Huomista jännittäessä

Jännittää.

Kaikesta eniten koko hommassa jännittää aivan saakelisti tipan laitto käteen. Kuulostaa todella naurettavalta, niin pienestä jutusta kuitenkin kyse. Koska kuitenkin käyn luovuttamassa verta ongelmitta niin eikö pitäisi olla aika helppoa laittaa yksi tippa? Inhoan yli kaiken neuloja ja tässä kahden viikon aikana kun on otettu verikokeita nelisen kertaa niin se on ollut aivan kauheaa. Ja nyt tässä vaiheessa jos on jäänyt välistä mikä täällä on vaivana niin vasemmassa munasarjassa on yli 13cm pituinen monirakkulainen muuntautunut kysta, siitä juttua täällä.

Kävin keskiviikkona valittamassa kivuista lääkärissä ja siellä selvisikin, että matiksi nimetty kaveri on lähtenyt matkailemaan oikealle puolelle eli se repii siellä piuhoja mennessään ja se jos mikä onkin sattunut. Sain onneksi kunnon lääkkeet kipuihin ja leikkausaikaa nopeutettiin todella paljon. Alkuperäinen aika olisi ollut kuukauden päähän ja pelkkänä ajatuksena niin pitkä odottaminen kipuineen päivineen tuntui kauhealta. Nyt on huono olo melkeimpä kokoajan, heikottaa ja missään asennossa ei ole hyvä olla.

Päivät ovat menneet levätessä. Oikeastaan jo pelkästään Tiikerin kantaminen makuuhuoneesta olohuoneeseen sylissä on todella raskasta ja sen jälkeen ei ole voimaa muuhun. Tuntuu todella naurettavalta ja toivonkin, että olo rupeaa helpottamaan ja pian. Eniten odotan leikkauksen jälkeen ulos pääsemistä ja liikkumista. Uusi joogamatto on edelleen iskemätön ja odotan todella innolla ensimmäistä juoksulenkkiä aikoihin. Nyt vain pitää höllätä huolella ja ottaa rennosti, paikallaan olo on vain todella vaikeaa. Ja uskon että ensi viikko tulee olemaan leikkauksen jälkeisten kipujen kanssa vielä pahempi. Onneksi huoltojoukot ovat aivan kultaiset.

Toivottavasti teillä on ollut mukavempi viikonloppu!