Paljon on ollut aikaa nyt vain maata ja ajatella, ikävä kyllä niin hyvässä kuin pahassakin. Tällä hetkellä odottelen korvissa olevan paineen tasaantumista, että pääsisin taas liikkeelle ilman huimausta ja pahaa oloa. Olen super huono sairastamaan, paikallaan makaaminen ei ole minun juttuni. Jos jotakin hyvää niin univarastoni ovat täpöten täynnä.
Olen jäänyt ajattelemaan edellisiltä viikoilta muutamaa tapahtumaa. Ensimmäinen tapahtui uimahallissa, toinen teatterissa. En halua seuraavilla teksteillä loukata yhtään ketään tai yleistää, kuhan haluan pohtia asioita.
Muutama viikko taaksepäin kävin uimahallissa. En ole käynyt koskaan uimahallissa yksin ja nytkin se oli aikamoisen esivalmistelun takana. Se oli omalla tavallaan todella jännittävää ja samalla oloni oli todella arka, onneksi kukaan ei purrut siellä minua tai ikuinen uimahallikammo olisi voinut olla mahdollinen. Uimahalli on yhden aikaan täynnä hieman varttuneempaa väkeä, mitä nyt muutama vanhempi pienempien lapsien kanssa tai sellaisia himo-uimareita, jotka menevät omilla radoillaan tuhatta ja sataa.
Uskalsin ensin ihan uimaan parisataa metriä sammakkoa jonka jälkeen menin vesijuoksemaan mummojen kanssa (oli siellä pari pappaakin). Menin muutaman mamman takana ja he rupesivat puhumaan kovaan ääneen tatuoidusta nuoresta naisesta suihkutiloissa, arvostelu oli mielestäni hyvinkin julmaa. Loppupeleissä se kehestä he puhuivat olisin voinut olla vaikka minä ja mistä sitä tietää olinko heidän kohteensa. Siitä he siirtyivät keskustelemaan nuoriin ja siihen miten nykynuoret ovat niin hävyttömiä ja miten asiat olivat heidän nuoruudessaan. Ja tottakai heidän piti puida nuorten likaisuutta, hesarissa oli silloin juuri ollut juttua naisten likaisuudesta uimahalleissa. Olen puhdas, kävin suihkussa ja saunassa ja suihkussa ja ilman uimapukua! Viimeinen mitä kuulin heifän sanovan oli "nykynuoria ei tarvitse kunnioittaa millään tavalla". Suoraan sanottuna pöristyin, lisäsin vauhtia ja menin heidän ohitseen pikkumyy tatuointini varmasti näkyen. Miksi meitä ei tarvitse arvostaa? Ymmärrän kyllä että kaikki eivät osaa käyttäytyä, monilla arvostus vanhoja ihmisiä kohtaan puuttuu kokonaan. Itse arvostan ja toivon myöskin että arvostus olisi edes jollakin tapaa molemminpuolinen. Harmitti koko homma pitkään. Ikävä kyllä heidän kommenttinsa jäi soimaan korviini.
Toinen mieleen jäänyt juttu oli minun ja Kallen teatterireissulla. Väliajalla olimme toisina jonossa kahviossa, kun tuli meidän vuoromme tilata niin kaksi pientä mummoa tulivat vain jostakin eteemme ja tilasivat kahvinsa, kassalla ollut tyttö palveli heitä ilmekkään värähtämättä vaikka hän selvästi näki tilanteen. Onko se ok ottaa oma oikeus haltuun kun ikää on +70v? Tuostakin jäi todella ikävä fiilis. Jotenkin tuntuu että nämä tapahtumat oikein ruokkivat toisiaan. Käytöstavat unohtuvat itse kultakin aika useinkin, mutta jotenkin rajansa kaikella, ei tarvitse olla ilkeä tai töykeä. Onneksi on olemassa myös mukavia pullalta (tähän meinasi lipsahtaa kirjoitusvirhe..) tuoksuvia isoäitejä, toivon vain ettei olisi tässä yhteiskunnassa täysin sukupuuttoon kuoleva laji.. Avautuminen suoritettu. Ja ei, en halua yleistää että kaikki mummot olisivat juoruilevia ja töykeitä.
Oletteko te törmänneet vastaavaan?
Ei kommentteja
Kiitos kommentistasi ♥