Kun maailmani mullistui

On aika päättää tämä blogin hiljaisuus ja aloittaa uusi vuosi ihanilla uutisilla! Perjantaina tulee kolme viikkoa siitä, kun maailmani kääntyi päälaelleen ja pikkuisemme päästi ensimmäiset karjaisunsa – meistä tuli vanhemmat pienelle pojalle. Kaikki on ollut uutta ja ihmeellistä, olemme opetelleet arkea pienen kanssa ja olen nauttinut siitä suuresti. Vielä tähän asti poika on ollut todella helppo, odotin paljon vaikeampaa alkua monellakin tapaa. Sitten taas on asioita joihin en pystynyt varautumaan kuten se valtava rakkauden ja samalla myös huolen määrä. Tämä vanhemmuus on vienyt minut täysin mukanaan!

Synnytys ei mennyt ihan niin kuin olin toivonut ja harvoin se niin meneekään, mutta toisaalta kaikki meni hyvin. Kokemuksena se oli rankka ja omia voimavaroja tuli testattua oikein olan takaa, mutta lopun palkinto oli todella sen arvoinen. Poikaan oli helppo rakastua heti, hän oli niin pieni ja kaunis, niin täydellinen. Kalle oli ihan mielettömänä tukena ja astui heti upeasti uuteen isän rooliin, olen tästäkin niin onnellinen! Meidän pieni perhe oli ensin osastolla yöt ilman isää, mutta onneksi pääsimme nopeasti potilashotellin puolelle tutustumaan yhdessä tähän pieneen ihmeeseemme.

Kotiin pääsimme neljän päivän iässä ja siitä se arki sitten lähtikin käyntiin nopeasti. Kissat olivat alkuun aika varautuneita ja toisaalta samalla huomionkipeitä, mutta mitään suurempaa mustasukkaisuutta ei ole ollut. Pikkuhiljaa tutustumme toisiimme ja totumme yhteiseloon, onneksi alku on ollut jo lupaava. Oli ihanaa päästä kotiin viettämään ensimmäistä joulua perheenä. En olisi voinut olla onnellisempi, kun maailman paras joululahja tuhisi sylissä ♥

Vuosi 2018 oli todella upea ja ikimuistoinen, toivottavasti alkanut vuosikin olisi yhtä antoisa.

Ihanaa uutta vuotta 2019! 

ps. voit seurata meitä myös Instagramin puolella!