Bullet journal – Nuunasta vaihto Leuchtturmiin

Keväällä huomasin bujoilun innon kadonneen kuin tuhka tuuleen. Välillä vähän ihmettelinkin, miten jaksoin vuoden ajan innostua bujosta päivittäin – oikeastaan koukutuin bujoiluun täysin ja löysin siitä itselleni oivan apuvälineen arkeen. Jossakin kohti Nuunan kaivaminen sohvapöydän alatasolta ei enää kiinnostanut, erilaiset träkkerit jäivät täyttämättä ja tuntui, ettei se oma tyyli sitten ollutkaan mieluinen. Olin myös alkanut pohtimaan, josko jokin muu bujo kirjanen olisi minulle sopivampi – Nuunan sivut tuntuivat niin kovin paksuilta ja joskus pieni pisteväli tuotti päänvaivaa. Kun bujoillessa tai kalenterin kanssa kaipaan uutta innostusta suuntaan pinterestiin, instagramiin tai Vihkokauppaan. Näin tein suuren bujo ahdistuksen hetkellä ja Vihkokaupassa vieraillessa heräsi ajatus, josko vaihtaisin Leuchtturm1917 merkkiin ja kokeilisin olisiko se kuitenkin  enemmän minua varten kuin Nuuna. Muutaman viikon ajatus kypsyi ja sitten tein päätökseni.

Lisää kuvateksti

Miksi vaihdoin Nuunasta Lettuun?

Ensimmäinen bujoni oli halpa ja huonopaperinen yksilö Suomalaisesta kirjakaupasta, joka oli myös turhan pieni kooltaan. Sen kanssa meinasi koko touhuun mennä usko ja toivo, koko bujoilun into meinasi sammua heti alkuunsa. Kuitenkin Vihkokaupassa tutustuin muuhun valikoimaan, onneksi.  Laadusta maksoin mielelläni, koska bujo on minulle tärkeä työväline arjenhallintaan. Pitkään painin sen kanssa olisiko Nuuna vai Leuchtturm1917 minulle se oikea. Paksujen sivujen vuoksi päädyin lopulta Nuunaan. Osa Nuunien kansista on nahkasekoitetta, mutta nykyään heillä on todella hyvä valikoima muitakin materiaaleja. Saatuani ensimmäisen Nuunani syntymäpäivälahjaksi siskoltani vei bujoilu minut täysin mennessään, kuten myös siskonikin hetkeä myöhemmin. Vaikka minulla oli upea uusi Nuuna niin oma tyylini ei löytynyt. Sitten se tuntui löytyvän, kadoten aina vain uudestaan. 

Tässä kohti etenkin Instagram tuli todella tarpeeseen. Katsellessa minkälaisia juttuja muut tekivät näin heti, mikä mielytti omaa silmää ja mikä taas ei. Vasta nyt, reilun vuoden bujoilleena olen löytänyt minimalistisemman tyylini, joka tuottaa iloa ja ei kauhistuta övereillä. Varmasti tyylini vielä muuttuu, mutta nyt tilanne tuntuu rauhalliselta ja bujon pariin on aina kiva palata. 

Pikkuhiljaa huomasin kaipaavani juuri niitä ominaisuuksia Nuunastani, joita taas löytyy Leuchtturmista. Katselin toki muitakin vaihtoehtoja, mutta mitä kauemmin bujoilu tuntui hankalalta niin sitä varmemmaksi tulin siitä, että jotakin pitäisi tehdä saadakseni homman toimimaan. Jouluna sain siskolta Vihkokaupan jouluyllätyspaketin, josta löytyi pieni kultainen Leuchtturm. Tuo kaunokainen alkoi kulkemaan aina mukanani ja opin pitämään Leuchtturmin ohuemmasta paperista. Kun lopulta bujoilun into katosi kokonaan niin tiesin mitä minun olisi tehtävä. Suuntasin siskoni kanssa vihkokauppaan, harkitsin värivaihtoehtoja pitkään ja ostin kauniin Armyn vihreän A5 kokoisen Leuchtturmini. Tätä en ole muuten hetkeäkään katunut.

Leuchtturm1917 vs Nuuna

Kummassakin bujossani on huikea määrä hyviä puolia ja sekä Nuunalle että Leuchtturmille löytyy varmasti oma käyttäjäkuntansa. Ensinnäkin kumpikin näistä aukeaa todella hyvin, eli sen asian kanssa ei tarvitse tuskastella toisin kuin sen ensimmäisen halppikseni kanssa. Valikoimaa löytyy, Leuchtturmissa lähinnä löytyy eri värejä ja kokoja, mutta Nuunassa sitten paljon huikeammin toinen toistaan upeampia kansia erilaisilla materiaaleilla. Varsinkin käytössä rispaantuva pellavakangas kannessa on todella kaunis! Kuitenkin kansien materiaalissa omassa käytössäni Leuchtturmn vetää pidemmän korren, koska kannet ovat kovat. Pystyn bujoilemaan missä tahansa ja kovat kannet kestävät myös repussa paremmin, vaikkakaan ei kolhuitta. Nuunalta löytyy myös kovakantinen malli ja Leuchtturmilta puolestaan pehmeäkantisia uutuuksia.

Leuchtturmin paperi on läpikuultavampi, mutta pinnoitettu. Nuunan paksuista sivuista puolestaan ei kuulla niin paljoa lävitse, mutta useamman kynän kanssa sai olla tarkkana ettei jälki sottaannu. Nuunan pisteväli on 3,5mm, joka on melko pieni ja siihen kesti hetken tottua, Leuchtturmissa pisteväli on puolestaan 5mm. Leuchtturmeissa on sisällysluettelo, sivunumerot, kaksi kirjanmerkkinauhaa, kuminauhakiinnitys sekä tasku sisätakakannessa. Osassa Nuunia löytyy sivunumerot, mutta muuten se on pelkistetympi. Kuitenkin lähimpänä Leuchtturmia on tämä Project M Nuuna, jota harkitsin vakavasti vaihtoehdoksi. Jos kummaltakaan ei löydy silmääsi mielyttävää yksilöä niin kurkkaa myös Artebene! 

Mitä sitten pidän Leuchtturmista?

Alusta alkaen olen pitänyt Leuchtturmin paperista todella paljon. Siitä kuultaa kyllä lävitse, mutta kirjoittaessa sen pinta on mielyttävämpi ja kynä liikkuu sulavammin. En myöskään ole vahingossa sutannut sillä samalla lailla kuin Nuunassa. Loppujen lopuksi siihen läpikuultavuuteen tottui todella nopeasti, eikä se häiritse toisin kuin alussa pelkäsin. Sisällysluetteloa en ole vielä tehnyt, mutta koska sille on varattu oma paikkansa, voi sen tehdä myöhemminkin. Lisäksi sen ylläpito on myös helpompaa sivunumeroiden ansiosta, joita ei omassa Nuunassani ollut. Isompi pisteväli meinasi alussa tuottaa minulle harmaita hiuksia. Alussa kirjoitin helposti liian isolla, mutta ei aikaakaan kun sain sovitettua käsialani pisteiden kokoon ja nyt kirjoittaminen on helpompaa kuin Nuunan kanssa. 

Omat suosikki mustekynäni ovat säilyneet aika lailla samoina, käytän edelleen ohuempaa Mujia, Staedtlerin pigment liner 0.05 ja nyt uutena olen ihastunut Pigma Micronin 005 kynään. Koritsteluun ja otsikoihin käytän edelleen Tombowin kaksipäisiä tusseja ja nyt uutena olen tykästynyt Staedtlerin triplus finliner 0.3mm värillisiin kuitukärkikyniin. Washien käyttöä olen vähentänyt paljon kuten tarrojakin, mutta välillä teen inspiraatiosivuja nimenomaan näitä apuna käyttäen. Uutena olen alkanut käyttämään paljon lehdistä leikattuja leikekuvia, jotka saa kestävimmin ilman kupruja liimattua paikoilleen Tombowin liimarollerilla. Ostin myös erikseen lopulta Leuchtturmin kynäpidikkeen, joka liimataan paikoilleen ja se pitää ostaa aina uutena. Jos se olisi vakio niin Leuchtturm olisi täydellinen.

Kaiken kaikkiaan käytän nyt rinnakkain loppuun vanhaa Nuunaa ja uutta Leuchtturmia ja kyllä tuo jälkimmäinen vetää pidemmän korren monesakin asiassa. Pidän molemmista ja en mene vannomaan, että pysyisin nyt ikuisesti Leuchtturmin fanina. Aina ennen ostopäätöstä suosittelen menemään liikkeeseen asti katselemaan ja kokeilemaan erilaisia kyniä mallina oleviin bujoihin niin löydät itsellesi sopivan yksilön. Olen Vihkokaupan erittäin tyytyväinen asiakas, postauksen linkit eivät ole mainoksia ja kaikki tuotteet olen ostanut itse ellei sisko ole ollut asialla! ♥

Katso myös:

Ideoita bujon täytteeksi

Bullet journal – Millä alkuun?

Voit seurata minua instagramissa, facebookissa ja pinterestissä!

Ensikertalainen pakopelihuoneessa – ElämysTeeri

Useammilla meistä arki on tasaista suorittamista ja selviytymistä päivästä toiseen. Vapaa-ajalta sitä haluaa jotakin muuta: elämyksiä, kokemuksia ja ennen kaikkea vaihtelua! Parhaat muistoni ovat muodostuneet erilaisista irtiotoista ja itseni ylittämisestä, elämyksistä, joita ei noin vain toisteta. En ihmettele sitä, että nyt seikkailupuistot, suppailu, lapin vaellukset tai pakopelit ovat nostaneet suosiotaan. Haluamme haastaa itsemme ja päästä irtautumaan arjesta edes hetkeksi, unohtaa kaikki muu. Mikä olisi sen parempi tapa lähteä etsimään uutta elämystä kuin sulkeutua kolmen ystävän kanssa huoneeseen ja yrittää päästä sieltä vielä poiskin määräajassa!

Rakastan arvoituksia ja loogista päättelykykyä vaativia tehtäviä. En luovuta kovin helpolla, sen sijaan jään ehkä vähän turhankin kovin kiinni ratkaisemattomiin pulmiin ja ne eivät jätä minua rauhaan ennen ratkaisua.Viime kesänä sain ensimakua siitä minkälaista on ratkoa pulmia pakopelihuoneessa, kun kiersimme ystävien kanssa ilmaista kaupunkipeliä Tampereella muutaman päivän ajan. Siitä jäi pieni kutkutus ja into pakopelejä kohtaan, mutta ensimmäinen oikea pakopeli kokemukseni sai odottaa vielä hetken.

 yhteistyössä ElämysTeerin kanssa

Mitä sinulla tulee mieleen kun ajattelet pakopelihuonetta? Ehkäpä toimisto tai luokkahuone? Kun kävelimme Kallen ja ystäväpariskunnan kanssa ElämysTeerin kellaritiloihin rakennettuihin tiloihin yllätyin todella positiivisesti miten normaalista kellarista oli taiottu tunnelmallinen tila. Sitä pääsi heti virittäytymään oikeaan tunnelmaan ja pelin henkeen. Oikeastaan en tiennyt mitä odottaa tältä ensimmäiseltä pakopeliltäni, koska en halunnut paljastaa itselleni liikaa heidän ensimmäisestä huoneestaan nimeltään Marien Muotokuvat. Varatessa peliä huomasin kyllä, että sen genre on jännitys ja ilman vanhempia ikäraja on 16-vuotta, joka aiheutti minussa jo itsessään kylmät väreet ihan vain varmuuden vuoksi. Pääsimme tutustumaan peliin tätä postausta vastaan.

On vuosi 1887. Lupaava taidemaalari Marie on löytynyt kotoaan hengettömänä. Kaikki merkit viittaavat kuolemaan oman käden kautta. Asunnossa on hyvin levoton tunnelma, joka voimistuu mitä lähemmäs keskiyötä mennään.

Ennen peliä meille kerrottiin pelin säännöt ja ohjeet. Tarvittaessa he antaisivat meille vinkkejä ja huoneesta pääsisi pois missä vaiheessa tahansa. Käveltyämme huoneeseen sisään ja oven sulkeuduttua minua rupesi jännittämään oikein toden teolla. Valaistus ja huoneen tunnelma musiikkeineen oli todella mahtava! Nopeasti me rupesimme kukin tahollamme tutkimaan huonetta ja erilaisia vaihtoehtoja, saimme etukäteen ohjeeksi kuunnella toisia ja lukea kaiken ääneen. Saimme tietää myös, ettei huone ole täynnä harhaanjohtavia asioita, jotka olisivat ainakin minussa aiheuttaneet suurta turhautumista.

Mitä tulee huoneen ongelmiin ja pulmiin niin huoneessa todella riitti haastetta, mutta pahemmin jumiin emme jääneet missään vaiheessa kiitos hyvien vinkkien, joita saimme pelatessa ouija laudan kautta. Tarkkuutta, malttia ja erilaisia tapoja ratkoa tehtäviä siellä vaadittiin ja jokaisella meistä oli varmasti omat vahvuutensa. Yhdessä kohdassa asiat alkoivat vain rullaamaan ja ainakin minä menetin ajantajuni täysin, homma oli niin hauskaa ja mukaansa tempaavaa.

Ensimmäiseksi pakopeliksi nosti riman todella korkealle. Tunnelmallinen ja yllättävä!

Marien Muotokuvissa pelissä on selkeä juoni, joka teki pelaamisesta mielenkiintoista. Ennen kaikkea kokemuksena se oli mieletön ja huone oli todella taitavasti rakennettu. Juoni kantoi mukanaan loppuun saakka ja tunnelma tiivistyi loistavasti loppua kohti mennessä. ElämysTeeriltä on tulossa myöhemmin toinen huone Avaruusseikkailu 1901, jota odotan erittäin innolla. Jo aiemmin pelin pelanneet voivat jälkikäteen suunnata lipukkeella katsomaan ystävien pelaamista myöhemmin katseluhuoneeseen, joka on ideana todella hauska!

Peliä varten piti varata n. kaksi tuntia aikaa ja itse pelissä oli tunnin "aikaraja". Normaalisti pakopelihuoneissa on sääntönä, että tunnin jälkeen aika loppuu sai pelin ratkaistua tai ei. Marien Muotokuvat sen sijaan saisi ratkaista loppuun asti eli mikään minuuttiaikataulu siellä ei ole. Meidän porukka pääsi viisi minuuttia ennen aikarajaa ulos ja se jos mikä riemastutti, onnistuimme! Meillä oli mukana kaksi aikaisemminkin pakohuonetta pelannutta, mutta Kallen kanssa olimme untuvikkoja. Peliä voi pelata 2-5 henkilöä ja hinta neljältä ihmiseltä on 100e. Opiskelija-alennus 20 % on käytettävissä maanantaista torstaihin voimassaolevaa opiskelijakorttia vastaan. Marien muotokuvat saavat minulta lämpimän suosituksen!

Mielenkiintoinen tarina, joka vie mukana alusta loppuun. Kokonaisuus on mietitty ja tehty huolellisesti ja kaikki turhat asiat on riisuttu pois. Yllättävä.

ElämysTeeri 

Facebook / Kotisivut / Instagram

Aleksanterinkatu 29 B

33100 Tampere

 yhteistyössä ElämysTeerin kanssa

Kesän 2018 luonnonkosmetiikan suosikkini

Kesällä kosmetiikan käyttöni on paljon rennompaa kuin muina vuodenaikoina. Olen löytänyt sopivat rutiinit ja toisaalta myös sen ihanan vapauden. En muutenkaan ole kauhean innokas meikkaaja, koska en ole siinä kovin hyvä, mutta kesällä turvaudun meikkipussiin harvoin. Ja osaan kyllä laittaa ripsiväriä, käyttää mineraalimeikkipuuteria, sutaista poskipunaa ja hoitaa kulmat kuntoon, mutta en koe tätä aihealuetta omaksi vahvuudekseni – sen takia täällä blogissa ei ole pahemmin meikki vinkkejä. 

Säännöllistä viime aikoina minulla on oikeastaan ollut vain ihon auringolta suojaus ja päivittäinen kosteutus, jonka lisäksi toki hemmottelen itseäni esimerkiksi kasvo- ja hiusnaamioilla ja ottamalla jalkakylpyjä. Tänä kesänä muutama tuote on noussut ylitse muiden ja nämä postauksessa olevat tuotteet ovat saaneet minut innostumaan luonnonkosmetiikasta enemmän kuin aikoihin!

osa tuotteista on saatu blogin kautta testiin (merkitty*), postaus sisältää mainoslinkkejä

The Ohm Collection -jauhemainen deodorantti "Coconut"

Vuosien varrella olen testannut lukemattoman määrän erilaisia luonnonkosmetiikan deodorantteja. Osa on pelittänyt muita paremmin, mutta ihan sitä täydellistä ja mahdollisimman neutraalin tuoksuista yksilöä en ollut aiemmin löytänyt. Myöskään jauhemaisia deodorantteja en ollut kokeillut, kunnes sain testiin Raw Beautyn Sarilta The Ohm Collectionin jauhemmaisen deodorantin tuoksuna Coconut*. Tuoksu on oikeasti aika neutraali käytössä, vaikkakin laittaessa kookoksen erottaa tuoksusta melko selvästi. Jauhemaisen deodorantin käyttäminen ei onneksi ollut vaikeaa, koska olin lukenut ennakkoon paljon muiden vinkkejä ja ohjeita aiheesta.

Tuote laitetaan kuivaan kainaloon sormenpäillä ja sitä ei tarvitse oikeasti ihan hirveän suurta määrää, sopivan löytää kokeilemalla. Alkuun jännitin tulisiko minun pistäväksi muuttuneen hikeni haju päivän mittaan kuitenkin lävitse, mutta ainakin näin helteisenä arkena tämä toimii loistavasti. Millään juoksu lenkillä en tätä ole testannut, mutta omilla kokemuksillani olen erittäin tyytyväinen! En deodoranttia käytä joka päivä ja Raw Beautyn sivujen ohjeiden mukaan onkin hyvä pitää välillä taukoja, jotta ihon oma bakteerikanta voi kasvaa luonnollisesti.

Vaikka deodorantissa onkin soodaa niin onneksi ihoni ei ole siihen reagoinut kuukauden kokeilun aikana. Toisin on aiemmin ollut muutaman voidemaisen soodallisen deodorantin kohdalla ja olen saanut sensitive puolen tuotteestakin ikävän ihottuman. The Ohm Collectionin jauhemaiset deodorantit ovat vegaanisia, alumiinittomia ja ne on tehty käsin. Plussaa tuotteessa on sen pitkä riittävyys (n. 6kk ja minun ei jokapäiväisellä käytöllä varmasti pidempään), hygieninen pakkaus (tätä voi käyttää moni samaan aikaan) ja vaatteetkaan eivät ole tästä tahraantuneet. Kirjoitan tuotteesta vielä oman postauksen sitten, kun kokemusta tämän kanssa on tullut pidempään. 

Madara Anti-pollution CC-voide – light beige (SPF15)

Tätä CC-voidetta ei ole turhaan hehkutettu joka paikassa keväästä asti. Mainitsin tuotteen myös itse Madaran suosikki tuotteiden postauksessa, vaikka olin käyttänyt tuotetta vasta hetken aikaa. Niin hyvä se oli jo alussa, jopa suorastaan loistava ja mitään muuta en ole aurinkovoiteen lisäksi käyttänyt kasvoillani tämän kesän aikana. Aiemmin yksikään BB/CC-voide ei ole minua vakuuttanut ja ylipäätänsä meikkivoiteiden suhteen olen äärimmäisen nirso, mutta tämä vakuutti jo heti alussa ihoa kauniisti tasoittaen ja jättäen miellyttävän ja kivan luonnollisen pinnan ihan perus kasvovoiteen tavoin.

Voide on tosiaan melko paksua, mutta se levittyy kauniisti ja tasaisesti tasoittaen punoitusta ja pieniä jälkiä iholta. Nyt ihon saatua päivetystä kokeilin myös medium beige sävyä, mutta se ei sulautunut iholle yhtä kauniisti ja oli minulle liian tumma. Käytän siis edelleen vaaleampaa sävyä ja tämä on korvannut minulla täysin kaikki peittävämmät meikkipohjat. Pääosin käytän tätä arkena ihan sellaisenaan ja jos kaipaan lisää peittävyyttä niin laitan päälle mineraalimeikkipuuteria kerroksen.Toisin kuin useampien muiden voiteiden kanssa niin tämä ei tee minulle näppyjä pidemmän päivän aikana ja se onkin suurimpia syitä miksi tähän tykästyin. Voiteessa on luonnollinen suojakerroin SPF15 ja tämän lisäksi olen kesällä käyttänyt erittäin kevyesti ihoa sävyttävää Madaran kasvojen aurinkovoidetta (SPF30). Omalla iholla en sävytystä huomaa, mutta Kallella iho on tasaisemman sävyinen kuin ilman. Kumpikin tuotteista sisältää mehiläisvahaa, joten ne eivät ole vegaanisia.

Madara Pihlaja Drops Glow Booster

Atoopikkona olen ollut todella otettu Madaran pihlaja ja nokkos sarjoista. Siinä missä Pihlaja DD vartalovoita menee vuodessa useampi purkki niin kasvoille en aiemmin sarjalta ollut löytänyt sopivaa tuotetta. Äitini osti minulle viime I love me -messuilta paketin, jossa tuli Madaran uusi Pihlaja kasvovoide ja Drops Glow Booster. Olin testannut näitä aiemmin jo kädelle ja silloin ne eivät vaikuttaneet minusta mitenkään erikoisilta, mutta koska pakkaus oli messuilla todella edullinen niin halusin antaa näille mahdollisuuden.

Kesän alussa sitten otin dropsit vihdoin käyttöön erään saunaillan päätteeksi, kun kasvojen iho oli tuntunut jo hetken aikaa sameammalta kuin normaalisti. Tykästyin näissä heti siihen hehkuun, jonka dropsit jättivät iholle. Lopulta tästä tuli minulle iltojen vakiotuote, joko sellaisenaan tai yövoiteeseen sekoitettuna. Aivan yhtä hyvin tätä voisi sekoittaa myös päivävoiteeseen! Glow booster sisältää useaa eri öljyä (mm. helokkia, aprikoosin siemen, jojobaa, auringonkukan siemen) sekä E-vitamiinia ja provitamiini-A:ta. Tuote kosteuttaa ja ravitsee, mutta samalla se rauhoittaa ihoa. Kunhan tätä ei yliannostele ja sen hieroo kasvoihin kunnolla niin imeytyminen on yllättävän nopeaa. Ihan tuoksuton tämä ei ole, vaan se on kirpeän marjaisa vähän DD vartalovoin tapaan – tykkään kummankin tuoksusta kyllä paljon! Eniten kuitenkin rakastan tuotteen mukana tuomaa hehkua, jota en ollut ennen kokenut. Dropsit eivät ole kovin edullisia, mutta onneksi pipetillä varustettu pullo on osoittautunut riittoisaksi. Tuote on vegaaninen.

John Masters Organicsin hoitoaine & shampoot

Sain testiin Raw Beautylta myös John Masters Organicsin tuotteita. En ole kyseiseen merkkiin ennen tutustunut ja pakko myöntää, etten ole ennen näin luksus hiustenhoitotuotteita päässyt testaamaan. Sari valitsi minulle omien tarpeitteni mukaan täysikokoisen Zinc & Sage 2 in 1 Shampoo -tasapainottavan shampoon kuivalle hiuspohjalle*, josta löytyy hiuspohjaa tasapainottavaa sinkkiä ja salviaa, joka puolestaan helpottaa kuivaa, ärtynyttä ja kutisevaa päänahkaa. Shampoo tuoksuu ihan mielettömän herkulliselta, melkein kuin toffeelta ja ihana tuoksu jää myös vienosti hiuksiin. Varsinkin leikattuani hiukseni taas lyhyemmiksi on tämä toiminut hyvin, pidemmillä hiuksilla en jotenkin osannut annostella tätä sopivasti. Zinc & Sage shampoon kaveriksi ei välttämättä tarvitse hoitoainetta, mutta kun kärsin kuivasta ja ajoittiain ärtyneestä päänahasta niin olen pitänyt hoitoaineen kaverina. Jo ensimmäisellä kerralla hiuksiini tuli pitkästä aikaa luonnonkihara esille, joka todella ihastutti tässä tuotteessa ja hiukset on helppo harjata, vaikka hoitoaine unohtuisikin.

Zinc & Sage on toimiva shampoo, mutta sydämeni vei täysin testiin saatu matkakokoinen Spearmint & Meadosweet Shampoo -päänahkaa puhdistava ja tasapainottava shampoo*, joka oli minulle ensi hetkestä alkaen täydellinen. Siinä missä Zinc & Sagen shampoo tuoksuu herkullisen karkkimaiselle niin tämä tuoksuu erittäin voimakkaasti piparminttu hammastahnalle, mutta ainakin on raikas ja piristävä tuote! Tämä yhdessä matkakokoisen Lavender & Avocado tehokosteuttavan hoitoaineen* kanssa rauhoitti päänahkani ja sain pidennettyä huimasti hiustenpesuväliä muutamaan kertaan viikossa. Nämä ovat ensimmäiset tuotteet, joilla olen siihen pystynyt koskaan, vaikka olen yrittänyt kyllä aiemminkin harventaa pesuväliä.

Spearmint & Meadosweet shampoo pesee päänahan hellästi, mutta tehokkaasti ja Lavender & Avocado hoitoaine kosteuttaa ja ravitsee hiuksia ja hiuspohjaa tuoden luonnonkiharani vielä paremmin esille. Hoitoaine ei jätä rasvaista tunnetta tai tunnu raskaalta ja sitä voi käyttää myös pidemmällä vaikutusajalla hiusnaamiona, mutta jo muutama minuutti suihkussa teki ihmeitä kuiville latvoilleni. Tämä on paras hoitoaine, mitä olen koskaan käyttänyt! Yleensä ongelmana luonnonkosmetiikan hoitoaineissa on juuri se, etteivät ne kosteuta ja hoida tarpeeksi, mutta tämän kanssa ei ongelmia ole ollut. Hoitoaine sisältää hunajaa ja ei ole vegaaninen, mutta shampoot sen sijaan ovat vegaanisia. Hoitoaineen ainoa ongelma matkakoossa on se, että pulloa saa puristaa melko voimakkaasti, että paksun hoitoaineen saa tulemaan ulos, mutta tätä ongelmaa ei täysikokoisessa tuubiin pakatussa tuotteessa onneksi ole.

Jos nämä kiinnostavat niin suosittelen aluksi testaamaan matkakokoisilla tuotteilla, sillä sopivan uuden shampoon ja hoitoaineen löytäminen voi joskus olla aika arpapeliä. John Masters Organicsin valikoiman shampoista ja hoitoaineista saa kivasti myös matkakokoisia tuotteita. Minulla kävi näiden kanssa hyvä tuuri ja ihastuin suuresti tähän pieneen kaksikkoon, joka tulee näkymään varmasti myös uudestaan täysikokoisina taloudessamme.

Naturativ kylpyöljy vauvoille ja vastasyntyneille

Tässä tuotteessa nimi saattaa viedä hieman harhaan. Ostin tämän viime I love me -messuilta ihan itselleni ajatellen herkkää ihoani. Atoopikkona ihoni on usein kovilla ja silloin jopa miedoimmatkin pesuaineet suihkussa voivat olla liikaa. Pysähdyin messuilla Naturativen kohdalla juuri sen vuoksi, että tiesin heillä olevan tuotteita myös perheen pienimmille ja herkemmille ihoille ja mukaani tarttui edullisesti ulkoisesti pikkuvikainen pullo kylpyöljyä, jota voi käyttää myös ihon pesuun tai hierontaan. 

Tosiaan alunperin ostin tämän itselleni suihkuun niille hetkille, kun iho ei kestäisi muuta, mutta sitten satuin kokeilemaan tätä ihan vain vartaloöljynä ja rakastuin. Jos olet minua seurannut jo aiemmin niin tiedät, että valitsen mielummin vartalovoiteen kuin -öljyn, mutta nyt tuli asiaan täysi muutos. Tämä öljy imeytyy todella nopeasti ja jättää ihon pehmeäksi ja hoidetuksi. Oikeastaan tämä on syrjäyttänyt kaikki muut vartalotuotteeni tällä hetkellä, niin hyvin olen pärjännyt pelkästään tällä ja satunnaisella sheavoilla kuivimpiin kohtiin. Päivittäisellä koko vartalon öljyämisellä pullo on ollut riittoisa ja muutamassa kuukaudessa en ole vielä tullut puoliväliinkään. Kylpyöljy on hypoallergeeninen, luonnonkosmetiikkaa (NaTrue sertifikaatti), dermatologisesti testattu ja lisäksi se on vegaaninen. Tätä tulen varmasti käyttämään myös sitten, kun meille tulee omaa jälkikasvua ja onkin hyvä testata  vauvan tuotteet ensin itselläni!

Oliko tässä joukossa sinulle uusia tuotteita?
 Minkälainen kosmetiikan käyttäjä sinä olet kesällä?

osa tuotteista on saatu blogin kautta testiin (merkitty*), postaus sisältää mainoslinkkejä

Aika, paikka ja tarkoitus

Miten ihanaa ja samalla vähän kamalaa onkaan palata taas takaisin blogin äärelle. Jännittää, hermostuttaa, mutta samalla pinnan alla kuplii uudenlainen innostus. Niin paljon on tapahtunut muutamassa kuukaudessa ja silti maapallo pyörii yhä raiteillaan normaalisti. Keväällä asiat menivät toisin kuin ajattelin ja moni suunnitelma meni uusiksi. Ihan hyvä niin sillä kaikella on aikansa, paikkansa ja tarkoituksensa.

Pidin taukoa sosiaalisesta mediasta sen minkä pystyin (hieman olosuhteiden pakosta) ja ensimmäistä kertaa vuosiin irtauduin kunnolla myös blogimaailmasta. Ei postauksia, kommentteja, kuvaamista, ei edes pahemmin toisten blogien lukemista. Se teki hyvää ja tuntui huojentavalta, vaikka toisaalta samalla oli syyllinen olo ja takaraivossa pieni pelko, olisiko täällä enää ketään lukemassa uusia postauksia siinä kohti kun tulen takaisin. Nyt olen tullut takaisin ja se tuntuu oikealta ja ennen kaikkea paremmalta kuin aikoihin. Blogi on ollut iso osa minua jo pitkään ja en halua siitä luopua – eikä minun onneksi tarvitse niin tehdä.

Toivottavasti pääsen pian kertomaan teille kunnolla mistä on kyse, sillä se tulee vaikuttamaan suuresti myös täällä blogin puolella asioihin. Vielä hetken joudutte odottamaan, sitä olen tehnyt itse koko kevään. Jännittänyt ja odottanut. Mitä tähän blogiin tulee niin tarkoitukseni olisi selkiyttää aihealueita teille ja myös itselleni. Haluan viedä blogia enemmän sellaiseen suuntaan mitä ajattelin jo kauan aikaa sitten. Nyt kun selaa vanhoja postauksia niin onhan tämä välillä ollut aikamoinen sillisalaatti – tosin minulle rakas sellainen. 

Lifestyle kategorian alle mahtuu paljon, mutta toisaalta olen aika rönsyilevä ja välillä innostun asioista vähän liikaa. Ehkä kaikista kiinnostuksen kohteistani ei tarvitse kirjoittaa, mutta toisaalta en tiedä haluanko lähteä liikaa rajaamaan mitä tänne tulee ja mitä ei. Edelleen tulet löytämään Turkooseista Unelmista luonnonkosmetiikkaa, ekologisempia valintoja, hyvinvointia, bujoilua ja toivottavasti enemmän matkailua kotimaassa niin luonto- kuin kaupunkikohteissa.

Pakko tähän loppuun sanoa, että olen onnellisempi kuin aikoihin. Olen kohdannut viime kuukausina isoja haasteita ja kaikki ei todellakaan ole täydellisesti, mutta silti samalla yksi isoimmista solmuista on auennut ja menen uutta ihmeellistä kohti. Se jos mikä kutittaa kivasti vatsanpohjaa. ♥

Mitä sinulle kuuluu?