Vinkkejä kodin raivaamiseen



Raivasin ja konmaritin kotia koko juhannuksen. Pieniä palasia tuosta projektista löytyy tallennettuna Instagram tilini kohokohtiin, mutta ehkä sieltä ei tullut koko komeudessaan projektin laajuus näkyville. Oikeastaan projekti on jatkunut melkein tähän päivään asti ja tuleekin jatkumaan vielä jonkin aikaa. Onko sitä lopulta koskaan oikeasti valmis?

Olen vienyt kaksi isoa 71 litran vetoista Ikean kassia vaatteita Konttiin. Ihan järkyttävä määrä, kaikkea vain ei tarvitse säilöä kaapeissa – oppi tuli kyllä perille. Tämän lisäksi olen vienyt hyvin monta kiloa paperia kierrätykseen, sekajätettä tuli myös hirmuinen määrä, lahjoitukseen annettavaa tavaraa muutama pahvilaatikko, lähipiirille on mennyt niin kirjoja ja muuta tavaraa, olen palauttanut lainassa olleita juttuja ja sitten tämän päälle ne kirppikselle menevät neljä isoa kassia. Ihan hullua hommaa! Miten meidän asuntoon onkaan mahtunut niin paljon kaikkea ylimääräistä? Vielä olisi varasto kokonaan jäljellä, mutta onneksi se on vähän pienempi urakka.

Kaiken tämän keskellä löysin vihdoin ja viimein meille Torista uuden sohvapöydän ja vanhakin lähti jo uuteen kotiinsa. Olo tuntuu paremmalta kuin aikoihin, ylimääräinen, tasoille kasautuva näkyvä tavara on pahinta ja vihdoin sen määrä on vähentynyt hurjasti. Ennen kaikkea karsiminen oli iso henkinen matka, mutta kyllä se varsinainen kolmen päivän rykäisy tuntui myös fyysisesti. Tässä kuussa lähtee vihdoin ne loput ylimääräiset tavarat täysipalveluun Kirpputori Swapille ja siihen asti yritän vain kestää sen, että ne pyörivät nurkissa vielä hetken.

Tässä kaikessa en olisi onnistunut puolen vuoden ikäisen vauvan kanssa ilman isänsä apua. Hän hoiti koko kolme päivää kaiken imetystä lukuunottamatta. Olen tästä todella kiitollinen, koska sain rykäistyä urakan alusta loppuun aika sutjakasti. Hommaa helpotti myös teiltä lukijoiltani saamat vinkit, jotka laitan nyt jakoon omien lisäyksien kera!




Innostu aiheesta:

– Instassa kannattaa seurata @arvokasmaailma , ammattijärjestäjä Laura Holmström ja hänen  @järjestysvinkit
– Kirjoista Konmari ja A year of less
– Youtubesta aiheeseen liittyvät videot
– Netflixistä The Minimalists -dokumentti (tälle minultakin peukku, katsoimme tämän vuosi sitten suunnilleen!)
– Spotify The Minimalists podcast, tätä aloin kuuntelemaan ja ihan 10+ materiaalia!
– Kirpparikielto jos olet minun laillani kirppishamsteri




Kodin raivaukseen/konmaritukseen vinkit:

– Aloita karsiminen jostakin niin se vie mukanaan, homma helpottuu kerta kerralta
– Pidä säilytystilat pieninä niin et pysty säilömään hurjia määriä ylimääräistä
– Mitkä ovat kotisi ongelma kohtia? Kiinnitä niihin erityisesti huomiota!
– Huone/tila kerrallaan, ettei tule ahdistus
– Kaikki sellainen pois, mitä ei oikeasti käytä päivittäin/kuukausittain lukuunottamatta kausituotteita kuten joulukoristeet
– Ajan kanssa jokainen tavara ajatuksella läpi: Miksi minulla on se? Tuoko se iloa? Tuoko se oikeasti lisä-arvoa elämään? Tarvitseeko sitä ja käytönkö sitä?
– Älä säästä mitään "tätä voi ehkä joskus tarvita" tavaraa, nämä ovat usein sellaisia, mitä saa tarvittaessa muualta lainaan
– Vähennä pusseja, miljoonia laatikoita yms. hanki joku isompi systeemi mihin laitat  säilöön
– Ei mitään "no tää on vaan kiva" tavaraa
– Muistot yhteen paikkaan
– Lapselle/lapsille hoitaja, oma rauha tekemiseen
– Tyhjennä kaappi/lipasto kokonaan, pyyhi pinnat, laita vain ne iloa tuovat tavarat takaisin, jotka oikeasti tahdot säästää
– Ihaile myös sitä väljyyttä, kaiken ei tarvitse olla päällekkäin!
– Läpinäkyvät laatikot tavaran säilytykseen
– Älä sääli tavaroita tai ota niitä takaisin sen jälkeen, kun annat niille "tuomion" lähteä eteenpäin!




Mihin ylimääräinen tavara?

– Facebookin roskalava-ryhmät
– Kavereille kirppis kotona
– Asunnon eteen laatikko, jossa lukee saa ottaa
– Poistoon meneviä ehjiä ja siistejä tavaroita voi lahjoittaa esim. Hopelle, jonka kautta menee suoraan tarvitseville


Ja tiedättekö mitä. Nyt alle kuukausi ensimmäisestä karsimisesta minun melkein tekisi mieli tehdä jo uusi kierros kotona vielä raskaammalla kädellä, niin huojentava projekti oli!

Jaa tänne myös omat toimivaksi huomaamasi vinkit ja inspiraation lähteesi kodin raivaamiseen liittyen! 

Vähemmän somea – enemmän kaikkea muuta



Liian usein löydän itseni jumittamasta ilman ajatusta puhelimelta, kun pitäisi tehdä jotakin aivan muuta. Instagram ja Facebook ovat vuosien varrella muodostuneet oikeiksi aikasyöpöiksi. Mielenkiintoiset keskustelut, kuvien selaaminen, WhatsApp, tarinat Instagramissa, uutiset, kirppisryhmät – nämä ovat vieneet jo pidemmän aikaa päivistäni tunteja.

Toisaalta muutosta parempaan päin näkyy jo horisontissa, mutta minun on pakko myöntää olevani todella riippuvainen somesta. On kätevää, kun puhelimella voi hoitaa aivan kaiken, mutta samalla tämä alituinen ilmoitusten ja viestien tulva on todella raskasta. En halua olla kokoajan tavoiteltavissa ja miksi minun pitäisikään olla?

Puhelin eksyy käteen ensimmäisen kerran heti aamulla. Olen todella aamu-uninen ja sängyssä on hyvä tsekata viestit, katsoa aamun lehtien otsikot ja kurkata omat suosikkini instagramista.  Imetykset /nukutukset puhelin on kädessä, kuten päikkärienkin ajan liian usein. Muuten pyrin olemaan viesteihin vastaamista lukuunottamatta mahdollisimman paljon ilman puhelinta silloin, kun olen pojan kanssa. Illalla selaan puhelinta, vaikka voisin mennä nukkumaan ajoissa tai oikeasti tehdä jotakin hyödyllistä. Yhdestä asiasta olen lujasti pitänyt kiinni pojan alettua syömään kiinteitä: puhelin ei kuulu ruokapöytään, vaan syömme oikeasti yhdessä.

Hyvin monta vuotta selasin kaikki Instragramin seurattavieni kuvat lävitse. Pojan synnyttyä tuli elämääni ihan uudenlaista perspektiiviä ja koko Instagram menetti kiinnostuksensa. Ihan hyvä niin, koska koin Instagramin usein valtavana rasitteena. Minun ei ole pakko selata sitä alinomaan, nähdä jokaista kuvaa ja tuijottaa tarinoita tuntitolkulla. Tämä on ollut huojentavaa. Pelkkää somea en haluaisi työkseni tehdä, koska tiedän kuormittuvani siitä aika herkästi.

Muutama kuukausi takaperin Kalle kysyi montako tuntia vietän puhelimella päivittäin, kurkkasin tiedon puhelimesta ja se veti hiljaiseksi. Liian monta tuntia, aivan liian monta. Pahimpana päivänä flunssaa potiessa taisi ennätys olla reilut 10h, "normaalisti" puhelinta käytin 5-9h päivässä, josta hyvin monta tuntia tuli Messengeristä tai WhatsAppista. Tämä määrä hävetti ja tuntui pahalta, suututtikin. Tämä oli pois kaikesta muusta.




Sen jälkeen olen pyrkinyt tietoisesti vähentämään puhelimen ruutuajan alle viiteen tuntiin päivässä, mutta väsyneinä päivinä varsinkin niitä lipsahduksia tulee. Rehellisesti sanottuna ei tuo tavoite tule täyteen kuin muutamana päivänä viikossa, vaikka lähelle sitä usein pääsisinkin. Olen pistänyt sovelluksiin päivittäisiä aikarajoituksia, joka on ollut ihan hyvä keino vähentää turhaa näpräämistä. Myöskin turhien ilmoitusten ottaminen pois käytöstä auttaa vähentämään puhelimen esiin ottamista, pelkästään viime perjantaina WhatsAppiin oli tullut liki 600 ilmoitusta – ihan järkyttävä määrä.

Miksi kerron teille tämän kaiken? Haluan muutoksen. Haluan oikeasti tsempata asian kanssa ja niin kauan, kun se on vain oman pääni sisällä niin lipsuminen on liian helppoa. Vähän sama kuin kodin tavarakaaoksen kanssa niin tässäkin asiassa uskon vertaistuen ja asian myöntämisen olevan osa ratkaisua. En havittele elämää ilman sosiaalista mediaa, mutta rajansa kaikella. Liika on liikaa.

Moni seurattavani Instagramissa viettää somettomia päiviä tai viikonloppuja, tämä inspiroi ihan mielettömästi ja sen vuoksi aionkin nyt tämän viikon ajan oikein extra paljon tsempata ja pistän iltaisin puhelimen pois klo 21. Yritän tehdä tästä tavan, mutta alkuun tarvitsen kyllä itselleni vähän potkua takapuolelle. Tottakai raportoin tänne vähän myöhemmin miten projektini oikein on edennyt!

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muita puhelimella roikkujia?

Tullut ja mennyt Curly Girl


Suhteeni kosmetiikkaan ja sen käyttämiseen ovat olleet kovassa kriisissä oikeastaan siitä asti, kun poika syntyi. Mikaelin ollessa ihan pieni olivat kuumat (hieman liian pitkät) suihkut täysin omaa aikaani ja nautinkin niistä täysin siemauksin unohtaen kaiken muun. Tuo ajanjakso muuten näkyi myös vesilaskussa, joka näin jälkikäteen kirpaisi. Tässä kohti pesin hiuksiani kokeilumielessä pelkästään hoitoaineella sen suuremmin curly girlistä välittämättä.

Monen monta kuukautta kasvovoide, hoitoaine ja vartalolle suolasaippua muodostivat pyhän kosmetiikan kolmion, johon ei muuta mahtunut. Aiemmin olin kokeilunhaluinen ja innostuin kosmetiikasta, mutta äitiyden myötä tämä kaikki katosi kuin tuhka tuuleen.

Sitten vastaani tuli curly girl muutamia kuukausia ennen buumin alkua ja se oli menoa. Halusin hemmotella itseäni, ostin uusia tuotteita ja unohdin tyystin kaikki zero waste ajatukset. Kävin pitkästä aikaa kampaajalla ja sain aika rajua palautetta siitä miten kuivat ja huonokuntoiset hiukseni olivat. Harmitti ihan vietävästi. Sen piti olla pitkän tauon jälkeen hemmottelua ja nautintoa siihen hieman sumuiseen ja maidon täyteiseen ajanjaksoon.

Pohdin muutaman hetken ja ostin ensimmäistä kertaa vuosiin ei luonnonkosmetiikan hoitoaineen testiin. Opin nopeasti curly girlin Suomen facebook ryhmää seuraamalla, että olin aina pihtaillut hoitoaineen kanssa turhankin paljon ja nopeasti hiuksieni pörröisyys ja takkuisuus helpottivat. Kampaaja sanoi ettei yön jälkeiselle takkukasalle takaraivolla voi mitään vaan se kuuluu luonnonkiharaan. Nyt tiedän, että tältä voi välttyä, kun laittaa yöksi hiukset ananasnutturalle. Hyvästi aamupörrö!




Retkahdin uudestaan ei luonnonkosmetiikkaan, hetken aikaa normaali- ja luonnonkosmetiikka kulkivat rinta rinnan. Suoraan sanottuna curly girl sai minut unohtaamaan omat arvoni, hullaannuin monen muun tapaan ja purkki toisensa jälkeen löysi tiensä meidän kylpyhuoneeseen. Keittelin pellavansiemengeeliä, ihastelin sitä oman peruspörröni katoamista ja voimistuneita kiharoita. Lapsena kiharani olivat korkkiruuvia, aikuisena satunnaisia voimakkaita laineita ja  taipuisuutta, metodilla vähän voimakkaampaa kiharaa, mutta kaukana siitä menneisyyden korkkiruuvista.

Sitten tuli se päivä, kun totesin ettei tässä ole mitään järkeä. Zero waste minä nosti taas päätänsä ja kauhistelin viime kuukausina meille tullutta purkkimerta. Lisäksi huomasin, että monet normaalin kosmetiikan hajusteet ovat minulle liikaa ja iho reagoi niihin aika voimakkaasti. Muistin miksi vaihdoin luonnonkosmetiikkaan. Eli loppupeleissä ihan opettavainen kokeilu!

Curly girl toi paljon hyvää, en luovu t-paidalla hiusten kuivaamisesta, pellavansiemengeeliä tulen edelleenkin keittämään ja tärkein oppi kaikista oli se, että luonnonkiharaa täytyy kosteuttaa tarpeeksi. Vuosia laiminlöin tärkeää hiusten kosteutusta ja nyt oppi on tullut perille. Enää ei tarvitse kampaajalla hävetä. Ja nyt voi taas siirtyä takaisin palashampooseen, joka ei metodissa ollut sallittu. Hoitoaineella hiusten peseminen ei ole yhtään hullumpi tapa, mutta palashampoolla suihkusta selviää paljon nopeammin ulos. Lisäksi olen onnistunut vähentämään huomattavasti suihkukeroja viikossa ja hiukset pesen max kaksi kertaa, harvemminkin melkein pärjäisi. Ehkä siis seuraava veden tasauslasku toisi järkytyksen sijaan hymyn huulille.


ps. jos etsit itsellesi palashampoota niin kurkka Carita Cosmetiikka ja Kolmecosmetics, kummastakin myöemmin blogissa lisää!