Vähemmän somea – enemmän kaikkea muuta



Liian usein löydän itseni jumittamasta ilman ajatusta puhelimelta, kun pitäisi tehdä jotakin aivan muuta. Instagram ja Facebook ovat vuosien varrella muodostuneet oikeiksi aikasyöpöiksi. Mielenkiintoiset keskustelut, kuvien selaaminen, WhatsApp, tarinat Instagramissa, uutiset, kirppisryhmät – nämä ovat vieneet jo pidemmän aikaa päivistäni tunteja.

Toisaalta muutosta parempaan päin näkyy jo horisontissa, mutta minun on pakko myöntää olevani todella riippuvainen somesta. On kätevää, kun puhelimella voi hoitaa aivan kaiken, mutta samalla tämä alituinen ilmoitusten ja viestien tulva on todella raskasta. En halua olla kokoajan tavoiteltavissa ja miksi minun pitäisikään olla?

Puhelin eksyy käteen ensimmäisen kerran heti aamulla. Olen todella aamu-uninen ja sängyssä on hyvä tsekata viestit, katsoa aamun lehtien otsikot ja kurkata omat suosikkini instagramista.  Imetykset /nukutukset puhelin on kädessä, kuten päikkärienkin ajan liian usein. Muuten pyrin olemaan viesteihin vastaamista lukuunottamatta mahdollisimman paljon ilman puhelinta silloin, kun olen pojan kanssa. Illalla selaan puhelinta, vaikka voisin mennä nukkumaan ajoissa tai oikeasti tehdä jotakin hyödyllistä. Yhdestä asiasta olen lujasti pitänyt kiinni pojan alettua syömään kiinteitä: puhelin ei kuulu ruokapöytään, vaan syömme oikeasti yhdessä.

Hyvin monta vuotta selasin kaikki Instragramin seurattavieni kuvat lävitse. Pojan synnyttyä tuli elämääni ihan uudenlaista perspektiiviä ja koko Instagram menetti kiinnostuksensa. Ihan hyvä niin, koska koin Instagramin usein valtavana rasitteena. Minun ei ole pakko selata sitä alinomaan, nähdä jokaista kuvaa ja tuijottaa tarinoita tuntitolkulla. Tämä on ollut huojentavaa. Pelkkää somea en haluaisi työkseni tehdä, koska tiedän kuormittuvani siitä aika herkästi.

Muutama kuukausi takaperin Kalle kysyi montako tuntia vietän puhelimella päivittäin, kurkkasin tiedon puhelimesta ja se veti hiljaiseksi. Liian monta tuntia, aivan liian monta. Pahimpana päivänä flunssaa potiessa taisi ennätys olla reilut 10h, "normaalisti" puhelinta käytin 5-9h päivässä, josta hyvin monta tuntia tuli Messengeristä tai WhatsAppista. Tämä määrä hävetti ja tuntui pahalta, suututtikin. Tämä oli pois kaikesta muusta.




Sen jälkeen olen pyrkinyt tietoisesti vähentämään puhelimen ruutuajan alle viiteen tuntiin päivässä, mutta väsyneinä päivinä varsinkin niitä lipsahduksia tulee. Rehellisesti sanottuna ei tuo tavoite tule täyteen kuin muutamana päivänä viikossa, vaikka lähelle sitä usein pääsisinkin. Olen pistänyt sovelluksiin päivittäisiä aikarajoituksia, joka on ollut ihan hyvä keino vähentää turhaa näpräämistä. Myöskin turhien ilmoitusten ottaminen pois käytöstä auttaa vähentämään puhelimen esiin ottamista, pelkästään viime perjantaina WhatsAppiin oli tullut liki 600 ilmoitusta – ihan järkyttävä määrä.

Miksi kerron teille tämän kaiken? Haluan muutoksen. Haluan oikeasti tsempata asian kanssa ja niin kauan, kun se on vain oman pääni sisällä niin lipsuminen on liian helppoa. Vähän sama kuin kodin tavarakaaoksen kanssa niin tässäkin asiassa uskon vertaistuen ja asian myöntämisen olevan osa ratkaisua. En havittele elämää ilman sosiaalista mediaa, mutta rajansa kaikella. Liika on liikaa.

Moni seurattavani Instagramissa viettää somettomia päiviä tai viikonloppuja, tämä inspiroi ihan mielettömästi ja sen vuoksi aionkin nyt tämän viikon ajan oikein extra paljon tsempata ja pistän iltaisin puhelimen pois klo 21. Yritän tehdä tästä tavan, mutta alkuun tarvitsen kyllä itselleni vähän potkua takapuolelle. Tottakai raportoin tänne vähän myöhemmin miten projektini oikein on edennyt!

Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta muita puhelimella roikkujia?

9 kommenttia

  1. Pakko myöntää, että nyt lomalla on tullut oltua somessa keskivertoa enemmän. Tosin vastapainona olen kyllä tehnyt paljon muutakin mitä normaalisti en arjessa ehdi tai jaksa tehdä työpäivien päälle. Olen mm. ottanut paljon valokuvia! Tiedän, että kun arki taas palaa ja työt kutsuu niin se vaatii oman veronsa. Työpäivien aikana ei ehdi/voi kännykkää kurkkia, joten ne sometukset jää sitten iltaan. Joten ehkä jollain tavalla olen antanut itseni nyt somettaa, kun ei ole aikatauluja. Mä olen jo jonkin aikaa sitten laittanut whatsappista pois ilmoitukset, joten puhelin ei pimpota jatkuvasti. Viestit tulevat sitten kun avaan sovelluksen. Itse huomaan hieman ärsyyntyväni jos seurassa oleva henkilön puhelin pimpottaa toistuvasti ja ruutua on tuijotettava joka ikisen pimpotuksen jälkeen. Mutta oon kanssasi ihan samaa mieltä, että erilaisten ruutujen tuijottamisen sijaan on hyvä keskittyä välillä muuhunkin! Käsityöt, kirjat, valokuvaus, puistossa istuskelu jne antavat hyvää vaihtelua aivoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lomalla pitääkin ottaa paljon rennommin ja tehdä niitä asioita, joista saa hyvää mieltä sitten taas sinne arkeen! On siinä somessa meinaa ne omat hyvätkin puolensa, vaikka tällä hetkellä vähän kyseenalaistankin omaa suhdettani sosiaaliseen mediaan. Vaikka ryhmäkeskusteluissa on omat hyvät puolensa niin ne myös kuormittavat aika herkästi ja nimenomaan saavat useammin tarttumaan puhelimeen. Olen varsinkin ryhmäkeskusteluista ottanut ilmoitukset pois juuri sen takia, ettei kokoajan puhelin pimpota ja toisaalta hyvin usein pidän koko puhelinta äänettömällä, kun hyvin harvoin kukaan muu kuin puhelinmyyjä soittaa.

      Todella hyviä ajatuksia sinulla aiheesta! Ihanaa lomaa <3

      Poista
  2. Mulla on toistaiseksi ollut seurannassa vain Instagramin käyttöni ja siinä oon asettanut itselleni rajan 45 min päivä.Se tosin ylittyy välillä, mutta ilmoituksen saatuani havahdun aina siihen oonko tosiaan roikkunut näinkin kauan siellä yhden päivän aikana.
    Mun kokonaisaika päivittäin somessa vaihtelee enkä laske blogia siihen, koska se on myös harrastus ♥
    Mulle vastapainoa somettamiselle tuo mökki, jossa sometus vähenee aina merkittävästi ja siellä nautitaan kaikesta muusta.

    Mutta hyvä on havahtua asiaan jos somessa kuluttaa liikaa aikaa! Se mikä kellekin on liikaa, on taas yksilöllistä:)

    Mukavia kesäpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin omaan android puhelimeeni tuli pari kuukautta takaperin päivitys, jonka mukana tuli Digitaalinen hyvinvointi sovellus ja sen myötä sitä vasta tajusin kuinka aikasyöppöjä moni sovellus osaakin olla. Instagramin oma aikaraja on todella kätevä juuri tuon takia, että se havahduttaa siitä välillä hyvin turhasta roikkumisesta takaisin maanpinnalle. Oma rajani on 30min ja itseasiassa viimeisen viikon keskiarvoni on yllättävän kohtuullinen 40min. En myöskään itse laske blogi juttuja varsinaiseen someaikaan, koska sitä teen nykyään niin paljon harvemmin ja se antaa paljon enemmän kuin satunnainen jumitus kuvien tai keskusteluiden virrassa.

      Mökki on aika ihana vastapaino varmasti tälle kaikelle, itsekin haaveilen hetkeksi luonnonrauhaan pääsystä! Harmi ettei tällä hetkellä siihen mahdollisuutta ole, mutta onneksi asumme muuten hyvien ulkoilumahdollisuuksien äärellä. :) Tuo mitä sanot lopussa on täysin totta, jokainen asettaa itselleen juuri ne omat ja oikeat rajansa! Ihanaa alkanutta viikkoa sinulle <3

      Poista
  3. Itse en juuri edes avaa puhelinta tai seuraa instagrammia tai facebookkia. Some ei tuota minkäänlaista ongelmaa, kun elämässä muuta sisältöä. Mutta jokainen elää omaa elämäänsä, joten ymmärrän hyvin miksi erillaiset some-ohjelmat voivat olla hyvinkin tärkeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei! Ihana kuulla, että sinulla on somen kanssa tilanne noin hyvällä mallilla! Toki minunkin elämässäni on hyvin paljon muuta kuin sosiaalinen media, kuten tuo meidän tällä viikolla 7kk täyttävä vauva, joka viekin erinomaisesti huomion pois kaikesta muusta. :) Lähinnä tässä postauksessa halusin tuoda esiin sen, miten herkästi some voi olla aikasyöppö, kun se on niin helppo ottaa esille lyhyenkin "tauon" aikana. Kiitos kommentistasi ja ihanaa kesää :)

      Poista
  4. Minulla on ollut koko älypuhelimen omistamiseni ajan se käytäntö, etten pidä nettiä/mobiilidataa päällä koko ajan, vaan laitan päälle ainoastaan, kun pidän "somehetkeni" muutaman kerran päivässä. Puhelimen laitan pois "parkkiin" illalla viimeistään klo 20. Tällä tavalla ei tule myöskään mitään häiritseviä ilmoitusääniä, paitsi, jos joku soittaa tai laittaa tekstiviestin!
    Toki käytän läppäriä koko työpäivän ajan, jolloin tulee välillä myös käytyä katsomassa joku somejuttu mutta ihan tietoisesti olen pyrkinyt pysymään poissa Facebookista ja Instagramista niin paljon kuin mahdollista. Bloggaamiseen minulla on myös pieni aika varattuna, ja siihen liittyy sitten muiden blogien lukeminen myös. Nämä keinot ovat auttaneet minua siinä, että someen minulla kuluu todella vähän aikaa päivässä, kun ne pienet somehetket ovat ihan jotain 10-15 minuuttia kerrallaan ja siinä ajassa ehtii kurkata läpi kiinnostavimmat jutut.
    Paljon tsemppiä omaan somelomaasi, miten sen sitten järjestätkin! Muista nauttia vauva-ajasta, se on ainutlaatuinen aika! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo käytäntö kuulostaa todella hyvältä! Selvät rajat itselle helpottavat tämänkin asian kanssa, ehkä sen takia juuri lipsunkin ja tulee niitä kohtuuttoman suuria tunteja, kun rajoja ei ole ja olen pyrkinyt olemaan huomioimatta koko asiaa.

      Olen myös ottanut tavaksi, että tietokoneella en Facebookia tai Instagramia avaa, ellei sitten tarvitse jollekin messengerissä vastata pidemmin – se on vähentänyt vuosien varrella paljon tietokoneella vietettyä aikaa! Välillä on kausia, kun en avaa tietokonetta muuten ollenkaan kuin vastatakseni sähköpostiin tai kirjoittaakseni blogia.

      Tästä aiheesta kirjoittaminen teki hyvää, kissan nostaminen pöydälle selkeytti paljon omia ajatuksiani. Kiitos kommentistasi sekä tsempeistä ja ihanaa kesää sinulle Teresa! :)

      Poista
  5. Nyt voisin kyllä satsata taas kunnolla muiden blogien lukemiseen! Se on jäänyt todella vähiin lukuunottamatta niitä keiden tekstit bongaan Instagramin tai Facebookin kautta. Harmi vain, että algoritmi ei tässä kohti ole aina bloggaajan puolella. Blogien lukeminen on kuitenkin todella antoisaa hommaa!

    Kiitos kommentistasi ja ihanaa kesää sinullekin :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi ♥