Taas meillä karsitaan



Vuosien varrella yksi asia ei ole muuttunut. Olen hamsteri, luon tunnesiteen ihan typeriinkin esineisiin. Vaikka kerta toisensa jälkeen karsin turhaa tavaraa, niin jostakin sitä vain ilmestyy lisää ja olen takaisin lähtötilanteessa. Tämä jos mikä hävettää. Jos olette kuulleet kotihäpeästä niin täällä sitä podetaan päivittäin ja ihan syystäkin. Haaveilen minimalistisesta kodista ja haluaisin kaikesta ylimääräisestä eroon, sitten takavasemmalta tavaraa karsiessa iskee sääli ja moni jo pois laittamani tavara palaa hyllylle. Shame on me!

Eilen sitten otin itseäni niskasta kiinni ja kysyin vinkkejä aiheesta instagramissa – ja niitähän tuli! Jaoin jo osan niistä storyssa ja niiden avulla lähden pyörremyrskyn tavoin käymään koko asuntoamme lävitse, tiedossa on siis kunnon suursiivous lattiasta kattoon juhannuksen kunniaksi! Kokoan teiltä saamiani vinkkejä myös ihan omaan postaukseensa, koska niitä tuli aika paljon ja ne olivat todella hyödyllisiä. Kannattaa pysyä siis kuulolla, jos teillä painitaan tavaravyöryn kanssa.

Tarvitsen muutosta, en suoraan sanottuna kestä tätä tavaran määrää ja sitä miten se siirtyy paikasta a paikkaan b ja yks kaks tyhjät tasot ovatkin täynnä kaikkea turhaa. Haluan näiden meidän 58 neliön riittävän elämiseen ja toisaalta ei se säilytystilan kasvaminen isomman asunnon myötä poista ongelmaa turhasta tavarasta.

Vauvan myötä tämä tavaran määrä on lähtenyt hieman käsistä. Ensinnäkin vauvan kanssa tarvitaan tiettyjä tarvikkeita, mitä ilman elämä olisi hankalampaa ja niiden kanssa vain pitää tulla toimeen. Osa taas vauvan tavarasta on ollut meillä turhaa ja lähinnä pyörinyt jaloissa, esimerkiksi sitteri oli meille todella turha ja iloitsen siitä, että se pääsee pian uuteen kotiin. 

Omalla tavalla tavara-ahdistusta lisää kahdet vaunut eteiskäytävällä (matkarattaat ja sitten kotona ulkoilussa käytettävät yhdistelmävaunut), kumpiakin käytämme päivittäin. Mikael painaa puolen vuoden iässä jo 10kg ja häntä ei turvakaukalossa käsin parkkipaikalle jaksa kantaa ja toisaalta en pystykään toisen käden vamman vuoksi, matkavaunut ovat tässä asiassa taivaanlahja. Yhdistelmävaunujen kopassa hän vielä nukkuu päiväunia ulkona ja näillä Emmaljungan vanhemmilla vaunuilla pääsee liikkumaan kevyesti myös töyssyisemmillä poluilla tai hoitamaan kätevästi  kävellen kauppareissut, joten en niistäkään edes halua eroon. Näiden kanssa on siis vain tultava toimeen, onneksi käytävä on suht leveä.




Aluksi olin aika tiukka Mikaelin hankintojen kanssa, mutta sitten jokin iski ja sitä tavaraa alkoi tulemaan ovista ja ikkunoista. Esimerkiksi kirppiksellä edullinen suloinen vaate oli minulle vastustamaton ja ostin sen, vaikka varsinaista tarvetta ei olisikaan ollut. Tässä olen vähän tsempannut viime aikoina, sillä äitini tekemät vaatteet sopivat Mikaelille paljon paremmin. Sama järjetön hamstraaminen koskee leluja, näin pienelle niitä on järkyttävä määrä, varsinkin kun leikeissä pyörivät aina ne samat suosikit.

Muun muassa näiden asioiden vuoksi asetan nyt itseni kirpparikieltoon, koska niiltä sitä tavaraa meille tulee todella hövelisti. Omat vaatteeni ostan 90% erilaisilta kirpputoreilta ja valehtelematta puolet niistä ovat päälläni ihan hirveitä eivätkä tule lopulta käyttöön. Ostopäätös on helppo tehdä, kun tuote on edullinen ja koko sopiva. Sitten ne jäävät pyörimään kaappeihin. Tämäkin hävettää todella paljon.

Nyt varaan kirppikselle täyspalvelu paketin, en ota kotiini enää takaisin myymättä jääneitä tuotteita vaan annan kirppiksen jatkokäsitellä ne ja niiden tavaroiden, jotka eivät ole ihan priimaa (mutta ovat ehjiä ja siistejä) vien esimerkiksi Hopelle.  Tavoitteenani olisi sellainen tilanne, että varsinaista koko asunnon läpikäyntiä ei enää tarvitsisi tehdä ja asioilla olisi omat paikkansa. Haluan kotini olevan onnellinen ja seesteinen paikka, sen sijaan että saisin kiristellä päivittäin hermoja tavaramassojen takia. Pitäkää minulle peukkuja!

Tulen päivittämään projektia tarkemmin instaan storyn puolelle!

Tv-sarjoja odotuksesta ja vauva-arjesta



Tällä viikolla meillä piti olla menoa ja meininkiä liki jokaisena päivänä. Kuinka ollakaan, meillä ollaankin niistetty nenää ja yskitty yötä päivää eli menopöksyt vaihtuivat pyjamiin. Onneksi pöpö on Mikaelin kohdalla mennyt jo todella nopeasti ohitse, minä sen sijaan kärsin tätä flunssaa vielä. Täytyy ottaa kuitenkin tästä ilo irti, kun ulkona sataa vettä kaatamalla ja alkuviikon helle on enää pelkkä muisto. Olen hyvällä omatunnolla katsonut Ruudusta Greyn Anatomian viidettätoista kautta, onneksi jatkoa on vielä luvassa, sillä olen totaalisesti koukussa! 

Jo vuosien ajan olen fiilistellyt vauva juttuja katsomalla erilaisia aiheeseen liittyviä tv-sarjoja ja elokuvia. Nyt vinkkaan sinulle omat suosikkini sarjoista, jos siellä suunnalla podetaan vauvakuumetta tai kaivataan järjenääntä taistelemaan sitä vastaan. Mutta hei, onhan ne vauvat aika ihania. Tai no omat ainakin!


Toisenlaiset äidit & Toisenlaiset teiniäidit (Ruutu.fi)

☆☆
Sarjassa seurataan suomalaisten äitien raskautta, synnytystä ja vauva-arjen käynnistymistä. Sarjassa parasta antia on äitien ja heidän elämäntilanteidensa erilaisuus. Jostakin syystä teiniäitien kausi ei niin paljoa minua innostanut, vaikka olinkin sen tullessa telkasta viime syksynä itse raskaana. Paljon keskustelua tuo kausi herätti kyllä sosiaalisessa mediassa ja seuraava tuleva kausi on ilmeisestikin myös teiniäiteihin suuntautunut. Melkein jokaista jaksoa katsellessa on kuitenkin kyynel vierähtänyt lapsen syntymisen hetkellä, on se vain niin ihanaa! 


Hakekaa kätilö (Netflix & Yle Areena) 

☆☆☆☆☆
Yksi suosikki sarjoistani koskaan on brittiläinen draamasarja Hakekaa kätilö. Sarja perustuu Jennifer Worthin muistelmiin, nämä kirjat ahmin muutama vuosi takaperin sarjasta innostuneena. Sarjassa seurataan 1950-luvun Itä-Lontoon Poplarin kaupungin osan kätilöiden ja asukkaiden elämää. Tuota yhteisöä kannattelee kirkon Nonnatus-talo, jossa kätilöt ja kätilöinä toimivat nunnat asuvat. Tätä ihanaa tunteikasta sarjaa on tehty kahdeksan kautta ja ilokseni kurkatessani imdb:stä niin ainakin kolme kautta olisi tulossa vielä lisää! 


Melk (Yle Areena) 

☆☆
Norjalainen draamakomedia Melk jakaakin vähän enemmän omia mielipiteitäni. Sarjassa seurataan kahta toisilleen ennalta tuntematonta nuorta naista Ingridiä ja Mathildea, joita yhdistää samassa kohtaa oleva raskaus ja tuleva yksinhuoltajuus eri syistä. Kuitenkin sattumien kautta heidän tarinansa ajautuvat yhteen kätilöiden kömmähdyksen vuoksi. 


This is Us (Ruutu.fi)

☆☆☆☆☆
Todella suosituksi noussut jenkkisarja This is Us on viime kuukausina vienyt minut kokonaan mennessään. Varsinaisestihan tämä ei ole pyöri odotuksen tai vauvojen ympärillä, mutta sarjassa seurataan perheen tarinaa vuosikymmenten lävitse odotusajasta lähtien. Sarja yllättää, naurattaa, itkettää ja syventää itseään jakso jaksolta. Näyttelijät tekevät todella huikeita roolisuorituksia!

Se mikä vähän harmittaa on se, että sarjan jaksot poistuvat ruudusta aika nopeasti enkä tiedä mistä ensimmäisen kauden jaksot voisi saada käsiinsä. This is Us on yksi parhaita sarjoja koskaan, suosittelen sitä lämpimästi! 


Kolmistaan (Elisa Viihde, C More)

☆☆☆
Sarjassa Kolmistaan seurataan Helsingin keskustassa kimppakämpässä asuvia Vilmaa (Pamela Tola), Seveä (Eero Ritala) ja Markusta (Lauri Tilkanen), jotka taistelevat kolmenkympin kriisiä vastaan. Kuitenkin syy miksi tämä sarja on listattu tähän postaukseen on se, että tähän draamakomediaan ja kaiken sen sekoilun keskelle mahtuu yksi positiivinen raskaustesti ja matka kohti vauvan odotusta alkaa. Kolmistaan perustuu brittiläiseen Threesome-sarjaan ja ainakin ensimmäinen kausi oli viihdyttävä, aika lailla putkeen katsoimme kaikki jaksot eli sopivaa jumitusta sunnuntaihin. Ensimmäisen kauden löydät C Morelta sekä sen ja toisen kauden Elisa Viihteeltä. 


Jane the Virgin (Netflix)

☆☆☆☆☆
Nopeatempoinen Jane the Virgin oli totaalinen yllättäjä heti ensimmäisestä jaksosta alkaen! Tämä lennokkaasti etenevä telenovela vei heti sydämeni ja en ole muuten ainoa, joka meillä tätä katsoo. Sarjassa seurataan Janea, joka vahingossa keinohedelmöitetään normaalin gynekologisen tutkimuksen sijaan. Käänteitä, käänteitä ja vielä pöyristyttävämpiä käänteitä. Mitä muuta telenovelalta voi odottaa? Ensimmäset neljä kautta löytyvät Netflixistä, varoitan vielä, sarja on todella koukuttava. Itseasiassa nyt tätä postausta kirjoittaessa löysin tiedon, että uusin viides kausi tulee Suomeen esitettäväksi 1.6. alkaen Avalta! Täällä ollaan jo fiiliksissä ja pakko sanoa, että neljännen kauden päätösjakso järkytti todella kovin, joten jatkoa odotan todella kuumeisesti!


The Letdown (Netflix) 

☆☆☆☆
Australialaisessa sarjassa The Letdown seurataan kaksikuisen vauvan äitiä Audreyta, joka liittyy uusien vanhempien tukiryhmään. Tämä on ehkä yksi realistisimmista vauvasarjoista kaikkine hauskine kommelluksineen vähään aikaan. Sarja on väsymystä, silmäpusseja, anoppeja, unikoulua, haasteita ja niiden voittamisia. Nyt lapsen synnyttyä tämä sarja olisi mielenkiintoista katsoa vähän erilaisin silmin ja sen voisinkin tehdä, koska toinen kausi on tulossa aivan pian!



Ja hei, jos vauvat ja niihin liittyvät sarjat eivät kiinnosta niin suosittelen lämpimästi Greyn Anatomiaa, The Crownia tai vaikka jotakin alla olevien vanhojen postauksien sarjoista! 


Pistäkää ihmeessä kommentteihin jakoon teidän omat vauva aiheiset suosikit elokuvista ja tv-sarjoista!

Äidin oma aika – onko sitä?



Yksi vaikeimmista asioista äitiydessä on ollut oman ajan löytäminen ja toisaalta myös sen ottaminen. Toisessa kiinni olo vuorokauden ympäri on yllättävän raskasta, vaikka se onkin samalla antoisaa. Helpolla meillä ollaan monessa asiassa päästy. Kuitenkin kaipaan ihan hirveästi täysin omaa aikaa ja rauhaa. Sellaista hetkeä, kun ei tarvitsisi olla kenenkään tavoitettavissa. Kaiken lisäksi, vaikka näitä hetkiä tarjoutuukin niin silti en käytä niitä hyväksi, joka on ihan pöhköä ja ristiriitaista.

Meillä mennään edelleen täysimetyksellä ja se tuo minun oman aikani kanssa haasteita. Pojalle ei pullo kelpaa, joten kauhean monta tuntia en voi olla pois. Toisaalta en myöskään halua olla pois, koska onhan se oma pieni maailman rakkain ja tärkein. En ole melkein kahteen viikkoon ole avannut  ollenkaan tietokonetta. Roikun kyllä puhelimella (liikaakin) jumittamassa, mutta sellaista kunnon hetkeä tarttua blogiin ajatuksen kanssa ei oikein ole. Nostan hattua jokaiselle vanhemmalle, joka jaksaa kirjoittaa blogia vauva-arjen keskellä. Halusta ei kohdallani ole kyse, ideoita kirjoittamiseen minulla on enemmän kuin vuosiin. Sopiva rauhallinen aika kirjoittamiseen vain puuttuu.

Päivät menevät ohitse nopeammin kuin koskaan aiemmin. Viikoista puhumattakaan. Joka päivä teen valintoja. Olisihan minulla mahdollisuus esimerkiksi (päivä)unien aikaan kirjoittaa blogia tai bujoilla, mutta toisaalta se oma lepo on tärkeää ja pakollisetkin asiat on joskus tehtävä. Mielummin menen illalla pojan kanssa nukkumaan ajoissa, koska yöllä on kuitenkin herättävä syöttämään pientä kerran tai useammin. En halua olla aamulla entistä väsyneempi sen takia, että istun puoleenyöhön koneella. Kesittymiskyky mihinkään patalapun virkkaamista haastavampaan on täysi nolla nykyään ja tämä vähän harmittaa, ihan kuin aivot olisivat unohtuneet narikkaan.

Äänikirjat, hapanjuurileivonta, Greyn Anatomia, vaunulenkit. Pienet asiat tuottavat suunnattomasti iloa. Äitiys on tasapainottelua monen asian välillä ja olen huomannut, että herkästi ne omat tarpeet jäävät sivuun. Teen monet lapseen liittymättömät asiat vähän sinnepäin ja sen on toistaiseksi riitettävä. Perustarpeet menevät kaiken edelle, muu on plussaa. Toivottavasti tämä vähän helpottaa ja opin itse irtautumaan edes hetkeksi pojasta, koska siitähän tämä on paljolti kiinni. Ja se parisuhde, sekin tarvitsisi oman aikansa ja panoksensa. En yhtään ihmettele sitä miksi ensimmäinen vauvavuosi on niin raskas parisuhteelle, koko elämä muuttuu kuitenkin perinpohjaisesti.

Nämä viisi kuukautta äitinä ovat olleet ihanaa aikaa. Ajatuksissa taka-alalla on syksy, vanhempainvapaan loppuminen ja valinnat mitä sen jälkeen. Onneksi viime aikoina kuviot ovat alkaneet hieman selviämään, mutta paljon täytyy luottaa vain siihen, että kyllä asiat menevät omille raiteilleen. Nyt vain nautin alkavasta kesästä ja siitä, että saan olla rauhassa kotona seuraten läheltä pojan kasvua ja kehittymistä.


Miten sinä otat omaa aikaa?