Tunnistatko tarpeen ja halun?

Minä en. Tai oikeastaan tunnistan jollakin tavalla, mutta se on pirun vaikeaa. Nämä ajatukset heräsivät Yoogaian Stressinpurku tunnilla viime viikolla ja osui ja upposi. Itse haluan paljon asioita, luulen tarvitsevani niitä oikeasti todella paljon, mutta kysyttyäni asian kohdalla; onko kyse halusta vai tarvitsetko sitä oikeasti? niin ajatus muuttuu. Viime aikoina on tapahtunut paljon erilaisia asioita, mukavia ja suoraan painajaismaisia. Ajatukset ovat menneet suuntaan jos toiseenkin. Mikä tärkeintä, nyt on asioiden tärkeysjärjestys alkanut hahmottumaan.

Uskoisin ihmisten olleen sata vuotta sitten huomattavasti onnellisempia. Tyydyttiin siihen mitä oli, ei ollut tuhatta eri vaihtoehtoa ja emme hukkuneet silloin turhaan tavaraan. Torpissa syötiin keittoa samasta kattilasta omilla puulusikoilla! Miksi me emme voisi tyytyä vähän vähempään? Hienosti on ihmisille luotu halu materiaalia ja sellaisia asioita kohtaan, joita ei vain voi saavuttaa. Ja ei, redbull ei vieläkään anna sinulle siipiä, vaikka he niitä sinulle mainoksessaan tarjoavat.

Nykyään kun dödöhyllyllä on niin miehillä kuin naisillakin noin sata eri vaihtoehtoa niin tulee valinnan vaikeus. Ja ei en ole käynyt laskemassa, mutta olin järkyttynyt miten paljon erilaisia toinen toistaan pahemman hajuisia kemikaalipommeja miesten dödöhyllyltä löytyy! Jos tarvitsee dödön niin eikö tärkeintä ole se, että se toimii? En usko että muutaman euron lisähinnalla tulevat kyberominaisuudet ovat kauhea tärkeintä, kunhan hiki ei haise niin olen tyytyväinen. Tosin itselläni deodorantin shoppailu on helpompaa, tsekkaan luonnonkosmetiikka hyllyn ja valitsen muutamasta vaihtoehdosta sen neutraaleimman ja parhasassa tapauksessa suhteellisen tutun ja turvallisen vaihtoehdon joka ei anna minulle siipiä tai vaihda vaatteitani puolestani.

Itse olen vähentänyt tavaran määrää, mitä enemmästä pääsen eroon sen parempi. Toki on esineitä, joita olemme saaneet lahjaksi, mutta joskus täytyy olla raakakin. Kuka tarvitsee avokadolle leikkuria? Idea hauska, toteutus oli jotakin aivan muuta, täysi turhake ja tilanviejä. Tai kauheaa kasaa kirjoja, jotka on luettu jo ja osa todettu ei niin hyviksi? Meillä on tällä hetkellä kirppispöytä, jolla koetetaan saada meille reissurahaa Saksan matkaa varten. Se tulee meillä tarpeeseen. Ja täytyy sanoa että tuntuu kivalta kun kaappia avatessa sieltä ei hyökkää huojuvat tavarapinot päälle. Vaikka olisikin vain kyse jatkojohdosta joka tippuu päähän kun avaa kaapin oven niin se voi sattua aika paljon osuessaan vaikkapa silmäkulmaan. (kirjoittajallahan ei tästä ole kokemusta)

En lähde filosofisesti avautumaan teille tarpeen ja halun eroista, jokaisella on omat perustarpeensa ja ne on hyvä jokaisen itse käydä läpi. Sen sijaan haluan että te ajattelette mitä eroa on tarpeella ja halulla ja tunnistatko ne. Ja ensi kerralla siellä lähikaupassasi voit miettiä onko kyseessä tarve vai halu ja oikeastaan sitä voi miettiä jokaisen asian kohdalla. Nyt jatkan kipeänä makaamista, oli pakko välillä kirjoittaa hieman että pysyisin edes jotenkin elävien kirjoissa. Kiitos jos jaksoit tänne asti ♥ 

2 kommenttia

  1. Otsikon kysymykseen vastaten: tunnistan toisinaan, mutta en tietenkään toimi pelkästään tarpeitani kuunnellen. T. kosmetiikkabloggaaja, joka haluaa testata jokaisen vegaanisen ripsarin. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo tunnistaminen ja kuitnekin eritavalla toimiminen on tuttua juttua täälläkin ;) Itse muuten tykästyin benecosin vegan joku ripsariin, itselläni on luonnostaan aika pitkät ja tuuheat ripset ja siitä saan tarpeeksi lisäbuustia! Haju vaan on todella ällö..

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥