavana vuonna jaettiin ensimmäiset pakkaukset. Vuodesta 1949 lähtien etuuden ovat saaneet kaikki äidit perheen tulotasoon katsomatta.

Kela

Pakkauksen valitseminen oli minulle itsestäänselvyys, sillä sen mukana tulee paljon pieniä vauvalle tarkoitettuja tarvikkeita, joita en välttämättä olisi osannut itse edes hankkia etukäteen. Kun kurkin pakkausta netistä taas sen julkaistua olin todella innoissani, mutta pakkauksen käsiin saaminen oli kuitenkin ihan eri asia. Kuvissa harva tuote pääsee oikeuksiinsa, olisin voinut ikuisuuden hiplata näitä ihanuuksia kun sain ne vihdoin käsiini. Vielä en ole kaikkea saanut edes pestyä, mutta eihän tässä ole kiirettä.

Tämän postauksen kuvituksessa näkyvät tuotteet ovat omia suosikkejani pakkauksesta. En itseasiassa näistä yhtäkään olisi osannut kuvitella suosikkieni joukkoon selaillessani tätä vuoden 2018 pakkauksen sisältöä Kelan sivuilta, mutta niin vain moni ihastutti sitten livenä suurestikin. Eniten ihastuneita huokauksia tuotti tämä viltti, joka varmasti tuleekin olemaan yksi suosikeista käytössä! Pakko myöntää että kaikki herkät eläinkuosit ovat heikkouteni. Vaatteista selvä ykkönen on puolestaan tämä valkoinen kuvioitu "talo" body.  Kaiken kaikkiaan pakkaus oli meille todella mieluinen ja eipä tuolla taida olla sellaisia juttuja, jotka eivät käyttöön tulisi. Tulen myöhemmin vielä kertomaan teille muista hankinnoista, joita olemme vauvalle (käytettynä) tehneet. Mielelläni kuulisin teidän mietteitänne tämän vuoden pakkauksesta sekä toki myös kaikista edellisistä! 

Mitä sinä haluaisit seuraavaan äitiyspakkaukseen?

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Tämän vuoden äitiyspakkaus oli todella ihana! Niin monta kivaa juttua, kyllä kannatti ottaa ja hyvää odottaa. 😍 En ole vielä päättänyt omia lemppareita, mutta kyllä kokonaisuus oli onnistunut. ❤️ Mitä te olette pitäneet tämän vuoden pakkauksesta? . . . #kela #äitiyspakkaus #vauva #äitiyspakkaus2018 #vauvanvaate #vauva2018 #babyclothes #joulukuiset2018 #vauvantarvikkeet

Henkilön Turkooseja Unelmia (@emiliakivijarvi) jakama julkaisu Syys 7, 2018 kello 7.48 PDT

100 päivää laskettuun aikaan – mihin aika katosit?

Laskettuun aikaan on sata päivää jäljellä. Periaatteessa se ei tarkoita mitään, sillä lapsi syntyy sitten kun se on valmis ja aika harva lopulta laskettuna päivänä. Enemmänkin voitaisiin puhua lasketusta kuukaudesta, sillä suurella todennäköisyydellä saamme pienen syliin jossakin kohti joulukuuta – ehkä jo ennen tai jälkeen. Sehän tässä jännintä onkin kun ei tiedä! Kuitenkin takana raskautta on jo 180 päivää ja tuntuu, että melkein jokainen päivä niistä on yllättänyt minut jollakin tapaa. Kokoan tähän postaukseen hieman ajatuksiani ja kokemuksiani kuluneesta raskaudesta ja siitä millä fiiliksillä mennään eteenpäin!

Ensimmäinen kolmannes

Raskauden alku ei ollut helppo. Alkuun sitä jännitti päästäänkö edes ensimmäisen kolmanneksen loppuun asti, koska tämä ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Jokainen vessassa käynti jännitti, josko kaikki päättyisikin ennen aikojaan. Aika meni hitaasti, välillä se tuntui suorastaan matelevan ja odotin jokaista alkavaa raskausviikkoa todella paljon. Pahoinvointi oli paljon rankempi, mitä olin ennakkoon osannut kuvitella ja se varjosti kyllä alkua ikävällä tavalla. Vaikka oireet olivatkin heti alusta alkaen hyvin voimakkaat ja selkeät niin silti pelko valtasi alitajuntaa. Onneksi tässä kohti löysin jo ihanaa vertaistukea omasta pienestä joulukuisten ryhmästä!

Ensimmäinen ultra oli suuri helpotus. Kun siellä näkyi oikea viikkoja vastaava sikiö ja sykkivä sydän pyyhki ylitseni helpotuksen aalto. Tähän asti salasimme asian parhaamme mukaan, mutta sitten uskalsimme kertoa jo lähimmille ihmisille. Kertomistakin jännitimme todella paljon, jotenkin meistä kumpikin kuvitteli ihmisten reagoivan todella negatiivisesti. Onneksi kaikki kauhuskenaariot ja jännitys olivat turhia! Pian se pahoinvointikin helpotti ja siitä alkoi alusta toipuminen sekä voimien kerääminen.

Se kultainen keskiraskaus

Toisen kolmanneksen alkaessa olin edelleen väsynyt, mutta oli ihanaa kun pystyi taas syömään ja jääkaapin avaamista ei tarvinnut pelätä voimakkaiden hajujen takia. Hommasimme kotiin dopplerin, jolla pääsimme kuuntelemaan vauvan sydänääniä ja siitä olikin ennen liikkeiden tuntemista suuri apu henkiseltä kantilta. Liikkeet alkoivat tuntumaan jo rv16 paikkeilla todennäköisesti leikkausarpien takia, koska ne tuntuivat aluksi aina samassa kohdassa arpien luona. Pikkuhiljaa liikkeet voimistuivat ja jo ennen puolta väliä Kalle tunsi ne hennosti ensimmäisen kerran. Ennen puolta väliä poitsu rupesi potkimaan ja möyrimään jo siihen malliin, että välillä oli vaikeaa saada unenpäästä kiinni. Nyt sitä välillä jo kiroaa kun toinen potkii rakkoa tai kylkiä todella kovaa! 

Minulla on siinä mielessä ollut todella onnellinen tilanne, että olen tuntenut liikkeet niin ajoissa, vaikka onkin esikoisesta kyse. Ne ovat rauhoittaneet omaa mieltä ihan mielettömästi, mutta toisaalta ne hiljaisemmat päivät taas huolestuttavatkin nopeammin. Puolen välin paikkeilla alkoi alaselän vanhat si-vaivat oireilemaan taas pahemmin ja myös liitoskivut tulivat turhan tutuiksi. Nämä ovat kuitenkin tuoneet tähän raskauteen omat ongelmansa ja liikkuminen tai sen jälkeinen aika on usein todella kivuliasta, vaikka olisikin tukivyö käytössä.

Rakenneultrassa kaikki oli hyvin ja sukupuoli tuli selville – odotamme pientä poikaa. Tai no kovin pieni hän ei taida olla, mutta sekään ei tule meille yllätyksenä. Ultran ajan poitsu halusi vain nukkua istukan päällä, vaikka hetkeä aiemmin oli myllertänyt villisti. Hänkään ei siis taida viihtyä kameroiden edessä meidän vanhempiensa tavoin. Voi olla, että seuraavan kerran näemme vasta siinä kohti kun poika syntyy! 

Nyt alkaa olemaan suurimmat hankinnat tehtynä, vaatteet silitettynä ja nyt odotellaan vain viikkojen kertymistä. Vaikka toinen kolmannes on tuonut omat haasteensa mukanaan niin olen jopa päässyt nauttimaan tästä ajasta. 

Ajatuksia tulevasta

Edelleenkin kaikki tuntuu todella hämmentävältä ja ihmeelliseltä. Siinä missä alussa aika mateli ja tuntui, ettei ensimmäinen kolmannes lopu koskaan niin nyt aika juoksee kauheaa vauhtia eteenpäin ja joulukuu oikeasti jo häämöttää nurkan takana. Kovin jo kaipailin riisipuuron kaveriksi luumusoppaa, mutta sitä ei harmikseni vielä kaupasta löytynyt!

Paljon helpottaa ajatus siitä, että jos lapsi syntyisi nyt niin sillä olisi jo mahdollisuudet selvitä. Kuitenkin toivomme hänen viihtyvän pienessä ja pian ahtaaksi käyvässä yksiössään vielä monta kuukautta kasvamassa ja vahvistumassa. Raskauden aikana omat ajatukset tästä hetkestä ja tulevaisuudesta ovat vaihdelleet suuresti. Ihmetellen katselen muuttuvaa vartaloani ja sitä mihin se pystyy. Kestän kivut, inhottavan sokerirasituskokeen, raskauden kaikki "kivat" vaivat ja muut, kun muistan mikä meitä odottaa. Olen jo pitkään halunnut lasta ja odottanut raskautta todella innolla, mutta ei tämä ole ollut lainkaan sellaista mitä kuvittelin. Välillä olo on erittäin epätodellinen, vaikka samalla toinen polkee täysillä kylkiluita ja vetelee kuperkeikkoja. Ehkä tämän kaiken sitten ymmärtää jollakin tasolla kun saamme pienen syliimme. ♥

Lue myös:

Punajuuri ja muut raskauden ruokahimot

Etsinnässä raskaus ja vauva aiheisia blogeja!

Unelmista suurin

Viikko kesän ja syksyn vaihteessa

Tunnetilasta toiseen – sitä oli minun viime viikkoni. Nyt on tiedossa postaus täynnä kuulumisia ja fiiliksiä viime viikolta! En ymmärrä miksi kaikki ärsyttävät asiat tapahtuvat aina kerralla, jos ei samana päivänä niin samalla viikolla. Raskaus tuo tähän kaikkeen oman mukavan lisänsä, kun pienetkin asiat tuntuvat hetkellisesti maailmanlopulta. Niin ja ne raskauden vaivat, liitoskivut tuovat tähän oman mausteensa. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun hain pakettiautomaatista lähetyksen ja jäljellä oli vain tyhjä kirjekuori. Sisältö oli Postin mukaan todennäköisesti varastettu jossakin kohti sen jälkeen kun lähetys on punnittu ja leimattu postin toimesta. Miten tuo on edes mahdollista? Olisikin jäänyt vain tähän, mutta kaikkea vastaavaa oli viikko täynnä ja olen kiitollinen, kun se on ohitse.

Tapahtui viikolla kivojakin juttuja. Meillä tuli kuudes vuosipäivä eteen ja kävimme juhlistamassa sitä Puiston ravintolassa. Vuodet Kallen kanssa ovat olleet todella tapahtumarikkaita ja täynnä iloa sekä kyyneleitä. Vaikka välillä on tullut kolahduksia niin on onnikin potkinut meitä eteenpäin, parisuhde on vahvistunut vuosien varrella lujaksi ja olemme kasvaneet ihmisinä paljon yhdessä ja erikseen. Uskomattominta kyllä on se, että pian meistä tulee vanhemmat. Miten upeaa onkaan jakaa tämäkin yhdessä!

Kun elokuu vaihtui syyskuuhun niin koin parhaan viikonloppuni pitkään aikaan! Olen huono menemään mihinkään tapahtumiin yksin, vaikka siellä voisikin olla ihan hauskaa. Kun Planner Lovers Finlandin 3v miitin liput tulivat myyntiin sain nopeasti houkuteltua ystäväni sinne seuraksi ja sitten liput saatuamme alkoikin se ikuisuudelta tuntuva odotus. Lauantaina sitten koitti se päivä, jolloin pakkasin kaikki oleelliset kimpsut ja kampsut mukaan ja suuntasin itseni mahan kanssa Tampere-talolle. 

Viimeisen muutaman vuoden aikana kalenterit, bujo ja kaikki aiheeseen liittyvä on tullut minulle todella tärkeäksi. Kaikki se väreillä, washeilla, fonteilla ja kuvilla leikkiminen on tuonut iloa ja hyvinvointia arkeeni todella paljon. Kun tarttuu bujoon tai päiväkirjaan niin sitä unohtaa kaiken ylimääräisen ja se onkin kohdallani se juttu. Ei ne kauniit aukeamat, vaan se tekeminen. 

Miitti oli huikea ja aika tapahtumassa lensi kuin siivillä. Oli goodie bagia, haasteita, arvontoja, hyvää seuraa ja aiheeseen liittyviä kauppiaita. Ennen kaikkea tällaisessa tapahtumassa tulee tutustuttua uusiin ihmisiin, juteltua niistä yhteisistä kiinnostuksen kohteista ja vain nautittua fiiliksestä. Se yhteisöllisyys tässä porukassa on todella mieletön ja onkin suuri kunnia saada olla osana sitä! Kokonaisuus oli todella hyvin järjestetty ja nyt innolla jo odotan ensi vuoden miittiä, kuten varmasti moni muukin!

Pitkästä aikaa stressitasot laskivat roimasti ja hymy oli herkästi huulilla, pitäisi useammin poistua neljän seinän sisältä kunnolla! Jatkoimme ystäväni kanssa meille viettämään rentoa viikonloppua. Sain  häneltä kassillisen heille pieneksi jääneitä lastenvaatteita, joista olen ikionnellinen sekä kiitollinen. Niitä ihastellessa menikin tovi ja myös kissat ovat niitä tutkineet ja haistelleet. Nuo karvakaverit eivät varmaankaan osaa aavistaa mitä tuleman pitää joulun tienoilla!

Tiedän ettei lapseltamme tule mitään puuttumaan ja hänen lähipiirinsä tulee olemaan täynnä ihania ihmisiä, joilla on sydän paikallaan. Tämä lämmittää mieltä ihan mielettömästi – emme tule jäämään yksin, vaikkei lähellä välttämättä isoa tukiverkkoa olekaan. Lopulta viime viikon jälkeen jäljelle päällimmäiseksi tunteeksi jäi kiitollisuus tästä kaikesta mitä minulla on, liian usein ne ottaa itsestäänselvyytenä. Niitä huonoja päiviä tulee ja menee. Tunteet tulee ja menee, oikeasti kaikki on hyvin. ♥

Ihanaa alkanutta syyskuuta sinulle!

Punajuuri ja muut raskauden ruokahimot

Vuosien varrella olen kuullut mitä hurjimpia urbaanilegendoja erilaisista raskaana olevien naisten ruokahimoista. Suurin osa omista "pakko saada asiaa x nyt heti" päähänpinttymistä on tullut muilta ihmisiltä. Kun eräs toinen odottaja whatsapp ryhmässä sanoi, että vitsi nyt tekisi mieli herneitä niin se tarttui myös minuun. Ja tuo herneiden himo ei helpottanut, ennen kuin sain niitä pusillisen eteeni. 

Kuvitelmani raskaana olosta ja sen hehkeydestä ropisivat jo alkumetreillä. Alkuun hymyä ja energiaa riitti, kunnes eräänä päivänä se pahoinvointi alkoi. Siitä eteenpäin kaksi kuukautta olivat helvetillisiä – kuin olisi ollut loppumaton krapula aamusta iltaan ilman mitään helpotusta. Elin hunajamelonilla ja mehuilla. Aina jotkin ruoat olivat hetkellisesti kivoja, kuten ne hirveät marie keksit, kunnes nekin alkoivat ällöttää. Jossakin vaiheessa pystyin syömään jo mama nuudeleita, suolakurkkuja ja raikkaita salaatteja. Jokainen uusi ruoka, joka ei aiheuttanut pahoinvointia oli erävoitto. Kalle oli kovilla ja teki kaikkensa sen eteen, että saisin edes jotakin alas. Ja se kuumuus tuohon päälle toi omat haasteensa. Toivoa raskaudesta ilman pahoinvointia en kauheasti uskaltanut elätellä, sillä joillakin pahoinvointi kestää läpi raskauden. 

Ja sitten se helvetti loppui yhtenä päivänä yhtä nopeasti kuin alkoikin. Tässä kohti olin reilut neljä kiloa kevyempi, uupunut ja riutunut. Mitään en jaksanut tehdä ja meinasin pyörtyillä vähän joka paikkaan, vasta tässä kohti neuvolassa sanottiin että olisihan tuohon voinut kokeilla pahoinvointi lääkitystä. Pahoinvointirannekkeet helpottivat jonkin verran ja niiden avulla selvittiin sukulaisilla käymisistä, mutta mitä enemmän niitä käytti niin sen vähemmän ne auttoivat. Pahoinvointia kesti viikolle 13 asti, sen jälkeen alkoi ruoka varovaisesti taas maistumaan. Pystyin tässä kohti ensimmäistä kertaa oikeasti nauttimaan raskaudesta.

Vielä minulla ei ole ollut sellaisia suurempia ruokahimoja. Kalle on saanut nukkua yönsä rauhassa ilman matkoja lähimmälle ABC:lle. Vähän aikaa sitten himoitsin pinaattikeittoa ja -lettuja suuresti, no niitä syötiin melkein kyllästymiseen asti (ja syödään kyllä edelleen). Nyt uutena vuoronsa on saanut punajuuri, se on aika hyvin syrjäyttänyt pinaatin. En tiedä alkoiko tämä MasterChef Australian uusinta kautta katsoessa, mutta voihan punajuuri. Tällä viikolla hilpeyttä aiheutti ensi vuoden vihanneksen julkaisu, joka on juurikkaiden suku! 

Kotimaiset Kasvikset ry ja Puutarhaliitto ry valitsivat Vuoden 2019 vihannekseksi juurikkaiden suvun. Siihen kuuluvat tutun punajuuren lisäksi kelta-, raita- ja valkojuurikas sekä näiden muunnokset. Suku tunnetaan Beta vulgaris -nimellä ja on vanha suosittu Välimeren viljelykasvi. Suomeen juurikkaat rantautuivat 1800-luvulla ja ovat esityisen suosittuja sekä valmisruoissa että ruokaharrastajien parissa.

Puutarhaliitto

Sinänsä olen iloinen siitä, että himoitsen salaatteja, hedelmiä, pinaattia tai punajuuria raskausaikana, enkä esimerkiksi pizzaa vadelmahillolla ja ranskalaisia pehmiksellä. Välillä toki tekee mieli suklaata, vaikka en ole siitä ennen kauheasti välittänyt. Kohtuus kaikessa, joka päivä ei voi herkutella. Raskausaikana hyvinvointi ja  terveellinen syöminen on noussut taas minulla enemmän pintaan. Jo nyt arkea ilahduttamaan tulleiden liitoskipujen takia liikkuminen on aika tuskaista. Sen vuoksi saan olla tarkempi sen suhteen mitä suuhuni laitan ettei tulisi kovin montaa ylimääräistä kiloa nykyisten ylimääräisten kilojen lisäksi. Raskaus ei ole tekosyy syödä mielin määrin herkkuja tai "syödä kahden edestä". Minun ja vauvan hyvinvointi on nyt tärkeintä ja turha stressaaminen ei sitä auta, joten lempeyttä tässäkin asiassa.

Nyt kaipaan ideoita, mitä kaikkea (kypsää) vege juttua siitä punajuuresta voisi valmistaa? Tänään teen taas uunijuureksia ja joku päivä varmasti borschkeittoa, mutta muita ideoita otetaan vastaan. Voi olla, että meidän poitsu ei sitten tulevaisuudessa koske punajuureen pitkällä tikullakaan, jos tämä vaihe kovin jää päälle!

Mitä ruokahimoja sinulla on ollut raskaana?

ps. hyvä postaus siitä miten selvitä raskauden ruokahimoista löytyy Vege it! blogista