Pitkästä aikaa voisin kirjoitella ihan vain siitä mitä meille kuuluu! Heinäkuu tuntui menevän ohi yhdessä hujauksessa, eräänä päivänä vaunulenkillä pokemoneja metsästäessä tajusin yks kaks tuulessa olevan jo syksyistä kirpeyttä. Miksi kesä menee aina niin nopeasti?
Ensi viikolla poika on jo kahdeksan kuukautta. Hän konttaa, yrittää nousta seisomaan, suussa on ensimmäinen hammas ja toinen tekee kovin tuloaan. Hän tykkää keinumisesta ja ennen kaikkea hän hymyilee, kikattaa, tekee pahojaan, rakastaa Fröbelin palikoita sekä kissoja. On hurjaa miten paljon kehitystä voi jo viikossa tulla, saati sitten kuukaudessa. Ei tämä ole pelkkää onnea ja iloa, väliin mahtuu myös väsymystä, huonosti nukuttuja öitä, räkäisyyttä, itkua hampaasta, kiipeilyn harjoittelusta tulee muksahduksia ja joskus muualla kuin sylissä ei ole hyvä olla. Silti nautin joka hetkestä, on tämä äitiys niin minun juttuni!
Syksyllä jatkuu taas vauvauinti, joka on ollut meille koko perheen yhteinen mieluinen harrastus. Kuten varmasti lähes kaikki lapset niin myös Mikael pitää paljon lauluista ja musiikista, joten varasin meille paikan muskarista. Olen jäämässä hoitovapaalle syksyllä, ratkaisu oli minulle helppo, vaikka taloudellisesti se ei sitä tulekaan olemaan. Lokakuussa olen menossa doulakoulutukseen ja tuo syksy muitakin uusia tuulia mukanaan. Niin ihanaa, kun asiat ovat järjestyneet!
Kirjoitin vähän aikaa sitten meidän kodin karsimisesta. Tällä hetkellä meillä on Kirpputori Swapilla täyshoito meneillän ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen tähänastiseen tavaran menekkiin! Pelkäsin ennen tavaran vientiä, että mitään ei menisi, mutta pelkoni oli täysin turha. Suosittelen heidän täyshoitopalveluaan lämpimästi – selvästi tavara menee todella hyvin, kun se on osattu hinnoitella oikein.
Lisäksi hain eilen vähän piristystä leikkauttamalla pitkät hiukseni ihan lyhyeksi. Vähän totuttelua tämä vaatii, mutta heti tuli olo, että näytän taas ihmiseltä. Totaalinen mallin vaihdos virkistää ja lisäksi onhan tämä lyhyt malli pienen kanssa niin paljon helpompi.
