Kun työ kantaa hedelmää

Tänään olen viettänyt aivan normaalia vapaapäivän aamua. Sain herätä hitaasti ilman kissojen häiriköintiä, juoda kahvikuppini onnellisen ruokitun kissan purinan kera, katsoa lempiohjelmaani kaksi purisijaa luonani lämmittämässä ja vain olla. Tässä taitaa olla onnen salaisuus, hitaat ja rauhalliset hetket. Uskallan väittää, että aamukahvi maistuu tuhat kertaa paremmalta vapaapäivänä, kuin kiireessä arkena kelloa vilkuillen. Suihkautin lempi hajuvettäni hieman, koska aina ei tarvitse olla juhlapäivä sen käyttöön. Edes tiskikoneen tyhjennys sekä täyttäminen eivät saa hymyä pois huuliltani. Kiireinen arki tarvitsee vastapainoksi juuri näitä hetkiä, kun voi vain olla ja tehdä sitä mistä oikeasti pitää ilman kiirettä ja aikatauluja. Nautitaan niistä nyt kun voi ja annetaan arjen taas maanantaina viedä mennessään!

Tällä viikolla ajatukseni ovat olleet täysin solmussa. Vastaan tuli mahdollisuus töissä, jonka ohi en voi kävellä, vaan sitä mahdollisuutta pitää lähteä tavoittelemaan ja kurottelemaan. Tämä mahdollisuus pelottaa ja tuntuu todella hurjalta, mutta toisaalta tiedän että minusta on siihen. En vain osannut varautua sen tulevan näin pian eteeni ja nyt laitan hakemusta ja odotan mitä tapahtuu. En olisi vuosi sitten voinut ajatella mitä elämä tuo tullessaan, tyhjään heittäytyminen tuo sellaisia mahdollisuuksia joista en ole osannut edes haaveilla. Mennään päivä kerrallaan ja katsotaan mitä elämä tuo tullessaan, nautitaan niistä kahvikupillisista ja vaniljan tuoksun kietoutumisesta vanhaan neulepaitaan, eikä saa unohtaa hymyillä ja olla tyytyväinen siihen mitä on. 

Vaikka lukio onkin nyt ollut heitteillä ja olen kiireessä tehnyt kursseja loppuun stressin valtaamana, on lopputulos ollut parempi kuin kahdeksan vuotta sitten. Viikon aikana sain kaksi erittäin hienoa yhdeksikköä äidinkielen ja matikan kursseista ja se jos mikä on luonut intoa ja toivoa tulevasta. Ajattelin ensin, ettei töiden ja blogin ohessa opiskelu ole helppoa ja tähtäsin suoraan siihen, että kunhan kursseista läpi päästään olen tyytyväinen. Nyt fiilikset ovat uskomattomat, vaikka töitä joutuukin tekemään aivan mielettömät määrät oppiakseni ja epätoivon hetkillä tulee ajatus luovuttamisesta. Kuitenkin kun näkee töiden tuloksen voi oikeasti olla iloinen ja ylpeä itsestäni, mikään numero paperissa ei ole itsestäänselvyys. Olen kuitenkin ymmärtänyt jättää isoimman urakan välistä eli koko lukion oppimäärän ja tähtään suoraan pelkkiin kirjoituksiin ja valkolakkiin. Tällä hetkellä opiskelen bilsaa, pitkää matikkaa, äidinkieltä ja englantia, myöhemmin vielä psykologiaa ja taustalla ajattelin ottaa saksan uudestaan ihan vain oppimisen ilosta. Minkälaisen paketin tulen kirjoittamaan tulee olemaan vielä minulle itsellenikin mysteeri, mutta eiköhän se selviä tässä ajan kanssa.

Tässä arjessa täytyy muistaa vain pitää itsestä huoli ja höllätä kun on tarvetta. Suosittelen samaa teistä jokaiselle, ensin oma hyvinvointi ja sen jälkeen voi saavuttaa mitä vain! Nyt siirryn kirjoittamaan hakemusta ja toivon teidän pitävän minulle peukkuja :) 

Oikein ihanaa lauantain jatkoa!