Rutiinin tärkeys

Jokin todella iso asia elämässäni on muuttunut nimittäin olen ensimmäistä kertaa koskaan saanut luotua itselleni rutiineja. Rutiineja aamuun, iltaan, kauneudenhoitoon ja ylipäätänsäkin koko arjen pyöritykseen. Tässä minua on paljon auttanut eteenpäin bullet journal, josta löytyy rutiineille omat ruksittavat kohdat ja muistuttaa minua tehokkaasti pienistäkin asioista. Ihme kyllä tuo on tsempannut todella paljon niinkin yksinkertaisessa asiassa kuin sängynpetaamisessa, olen saanut luotua siitä normaalin osan arkea.

Edelleen olen sairaslomalla. Nyt taitaa tulla kaksi kuukautta jo täyteen ja loppua ei vielä tunnu näkyvän. Kotona olo oli aluksi rankkaa, sitä oli kokoajan kauhean huono omatunto ja syyllisyys kun ei parantunut työkuntoon sormia napsauttamalla. Tässäkin kohti minut pelasti tuo bullet journal, sillä siitä kiinnostuminen ja innostuminen sai minulle aikaan päivärytmit ja sai minut tekemään muutakin kuin tuijottamaan television ruutua toinen käsi sipsikulhossa ja toinen pakastimella kaivaen jäätelöä pohjalta. Nyt minulla on selkeä rytmi, tavoitteita joka päivälle ja työstän sellaisia asioita, joita yhdellä kädellä voi. Opiskelen ja opettelen uutta, kehitän itseäni ja unelmiani. Jos jotakin hyvää pahastakin!

Tällä hetkellä tuntuu, että olen käden kanssa samassa pisteessä mistä lähdettiin. Tilanne siis on se, että viime syksyn ja nyt kevään aikana vasen lapa on kipuillut ja lopulta niin pahasti, että menin vihdoin lääkäriin asti ja sillä tiellä ollaankin. Kipu säteilee hermoa pitkin sormenpäihin asti ja syy on toistaiseksi tuntematon, mutta kaikesta on puhuttu lääkäristä fyssariin hermovauriosta niskan välilevyn pullistumaan ja siitä lihastulehdukseen.  Hermosäryt ovat tosi kovia, toisina päivinä tuntuu ettei käsi toimi ollenkaan ja sitten on taas niitä päiviä, kun tuntuu vähän helpottavan. Ensi viikon fysiatrin aikaa odotellessa, ehkä silloin päästään eteenpäin ja saadaan oikeita vastauksia!

Toki sitten on se toinen puoli arjessa; huoli ja stressi rahasta ja siitä tuleeko käsi täysin kuntoon, pystynkö tekemään fyysistä työtä jatkossa. Sen aika näyttää, mutta tällä hetkellä ajatukset harhailevat ympäriinsä etsien eri vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia, vähän kuin varalle. Nyt on ollut aikaa unelmoida ja koota ajatuksia kasaan, mitä minä oikeasti haluan? Onneksi on ystäviä, onneksi on heitä jotka seisovat vierellä mitä ikinä päätänkin valita, kiitos heille. Kuin tilauksesta tulikin eteeni Unelmahommissa -kirja, joka on auttanut minua alkuun unelmieni kanssa ja kirjasta kerron lisää myöhemmin!

Kaiken kaikkiaan vaikka helppoa tämä aika ei olekaan niin tilanne on kuitenkin yllättävän hyvä. Kaikki järjestyy ja setviytyy ajan kanssa, nyt pitää vain luottaa siihen.