Varastetut kengät

Eilen sain viestin, että elokuuhun saakka olisi töitä. Olen todella huojentunut ja helpottunut, se kauhea etsiminen on ohi toistaiseksi! En ole osannut nauttia uudesta kodista ja ympäristöstä täysin siemauksin työnsaanti stressin takia, mutta nyt minulla alkaa oikeasti loma. Uusi työpaikka on siitä jännittävä, että se on sekä seisoma- että kolmivuorotyötä. Tulee siis paljon uuden opettelemista, mutta vaihtelu virkistää ja uudet kokemukset kasvattavat. En vielä kerro enempää mitä tuleman pitää, mutta nyt voin huokaista helpotuksesta.

Sunnuntaina kissat tulivat kotiin, automatka oli hieman hankala kun Tiikerille kävi pieni vahinko. Meillä automatkat ovat aina olleet kissoille todella stressaavia ja kun matkan pituus oli kaksi tuntia niin saamme kiittää että matka meni noinkin hyvin! Kissat kotoutuivat heti todella loistavasti ja sauna tuntuu olevan kummankin mieleen, hengailevat ylälauteilla yhdessä :D Papulla meni puolet ensimmäisestä illasta piilossa mm. minun tyynyni sisällä, mutta pienen rohkaisun jälkeen kaikki meni hyvin. Ensimmäisenä yönä saimme jopa nukkua kokonaan, viime yön herätykset alkoivat viideltä, mutta lopulta nukuimme kaikki yhdessä lähemmäksi kymmentä. 

Sunnuntain automatkalla meillä iski myös nasta ikkunan reunaan ja tottakai sen piti lähteä halkeamaa, nyt toivotaan että se liikkuisi ylös tai alas, ei koko ikkunan halki kuskin puolelle. Todella huonoa tuuria ja kalliiksi tulee.

Ja nyt kerron teille viime postauksessa sivuttamani tarinan noin kuuden vuoden takaa. Ostin todella upeat Reebokin vapaa-ajankengät alennusmyynneistä, kyseisten kenkien jälkeen en ole täydellisemmin istuvia löytänyt. Pidin niitä kuin kukkaa kämmenellä ja pyrin tekemään kaikkeni, että valkoiset kengät pysyisivät siisteinä. Osallistuin erään kuntosalin kilpailuun, jossa pääpalkintona oli vuoden jäsenyys. Minulle soitettiin ja kerrottiin että olin voittanut, siinä kohti sain täysin sen käsityksen, että oli kyse pääpalkinnosta. Menin innoissani tutustumaan kyseiseen saliin ja jätin nuo kauniit kenkäni eteisen lokerikkoon muiden kenkien kanssa ja kysyin vielä, että onhan siihen turvallista jättää. Minulle naureskeltiin ja todettiin, ettei siitä kenenkään kengät ole hävinneet koskaan ennenkään. Saliesittelyn jälkeen minulle selvisi ensiksi, että olin voittanut viikon ilmaisen kokeilun, en vuotta. Olin siitä todella käärmeissäni jo pelkästään siitä ja lähdin etsimään kenkiäni.

Kenkiä ei löytynyt, taidettiin jopa soittaa jonkun asiakkaan perään, joka oli juuri lähtenyt. Salin henkilökunta ehdotti minulle siinä kohtaa, että josko joku tulisi hakemaan minut ja toisi minulle toiset kengät tai menisin villasukilla bussilla kotiin. Kyseessä oli kevään alku, eli kylmää ja loskaa. Kyyti ei järjestynyt ja villasukkien kanssa matkustaminen ei houkutellut. Siinä sitten hetken mietittyään lähti salin työntekijä ostamaan minulle uusia kenkiä. Istuin järkyttyneenä hierovassa tuolissa seuraavat pari tuntia ja sain kalliit kengät tilalle (jotka tosin olivat aika hirveät ja himpun verran pienet). Lupasivat soittaa perääni, jos joku olisi vahingossa ottanut kenkäni, eivät soittaneet. Haluan nyt painottaa, ettei syy ollut kenenkään muun kuin jonkun pitkäkyntisen salilla kävijän ja olen kiitollinen siitä että pääsin lopulta kuivin jaloin pois!

Tarinan opetus: laita suosikki kenkiisi GPS paikannin tai älä käytä niitä paikassa, jossa ne voidaan sinulta kähveltää.