Kestovaippailuun hurahtanut

Muutama päivä takaperin lajittelin ja viikkasin laatikkoon pesemiäni imuja kestovaippoihin ja silloin tajusin hurahtaneeni tähän hommaan ihan totaalisesti. Kuinka tässä nyt näin kävi? Kyse on kuitenkin vain pelkistä vaipoista. Minulle suurimmaksi osin kestovaippailu oli itsestäänselvyys sen ollen sekä ekologinen että taloudellinen teko. En kuitenkaan ole asian kanssa ehdoton ja vielä meillä mennään öisin ja kaupungilla liikkuessa kertakäyttöisillä muumivaipoilla. Kuitenkin itseluottamuksen kasvaessa tässä asiassa kokemuksen myötä olen ottanut enemmän askelia siihen suuntaan ettei kertakäyttöisiä tarvitsisi välttämättä kuin kerran pari viikossa tai lopulta jopa kuukaudessa.

Alkuun meillä käytettiin kertakäyttöisiä vaippoja ihan vain sen takia, että halusin totutella meidän uuteen pieneen perheenjäseneen rauhassa. Kuitenkin arjen alkaessa sujua aloitimme kestovaippailun ensin flanelleteista ja niiden päällä olevista kuorivaipoista. Siitä laajensimme pikkuhiljaa valikoimaa muutamaan äitini tekemään täytettävään taskuvaippaan. Niitä hieman varmistelin villahousuilla kun en vielä hallinnut taskuvaippojen sisällä käytettävien imujen valintaa. 

Flanelletteja voin suositella erittäin suurella lämmöllä jokaiselle aloittelijalle ja meillä ne toimivat hyvin jo alle neli kiloiselle. Onnenamme oli kestovaippaileva ystävä, jolta saimme erinomaisen aloituspaketin äitini tekemien vaippojen lisäksi. Yksi hyvä vaihtoehto omalle lapselleen sopivia vaippoja etsiessä on vaippalainaamot, joita löytyy ympäri Suomea! Myös Kestovaippakirppis ja -tuki (Kodin kestot ry) facebook sivu kannattaa kurkata. 

Poitsumme kasvoi niin nopeasti ettei mennyt kauaankaan kun kuvissakin näkyvissä oleva pilvi taskuvaippa alkoikin istumaan aika kivasti päälle. Tällä hetkellä meillä on ikää vähän vajaa seitsemän viikkoa, mutta painoa on kertynyt jo yli kuusi kiloa! Ruoka maistuukin pojalle todella hyvin ja se näkyy kokoajan pieneksi jäävissä vaatteissa. Onneksi meillä olevissa erimerkkisissä taskuvaipoissa on säätövaraa nepparien ansiosta. Niiden ansiosta istuvuus säilyy, vaikka makkaroita tuleekin koko ajan pojalle lisää. Olen saanut jättää hyvästit jo flanelleteille, mutta ne palvelivat meitä erinomaisesti vajaan kuukauden ajan! Siinä säästettiin jo erittäin monta kertakäyttöistä vaippaa.

Toisina päivinä selviämme yksillä vaatteilla ilman yhtään ohivuotoja, mutta toisinaan sattuu vahinko jos toinenkin. Useimmiten se johtuu huonosta imuyhdistelmästä tai huolimattomasti laitetusta vaipasta. Pistän tämän ihan harjoittelun piikkiin, mutta kyllä jokaisessa vauvaperheessä varmasti pyykkiä tulee. Niskakakkoja meillä ei ole kestojen kanssa koettu yksiäkään! (koputan puuta) Meillä pestään muutenkin pyykkiä ainakin joka toinen päivä ja vaipat menevät siinä samalla. 

Taskullisten kestovaippojen kokoaminen on mielestäni erittäin terapeuttista ja kivaa hommaa, vaikka se kuulostaakin varmasti hieman hullulta. Vielä vähän on hakemista toimivien imuyhdistelmien kanssa, mutta koko ajan opin lisää. Äitini luona saumuroin yli 50 bambu-hamppu imua meille sekä ystäville ja vielä vain materiaalia riittäisi muutamaan samanlaiseen satsiin! Pitkästä aikaa ompeleminen oli kivaa hommaa sillä imujen saumurointi on onnekseni älyttömän helppoa ja yksinkertaista. Imujen maailma onkin aika mutkikas ja voisin siihen tarttua omassa postauksessa kunhan vain kokemusta karttuu vielä vähän lisää. 

Kohdallamme taloudellisen ja ekologisen hyödyn lisäksi on ollut vielä yksi iso plussa kestovaippailussa: pojan siisti iho vaippa-alueella! Varsinkin alussa laitokselta kotiin tultuamme kun käytimme pelkästään kertakäyttöisiä vaippoja rupesi iho punoittamaan ja aristamaan herkästi vaippa-alueella, mutta ongelma poistui kun siirryimme pääosin kestoilemaan ja vaihdoimme kertakäyttöiset vaipat muumivaippoihin. 

Näillä kokemuksilla on kiva jatkaa kestovaippailijan matkaa eteenpäin. 

Jos kestovaippailu on sinulle vielä tuntematon alue niin kurkkaa kestovaippailijan sanasto sekä muutenkin erittäin hyvä Vaippainfo sivusto!

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muita kestovaippailuun hurahtaneita? 

Onko sinulla jotakin kysyttävää kestovaippailusta?

Ikävä toisten luo

Takana on elämäni nopeimmat neljä viikkoa. Jos raskauden lopussa aika tuntui välillä matelevan niin nyt päivät hujahtavat ohi toinen toistaan nopeammin. Arki on täynnä kakkavaippoja, epäsäännöllisiä yöunia, pienen miehen tuhinaa, tissillä roikkumista ja pieniä vaunulenkkejä, mutta nautin tästä kaikesta suuresti. Äitinä olo on ihanaa, vaikka pieni onkin minussa kiinni melkein 24/7. Tosin viihtyy hän myös isänsä kanssa! Vielä toistaiseksi neljän seinän sisällä olo ei ole ahdistanut, vaikka toisinaan kaipaankin seuraa. Onneksi eilen oli meille ensimmäisten vauvatreffien aika ja olikin ihanaa nähdä toisia pieniä joulukuisia äiteineen.

Kun vähän vajaa kolme vuotta sitten muutimme Tampereelle niin teimme yhden elämämme parhaimmista päätöksistä. Lohjalle jäi vakituiset työpaikat, kummankin perheet ja ystäviä. Vaikka meillä oli kaikkea niin silti se elämäntilanne ei tuntunut hyvältä. Hyppy tuntemattomaan oli juuri oikea ratkaisu meille silloin ja sitä se on vieläkin. Vähän ihmettelen välillä sitä miten uskalsin olla niin rohkea! Nyt kolme vuotta myöhemmin olen ensimmäistä kertaa ajatellut, että toisinaan olisi helpompi asua lähempänä tukiverkkoja.

Vietimme vähän aikaa sitten Lohjalla vajaan viikon ja oli ihanaa kun apu oli koko ajan lähellä. Katettu aamupala valmiina pöydässä, vapaaehtoisia vaipanvaihtajia ja lukuisia sylejä pienelle – miten ihanaa!  Tuolla reissulla latasimme akkuja ja kotiin lähdön tullessa olo oli erityisen haikea. Tässä tuli minulle tärkeä muistutus siitä, että kaikella on hintansa. On ihanaa asua Tampereella, täällä on kotimme, mutta kyllä Lohjalla on edelleen paikka sydämissämme.

Onneksi välimatka on 200km eikä sen enempää.

Kun maailmani mullistui

On aika päättää tämä blogin hiljaisuus ja aloittaa uusi vuosi ihanilla uutisilla! Perjantaina tulee kolme viikkoa siitä, kun maailmani kääntyi päälaelleen ja pikkuisemme päästi ensimmäiset karjaisunsa – meistä tuli vanhemmat pienelle pojalle. Kaikki on ollut uutta ja ihmeellistä, olemme opetelleet arkea pienen kanssa ja olen nauttinut siitä suuresti. Vielä tähän asti poika on ollut todella helppo, odotin paljon vaikeampaa alkua monellakin tapaa. Sitten taas on asioita joihin en pystynyt varautumaan kuten se valtava rakkauden ja samalla myös huolen määrä. Tämä vanhemmuus on vienyt minut täysin mukanaan!

Synnytys ei mennyt ihan niin kuin olin toivonut ja harvoin se niin meneekään, mutta toisaalta kaikki meni hyvin. Kokemuksena se oli rankka ja omia voimavaroja tuli testattua oikein olan takaa, mutta lopun palkinto oli todella sen arvoinen. Poikaan oli helppo rakastua heti, hän oli niin pieni ja kaunis, niin täydellinen. Kalle oli ihan mielettömänä tukena ja astui heti upeasti uuteen isän rooliin, olen tästäkin niin onnellinen! Meidän pieni perhe oli ensin osastolla yöt ilman isää, mutta onneksi pääsimme nopeasti potilashotellin puolelle tutustumaan yhdessä tähän pieneen ihmeeseemme.

Kotiin pääsimme neljän päivän iässä ja siitä se arki sitten lähtikin käyntiin nopeasti. Kissat olivat alkuun aika varautuneita ja toisaalta samalla huomionkipeitä, mutta mitään suurempaa mustasukkaisuutta ei ole ollut. Pikkuhiljaa tutustumme toisiimme ja totumme yhteiseloon, onneksi alku on ollut jo lupaava. Oli ihanaa päästä kotiin viettämään ensimmäistä joulua perheenä. En olisi voinut olla onnellisempi, kun maailman paras joululahja tuhisi sylissä ♥

Vuosi 2018 oli todella upea ja ikimuistoinen, toivottavasti alkanut vuosikin olisi yhtä antoisa.

Ihanaa uutta vuotta 2019! 

ps. voit seurata meitä myös Instagramin puolella!