Olen viime aikoina ollut erittäin kiitollinen valon määrästä. Joka päivä se tuo hymyn huulilleni ja muistuttaa, että kevättä kohti ollaan menossa. Tämä tulee olemaan toinen kevääni sairaslomalla. Se on tuonut mukanaan suuria taloudellisia huolia ja epävarmuutta, unohtamatta kipuja. Kaiken tämän keskellä olen yrittänyt hymyillä urheasti. Olen koettanut jaksaa siitä huolimatta, että työterveys on viitannut koko hommaa kintaalla ja olo on ollut suorastaan avuton.
Kuitenkin yksi ihminen voi muuttaa kaiken. Sain syksyllä vihdoin fysioterapeutilta apua, hän ymmärsi missä mennään ja kun hän ei osannut auttaa enempää laittoi hän asiani eteenpäin ja antoi toivoa. Meillä on Tampereella TAYS:lla ihan mieletön Toimintakykykeskus, jonka työntekijä auttaa minua hoitamaan asioita. On ihanaa ettei tarvitse olla näiden asioiden kanssa yksin ja on joku, joka tietää mihin pitää laittaa seuraavat paperit ja häntä kiinnostaa samalla miten jaksan. Tämä on laskenut huomattavasti stressitasojani, kun paperisodassa ei ole yksin. Lisäksi työterveydessä ensimmäinen lääkäri heitti hanskat tiskiin ja eteeni tuli toinen lääkäri, joka ymmärsi missä mennään ja nyt mennään taas eteenpäin.
Jotenkin tämä koko niskavamma episodi kaikkine huimine käänteineen on vienyt minusta mehut kokonaan. Paino on noussut roimasti, olen turvonnut ja ihokin reagoi tavallaan. Häpeän tätä suuresti, sillä muutos ei ole positiivinen ja koen jollakin tapaa epäonnistuneeni. Viime kuukausina olen elänyt todella epäterveellisesti, joka ei varmasti lisää hyvää oloa. Kuitenkin yritän antaa itselleni nyt armoa ja muistuttaa siitä, että tämä tilanne ei ole ollut helppo. Olen oppinut hölläämään asioiden kanssa, joka puolestaan on helpottanut paljon omaa oloani. Tämän kaiken myöntäminen ei ole sekään helppoa.
Kohta vuoden kestäneen sairasloman aikana olen oppinut sen, että kaikkeen ei ihminen vain voi vaikuttaa ja joskus pitää odottaa mitä tulevaisuus eteen tuo. Se, että stressaa ja murehtii koko ajan ei todella helpota tilannetta. Päinvastoin. Ainoa mihin ihminen voi usein vaikuttaa on oma asenne. Tämä vuosi on muuttanut niin ajattelu- kuin arvomaailmaani, monet minulle ennen tärkeät asiat ovat menettäneet merkityksensä ja puolestaan uudet asiat ovat saaneet sijaa elämässäni. Olen päästänyt monesta negatiivisesta asiasta irti ja joutunut todella miettimään sitä mikä on minulle hyväksi.
Onneksi olen hurahtanut bujoiluun sekä opetellut viherpeukaloksi hitaasti, mutta varmasti. Nuo kaksi asiaa ovat tuoneet arkeeni paljon iloa monellakin tapaa. Keväälle otan tehtäväksi etsiä itselleni uuden lajin, jota voi harrastaa, vaikka onkin niskassa vamma. Jo pelkkä kävely tekee usein ihmeitä, mutta kaipaan jotakin muuta arkeen, lähinnä sitä neljän seinän sisältä poistumista. Jos sinulle tulee mieleen jokin (liikunnallinen) laji mieleen niin vinkkaa siitä ihmeessä minulle.
Vaikka syksy ja talvi olivat normaalia raskaampia niin nyt nautin kaksin kerroin valosta ja odotan kevään merkkejä. Tänään vaihdoin kasveille multia ja osaa isompiin ruukkuihin, huomenna homma jatkuu uusien ruukkujen ostamisella. Haluan nauttia näistä pienistä hetkistä, oli se sitten sormien upottamista multaan, pullan leipomista tai vaikeamman sudokun ratkaisua. Loppujen lopuksi elämässäni on asiat kuitenkin ihan hyvin ja haluan ottaa tämän mahdollisuutena. Elämää ei pitäisi koskaan suunnitella liian pitkälle, vaan antaa sen mennä omia polkujaan, muuten voi kävellä oman onnensa ohitse.
Tuut ratsastaa Clydellä :D
VastaaPoistaMä oon surkea ratsastamisessa, pelottaa ehkä vähän liikaa niin en tiedä tulisko siitä mitään :D
PoistaVinkkaan vielä vesijuoksusta (tai uinnista) ja museokortin vinguttamisesta. :) Valoisaa kevään alkua!
VastaaPoistaTiedätkö olen täysin laiminlyönyt tuon museokortin, täytyy keskittyä kyllä nyt keväällä sen vingutteluun! Täytyy kyllä käydä kokeilemassa mitä iho tykkää tällä hetkellä uimahallista, ei yhtään huono idea sekään. Kiitos Eeva! :)
PoistaToivottavasti kaikki kipusi pian helpottaisivat. Sitä että on vaikeampaa ja että se vähän kiloina näkyy on turha hävetä. <3 Todennäköisesti pieniä muutoksia ulkonäössä ei kukaan muu edes huomaa.
VastaaPoistaItse yritän myös nauttia pienistä asioista ja ehtiä tehdä kaikkea kivaa.
Iso kiitos Maria kauniista sanoistasi <3 Näitä ajatuksia kirjoittaessa pelotti todella paljon, eniten ehkä se asioiden myöntäminen. Kuitenkin se helpotti paljon ja näitä teidän kommentteja lukiessani olo on huojentunut. :)
PoistaYmmärrän oikein hyvin tunnemyrskyt, joita koet esim. painon suhteen. Ihan normaaleja ajatuksiahan ne ovat kipujen ja sairastelun kanssa. Silti mitään hävettävää ei oikeasti olisi. Olet kaunis omana itsenäsi juuri niin kuin olet nyt(kin) ja arvokas ihminen. Yritän itsekin muistaa tämän omalta kohdaltani. Yritetään yhdessä. Jookos!?
VastaaPoistaHyvää ystävänpäivää blogisisareni <3
Voi Viltsi Mari, kiitos kaunis sinulle sanoistasi! Sitä on jotenkin välillä niin yksin näiden asioiden kanssa päänsä sisällä. Ihan kyyneleet tuli silmiini lukiessa kommenttiasi, tätä tarvitsin tähän hetkeen ja tästä ei suunta ole kuin ylöspäin! Ihanaa ystävänpäivää myös sinulle <3
PoistaEksyin blogiisi ekaa kertaa, ja tämä teksti oli ensimmäisenä. Pakko kommentoida heti.
VastaaPoistaMullakin on toinen kevät sairauslomalla. Lääkäriltä toiselle ravattu, ovat pyöritelleet päätä ja kaikki tulkinneet labroja eri tavoilla.. Viime viikolla huomasin ajattelevani ensimmäistä kertaa, että saan sittenkin olla kiitollinen tästä vuodesta. Olen oppinut itsestäni todella paljon. Olen oppinut rauhoittumaan, olen löytänyt meditoimisen ilon ja sen mukanaan tuoman hyvän olon. Ja niin paljon muuta, hyvin pitkälti samoja asioita kuin sulla, vaikka sairauslomalle vievät syyt ovat erilaisia kuin sinulla. Pystyn kuitenkin koko sydämestäni sanomaan, että tiedän miltä susta tuntuu. Ja kaikki sympatiani ja tsemppini!
Mulla on tapahtunut pieni keinahdus parempaan suuntaan, ja olen uskaltanut alkaa jo suunnitella tulevaisuuttakin, vaikken voi olla varma mistään. Usko parempaan tulevaisuuteen ja sen voima henkisen hyvinvoinnin ylläpitämisessä on kuitenkin ollut yks asioista, mitä oon oppinut. Ja se, ettei jumiudu murehtimaan, vaan keskittyy siihen, mikä on hyvää just nyt. Kieltämättä tuo oli vaikeaa silloin, kun sain saikkua 1 kk jaksoissa ja piti koko ajan olla toimittamassa kelaan papereita, hankkimassa lääkäriaikoja ym, mutta nyt sain 3 kk jakson, joten olen voinut rauhassa keskittyä paranemiseen ja olla stressaamatta. Toivottavasti pystyn säilyttämään edes osan tästä tyyneydestäni, kun seuraava toimintakyvyn arviointiaika lähestyy.
Ite jouduin kans jättämään kaikki rakastamani kovatempoiset liikuntalajit. Mutta tilalle tulivat neulominen ja rauhallistakin rauhallisempi restoratiivinen jooga ja yin-jooga sekä kävely.
Tsemppiä ja valoisaa kevättä!
Heippa!
PoistaEnsinnäkin iso kiitos kommentistasi, olen sen lukenut nyt hyvin moneen otteeseen ja se herättää minussa paljon ajatuksia. Tiedätkö olen yhtä lailla kiitollinen tästä vuodesta, vaikka se ei olekaan ollut helppo. Olen ensimmäistä kertaa oikeasti pysähtynyt ja riisunut itseni paljaaksi, kipujen kanssa eläminen on kasvattanut ja olen oppinut siirtämään ajatukseni niistä muualle. Ilman tuota taitoa olisin varmasti paljon syvemmissä vesissä. Ennen kaikkea olen tehnyt matkan itseeni ja ole nyt vahvempi ja tietyllä tapaa myös viisaampi. Ihanaa kuulla sinun kokemuksistasi ja upeaa, että olet löytänyt meditaation ja sen kautta rauhan!
Moneen otteeseen olen ajatellut, että ihme kun olen jaksanut henkisesti näinkin hyvin. Työterveys on kyllä jättänyt (ennen nykyistä lääkäriä) minut täysin heitteille ja nyt vasta Toimintakykykeskuksen kautta pääsin psykologille kipu ja uni asioista. Pääasia on ettei näitä asioita pyörittele yksin, mutta vaikeaahan näistä on kelle tahansa lähteä puhumaan. Onneksi nyt asiat menevät eteenpäin ja varovaisesti uskallan jo miettiä mitä tulevaisuudessa (ja siitä pian varmasti tekstiä myös täällä blogissa).
Toivottavasti asiasi järjestyvät ja pääsisit eteenpäin elämässä. Ihanaa kevään odotusta sinulle ja iso kiitos kun kerroit tarinasi <3
Muakin jaksoi pitkään ihmetyttää, miten jaksoin henkisesti. Ja ihmetyttää edelleen, että jaksoin niin pitkään. Aika yksin sitä on ollut, vaikka onneks poikaystävä on säilynyt rinnalla, mutta ihan yksin sen kaiken lopulta kokee. Joulukuussa mulla petti sitten myös henkinen puoli, ja oon siitä saakka ollut saikulla masennuksen vuoksi. Fyysinen tilanne on kohentunut, mutta ei täysin. Yritän ylläpitää sitä toivoa ja uskoa, koska se on tuonut mulle eniten voimia silloinkin kun on vaikeampaa.
PoistaSe on kyllä tosi hyvä taito, että osaa siirtää huomionsa kivusta muualle. Ite teen sellaista DNRS-ohjelmaa, jossa tuo on just yks keskeisistä pointeista, jotta ei oireisiin keskittymällä ikään kuin luo niitä itselleen lisää. Ite koen olevani tällä hetkellä aika heitteillä, mutta yritän tsempata itseäni ja levätä, jotta olisin pian työkykyinen.
Suuri taito on osata olla kiitollinen kokemastaan, vaikka tilanne ei olisi vielä kohentunut. Vaikka tiedän, ettei paraneminen ole lineaarista, niin esim tänään, kun vointi on heikompi, on niin paljon helpompi vaipua epätoivoon tsemppaamisen ja kiitollisena olemisen sijaan. Mutta juuri suhtautuminen vaikeisiin tilanteisiin ratkaisee, joten taidampa tästä saman tien nousta ja laittaa hyvää fiilistä nostattavaa musiikkia ja keittää iltapäiväkahvin. :)
Täytyykin tutustua tuohon Toimintakykykeskukseen, että sopisinko kohderyhmään.
Kyllä tuo henkinen puoli on ollut todella kovilla, mutta eteenpäin on vain pakko mennä ja se pelko sängynpohjalle jäämisestä vie eteenpäin. Ainoa, mikä meinaa viedä pinnan alle ovat nuo tukiasiat ja kaiken odottaminen. Nyt on taas seuraavat paperit vetämässä ja sitä pelkää kokoajan tuleeko hylsyt ja mitä sitten. Isoista asioista on kuitenkin kyse, minun elämästäni, ja on hurjaa kun joku tekee siitä päätöksiä. Toivon todella, että sinulla helpottaisi myös henkinen puoli, toivon ylläpitäminen on välillä vaikeaa, mutta sitä ei saa menettää. <3
PoistaTuo DNRS-ohjelma olikin minulle täysin uusi juttu ja täytyykin kurkata tarkemmin mistä on kyse! Eilen kuuntelin Sanna Mämmin podcastiä Terveys edellä ja suosittelen erittäin lämpimästi kuuntelemaan ne ja etenkin jakso kahdeksan - stressijoogaa ahdistukseen kolahti syvälle. (https://www.acast.com/terveysedella)
Toivottavasti joku nappaisi tilanteestasi kunnolla kopin. Taidan nyt ottaa mallia sinusta ja mennä keittämään kahvit, ei tämä koneellakaan istuminen pidemmän päälle hyvää tee. ;) Kiitos kuitenkin kun olet jakanut kanssani kokemuksia, pidetään yhtä ja kyllä se elämä vielä hymyilee!
Hei kiitos tuosta linkistä! Laitoin sen nyt ylös, täytyy kuunnella noita. Ei ollutkaan aiemmin tuttu. Mulle on kolahtaneet Eevi Minkkisen podcastit juurikin siitä itsemyötätunnosta mistä olet myös kirjottanut, ja armollisuudesta itseä kohtaan ja oman sisäisen turvallisuudentunteen vahvistamisesta. Sillä on isompi merkitys hyvinvointiin kuin uskoisikaan.
PoistaMä unohdin tän viestiketjun, kunnes nyt taas löysin tänne. Mun vaivoihin löytyi viimein useampi syy, ja kun niitä on alettu pistämään kuntoon, olen päässyt takaisin opintojen pariin ja nyt olen jopa kokopäivätyössä opintoihini kuuluvassa harjoittelussa. Huh! Niin se elämä kantaa lopulta. En kuitenkaan pysty sanoa saaneeni perus terveydenhuollolta tai lääkäreiltä kaipaamaani apua - no raudanpuutoksen todennut lääkäri kenties oli ainoa, mutta sitäkin olin ensin itse googlaillut pitkään ja ikään kuin hain vain viralliset hoito-ohjeet lääkäriltä. :P
Suurin tekijä jaloilleni pääsyssä on ollut se aiemminkin mainitsemani DNRS-ohjelma, joka on auttanut avaamaan tunnelukkoja ja ymmärtämään, ettei mun tarvitse pitää kivuista kiinni. Esim vuosia kestänyt hankala migreeni on ollut läsnä enää pari kertaa kuussa, kun ennen se oli 3 kertaa viikossa, ja ties mitkä lääkkeet, lääkitylset ja injektiot kokeiltu! Mielen voima on ihmeellinen.
Miten sinulla menee? Toivottavasti paremmin. <3 Luin nyt muitakin päivityksiäsi, ja bujoilu ja meditaatio on varmasti myös terveyttä edistäviä harrastuksia. :)
Ihana kuulla kuulumiasi pitkästä aikaa! Sinullahan menee nyt vallan loistavasti, mahtavaa kun olet päässyt eteenpäin! Olin hetken blogista ja somesta lomalla, se jos mikä tekee pieni ihmeitä :) Tällä hetkellä menee todella paljon paremmin, mutta pääsyyn siihen julkaisen vasta kohta täällä blogin puolella ;) Meditaatio jäi kuukauden haasteen jälkeen vähemmälle, vaikka sain siitä todella paljon hyötyjä. Kesä on tehnyt omia ihmeitään ja lämpö on hellinyt meitä ihanasti, nyt aion nauttia vain näistä pienistä ihanista hetkistä ja katsoa eteenpäin positiivisin mielin. Kyllä ne asiat aina järjestyvät <3
PoistaOlen tosi herkkä valon määrän vaikutuksille, joten iloitsen jokaisesta valoisammasta minuutista :) Talvi menee aina puolihorteessa, kun tuntuu etten jaksa yhtään mitään ja keväällä sitten sätin itsenäi talven saamattomuudesta. Typerää, mutta pahoista tavoista on vaikea oppia pois.
VastaaPoistaKyky nauttia pienistäkin asioista on tärkeä, etenkin silloin kun elämä nakkelee tielle kaikenlaisia esteitä. Kuulostaa myös siltä, että vastoinkäymisistä huolimatta olet pystynyt tekemään positiivisia muutoksia elämässäsi, mikä on todella hienoa.
Toivottavasti olosi helpottuu pian, ja löydät itsellesi sopivan liikuntalajin <3
Työterveyslääkäri ehdotti minulle ensi syksyksi kirkasvalolamppua ja meinaan sellaisen kyllä hankkia, sillä niin paljon hyvää olen kuullut hyödyistä ihan lähipiiristäni. Oletko sinä kokeillut kirkasvalolamppua koskaan? Fyssarin kanssa mietittiin noita lajeja ja nyt ehkä alkaa ajatus selkiämään, vielä kun tiet kuivuisivat niin pääsisi kokeilemaan olisiko fillarointi minua varten sopiva juttu. Siihen asti nautin raittiista ulkoilmasta kävelyjen muodossa, pääasia ettei kotiin jää jumittamaan :) Ihanaa kun tämä talvi on ollut näin valkoinen, se on helpottanut paljon oloa – tilanne voisi olla paljon huonompikin. Kiitos kommentistasi ja ihanaa viikonloppua ❤
PoistaMun mielestä sä olet pärjännyt tosi hienosti, kun ajattelee sun tilannetta. Jos mä itse jäisin kotiin jonkin tuollaisen asian takia tulisin varmaan hulluksi ja pahentaisin tilannetta ylisuorittamisella. Nostan sulle hattua!
VastaaPoistaOotko ikinä koittanut joogaa? Mulla on täällä Porissa joogaohjaaja, joka aina ennen tuntia tiedustelee, että onko jollakulla joitakin rajoitteita, ja antaa sitten yksilöllisiä vaihtoehtoja epäsopiviin liikkeisiin. Tällaisia fyssarimaisia joogaohjaajia on varmasti muissakin kaupungeissa, kun vain oikea osuu kohdalle :)
Kiitos Iida kauniista sanoistasi ❤ Päivä kerrallaan kun menee niin kyllä se tästä. Kotona olo on välillä ollut aika vaikeaa, mutta toisaalta olen pystynyt pysähtymään nyt kunnolla.
PoistaAiemmin itseasiassa joogasin liki päivittäin, mutta se loppui kun minut leikattiin ja leikkauksen jälkeisten kiinnikkeitten ja arpien takia ei voinut olla kauhean venyvissä liikkeissä. Sitten kun ne alkoivat helpottamaan rupesi tuo yläkroppa vaivaamaan. Kovin haluaisin palata joogan ääreen (käytin silloin Yogaiaa), mutta vähän mietityttää mitä lopulta pystyy tekemään kun ylävartalolle ei voi laittaa ollenkaan painoa. Täytyy tutkia mikä tilanne täällä Tampereella on sekä myös voisi laittaa viestiä Yogaiaan osaisivatko he sanoa onko siellä mitään minulle sopivaa. Kiitos ideasta, jotenkin olin kokonaan hylännyt ajatuksena tuon puolen, mutta ehkä ihan turhaan! Varsinkin Yin Jooga oli todella lähellä sydäntäni ja sen pariin olen haaveillut paluusta koko tämän parin vuoden ajan. :)
Tsemppiä hirmuisesti sinne! <3 Ite oon ollu sairaslomalla vuoden ja nyt sain kuntoutustuen. Kuntoutustuen myötä saanu paljon valoa elämään, että nyt viimein voin saada itteni pikkuhiljaa kuntoon. Toivon, että sullaki asiat alkaa sujumaan.
VastaaPoistaKiitos Laura ♥ Minulla vasta lähti kuntoutustukeen hakemus eteenpäin, vähän kauhulla odotan mitä seuraavaksi tapahtuu. Se kyllä helpottaisi tällä hetkellä asioita todella paljon ja ihanaa kun sinulla asiat etenevät! Ihanaa talvista viikkoa sinulle :)
Poista