Käännän sivua



Nyt jos koskaan on aika kääntää sivua blogin suhteen. Tämä ei tarkoita minkään loppumista vaan enemmänkin itseni vapauttamista sisäisistä kahleista, joita olen itselleni ajan myötä kirjoittamisen suhteen luonut. Olen viime vuosina vaatinut itseltäni liikaa monen asian kanssa ja samalla luonut itselleni kamalat suorituspaineet. Ihan kuin mikään ei riittäisi, aina pitäisi tehdä paremmin. Olin unohtanut miltä tuntuu kirjoittaa vapaasti, oikeasti nauttia tästä hommasta. Blogi oli minulle ennen paikka kanavoida omia ajatuksia, melkein kuin julkinen päiväkirja. En kauheasti koe tarvetta enää henkilökohtaisille vuodatuksille, mutta haluan vapautua luomistani kahleista.

Niin typerää kuin se onkin niin oikoluen ja kirjoitan tekstejä uudelleen ja uudelleen kymmeniä kertoja. Sen vuoksi se ottaa aikaa niin paljon, pahimmillaan kymmeniä tunteja. Liika hiominen voi olla karhunpalvelus monta kertaa. En voisi kuvitellakaan kirjoittavani tekstiä vain hetkessä fiilistellen, ennen tein niin aina. Pelkään virheitä, pelkään sitä etten osaa selkeästi tuoda ajatuksiani esille. Ja se aloittamisen vaikeus, huh. Miten tämä on päässyt menemään tähän pisteeseen asti?

Olen nyt muutamana päivänä kirjoittanut pitkästä aikaa päiväkirjaa ja eilen pohdinnan jälkeen kirjoitin isolla sanan armollisuus. Taas jälleen kerran olin hylännyt armollisuuden itseäni kohtaan, unohtanut sen johonkin nurkkaan huojuvien tavarapinojen alle. Niin usein muille muistuttelen armollisuudesta, vaikka minun olisi pitänyt tehdä se itselleni. Mutta tässäkin kohti taas sitä lempeyttä tarvitaan, nyt on katse taas horisontissa pitkän hapuilun jälkeen ja olen taas oppinut lisää itsestäni.

Alan kirjoittamaan taas rennommin, olemaan tässä hetkessä nauttien siitä mitä teen. Se on ollut tämän blogin ydin aiemmin ja siihen on hyvä taas palata.

Ja muutama sana vielä itse blogista. Haluaisin kirjoittaa enemmän äitiydestä, arjesta kotona, pienistä ihanista asioista siihen liittyen. Pikkuhiljaa Turkooseja Unelmia blogi siirtyy kokonaan kotimaiseen luonnonkosmetiikkaan, joka on hieman isompi pitkään harkittu muutos. Kotimaisuus, ekologisuus, pienet paremmat valinnat arjessa – siinä olkoot blogin suunta tulevalle.

Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle 

9 kommenttia

  1. Me kaikki ihmiset tarvittaisiin enemmän armollisuutta itseämme ja muita kohtaan <3 Odotan innolal, mitä kaikkea kivaa postaat blogiisi jatkossa <3

    VastaaPoista
  2. Armollisuus ja lempeys itseä kohtaan kuulostaa hyvältä! Samoin rentous. Sekä blogissa että muutenkin elämässä. <3

    Ihanaa uutta viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
  3. Uusia postauksia niin odotellen...!

    VastaaPoista
  4. Olen monena uutena vuotena luvannut olla armollisempi itseä ja muita kohtaan. Taito jota pitää aina opetella lisää ja muistutella itselleen.
    Mulla oli kanssa blogi tauolla tovin, ja tuntui aina vaan vaikeammalta ja vaikeammalta tehdä riittävän hyvä postaus jatkamiseen. Sitten vaan aloitin ja nyt tuntuu hyvältä. Ei oteta tästä harrastuksesta paineita, eihän? :)
    Ihanaa, rentoa alkavaa viikkoa! <3

    VastaaPoista
  5. Kuulostaa hyvälle, bloggaamisen pitääkin olla rentoa ja voimaannuttavaa ♥

    VastaaPoista
  6. Jään odottelemaan uusia postauksia. Rennosti eteenpäin...

    VastaaPoista
  7. Ihanaa, että olet aloittanut matkan kohti armollisempaa somea. Mulla myös usein kaikkien some-julkaisujen tekeminen laahaa, kun kuvat eivät ole olevinaan tarpeeksi hyviä, tai tekstit on mukamas liian vaikeaselkoisia. Tän vuoden plääni on just ottaa rennosti, olla miettimättä liikaa ja olla vertaamatta itseä muihin :)

    VastaaPoista
  8. Vastaan teille kaikille nyt yhteisesti, kun vihdoin on hetki aikaa! Arki pienen kanssa on niin hektistä ja halusin vastata ajatuksella kuitenkin teille, sillä sain teidän kommenteista ihan hirveästi uutta voimaa tähän tekemiseen. ❤️

    Olen paljon miettinyt sitä mikä on riittävän hyvä ja miksi itseltään pitää aina vaatia niin paljoa. Moni asia on sen vuoksi muuttunut pahvin makuiseksi, vaikka aiemmin ne olivat niitä arjen salaisia suklaalevyjä. Nyt äidiksi tultua kuitenkin olen tarvinnut näitä omia bloggaamis hetkiä enemmän kuin koskaan ennen, vaikka toisaalta tuntuu, että blogit ovat kuolemassa sukupuuttoon.

    Kiitos siis tuhannesti teidän kommenteista, ne ovat kultaakin arvokkaampia minulle ❤️

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥