Oletko koskaan pohtinut sitä miksi ihmiset ryhtyvät vegaaneiksi? Minä olen miettinyt sitä paljonkin vuosien varrella. Tammikuussa tuli luettua Mia Takulan kirja Elämäni Vegaanina kun sain sen arvostelukappaleena Into Kustannukselta. Sen jälkeen minulla menikin reilu kuukausi sulatellessa sitä kaikkea mitä kansien väliin kätkeytyikään, ennen kuin sain mitään sanoiksi asti, sillä aihe ei ole helppo. Elämäni Vegaanina kertoo 14 ihmisen tarinan vegaaniksi ryhtymisestä, syistä siihen ja elämästä vegaanina. Juuri tällaista olen kaivannut paljon vuosien mittaan, sillä vaikka facebook onkin täynnä vegaanisia ryhmiä jokaiseen makuun matkustuksesta, sipsikaljavegaaneihin ja kosmetiikasta viineihin ja juustoihin, niin se syvempi puoli usein hukkuu massaan ja itse en aina haluakaan sanoa sanaa suustani vaan olen mielummin hiljaa kiivaissakin keskusteluissa.
Mikä meitä kaikkia vegaaneja yhdistää on se hetki kun avaa silmänsä ja haluaa ottaa vastuun itsestään ja teoistaan. Jokainen vegaani on erilainen, jokaisella on eri syyt terveydestä ekologisiin tai eettisiin, meitä ei ole muovattu yhdestä muotista. Kirjassa tarinansa kertoi niin urheilijoita, vuorikiipeilijä, lääkäri kuin perheen isäkin. Tämä kirja on hyvää luettavaa juuri sen takia, ettei ole mitään stereotyyppistä vegaania olemassa.
Palaten tähän kirjaan lukukokemuksena. Otin sen mukaan Berliiniin, sillä ajattelin, että jossakin vaiheessa minulla olisi aikaa avata se. Onneksi näin ei käynyt, sillä olisin saanut siihen uppoamaan helposti tunnin, pari tai koko illan. Odottaessamme lentokoneen lähtöä Berliinissä avasin kirjan ensimmäisen kerran ja luimme sitä yhdessä Kallen kanssa päät vierekkäin. Tarinat ovat mielenkiintoisia, uniikkeja ja ennen kaikkea kannustavia. Kuka tahansa pystyy olemaan vegaani jos näin tahtoo, usein se nimittäin on juuri siitä tahdosta ja omasta asenteesta kiinni. Kirjasta tuli hyvä mieli, vaikka esimerkiksi Mia Takulan kettutarhaiskujen tarina toi kyyneleet silmiini, maailmassa on niin paljon vääryyttä. Matkan jälkeen ei mennytkään montaa päivää kun kirja oli jo loppu, siitä alkoi se kuukausien pohtiminen sekä omien ajatusten käsittely sillä niitä tästä syntyi paljon, vaikka jo vegaani olenkin.
Kenelle kirja sopii? Vegaaneille, heille jotka pohtivat vegaaniksi ryhtymistä, vegaanien läheisille sekä ihmisille jotka vain haluavat tietää enemmän vegaaneista ja veganismista. Aiempia ajatuksiani veganismistani voit lukea täältä.
ps. jos haluat maistiaisen kirjasta niin löydät Leo Straniuksen tarinan täältä.
Kirja saatu arvostelukappaleena Into kustannukselta, affiliatelinkki
Mä olen miettinyt usein lihan jättämistä ruokavaliosta. Se tuntuu vaan jotenkin hirveän vaikealta, koska useat niistä kasvisruuista, joita olen syönyt ravintolassa käydessäni, eivät yksinkertaisesti maistu yhtä hyvälle kuin vastaavat liharuuat. Tiedän, ettei se oikeuta sitä, mitä eläimille tehdään ennen kuin ne päätyvät mun lautaselleni, mutta mulle ruoka on sydämen asia. Ja niin on varmasti monelle muullekin.
VastaaPoistaArkiruuassa yritän nykyisin kuitenkin valita kasvisproteiinituotteita. Oon tykästynyt hirveästi kasvispihveihin, -nugetteihin ja oon jättänyt leikkeleetkin leivän päältä. Suunta on oikea, mutta liike hidasta.
Tiedätkö suurin osa vegaanisesta safkasta mitä syön ulkona on tolkuttoman huonoa tai ok tasoista, muutosta saa vain palautteella. Hyvää saa jos tietää mihin menee, mutta esim. suurin osa ketjuista on todella hakoteillä. En siis yhtään ihmettele jos eteesi on sattunut vähän mauttomampi kasvisruoka ja sellainen ei kauhean imartelevaa kuvaa tee kasvissyönnille. Usein ongelmana on tietämättömyys ja se, ettei vain viitsitä tai osata tehdä hyvää vegesafkaa (+ se palautteen puute).
PoistaHienointa onkin, että olet alkanut valitsemaan ne kasvisprodet lihan sijasta. Kuten sanoit, suuntasi on oikea ja tärkein on että menet juuri omassa tahdissasi. Määrittelet itse omat rajasi ja otat rennosti niiden kanssa, turhalla pingottamisella saa vain pahan mielen. (kokemusta on!)
Kaiken aa ja oo kasvisruoassa on se maustaminen, sillä siinä saa ja pitää olla rohkea. Avopuoliso (sekasyöjä, mutta ns. kotivegaani) tekee nykyään ihan törkeän hyvää vegaanista safkaa ja juuri se maustamisen tajuaminen vei asiat aivan uusille sfääreille.
Tsemppiä Iida ja kiitos kommentistasi, se todella piristi!
Mä en olekaan lukenut tätä kirjaa, kiva ja kattava arvostelu! Itse asiassa en lue enää juurikaan paljon "vegaaniuden metakirjoja", sillä aikoinaan on tullut kahlattua kaikki perinpohjin läpi eläinfilosofiasta ja -politiikasta lähtien. :D Mutta tämä teos kiinnostaa kyllä ihmistarinoiden näkökulmasta!
VastaaPoistaOlen vasta viimeisen parin vuoden aikana lukenut erilaisia vegaani kirjoja (+ katsonut dokumentteja) ja sainkin aika överit nopeasti kaikesta tiedosta ja pahasta olosta maailmaa kohtaan. Aina tuntui, että pitäisi tehdä enemmän ja olla vielä jotakin muuta. Tämä oli pitkästä aikaa valoisampi teos ja sellainen, joka oikeasti kannusti ja sai itseni tietyllä tapaa ylpeäksi itsestäni ja teoistani. Suosittelen kyllä lukemaan tämän lämpimästi :)
PoistaTää kirja kiinnostaa, täytyy ehdottomasti joskus lukea! Muakin kiehtoo tässä just se veganismin syvällisempi puoli. Facebookin ryhmissä keskitytään enemmän käytännön asioihin (mikä ei siis toki ole huono juttu ollenkaan!) ja jos keskustelua syvällisemmistä asioista kehkeytyy, tulee siitä yleensä sellaista sanasotaa ja riitelyä ettei niitä jaksa edes lukea. Kiitos kun muistutit tästä kirjasta <3
VastaaPoistaJuuri näin, Facebookin ryhmissä on kyllä puolensa, mutta usein sitä keskitytään vääriin asioihin. Onneksi on niitäkin ryhmiä, joissa saa olla juuri sitä mitä on täysin rauhassa ilman pelkoa hyökkäilystä. Kannattaa lainata kirjastosta, jos siellä päin sattuisi sieltä löytymään :) Mun tekisi mieli melkein lukea jo uudestaan :'D Kiitos kommentista Susanna <3
Poista