Lukuinto – kiitos kun palasit

Viime vuoden lopulla alkoi lukemisen into hyytymään. Yritin ottaa siihen vauhtia moneen otteeseen, kokeilin uudestaan ja uudestaan erilaisia tyylejä sekä suosikki kirjailijoitani. Tämän vuoden toisena päivänä sain luettua loppuun Jojo Moyesin Parillisia ja Parittomia kirjan ja sen jälkeen homma tyssähti kokonaan. Pienen hiljaiselon jälkeen heräilemisen merkkejä lukemisen pariin on taas noussut, joten onneksi ei lukeminen kokonaan loppunut.

Pieni tauko lukemiseen tuli tarpeeseen, vaikkakin suurin syypää lukutaukoon on ollut keskittymiskyvyn uupuminen. Nyt meditoituani jo muutaman viikon on alkanut se punainen lanka kirjojenkin kanssa löytymään ja olen päässyt jatkamaan Helmet lukuhaastetta.  Meditoinnista on ollut paljon hyötyä! Kirittävää kyllä riittää haasteen suhteen, jos haluan saada luettua tänä vuonna lähellekään yhtä paljon kuin viime vuonna. 

Luin ensin tiiliskiven kokoisen Cheekin elämänkerran JHT Mustalammas, koska kotimainen hip hop on aina ollut lähellä sydäntäni. Kirja ei ollut täydellinen – paikoin se oli todella pitkäveteinen. Kirja kuitenkin avasi paljon tarinaa Cheekin tekstien takaa ja on upeaa miten hän antaa kirjassa niin paljon itsestään lukijoille. Arvostan tässä asiassa häntä paljon, vaikka olenkin kuunnellut lähinnä hänen alun tuotantoaan silloin muinoin.

Toinen vasta lukemani kirja on Clare Mackintoshin Annoin sinun mennä, josta olin ehtinyt lukemaan paljon hyviä arvosteluja ennen kirjan saamista käsiini. Tovin sitä saikin kirjastossa jonottaa kuten myös sen seuraajaa Minä näen sinut -kirjaa, jota odotan nyt kuin kuuta nousevaa. Ajattelin kirjan olevan paljon kevyempi ja en sitä aloittaessani ymmärtänyt sen todella olevan psykologinen trilleri, sillä usein jätän takakannen lukematta jos olen varannut kirjan aiemmin.

Äiti päästää irti pienen poikansa kädestä, auto ilmaantuu kuin tyhjästä, ja silmänräpäyksessä kaikki muuttuu. Millainen kuljettaja pakenee onnettomuuspaikalta? Tapaus jää kalvamaan rikoskomisario Ray Stevensiä, joka ryhtyy hakemaan oikeutta jokaisen vanhemman pahinta painajaista elävälle äidille, hinnalla millä hyvänsä.

Poikansa menettänyt Jenna Gray pakenee suruaan syrjäiseen mökkiin Walesin rannikolla. Hän haluaa jättää koko entisen elämänsä taakseen, mutta menneisyys ja muistot hirvittävästä marraskuisesta illasta palaavat vainoamaan häntä järkyttävin seurauksin. Tämä vangitseva, nokkela ja piinaava psykologinen trilleri menee ihon alle. Varaudu tyrmäävään juonenkäänteeseen, jota on kehuttu yhdeksi kaikkien aikojen nerokkaimmista.

Tuota juonenkäännettä ei todella ole kehuttu suotta, se oli nimenomaan erinomaisen nerokas ja kirja piti lopussa tiukasti otteessaan. Kirja liikutti ja oli samalla todella niskakarvat pystyyn nostattava, haukoin välillä jopa järkytyksestä henkeäni. Tästä oli pakko keskustella myöhemmin vielä Kallen kanssa, koska kirja meni todella ihon alle – niin järkyttävä ja loistava samaa aikaan se oli. Odotan todella paljon Mackintoshin seuraavalta kirjalta, tätä kirjailijaa kannattaa pitää silmällä tulevaisuudessa! 

Olen iloinen siitä, kun kirjat ovat alkaneet taas vetämään puoleensa. Keväisin tuntuu muutenkin tulevan huima määrä uusia kirjoja ja nyt kannattaakin selailla kustantamoiden uutuus oppaita. Tällä hetkellä olen uppoutunut puutarha ja viljely kirjoihin, mutta jotenkin kaipaan tasapainoksi myös verta hyydyttäviä trillereitä, kun pääsin jo mukavasti sellaisen makuun. 

Mitä sinun yöpöydältäsi löytyy tällä hetkellä?

ps. Tuo karvainen kaveri yöpöydälläni on possuressu, jonka kanssa olen tallustanut ja jakanut liki koko elämäni. Siinä se minua muistuttaa joka päivä kaikesta siitä hyvästä mitä elämässäni on. ♥