Vauva ja kissat

Raskauden aikana yksi asia jännitti minua enemmän kuin mikään muu – miten kissat sopeutuisivat uuteen perheenjäseneen? Meiltä löytyy pian kymmenvuotias raitapaita Tiikeri ja pitkäkarvaisempi neiti Papu. Tiikeri tuli luokseni n. puolentoista vuoden iässä lapsiperheestä, jossa sitä oli kaltoin kohdeltu ja puolestaan Papun otimme Kallen kanssa pentuna, kun olimme muuttaneet yhteen kuusi  ja puoli vuotta sitten. Tiikeri otti heti Papun lämmöllä vastaan ja tästä meidän kaksikosta on muodostunut todella tiivis pari heti alusta asti.

Tiikeri on aina hieman pelännyt lapsia sekä vähän äänekkäämpiä aikuisia. Jos tilanne on liian jännä niin Tiikeri menee piiloon tai tulee arasti kurkkimaan josko kuitenkin uskaltautuisi tulla rapsutettavaksi. Siinä missä Tiikeri on todella pehmo luonteeltaan niin Papu on itsenäisempi, vaikkakin on mukana kaikessa mitä meillä tehdään. Papu on jostakin syystä aina pitänyt lapsista ja varsinkin ihan pienet kiinnostavat häntä kovin, aikuiset taas ovat arveluttavia tämän meidän pienen emännän mielestä. 

Ennen lapsen syntymää minulla iski todella huono omatunto kissojen takia. Olen kuullut niin paljon tarinoita siitä, että kissat olisivat lasten synnyttyä todella mustasukkaisia ja toisille on jouduttu jopa etsimään uusia koti, kun uuteen tilanteeseen ei ole sopeuduttu puolin tai toisin. En halua ylimääräistä stressiä kissoille ja ajatuskin niistä luopumisesta riisti sydäntäni. Kuitenkaan en voinut muuta kuin toivoa parasta, varsinkin Tiikerin suhtautumista uuteen perheenjäseneen jännitin kovin.

Raskaana minusta tuntui, että Papu alkoi viettämään sylissäni normaalia enemmän aikaa ja syliaika vain lisääntyi mitä pidemmälle raskaus eteni. Lasketun ajan lähentyessä annoin kaiken huomioni kissoille mitä he vain huolivat. Varsinkin kun olimme koko perhe päiväunilla ajattelin kaiholla, että seuraavaan vastaavaan hetkeen menisi varmasti aikaa. Kun pojan syntymän aika tuli niin sairaalassa iski ihan kauhea ikävä kissoja kohtaan ja odotinkin kovin kotiin paluuta. Kalle oli pohjustanut tilannetta kissoille tuomalla pojalta tuoksuvia harsoja kotiin.

Alkuun vauva pelotti varsinkin Papua suuresti ja tästä yllätyinkin hieman. Sen sijaan Tiikeri oli rohkeampi, vaikkakin kumpikin kiersivät hänet pääosin todella kaukaa ja vain välillä tulivat varovasti nuuskuttelemaan. Onneksi minua kohtaan kumpikaan ei osoittanut mieltään ja Kallea kohtaan he olivat ihan normaalisti, mitä nyt Tiikeri alkoi tulemaan useammin syliin. Vaikka mitään kriisin poikastakaan ei tilanteessa ollut niin se tuntui silti minusta todella kankealta, ei luonnolliselta. Ja sitten tuli yllättävän muutoksen aika.

Kun vierailimme koko perhe uudenvuoden vaihteen aikaan äitini luona niin kissat käyttäytyivät heti paljon rennommin. Poika alkoi kiinnostaa ja varsinkin öisin jos pieni vähänkään päästeli kiukkuisempia ääniä nälissään niin sekä Tiikeri että Papu tulivat jostakin päin taloa kauhealla kiireellä katsomaan onko kaikki ok. Alkuun Papu jopa vahti kun poika oli muiden kuin meidän sylissä. Olen kuullut koirien tekevän tätä, mutta hassua että kissatkin!

Nyt pojan ollessa kymmenen viikon ikäinen on tilanne erinomainen. Kissat lämpeävät enemmän ja enemmän pojalle, Papua ei haittaa vaikka poika huitoisi ja ääntelisi vieressä vaikka kuinka kärttyisästi. Päivisin päiväunille mentäessä tulee Tiikeri aina pötköttämään meidän kanssamme ja jossakin kohti myös Papu ilmaantuu paikalle. Niin moni asia on kuin ennenkin ja ehkä vielä paremmin. On meillä ollut jo tilanteita kun Papu menee Kallen syliin nukkumaan, vaikka poika on jo siinä. Mitään mustasukkaisuutta ei ole edelleenkään näkynyt ja nyt alkaa tuntumaan samalta kuin ennen pojan syntymää.

Hiljaa hyvä tulee.

Miten teillä lemmikit ovat ottaneet uudet perheenjäsenet vastaan?

RV39 – mitä tänne kuuluu?

Viimeisiä viedään tämän esikoisen odotuksen kanssa ja hyvä niin. Tämä loppu odotus on yhtä jännittämistä, alaselän jomottelua, kutinaa vatsanpohjassa ja myös pientä turhautumista on ollut välillä ilmassa. Päivittäin ihmettelen sitä miten nopeasti kaikki on mennyt ja toisaalta alan olemaan todella malttamaton lapsen syntymisen suhteen. Pieni tulee kun on tullakseen, mutta kyllä kärsimätöntä luonnettani hieman koetellaan. Vauva on täysiaikainen ja laskettuun aikaan on alle kaksi viikkoa, se jos mikä tuntuu uskomattomalta. Vastahan me plussasimme, voin pahoin pienen ikuisuuden ja tapasin ensimmäisiä odottaja ystäviä. Nyt moni heistä on jo saanut joulu- tai marraskuisen syliin ja kotiinkin asti. Toivottavasti pian on meidän vuoromme!

Katkonaiset yöt ovat vaivanneet viime viikot. Ei raskauden aikana nukkuminen muutenkaan kovin herkkua ole ollut liitoskipujen, alituisen kääntyilyn ja vessassa ramppaamisen kanssa. Nyt selvästi olen alkanut heräilemään entistä enemmän ja alitajuntaisesti valmistaudun siihen ihanan kamaalaan vauvan kanssa yöheräilyyn. Olisi ihanaa nukkua nyt kun vielä voi ja moni siihen on kehoittanutkin, mutta kun ei se oikein enää onnistu. Tuntuu siltä, että sitä nukkuisi aina pari tuntia kunnolla ja loppu yö on koiranunta. Päikkäreitä nukun kun pystyn, mutta eivät nekään kauheasti lisää potkua päiviin tuo.

Uneni ovat aina olleet todella levottomia ja outoja, mutta nyt kyllä pistetään parasta. Näen jonkin verran raskaudesta, synnytyksestä ja vauvasta unia ja outoa kyllä, usein hän on niissä tyttö eikä poika. Olenkin jotenkin alkanut varautumaan myös siihen vaihtoehtoon varmuuden vuoksi! Oudoimmissa unissa viime viikkoina on vauva ollut ihmisen, lepakon ja saukon sekoitus ja toisissa unissa meidän Papun näköinen kissanpentu, jota sitten olen hoivannut kuin vauvaa. Myös paljon synkempiä aiheita olen unissa käynyt lävitse, mutta onneksi suurin osa unista on kevyttä pullamössöä outouksineen.

Koti alkaa olemaan valmis. Mitään valtavaa pesänrakennusviettiä en koe saaneeni ystäväkseni, mutta kyllä meillä koti alkaa valmiilta silti näyttämään. Niin vain huone huoneelta on täyttynyt vauvan tarvikkeista, vaikka kohtuuden olemmekin pitäneet mukana. Välillä sitä vain huokailee silti tavaran määrästä, vähemmälläkin kyllä varmasti selviäisi. Viimeiset vähän isommat hankinnatkin olen tehnyt ja vaikka tavoitteeni olikin ostaa kaikki mahdollinen käytettynä tai jättää ostamatta niin lopulta sitteri ja hoitolaukku tulivat meille uusina, kun käytettynä ei sopivia vain löytynyt. Vähän tästä poden huonoa omatuntoa, mutta toisaalta halusin oikeasti turvallisen sitterin ja taas puolestaan hoitolaukuksi sellaisen, jota tulisi käytettyä ja olisi mieluinen. Nämä eivät pakollisia missään nimessä olleet, enemmänkin pientä extraa ja mukavuudenhaluisuutta kaiken piheilyn keskelle. Tai ehkä sitten kuitenkin se jonkinlainen pesänrakennusvietti pääsi yllättämään?

Yksinäiset päivät kotona ovat kuluneet super hitaasti. Onneksi välillä tulee kaupungilla käytyä, vaikka se alkaakin aika uuvuttavaa olemaan varsinkin jälkikäteen. Odottaessa aika menee todella hitaasti ja kotona yksin kaikista hitaimmin. Blogi on jäänyt ihan heitteille ja sitä se varmasti tulee olemaankin nyt jonkin aikaa, vaikka kirjoittaminen ihanaa onkin. Vaikka arki ei nyt mitään kauhean rutiininomaista tai järkevää olekaan niin otan tämän levon kannalta, nyt ei tarvitse suorittaa tai stressata. Teen sitä mikä hyvältä tuntuu ja omaan tahtiini – eli erittäin hitaasti pitkän ajatustyön jälkeen. Onneksi Kallella alkaa syksyn opiskelujen kiireet helpottamaan ja yhteisen ajan viettäminen esimerkiksi Diablo III pelaten on ollut todella rentouttavaa. Ennen kaikkea on päiviin hyvä saada vauvaan liittymätöntä "aivot narikkaan" sisältöä ja nauttia viimeisistä rauhallisemmista hetkistä vähään aikaan.

Paljon mielessä on pyörinyt myös se mitä jos kissat kärsivät kauheasti tulevasta muutoksesta. Kirjoitin tästä Instagramin puolellekin. En pelkää kissojen tekevän pienelle mitään, vaan enemmänkin sitä että jos muutos on heille liian vaikea. Nyt kissat ovat kaikessa mukana, nauttivat todella paljon rapsutuksista, sylissä olosta, silityksistä ja yhteisistä päiväunista. Sekä Tiikeri että Papu ovat molemmat todella ihmisläheisiä ja omalla tavallaan herkkiä tapauksia. Sopeutuvatkohan kaikki uuteen tilanteeseen vai tuleeko ongelmia – sen aika näyttää. Kuitenkaan en voi muuta kuin toivoa, että asiat menevät hyvin ja alun mahdollisesta järkytyksestä toivuttuaan kissat ottavat pienen perheenjäsenen lämmöllä vastaan. Tähän aiheeseen palataan varmasti sitten myöhemmin uudestaan!

Vähän jännittää myös se missä ja millä kokoonpanolla vietämme joulumme. Voi hyvin olla, että se on poikamme ensimmäinen, mutta toisaalta raskaus voi jatkua vielä ensi vuoden puolelle. Tämän joulun vietämme kotona (tai laitoksella) täysin omalla porukalla ilman sen kummempia juhlimisia. Kuitenkin vähän taidan ruokia ennakkoon tehdä pakkaseen, jos vain ehdin. Lähtö synnärille voi tulla millä hetkellä tahansa kuitenkin! Pimeitä päiviä ja iltoja vastaan olen varustautunut (joulu)valoilla, jotka ovatkin ihanan tunnelmallisia ja oikeasti helpottavat tämän pimeän aikakauden aikana ainakin minua. 

Joko joulun odottaminen on teillä alkanut?

Häiriötekijä

Onneksi kukaan ei ole sanonut opiskelun olevan helppoa. Kun saan otettua itseäni niskasta kiinni ja siirryttyä koneen ääreen on minulla jokapäiväinen karvainen ongelma. Samalla hetkellä kun avaan läppärin kannen ja alan ottaa kansioita, kalenteria ja kyniä esille tulee Tiikeri mukaan kuvioihin ja rötkähtää kaiken päälle. Sitä ennen hän saattaa järsiä kyniä, puskea näytön reunaa merkaten sitä kulmahampaillaan, tiputella asioita ja loppusilauksena pyöriä ja hyöriä rojahdellen kaiken päälle minkä vain kerkeää. Kyllä meillä kissat huomiota saavat, mutta kumma juttu kun sitä huomiota halutaan aina kun pitäisi oikeasti paneutua esimerkiksi Historian ihmeelliseen maailmaan.

Eilen meillä käytiin Tiikerin kanssa taas läpi tämä pusken, purisen ja makaan juuri tässä pyörien ja hyörien show. Lopulta meinasi mennä hermot (kuten hyvinkin usein), kannoin Tiikerin sänkyyn ja hetken silittelin. Sinne se sitten jäi, tosin kurkkien nurkan takaa surkeana ensimmäiset viisi minuuttia. Loppupeleissä on  tuo vaan aikamoinen rakkauspakkaus. Kävin vielä ennen töihin lähtöä rapsuttelemassa ja kiittämässä kun sain kerrankin tehdä hommia rauhassa, siellä se pikkuinen tuhisi ja sain vielä purinat ennen lähtöä. 

Aurinkoista viikonloppua!

Täyttä viikkoa pukkaa

Tiedättekö ne viikot jolloin vain nousee ylös sängystä, käy töissä ja päivä menee jumittaessa ja sitten taas nukkumaan ja sama rumba jatkuu. Tämä viikko on ollut töissä suhteellisen raskas, mutta onneksi viikko kruunautui esimiehen kehuilla. Tuolla ei positiivista palautetta paljoa anneta, joten se tuntui aivan pirun hyvälle! Tämä oli ensimmäinen täysi viikkoni, eli aamuvuoroa 6-14 mentiin.  Aikaa siis kirjoitteluun (tai energiaa töiden ja treenin jälkeen) ei ole oikein ollut, mutta uskokaa tai älkää niin täällä kyllä blogiin on syntymässä ties mitä kivaa :) Viimeiset päivät rupesivat jo olemaan todella väsyttäviä ja eilen tulikin mentyä huomattavasti aikaisemmin kuin normaalisti nukkumaan. Tänään virtaa riittikin taas ihan eri tavalla! Jotenkin mulla on koko tämän ajan ollut hirveän ristiriitainen fiilis tykkäänkö olla tuolla vai en. Toisaalta tykkään todella paljon, mutta aika usein on niitäkin päiviä, että koko paikka ottaa pahasti päähän. Toisaiseksi tuolla mennään. 

Tänään suuntaamme itsemme ja kissat äitini luokse, sunnuntaina meinaa juhlitaan pikkusiskoni valmistujaisia! Sitä ennen pitäisi kuitenkin pakata, käydä kaupassa, laittaa pyykit kuivumaan, käydä pikaseen salilla ja sitten lopulta lähteä ajelemaan. Niin ja vielä pitäisi ennen sunnuntaita ehtiä hiukset hennaamaan! Pakko koettaa jossakin vaiheessa vähän relatakkin, sillä ensi viikko on jälleen täysi työviikko. Nyt kuitenkin pistän hösseliksi, että päästään jossakin vaiheessa oikeasti lähtemäänkin! ;) Oikein ihanaa viikonloppua teille kaikille!

Mitäs suunnitelmia teillä on viikonlopulle?

Nuorekas seniori

Tänään Tiikeri täyttää seitsemän vuotta. Mihin vuodet ovatkaan vierähtäneet? Jotenkin hassua, miten noin riehakas ja pentumainen kissa voi olla nyt seniori iässä. Oikeastaan koko tämän meidän yhteisen ajan Tiikeri on pysynyt hyvin samanlaisena; juttelee kauheasti, on aivan kaikessa mukana (olen saanut Tiikeristä saunakaverin!), hellyydenkipeys ei ole yhtään helpottanut ja hellät aamuhetket ovat pysyneet. Tiikeri on aina sopeutunut tilanteisiin todella hyvin ja se onkin ollut suuri helpotus esimerkiksi Papun pentu iässä. Silloinhan Tiikeri jopa "imetti" Papua hyvin pitkään ja piti muutenkin hyvin äidillisesti huolta pienestä. Ihanempaa kissaa en olisi ikinä voinut toivoa ja nyt ollaan toiveikkaita, että yhteisiä vuosia tulisi vielä ihan hirmuisesti lisää!  Hyvää syntymäpäivää rakas ♥

Nostetaan kissa hyllylle

Meillä ei tosin kissaa tarvinnut hyllylle nostaa, vaan se meni sinne aivan itse. Tiikeri otti tilaisuudesta vaarin, kun rupesin käymään läpi kirjoja ja lehtiä ja hyppäsi tyhjälle hyllylle. KonMari projekti on lähtenyt tehokkaasti käyntiin ja kirjoista ja lehdistä lähti yksi kolmasosaa kirpparikassiin. Säästän vain tärkeimmät ja rakkaimmat, mutta ongelmaksi on tullut lukion kirjat. Minulla jäi lukio kesken ja usein olen pohtinut sen loppuun jatkamista. Loppujen lopuksi en tiedä, onko siitä mitä hyötyä, mutta kai se olisi henkisesti tietyllä tavalla asioiden loppuun viemistä. Vielä saivat ne lukion kirjat, joita olen säästellyt, hetken armon aikaa. Koskaan ei voi kuitenkaan tietää mihin elämä vie. 

Nyt on hammas paikattu (vihdoin ja viimein) ja alku viikko meni pienessä flunssassa käytyämme maanantaina Nokian Edenissä uimassa. Infrapunasauna oli aivan ihana ja muutenkin tulemme varmasti käymään siellä vielä uudestaan. Harmiksemme Nokialla aivan siinä vieressä sijaitseva Nokian Panimon Keisarikioski on auki tiistaista perjantaihin, joten emme päässeet käymään Panimon myymälässä. Nippelitietona tykkään nykyään alkoholijuomista eniten oluesta! Eilen tuli tehtyä radiokirppiksellä aivan ihania vaatelöytöjä ja todella edullisesti. Nyt on pohdinnassa mihin itse veisin kaikki KonMari projektin ansiosta rankatut tavarat (ja lisää vaan tulee). En tiedä jaksanko viedä niitä keskustaan, kun pitäisi jaksaa käydä siistimässä pöytää ja viemässä lisää tavaraa, mutta toisaalta onkohan tässä Hervannan lähellä mitään hyviä kirppiksiä? Asiaa täytyy tutkia perusteellisesti! Nyt kuitenkin menen pakkaamaan kimpsut ja kampsut ja suuntaan itseni salille, koko päivän kestänyt sade tuntuu hieman hellittäneen ja ilma tuntuu ihanan raikkaalle :) 

Vaaleanpunaisia unelmia

Viikonlopun aikana olen hurahtanut totaalisesti KonMariin, saanut siitä paljon inspiraatiota ja suuria oivalluksia. Ja voi olla, että kyseisestä kirjasta tullaan täällä vielä kuulemaan halusitte tai ette ;) Olen viettänyt aikaa ystävien kanssa rennosti pelaillen ja tuijottaen League of Legendsin karsintoja kevään finaalehihin (go Origen!). Olen käynyt salilla ilmaisessa pt:n tapaamisessa ja saanut siitä paljon enemmän irti, mitä kuvittelin. Sain muokattua saliohjelmaa paljon tehokkaammaksi ja tiedän millä nyt aloitella. Energiaakin on riittänyt todella paljon ja endrofiinit ovat virranneet! 

Meillä on Papukin hieman rohkaistunut. Parveke on ollut todella pelottava Papun mielestä koko hänen täällä viettämänsä kahden viikon ajan. Aina kun ovi on avattu niin Papu juoksee hyvin matalana piiloon sängyn alle tai päiväpeiton alle. Meidän asunto on aika hyvin äänieristetty ja kun parvekkeen oven avaa niin sieltä kuuluukin kaiken maailman autojen pörinää ja tuulen tuiverrusta. Lisäksi teimme aika suuren virheen ja veimme Papun sylissä katsomaan parvekkeelle, se sai sen pelkäämään sitä vielä enemmän. Kuitenkin yks kaks eilen illalla Papu rohkaistui ja halusikin parvekkeelle, vähän väliä piti avata ovea ja päästää Papu tutkimaan parveketta. Toki vielä siellä aika matalana mentiin ja jännä paikka se oli, mutta valtava edistysaskel! Tämän päivän Papu tosin on ollut hieman arempi ja pysynyt pimeässä, mutta hiljaa hyvä tulee :) Ja eiköhän tilanne helpota säiden lämmetessä, kun ovea pidetään kokoajan auki. 

Kohta lähdemme lenkille ja siitä saunaan, eli rento ilta tiedossa. Huomenna alkaakin viimeinen lomaviikkoni ja siitä sitten kohti uusia haasteita ja työelämää. :)

Mitä teidän viikonloppuunne kuuluu? Onko Marie Kondon ihana vaaleanpunainen kirja teille tuttu vai tuleeko jo yli korvien? 

affiliatelinkki

Varastetut kengät

Eilen sain viestin, että elokuuhun saakka olisi töitä. Olen todella huojentunut ja helpottunut, se kauhea etsiminen on ohi toistaiseksi! En ole osannut nauttia uudesta kodista ja ympäristöstä täysin siemauksin työnsaanti stressin takia, mutta nyt minulla alkaa oikeasti loma. Uusi työpaikka on siitä jännittävä, että se on sekä seisoma- että kolmivuorotyötä. Tulee siis paljon uuden opettelemista, mutta vaihtelu virkistää ja uudet kokemukset kasvattavat. En vielä kerro enempää mitä tuleman pitää, mutta nyt voin huokaista helpotuksesta.

Sunnuntaina kissat tulivat kotiin, automatka oli hieman hankala kun Tiikerille kävi pieni vahinko. Meillä automatkat ovat aina olleet kissoille todella stressaavia ja kun matkan pituus oli kaksi tuntia niin saamme kiittää että matka meni noinkin hyvin! Kissat kotoutuivat heti todella loistavasti ja sauna tuntuu olevan kummankin mieleen, hengailevat ylälauteilla yhdessä :D Papulla meni puolet ensimmäisestä illasta piilossa mm. minun tyynyni sisällä, mutta pienen rohkaisun jälkeen kaikki meni hyvin. Ensimmäisenä yönä saimme jopa nukkua kokonaan, viime yön herätykset alkoivat viideltä, mutta lopulta nukuimme kaikki yhdessä lähemmäksi kymmentä. 

Sunnuntain automatkalla meillä iski myös nasta ikkunan reunaan ja tottakai sen piti lähteä halkeamaa, nyt toivotaan että se liikkuisi ylös tai alas, ei koko ikkunan halki kuskin puolelle. Todella huonoa tuuria ja kalliiksi tulee.

Ja nyt kerron teille viime postauksessa sivuttamani tarinan noin kuuden vuoden takaa. Ostin todella upeat Reebokin vapaa-ajankengät alennusmyynneistä, kyseisten kenkien jälkeen en ole täydellisemmin istuvia löytänyt. Pidin niitä kuin kukkaa kämmenellä ja pyrin tekemään kaikkeni, että valkoiset kengät pysyisivät siisteinä. Osallistuin erään kuntosalin kilpailuun, jossa pääpalkintona oli vuoden jäsenyys. Minulle soitettiin ja kerrottiin että olin voittanut, siinä kohti sain täysin sen käsityksen, että oli kyse pääpalkinnosta. Menin innoissani tutustumaan kyseiseen saliin ja jätin nuo kauniit kenkäni eteisen lokerikkoon muiden kenkien kanssa ja kysyin vielä, että onhan siihen turvallista jättää. Minulle naureskeltiin ja todettiin, ettei siitä kenenkään kengät ole hävinneet koskaan ennenkään. Saliesittelyn jälkeen minulle selvisi ensiksi, että olin voittanut viikon ilmaisen kokeilun, en vuotta. Olin siitä todella käärmeissäni jo pelkästään siitä ja lähdin etsimään kenkiäni.

Kenkiä ei löytynyt, taidettiin jopa soittaa jonkun asiakkaan perään, joka oli juuri lähtenyt. Salin henkilökunta ehdotti minulle siinä kohtaa, että josko joku tulisi hakemaan minut ja toisi minulle toiset kengät tai menisin villasukilla bussilla kotiin. Kyseessä oli kevään alku, eli kylmää ja loskaa. Kyyti ei järjestynyt ja villasukkien kanssa matkustaminen ei houkutellut. Siinä sitten hetken mietittyään lähti salin työntekijä ostamaan minulle uusia kenkiä. Istuin järkyttyneenä hierovassa tuolissa seuraavat pari tuntia ja sain kalliit kengät tilalle (jotka tosin olivat aika hirveät ja himpun verran pienet). Lupasivat soittaa perääni, jos joku olisi vahingossa ottanut kenkäni, eivät soittaneet. Haluan nyt painottaa, ettei syy ollut kenenkään muun kuin jonkun pitkäkyntisen salilla kävijän ja olen kiitollinen siitä että pääsin lopulta kuivin jaloin pois!

Tarinan opetus: laita suosikki kenkiisi GPS paikannin tai älä käytä niitä paikassa, jossa ne voidaan sinulta kähveltää. 

Eräänä aurinkoisena päivänä

Kävimme äitini luona viemässä hieman tavaraa ja moikkailemassa niin kissoja kuin äitiäni ennen muuttoa. Onneksemme sattui olemaan aurinkoinen päivä ja siitä nauttivat niin kissat kuin minäkin. Tiikeri ja Papu ovat olleet mummilassa jo tammikuusta, emme halunneet heille turhaa stressiä muuttolaatikoiden ja näyttösiivousten takia. Myös ajatus edes takaisin kissojen viemisestä tuntui pahalta ja niinpä kissat pääsivät Soodin ja Sonffin kaveriksi määrittelemättömäksi ajaksi. Meillä kävi asunnon myynnin kanssa todella mieletön tuuri ja pääsemme muuttamaan paljon aiemmin mitä edes toivoimme!

Kissat ovat tosiaan nauttineet täysihoidosta; Papu on alkanut syömään muutakin kuin raksuja ja antanut jopa harjata, joka on kotona aivan hirveää tappelua. Papua ei pahemmin vierailujemme aikana näy (pelkää joutuvansa autoon ja menee sängyn alle laatikoiden taakse piiloon) ja olenkin häntä nähnyt kynsien leikkauksen verran. Pienellä kauhulla odotan kissojen muuttamista uuteen kotiin, kilometrejä tulee paljon, mutta onneksi kissoille voi antaa muruset pahoinvointilääkkeestä ja laittaa feromonisuihketta autoon, koppaan ja uuteen asuntoon.

Tiikeri ujosteli aluksi, mutta onnekseni "mamman poika" löytyi todella nopeasti ja arastelut jäivät sängyn alle. Asuvalinta tuntui muuten todella typerälle kun oli musta mekko mustalla neuleella, kumpikin aivan oransseissa kissankarvoissa. Luulisi mun jo oppinneen, mutta ei :D Vaikka muutto onkin ensi maanantaina niin emme samalla reissulla kissoja hae vaan seuraavalla Lohjan reissulla pääsevät kissat vasta kotiin. Vaikka kissoilla onkin todella hyvät oltavat mummilassa niin silti ikävä on hirmuinen ja haluaisin saada kissat nopeasti uuteen kotiin. ♥ 

Purr, täältä tulee Tiikeri

Viimeksi kirjoittelin hieman Papusta ja nyt on meidän talon isännän vuoro. Tiikerin kanssa olen elellyt helmikuussa viisi vuotta ja ikää Tiikerille tulee vappuna seitsemän(!!). Aika on mennyt todella nopeasti ja voin sanoa että Tiikerin kanssa elämä ei ole ainakaan hiljaista tai tylsää. Tiikeri järkkäilee meille aika paljon pieniä ja välillä vähän suurempiakin yllätyksiä. Ja Tiikeri jos joku on kyllä todella rakastava ja rakastettu tyyppi!

Jos Papu on epävarma hypyistään niin Tiikeri sen puoleen on aika rämäpää, usein Tiikeri majailee tuolini selkänojalla (kyllä, aivan käsittämätöntä miten se siinä pysyy) ja välillä taiteilee ties missä. Äitini luona se tykkää majailla takan päällä lämpöisessä, jonne se hyppää tietokonepöydän kautta tai vaihtoehtoisesti lempparipaikkoja on arkistokaapin päälinen. Tiikeri pelkää melua, säpsähtelee äkkinäisistä liikkeistä ja on muutenkin aika herkkis. Siinä missä Papu rakastaa lapsia niin Tiikeri on todella varovainen, antaa kyllä silittää ja ei käy lasten kimppuun, mutta ylimpää ystävää ei Tiikeristä meluisille lapsille saa.

Tiikeri rakastaa hellyttä, lämpimiä sylejä ja paljoa huomiota. Jos puhelin sattuu olemaan kädessä niin Tiikeri pitää huolen ettei ole kauaa. Tämän meidän poitsun luonne on vähän sellainen, että aina pitää saada huomiota ja kun tulemme kotiin niin saamme kyllä kuulla etä olemme olleet kauan pois ja kaikki huomio nyt ja heti. Usein onkin kivaa töiden jälkeen istua alas ja ottaa Tiikeri syliin pusuttelemaan. Timppa ymmärtää hyvin nimensä ja tulee kutsusta luokse. Pojille on yhteisiä omia temppuja (kuten kuperkeikka ruoka-aikaan, rintakehää vasten nouseminen) ja usein yllätynkin siitä miten hyvin jätkät tulevat keskenään juttuun. Juttelusta puheen olleen Tiikeri on kova pitämään ääntä ja onkin hauskaa Tiikerille jutellessa saada vastauksia takaisin.

Tiikerillä on myös hieman ongelmia pissailun kanssa. Ostimme hetki sitten uuden xxl- kokoisen kannellisen hiekkalaatikon ja hieman pienemmän avoimen. Avoimen kanssa kävi sillä tavalla hassusti että Tiikerillä tuli pissat yli verhoon. Tiikeri muutenkin tekee todella herkästi pissoja stressatessaan. Siirsimme avoimen vessan meidän kylppäriin, ja olikin ihana haistella työpäivän jälkeen laidan yli tulleita pissoja lattialämmityksen kera. Myös muutamat pökäleet löytyivät hiekkalaatikon vierestä ja laatikko siityikin siitä äidilleni hänen kissojensa käyttöön. Nyt kun tarkastelee niin Tiikeri tekee tuolla isossa vessassakin todella korkealle pissat. Mietimme olisiko syy myöhäinen leikkauttaminen (kahden vuoden iässä) vai mikä. Noh onneksi on kannellisiakin vessoja ja se kelpaa kummallekin!

Tiikeri on kyllä ihanan terapoiva kisu, joka mielellään nukkuu kainalossa katsellessamme telkkaa ja tulee viereenkin sänkyyn nukkumaan tassuteltuaan meitä ensin tovin. Hassua miten vuodet ovat vierineet jo näin nopeasti. Toivon syvästi että yhteisiä vuosia tulee vielä paljon lisää ♥

Papu, pieni diiva

Kissoja näkyy blogissani ainakin kuvituksen muodossa. Kissat ovat myös kovasti mukana kirjoittamis puolella eikä ehkä niin positiivisessa muodossa. Nyt omistankin tämän postauksen meidän karvaisille kavereille! Kirjoitan kummallekin oman postauksensa ja vuoroon ensimmäiseksi pääsee meidän kolmivuotias Papu. On hassua miten se aika rientääkään, vastahan tuo oli pienen pieni karvakasa :)

Meillä kissat ovat mukana kaikessa. Papu on erikoistunut keittiöhommiin ja kaikkeen siivoamisesta lahjojen paketointiin. Jos kamera otetaan esille tai puhelimella ruvetaan jotakin kuvaamaan niin sieltä löytyy kissa tai kaksi, yleensä tämä meidän neiti. Yksi Papun lempparipaikoista on vessan lattia (lämmityksellä lie osuutta asiaan) ja aina vessaan mentäessa saa varoa ettei vahingossakaan astu päälle. Papu on myös hyvin taitava maton sävyihin maastoutuja ja joka kerta kun tulemme kotiin niin ovenraosta kurkkaa tumma kuononpää ja nopeasti se vilahtaa pois kauhealla kiireellä kun väliovi työnnetään auki ettei jää jalkoihin. Siitä puheenolleen Papu pyörii aina jaloissa ja usein se saakin osumaa vaikka kuinka varommekin. Hauskaa onkin, että Papu usein kellii selällään maassa ja siihen ei saa missään nimessä koskea käsin vaan jaloilla. Papu tykkää kun sitä silittelee jalalla hellästi, jos sattuu syliin nostamaan niin vinkaisu on taattu ja sylissä pysyy maksimissaan minuutin.

Papu tykkää olla ihmisen kanssa kahden ja silloin se helposti tuleekin syliin. Jos Tiikeri on lähettyvillä niin Papun on pakko saada kaikki huomio, muuten iskee mustasukkaisuus ja sitten Tiikeri saa kyytiä. Neiti on suhteellisen arka ja uudet ihmiset ovat todella pelottavia, joillekin lämpenee nopeasti ja toisille ei lainkaan. Kuitenkin iso poikkeus Papulle on lapset; Hän rakastaa lapsia ja lapset ovat ehkä kiinnostavin asia maailmassa. Vaikka Papu onkin aikuisia kohtaan hyvin epäluuloinen niin vauvasta alakoululaisiin kaikki on okei ja antaa lasten silittää ja vähintäänkin tarkkailee tilannetta hyvinkin lähietäisyydeltä. Kyllä Papua ehkä hieman pelottaa, mutta silti juoksee lasten perässä ja auta armias jos vauva vähän inahtaakin; Papu on heti paikalla tarkistamassa onko kaikki hyvin!

Ruokansa kanssa Papu on erittäin nirso. Joskus kelpaa broilerin filesuikaleet, mutta yleisesti ottaen hän voisi elää pelkillä raksuilla. Papulla on aika hellyyttävä piipittävä ääni ja kun neiti hieman puskee ja vähän ääntä käyttää niin raksut kaapista on taattu. Papu leikkii usein vesiautomaatilla ja hän onkin erittäin vesipeto. Iltaisin pitää laittaa Papulle suihkun hana tiputtamaan vettä, silloin Papu menee juomaan siitä suoraan ja saattaa istun vesiloron alla hyvänkin tovin välittämättä kastumisesta. Papu inhoaa harjaamista ja varsinkin sitä kun peppukarvoihin on tarttunut jotakin, silloin mennäänkin peppu maassa hinkaten ja kovaa. On meidän lakanoistakin joskus löytynyt ruskeat ässät kun neitillä on jäänyt jotakin kiinni villahousuihin.. Papun bravuuri on pitkälle hyppääminen, korkealle taas on paljon vaikeampi päästä ja Papu viihtyykin aika matalalla. Öisin Papu on erittäin rasavilli; tavarat tippuilevat pöydiltä, jos on pahvilaatikko niin sitä on revittävä ja jos löytyy jokin kiva kilisevä juttu niin sen kanssa voisi leikkiä vaikka koko yön.

Papu on kaiken kaikkiaan todella hellyyttävä tapaus villahousuineen päivineen ♥

Toivottavasti saamme tämän yön nukkua suhteellisen rauhassa... Juttua Tiikeristä tulee pian :)