Kaunistatko itseluottamuksesi?

Sosiaalinen media - tutummin some, on kuulunut elämääni hyvin monta vuotta. Tietokoneella hengailin ensin mesessä, sitten irkissä, siitä irc-gallerian kautta pikkuhiljaa facebookkiin ja muihin vastaaviin. On ollut vaiheita, kun olen täyttänyt facebookkini kaverilistaa puolitutuilla ja esimerkiksi yläasteen aikaisilla luokkalaisilla, entisiä työkavereita, keiden kanssa ei ole koskaan ollut minkäänlaista kaveruutta tai päinvastoin taustalla saattoi olla jopa kiusaamista. Kun tuli aika siivota fb:tä ja katsoa keiden ihmisten kanssa haluan edes jakaa asioitani (ja ei, en koe että facebook on mikään ilmoitustaulu) niin listasta tuli hyvin lyhyt. Samalla oloni oli todella huojentunut, jonkinlainen taakka putosi harteiltani ja sen jälkeen en ole enää hyvän päivän tuttuja kaveriksi lisäillyt ja lista pysyy hyvin lyhyenä.

Ennen jaoin facebookissa helposti kuvia tai tekstejä muuten vaan, mutta Kallen kanssa opin siihen ettei kaikkea tarvitse jakaa. Toki tärkeimmät päivitykset tulee tehtyä, mutta koen ihmisten ansaitsevan tietää asioistani minulta eikä facebookista. Instagrammi puolestaan on minulle oiva kuvien jako palvelu, siellä ei kukaan näe pakosta miten meidän kissat nukkuvat söpösti yhdessä tai kun olen tehnyt ruokaa ja ottanut siitä kuvan. Instagrammissa olen todella iloinen jokaisesta tykkäyksestä, kommentista ja seuraajasta, mutta kuka nyt ei olisi? 









En_koe tarvitsevani itsetunnon pönkitykseen sosiaalista mediaa, mutta myönnän että on kiva välillä saada kommentteja että näytän kivalta tai ottamani kuvat ovat inspiroineet jotakuta. On toki eri asia jakaa kuvia huomion takia, mutta mielestäni raja on hyvinkin häilyvä. 

Some luo myös valtavat paineet useammalle ihmiselle. "Pitää" päivittää instagrammiin kuvia, kriisi tulee jos joukko seuraajia häviää yks kaks tai kuva ei saakaan kuin yksi tai kaksi tykkäystä, Ihmiset ottavat selfieita synnytyssalista, vessassa käydessään tai autoa ajaessaan. En sano, että olisi väärin synnytyksen jälkeen ottaa kuva, mutta onko sen jakaminen heti todella ykkösasia? Eikö sen vastasyntyneen pitäisi saada kaikki huomio? Eilen Marja Hintikka livessä sivuttiin sosiaalista mediaa ja sen luomia paineita tuoreisiin äiteihin. Tämä asia pistää mieleni matalaksi.

En tiedä oletteko huomanneet ihmisten selfieitä, joissa naama näyttää turhankin "siistiltä" ja blurrautuneelta? Kun hankimme uudet puhelimet  ja testailin selfie-kameraa niin automaattisesti kuva käsiteltiin "kaunistus" filtterillä; silmiä suurennetaan, ihoa tasoitetaan ja mitä vielä. Toiminnolle on kymmenen eri tasoa ja mitä lähemmäksi kymppiä mennään sen luonnottomammalta ihminen näyttää. Onneksi kyseisen toiminnon saa pois päältä, mutta automaattisesti aina kun laitan selfiekameran päälle niin se menee kaunistus puolelle. Miksi ei toisinpäin? Miksi normaali kuva ei ole vakio ja kaunistus jokin lisänappula jossakin piilossa? Minulla on finnejä ja arpia, harvemmin meikkaan ja vaikka naama näyttäisi kuinka petolinnunperseeltä niin en halua käyttää filtteriä. Ja toki jokainen tekee valintansa itse, mutta toivon että tietoisesti ja oikeasti hyvästä syystä. 

Olette ihmiset kauniita juuri tuollaisenaan. Usein valitan Kallelle omista kuvistani että onpa ruma tai kylläpä tuo finni paistaa, noh asia ei kuitenkaan mene ihan niin. Kun katson muiden ihmisten kuvia niin en ala laskemaan ihmisen finnejä tai luomia, vaan katson ensiksi silmiä ja hymyä ja se siinä, onpa kaunis kuva! Omia kuvia selatessa tulee sokeaksi itselleen ja on paljon kriittisempi. 

On sairasta miten media on luonut meille paineet ja kriteerit tietynlaisesta ulkonäöstä. Ihmiset vaativat sitä itseltään, mutta kun katsoo toisia niin eihän sitä keneltäkään muulta (toivottavasti) vaadi. Näemme itsemme väärin, rumempina, jollakin tapaa harmaina. Onneksi muut näkevät sen kaiken väriloiston ja muistuttavat siitä välillä. Ilman Kallea olisin paljon sokeampi itselleni. Olkaa armollisempia itsellenne, kauneus tulee sisältä eikä blurrista. Voidaanko sanoa ei blurrille? 

ps. kyllä olen itsekin jakanut kuvia blurrin kanssa ja oikeastaan vahingossa, aina ei sen olemassa oloa muista, mutta nyt kyllä nolottaa hieman

6 kommenttia

  1. Olet harvinaisen tasapainoinen ja järkevä nuori. ❤️ Todella hyvä kirjoitus! Some voi tosiaankin asettaa valtavia paineita ja ironisesta nimestään huolimatta päinvastoin eristää kuin saada aikaan sosiaalista kanssakäymistä.
    Kiitos näistä ajatuksista, ihan mahtavia ajatuksia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kauniista kommentistasi Jenna :) Somea vastaan pitää olla aika järeät otteet ja olla rehellinen, muuten hukumme pinnallisuuteen hyvinkin nopeasti.. Mukavaa viikonloppua!

      Poista
  2. Blogissani olisi sinulle pieni haaste :)

    http://takeabreathblog.blogspot.fi/2015/11/blogintarina.html

    VastaaPoista
  3. Tosi kiva teksti! :) kaunis ajatus taustalla

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥