Kirjat eivät maailmasta lukemalla lopu. Olen viime aikoina kuunnellut lukemattomia äänikirjoja, koska jostakin syystä lukeminen on taas jotenkin tuntunut tahmealta. Äänikirjat ovat siitä hyviä, että niitä voi kuunnella samalla kun siivoaa, tekee ruokaa, bujoilee, käy kävelyllä, makoilee sängyssää, tekee käsitöitä ja olen minä nauttinut yksin salaa saunan lämmöistäkin äänikirjan kanssa. Tämä vuosi on kyllä ollut todella antoisaa lukemisen kannalta ja yritän kovin ottaa ajasta ennen pojan syntymää ilon irti - vielä kun voin lukea niin paljon kuin haluan.
Varmasti myöhemmin tulen siirtymään suurimmaksi osin äänikirjoihin, sillä ne sopivat vauva-arkeen paremmin kuin perinteiset kirjat. Äänikirjoja löytyy ihan kirjastosta, mutta viime kuukausien aikana on tullut otettua kokeilujaksot niin Storyteliltä kuin BookBeatiltakin. Vielä en ole ottanut pysyvää tilausta, sillä nämä palvelut ovat aika arvokkaan hintaisia. Nyt uutena on tullut myös Nextory (mainoslinkki), josta löytyy useampi eri tilausvaihtoehto ja toki se 14 päivän kokeilujakso – tätä en ole vielä itse ehtinyt testaamaan ja säästänkin sen sinne aikaan vauvan syntymän jälkeen.
Mutta nyt minun on pakko myöntää, että olen ollut ihan tyytyväinen kirjaston eli Ellibsin valikoimaan. Huonona puolena on välillä pitkät jonotusajat ja kaikkia uutuuksia ei välttämättä sinne edes tule. Onneksi kun tarpeeksi montaa kirjaa jonottaa kerralla niin koko ajan on jotakin kuunneltavaa.
Ja nyt kahteen kirjaan, jotka ovat oikeasti kolahtaneet tämän syksyn aikana!
Jojo Moyes – Elä rohkeasti
Reilu vuosi sitten luin ensimmäisen Jojo Moyesin kirjan (Kerro minulle jotain hyvää) ja silloin heräsin ihmettelemään miten en ole tarttunut hänen kirjoihinsa aiemmin. Vuoden mittaan olen lukenut kaikki Suomessa julkaissut kirjat ja vähän aikaa sitten sain käsiini tuon Louisan trilogian päättävän Elä rohkeasti -kirjan. Kirjasta on vaikea kertoa ilman että paljastaa liikaa edellisistä osista, mutta yritetään nyt kuitenkin!
Louisa lähtee Englannista Amerikan mantereelle avustajaksi erittäin varakkaaseen perheeseen masentuneelle naiselle. Lou käy Amerikan vuotensa aikana upeissa tapahtumissa, hengittää elokuvien taikaa manhattanilla ja näkee myös sen köyhemmän puolen tästä unelmien kaupungista. Kirjassa Louisa etsii itseään poistuen kerta toisensa jälkeen omalta mukavuusalueeltaan ja tietenkään kaikki ei mene niin kuin hän on suunnitellut, vaan sattuma toisensa perään ajaa hänet odottamattomiin tilanteisiin.
Ahmin tämän kirjan todella nopeasti, kuten jokaisen muunkin Jojo Moyesin teoksen. Kirja kosketti, raivostutti ja muistutti siitä, että ei saa päästää muita kävelemään itsensä ylitse. Mikä parasta niin kirja yllätti moneen otteeseen ja jäin oikeasti kaipaamaan tätä hieman hupsua päähenkilöä, johon monessa kohtaa pystyin täysin samaistumaan. Se lieneekin Jojo Moyesin vahvuus kirjailijana – samaistuttavat hahmot. Kirja kannustaa tavoittelemaan unelmiaan ja näkemään mahdollisuuden yllättävissäkin paikoissa. Hömppää tai ei, pidin tästä oikeasti kovinkin paljon ja jään innolla odottamaan mitä Moyes keksii seuraavaksi!
Louisa lähtee Englannista Amerikan mantereelle avustajaksi erittäin varakkaaseen perheeseen masentuneelle naiselle. Lou käy Amerikan vuotensa aikana upeissa tapahtumissa, hengittää elokuvien taikaa manhattanilla ja näkee myös sen köyhemmän puolen tästä unelmien kaupungista. Kirjassa Louisa etsii itseään poistuen kerta toisensa jälkeen omalta mukavuusalueeltaan ja tietenkään kaikki ei mene niin kuin hän on suunnitellut, vaan sattuma toisensa perään ajaa hänet odottamattomiin tilanteisiin.
Ahmin tämän kirjan todella nopeasti, kuten jokaisen muunkin Jojo Moyesin teoksen. Kirja kosketti, raivostutti ja muistutti siitä, että ei saa päästää muita kävelemään itsensä ylitse. Mikä parasta niin kirja yllätti moneen otteeseen ja jäin oikeasti kaipaamaan tätä hieman hupsua päähenkilöä, johon monessa kohtaa pystyin täysin samaistumaan. Se lieneekin Jojo Moyesin vahvuus kirjailijana – samaistuttavat hahmot. Kirja kannustaa tavoittelemaan unelmiaan ja näkemään mahdollisuuden yllättävissäkin paikoissa. Hömppää tai ei, pidin tästä oikeasti kovinkin paljon ja jään innolla odottamaan mitä Moyes keksii seuraavaksi!
Ayobami Adebayo – Älä mene pois
Älä mene pois -kirjan alku pyörii niin kovin toivotussa lapsessa, jota monien avioliittovuosien jälkeen ei ole siunaantunut Yejidelle ja Akinille. Perheen painostus on kova – mukaan kuvioihin tulee toinen vaimo halusi kaikkensa yrittänyt Yejide sitä tai ei. Samalla kirjassa käydään lävitse Nigerian sosiaalisia ja poliittisia tilanteita – levottomuus ja pelko ovat osana arkea ja tuovat tähän oman tulisen mausteensa. Vaikka kirja sijoittuu niin lähelle kuin 80- ja 90- vuosikymmenille niin silti se tuntui kovin kaukaiselta erilaisen kulttuurin vuoksi.
Jos kirja jo ensimmäisessä luvussa herättää voimakkaita tunteita se ei voi olla kovinkaan huono. Näillä ajatuksilla menin läpi kirjan, jonka maailma oli minulle niin vieras ja sivu sivulta päähenkilön tuska tarttui minuun lujemmin kiinni. Lapsettomuus – moniavioisuus – lapsensa menettäminen – salaisuudet. Lopulta mikään tässä kirjassa ei yllättänyt, vaikka samalla yllättikin. Jo pelkkä ajatus moniavioisuudesta sai selkäkarvani pystyyn. Se että joutuisi jakamaan rakastamansa miehen tai naisen toisen kanssa tuntuu järkyttävän pahalta ja väärältä. Kirjan lukeminen oli rankkaa, mutta samalla palkitsevaa. Tätäkään en pystynyt laskemaan käsistäni, vaikka välillä pitikin sulatella asioita hetken aikaa – jotkin asiat ovat vain liian epäoikeudenmukaisia.
Jos kirja jo ensimmäisessä luvussa herättää voimakkaita tunteita se ei voi olla kovinkaan huono. Näillä ajatuksilla menin läpi kirjan, jonka maailma oli minulle niin vieras ja sivu sivulta päähenkilön tuska tarttui minuun lujemmin kiinni. Lapsettomuus – moniavioisuus – lapsensa menettäminen – salaisuudet. Lopulta mikään tässä kirjassa ei yllättänyt, vaikka samalla yllättikin. Jo pelkkä ajatus moniavioisuudesta sai selkäkarvani pystyyn. Se että joutuisi jakamaan rakastamansa miehen tai naisen toisen kanssa tuntuu järkyttävän pahalta ja väärältä. Kirjan lukeminen oli rankkaa, mutta samalla palkitsevaa. Tätäkään en pystynyt laskemaan käsistäni, vaikka välillä pitikin sulatella asioita hetken aikaa – jotkin asiat ovat vain liian epäoikeudenmukaisia.
"Äkkiä tunsin Akinin käden päälaellani. Hän haroi takkuista tukkaani, ja sitten kuulin saksien napsuvan terävästi ja hiustukkoja putoili kasvoilleni ja tarttui ihooni liimautuen kyyneliin, jotka valuivat hiljaa poskilleni. Tukot pistelivät, mutten pyyhkinyt niitä pois. Antaisin niiden olla koko yön, antaisin ihoni kutista kutisemistaan, kunnes kasvoni tuntuisivat siltä kuin olisin jynssännyt niitä raa'alla jamssinpalalla." – ote kirjasta Älä mene pois / Ayobami Adebayo
Kaiken kaikkiaan nyt käsissäni on kauhea kasa kiinnostavia kirjoja ja jossakin vaiheessa tuo kuvissakin näkyvä Onnen Algoritmi pitäisi lainata uudelleen, kun se jäi pahasti kesken lyhyen laina-ajan vuoksi. Kirja vaikutti kyllä lupaavalta, mutta laina-aika loppui kesken. Tänä vuonna olen päässyt Helmet lukuhaasteessa viime vuotta pidemmälle ja vielä on onneksi kuukausia jäljellä tätä vuotta. Voi olla, että saan oikeasti tämän haasteen jopa tehtyä!
