Elokuussa luetut kirjat

Ihanaa syyskuun alkua! Olen itse syyskuun lapsi ja koen olevani elementissäni eniten juuri syyskuussa. Tänä vuonna tuntui ettei kesä edes ehtinyt alkaa, mutta minua se ei haittaa sillä sateella sienet kasvavat ja kun on parempi sää on ulkoilu mukavaa. Asetin itselleni tavoitteeksi lukea neljä kirjaa kuukaudessa ja vaikka nyt onkin ollut hiljaisempi kausi niin elokuun alkuun tuli ahmittua paljon erilaisia teoksia. Eniten pidän kirjoista, jotka pakottavat jatkamaan aina vain seuraavalle sivulle eivätkä päästä irti otteestaan laisinkaan. 

Elokuussa Helmet-lukuhaaste täyttyi neljästä erilaisesta teoksesta: Leena Lehtolainen - Surunpotku , Mari Manninen - Yhden lapsen kansa, Jojo Moyes - Jos olisit tässä ja Paul Kalanithi - Henkäys on ilmaa vain. Kaikki täysin erilaisia, omalla tavallaan mukaansa tempaavia ja itseasiassa jokainen näistä käsitteli omalla tavallaan myös kuolemaa. Lukuhaaste itsessään on ihan kivassa jamassa siihen nähden, että löysin sen vasta toukokuussa ja ennen sitä olin lukenut vasta pari hassua kirjaa. En ota paineita, tuskin saan sitä lähellekään valmiiksi, mutta yrittänyttä ei laiteta! :)

Leena Lehtolaisen Surunpotku on Maria Kallio sarjaa, jonka olen taas aloittanut pitkän tauon jälkeen. Vaikka olenkin Maria Kallio kirjoja fanittanut varsinkin teini-ikäisenä todella kovasti niin jotenkin ruotsalaisten ja norjalaisten dekkarien jälkeen nämä tuntuvat valjuilta. Surunpotkua ennen luin Rautakolmion ja jotenkin kummastakin näistä puuttui se koukuttavuus ja yllätyksellisyys. Kuitenkin odotan uusinta osaa Viattomuuden loppua innolla, sillä kuitenkin vuosien saatossa sitä on kiintynyt Maria Kallioon ja hänen poliisi kollegoihinsa aika hyvin, jokaisessa kirjassa henkilöhahmot ottavat askelia eteenpäin syveten ja paljastaen lisää itsestään. 

Mari Mannisen Yhden lapsen kansa kertoo Kiinan yhden lapsen politiikasta, siitä miten sitä pystyi kiertää ja miten se lopulta muuttui, mutta ei ongelmitta. Kiinalaislapsista osa on pilalle hemmoiteltuja, miehiä on liikaa ja naisia liian vähän, osa ainoista lapsista taas kokee suuret odotukset ja sen tuoman stressin kun pitäisi oman elämän lisäksi hoitaa myös vanhemmat ja kumppanin vanhemmat ja ehkä myös isovanhemmat. Kirjassa mentiin hyvin syvälle ihmisten elämään; pakkoabortteja, hylättyjä lapsia, salasynnytyksiä ja sterilisaatioita sekä suuria sakkoja kielletyistä lapsista. Kirja aukaisi silmiä, herätteli ja toi uusia näkökantoja asioihin, joista ennen ajattelin liian mustavalkoisesti. Olen aiemminkin lukenut vastaavia kirjoja Kiinasta ja aina vain aihe kiinnostaa. Yhden lapsen kansa oli samaan aikaan riipivä ja herättävä, vaikkakin välillä kirja puudutti toistavuudellaan.

Jojo Moyesin kirja Jos olisit tässä jatkaa siitä mihin jäätiin Kerro minulle jotain hyvää kirjan loputtua. Alkuun kangertelin tämän kanssa, mutta kunhan vain otin mukavan asennon sängynpohjalle upposi tämä pieni tiiliskivi hetkessä. Tätä lukiessa en välttynyt taaskaan kyyneliltä, päinvastoin välillä kirjassa oli todella tunteikkaita kohtauksia, jotka saivat minut haukkomaan henkeä nyyhkytyksen lomassa. Vaikka kirja osittain tuntuikin varsinkin alussa väkisin tehdyltä niin silti tarina vei mukanaan ja oli mukavaa palata tuttuihin hahmoihin. Postauksen ensimmäisestä osasta löydät täältä. 

Paul Kalanithin Henkäys on ilmaa vain tarttui mukaan kirjaston viikon laina-ajan pöydästä. Olin kirjasta lukenut jo muutamasta eri blogista ja päätin itse tarttua aiheeseen kevyemmän hömpän oheessa. Lopulta kirja meni silmät ristissä eräänä yönä kun uni ei tullutkaan. Henkays on ilmaa vain on neurokirurgin oma kertomus syöpään sairastumisesta, lapsuudesta, nuoruudesta, opiskeluajoista ja lopulta kuolemasta. Neurokirurgia ei ole henkilökohtaisesti tietämättömyyteni takia lempi aiheitani, mutta kirja opetti minulle paljon elämästä, kuolemasta ja häilyvyydestä siinä rajalla. En tätä kehu miksikään huippu hyväksi, sillä teksti tuntui välillä vaikealta. Päälimmäiseksi tästä kirjasta jäi elämän epäreiluus, sillä sitä jos mitä se on.

Näin jälkikäteen koen oudoksi, että kaikissa näissä kirjoissa käsitellään kuolemaa. Elokuu olikin jollakin tapaa hieman kolea kuukausi ja siitä ei voi syyttää pelkästään säätä. Syyskuun lukemisen tavoitteena voisikin olla esimerkiksi iloisten tai ei kuolemaa käsittelevien kirjojen lukeminen. :D

Postaus sisältää affiliatelinkkejä.