Taas meillä karsitaan



Vuosien varrella yksi asia ei ole muuttunut. Olen hamsteri, luon tunnesiteen ihan typeriinkin esineisiin. Vaikka kerta toisensa jälkeen karsin turhaa tavaraa, niin jostakin sitä vain ilmestyy lisää ja olen takaisin lähtötilanteessa. Tämä jos mikä hävettää. Jos olette kuulleet kotihäpeästä niin täällä sitä podetaan päivittäin ja ihan syystäkin. Haaveilen minimalistisesta kodista ja haluaisin kaikesta ylimääräisestä eroon, sitten takavasemmalta tavaraa karsiessa iskee sääli ja moni jo pois laittamani tavara palaa hyllylle. Shame on me!

Eilen sitten otin itseäni niskasta kiinni ja kysyin vinkkejä aiheesta instagramissa – ja niitähän tuli! Jaoin jo osan niistä storyssa ja niiden avulla lähden pyörremyrskyn tavoin käymään koko asuntoamme lävitse, tiedossa on siis kunnon suursiivous lattiasta kattoon juhannuksen kunniaksi! Kokoan teiltä saamiani vinkkejä myös ihan omaan postaukseensa, koska niitä tuli aika paljon ja ne olivat todella hyödyllisiä. Kannattaa pysyä siis kuulolla, jos teillä painitaan tavaravyöryn kanssa.

Tarvitsen muutosta, en suoraan sanottuna kestä tätä tavaran määrää ja sitä miten se siirtyy paikasta a paikkaan b ja yks kaks tyhjät tasot ovatkin täynnä kaikkea turhaa. Haluan näiden meidän 58 neliön riittävän elämiseen ja toisaalta ei se säilytystilan kasvaminen isomman asunnon myötä poista ongelmaa turhasta tavarasta.

Vauvan myötä tämä tavaran määrä on lähtenyt hieman käsistä. Ensinnäkin vauvan kanssa tarvitaan tiettyjä tarvikkeita, mitä ilman elämä olisi hankalampaa ja niiden kanssa vain pitää tulla toimeen. Osa taas vauvan tavarasta on ollut meillä turhaa ja lähinnä pyörinyt jaloissa, esimerkiksi sitteri oli meille todella turha ja iloitsen siitä, että se pääsee pian uuteen kotiin. 

Omalla tavalla tavara-ahdistusta lisää kahdet vaunut eteiskäytävällä (matkarattaat ja sitten kotona ulkoilussa käytettävät yhdistelmävaunut), kumpiakin käytämme päivittäin. Mikael painaa puolen vuoden iässä jo 10kg ja häntä ei turvakaukalossa käsin parkkipaikalle jaksa kantaa ja toisaalta en pystykään toisen käden vamman vuoksi, matkavaunut ovat tässä asiassa taivaanlahja. Yhdistelmävaunujen kopassa hän vielä nukkuu päiväunia ulkona ja näillä Emmaljungan vanhemmilla vaunuilla pääsee liikkumaan kevyesti myös töyssyisemmillä poluilla tai hoitamaan kätevästi  kävellen kauppareissut, joten en niistäkään edes halua eroon. Näiden kanssa on siis vain tultava toimeen, onneksi käytävä on suht leveä.




Aluksi olin aika tiukka Mikaelin hankintojen kanssa, mutta sitten jokin iski ja sitä tavaraa alkoi tulemaan ovista ja ikkunoista. Esimerkiksi kirppiksellä edullinen suloinen vaate oli minulle vastustamaton ja ostin sen, vaikka varsinaista tarvetta ei olisikaan ollut. Tässä olen vähän tsempannut viime aikoina, sillä äitini tekemät vaatteet sopivat Mikaelille paljon paremmin. Sama järjetön hamstraaminen koskee leluja, näin pienelle niitä on järkyttävä määrä, varsinkin kun leikeissä pyörivät aina ne samat suosikit.

Muun muassa näiden asioiden vuoksi asetan nyt itseni kirpparikieltoon, koska niiltä sitä tavaraa meille tulee todella hövelisti. Omat vaatteeni ostan 90% erilaisilta kirpputoreilta ja valehtelematta puolet niistä ovat päälläni ihan hirveitä eivätkä tule lopulta käyttöön. Ostopäätös on helppo tehdä, kun tuote on edullinen ja koko sopiva. Sitten ne jäävät pyörimään kaappeihin. Tämäkin hävettää todella paljon.

Nyt varaan kirppikselle täyspalvelu paketin, en ota kotiini enää takaisin myymättä jääneitä tuotteita vaan annan kirppiksen jatkokäsitellä ne ja niiden tavaroiden, jotka eivät ole ihan priimaa (mutta ovat ehjiä ja siistejä) vien esimerkiksi Hopelle.  Tavoitteenani olisi sellainen tilanne, että varsinaista koko asunnon läpikäyntiä ei enää tarvitsisi tehdä ja asioilla olisi omat paikkansa. Haluan kotini olevan onnellinen ja seesteinen paikka, sen sijaan että saisin kiristellä päivittäin hermoja tavaramassojen takia. Pitäkää minulle peukkuja!

Tulen päivittämään projektia tarkemmin instaan storyn puolelle!

4 kommenttia

  1. Minä olen aina ollut ihan hirveä tavarahamsteri - kaikki on aina täytynyt säästää koska "tätä voi vielä tarvita joskus". Reilu vuosi sitten odotin meidän esikoistamme, kun minuun iski aivan hillitön siivousvimma - olen kutsunut tätä pesänrakennusvietiksi :D Siivosin talostamme ja ulkorakennuksestamme aivan hurrrjat määrät tavaraa pois - huonompia kaatikselle ja todella suuren määrän annoin kirppiksille myyntiin. Sen jälkeen kun sain kerralla siistiksi, olen ollut huomattavasti tarkempi, etten enää haksahtaisi vanhoihin hamstraustapoihini. Vielä ainakin pysynut ihan hyvin kurissa.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viikonlopun aikana meiltä lähti todella paljon tavaraa ja vielä olisi myytävää vaikka millä mitalla. Juuri niitä "tätä voi tarvita joskus" esineitä lähti paljon, eikä tehnyt lopulta edes tiukkaa. Luulin odotusaikana jo saaneeni hyvin tavaraa pois, mutta niin vain sitä nyt lähti n. 8 isoa ikean kassia + roskiin menneet. Lapsen myötä tullut tavaran määrä on kyllä yllättänyt, vaikka aika maltillinen olenkin ollut. Mutta ihan mielettömän hyvä fiilis on näin jälkikäteen, tyhjä tila esim. kaapeissa tekee todella hyvää! Kyllä karsiminen kannattaa, vaikka tiukkaa tekeekin välillä. :) Kiitos kommentistasi, toivoa on ehkä minullakin siihen etten heti ainakaan palaisi vanhoihin tapoihin! :D

      Poista
  2. Minäkin olin nuorempana kova keräilijä, mutta muutaman muuton myötä on tavaraa karsiutunut ja vaikka kierrätän kovasti ja koitan ostaa vain tarpeeseen, tavaraa ja vaatetta kertyy silti.
    Mulle toimii parhaiten tyyli: luovun jostain ostaessani jotain uutta :)

    Tsemppiä siivousurakkaan ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kummasti sitä tavaraa tulee, vaikka kuinka karsii! Varsinkin harrastuksiin liittyvä tavara on sellaista, että sitä vain tulee ja tulee. Tuo ostaessa vanhasta luopuminen on tosi hyvä vinkki, täytyy pitää se mielessä vastaisuudessa :) Kiitos tsempeistä ja kommentistasi ♥

      Poista

Kiitos kommentistasi ♥