Väriterapian tarpeessa

Aikuistenvärityskirja.

Ai aikuisten oikeasti? Kyllä.

Ja miksi? En tiedä parempaa keinoa tällä hetkellä oikeasti muiden asioiden poissulkemiseen ja rentoutumiseen, väriterapia tekee todella hyvää ja mieli lepää kun värittää pienen pieniä yksityiskohtia (kunnes menee hermot joidenkin pienten pampuloitten kanssa kun niitä on väritellyt jo pidemmän aikaa). Värityskirja on oikeasti todella monipuolinen ja kiva, kunhan vain kuvat ovat kauniita ja inspiroivia. Ensimmäisen värityskirjani ongelma on ollut tylsät kuvat, ketä kiinnostaa värittää sata kumiankkaa tai taloja? Olen värittänyt värikynillä hennosti ja voimakkaammin, vesiväreillä ja ei monipuolisuus siihen lopu; ideana olisi vielä kokeilla tusseilla, värittää yhdellä kynällä koko kuva käyttäen hyväksi eri sävyjä mitä kynästä tulee, värittää vain erilaisilla keltaisilla kynillä kuva ja lista on loputon.

Kävin eilen Iloveme messuilla ja sieltä tarttui mukaan ihana zen värityskirja, siinä on kuvat ja mietelauseet vuoden ajaksi. Tänäänkin aamulla värittelin ja aikaa meni ihan hyvä määrä. On hyvä pysähtyä ja olla ajattelematta mennyttä ja tulevaa ja antaa mielen levätä. Toivottavasti värittämisestä tulisi joka aamuinen tapa ennen töihin lähtöä. Ohjeissa oli, että värittämiseen pitäisi varata aikaa kaksikymmentä minuuttia. Minulla meni puoli tuntia ja vaikka aluksi naureskelin niin kyllä se aika menee nopeasti.

Tästä päästäänkin sopivasti piiloitettuun pääaiheeseen. Viime viikko oli suhteellisen rankka. Olen ajatellut paljon kirjoitanko vai en aiheesta ja tullut siihen lopputulokseen että kyllä. Eli pitkään jatkuneiden vatsakipujen takia päädyin lääkärille (jonne menin oikeastaan korvatulehduksen takia) ja siellä mahaa kokeiltiin ja heti lähetettiin eteenpäin, vasen puoli oli aivan kivikova ja suorastaan helvetin kipeä koskiessa. Siitä sitten labrojen kautta sairaalan puolelle ja tutkimuksiin, kotiin pääsin kahdeksan tunnin istumisen jälkeen ja kun en saanut syödäkkään oli olo hirveä.

Torstaina lisätutkimuksiin ja ultrassa löytyi pituudeltaan liki viisitoista senttinen monirakkulainen kysta väliseinämillä. Nyt odotellaan aikaa leikkaukseen, pois lähtee toinen munasarjoista kokonaan. Erilaisia fiiliksiä on tullut läpikäytyä, kivut ovat kovia, mutta yleisesti ottaen koetamme pitää fiiliksen korkealla. Kysta (kasvain, ihan miten nyt halutaankaan sanoa) on nimetty Matiksi. Ja onneksi lääkäri heti sanoi ettei toisen munasarjan poisto vaikuta lasten saamiseen.

Yhdellä kertaa selvisi syksyn jumalaton väsymys, jäätävä pömpöttävä alavatsa (iltaisin näytän siltä että voisin olla reilusti yli puolenvälin raskaana) ja alaselkäkivut. Siellä se on painanut ties kuinka kauan paikkoja! Mutta nyt, hyvät naiset, jos tuntuu epänormaalia kipua niin menkää lääkäriin. Itse odotin kivuisssani puolitoista kuukautta täysin turhaan. Voin kuvitella miten asiat lähtevät vihdoinkin sujumaan tämän läpikäymisen jälkeen, mutta odottavan aika on pitkä ja tosiaan näillä kivuilla ei paljoa mitään tehdä. Tämä on muistuttanut, miten pitää elää oikeasti kunnolla ja tehdä asioita joita oikeasti haluaa. Toivottavasti ette joudu kokemaan samaa koskaan!

Jos on omakohtaisia kokemuksia niin jakakaa fiiliksiä ja toki sähköpostillakin voi viestiä laittaa osoitteeseen turkoosejaunelmia@gmail.com , Täällä on kaikki loppujen lopuksi ihan hyvin, vaikka fiilikset aika sekavia ovatkin. Onneksi minulla on aivan ihania ihmisiä ympärillä, Kalle pitää musta todella hyvää huolta ja kun olen kotona yksin nin kissat eivät päästä mua hetkeksikään silmistään :)