Kiinnostaako minimalismi? Vaikka Konmaritus ja minimalismi eivät ole sama asia on vähempään siirtyminen ollut meillä muodissa viimeisen vuoden ajan. Myönnän, että Konmarin metodeista osa jäi elämään meille todella vahvasti ja sitten taas on se puoli josta on jo luovuttu. Kalle tykkää edelleen t-paitojen viikkauksesta pystyyn, mutta minä luovuin lipastosta vaatesäilytyksestä ja valtasin maalaustarvikkeiden tilan kaapista omille vaatteilleni. Uskomatonta, mutta kahdelle hyllylle mahtui kaikki oleellinen (paitsi mekot), mitä nyt alemmalla on vielä muutamassa pikku lokerikossa uimakamppeita ja urheilukuteita sekä talvikausivaatteita.
Eniten meillä tilaa vie minun mekkokokoelma, joka alkaa myös allekirjoittaneen mielestä olla liian komea. Kaikki mekot ovat henkareissa henkarikaapissa ja siinähän se vaatekirjo jo sitten olikin. Muutama vuosi takaperin ei olisi riittänyt kaksi hyllyä + vaaterekki oleellisille, vaan hyllyjä olisi pitänyt olla ainakin neljä ja rekkikin aika paljon pidempi. Huh! Pakko siis itsekin myöntää, että eteenpäin ollaan tultu ja kaiken aa ja oo siistissä vaatekaapissa on se viikkaaminen. Aivan se ja sama käytetäänkö Konmarin metodeja vai ei, jos ei ole tiukkaa kuria näyttää kaappikin pian siltä.
Hieman taisin taas suistua raiteilta, sillä minun piti pelkästään tulla teille suosittelemaan pirun hyvää dokumenttia! Jo hyvän aikaa sitten suosittelin Instagramin puolella teille dokumenttia Netflixistä nimeltään Minimalism: A Documentary About the Important Things . Vaikka tavaroiden määrä on liki puolittunut muutosta, sitä silti on kaapit täynnä kaikkea turhaa, josta vain haluaa eroon. Olen keräilijä luonteeltani ja yksinkertaisesti pidän liikaa kauniista esineistä. Toki niin kauan kuin niistä on iloa minulle eivät ne ole turhia, mutta sitten taas tuo kellarillinen tavaraa, josta en edes muista mitä siellä on! Tarvitseeko sitä todella?
Tuossa dokumentissa kerrottiin mielestäni kivasti erilaisten ihmisten tilanne mistä on lähdetty ja mikä on tilanne nyt minimalismin ajatusmaailmaan siirtyneenä. Koenkin hyvin vahvasti, että tuossa on suuri henkinen ahaa elämys takana! Aloin haaveilemaan pienestä mummonmökistä, siitä että oppisi elämään vain tarpeellisella ja käyttämään tila hyödyksi. Muutama erityinen tilanne tuli dokumenttia katsoessa; ihmiset eivät ole onnellisia oravanpyörässä ja raha tai tavaran määrä ei tee onnelliseksi. Ei se määrä, vaan laatu. Minkä hinnan maksat pitkistä työviikoista, vaikka tilipussi olisikin pyöreä? Kuinka paljon tilaa oikeasti tarvitset ympärillesi, voisiko pieneen tilaan mahtua kaikki oikeasti oleellinen? Kaikesta ei tarvitse luopua ja jokainen tekee valintansa itse. Haluan mennä kohti minimalismia, vaikka se näin hamsterina olisikin vaikeaa. Hiljaa hyvä tulee.
