Tullut ja mennyt Curly Girl

Suhteeni kosmetiikkaan ja sen käyttämiseen ovat olleet kovassa kriisissä oikeastaan siitä asti, kun poika syntyi. Mikaelin ollessa ihan pieni olivat kuumat (hieman liian pitkät) suihkut täysin omaa aikaani ja nautinkin niistä täysin siemauksin unohtaen kaiken muun. Tuo ajanjakso muuten näkyi myös vesilaskussa, joka näin jälkikäteen kirpaisi. Tässä kohti pesin hiuksiani kokeilumielessä pelkästään hoitoaineella sen suuremmin curly girlistä välittämättä.

Monen monta kuukautta kasvovoide, hoitoaine ja vartalolle suolasaippua muodostivat pyhän kosmetiikan kolmion, johon ei muuta mahtunut. Aiemmin olin kokeilunhaluinen ja innostuin kosmetiikasta, mutta äitiyden myötä tämä kaikki katosi kuin tuhka tuuleen.

Sitten vastaani tuli curly girl muutamia kuukausia ennen buumin alkua ja se oli menoa. Halusin hemmotella itseäni, ostin uusia tuotteita ja unohdin tyystin kaikki zero waste ajatukset. Kävin pitkästä aikaa kampaajalla ja sain aika rajua palautetta siitä miten kuivat ja huonokuntoiset hiukseni olivat. Harmitti ihan vietävästi. Sen piti olla pitkän tauon jälkeen hemmottelua ja nautintoa siihen hieman sumuiseen ja maidon täyteiseen ajanjaksoon.

Pohdin muutaman hetken ja ostin ensimmäistä kertaa vuosiin ei luonnonkosmetiikan hoitoaineen testiin. Opin nopeasti curly girlin Suomen facebook ryhmää seuraamalla, että olin aina pihtaillut hoitoaineen kanssa turhankin paljon ja nopeasti hiuksieni pörröisyys ja takkuisuus helpottivat. Kampaaja sanoi ettei yön jälkeiselle takkukasalle takaraivolla voi mitään vaan se kuuluu luonnonkiharaan. Nyt tiedän, että tältä voi välttyä, kun laittaa yöksi hiukset ananasnutturalle. Hyvästi aamupörrö!

Retkahdin uudestaan ei luonnonkosmetiikkaan, hetken aikaa normaali- ja luonnonkosmetiikka kulkivat rinta rinnan. Suoraan sanottuna curly girl sai minut unohtaamaan omat arvoni, hullaannuin monen muun tapaan ja purkki toisensa jälkeen löysi tiensä meidän kylpyhuoneeseen. Keittelin pellavansiemengeeliä, ihastelin sitä oman peruspörröni katoamista ja voimistuneita kiharoita. Lapsena kiharani olivat korkkiruuvia, aikuisena satunnaisia voimakkaita laineita ja  taipuisuutta, metodilla vähän voimakkaampaa kiharaa, mutta kaukana siitä menneisyyden korkkiruuvista.

Sitten tuli se päivä, kun totesin ettei tässä ole mitään järkeä. Zero waste minä nosti taas päätänsä ja kauhistelin viime kuukausina meille tullutta purkkimerta. Lisäksi huomasin, että monet normaalin kosmetiikan hajusteet ovat minulle liikaa ja iho reagoi niihin aika voimakkaasti. Muistin miksi vaihdoin luonnonkosmetiikkaan. Eli loppupeleissä ihan opettavainen kokeilu!

Curly girl toi paljon hyvää, en luovu t-paidalla hiusten kuivaamisesta, pellavansiemengeeliä tulen edelleenkin keittämään ja tärkein oppi kaikista oli se, että luonnonkiharaa täytyy kosteuttaa tarpeeksi. Vuosia laiminlöin tärkeää hiusten kosteutusta ja nyt oppi on tullut perille. Enää ei tarvitse kampaajalla hävetä. Ja nyt voi taas siirtyä takaisin palashampooseen, joka ei metodissa ollut sallittu. Hoitoaineella hiusten peseminen ei ole yhtään hullumpi tapa, mutta palashampoolla suihkusta selviää paljon nopeammin ulos. Lisäksi olen onnistunut vähentämään huomattavasti suihkukeroja viikossa ja hiukset pesen max kaksi kertaa, harvemminkin melkein pärjäisi. Ehkä siis seuraava veden tasauslasku toisi järkytyksen sijaan hymyn huulille.

ps. jos etsit itsellesi palashampoota niin kurkka Carita Cosmetiikka ja Kolmecosmetics, kummastakin myöemmin blogissa lisää!

Taas meillä karsitaan

Vuosien varrella yksi asia ei ole muuttunut. Olen hamsteri, luon tunnesiteen ihan typeriinkin esineisiin. Vaikka kerta toisensa jälkeen karsin turhaa tavaraa, niin jostakin sitä vain ilmestyy lisää ja olen takaisin lähtötilanteessa. Tämä jos mikä hävettää. Jos olette kuulleet kotihäpeästä niin täällä sitä podetaan päivittäin ja ihan syystäkin. Haaveilen minimalistisesta kodista ja haluaisin kaikesta ylimääräisestä eroon, sitten takavasemmalta tavaraa karsiessa iskee sääli ja moni jo pois laittamani tavara palaa hyllylle. Shame on me!

Eilen sitten otin itseäni niskasta kiinni ja kysyin vinkkejä aiheesta instagramissa – ja niitähän tuli! Jaoin jo osan niistä storyssa ja niiden avulla lähden pyörremyrskyn tavoin käymään koko asuntoamme lävitse, tiedossa on siis kunnon suursiivous lattiasta kattoon juhannuksen kunniaksi! Kokoan teiltä saamiani vinkkejä myös ihan omaan postaukseensa, koska niitä tuli aika paljon ja ne olivat todella hyödyllisiä. Kannattaa pysyä siis kuulolla, jos teillä painitaan tavaravyöryn kanssa.

Tarvitsen muutosta, en suoraan sanottuna kestä tätä tavaran määrää ja sitä miten se siirtyy paikasta a paikkaan b ja yks kaks tyhjät tasot ovatkin täynnä kaikkea turhaa. Haluan näiden meidän 58 neliön riittävän elämiseen ja toisaalta ei se säilytystilan kasvaminen isomman asunnon myötä poista ongelmaa turhasta tavarasta.

Vauvan myötä tämä tavaran määrä on lähtenyt hieman käsistä. Ensinnäkin vauvan kanssa tarvitaan tiettyjä tarvikkeita, mitä ilman elämä olisi hankalampaa ja niiden kanssa vain pitää tulla toimeen. Osa taas vauvan tavarasta on ollut meillä turhaa ja lähinnä pyörinyt jaloissa, esimerkiksi sitteri oli meille todella turha ja iloitsen siitä, että se pääsee pian uuteen kotiin. 

Omalla tavalla tavara-ahdistusta lisää kahdet vaunut eteiskäytävällä (matkarattaat ja sitten kotona ulkoilussa käytettävät yhdistelmävaunut), kumpiakin käytämme päivittäin. Mikael painaa puolen vuoden iässä jo 10kg ja häntä ei turvakaukalossa käsin parkkipaikalle jaksa kantaa ja toisaalta en pystykään toisen käden vamman vuoksi, matkavaunut ovat tässä asiassa taivaanlahja. Yhdistelmävaunujen kopassa hän vielä nukkuu päiväunia ulkona ja näillä Emmaljungan vanhemmilla vaunuilla pääsee liikkumaan kevyesti myös töyssyisemmillä poluilla tai hoitamaan kätevästi  kävellen kauppareissut, joten en niistäkään edes halua eroon. Näiden kanssa on siis vain tultava toimeen, onneksi käytävä on suht leveä.

Aluksi olin aika tiukka Mikaelin hankintojen kanssa, mutta sitten jokin iski ja sitä tavaraa alkoi tulemaan ovista ja ikkunoista. Esimerkiksi kirppiksellä edullinen suloinen vaate oli minulle vastustamaton ja ostin sen, vaikka varsinaista tarvetta ei olisikaan ollut. Tässä olen vähän tsempannut viime aikoina, sillä äitini tekemät vaatteet sopivat Mikaelille paljon paremmin. Sama järjetön hamstraaminen koskee leluja, näin pienelle niitä on järkyttävä määrä, varsinkin kun leikeissä pyörivät aina ne samat suosikit.

Muun muassa näiden asioiden vuoksi asetan nyt itseni kirpparikieltoon, koska niiltä sitä tavaraa meille tulee todella hövelisti. Omat vaatteeni ostan 90% erilaisilta kirpputoreilta ja valehtelematta puolet niistä ovat päälläni ihan hirveitä eivätkä tule lopulta käyttöön. Ostopäätös on helppo tehdä, kun tuote on edullinen ja koko sopiva. Sitten ne jäävät pyörimään kaappeihin. Tämäkin hävettää todella paljon.

Nyt varaan kirppikselle täyspalvelu paketin, en ota kotiini enää takaisin myymättä jääneitä tuotteita vaan annan kirppiksen jatkokäsitellä ne ja niiden tavaroiden, jotka eivät ole ihan priimaa (mutta ovat ehjiä ja siistejä) vien esimerkiksi Hopelle.  Tavoitteenani olisi sellainen tilanne, että varsinaista koko asunnon läpikäyntiä ei enää tarvitsisi tehdä ja asioilla olisi omat paikkansa. Haluan kotini olevan onnellinen ja seesteinen paikka, sen sijaan että saisin kiristellä päivittäin hermoja tavaramassojen takia. Pitäkää minulle peukkuja!

Tulen päivittämään projektia tarkemmin instaan storyn puolelle!