Liian pian se on ohitse


Vuosiin en ole junalla matkustanut. Kun on auto, niin sillä kuljetaan ja oikeastaan koskaan en ole asunut junayhteyksien päässä. Kuitenkin juuri tällä hetkellä olen junassa ja oikeasti nautin tästä tasaisesta matkustustavasta todella paljon. Tänä viikonloppuna suuntaan itseni kohti lukion lähitapaamista. Junamatkan kestäessä neljä tuntia ei mieleeni tullut matkustaa samana päivänä, vaan otin itselleni puolipekkasen ja lähdin matkaan jo tänään. Yöni vietän Cumulus hotellissa ja se onkin ensimmäinen yksinäinen hotellireissuni. Muutenkin harvemmin tulee hotellia käytettyä ja on se omanlaisensa kokemus :) 


Koska matka on pitkä ja vaihdossa jäi aikaa vajaa tunti, kävin kuvaamassa ympäristöä ulkona. Syksy alkaa olemaan jo ohitse ja ruska vaihtunut ruskeisiin pudonneisiin lehtiin. Meitä on kuitenkin edelleen hellitty upealla säällä ja se jos mikä nostaa mielialaa syksyn edetessä. En ole surullinen syksytä, vaan pimeistä aamuista, kylmistä päivistä, aikaisemmin saapuvista varjoista iltaisin, kylmettyneestä nenänpäästä ja liian ohuista farkuista säähän nähden. Tällaista tämä syksy on, muutoksia ja uusia tuulia. Kun aamuvuoroon mennessä kylmä ilma kohtaa unisen minän ei itku ole kaukana, mutta toisaalta sitä herää paljon nopeammin. Jos jotakin saan toivoa niin lempeää talvea ja paljon kauniita säitä. Kohta ollaan jo omalla päätepysäkilläni, aika menee liian nopeasti kun on mukavaa tekemistä!


Ihanaa ja toivottavasti myös aurinkoista viikonloppua!

Ei kommentteja

Kiitos kommentistasi ♥