Jos jokin asia on lähellä sydäntäni niin se on metsä. Syksyn tullen olen viettänyt paljon aikaa sienimetsällä jo lapsuudesta lähtien. Joka kerta metsään astuessa aistit heräävät, hengitys syvenee ja huolet kaikkoavat ennen kuin huomaakaan. Kuitenkin muutettuamme Tampereelle on niiden hyvien sienipaikkojen etsiminen ollut todella vaikeaa, kun ei ole oikein tiennyt mistä aloittaa. Vuodessa olen viisastunut ja nyt minulla on täälläkin omat vakiopaikkani, jotka eivät petä sienien suhteen, mutta edelleenkin ne parhaat paikat löytyvät kotopuolen metsistä.
Tänä syksynä on saanut ihastella sosiaalisessa mediassa ihmisten sienisaaliita, sillä nyt todella on mitä poimia. Vaikka alkusyksyn sai lähinnä kateellisena katsella toisten ihmisten valtavia kanttarellisaaliita niin suppilovahveroiden noustessa olen minäkin päässyt näihin karkeloihin mukaan. Kävimme Lohjalla viikonloppuna ja pakko oli päästä myös metsään ennen lähtöä. Mättäät olivatkin onneksi täynnä isoja ja pieniä suppiksia ja tyhjin korein emme joutuneet sieltä poistumaan! Melkein iski ahdistus kun ei tiennyt minne astua ja kotiin kannettiin sieniä reilut kaksi kiloa. :D
Lähinnä poimin niitä eniten meidän makuumme olevia sieniä kuten suppilovahveroita, kanttarelleja, mustatorvisieniä ja suolasieniksi karvalaukkuja (karvarousku). Sienestys on ollut aina helppoa, kun sitä on tehnyt ihan pikkutytöstä asti ja on jo silloin oppinut mitkä ovat syötäviä ja mitkä taas eivät. Jos sienestys kiinnostaa niin lähde osaavan ihmisen mukaan, joka pystyy opettamaan samalla. Sienikirjan kanssa metsään lähteminen ei ole mahdotonta, mutta alussa voi helposti mennä sienet sekaisin. Tässä kohti on pakko mainostaa Kallen tiimin koulussa tekemää sienipeliä Fungus Frenzy, jonka voit ladata androidille täältä! Sangen koukuttava, vaikka itse sanonkin.
Olen lukenut paljon metsän hyvistä vaikutuksista ihan henkiselläkin tasolla ja minun on pakko yhtyä niihin. Kun astun metsään tuntuu siltä, että aistit vasta menevät off-asennosta on-asentoon ja välillä ne tuntuvat menevän melkein ylikierroksille. Sitä näkee ihan pieniäkin yksityiskohtia, kuulee paljon paremmin, toisaalta myös kuulee miten hiljaista oikeasti metsässä onkaan ja ennen kaikkea se tuoksujen meri mikä kosteasta metsästä huokuu on ihan mieletön. Joka kerta tämä yllättää, aivan kuin heräisi horroksesta pitkän talven jälkeen.
Sienestäjänä tulee myös syötyä paljon erilaisia sieniruokia. Varsinkin nyt syksyllä menu on todella sienipainoitteinen. Talveksi ja kevääksi poimimme pakkasen mahdollismman täyteen metsän herkkuja, mutta kuten nytkin kurkatessa pakkaseen on siellä vielä edellisen vuoden satoa jäljellä. Sama muuten on aina puolukan ja mustikankin kanssa, sitä säästelee, että riittäisi koko vuodelle ja pakkasessahan ne seisovat pahimmillaan vuosia. Meillä on parin viikon aikana syöty sienipiirakkaa, -pastaa, -risottoa ja -salaattia. Parhaimmillaan esim. kantterellit ovat kyllä sipulin kanssa paistettuna suoraan leivän päällä.
Tällä hetkellä vietämme Blogisisarien kanssa yhteistä Tervetuloa syksy -teemaa ja eilen Craft Candidate blogissa jaettiin ohje ihanaan oranssiin neulottuun tyynyyn! Huomenna voit käydä kurkkaamassa puolestasi Inspiration -blogista ohjeen syksyiseen atc-korttiin. Kaikki Tervetuloa syksyn -postaukset löydät kootusti sekä Kivemmasta blogista että Oranssia -blogista ja tottakai myös instagramista #tervetuloasyksy ♥
Täällä on yksi, josta on hyvää vauhtia tulossa sienihullu. Mä en ole ihan varma onko se urbaanilegenda, että Oulun eteläpuolella olisi kanttarelleja, mutta en ainakaan ole löytänyt. Ihastuttavia kuvia sienimetsästä ihan jo sielu lepää näistä kuvistakin.
VastaaPoistaKoskaan ei ole liian myöhäistä hurahtaa sieniin ja sienestykseen ;) Paha sanoa kun en ole noin pohjoisessa käynyt koskaan sienimetsässä, tuntuu ettei Tampereellakaan niin paljoa ole (maastosta johtuen?) kuin Lohjan suunnalla kotopuolessa :) Kiitos kauniista kommentistasi Johanna!
PoistaEn ole sienten ystävä, mutta metsän ystävä kyllä. Metsälenkillä pääkoppa nollautuu ja miten ihana onkaan nauttia hiljaisuudesta kiireisen päivän jälkeen.
VastaaPoistaKivoja sieniretkiä!
Metsällä on kyllä paljon annettavaa, vaikka sienet eivät olisikaan se juttu. Ihanaa kun sinäkin olet löytänyt metsän rauhan! Kiitos kommentistasi <3
PoistaEn tunnista edes sieniä, joten olen surkea sienestämään, mutta ihastelen kertakaikkisen upeita kuvia syksyn sienistä. Metsässä yleensäkin on ihana kulkea. Upea postaus ja ihanat kuvat! Värikästä ja hyvää syksyä sinulle!
VastaaPoistaJos aihe kiinnostaa niin lähde jonkun osaavan matkaan, helpompaa kuin sienikirjan kanssa metsään lähteminen. :) Metsä on kyllä monipuolinen voimavara ja sitä saakin olla todella onnellinen kun asuu Suomessa. Kiitos ihanasta kommentistasi Viltsu Mari ja ihanaa syksyä myös sinulle!
PoistaKiva postaus ja kauniit kuvat. Itse en niin kovin sienistä välitä, mutta metsästä kyllä. Ihan parasta! Mersäretket, eväät ja kuulas syyspäivä. Mikä voisi olla ihanampaa! 🙂
VastaaPoistaMetsä on kyllä niin super! Tänään kävin kuvaamassa lisää kun kävin ystävän kanssa grillailemassa laavulla, vaikka olikin sateinen päivä niin silti metsä huokui kauneutta ja mieli lepäsi siellä jälleen kerran. Ihania syyspäiviä sinulle!
PoistaIhanan syksyisiä kuvia! Mä tykkään sienistä, mutta olen aika surkea niitä tunnistamaan. Viikonloppuna tein ystävieni kanssa sieniretken ja sain tunnistusapua kokeneemmilta sienestäjiltä. Se oli kyllä tosi kivaa. Ja metsässä on niin rauhoittavaa olla.
VastaaPoistaTuo on ihan huippua kun on ystäviä, jotka auttavat ja opettavat! Yksin olisikin vaikea lähteä etsimään ja tunnistamaan, sillä ei sieniäkään ihan joka paikassa kasva. Toivottavasti ehdit syksyn aikana vielä monille sieniretkille!
PoistaMinäkään en ole sienten ystävä, tai siis syön kyllä sieniä ravintolaruoissa, kun joku osaava on niistä hyvää taikonut, mutta itse en tohtisi metsästä mitään poimia enkä ruokaa laittaa. :D Metsästä kyllä tykkään ihan possupaljon ja nuo kuvasi ovat kyllä kertakaikkiaan upeita. Mukavaa syksyn jatkoa!
VastaaPoistaIhana sana tuo possupaljon, täytyy ottaa se myös omaan sanavarastooni! <3 Ja minä kun harmittelin valitessani kuvia tähän postaukseen ettei niin kivoja ollut kuin mitä olisin halunnut, mutta taisi taas se liian kova itsekritiikki olla päällä. Metsä on kaikkien muiden hyvien asioiden lisäksi myös suosikkini kuvauspaikaksi :) Kiitos ihanasta kommentistasi ja ihania syksyisiä hetkiä sinulle <3
PoistaSienien ystävä täällä hei! Mutta en ole koskaan ollut aikuisiällä sienimetsässä. :D Mulla on ihan sama ongelma kuin sulla - en oikein tiedä, mistä lähtisin sieniä etsimään. Tai mitä sieniä - tunnistan vain kantarellin. Mut jos saisin tuoreita sieniä, varmasti tykkäisin laittaa niistä ruokaa. :D
VastaaPoistaIhanaa kun sienien ystävä ilmoittautuu! Jos tulet Tampereelle niin lähdetään yhdessä metsään, minulla on nyt yksi todella hyvä spotti mistä löytyi viimeksi melkein 10 litraa suppiksia ja paljon pieniä oli nousemassa ;) En ihan kauhean suurta määrää tunnista (tosin riippuu mihin vertaa) ja lähinnä tulee poimittua niitä tuttuja turvallisia, mistä itse tykkään ruokaa valmistaa. Esimerkiksi tatteihin en koske pitkällä tikullakaan, vaikka jotkut pitävätkin niitä suurimpana herkkuna :D
PoistaMielettömän upeita kuvia! Noita katsoessa mieli alkoi palaa sienimetsälle :)
VastaaPoistaIso kiitos Satu! Minulla on aina koko syksyn kauhea metsänhimo ja sienestyksen, joka ei lähde edes tuntien reissulla, sateella tai täydellä pakkasella. :D Nyt pitäisi opetella vielä kuivaamaan sieniä niin ei haittaisi pakkasen täyttyminen.
PoistaKannattaa välttää niitä kaupan halpiskuivureita, niistä jäi vähän kehnot kokemukset. Mutta kuivatut sienet ovat mainioita ruoanlaitossa :)
PoistaOlen joskus sellaista kokeillut ja ei ollut minun juttuni, tänä vuonna jäi kuivaminen haaveilun puolelle, mutta ehkä ensi vuonna saan siitä paremmin otteen jos sienivuosi on hyvä :)
Poista